Vanhimman tunnetun määritelmän yrittäjyydes- tä on esittänyt ranskalainen talousmies Richard Cantillon 1750-luvulla. Hänen määritelmänsä mukaan yrittäjä on kaukonäköinen, taitava ja määrätietoinen henkilö, joka on voittoa saadak- seen valmis turvautumaan suuriin riskinalaisiin hankkeisiin. Cantillonia voidaan pitää eritoten varhaisena maatalousyrittäjyyden määrittelijänä.
(Lahti 1989, 28, Kinkki 1992, 164.) Jo tämä pari sataa vuotta vanha määrittely yrittäjyydestä sisältää yhdistelmän tietynlaisista persoonallisuu- denpiirteistä, esimerkiksi määrätietoisuudesta, taidon tasosta ja sopivan tilanteen, hankkeen olemassaolosta. Uudemmassa ja kotimaisessa yrit- täjyyden määrittelyssä korostuu yrittäjyys toimin- ta-, ajattelu- ja suhtautumistapana, joka saa hen- kilön ottamaan kokonaisvastuuta tavoitteiden saavuttamiseksi, ottamaan riskejä ja toimimaan oman sisäisen mielikuvan ja vision ohjaamana (esim. Huuskonen 1992, Jokela & Anneberg 1995).
Yrittäjyystutkimuksessa yleisimmin käytetyt nä- kökulmat ovat taloustieteellinen, psykologinen ja
Soili Keskinen & Nana Virtanen
Yrittäjän muotokuva -
persoonallisuus, taitaminen ja tilannetekijät yhdessä
sosiologinen näkökulma (Mäkinen 1977, Aldrich
& Zimmer 1986, Pitkänen & Vesala 1988). Tässä kirjallisuuskatsauksessa yrittäjyyttä käsitellään kas- vatustieteellis-psykologisena ilmiönä. Yrittäjänä toimimisen motiivien analysoiminen antaa viit- teitä siitä, miten yrittäjille pitäisi järjestää kou- lutusta, miten yrittäjänä oppimista voisi aktivoida ja yrittäjänä kehittymistä tukea.
Tilannetekijät yrittäjäksi r y h t y m i s e s s ä
Tilannetekijöillä tarkoitetaan sitä välitöntä ”re- aalista” ympäristöä, jossa yrittäjyyttä harkitseva ihminen elää ja toimii. Yrittämisympäristön tar- kastelussa voidaan erottaa lisäksi subjektiivinen todellisuus. Suhteessa yrittäjyyteen tilanneteki- jät jakautuvat kahteen leiriin, nimittäin myön- teisiin eli ns. vetäviin ja kielteisiin eli työntä- viin tekijöihin. Ne voivat johtua joko sisäisistä henkisistä tiloista tai ulkoisista olosuhteista.
Myönteiset vetävät syyt ovat niitä toivottuja seik- koja, joita ei olisi ollut mahdollista saavuttaa ryh- tymättä yrittäjäksi. Yrittäjäksi vetävät eri syyt eri
Millä tavalla tilannetekijät säätelevät ryhtymistä yrittä- jäksi? Millainen ihminen ryhtyy yrittäjäksi? Millaisia ominaisuuksia yrittäjältä vaaditaan? Millainen on per- soonallisuudeltaan tyypillinen yrittäjä vai onko sellaista?
Tämän kirjallisuuden pohjalta tehdyn katsauksen tarkoi-
tuksena on vastata näihin kysymyksiin käyttäytymistie-
teellisestä näkökulmasta. (Ks. myös Virtanen & Keskinen
2000).
maissa. Hyvin usein toistuvat ”halu itsenäisyy- teen ja riippumattomuuteen” ja muut itsensä toteuttamiseen liittyvät seikat. Myönteisiä, yrit- täjyyteen vetäviä tekijöitä on havaittu olevan myös mm. yhteiskunnan luomat edellytykset yri- tystoiminnalle. Tällaisia edellytyksiä ovat mm.
henkinen ja rahallinen tuki (starttiraha, julkiset neuvonta- ja koulutuspalvelut), yrityshautomot ja teknologiakylät. Lisäksi vallitseva asenneilmas- to yrittäjyyttä kohtaan vaikuttaa yrittäjyyteen vetävästi. Tämän lisäksi luonnollisesti vastaantu- leva ”miljoonan markan” tilaisuus, houkuttele- va yritysidea kuuluu yrittäjyyteen vetävien teki- jöiden joukkoon. Kielteisinä, lähtöorganisaati- osta kohti yrittäjyyttä työntävinä tekijöinä pi- detään kirjallisuudessa tavallisimmin työttömyyttä ja työttömyyden uhkaa, viihtymättömyyttä ny- kyisessä tehtävässä, etenemismahdollisuuksien puutetta, sosiaalista marginaalisuutta sekä huo- noa sopeutumista alaiseksi.
