Saukon ja liito-oravan jäljillä · DIGI

OlliElo ^& Martti^Blåfield

Saukon ja liito-oravan jäljillä

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys ry

Olli Elo ^& MarttiBlåfield

Saukon ^ja liito-oravan jäljillä

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys ry

Teksti: Olli Elo

Toimitus

jataitto:

Martti

Blåfield Kuvat: Olli Elo ^(ellei toisinmainita)

Kannen kuva: Liito-oravan kiimaleikkejä. Kuva: Benjam Pöntinen.

Mäntsälänluonnonsuojeluyhdistys ry Puheenjohtaja OlliElo

Sihteeri Leila Sillanpää Vanha Porvoontie 11 B 13 04600 MÄNTSÄLÄ

Puh.

019-688 0362

tai 040-504 5446 Sähköposti:

leila.

sillanpaa@pp.inet.fi

ISBN 951-98210-0-7 Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1999

Sisällys

Papanoita lumessa Lähtökohdat jatulokset

Kartoitus

^- jälkiäetsimään Liito-orava Mäntsälässä

Saukko

Mäntsälässä

Liito-oravaesiintymät kylittäin Liito-orava (Pteromys ^volans)

Pteromys volans

Liito-oravan etsiminen Vanhaa tietoa

Liito-oravia uhkaavat vaarat

Pönttöjä liito-oravalle Mäntsälän metsiin Pönttöjen

rakentamis-

ja sijoitteluohjeita Liito-oravan tulevaisuus

Saukko (Lutra lutra) Lutra lutra

Saukon jäljillä Saukkopaikkoja

Mustijoen vesistö Porvoonjoki

Majavia 300 vuoden jälkeen taas Mäntsälässä Luontokohteet ^(kartta)

Liito-oravien, saukkojen ja majavien liikkuma-alueet Mäntsälässä^(kartta)

Mielenkiintoisia luontokohteita Mäntsälässä Ohkolanjokilaakso

Sandberginpelto

Ohkolanjoen raivaussopimusalue Vähäjärvenkalliot

Kairassuon vanha metsä Mustametsä

väriliite

33 33 34 34 34 35

3

Kotojärvi-Isosuo 36

Kivilamminsuo-Pitkästenjärvet 36

Kilpisuo 37

Venunmetsä 37

Hautjärven kartanon vanha metsä 37

Sahaj arven virkistysalue Heponiemi ³⁸

Mustijoki 39

Lukkokoski 40

Keravanjärvi 42

Isojärvi, Feelenkoski, Piurunkoski 42

Silakkasuon puro 43

Saarenniitynoja 43

Laivakallio 43

Suojärven suot 46

Tuomarinsuo 46

Löytynkaliiot

46

Vähä-Vuotava 47

Korpilampi 47

Hirvihaaran koski 47

Hunttijärven laskuoja 47

Sahajärven laskuoja (Höyläämö) 47

Pöntöistä ja Mäntsälän metsistä

sekä niiden asukeista 49

Metsistä 49

Ikimetsässä 50

Suuret puut 52

Mäkipuoli 54

Pönttöjen kertomaa 56

Kohtaamisia 58

Käävistä 61

Vanhan metsämiehen mietteitä 62

Kirjallisuutta 67

Yhteistyökumppaneille 68

Projektin kulku 69

Liitteitä:

Liito-oravahavainnot

Mäntsälässä

1995-1998

⁷⁰ Saukkohavainnot Mäntsälässä 28.11.1985-18.2.1999 72 Otteita OlliElon havaintopäiväkirjasta 74

Papanoita lumessa

Herään aamulla tavalliseen tapaan noin puoli

seitsemältä.

^{Vilkaisu ik-} kunasta ulos: päivä alkaa pikkuhiljaa valjeta ja pakkasta on sopivat kymmenen astetta. Lehti pitää lukea aamupalan

nauttimisen

ohessa ja

sitten vettä termariin ^jahaudutuslaatikko varovasti kassiin.

Katsoin eilen kartalta tämänpäiväisen tutkimusmaaston, missä ^en ole aiemminkäynyt. Pysäköintipaikkaa ei talvellahelpolla löydy, joten joudun kaivamaan autolapiolla itse parkkipaikan. Sukset katolta, kamerareppu selkään jakohti lumista metsää. Lumi on taivuttanutpienten lehtipuiden latvat kohti maata. Tiheimmistä kohdista ei ole mitään asiaaläpi. Katselen tarkasti puiden runkoja ja yritän etsiä kuusivaltaisesta metsästä haavan runkoja.

Haavan jakuusenrunkojen erottaminenhämyisessä metsässä on yllättä- vän vaikeaa. Haapoja alkaa löytyä ja kierrän joka rungon ympäri ^- ei koloja. Metsäon tässä liiantiheää, että tikat olisivat nakutelleetpesäkolo-

jaan sinne. Maasto alkaa kohota taustalla olevaa kallionjyrkännettä koh- den. Täälläpuusto ei ole kovin tiheässä ja siinä onkin pari erittäinsuurta haapaa.

Syöksyn heti tutkimaanjättihaapojen tyviä, ^eijälkiäliito-oravasta. Mie- lestänipaikka onkuitenkin sopiva ^liiturinasuinalueeksi, jotenpäätän etsiä papanoita vaikka väkisin. Kaivan suksea apuna käyttäen puiden tyviltä lunta pois ja löytyyhän ^{niitä -} kokonaista kaksi kappaletta!

Täällä siis on kuin onkin liito-oravanesiintymä. Vaikka kuinka katson ei puista löydykolon koloa. Jatkan metsän tutkimista ja löydän muutamia kolopuita, mutta ei liiturinpapanoita tai virtsaa. Aurinko alkaa tulla esiin pilvien _takaa ja pysähdyn etelään viettävän rinteen yläosaan, josta on näkyvyyttä melkokauas, sillä metsässä^on hiljattain tehty aukkohakkuu.

Valitsen tarkoin istumapaikaksi sopivan korkeat kannot vierekkäin, toinen istuimeksi, toinen pöydäksi. Otan haudutuslaatikosta Leilan esi- kypsentämän siideripossun ja lusikoin sitä lautaselle.

Ruoka ^on kypsynyt sillä aikaa, kun olen ollut metsässä hiihtämässä.

Kaalin seassa siideriliemessäkypsynytluomupossu maistuu täällä kevättä!-

OlliElo ^syömässä siideripossua liito-oravametsässä.

visessa metsässä ruhtinaalliselta. Palokärki lennähtää aukolle jätettyyn koivunpökkelöön etsimään toukkia ateriakseen. Ei tarvitse palokärjen käydä marketissa, mutta tikanruokailupuut näyttävätolevan kovin harvas- sa.

Hakkuuaukonreunassa on muutama iso haapa. Kierrän ^rungot ympäri ja jokaisen tyvellä on kellanruskeita liito-oravan papanoita lumessa.

Kiikarilla runkoja katsellessani löytyy muutama vanha ja kutistunut tikankolo. Niissä liituri asustaa. Näihin pieniin koloihin ei näätä pääse tekemään vierailujaan jaliito-oravat saavat nukkua koloissaan turvassa.

Vähäjärvenkallioidenmetsässä on tätä nykyä Mäntsälän suurin kelohaapa- metsikkö.

*

m

*'

♦

Liito-oravan papanakasa haavanjuurella.

Saukolla on veikeä tapa laskea mahallaan liukua vaikka tasaisellajäällä.

Kuva Mäntsälänjoelta.

Lähtökohdat ja tulokset

Kartoitus ^{- jälkiä}etsimään

Marraskuussa 1995 Mäntsälän kunta antoi luonnonsuojeluyhdistykselle avustuksen liito-orava- ja saukkokannan

selvittämiseksi

Mäntsälässä.

Yhdistys käynnisti projektin tutkiakseen näiden

eläinten

asuinalueet ja määrätMäntsälässä, ^samallayritettiinparantaa niidenelinoloja. Projektin kenttätyöt on tehnyt pääasiassa yhdistyksen puheenjohtaja Olli^Elo.

Projekti on yksinkertaisuudessaan ^ollut sitä, että Olli Elo on tutkinut vanhoja luontomuistiinpanojaan

etsien

merkintöjä

liito-oravista

tai saukois- ta, tutkinut Mäntsälänkarttoja löytääkseenmahdollisiapaikkoja ja ennen- kaikkea sitä, että Olli on lähtenyt ^luontoon etupäässä suksilla muistiin- panovälineet, karttoja, kamera ja eväät mukanaan. Projektin kenttätyöt alkoivatmyöhäissyksyllä 1995ja päättyivät lumien sulettuakeväällä 1998.

Liito-oravienja saukkojen tutkiminenon hankalaa, sillä itse kohdetta on erittäin vaikea nähdä, mutta kumpikin jättää luontoonjälkiä itsestään.

Näitä

jälkiä Olli lähti etsimään!

Tämäkirja on projektin^tuote. Alunperin kirjan piti ollayhdistyksen20- vuotisjuhlakirja, mutta aikatauluvenyi IV2 vuodella. Juuri tämän juhlakir- jaideantakia saukko- ja

liito-oravakartoituksen

loppuraportista päätettiin tehdä kuvitettu tavalliselle ihmiselle kohdistettu luontokirja.

Jostämä teos olisijulkaistualkuperäisessä aikataulussaan, ei siihen olisi ehtinyt vastikään havaittu historiallinenmajavan paluu Mäntsälään!

Saukkojen systemaattista

tarkkailua

Mäntsälässä ei enääjatketa. Liito- oravien seuranta jatkuu

niille

asetettujen pönttöjen

tarkistusten

muodossa.

