Haittatapahtumat syöpäpotilailla

(1)

HAITTATAPAHTUMAT SYÖPÄPOTILAILLA

Eveliina Toivola Syventävien opintojen opinnäyte Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteenlaitos/syöpätaudit Ohjaajat: Marjo Kervinen ja Kaisa Haatainen 4.3.2021

(2)

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Lääketieteen koulutusohjelma

Toivola, Eveliina: Haittatapahtumat syöpäpotilailla Opinnäytetutkielma, 33 sivua

Tutkielman ohjaajat: Palvelukeskusjohtaja Marjo Kervinen, Potilasturvallisuuspäällikkö, dosentti Kaisa Haatainen. Kuopion yliopistollinen sairaala

Maaliskuu 2021

Asiasanat: Potilasturvallisuus, syöpätaudit, haittatapahtumat, ehkäistävät haittatapahtumat, Global Trigger Tool -menetelmä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää haittatapahtumien ilmaantuvuus, tyyppi, haittaluokka sekä ehkäistävyys Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hoidetuilla syöpäpoti- lailla.

Haittatapahtumat ovat merkittävä tekijä potilasturvallisuuden kannalta. WHO arvioi, että korkean tulotason maissa haittatapahtuman saa yksi kymmenestä potilaasta sairaalajakson aikana ja melkein puolet näistä haittatapahtumista olisi ehkäistävissä. Haittojen ehkäisy on keskeinen tekijä potilasturvallisuuden, potilaan kokemuksen sekä kustannusten kannalta.

Yksi kehitetyistä menetelmistä haittatapahtumien etsimiseen on Healthcare Improvement- instituutin Global Trigger Tool -menetelmä (GTT). Menetelmän herkkyys ja tarkkuus ovat korkeita ja sitä käytetään monissa maissa haittojen tunnistamiseen ja siten potilasturvallisuuden arviontiin. GTT-menetelmä koostuu kuudesta moduulista, jotka ovat hoito-, kirurginen, lääkehoito-, tehohoito-, perinataali- ja päivystysmoduuli. Syöpäpotilaiden hoito on nopeasti kehittyvää ja monimutkaista. Siten heidän hoitoonsa liittyy usein suuri haittatapahtumien riski. Haittatapahtumat ovat merkittävin potilasturvallisuusriskiä lisäävä tekijä syöpä- potilailla.

Aineisto koostui sadan Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ajanjaksolla 1.10.2018−28.2.2019 hoidetun yli 18-vuotiaan syöpäpotilaan potilasasiakirjoista. Potilas- asiakirjat käytiin läpi modifioidulla GTT-menetelmällä. Saadut tulokset analysoitiin SPSS- ohjelmalla. Keskenään verrattiin haittatapahtumia leikatuilla ja ei-leikatuilla syöpäpotilailla.

Muuttujina olivat monilääkitys, ikä, hoitoisuuspisteet, sairaalaan tulo sekä sukupuoli.

Sadasta läpi käydystä potilasasiakirjasta tunnistettiin 270 triggeriä ja 52 haittatapahtumaa.

Kaikista haittatapahtumista ehkäistäviä haittoja oli 42 %. Eniten haittatapahtumia oli hoitomoduulissa. Kaksi haittatapahtumaa kuului haittatapahtumanluokkaan G ja muut luokkiin E ja F.

Koska eniten haittatapahtumia oli hoitomoduulissa, etenkin näiden haittojen ehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota. Ehkäiseviä toimia ovat muun muassa kaatumisten estäminen, painehaavojen ehkäisy sekä hyvä tiedonkulku. Vaikka suurin osa haittatapahtumista oli väliai- kaista haittaa aiheuttavia, oli niistä silti ylimääräistä vaivaa potilaalle sekä sairaalajakson pidentyminen merkitsi lisääntyneitä kustannuksia.

(3)

ABSTRACT

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine

Medicine

Toivola, Eveliina: Adverse Events in Cancer Patients Thesis, 33 pages

Tutors: Head of Medical Center Marjo Kervinen, Patient safety manager, docent Kaisa Haa- tainen. Kuopio University Hospital

March 2021

Keywords: Patient safety, oncology, adverse events, preventable adverse events, Global Trigger Tool.