P
äätökselle lähteä yrittäjäksi antaa usein kim- mokkeen joku erityinen tapahtuma, joka murtaa pidäkkeet entiseen. Ratkaisevana tekijä- nä voi olla riita työpaikalla, ikäkausikriisi tai muu henkinen murros. Myös positiiviset seikat voi- vat vaikuttaa tällä tavalla. Vallitseva asenneilmas- to yrittäjyyttä kohtaan vaikuttaa myös subjektii- visen tason päätöksiin. Jos omaiset ja tuttavat suhtautuvat yrittäjyyteen kielteisesti ja epäillen, se vaikuttaa todennäköisesti sitä harkitsevan aja- tuksiin. Yritystoiminta voidaan aloittaa hyvin eri tavoin: perustamalla, ostamalla tai perimällä (su- kupolvenvaihdos). Yrityksen toiminnallinen taso ja ”valmiusaste” vaikuttavat aloittamispäätöksen helppouteen. Voidaan olettaa, että jo vakiintu- neen ja tutun yrityksen haltuunotto on henki- sesti helpompaa kuin tyhjästä aloittaminen.(Huuskonen 1992, 184-185, Sutinen 1994, 26.) Yrittäjäksi ryhtymisen taustalla voi olla myös työt- tömyyden uhka (mm. Niittykangas 1985, 132- 133, Littunen 1989 ja 1992, Niittykangas &
Tervo 1993, 48), oman erityisosaamisen hyö- dyntäminen oman yritystoiminnan kautta tai uralla eteneminen yritystoiminnan kautta (mm.
Stanworth & Curran 1973). Yrityksen perusta- minen voi myös mahdollistaa sosiaalisen liikku- vuuden niin, ettei esimerkiksi koulutuksen puu- te tai vähäisyys luo ylitsepääsemätöntä estettä
työelämässä etenemiselle tai ammattiuralle. (Tu- runen & Niemelä 1995, 21.)
Yrittäjäksi ryhtyminen saattaa hyvinkin perustua siihen, että yrittäjäksi ryhtynyt henkilö ei näh- nyt mielestään muita yhtä hyviä vaihtoehtoja ja siksi päätyi yrittäjäksi. Toisin sanoen hänen sub- jektiivisessa todellisuudessaan ei ollut muita yhtä hyviä vaihtoehtoja, joten niistä paras tuli vali- tuksi. Se, minkälaiset liiketoimintatilaisuudet ja mahdollisuudet tosiasiassa ovat, ei ole yrittäjäksi ryhtymisen kannalta ratkaisevaa, vaan se, minkä- lainen subjektiivinen arvio ja johtopäätös niistä tehdään. (Huuskonen 1992, 185.)
A
ikomus ryhtyä yrittäjäksi syntyy, jos haluttu tavoite näyttää riittävän houkuttelevalta sen vaatimiin ponnistuksiin ja ”uhrauksiin” nähden.Aikomusta ryhtyä yrittäjäksi ei synny, jos toi- minnan arvioidut panokset ovat liian suuret odotettaviin tuloksiin nähden. Eteneminen koh- ti uutta yritystä ei ole suoraviivaista tai tasavauh- tista. Suunnitelmat saattavat olla eri syistä pitkän ajan pysähdyksissä. Myös olosuhteiden odotta- mattomat muutokset saattavat palauttaa yrittäjäksi ryhtymisen takaisin prosessin aiempaan vaihee- seen tai lopettaa sen suunnittelun pysyvästi. Luo- pumista hankkeesta voi tapahtua sen kaikissa vaiheissa. Yrittäjäksi ryhtyminen ei ole suoranaista seurausta tilanteista, henkilön ominaisuuksista, sosiaalisesta tilanteesta tai mistään muustakaan yksittäisestä seikasta. Eri tausta-, henkilö- ja ti- lannetekijät vaikuttavat monimutkaisena proses- sina toisiinsa. Jotkut tekijöiden yhdistelmät luo- vat yrittäjämyönteisiä tulkintoja ja näkemyksiä, ja siten tekevät yrittäjäksi ryhtymisen todennä- köiseksi. (Huuskonen 1992, 186-187.) Yrittäjäksi ryhtymistä säätelevät monimutkaisella tavalla tilannetekijät ja persoonallisuus. Subjek- tiivinen tulkinta yrittämiselle otollisten olosuh- teiden havaitsemiseksi on olennaista. Subjektii- vinen tulkintatapa taas puolestaan on sidoksissa persoonalliseen toiminta- ja ajattelutapaan, hen- kilökohtaisiin visioihin ja elämänarvoihin. Ts.
yrittäjäksi ryhtymiseksi ei riitä, että objektiivi- sesti arvioiden olisi olemassa otollinen hetki tai tilanne tai sosiaalinen tilaus yrittäjyydelle. Tar- vitaan lisäksi persoonallisuuden kautta syntyvä
subjektiivinen varmuus yrittäjäksi ryhtymisen mielekkyydestä ja motivoivuudesta.
Mitä persoonallisuus- ominaisuuksia tarvitaan?
”Ihmiset aina moittivat olosuhteita ja ympä- ristöä. Minä en usko olosuhteisiin. Pystyvät ihmiset tässä maailmassa ovat niitä, jotka et- sivät toiminnalleen oikeita olosuhteita, mutta elleivät löydä, tekevät ne” (Shaw)
T
eemaa ”menestyvän yrittäjän persoonallisuus”on käsitelty maamme oppikirjoissa jo tsaa- rinajoista lähtien. Lainataksemme kahta suoma- laislähdettä (Laitinen 1985, 216) vuonna 1882 Scheutz kirjoitti oppaan ”Käytännöllinen kaup- pamies. Käsikirja kauppiaille ja käsityöläisille sekä nuorukaisille, jotka aikovat astua elinkeinoluok- kiin”. Scheutz jakoi hyvän yrittäjän ominaisuu- det fyysisiin ja henkisiin. Yrittäjiltä vaaditaan hyvää terveyttä ja kestävyyttä. Henkisistä omi- naisuuksista ovat keskeisiä tarkka pää ja nopea käsityskyky. Lisäksi vaaditaan annos ahkeruutta ja intoa. Erityisinä muina vaatimuksina Scheutz listaa järjestelykyvyn, hyvän maun, kekseliäisyy- den ja keinottelevaisuuden. Kolmetoista vuotta myöhemmin Helander julkaisi teoksen ”Oppi- kirja kansantaloudessa. Kauppakouluja varten”.