Liito-orava Mäntsälässä

Liito-oravan elinpaikkojen tutkimusalueena oli koko Mäntsälän kunta, jonka pinta-ala on 596 km^2. Pinta-alasta on metsämaata n. ³⁵⁰ km^2. Karttojen tutkimisellajapaikallistuntemuksen avulla on määritelty kaikki vähänkin liito-oravalle soveltuvat alueet, jotka on käyty läpi. Piha-alueet

ovat käytännön syistä jätetty tutkimuksen ulkopuolelle.

Elinpaikkojen määritysperustui liito-oravanpapanakasojen ja virtsajäl- kien havaintoihin talvella.

Maastotyöskentely on tehty

talvisin marras-toukokuussa,

jolloin liito- oravan keltaiset papanat on helposti

tunnistettavissa.

Sopiviksi katsotut alueet on käyty läpi joko kävellen tai suksilla. Löytyneet mahdolliset kolopuut ^on tutkittu jokainenerikseen kiertäen puunympäri ja tähystellen paljaalla silmälläja^kiikarilla ylempänä olevat mahdolliset kolot.

Kartoituksen aikana on tehty 67 havaintoa liito-oravasta. Erillisiksi paikoiksi on todettu 39 aluetta. Tiedossa on kolmenpaikan tuhoutuminen

hakkuissa tutkimusaikana.

Jos oletetaan että useimmilla paikoilla on kaksi yksilöä ja joissakin paikoissa useitakinpareja, niin tämänperusteella voidaan arvioida keski- määräiseksi yksilömääräksi noin kolme yksilöä perpaikka. Näin saadaan yhteismääräksi noin sata yksilöä.

Tutkimus on painottunut metsäalueille, joissa paikoitellen kuitenkin on suuria liito-oravatyhjiöitä. Toisaalta piha-alueita on tutkittu vain vähän, vaikka niillä näyttää olevan aika paljon liitureita. Näin voidaan olettaa, että esiintymispaikkoja on ^noin puolet havaittua enemmän. Oletettavasti parhaat paikat on kuitenkin löydetty; löytymättömillä alueilla lienee vain pari yksilöä perpaikka. Näin päästään lukuun noin 130 liito-oravayksilöä Mäntsälässä.

Valtakunnallisen liito-orava-atlaksen mukaan Suomessa on 0,3 yksilöä neliökilometrillä. Tämä lukuonlaskettu siltä Suomen alueelta, missä liito- oravia esiintyy. Mäntsälän neliökilometrimäärällä kerrottuna tuo luku antaa määräksi noin 170 liito-oravaa.

Kartoituksen mukaan Mäntsälässäon siis liito-oraviavähän alle Suomen keskiarvon. Mutta näihin kaikkiin lukuihinpitää suhtautuahyvin suurella varauksella, siksi vaikeaa on liito-oravien kannan arviointi. Liito-orava- atlas tehtiin aikana, jolloinei tiedetty lajin ^- etenkin koiraiden ^- suurta liikkuvuutta. Näin ollen

voidaan

^olettaa, että atlaslaskennassapäädyttiin liiansuureen

liito-oravamäärään.

Tämä

huomioonottaen

Mäntsälän kanta voi ollamaan keskitasoa.

Liito-oravien elinalueetpienenevät jatkuvasti. Metsänhakkuutjatkuvat niin Mäntsälässä kuin muuallakin Suomessa runsaina. Erityisen huoles- tuttavaa, niin

liito-oravan

kuin koko metsäluonnon suhteen, on uusi kansallinenmetsäohjelma, jonkamukaan hakkuita lisätäännykyisestä noin 60 miljoonasta kuutiometristä 70 miljoonaan kuutiometriin.

Saukko Mäntsälässä

Elinpaikkojen määritys perustui pääasiassa

talviaikaisiin

jälkiin lumella.

Lisäksi havaittiin joitakin

kesäaikaisia

jälkiä rantalietteiltä ja saatiin muutama näköhavainto yleisöltä. Tutkimusalueena olivat Mäntsälän kunnan alueella olevat lammet, järvet ^sekä joet japurot.

Maastotyöskentely tehtiin kulkemalla uuden lumen aikana jokien ja järvien rantoja kävellen tai suksilla.

Helpoimmin saukkoja

voi

^tavata järvistä lähtevillä laskuojilla, jotka pysyvät sulina talven ajan. Monet koskipaikat ovat saukkojen suosimia oleilupaikkoja. Saukkoja

voi

löytää aivan mitättömistä ojapahasista, jos niissä on lähteitä, jotka pitävät ojan sulana. Isommissa lähteissä saukko voi ruokaillapitkiä aikoja ilmeisesti niissä talvehtivia sammakoitasyöden.

Talvina 1995-96 ja 1996-97 tehdyissä saukonjälkiin perustuneissa laskennoissa saukkoja löytyi kaikkialta Mäntsälän vesistöjen varsilta Ohkolaa lukuun ottamatta. Ohkolastakin kantautui huhuja yksittäisistä saukkovierailuista.

Monet saukkojenparhaista esiintymispaikoista sijaitsevatkunnanrajojen läheisyydessä, joten saukkojen yksilömäärä Mäntsälän alueella voi vaih- della huomattavastijopa yhden yön aikana! Tutkittuina talvina eri saukko- yksilön tekemiksi jäljiksitulkittiin 12-20 yksilön jäljet.

Vuoden 1998 maaliskuussa tehdyissä riistalaskennoissa metsästäjät ilmoittivat nähneensä 18 eri saukkoyksilön jäljet Mäntsälänpohjoispuoli-

sessa osassa. Näinä kolmena talvena voidaan olettaa Mäntsälässä esiinty- neen yhteensä 10-30 eri saukkoyksilöä.

Poimintoja vanhemmista saukkohavainnoista:

Mäntsälä 27.9.1964 kuollut27.9.1964 kuollut Ehnroosin koulu Sulkava, Väläkkä

16.2.1986

jälkiä Elo

Ohkola, Myllypato

25.12.1990

jälkiä Elo, Posti Pukkila, Rapuoja

2.1.1992

jälkiä Elo

Kaukalampi

2.3.1993

jälkiä Elo

Saari, Hunttijärvi 5.3.1994 jälkiä Elo Sälinkää, Kilpijärvi 9.5.1995

Kaukalampi 1988-95

uimassa päivällä Ahola, Elo jälkiätalvisin Sarenius

jälkiä, näköhavaintoja Juselius 1988-95

Hautjärvi, Höyläämö

1990-95

Sääksjärvi Saarenniitynoja 1994-95 talvi jälkiä postinjakaja

Mäntsälän liito-oravaesiintymätkylittäni jabiotoopeittain

Kylä Esiin- Järven- Joen- Suon- Metsä Metsik- Piha-

tymiä ranta ranta reuna kö alue

Hautjärvi 6 3 12

Hermanonkimaa 0

Hirvihaara 6 ^{14 1}

Kaukalampi 2 2

Levanto 1 1

Maitoinen 1 1

Mäntsälä 3 12

Nikinoja 1 1

Numminen 4 3 1

Ohkola "4

1 I I

Olkinen ~Ö

~~~~~~

IJään

~4 I "2

I

Soukkio 0

Sulkava "Ö

Sälinkää 4 1 I

I

Sääksjärvi 3 12

~YhI "39

"8

1

^I 17 1 ~4

Liito-orava (Pteromys volans)

Pteromys volans

Liito-orava on vain runsaan 100 g:n painoinen nisäkäs, joka pystyy liitämäänetu- ja takajalkojen sälissä olevanliitopoimun avullajopauseita kymmeniä metrejä.

Talvisaikaan liito-oravanpääasiallisena ravintona ovat koivun jalepän norkot. Keväällä norkkojen osuus ravinnosta laskee nopeasti ja tilalle tulevatlehtipuiden ja myöskin havupuiden silmut. Sitten ruokalistallaovat

puiden kukinnot. Kesän edistyessä koivun ja lepän lehdet muodostavat pääravinnon. Liiturillekelpaavat myös marjat jamonenlainenmuu

kasvis-

ravinto. Onpa liito-oravanähty puutarhassa omenia mutustelemassa.

Jo syyskuussa alkaa taas urpujen käyttö ravinnoksi. Syksyllä liituri alkaa myös varastoida urpuja puunkoloihin, pönttöihin jakuusen oksille.

Varastointi kuusen oksille on mielenkiintoinen ilmiö. Varastopuuna on iso tuuheaoksainenkuusi, jonkaoksillese latoo norkot. Varastot ovatkor- kealla (6-27 m). Lepännorkot ovat varastointiin suosituimpia norkkoja

ilmeisesti niiden karheuden takia. Isossa tuuheassa kuusessa on turvallista syödä norkkoja tarvitsematta mennä talvella suojattomiin lehtipuihin ruokailemaan.

Liito-orava synnyttääkaksi tai kolme poikasta keväälläja osa ^naaraista tekee vielä kesäpoikueen. Aikuinen naaras asustelee vuodesta toiseen samalla elinpiirillä, usein jopa samassa pesäkolossa. Sukukypsäksi liito- orava tulee jo seuraavana ^keväänä.

Viimeaikaisten radiolähetintutkimusten (Hanski ym.) mukaan

koiras

liikkuu noin sadan hehtaarin alueella. Koiraiden

liikkumisalueet

menevät päällekkäin. Naaras ^sen sijaan liikkuu vain noin kymmenen hehtaarin alueella. Koirailla on käytössään useitakoloja jarisupesiä. Tutkimuksissa todettiinpesintä myösrisupesässä. Eräs koiras ylittireviirillään säännölli- sesti sadan metrin aukean alueen.

Liito-orava haavan oksalla. ^{Tämä on} tyypillinen liito-oravan pesähaapa, jonkavieressä ^on kuusennäre. Kuusi antaatalvellakin näkösuojaa saalista- jia^vastaan. Ensimmäinen kuva mäntsäläläisestä liito-oravasta.

Liito-oravan etsiminen

Pienen pääasiassa yöllä liikkeellä olevan nisäkkään näkeminen on hyvin epätodennäköistä, vaikka kulkisipaljonkin

metsissä.

Laji on nykyisin niin harvalukuinen, että pelkästään todennäköisyys liito-oravan kohtaamiseen on hyvin pieni.

Harva on päässytihailemaan liito-oravaa keskelläpäivää olohuoneenik- kunasta, kuten rouva Borg Kirkkonummelta. Hän oli seurannut syys- kuisenapäivänä liito-oravan puuhia omenapuussa omassa puutarhassaan.

Liito-orava oli ruokaillut kaikessa rauhassasyöden omenia. Omenan se oli järsinyt ympäri javiskannutrangan menemään, kuten ihminenkin.Kysees-

sä on ilmeisesti ollut

naaras,

jolla on ollut vielä kakkospoikue imetettä- vänään ja sen tähden suuri ravinnontarve oli saanut otuksen liikkeelle päiväsaikaan.

Tässä tutkimuksessa tarkastettiin kaikki liito-oravalle potentiaalisesti sopivat metsäalueet Mäntsälässä. Takseerauksenulkopuolelle jäivät avo- hakkuualueet,

taimikot

ja metsitetyt suot, jotka

kaikki

nykyisin

luetaan

metsämaaksi. Maastossakuljettiin jalantai suksilla tarkastaen kaikkien

Metsittyneet entiset metsäpellot ^ovat liito-oravallehyviä asuinpaikkoja niiden lehtipuuston takia. Vanhat ladotovat olleet monen eläimen suojapaikkoja. Valitettavasti tällai-

set näyt ovat jo^mennyttä aikaa.

Kuva Kaukalammilta.

Suurin ^osa Mäntsälän vanhemmista liito-oravahavainnoista^on tehty pöllötutkimusten yhteydessä. Kuvas-

sa rengastaja tutkimassa viirupöllön ikää siipisulkien kuvioinnin perus- teella.

kolopuiden ja suurten kuusten ^tyvet.

Jos pitkään aikaan ei ollut satanut lunta tai lumi oli jo sulanut, oli työ helppoa, silläkellanruskeat liito-oravanpapanat näkyivättällöinhyvin. Jos sen sijaan lunta oli vastikään satanut, työ oli hyvin vaivalloista. Puun tyveltä täytyi suksenkärjellä tai muilla keinoin kaivaa lumipois mahdollis- tenpapanoiden löytymiseksi. Pelkästään keltaistenvirtsajälkienperusteella löytyi liito-oravan asuinalue harvoin, tällöin oli yleensä myös papanoita.

Suojakauden jälkeen, kun ruskeaa vettä ^on

valunut

puiden

runkoa

pitkin, on virtsajälkien erottaminen lähes mahdotonta. Ruskeat ulostepipanat säilyvät tunnistettavina yllättävän pitkään kesäkuuhun asti varsinkin suurten kuusten juurella,missä ne ovat suojassa sateelta.

Liito-oravan ulostepipanat ovat kellanruskeita vain talviaikaan, kun ravintona on siitepölyä sisältäviä norkkoja. Talvisaikaankin aivan tuore uloste on tummaa. Tämä on

erinomainen

merkki siitä, että

liito-orava

on ollutpaikalla lähitunteina tai vastikään. Otuksen tapa paskoa

esimerkiksi

pöntönkatolle, kutennäätä,vaikeuttaa luonnollisestipapanoiden löytymis- tä pesäpaikan alta. Esimerkkinä tapaus Keravanjärveltä Ohkolasta, jossa hyvännäköisten suurten haapojen alta löytyi suurella vaivalla kaksi papa- naa. Mutta kun tikkailla kiipesi puuhun, löytyi suurten oksien päältä papanoita vaikka kuinka paljon!

Keväällä papanakasat reviiripuiden alla ovat kaikkein helpoimmin löydettäviä merkkejä liito-oravasta. Käytännössä kaikki alueet pitäisi

käydä läpikahteen kertaan, sillä useiltahyvinkin kolutuilta alueilta ei ole löytynyt mitään, mutta toisella kerralla vasta onnistaa. Jos muuten liito-

oravalle sopivan näköisestä paikasta ei löydy kolopuita, on papanoiden etsiminen etenkin talvella lähes mahdoton tehtävä. Jos liito-orava asustelee oravan risupesissä, on asuinpaikan löytyminen tiheistä kuusista hyvin epätodennäköistä. Usein liito-oravanjätökset on löydetty pönttöjen laiton yhteydessä, vaikka aiemmallakäyntikerralla ei ole ollut mitään havaintoa otuksesta.

Tämän tutkimuksen ulkopuolelle ovat jääneet lähes kaikki ihmisten pihamaiden pöntöissä ja ^koloissa ynnä muissa paikoissa asustavat liito-

oravat.

Vanhaa tietoa

Ensimmäisen kerran törmäsin liito-oravaan 60-luvun alkupuolella koti- kylässäni Ohkolassa. Kevättalvisessa ns. tikkametsässä rapsuttelin kolo- haavan runkoa, ja liito-oravahan se sieltä tuli kurkistelemaan rauhan- häiritsijää.

Seuraava muistikuva liito-oravastaon kaverini pihalta, jonnekissa oli tuonut tappamansa saaliin näytille. Vuosikymmenen loppupuolella

aloin

laitella aktiivisesti pöllönpönttöjä eri puolille Mäntsälää. Ensimmäiseen laittamaani helmipöllönpönttöön

asettui

heti liito-orava, mikä oli tietysti mieluinen yllätys.

1970-luvun alkupuolella löytyi useista pöllönpöntöistä liito-oravan varastoja japesiä. Erityisen hyvin on mieleenjäänyt pöntöntarkistuskäynti Ohkolan Keravanjärvellä. Kiivetessäni puuhun, pöntöstä lennähti liito- orava viereisen puun rungolle. Hätkähdin liitävää otusta, mutta säikähti liito-oravakinpuunrungolla valuvasta vetelästä ulosteesta päätellen.

Pönttöjä tarkistaessa ei voi koskaan ollavarma, mikä otus siellälymy- ää. Pari kertaa on lehtopöllön ^pöntöstä löytynyt näätäpoikasineen, mutta