The objective of this thesis was to solve the incidence, category of harm and preventability of adverse events in cancer patients treated in Kuopio University Hospital.

Adverse events (AE) are a significant factor in patient safety. WHO estimates that in high- income countries one in 10 patients experience an AE during hospital treatment and nearly half of these adverse events would be preventable. To prevent the harm is a key factor in patient safety, patient experience and cost. One of the methods developed to search AEs is Global Trigger Tool (GTT) developed by Institute for Healthcare Improvement. The sensi- tivity and accuracy of the method are high, and it is used in many countries to identify harms and hence to assess patient safety. There are six modules in the GTT method. These modules are Cares, Medication, Surgical, Perinatal, Emergency department and Intensive care module. The treatment of cancer patients is quickly evolving and complex. Thus, their treatment is often associated with a high risk of AE. AEs have a major contribute to patient safety risk in cancer patients.

The material consists of the patient records of one hundred cancer patients age over 18 years treated at Kuopio University Hospital between 1 October 2018 and 28 February 2019. Pa- tient records were reviewed by using modified GTT method. The obtained results were an- alyzed with SPSS software. AEs in surgical and non-surgical cancer patient were compared.

The variables were polypharmacy, age, nursing care intensity raw points, hospital admission, and gender.

From the sample of 100 reviewed records, 270 triggers and 52 adverse events were identified. 42 % of all AEs were preventable. The highest number of AEs was in the Cares module.

Two AEs were identified as category G and the rest of AEs category E and F.

As the most of AEs was in the Cares module, particular attention should be paid to prevention of these AEs. Preventive measures include for example the prevention of falls, the prevention of pressure ulcers and the good flow of information. Although most of the AEs were temporary, they were still an additional inconvenience to the patient, and as the hospital period prolonged, they would increase costs.

(4)

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO ... 1

2. TEOREETTINEN TAUSTA ... 3

2.1 Potilasturvallisuus, komplikaatio ja haittatapahtuma ...3

2.2 GTT-menetelmä ...4

2.3 Muut menetelmät haittatapahtumien löytämiseksi ...5

2.4 Syöpäpotilaiden haittatapahtumat ...6

2.5 GTT-menetelmä syöpäpotilaiden haittatapahtumien arvioinnissa ...9

3. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT ... 12

4. AINEISTO JA MENETELMÄT ... 12

4.1 Aineisto ... 12

4.2 Menetelmät ... 14

5. TULOKSET... 15

5.1 Haittatapahtumat ... 16

5.2 Hoitomoduuli ... 17

5.3 Lääkehoitomoduuli ... 18

5.4 Kirurginen moduuli ... 19

5.5 Tehohoitomoduuli ... 20

5.6 Päivystysmoduuli ... 20

5.7 Perinataalimoduuli ... 20

6. POHDINTA ... 21

LÄHTEET ... 25

(5)

1

1. JOHDANTO

Potilasturvallisuus on yksi hoidon laadun ulottuvuus. Vuoden 2018 Lancet Global Health – komissio korosti tarvetta korkealaatuisille terveydenhuoltojärjestelmille, jotka optimoivat terveydenhuollon kussakin yhteydessä tarjoamalla terveyttävä parantavaa tai ylläpitävää hoitoa. Potilasturvallisuuden on oltava terveydenhuollon ammattilaisten keskeinen huolen- aihe potilaita hoidettaessa ja asiakkaita kohdatessa. Kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeä panostaa potilastuvallisuuteen sekä omalla toiminnallaan edistää sitä. Potilas- turvallisuuteen vaikuttaa niin hoitava terveydenhuollon ammattilainen kuin myös potilas itse. Siten potilaiden on keskeistä olla itse mukana heidän omassa hoidossaan. Potilaan hoitoon osallistuminen parantaa potilastuvallisuutta.¹

Valtioneuvoston periaatepäätökseen perustuvan Suomen potilas- ja asiakasturvallisuusstrategian vuosille 2017–2021 tarkoituksena on auttaa kehittämään ja edistämään sekä julkista että yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa kohti yhtenäistä turvallisuuskulttuuria. Tämän strategian keskeisin tavoite on mahdollistaa oikea-aikainen hoito, turvallinen ja vaikuttava hoito sekä hoiva ja palvelut, joista asiakkaalle tai potilaalle aiheutuva haitta on mahdollisimman vähäinen. Tavoitteena on siis edistää potilaiden sekä asiakkaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.² Turvallisuuskulttuurin kehittäminen on keskeinen tekijä monissa pyrkimyksissä parantaa potilasturvallisuutta sekä hoidon laatua³.