Hän totesi, että yrittäjältä (Helander: ”tehtaili- jalta”) vaaditaan järjestely-, arvostelu- ja johta- miskykyä sekä uskallusta ottaa riski yrityksen onnistumisesta. Scheutzin määrittelyssä yrittäjä- persoonallisuudesta korostuu näkemys taitami- sesta, osaamisesta, Scheutzin termein “keinotte- levaisuudesta”.
Tarvitaan ekstroverttiyttä, internaalisuutta ja korkeata s u o r i t u s m o t i v a a t i o t a
Yrittäjyys on sekä yksilöllinen että sosiaalinen piirre. Se edellyttää tiettyä motivaatiota, älyk- kyyttä ja temperamenttia. Motivaation osalta yrit- täjän täytyy olla orientoitunut avautuviin mah- dollisuuksiin, markkinoiden muutoksiin ja kil- pailuun. Hänellä täytyy olla sekä suunnitelmalli- suutta että rohkeutta riskien ottamiseen, mutta
myös valmiutta oppia erehdyksistä. Yrittäjän ei tarvitse olla nero, mutta hänen täytyy pystyä mobilisoimaan älylliset lahjansa yrittämiseen, sellaisen arvoketjun edistämiseen, jossa on asi- akkaan edun mukaista jatkaa asiakassuhdetta ja siten vakiinnuttaa yrittäjänkin asemaa. Yrittäjän ei myöskään tarvitse olla temperamentiltaan täy- sin tasapainoinen ja nopealiikkeinen ekstravert- ti, mutta hänen täytyy pystyä herättämään luot- tamusta omassa tiimissään ja verkostonsa asiak- kaissa. (Nurmi 1999, 31.) Nurmi käyttää mää- rittelyssään yrittäjyydestä perinteisiä persoonal- lisuudenpsykologian käsitteitä: tempperamentti ja ekstroverttiys (ulospäin suuntautuneisuus), mutta myös oppimisen käsitteistöä: yrittäjän on osattava oppia virheistään.
Y
rittäjän ja yrittäjyyden ominaispiirteisiin kuu- luvat mm. itseluottamus, idearikkaus, usko yrittämiseen, valmius tehdä uhrauksia, päättä- väisyys ja riskinottokyky (Järvinen 1986, 10, Laitinen 1986, 8, Peltonen 1986, 20). Usko itsenäisen työn ja omien aikaansaannosten ar- voon ihmisen elämässä on yrittäjyyden ydin.Tällöin korostuu yrittäjän persoonallisuuden in- ternaalisuus (taipumus ymmärtää oman toimin- nan seuraukset itsestä lähtöisin) ennemminkin kuin eksternaalisuus. Yrittämisen ehdoton edel- lytys on halu menestyä (Tulkki & Vakkuri 1996, 5.). Persoonallisuuspsykologian termistöin kyse on korkeasta suoritusmotivaatiosta.
K
asvuhalukkuuden ja oppimiskyvyn ohella myös sitoutuminen yrittäjyyteen on tärke- ää. Yrittäjyyden kulmakiviä ovat kyky, halu ja uskallus, jossa uskallus oikeastaan edustaa riskin- ottohalua ja –kykyä. Henkinen kasvu yrittäjyy- teen on näiden tekijöiden vahvistamista. Per- soonallisuutemme näkyvät piirteet heijastelevat sekä synnynnäisiä että opittuja ominaisuuksia.Myös yrittäjäpersoonallisuus muotoutuu sekä syn- nynnäisten että opittujen tekijöiden yhteisvai- kutuksesta. (Koiranen 1997, 24.) On kuitenkin mahdotonta, ja merkityksetöntäkin määritellä, missä määrin yrittäjäpersoonallisuus edellyttää synnynnäisiä taipumuksia, missä määrin on mah- dollista hyvien olosuhteiden vallitessa kehittyä persoonallisuudeltaan sellaiseksi, että yrittäjänä toimiminen onnistuu.
Kyky joustaa sekä muutosten ja stressin sieto yrittäjyydessä
P
arkkinen (1999, 63-68) näkee yrittäjän tär- keiksi ominaisuuksiksi aktiivisuuden, kärsi- vällisyyden, nöyryyden, herkkyyden ja epävar- muuden siedon, heikkojen signaalien aistimi- sen, ainutlaatuisuuden, henkisen pääoman, luo- tettavuuden, ammattitaidon sekä sen, että yrit- täminen perustuu palveluun. Yrittämisessä kaik- ki edellytykset ovat johdettavissa siitä tosiasias- ta, että yrittäjä on itse kaiken toiminnan moot- tori. Sen pohjalta voi heti luetella joukon omi- naisuuksia: tavoitteellisuus, oma-aloitteisuus, ak- tiivisuus ja itseluottamus ovat ainakin tarpeen.Pitkäjänteisyyttä, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä tar- vitaan sen vuoksi, että hyvänkin tuotteen läpi- vienti markkinoille vaatii aikaa. Yrittäjän on ais- tittava, mitä ajassa liikkuu kyetäkseen ennakoi- maan tulevan kehityksen ja toimimaan silloin, kun on oikea aika.