uskomattomin

tapaus oli 1993 Sälinkäällä, kun pöntöstä löytyi kissan poikaset. Samaisen pöntön katolla on viime vuosina ollut liito-oravan papanoita japöntössä oravan pesä.

Yllättävän

usein

lehtopöllönpönttöjen katoilla on sekä näädän että liito- oravan ulosteita. Tällaiset pöntöt ovat yleensä vanhoissa tiheissä lähes luonnontilaisissa sekametsissä.

Tietokoneellavarustettu monitoimi- kone sylkeepuuta 6 m/s. Avain- biotooppien pitäisi olla selvästi merkittynä ^sekämaastossa että koneelle annetuissa ohjeissa.

Kissa tulevien liito-oravanpönttöjen katoilla "pönttöpä]alla

Mäntsälässä ^on useita lehtopöllönpönttöpaikkoja, joissa ^on ollut lehto- pöllön pesintöjä 70-luvun alusta asti ja samalta ajalta myös havaintoja liito-oravasta ja näädästä. Näätähavainnot painottuvat 80-luvulle. Näissä paikoissa lehtopöllön pesinnät epäonnistuvat usein ilmeisestijuurinäädän takia.

Liito-oravakartoituksen aikana olen keskustellut maastossa kulkiessani useidenvanhempien ihmistenkanssa, joillaon omakohtaisia liito-oravaha- vaintoja. Alle

50-vuotiailla

on vain vähän omiahavaintoja

liito-oravasta.

Tavanomainen tapaus on haavan kaato justeerilla tai moottorisahalla, jolloinpuun kolosta on lähtenyt liito-orava. Nykyisin liito-oravia näkevät lähinnä monitoimikoneenkuljettajat tai asiaanvihkiytyneet luontoharrasta- jat. Eräskin isäntä kertoi nähneensä metsän läpi kulkeneellakoulupolulla usein liito-oravia 40-luvulla. Kuinka moni nykyajan koulukyyditetyistä lapsistapääsee ihailemaan liito-oravaa tai muutakaan luonnon monimuotoi- suutta?

Liito-oravia uhkaavat^vaarat

Liito-oravan luonnollistensaalistajien, kutenpöllöjen ja näädän, lisäksi on sillä monia muitakinvaaroja lyhyellä elintaipaleellaan.

Pihapiireissä asustavien suurimpana uhkana ovat ihmisten irrallaan kuljeskelevat

kissat.

Yllättävän suuri vaaratekijä

liito-oravalle,

^kuten monille muillekin eläimille, ovat avoimet vajaat vesiastiat. Vesitynnyrit muistuttavat jollainlailla luonnonkoloja, jakun eläin menee astiaan ei se

pääse sieltä ulos jatuloksena on hukkuminen.

Maastoon jätetyt piikkilangat ovat

koituneet

hyvin monen liito-oravan

kohtaloksi.

Piikkilankoihin on moni ihminenkinrepinyt kumisaappaansa,

mutta eläimen takertuminen piikkilankaan aiheuttaa usein tuskallisen kuoleman.Kymmenkunta ^vuotta sitten Sälinkäällä olihuuhkaja takertunut siivestäänkiinni piikkilankaan japyrstöoli jäätynyt kiinni. Linnun irrotta- miseksi tarvittiinpuukkoa ja paljon aikaa. Autoon törmääminen on monen liito-oravankohtalo, kuten niin monen muunkin eläimen ja ihmisen.

Totaalisinjakaikkeinpahin vaara liito-oravalleon

monitoimikone,

^joka murskaa kitaansa niin aikuisen kuin poikasetkin, joilla ei olepienintäkään henkiin jäämisen mahdollisuutta. Tietokoneella varustettu nykyaikainen monitoimikoneon työskennellessään hiljainen, mutta sylkee puuta 6 m/s.

Nykyaikaisessa tehokkaassa puunkorjuussa korostuu ennakkotietojen ilmoittaminen leimikosta. Avainbiotooppien, isojen petolintujen pesien, liito-oravanpesäpaikkojen jamuiden huomioonotettavien luontokohteiden pitäisi olla lisäksi merkittyinä selvästi maastossa.

Mäntsälässä ei ole vielä tehty avainbiotooppien kartoitusta, vaikka ne pitäisi ottaa huomioon hakkuita suunniteltaessa vuonna

1996

voimaan tulleen metsälain mukaan. Nykyisellä hakkuuvauhdilla ei mitään kartoitet- tavaa kohta olekaan, jos avainbiotooppeja ei osata tunnistaa leimikoita tehtäessä!

On lohdutonta nähdä liito-oravanpesäpuut pinossa metsätienvarressa.

Näissä pinoissa lukee: "Omistajan puita", mikä merkitseekäytännössä sitä että ne jäävät sinnepinoon lahoamaan.

Pönttöjä liito-oravalle Mäntsälän metsiin

Vuoden 1996 lopulla Hirvihaaran ampumaradalla järjestettiin suuret

pönttöjen kairaustalkoot.

Puutavaran toimitti EnsoOy. Luonnonsuojeluyhdistyksen lisäksi talkoi-

siin osallistuivat

Mäntsälänmetsänhoitoyhdistys, Mäntsälänriistanhoitoyh- distys ja monet yksityishenkilöt. Hirvihaaran ampumaradan tilojen saanti talkoidenkäyttöön oli onnistunut ratkaisu. Pönttösorvi vuokrattiin Helsin- gin riistanhoitoyhdistykseltä. Traktorikuljetuksista kiitoksen ansaitsee Jaakko Tapper Ohkolasta.

Erityisen kiitoksen ansaitsee maanviljelijä Markku Mäkinen Hirvi- haarasta, jokaantoiyhdenpiharakennuksistaan pönttöaihioiden varastopai- kaksi, jostasittemmin muodostui varsinainen pönttöpaja.

Lasse Peltoranta ja Jaakko Tapper Pönttöaihioita varastoituna Weck- lastaamassapönttöaihioita traktorin manin ladon edustalla Mäntsälän lavalle Hirvihaaran ampumaradalla. kirkonkylässä.

Olli Elo kuorimassa pöllejäkevät- talvella 1997.

Valmis liito-oravan pönttö "pönttö- pajan^" edustalla Hirvihaarassa.

Asuttu liito-oravan^pönttö Nummi- sissa.Luonnonsuojeluyhdistys osti

10 pönttöä, joita korjattiin, ^mutta niihin jäi vikoja. ^Tämän takia pöntöt ovat märkiä, epäviihtyisiä ja

lyhytikäisiä.

Täydellinen liito-oravanpönttö.

Siinä on tiiviit, paksut ^seinät, viisto- katto, pystyrimat takaseinässäpuuta

vasten sekä nopea, vahva^jalähes huoltovapaakiinnitystäpä.

Vuoden 1996 keväälläluonnonsuojeluyhdistys osti Lahdesta kymmenen pönttöä, jotka pienten muutostöiden jälkeen sijoitettiin

liito-oravien asuttamille alueille.

Joseuraavana syksynä liiturit olivatasuttaneet ensim- mäiset pöntöt.

Seuraavana vuonna pönttöaihioista valmistettiin pöllön- ym. pönttöjen ohella 300 liito-oravalle soveltuvaa pönttöä. Ne vietiin metsiin pääosin talven 1997-98 aikana.

Keväällä 1998 lähes kaikki uudet pöntöt tarkistettiin, ^{mutta niissä ei} ollut vielä yhtään

varsinaista liito-oravan

^{pesää. Sen sijaan}

talitiainen oli

ahkerasti kantanutpönttöihin valtaisan määrän sammaltajarakentanut sen päälle pesänsä. Uusistapöntöistä löytyi myöspuolenkymmentä varpuspöl- lön pesää ja kymmenissä pöntöissä ^oli varpuspöllön

varastoimia

myyriä.

Mäntsälän Sahan lahjoittamista

erinomaisista leveistä

^{ja paksuista} laudoista tehtiin vuoden 1998 aikana 100 liito-oravanpönttöä ^lisää.

Pönttöjen

rakentamis-

ja sijoitteluohjeita

Perusohje liito-oravan pöntöille

on,

että niissä on ehdottoman

vesitiiviit

sekä seinät että

etenkin

katto.

Ensimmäisiin

talkoopönttöihin

tehtiin

tasakattoja pelkistä laudoista ja pintalaudoista. Tasakatto on huono niin talossa kuin

pöntössäkin,

^{jos sitä ei}

tehdä

^hyvin. Pöntön tasakatto vaatii

ehdottomasti

kattohuopa- ^taipeltikatteen, jonka on mentävä

reilusti

katon reunan yli.

Kairatuissa pöntöissä ilmeni halkeamia vielä puihin laiton jälkeenkin.

Takaseinässä halkeamat^ovatkohtalokkaita kaikillepöntönkäyttäjille, sillä puunrunkoa pitkin valuva vesi kastelee pesän

asumiskelvottomaksi.

Myös tasakatonalapintaa pitkin johtuva^{vesi voi} täyttää pöntön

suuaukkoa

^myö-

ten, jostakaseinän japuunrungon välissä ei olepystyrimoja.

Rungoista kairatut pöntöt ovatperiaatteessa hyviä, mutta niiden kuiva- tus niin, ettei halkeamia synny, vie aikaa ja

vaatii

isot

kuivatustilat.

Halkeamat voi tietenkin paikata, mutta pyöreissä pöntöissä se on hanka- laa.

Laudoistapönttöjätehtäessäon käytettävä tarpeeksi leveitälautoja, jotta vältytään raoilta. Laudan on oltava normaalia paksumpaa, varsinkin etuseinän on hyvä olla 50-60 mmm paksuinen.

Kulkureikä porataan 40-45 mmm suuruiseksi ja mielellään ylöspäin kaltevaksi. Pönttöjä ei saa käsitellä lahonsuoja-aineilla, sillä ne ovat

vahingollisia pöntön asukkaille. Lepakoiden on todettu kuolleen pönttöön vielä kymmenen vuotta valttauksenjälkeen!

Valmiisiinpönttöihin laitetaanpohjalle 5 cmm kerros karkeaa purua tai lahopuumursketta.

Liito-oravalle tarkoitetut pöntöt sijoitetaan sekametsiin 3-5 pöntönryh- miin. Pönttöjen läheisyydessä pitää olla koivua ja/taileppää. Mieluimmin liituri asettuu haapaan sijoitettuun pönttöön, jonkavieressä kasvaa kuusi alle puolen metrin etäisyydellä. Pöntön voi asettaa rinnankorkeudelle,