WHO:n arvioiden mukaan korkean tulotason maissa yksi kymmenestä potilasta kokee haittatapahtuman sairaalahoidon aikana ja arvion mukaan melkein puolet näistä haittatapahtumista olisi ehkäistävissä.¹ Haittatapahtumat ovat vahingollisia ja kalliita niin yksilöille, sai- raaloille kuin yhteiskunnalle⁴ ja siten niiden ehkäiseminen on tärkeää.

Potilasturvallisuuden parantamiseksi tarvitaan tehokasta ja luotettavaa haittatapahtumien seurantaa⁵. Useita erilaisia menetelmiä on kehitetty haittojen löytämiseksi ja tunnistamiseksi, mutta silti haittatapahtumien ja sitä kautta potilasturvallisuuden arviointi voi olla haastavaa⁶. Global Trigger Tool (GTT) -menetelmän herkkyys ja tarkkuus ovat korkeita⁷, mutta kuitenkaan mikään menetelmä ei löydä kaikkia tapahtuneita haittatapahtumia⁸. GTT-menetelmää on käytetty kahdeksassa tutkimuksessa syöpäpotilaiden haittatapahtumien arvioinnissa vuosina 2011–2020. Yksi tutkimus GTT-menetelmän käytöstä Kuopion

(6)

2 yliopistollisessa sairaalassa on julkaistu⁹. Tässä tutkimuksessa oli syöpäpotilaiden lisäksi myös muiden erikoisalojen potilaita.

Syöpäpotilaiden merkittävin potilasturvallisuutta heikentävä tekijä on haittatapahtumat ¹⁰. Heidän hoitonsa on usein monimutkaista ja heitä hoidetaan monien eri terveydenhoidon ammattilaisten toimesta. Lisäksi syöpäpotilaat ovat usein herkkiä hoitojen haitoille. Edellä mai- nitut tekijät lisäävät potilaiden riskiä haittatapahtumille. Siten on tärkeää tunnistaa haittatapahtumat ja etenkin ne, jotka olisivat ehkäistävissä¹¹. Näin voidaan mahdollisesti parantaa syöpäpotilaan elämänlaatua hoitojen aikana.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hoi- dettujen syöpäpotilaiden haittatapahtumia, niiden määrä sekä haittaluokka. Tärkeä osa tut- kimusta oli myös selvittää haittatapahtumien ehkäistävyys sekä pohtia toimia, joita voitaisiin tehdä haittatapahtumien ehkäisemiseksi.

(7)

3

2. TEOREETTINEN TAUSTA

2.1 Potilasturvallisuus, komplikaatio ja haittatapahtuma

Potilasturvallisuus on merkittävä osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja siksi terveydenhuollon aiheuttamien haittojen tunnistamisen merkitys kasvaa^6,12. Potilasturvallisuudella tarkoitetaan terveydenhuollon yksiköiden ja organisaatioiden periaatteita sekä toimintoja, joilla py- ritään varmistamaan hoitojen turvallisuus potilaalle ja suojaamaan potilasta vahingoilta. Se kattaa hoidon turvallisuuden, lääketurvallisuuden sekä laiteturvallisuuden. Potilasturvalli- suus muodostaa osan hoidon laadusta.¹³ Pyrkimyksenä potilaan hoidossa on sen oikea-aikai- suus, turvallisuus ja vaikuttavuus sekä hoivan että palvelujen turvallisuus. Oikeanlaisen ja oikea-aikaisen hoidon tarkoituksena on suojata potilasta vahingoittumiselta ja haitoilta. Suo- men potilasturvallisuusstrategian mukaan potilaan hoidon, hoivan ja palvelujen tulee edistää hänen fyysistä sekä psyykkistä että sosiaalista hyvinvointia. Täten hoidosta, hoivasta tai pal- veluista tulisi aiheutua mahdollisimman vähän haittaa potilaalle.²

Komplikaatioksi määritellään uusi häiriö, joka liittyy aiempaan tautitilaan tai hoitoon.