Kyky sietää epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta kuuluu yrittäjänä onnistumisen perusedellytyk- siin. Vain siten pystyy aloittamaan aina uuden päivän puhtaalta pöydältä. Parhaimmillaan yrit- täjä ei vain siedä muutosta, vaan nauttii siitä ja hän itse johtaa ja vie muutosta eteenpäin muu- tosagenttina. Kilpailevien tuotteiden uhka on voitettavissa ideaprosessin jatkuvalla käynnissä pitämisellä. Se sisältää dynamiikan, joka pitää yrityksen elävänä. Samalla on kuitenkin luotail- tava markkinoita eli asiakkaiden mielenliikkeitä varsin tiivisti. Vaikkei uskoisikaan itse olevansa aivan ylivoimainen, on kuitenkin pyrittävä löy- tämään omasta ideastaan ja kyvystään sen toteut- tamiseksi se ainutlaatuisuus, jota muiden on vai- kea jäljittää.
Tietoa ympäröivästä maailmasta on pystyttävä ottamaan kaikkialta ja sulattamaan se omaksi hen- kiseksi pääomaksi. Näin voi välttää ajastaan jäl- keen jäämisen, mikä ennen pitkää johtaa putoa- miseen markkinoilta. Yrittäjä joutuu toimimaan niin moniin tahoihin nähden samanaikaisesti, että painetta, stressiä, on pakko oppia sietämään melkoinen määrä. Suhteessa asiakkaisiin hänen on oltava äärimmäisen joustava ja palveluhalui- nen, kuitenkin jämerä suhteessa kilpailijoihin,
tarvittaessa kovakin, mutta oman henkilöstön kanssa, jos sellaista on, erittäin yhteistyökykyi- nen, ja suhteessa viranomaisiin vähintään yhtä määrätietoinen ja omanarvontuntoinen kuin nämäkin.
Kansainvälistymisen myötä kielitaidon merkitys on noussut entistä suuremmaksi. Asiakkaan luot- tamusta ei voi saavuttaa ilman luotettavuutta.
Kontaktit eri tahoille ja sieltä tulevat ristikkäis- paineet asettavat yrittäjän johdonmukaisuuden kovalle koetukselle. Tavoitteet ja suunta tulee pitää kirkkaina mielessä. Johdonmukaisuuteen liittyy järjestelmällisyys. On pystyttävä itse pane- maan asiat tärkeys- ja aikajärjestykseen. Muuten on edessä nopeasti töiden kasaantumien ja kaa- os. Tässä Parkkisen (1999) määrittelyssä yrittä- jyydestä nousevat esille ne moninaiset vaatimuk- set, joita tyypillisesti yrittäjänä onnistumiseen suunnataan. Persoonallisuusnäkökulmasta Parkki- sen määrittely tuo esille erityisesti persoonalli- suuden tasapainoisuuden, itsetunnon vahvuu- den ja stressinsietokyvyn merkityksen.
Y r i t t ä j ä p e r s o o n a l l i s u u t e e n kohdistuvat moninaiset v a a t i m u k s e t
N
äsin (1991, 43) mukaan voidaan todeta yrittäjän olevan tahtoihminen, toiminta- hakuinen, tuloksiin pyrkivä, näkijä, verkkojen rakentaja, valmentaja, jämäkkä ja asialleen omis- tautuva. Kostenbaumin (1993, 50-51) mukaan keskeistä johtajuudessa ja yrittäjyydessä on nel- jän asian tasapaino. Yksi on eettinen ulottuvuus:etiikka mm. muistuttaa, etteivät kaikki keinot ole sallittuja. Toinen on visionäärisyys, älyllinen kirkkaus nähdä ja ajatella suuresti. Kolmas on rea- lismi, joka merkitsee kykyä tosiasioiden oivalta- miseen ja tunnustamiseen. Neljäs on rohkeus, joka ilmenee voimana, uskalluksena ja aloitteel- lisuutena. Myös Metcalf (sit. Peltonen 1993, 43.) painottaa yrittäjän oma-aloitteellisuutta. Yrittä- jällä on oltava kyky johtaa, organisoida ja ottaa vastuutta. Päätöksentekijänä hänen tulee olla jah- kailematon. Menestyvällä yrittäjällä yhdistyvät tekninen tietämys, viestintäkyvyt, ihmissuhde- kyvyt, yleinen henkinen kyvykkyys sekä yritte-
liäisyys. (Pickle & Abrahamsson 1976.) Peltosen (1986, 87-88) mukaan yrittäjäpersoonallisuutta hallitsee neljä perusulottuvuutta, joita ovat ns.
yrittäjäkyvyt, perinteisten arvojen korostaminen, kiinnostus rahan hankkimiseen sekä kilpailuhalu.