mutta ylemmäs asetetut pöntöt _saavat paremmin olla rauhassa esimerkiksi ihmisen häirinnältä.

Helsinki-Lahti -moottoritie ^on liito-oravilleylipääsemättömän ^este. Kor- keimmankaan puun latvasta ei^pystytienylitse liitämään. Jos liito-orava uskaltautuisi moottoritiellepomppimaan, ^{se jäisiauton} alle.

Liito-oravan tulevaisuus

Jos tarkastelemme

tutkimusaikaisia muutoksia

liito-oravan tulevaisuuden kannalta, on tapahtunut sekäpositiivisia _että negatiivisia asioita.

Suomessa tehdyt panostukset ilmansuojeluun ovat tuottaneet upeita tuloksia ainakin Mäntsälän metsissä. Varsinkinrikkipäästöjen vähenemi- nen näkyy metsissämme naavojen kasvun voimakkaana lisääntymisenä aivan viime vuosina. Toisaaltamännyt ovat vielä selvästi

harsuuntuneita

jakuusien oudotpystyyn kuolemisetjatkuvat.

Liito-oravan

kannalta naavan lisääntyminen on erinomaista, sillä naava on parasta pesämateriaalia. Myös tavallisen oravan pesät tulevat luon-

nonmukaisemmiksi

ja terveellisemmiksi, kun niitä ei tarvitse enää sisustaa kreppipaperilla ja mineraalivillalla. Parantuneet oravanpesät hyödyttävät myös liito-oravaa, ^silläsekäyttää myös niitä ainakinpäivälepopaikkana ja

ilmeisestimyös poikaspesänä. Oravanpesien huonopuoli ^on siinä, että^ne eivätsuojaa näädän vierailulta.

Kolopuista on yhä pahempi pula, kun vanhat metsät kaadetaan ja^niille

mahdollisesti

jätettävät kolopuut ^ovat

avoimuutensa

^takia

liito-oravalle

sopimattomia. Nykyisiin talousmet- siin eikolopuita pääse syntymään.

Tärkeässä asemassa ^ovat rantojen kesämökkiläiset, jos he säästävät puustonmahdollisimmanluonnonmu- kaisena eli tiheänä ja

lahovikaisia

puita sisältävänä. Rantametsät koi- vuineen ja leppineen ^{ovat liito-ora-}

van parasta elinympäristöä nykyisin.

Pihapiirit ovat maaseudun parasta metsämaata liito-oravan kannalta.

Harvoin

aivan talon ympäristössä hakataan aukoksi tai ^muutenkäsitel- lään voimallisesti metsää.

Metsänhoidossa lehtipuiden arvon palauttaminen sekapuuna havupuus-

tossa auttaa liito-oravaa ainakin ravinnonsaannin suhteen. Laadukkai-

den liito-oravapönttöjen sijoittelu ^eri puolille kuntaa auttaa ainakinjossain määrin liito-oravan selviämistä tänä kolopulan aikana.

Rikkipäästöjen väheneminen näkyy naavan lisääntymisenä. Tutkimus- jaksonaikananaavaa onkasvanut runsaasti. Se on liito-oravalle

erinomainen pesämateriaali.

Metsien harvennushakkuut Etelä-Suomessa ovat nuorissa metsissä runsaita. Harvennusten yhteydessä kaadetaan liian lähekkäin toisiaan kasvavat puut. Ne olisivat juuri liito-oravan kannalta

tärkeitä.

^Lehtipuu kuusessa kiinni olisi hyvä paikka pöntöllekin, mutta kun niitä ei ole.

Harvennushakkuiden yhteydessä tulisi jättää joitakin koskemattomia paikkoja, esimerkiksi lepikkoalueita, tällöin säästyisi pystyssä myös hömötiaiselle välttämättömät pienet lahopökkelöt.

Hyvällä tahdollajapienellä vaivallamyös talousmetsätpystyvät elättä- mään kohtuullisen liito-oravakannan.

Suurinliito-oravan elämää vaikeuttava ihmisen aikaansaannos tutkimus- jaksolla on ollut Helsinki-Lahti -moottoritien rakentaminen. Tie kulkee parhaiden liito-orava-alueiden halki ja jakaa totaalisesti kannat erilleen.

Leveä moottoritieon liito-oravallekäytännössä ylipääsemätön este.

Saukko (Lutra lutra)

Lutra lutra

Saukko on nykyisin hävinnyt monin paikoin Keski-Euroopasta ja on Euroopassa erittäin uhanalainen. Lähes kaikki jäljellä olevat kannat ovat

pieniä ja eristyneitä, ja siten lajin katoamisriski on suuri. Suomessa saukko esiintyy harvalukuisena koko maassa

lounaissaaristoa

^lukuun

ottamatta.

Saukkotutkijoidenmukaankyselyin saadut arviot saukkokannansuuruu- destaovat

erittäin

epäluotettavia, lähinnäarvauksia, koska saukko liikkuu ruuanhaussa pitkiäkin matkoja ja saman yksilön jäljet on ^laskettumoneen kertaan.

Saukko on Suomessa metsästetty kaksi kertaa lähes sukupuuttoon.

Ensimmäisen kerran kannat romahtivat metsästyksen vuoksi vuosisadan vaihteessajatoisen kerran metsästys ja ympäristömyrkyt vaaransivatlajin säilymisen 1960-70-lukujen vaihteessa. Tällä hetkellä saukkoja saa metsästää vain Albaniassa ja Suomessa. Uhanalaisluokittelun mukaan

"silmälläpidettävää ja

taantunutta” saukkoa

saa Suomessa metsästää

riis-

Heinikkoisessajoenrannassalumen suojassaei ole kovaa jäätä, joten saukko voi kulkea veteentekemänsä

Saukon jäljetkohti kulkuaukkoa marraskuussa 1995Mustijoella.

kolon läpi.

tanhoitopiirin pyyntiluvalla marraskuun alusta huhtikuun loppuun.

Huhtikuu on kuitenkin saukon lisääntymisaikaa. Parittelu tapahtuu maalis-toukokuussa, poikaset syntyvät parin kuukauden kantoajan jälkeen ja kehittyvät

hitaasti.

Pennut ovat emostariippuvaisia useita kuukausia.

Pennut oppivat saalistamaan itse vasta neljän-viiden kuukauden ikäisinä.

Saukko on sopeutunuthyvinvesielämään. Se kaivaapesänsärantaan tai käyttää hyväkseen erilaisia luonnononkaloita. Saukko ui ja sukeltaa erinomaisesti. Se voipysytellä 6-8 minuuttia veden alla. Nämä taidotovat tarpeen ruuan hankkimisessa.

Saukonpääasiallista ravintoa ovatkalat ja pohjassa talvehtivatsamma- kot. Pieniä kaloja saukkokäy kaivelemassa veden alta kivien koloista ja puiden alta. Suuret kalat, hauet ja lohet, pääsevät saukoltahelposti kar- kuun.

Ravintoa saadakseen saukko tarvitsee avovettä. Normaaleja liikkuma- alueita ovatpurojen ja jokien reunat, mutta vesistöä vaihtaessaan se voi kulkeapitkähköjäkin matkojakuivalla maalla. Jotkut saukot ovatoppineet myös tyhjentämään kalastajien pyydyksiätai hankkimaan ruokansa kalan- viljely- tairapualtaista. Jos nämärosvot pyydystetään, voidaan aiheuttaa koko paikallisen kannan tuho.

Liikenneonnettomuudetovat saukonyleisin kuolinsyy. Kalanpyydyksiin kiinni jääminen jahukkuminen aiheuttaa toiseksi eniten kuolemia.

Saukon jäljillä

Saukkojen jälkien etsintä on tulok- sekkainta alkutalvesta, jolloin järvet

ovat jäätyneet ja ojissa ja joissa on vain joitakin sulapaikkoja. Kaikkina talvina tällaista tilannetta ei oike- astaan tule ollenkaan. Jos joet ja

purot pysyvät sulina, saukot kulkevat uiden paikasta

toiseen.

^{Silloin lumi-} kulkujälkiä ei

tietenkään

löydy.

Saukotkyllä nousevat joenpenkoiile,

mutta jos sulaaonkilometrikaupalla, jälkien löytyminen vaatii valtavan työn tarpoa penkkoja pitkin.

Saukkojen yksilömäärien selvittä-

Saukon jälkiävoi havaita myös kesäaikaan, josrannassa on sopivaa savikkoa, mihintassun jäljetpainu-

vat. Kuva on Sääksjärvenjoelta.

Nummisten koski ^on saukkojen suosima paikka.

miseksi on oltava liikkeellä heti lu- misateen jälkeen ennen ^kuin ne ehtivät sotkea jäljet päällekkäin.

Siltikin varman yksilömäärän laske- minen on lähes mahdotonta. Lisäksi laskijoita pitäisi olla laajalla alueella yhtäaikaa, koska saukon liikkumis- alue on niin suuri. Juuri saukon liikkuvaisuus tekee saukkojenlasken- nasta todella vaikean tehtävän. Sauk- koja voi tavata hyvinkin kaukana vesistöistä. Mitatessani helmikuun alussa 1999 "Mäntsälän männyn” ympärysmittaa löytyi matkan varrelta pahaisesta ojasta saukonkulkujäljet

Onnekas voi nähdä kerrostalonik- kunasta saukkojakeskellä kirkon- kylää. Sillan alla saukon saalis-

tus avanto.

Saukkopaikkoja Mustijoen vesistö

Saukkojen jälkiä on viime vuosina voinut löytää lähes kaikkialta Mänt-

sälästä. Jopa keskellä kirkonkylää keskusurheilukentän kohdalla on nähty saukon liukujälkiä jokipenkal- la. Parhaimmat mahdollisuudet sau-

konjälkien näkemiseen ovat järvien laskuojien suut, jotka yleensä pysy- vät sulinapahimmillakin pakkasilla.

Saarella Hunttijärven eteläpäässä laskuojan suulla on myös hyvä sauk- kopaikka ja koskikaran tapaa melko varmasti. Saarenjoen varressa näkee lähes aina saukonjälkiä.

Sulkavalla Sulkavanjärven las- kuojan suulla on erittäin varma