Komplikaatiosta käytetään myös sanoja lisätauti, jälkitauti ja sivuvaikutus.¹⁴ Haitta on potilaan kokema ja/tai ammattilaisten toteama potilaalle hoidon seurauksena tullut tilapäinen tai pysyvä epätoivottu vaikutus, joka voi olla fyysinen, psyykkinen, emotionaalinen, sosiaalinen tai taloudellinen¹³. Institute for Healthcare Improvement (IHI) määrittelee haittatapahtumaksi tahattoman fyysisen vamman, joka on seurausta potilaan saamasta lääketieteellisestä hoidosta tai hoito on osallisena vamman syntymiseen¹⁵. Haittatapahtuma on seurausta vaa- ratapahtumasta, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa potilaan turvallisuus vaarantuu. Vaarata- pahtumasta voi seurata haittatapahtuma tai läheltä piti- tapahtuma.¹³ Haittatapahtumien esiintyvyys on 9–12 % luokkaa eurooppalaisten tutkimusten mukaan eli haittatapahtumat ovat yleisiä terveydenhuollossa¹⁶. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että sairaalassa hoidetuista potilaista noin joka kymmenes kokee haittatapahtuman ja haittatapahtuman seurauksena kuolee 700–1700 potilasta vuosittain Suomessa¹⁷. Noin puolet haittatapatu- mista on ehkäistävissä, kunhan ne tunnistetaan^18,19.

(8)

4 2.2 GTT-menetelmä

Jotta potilasturvallisuutta voidaan parantaa, tarvitaan tehokasta ja luotettavaa haittatapahtumien seurantaa⁵. Kuitenkin haittatapahtumien ja siten potilasturvallisuuden arviointi voi olla haastavaa. Useita erilaisia menetelmiä on kehitetty potilashaittojen tunnistamiseksi ja löytä- miseksi.⁶ Potilaalle vahinkoa aiheuttavat haittatapahtumat voidaan esimerkiksi tunnistaa käymällä läpi potilasasiakirjoja retrospektiivisesti^20,21. Yksi tähän tarkoitettu arviointimene- telmä on Global Trigger Tool, jonka on kehittänyt Healthcare Improvement-instituutti.^6,22 Menetelmän tarkoituksena on löytää ja valvoa (engl. monitor) potilaan lääketieteellisen hoidon aiheuttamia haittatapahtumia. Menetelmä ei huomioi potilaan taustalla olevaa sairautta vaan keskittyy havaitsemaan haittatapahtumat.¹⁵ Menetelmällä etsitään retrospektiivisesti satunnaisella otoksella valittujen potilaiden sairauskertomuksista mahdollisia haittatapahtumia ja siten pystytään arvioimaan potilasturvallisuutta. GTT-menetelmässä mahdollisia haittatapahtumia etsitään niin sanottujen ”triggerien” eli avainsanojen avulla.^6,22 Menetelmässä on kuusi moduulia eli ”triggereitä” sisältävää ryhmittymää. Nämä ovat hoitomoduuli, kirurginen, lääkehoito, tehohoito, perinataali ja päivystys.⁶

Verrattuna muihin haittatapahtumia etsiviin menetelmiin GTT-menetelmän herkkyys ja tarkkuus ovat korkeita⁷. Kuitenkaan mikään olemassa olevista menetelmistä ei löydä kaikkia tapahtuneita haittatapahtumia. Lisäksi jokainen menetelmä löytää erilaisia haittatapahtumia.