On joukko ominaisuuksia, jotka on todettu po- sitiivisiksi ja menestyksen varmistajiksi yrittäjän ammatissa. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimer- kiksi luovuus, kyky visioida tulevaisuutta ja ke- hitystä, itsenäisyys, päättäväisyys, päätöksente- kokyky, itseluottamus ja usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin, riskinottokyky ja –halu, aloi- tekykyisyys, tavoitteellisuus ja tarmokkuus, halu saada aikaan tuloksia ja panostaa niiden saavut- tamiseen, taito motivoida ja saada muut henki- löt yrityksessä mukaan innovatiiviseen ja tehok- kaaseen toimintaan, ulospäinsuuntautuneisuus, kommunikointikykyisyys ja vakuuttavuus, kyky ja halu oppia omista kokemuksista ja epäonnis- tumisista, tahto olla kilpailijoitaan osaavampi ja tehokkaampi, olla valmis kovaankin kilpailuun, halu oppia jatkuvasti uutta eikä pitäytyä van- haan, organisointikyky, kyky käyttää muiden asiantuntemusta hyväksi yritystoiminnassa, näh- dä yhteistyö mahdollisuutena, kyky tukea ja kan- nustaa henkilöstöä, oivallus siitä, että muiden- kin menestyminen antaa mahdollisuuden myös itselle ja omalle yritykselle. Luettelossa on ku- vattu niitä ominaisuuksia, jotka ovat tyypillisiä menestyvälle yrittäjälle. Kenelläkään ei ole niitä kaikkia. Luettelo on pikemminkin tavoitekehik- ko. Jokainen voi pyrkiä kehittämään omaa osaa- mistaan ja yrittäjäpersoonallisuuttaan. Usein täl- laisia ominaisuusluetteloita on kritisoitu siksi, että ne on tulkittu vaatimuslistoiksi ominaisuuk- sista, joita ilman ei yrittäjänä menestyisi. Näin- hän asia ei ole, vaan kenelläkään tuskin on näitä kaikkia lueteltuja ominaisuuksia. (Jokela & An- neberg 1995, 50.)
R i s k i n o t t o h a l u
yrittäjäpersoonan osana
Y
rittäjäksi ryhtyvällä on oltava kykyä ja halua kestää ja käsitellä riskejä. Riskit voivat olla todellisia tai kuviteltuja. Kuvitellut riskit eivät ole sen vaarattomampia kuin todellisetkaan. Ku- viteltujen riskien aiheuttamat pelot voivat päin-vastoin olla paljon lamaannuttavampia, koska niitä on vaikeampi järkiperäisesti analysoida ja ratkaista. Tutkimusten mukaan yrittäjäväestö ei kuitenkaan olennaisesti poikkea valtaväestöstä riskien suhteen; riskejä otetaan pakosta eikä rak- kaudesta niihin. Yrittäjäksi aikovan ei siis tarvit- se olla tyypiltään peloton riskiottaja, vaan ris- kinottokyky on opittava ominaisuus, joka kas- vaa yrittäjyyden mukana. Riskinottokyky liittyy optimistiseen asenteeseen ja perusluottamukseen siitä, että asiat voidaan aina ratkaista tavalla tai toisella. (Lehtipuro ym. 1999, 159.) Yrittäjyy- den tunnuspiirteitä ovat vastuun ja riskien otta- minen. Vastuu asiakkaan tyytyväisyydestä sopii – jo laatusyistä – hyvin koko työyhteisön ajatte- lun ja toiminnan läpäisyperiaatteeksi. Riskien ottaminen on tyypillisesti optimoitava, mutta ei maksimoitava asia. Varmuus on voiton vihol- linen, mutta holtiton riskinotto on väärää yl- tiöpäisyyttä. Luovuus ja kekseliäisyys, jotka aina sisältävät riskejä, ovat innovatiivisuuden sieme- niä, ja innovatiivisuus puolestaan on yrittäjyy- den keskeinen ominaispiirre uutteruuden ohella.
(Koiranen & Tuunanen 1996, 15.)
Epävarmuuden sietokyky liittyy riskinottoky- kyyn. Alkavan yrittäjän ei kuitenkaan ole syytä vaipua epätoivoon, vaikka epävarmuuden sie- tokyky olisi aluksi hyvinkin alhainen: se kasvaa itsestään yrittäjyysprosessin edetessä. Yrittäjälle jatkuva muutos ja epävarmuus on arkipäivää ja pian se alkaa tuntua luonnolliselta. Yrittäjälle ris- ki ei saa olla pääsääntöisesti negatiivinen käsite.
Hallittu riskinotto on yrittäjätoimintaan olen- naisesti kuuluva tekijä, joka myös mahdollistaa hyvän tuloksen ja yrityksen kehittymisen. (Leh- tipuro ym. 1999, 159-161.)
Päätöksentekotaito on osa yrittäjänä menestymistä
V
alinta/päätöksentekoprosessi on hyvin mut- kikas ja sisältää useita elementtejä (Kettunen 1989, Brunsson 1989, Kast & Rosenzweig 1970, March & Olsen 1979). Pystyäkseen tekemään va- lintoja/päätöksiä tulevaisuutta varten päätöksen- tekijä tarvitsee tietoa ja kokemusta päätöstä vaa- tivasta asiasta. Tämän johdosta eri yksilöiden va- linta/päätöksentekotilanne muodostuu erilaiseksiuseiden eri tekijöiden vuoksi. Päätöksentekoti- lanteessa korostuvat sekä päätöksentekijän hen- kilökohtaiset ominaisuudet että päätöksenteko- tilanteen olosuhteet. Päätöksentekoprosessin tut- kiminen on tärkeää erityisesti pk-yritysten osal- ta, koska yrittäjä tekee päätökset yleensä yksin.