saukon oleskelupaikka. Aivan järven rannassa pohjapadolta satakunta metriä ylöspäin on aina sulaa. Pohja- padon tuntumassa näkee usein myös

Saukkoparion kulkenut Hautjärvellä uudella lumella Hanhiojaapitkin kohti Sahajärveä.

koskikaran.

Sälinkäällä Kilpijärven laskuojansuussa ja pohjapadon jälkeen on yleensä pitkälti sulaa ja siksi sieltä löytää myös saukonjälkiä ja ^usein syvässäuomassa piileksii koskikara.

Joinakin

talvina,kunKilpijärvessä on happikato, kalatpyrkivät suurinjoukoin hapekkaampaan ^veteen ojansuulle ja monet luiskahtavat pohjapadon yli. Ojassa voi olla tuhansia kaloja, jotka muistuttavat elävää kalakeittoa uidessaan kylkikyljessä kapeassa ojassa ja

saukoilla

on yltäkylläisyyden päivät "kalapuuron” äärellä.

Mustijoen kaikki

luonnonkosket Hirvihaarankosken

yläpuolisella

jokiosuudella räjäytettiin pois joen perkauksen yhteydessä. Keinotekoi-

silla pohjapadoilla kuitenkin on

jonkinlainen sula janiissä voi löytää saukonjälkiä ja jäänreunalla niiaavan koskikaran. Hirvihaaran Lukkokos- kella on myös usein saukonjälkiä, samoin Nummistenkoskella.

Nummistenkoskella joulukuussa Kaksi saukkoa Ähtärin eläinpuistos- 1995saukonjälkien etsijäkoki iloisen

sa. yllätyksen, sillä rantapajuissa istui

korea kuningaskalastaja.

Porvoonjoki

Hautjärvellä Sahajärvestä lähtevänRapuojan padolla näkee

erittäin

^usein saukonjälkiä, jotka loppuvat sulaan. Ovatpa jotkut onnekkaat nähneetkin saukon patotiellä. Jos saukonjälkiä ei löydy, kannattaa seurata sulaa puronvartta koskikaran näkemisen toivossa.

Isojärven laskuoja on yksi parhaista saukkopaikoista: Yleensäpitkälti sulaaja myös saukoillepaljon syötävää.

Kolmisen

kilometriä Isojärvestä on Feelenkoski, jossapuro putoaa monta metriä. Talvisin koskeen muo- dostuu mahtavia jääkasautumia, joiden lomasta saukot pyydystelevät kaloja.

Mäntsälän ehkä paras saukkopaikka on Piurunkoski Mäntsälän ja Askolanrajalla Sääksjärvellä. Saukkokartoituksen aikanatehdyt majavaha- vainnot Soukkiossa antavat aiheen pohtia myös Piurunkosken nimeä.

Jotkutpaikalliset asukkaatsanovat Piuru-nimen juontuvannimestä beaver (=majava). Luonnollisempi selitys Piurujoen ja -kosken nimelle on kuitenkin piuru-niminen vesi- jarantakasvi.

Saukkoja voi välillä tavata kaukanakin järvistä ja joista, koska niilläon

tapana tehdäpitkiäkin vaellusretkiä. Ohkolan jaNummistenrajalla sijait- sevalla hiekkamonttualueella nähtiin saukon liukujälkiä hiekkapenkassa.

Eräänä talvena saukko oleili pienessä lähdelammessa parin viikon ajan talvehtivia sammakoita syöden.

Majavia 300 vuoden jälkeen ^taas

Mäntsälässä

Majava (Castor fiber) on jyrsijöihin kuuluva vesielämään sopeutunut nisäkäs. Sen ruumis on lähes metrin pituinen ja painoa on tavallisesti 10- 20 kiloa. Majava liikkuupääasiassa yöaikaan. Talvisaikaanse on liikkeel- lä jäänpäällä vain siinätapauksessa, ^{että sen} veden alle keräämät ruoka- varastot ovat loppuneet.

Majavan on ^todettu asuneen Suomen maankamarallajo 100 000 vuotta sitten. Hetijääkauden jälkeen vajaa 10 000vuotta sittenmajava oli ensim- mäisiä maankamarallemme levittäytyneitä nisäkkäitä. Se oli kivikauden ajan metsästäjien tärkeimpiä saaliseläimiä. Tärkeänä saaliseläimenä se pysyi aina 1700-luvun alkuun asti, jolloin se oli jo huvennut Etelä-Suo-

mesta.

Majava. Kuva: Pentti Johansson.

Majavanpuunkaato onjäänyt kesken, kun jokion jäätynyteikä puunkuljetus enää onnistu.

Majava onkatkonut raidan vesoista kolme^jajättänytyhdenkasvamaan.

Suomen viimeinenmajava tapettiin

1868

Sallan Eniönjoella

Tällä vuosisadalla Suomeen istutettiin sekä Norjasta että

Amerikasta

tuotuja majavia. Myöhemmin havaittiin, että ne ^ovat eri lajia. Euroopan- majavan ja kanadanmajavan erottaminen pelkän ulkonäön perusteella on mahdotonta. Euroopanmajavaa tavataan nykyisin Suomessa lähinnä Satakunnassa.

Saukkokartoituksen kenttätöiden juuriloputtua keväällä

1998

luonnon- suojeluyhdistyksen puheenjohtaja sai aktiiviseltajäseneltä ilmoituksen, että Soukkiossa on majavien kaatamia haapoja. Tämä oli erittäin iloinen uutinen, joka hetikäytiin tarkistamassa.

Mäntsälään ilmaantuneet majavat ovat ehkä Evolta levittäytyneitä kanadanmajavia. Joka tapauksessa Mäntsälä on nyt saanut eläimistöönsä

lajin, joka hävisi täältä noin 300 vuotta sitten!

Majavatovatkaataneetennen jäidentuloa isoja haapoja jokeen.

Majavakuvattuna Evolla. Kuva: Pentti Johansson.

Mäntsälän luontokohteet

Asutut liito-oravaruudutja saukkojenliikkuma-alueet Mäntsälässä

saukkojenvakinaiset jaepäsäännölliset alueet

■

^{majavien elinalue}

moottori- jamoottoriliikennetie

Liito-orava haavassa ruokailemassa. Kuva: ^Benjam Pöntinen.

Liito-oravan papanoita haavan oksalla. Liiturilla on tapana ulostaa^pönttö- jenkatoillejasuurten oksien päälle. Tällöin maasta löytyy ehkä vain yksit- täisiä papanoita, joidenerottaminen karikkeesta on vaikeata.

Mielenkiintoisia luontokohteita Mäntsälässä

Kohteen nimen perään on merkitty, mihin kohderyhmään se ^kuuluu:

I Natura-alueet Mäntsälässä tai aivan lähellä. Kohteet 1-10 II Yksityiset luonnonsuojelualueet. ^{Kohde 11}

111 Mäntsälänluonnonsuojeluyhdistyksen hoitokohteet. Kohteet7 ja 12 IV Vesistöt. Kohteet 13-25

V Muutkohteet, osa Uudenmaan Liiton suojelualuevarauksia. Kohteet 26-32.

Numero allaolevassa luettelossa kohteen nimen edessä on sama kuin sivun 32 kohdekartan ympyröity numero.

6. Ohkolanjokilaakso

Vähästäkylästä ^Arolaan jatkuva metsäinenjokilaakso on ^Mäntsälän mer- kittävimpiä

luontokokonaisuuksia.

Ohkolanjoki saa alkunsa Hyvinkään rajalla sijaitsevasta Keravanjärvestä. Joki yhtyy Järvenpään Haarajoella Keravanjokeen, joka virtaa Vantaalle, missä se yhtyy Vantaanjokeen.

Moottoritie katkaisee Ohkolanjokilaakson kahtia. 300 metriä pitkä moottoritiesilta ylittää lehtomaisen jokilaakson. Sen lehtipuusto ^- jonka joukossakasvaa suuria

kuusia

^- on

liito-oravalle

erinomainenasuinympä- ristö. Isoihinhaapoihin tikkojenkovertamat kolot toimivat liiturille turval- lisena asuinpaikkana. Kuusissa on talvisaikaankin turvallista liikkua ja käyttää niiden oksille syksyllä kerättyjä norkkovarastoja.

Vaikkajokilaakso on saukolle ihanteellinen sulanapysyvine lähteikköi- neen, ei siellä ole vakinaista kantaa.

Perhosfauna on erittäin rikas. Varjopatinayökkösen (Euchalcia modes- toides)ainoa vakinainenesiintymispaikkaSuomessa onOhkolanjokilaakso.

Natura-alueeseen Ohkolanjokilaaksosta kuuluu 22 ha, seutukaavan suojelualuevarauskattaa sen ^sijaan lähes koko alueen eli 69 ha.

7. Sandberginpelto

Ohkolanjoen Natura-alueeseen kuuluu erillisenäosana edustava perinne- biotooppi Sandberginpelto. Alue on

noin

3,5 hehtaarin entinenpelto, joka

on ollut laidunkäytössä viimeksi yli 20 vuotta sitten. Se on ^luokiteltu kasvillisuudeltaan

maakunnallisesti

arvokkaaksi perinnebiotoopiksi.

Siellä esiintyy mm. uhanalaista saunionoidanlukkoa (Botrychium matricariifolium). Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys on hoitanut niittyä vuodesta 1993. Sinne kasvanutta puustoa on raivattu ja niittyä niitetty talkoissa. Pellon reunamillaon liito-oravallesopivaa ruokailumaastoa.

12. Ohkolanjoen raivaussopimusalue

Luonnonsuojeluyhdistyksellä on raivaussopimus ^Suomen kantaverkko Oyj:n kanssa voimalinjan alueella Ohkolanjoella. Raivauksella pyritään säilyttämään

arvokas lehtokasvillisuus. Paikalla

on jo erittäin komea lehtokuusamaesiintymä jajoen

toisella

rannalla upeametsäruusupensaikko.

8. Vähäjärvenkalliot

Pakkasen huurtaman haavanrun- golla liito-oravantassujen sulat-

tama alue asuinkolon^ympärillä.

Alue sijaitsee Saarella

moottoritien

ja vanhan Lahdentien välissä, 74 ha kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan.

Vähäjärvenkallioton Uudellamaalla harvinaisen iso yhtenäinen vanha met-