Sen takia kaikkien menetelmien todellinen herkkyys jää tuntemattomaksi.⁸ GTT-menetel- män heikkoutena on, ettei ole olemassa tarkkaa menetelmää (engl. gold standard), jolla haittatapahtumat löydetään, vaan se riippuu aina potilasasiakirjoja läpikäyvästä terveydenhuollon ammattilaisesta. Jotta kaikki haittatapahtumat löytyisivät, tutkimuksissa suositellaan eri menetelmien yhdistämistä.¹⁵ Haittatapahtuman vapaaehtoiseen ilmoittamiseen perustuvaan HaiPro-menetelmään verrattuna GTT-menetelmä kuitenkin löytää moninkertaisesti enem- män haittatapahtumia⁷. Maailmalla useat maat käyttävät GTT-menetelmää osana arvioides- saan ja mitatessaan potilasturvallisuutta organisaatioissaan¹⁵.

Jotta potilaan potilasasiakirjoja voidaan käyttää GTT-menetelmässä, hänen tulee olla kotiu- tunut (hoitojakso, jota arvioidaan, on päättynyt), hoitojakson aikana potilaan on täytynyt olla sairaalassa sisäänkirjoitettuna vähintään 24 tuntia sekä potilaan on oltava täysi-ikäinen pois lukien psykiatrisessa hoidossa sekä kuntoutuksessa olevat potilaat.^5,6

(9)

5 Arviointitiimi koostuu vähintään kolmesta henkilöstä. Kaksi henkilöä, joilla on kliinistä tietoa sekä kokemusta, että tietoa siitä, miten potilaiden hoito yleensä kyseisessä sairaalassa tapahtuu, toimivat ensimmäisen vaiheen potilasasiakirjojen läpikävijöinä. Kummankin ar- vioijan tulee käydä valitut potilasasiakirjat itsenäisesti läpi. Tarkoituksena on etsiä asiakir- joista ”triggereitä”. Aikarajoituksena on 20 minuuttia yhden potilaan asiakirjojen läpikäymi- seen, sillä menetelmän tarkoituksena ei ole tunnistaa jokaista mahdollista haittatapahtumaa.

Triggerin löytyminen merkitsee, että haittatapahtuma on mahdollisesti tapahtunut ja sen po- sitiivisuus varmennetaan asiaankuuluvien kirjausten tarkemmalla läpikäynnillä. Toisessa vaiheessa lääkäri (kolmas arviointitiimin jäsen) varmentaa ensivaiheen arvioijien löytämät haittatapahtumat ja niiden haittaluokat. Tiimi voi tarvittaessa konsultoida myös tiimin ulko- puolista lääkäriä.^6,22

Löydetyt haittatapahtumat jaotellaan National Coordinating Council for Medication Error Reporting and Prevention (NCC MERP) –luokituksen mukaan viiteen haittaluokkaan (E-I).

Luokkaan E kuuluvat haitat, jotka aiheuttavat väliaikaista haittaa potilaalle ja vaativat asiaan puuttumista. Luokka F sisältää haitat, jotka aiheuttavat väliaikaista haittaa sekä vaativat sairaalahoitoa. Luokkaan G kuuluvat haitat, jotka aiheuttavat pysyvää haittaa potilaalle. Luok- kaan H kuuluvat puolestaan haitat, jotka vaativat tilanteeseen puuttumista potilaan hengen säilyttämiseksi. Viimeinen luokka eli I sisältää haittatapahtumat, jotka aiheuttivat potilaan kuoleman.⁶

2.3 Muut menetelmät haittatapahtumien löytämiseksi

Toinen paljon käytössä oleva haittatapahtumia etsivä menetelmä on Harvard Medical Prac- tice Study -menetelmä (HMPS)²³, joka on kehitetty ennen GTT-menetelmää. Menetelmä on enemmän tutkimuskäytössä kuin kliinisessä. Myös HMPS-menetelmä on kaksivaiheinen retrospektiivinen menetelmä, jossa potilasasiakirjoista etsitään haittatapahtumia käyttämällä 18 seulontakriteeriä. Ensimmäisessä vaiheessa yksi terveydenhuollon ammattilainen, joka on yleensä sairaanhoitaja, käy läpi valitut potilasasiakirjat. Tässä vaiheessa sattumanvarai- sesti valitut potilasasiakirjat luetaan huolella läpi ja etsitään yhtä kahdeksastatoista seulon- takriteeristä. Mitään aikarajoitusta yhden potilaan asiakirjojen läpikäymiseen ei ole toisin kuin GTT-menetelmässä. Toisessa vaiheessa kaksi ammattilaista, jotka ovat yleensä lääkä- reitä, käyvät samat potilasasiakirjat itsenäisesti läpi ja varmentavat siten haittatapahtumat.^18,24 Vuonna 2013 ilmestyneessä Unbeckin ym. tutkimuksessa verrattiin keskenään