Tällöin valinnan/päätöksen epäonnistumisen seuraamukset ovat merkittäviä koko yrityksen toiminnan jatkumisen kannalta. Yrittäjä ja yritys muodostavat käytännössä yhden kokonaisuuden, jolloin yrittäjän tekemillä päätöksillä on suuret vaikutukset myös yrittäjän perheeseen. Näin yrittäjän tulevaisuuteen suuntautuva päätöksen- teko ulottaa vaikututuksensa hyvin laajalle (Pa- lojärvi 1998, 2, Nurmi 1995, 1.)
Inhimillisten tekijöiden merkitys korostuu myös päätöksentekoprosessissa. Siihen sisältyvät tieto, tunne, intuitio, tahto ja uskomukset. Myös suu- rissa päätöksissä lopullinen valinta/päätöksente- ko tapahtui pitkälle inhimillisten tekijöiden, lä- hinnä tunteen perusteella. Yrittäjät kokevat pää- töksentekotilanteessa monenlaisia tunteita. Osa tunteista on myönteisiä, mutta osa on kielteisiä.
Tutkimuksen mukaan pk-yrittäjän on aina tun- netasolla vakuututtava siitä, että tehty päätös on rationaalinen. Tällöin tunteilla on merkittävä osuus päätöksentekoprosessissa sillä tavalla, että niiden avulla päätös saadaan aikaiseksi eli tun- teiden avulla ylitetään ”päätöskynnys”. (Palojär- vi 1998)
Yrittäjien heterogeenisuus
P
aljon aikaa ja energiaa on uhrattu piirreteo- reettisiin selvityksiin siitä, millainen menes- tyvä yrittäjä on luonteenpiirteiltään. Samoin on tutkittu paljon myös menestyvien johtajien pro- fiilitekijöitä. Saadut tulokset ovat olleet niin ris- tiriitaisia (Koiranen 1993, 41) ja monenkirja- via, että päällimmäiseksi näyttää jäävän havain- to: menestyvillä yrittäjillä on yksi yhteinen piir- re, he ovat kaikki erilaisia. Sama, hieman kyyni- nen näkemys syntyy myös johtajuustutkimuk- sista: menestyvillä johtajilla on yhteisenä piir- teenä erilaisuus (Koiranen & Peltonen 1995, 79.).Gartnerin (1985) mukaan yrittäjien joukon si- sällä on vaihtelua aivan yhtä paljon kuin yrittäji-
en ja ei-yrittäjien välillä. Yrittäjät ovat erittäin heterogeeninen joukko. On siis hyvin epäto- dennäköistä, että pystyttäisiin kehittämään to- della käyttökelpoinen psykologinen profiili, jon- ka perusteella heidät voitaisiin erottaa muista ihmisistä. Persoonallisuuspiirteet eivät ainakaan yksin näytä riittäviltä yrittäjän tunnusmerkeiltä (Low & MacMillan 1988, 148). Piirteiden ei myöskään ole todettu erottelevan menestyviä yrittäjiä epäonnistujista (Lorrain & Dossault 1988, 150-164).
M
otiiveiltaan yrittäjät voivat olla hyvin eri- laisia: toisille yrittäjyys (omistajayrittäjyy- tenä) on ensisijaisesti vakaan toimeentulon läh- de ja vasta toissijaisesti, jos lainkaan, kasvuta- voitteista. Näille ihmisille yrittäjänä oleminen sinänsä on tärkeämpää kuin yrityksen kasvami- nen. Toisille taas kasvu on hyvin keskeistä. Osa on päätynyt yrittäjiksi ”vetovoimien” perusteella, toiset ”työntövoimien” perusteella. Osa yrittä- jistä on silmiinpistävän itsellisiä: yksinyrittäjiä.Toiset hankkiutuvat monin eri sitein vuorovai- kutukseen ja käyttävät hyväkseen monia verkos- tumisen muotoja. Toisilla yrittäjistä on hyvä pit- källe näkemisen taito; he tarttuvat niihin mah- dollisuuksiin, jotka kasvavat vuosien työn tu- loksista. Toisilla yrittäjyys on sähäkkyyttä ja jous- tavuutta ajan hermolla, tässä ja nyt –tyyliin. (Koi- ranen & Peltonen 1995, 79.) Yrittäjätyyppejä on monia erilaisia, esimerkiksi käsityöläisidentitee- tin, klassisen yrittäjäidentiteetin tai toimitusjoh- tajaidentiteetin omaavat yrittäjät, akateeminen yrittäjä, “self-made-man” -tyyppinen yrittäjä, pakkoyrittäjä jne. (kts. Virtanen & Keskinen 2000, 12-15). Yrittäjätyyppien moninaisuudesta joh- tuen ei voida löytää yhtä persoonallisuusraken- netta, joka kuvaisi yrittäjää.