sä. Korkeuserot ^ovat huomattavat (n.

50 m). Kallion laella on kitukasvuista männikköä, sekapuuna koivua ja kuusta. Etelä- jaitäpuolella on vanhaa ja hyvin korkeaa kuusikkoa. Paikoitel- len on melko runsaasti osin keloutu- neita suuria vanhoja haapoja. Tältä alueeltalöytyi tutkimuksen ensimmäi-

set liito-oravat.

Tyypillistä vanhan metsän linnustoa metsässä edustaa metso, jolla on pari soidinpaikkaa. Metsässä voi törmätä pohjantikkaan, käpytikkaan tai palo- kärkeen. Varpuspöllö pesii alueella.

Huuhkajan huhuilua voi kuulla lähi- kallioilta.

1. Kairassuon vanha metsä

Alue sijaitsee

Kaukalammin

^länsi- osassa rajoittuen Sälinkääseen. Yh- deksän

hehtaarin

alue kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan.

Metsä on hyvin pienialainen, Vanhassa metsässä on runsaasti

mutta puustorakenteeltaan ete- maapuita.

läsuomalais

^iltain poikkeuksellisen

luonnontilainen

vanha

kuusivaltainen

metsä. Alueella^on

varmasti

esiinty-

nyt liito-oravaa, mutta

tutkimuksen aikana

ei

siitä

löytynyt havaintoja.

Osasyynä

liiturin

puutteeseen

voi

^olla viirupöllö, joka on pesinyt pitkään alueen läheisyydessä. Vanhan metsän ympäristössä on ollut suurehkoja aukkohakkuita, mistä johtuen

liito-oravalla

on ollut

suuri

vaara joutua viirupöllön

saaliiksi

liikkuessaanydinalueen ulkopuolella.

Kairassuon vanha metsä on upea vanhan metsän kaistalepalokantoineen jaisoinekelopökkelöineen.

5. Mustametsä

Alue sijaitsee Hirvihaarassa Hyvin- kääntien eteläpuolella rajoittuen Ohkolan rajaan. Metsän läpi menee

puomitettu metsäautotie Hirvihaaran- tielle.

Tämä 30 hehtaarin metsäon Mänt- sälän ensimmäinen luonnonsuojelu- ^V alue. Se kuuluu Natura 2000 -ohjel- i

maan. Vielä

80-luvulla siellä

^tavattiin liito-oravaa liitämässä jättihaapojen keskellä. Alueenympäristössä tehdyt hakkuut ovat

ilmeisesti koituneet

^~

liiturinkohtaloksi, sillä viime vuosil-

ta ta ei ole havaintoja. Myöskin jätti- _sä haapojen kaato alueelta ennen luon- _s[

c

nonsuojelualueeksi lunastamistaovat ja

Kovakuoriaistutkijat Ilpo Rutanen, Ilpo MannerkoskijaPertti Rassi tarkastelemassa kolohaapaa. Mänt- sälästä on löytynyt erittäin harvinai- sia^ja uhanalaisiakovakuoriaislaje-

Toukokuinen näkymä Pitkästen]ärviltä.

omalta osalta vaikeuttaneet liito-oravanselviytymistä siellä.

Mustaraetsän alueelta ^on löydetty poikkeuksellisen paljon uhanalaisia vanhanmetsän kovakuoriaislajeja. Myös uhanalaisia kääpiä alueella on

paljon.

4. Kotojärvi-Isosuo

Tämä

365

hehtaarin Natura-kohde koostuu lasketustajärvestä jakohtalai- sen luonnontilaisesta keidassuosta. Alueen reunamilla on muutamia hyvinkin liito-oravalle sopivia metsiköitä, mutta tutkimusaikana ei ole löytynyt mitään merkkejä liito-oravasta. Myöskään saukkohavaintoja ei oletehty.

2-3. Kivilamminsuo-Pitkästenjarvet Alue on 220 hehtaarin Natura-kohde.

Kivilamminsuo muodostuupohjoisosanumpeenkasvaneesta lammestaja eteläosan keidassuosta.

Etenkin Kivilammen koillisreunas- sa on

runsaasti

^komeita kolohaapoja ja

suuria

kuusia jakoivikkoa vieres- sä. Tässä

ihanteellisen tuntuisessa

paikassa ei kuitenkaan ole mitään havaintoja liito-oravasta.

Pitkästen]

ärvien

alue muodostuu pääasiassa suolampien

reunarämeistä

ja kangasmetsäsaarekkeesta rämeen keskellä.

9.Kilpisuo

Tämä 333

hehtaarin

suuruinen Natu- ra-kohde kuuluu pääosin Hausjärven kuntaan.

SuonMäntsälään kuuluva eteläreu- na on soveliaan tuntuista liito-orava- biotooppia, mutta silti otuksesta ei ole havaintoja. Mainittakoon, että Hausjärven puoleinen osa pienestä moreenikumpareesta pilattiin^hakkaa- malla mäestä kaikki kolopuut nurin.

10. Vemmmetsä ^(Pukkila)

Tämä 44 hehtaarin Natura-kohde on Pukkilan kunnan alueella, mutta vain noin kilometrin etäisyydellä Mäntsä- länrajasta.

Alueon edustavimpia

uusmaalaisia

vanhan metsän sirpaleita. Liito-ora- vasta on metsästä muutaman vuoden takaisia havaintoja.

11. Hautjarven kartanon vanha metsä

Alue sijaitsee Hautjärvellä Sahajär-

Kilpisuon rantametsästä on hakattu kaikki ^upeat kolopuut nurin.

Raidankeuhkojäkälä viihtyy hämyi- sen metsän tasaisessa kosteudessa Venunmetsässä.

Tuoksuhelokka lepällä Rautjärven kartanon rantametsässä.

Sammalsuolla voisi ^luulla olevansa ^erämaassa, ellei moottoritienjyly paljastaisi harhakuvitelmaa.

ven rannassakartanonpohjoispuolella. Alueon yksityinen luonnonsuojelu- alue.

Alue on kuusivaltaista lehtoa, jossa on seassa isoja lehtipuita; haapaa, koivuajalehmusta. Metsän kuuset ovatpoikkeuksellisenkorkeita. Kevääl- lä sinivuokotvärjäävät kenttäkerroksen siniseksi. Alueella^tavataan liito- oravaa, kuten koko Sahajärven ranta-alueilla.

27. Sahajärven virkistysalue Heponiemi

Hautjärvellä Sahajärven lounaispuolella sijaitseva kunnan omistama virkistysalue käsittää 100 ha metsää ja lähes kilometrin järvenrantaa.

Alue on hyvin vaihtelevaamaastoakalliomännikköä, kuusikkoa, suota,

aarniometsää, hakkuuaukeaa, lehtoa ja järvenrantaa. Lähes 130 metrin korkuiselta Tomikallioltaavautuunäkymämoottoritien^suuntaan.Etualalla on lohduton Karhunkorven hakkuualue, joka oli vielä muutama vuosi sitten hyvää liito-oravametsää.

Tomikallion jaSaittaronkallioiden välisessä notkelmassaon lähes luon- nontilainen Sammalsuo, jossa voi kokea lähes erämaan tuntua. Järven

ranta-alueella

on hyvin kookasta puustoa;

korkeita

kuusia, jykeviä ^\ haapoja, mäntyjä, koivuja ja löytyy-

fl

pä alueelta lehmuksiakin.

Järvenranta-alueen

eteläpäässä on

kallionaluslehto, joka on keväällä sinisenä sinivuokoista, ja löytyypä joukosta punakukkaisia muotojakin.

Lintujakin alueellakannattaakäydä

katsomassa. Kevättalven ^yönä voi Karhunkorven vanhat metsät hakkui- kuullahuuhkajan, viirupöllön, lehto- den jälkeen.

pöllön huhuilua, helmipöllön pupu-

tusta. Ilta-ja aamuhämärissä voi kuullapienen varpuspöllön yksitoikkoista piippausta. Tikoista ainakinpalokärki, käpytikka ja harmaapäätikka löytyy alueelta. Viime vuosina yleistynyt korppi pesii myös metsäalueella. Kesäl- lä mielenkiintoisimpia lintuja ovat pikkusieppo ja idänuunilintu, jotka hyvällä tuurilla voi löytää rantametsiköistä.

Rantametsiköt ^ovat myös liito-oravan suosimaa aluetta. Runsas lehti- puusto ja vanhat tikankolot niissä ovat tae liito-oravan viihtymisestä

alueella. Onnekas voi nähdä saukon uiskentelemassa rantavedessä. Var- mimmin saukkoon törmää

kuitenkin talvisaikaan

Sahajärven laskuojan

tuntumassa järveneteläpäässä.

Mustijoki (14. Nummistenkoski, 21. Lukkokoski, 22. Kilpijärven laskuoja ja23. Sulkavanjärven laskuoja)

Mustijokeen laskee suurinosa Mäntsälän vesistä.

Läntinen

^haara

alkaa

^pääosin

Kärkölän

^{puolella olevasta} Luutasuosta, yksi haara Hausjärven Rutajärveltä ja yksi latvahaara tulee Sälinkään Suojärveltä Sulkavanjärvelle.

Pohjoishaara lähtee Kärkölän Marttilasta, yksi haara Matjärvistä Saarenjokeen, johontulee myös Hunttijärven laskuoja. Näistä muodostuu Mäntsälänjoki, johon yhtyy Pitkäjärvestä ja Joutsjärvestä tuleva haara.

Hirvihaarassa läntinen ja pohjoinen haara yhtyvät, mistä joki lähtee Nummisten kosken kautta kohti Suomenlahtea.

Mustijoen vesistön vaikutusalueella on myöskin Mäntsälän saukkojen valtaosa. Ei _ole myöskään ihme että ensimmäisetmajavat Mäntsälässä ja koko Uudellamaallapariinsataan vuoteen löytyivät juuri Mustijoesta, joka on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kokenut ihmisen toimesta

Ruopatulla Mustijoella, jonka^monetkosket ^on räjäytetty, pohjapadot pysyvät sulina. Niillä voi saukonjälkien lisäksi nähdämm. koskikaran.

suuren mullistuksen. Sitä on ruopattu kymmenien kilometrien matkalla, siitäon räjäytetty useita koskia kokonaan pois, Koukunjärvi Sulkavalla on kuivatettupelloksi jne. VäläkänjaHirvihaaran tulva-alueetovatkadonneet janäin on ^menetetty monienvesilintujen levähdysalueet. Onneksi kuiten- kin saukko ja majavaovat sopeutuneet ihmisenmuovaamaan vesistöön.