K
aiken kaikkiaan yrittäjyyden määrittelyssä kie- toutuvat toisiinsa monenlaiset persoonalli- suudenpiirteet, vaatelias kyky oppia ja jatkuvas- ti kehittyä yhdistyneenä kykyyn havaita oikeita olosuhteita ja toimintaympäristöjä. Yllättävän vä- häisesti yrittäjyyttä on tutkittu oppimisen nä- kökulmasta: minkä kaiken oppiminen ja millä tavalla oppiminen on välttämätöntä yrittäjänä menestymiseksi. Kirjallisuuskatsaus toi selkeästi esille, että yrittäjänä menestyminen on monientekijöiden säätelemä, pitkäjänteinen prosessi, jossa oppiminen ja kehittyminen ovat avainase- massa. Kasvatustieteilijöiden ja kauppatieteilijöi- den tutkimusyhteistyö yrittäjyyden oppimispro- sessien selvittämiseksi olisi hedelmällistä.
Yrittäjyyden tutkiminen oppimisprosessina oli- si mielekästä niin menestyneen kuin epäonnis- tuneenkin yritystoiminnan näkökulmasta. Vir- heistä oppimisen, riskien ottamisessa erehtymi- sen, väärien tuotteiden luomisen tai luottotap- pioiden kertymien analysoinnista on vähäisesti kasvatustieteellistä tutkimusta. On inhimillisesti ymmärrettävää, joskaan ei tieteen näkökulmasta suotavaa, että yrittäjä ei helposti antaudu tutki- muskohteeksi selvitettäessä liikeidean toimimat- tomuutta ja yrittäjyydessä epäonnistumista. Yrit- täjyyteen saumattomasti liittyvä kilpailullisuus aiheuttaa myös sen, että niin menestyvien kuin epäonnistuvienkin toimintatapojen paljastami- nen tutkimusmateriaaliksi on arveluttavaa tai liian
“kallista”, yrittäjällekin liian suuri riski.
K
asvatustieteellisestä näkökulmasta on hedel- mällisempää tutkia yrittäjyyttä siihen sisäl- tyvien oppimis- ja kehittymisprosessien kautta kuin persoonallisuuden analysoinnin avulla. Kir- jallisuuskatsauksessa päädyimme siihen, että yrit- täjäpersoonan erittely ei tuota mitään erityistä uutta näkökulmaa yrittäjyysilmiöön. Sen sijaan tilannetekijöitä, jotka vetävät tai työntävät yrit- täjäksi, olisi mielekästä tutkia myös kasvatustie- teellisestä näkökulmasta, koska kaikki yrittäjän ym- pärillä olevat tilanteet voidaan mieltää vaihtuvi- na ja vaikuttavina oppimisympäristöinä. Minkä- laiset tilanteet yrittäjä tulkitsee oppimista ja ke- hittymistä mahdollistaviksi? Mitkä erityiset piir- teet ympäristötekijöissä aktivoivat yrittäjää op- pimaan ja kehittymään? Mikä estää yrittäjää op- pimasta virheistään? Näihin kysymyksiin vasta- usten saaminen edellyttäisi yrittäjän käyttäyty- misen ja motiivirakenteiden tutkimista kasvatus- tieteellisestä näkökulmasta. Huomattavan vähän on vielä tutkimusta siitä, millaiseksi oppijaksi yrittäjä itsensä kuvaa tai minkälaisilla opetusme- netelmillä tai -järjestelyillä voitaisiin yrittäjien reflektiivisyyttä oman oppimisensa ohjaajina ak- tivoida.Lähteet
ALDRICH, H. & Zimmer, C. (1986). Entrepreneurship through social networks. Teoksessa D.L. Sexton &
R.W. Smilor (toim.) The art and science of entre- preneurship. Ballinger, Cambridge, Mass.
BRUNSSON, N. (1989). The Irrational Organization.
Irrationality as a Basis for Organizational Action and Change. John Wiley & Sons, New York.
GARTNER, W. B. (1985). A Conceptual Framework for Describing the Phenomenon of New Venture Crea- tion. Academy of Management Review 4, 696- 7 0 6 .
HUUSKONEN, V. (1992). Yrittäjäksi ryhtyminen. Teo- reettinen viitekehys ja sen koettelu. Turun kaup- pakorkeakoulun julkaisuja sarja a-2.
JOKELA, P. & Anneberg, M. (1995). Yrittäjyys. Am- matti ja tulevaisuus. WSOY.
JÄRVINEN, A. (1986). Miksi tänä päivänä puhutaan yrittäjyydestä? Yritystalous 1, 9-12.
KAST, F. & Rosenzweig, J. (1970). Organization and Management. A Systems Approach. McGraw-Hill Inc, New York.
KETTUNEN, P. (1989). Yritys ja yhteiskunta. Gumme- rus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
KINKKI, S. (1992). Yritysavain. Yrityksen perustoimin- not. WSOY, Porvoo.
KOIRANEN, M. (1993). Ole yrittäjä. Ulkoinen ja sisäi- nen yrittäjyys. Tammer-Paino Oy, Tampere.
KOIRANEN, M. (1997). Henkinen kasvu yrittäjyyteen.
Teoksessa Matti Parikka (toim.) Kasvu yrittäjyy- teen. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslai- tos. Opetuksen perusteita ja käytänteitä 27, 23- 2 6 .
KOIRANEN, M. & Peltonen, M. (1995). Yrittäjyyskas- vatus. Ajatuksia yrittäjyyteen oppimisesta. Tam- mer-Paino, Tampere.
KOIRANEN, M. & Tuunanen, M. (1996). Asiakasyrittä- jyys. Konetuumat Oy.
LAHTI, A. (1989). Yrittäjyyden voima on rajaton. Yri- tystalous 4, 28-36.
LAITINEN, E. (1985). Keskisuomalaisen pienyrittäjän persoonallisuus. Teoksessa Pertti Kansanen 50 vuotta: Talous, yrittäjyys, laskentatoimi. Keski- Suomen taloudellinen tutkimuskeskus, Jyväsky- l ä .
LAITINEN, E. (1986). Keskisuomalaisen yrittäjän per- soonallisuus. Jyväskylän yliopiston täydennyskou- lutuskeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 1.
LEHTIPURO, K., Kangasaho, E. & Niemelä, T. (1999).
Uskalla sinäkin. Otava. Keuruu.
LITTUNEN, H. (1989). Aloittavien teollisuusyritysten menestystekijät. Jyväskylän yliopiston Keski-Suo- men taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 9 8 .
LITTUNEN, H. (1992). Uusien yritysten menestyminen.
Tutkimuksen toteutustapa ja perustamistilanteen kartoitus. Keski-Suomen taloudellisen tutkimus- keskuksen julkaisuja 124. Jyväskylän yliopisto.
LORRAIN, J. & Dussault, L. (1988). Relation Between Psychological Characteristics, Administrative Be- haviors and Success of Founder Entrepreneurs at the Start-Up Stage. Teoksessa Kirchhoff Bruce A., Long Wayne A., McMullan W. Ed, Vesper Karl, H., Wetzel, William E. Jr. (toim.) Frontiers of Entre- preneursip Research 1988. Center for Entrepre-
neurial Studies, Babson College, Wellesley Mas- sachusetts, USA, 150-164.
LOW, M. B. & MacMillan, I.C. (1988). Entrepreneur- ship: Past Research ad Future Challenges. Jour- nal of Management 2, 139-161.
MARCH, J. & Olsen, J. (1979). Ambiguity and Choice in Organizations. (2 ed.) Universitetsforlaget. Ber- gen-Oslo-Tromsa.
MÄKINEN, V. (1977). Yrityksen perustaminen. Teo- reettinen tarkastelu. Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitos. Julkaisuja A 10. Tampe- reen yliopisto.
NIITTYKANGAS, H. (1985). Kehitysalueavustusten vaikutukset. Jyväskylän yliopiston Keski-Suomen taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 64.
NIITTYKANGAS, H. & Tervo, H. (1994). Teollisuuspai- notteinen kehittäminen harvaanasuttujen alu- eiden mahdollisuutena. Maaseudun uusi aika – maaseutututkimuksen ja –politiikan aikakausleh- ti 1, 47-59.
NURMI, J-E. (1995). Tavoitteet, keinot ja illuusiot – ihminen tulevaisuutensa tekijänä. Tiedepolitiik- ka 1, 1-12.
NURMI, K. E. (1999). Yrittäjäksi kasvamisen oppimis- prosesseja postmodernissa yhteiskunnassa. Teok- sessa Paula Kyrö, Kari E. Nurmi & Tuulia Tikka- nen (toim.) Yrittäjyyden askeleita yhteiskunnas- sa. Yliopistopaino, Helsinki, 28-45.
NÄSI, J. (1991). Strategic Thinking as Doctrine: Deve- lopment of Focus Areas and New Insights. Teok- sessa J. Näsi (toim.) Arenas of Strategic Thinking.
Helsinki.
PALOJÄRVI, J. (1998). Pk-yrittäjän päätöksenteko.
Psyko-sosiaalinen näkökulma. Johtamiskoulutuk- sen julkaisuja 7. Jyväskylän yliopisto. Täydennys- koulutuskeskus.
PARKKINEN, K. (1999). Yrittämisestä ammatti? Edi- ta. Helsinki.
PELTONEN, M. (1986). Yrittäjyys. Otava, Keuruu.
PICKLE, H. & Abrahamson, C. (1976). Small Business Management. Santa Barbara.
PITKÄNEN, S. & Vesala, K. (1988). Yrittäjyysmotivaa- tio Kymen ja Vaasan lääneissä. Vertaileva tutki- mus yrittäjyyteen ohjaavista tekijöistä. Tutkimus- raportteja 9. Tuotantotalouden osasto. Lappeen- rannan teknillinen korkeakoulu.
STANWORTH, M.J.K. & Curran, J. (1981). Growth and the Small firm – an alternative view. Teoksessa Gorb Peter, Dowell Philip & Wilson Peter (toim.) Small Business Perspectives. London, UK.
SUTINEN, M. (1994). Kaikki mitä olet halunnut tietää yritystoiminnasta mutta et ole tiennyt keneltä kysyä. Opas yrittäjille, yrityksen perustamista suunnitteleville sekä yrittäjätutkintoon valmis- tautuville. Suomen Graafiset Palvelut Oy Ltd, Kuopio.
TULKKI, H. & Vakkuri, M. (1996). Suunta. Yrittäjä- kurssi. Otava, Keuruu
TURUNEN, P. & Niemelä, P. (1995). Yrittäjien kokema taloudellinen turvattomuus ja sen hallinta. Kan- saneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutki- muksia 6. Kelan omatarvepaino, Helsinki.
VIRTANEN N. & Keskinen S. (2000). Yrittäjän muoto- kuva. Turun aluetyöterveyslaitos, raportti 15.