21. Lukkokoski

Mustijoen ainoa täysin luonnontilainen koski on Hirvihaaran kylässä.

Lukkokoskelle pääsee kätevästi Tuuliruusun huoltamon parkkipaikalta, josta koskelle menee merkitty kävelytie. Polun varrella on penkkejä, joissa voi levähtää ja ihastella suurikokoisia kuusia. Kosken rantaan on rakennettu pieni lautaterassi, josta on helppo seurata kosken kuohuja.

Toisellepuolen jokeapääsee hotelli Hirvihaaran Kartanon pihalta.

Koski alkaa kartanon alapuolelta ja jatkuu lähes 400 metriä päätyen leveään suvantoon. Kosken rantamailla kasvaa

erittäin

korkeita suuria kuusia jamahtavia haapoja. Koskialueella on saarekkeita, joissa on rikas

Lukkokoski jareunametsää lumivaipassa.

lehtokasvillisuus; esimerkiksi upea keltakukkainen lehtopalsami esiintyy alueella. Koskialueella ja siitä yläjuoksun suuntaankinon rannoilla run- saasti leppää, joka on liito-oravan tärkein talviaikaisen ravinnon lähde.

Kartanon puolella jokea metsässä on erittäin runsaasti kolohaapoja.

Kartanon pihassakin ^on upeita naakkojen ^asuttamia kolohaapoja. Liito- oravan papanoita voi löytää aivan hotellinparkkipaikan vieressä olevien haapojen juurelta, mutta parhaiten

niitä

löytää rantametsän haapojen ja

suurten kuusten juurilta.

Rantametsässä on useana vuonna asustanut lehtopöllö sitä varten asennetussa pöntössä. Usein pöllönpöntön katoltakin voi löytää liito- oravan keltaisiaulostepipanoita.

Talvisaikaankosken sulissaviihtyy koskikara jasulanreunalle loppuvan jälkijonon tekijä on saukko.

Lukkokoskion aivan ihanteellinennautiskelevanja helppoudesta pitävän ihmisen luontokohde; ravintolapalvelut molemmin puolin koskea pienen kävelymatkanpäässä!

Feelenkoski.

13. Keravanjärvi

Ohkolassa Mäntsälän ja Hyvinkään rajalla sijaitsevasta järvestä alkaa Ohkolanjoki. Järvenrantametsät ovat olleet liito-oravan asuttamiakirjoit- tajan havaintojen perusteella viimeisen 30 vuoden ajan. Ensimmäiset liiturihavainnotkoskivat pöllönpöntöissä majailevia liito-oravia. Myöskin tämän liito-oravaprojektin ensimmäiset asutut liito-oravanpöntöt olivat Keravan]ärven rantamailla.

Järven rannoilla kasvaa paljon koivua ja myöskin leppää, joten liito- oravalla ^on siellä hyvät ruokailumaat. Järven rantojen tuntumassa on myöskin melkopaljonlähes luonnontilaisiatiheitämetsiköitä, missä liito- oravan on suojaisaa liidellä.

Myöskin kesämökkirannat ovat liito-oravan kannalta riittävän luonnon- mukaisia.

15, 16, 19 Isojärvi, Feelenkoski, Piurunkoski

Isojärven ja Sääksjärven vedet laskevat Askolan kautta Porvoonjokeen.

Hautjärvellä sijaitseva Sahajärvi laskee Rapuojan kautta Pukkilassa

Porvoonjokeen. Laskuojat ovat hyviä saukkopaikkoja.

17. Silakkasuon puro

Sääksjärven eteläosassa aivan Askolanrajan tuntumassa virtaava puro saa alkunsa Pivanjärvestä ja laskee vetensä Askolan kautta Porvoonjokeen.

Silakkasuonpurossa on ^putous, missä vesi valuu kallion halkeamasta alas.

Purouomassa on arvokasta lehtokasvillisuutta mm. runsaasti lehto- kuusamaa. Valitettavasti

kosken

yläpuolinen puro-osuus on vuonna 1998 kaivettu.

Feelenkoski sijaitsee Isojärven laskuojassa Sääksjärvellä 200 metriä Hermanonkimaanrajalta alajuoksun suuntaan. Koski on lähes 100 metrin pituinen ja suurimmalta osaltaan luonnontilainen. Maisemallista arvoa

pilaa aivan vieressä kohoava kivilouhoksen jätekivikasa.

Piurunkoskinäyttää

luonnontilaiselta

koskelta, joka sijaitsee Mäntsälän jaAskolanrajalla. Mäntsälänpuolella joki on Sääksjärvenjoki jaAskolan puolella Piurunjoki. Koski alkaa metsäosuudella Mäntsälässä jaAskolassa kosken suvanto rajoittuu pieneen metsäpeltoon.

18. Saarenniitynoja

Saarenniitynojan lehtokasvillisudeltaan arvokkaat ja monipuoliset puron- varsialueet (49 ha) Sääksjärvellä ovat Uudenmaan Liiton suojelualueva- rauksia. Puronvarsialueen kasvistoon kuuluvatmm:keltavuokko, mukula- leinikki, pystykiurunkannus, lehtopalsami, lehtotähtimö, korpikaisla, terttualpi, kevätlinnunsilmä, näsiä, imikkä ja lehtokuusama.

Itäisen uoman varret ovat kuusilehtovaltaisia. Sen rannoilla on useita vanhoja, joumpeenkasvavia laidunniittyjä, jotkaovatkasvillisuudeltaanja eläimistöltään merkittäviä. Läntisenuomanrinteiden kasvillisuutta hallitse- vat mesiangervo ja vadelma, jotkakasvavat hyvin rehevinä ja korkeina.

Valtapuuna on harmaaleppää.

Saarenniitynojalla elää myös saukkoja.

31. Laivakallio

Laivakallio

kuuluu Ohkolanjokilaakson monipuoliseen joenvarsi- ja rinnelehtoon. Laivakallionjyrkänteenkohdalla maisemaon erityisen jylhä.

Aivan sen vieressä menee Lahdenväylä. Luonnonsuojeluyhdistyksen ansiota on, ettei Laivakalliota louhittu moottoritienpohjaksi.

Saarenniitynoja alkutalven lumivaipassa.

Koski Siläkkasuonpurossa.

32. Suojärven suot

Palomäensuo (75 ha) ja Suojärvensuo (33 ha) _ovat Sälinkään ja Saaren kylien rajamaastossa. Suot kuuluvat Uudenmaan Liiton seutukaavan aluevarauksiin. Palomäensuonvaraus

sisältää

suon ojittamattomat osat ja Kupuli-nimisen metsäsaarekkeen. Vallitseva suotyyppi on räme. Kupuli kasvaa kuusimetsää ja siellä on jääkaudenaikainen rantakivikko. Suojär- vensuon ojittamaton osakuuluusuojelualueeseen. Suotyyppeinä ovaträme ja neva.

29. Tuomarinsuo

Tuomarinsuo Sääksjärvellä on luonnonarvoiltaanjamaisemaltaan arvokas ja monipuolinen

suon,

^soistuneen järven ja kallioalueen muodostama luontokonaisuus (56 ha), jokakuuluu Uudenmaan Liiton suojelualueva- rauksiin.

Tuomarinsuo on luonnontilainen pääosin mäntyrämettä kasvava suo.

Suurin osa Tuomarinsuostaon isovarpurämettä ja rahkarämettä, pieni osa on nevaa. Suojärvi on kokonaan soistunut, umpeenkasvava järvi, joka on linnustoltaan merkittävä.

Suojärven itäpuolella sijaitsevatkomea lehmusmetsikkö ja laajat lehto- palsamikasvustot.

Suojelualuevaraukseen sisältyy Seinäkallionkallioalue. Se on jyrkäntei- neen jaluolineen sekä maisemallisesti että geologisesti merkittävä kohde.

28. Löytynkalliot

Yhtenäisen kallioalueen ja kahden pienen lammen muodostama 117 hehtaarin luonto- ja maisemakokonaisuus Kaukalammilla. Löytynkalliot kuuluu Uudenmaan Liiton suojelualuevarauksiin.

Kallioalueen muodostavat Löytynkalliot ja Korkeakallio, jotka ovat

pienipiirteisiä javaihtelevia kalliomaisema-alueita. Niiden välinen laakso- painanne on hakattu ja jätetty rajauksen ulkopuolelle.

Löyttyjärvi on pieni maisemaltaan edustava suorantainen metsälampi, joka seutukaavassa on suojelualue.

Tuhtijärvi on ^myös maisemallisesti kaunis suorantainenpieni metsälam- pi, jokaseutukaavassa on suojelualue.

26. Vähä-Vuotava

Maisemallisesti

kaunis, osin suo- ja osin jyrkärinerantainenmetsälampi (15 ha). Etelä- ja itäpuolen suorannat ovat leveät ja länsirannalla kasvaa runsaasti luhtavillaa.Länsipuolella on pieni kalliojyrkänne. Seutukaavassa

lampi

lähimetsineen

on suojelualue.

30. Korpilampi

Pieni jakirkasvetinen metsälampi yhtenäisellä

metsäalueella

Sääksjärven pohjoisosassa. Seutukaavan suojelualue.

Korpilammen lähettyville ulottuvat Metsikön upeat, vanhat metsät.

Liito-oravia.

20. Hirvihaaran koski

Kulttuurimaisemaltaan ja -historialtaan arvokas mylly- ja koskimaisema Hirvihaarankylätaajamassa peltojen jaasutuksen välissä. Rakennushistori- aaedustaa vanhamyllyrakennus. Koskialue on seutukaavan suojelukohde.

Hirvihaarankosken alueella on nähty paljon saukonjälkiä.

24. Hunttijärven laskuoja

Hunttijärven rannasta

lähtien

noin 300 metrin osuus ojasta pysyy käytän- nössä aina sulana. Laskuoja on erinomainen paikka seurata koskikaraa.

Ojan penkoilla on useinmyös saukonjälkiä.

25. Sahajärven laskuoja (Höyläämö)

Rannassa on yleensä sulapaikka ja padon alapuolella ^näkee

usein

^saukon

jälkiäja/taikoskikaran. Vähävetisenä vuonna puro on lähes kuiva.