(10)

6 HMPS- ja GTT-menetelmää. HMPS-menetelmällä tunnistettiin enemmän haittatapahtumia kuin GTT-menetelmällä. Eroa voi tutkimuksen selittää erot menetelmien läpikäyntitavassa, lievempien haittatapahtumien tunnistamisen erilaisuus sekä läpikävijän taustatiedot. Tutki- musryhmä toteaa, että lisää tutkimuksia tarvitaan eri menetelmien arvioimiseksi ja vertai- luksi.²⁴

HaiPro-järjestelmä on vaaratapahtumien raportointimalli, joka on kehitetty Lääkelaitoksen ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen yhteisessä tutkimushankkeessa yhteistyössä Pei- jaksen sairaalan, Tampereen Lääkärikeskus Oy:n ja Tampereen yliopistollisen sairaalan sy- dänkeskuksen kanssa.²⁵ Järjestelmän avulla raportoidaan tapahtumista, jotka vaarantavat potilasturvallisuutta. Kyseessä on tietotekninen työkalu. Suomessa yli 300 sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiota käyttää järjestelmää. Ilmoituksen tekeminen perustuu ilmoittami- sen vapaaehtoisuuteen. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä. Myös potilaat ja heidän omaisensa voivat tehdä HaiPro-ilmoituksen. HaiPro voidaan ottaa käyttöön myös alueelli- sesti, jonka myötä myös muut alueen terveydenhuollon organisaatiot potilaan hoitoketjussa voivat tehdä HaiPro-ilmoituksen potilaan kokonaishoidon parantamiseksi.^19,26 Tällaiset vapaaehtoiseen ilmoittamiseen perustuvat menetelmät ovat laajasti käytössä kansainvälisesti, vaikka ne kattavat yleensä haitoista vain 10–20 % ja raportointijärjestelmien tuottamien hyö- tyjen tutkimusnäyttö on vähäistä^19,27,28.

2.4 Syöpäpotilaiden haittatapahtumat

Tärkeimpiä hoitomuotoja syöpätaudeissa ovat leikkaus-, säde- sekä lääkehoidot. Kasvaimen poisto leikkauksella riittää hoidoksi etenkin pienten syöpien hoitona. Joissakin tapauksissa pelkkä sädehoito tai lääkehoito saattaa riittää hoidoksi. Kun kyseessä on suuri kasvain, hoito muodostuu erilaisista leikkaus-, säde- ja lääkehoidon yhdistelmistä. Useimmiten leikkaus- hoito on ensivaiheen hoito. Jos syöpä on jo toteamisvaiheessa levinnyt eli lähettänyt etä- pesäkkeitä, on leikkaushoitoa täydennettävä muilla hoidoilla. Jossain tapauksissa levinnyttä syöpää ei voida enää leikkaamalla hoitaa vaan silloin kyseeseen tulevat muut hoitomuodot.²⁹ Haittatapahtumat ovat syöpätaudeissa merkittävin potilasturvallisuusriskiä lisäävä tekijä¹⁰. Ikä, sairaalassa oloajan pituus, leikkaukset, päivystyskäynnit sekä tehohoito lisäävät riskiä iatrogeeniseen haittaan³⁰. Syöpäpotilaita hoidetaan monien eri terveydenhuollon toimijoiden toimesta ja lisäksi heidän hoitonsa koostuu monimutkaisista ja mahdollisesti toksisista

(11)

7 hoidoista. Nämä edellä kuvatut tekijät nostavat edelleen syöpäpotilaiden haittatapahtumien riskiä.³¹ Syöpäpotilaiden haittatapahtumat voivat johtua ajankohtaisista syöpähoidoista, itse syöpäsairauden aiheuttamista oireista, syöpähoitojen kanssa samanaikaisesti käytettävistä tukilääkkeistä, aiemmista syöpähoidoista tai näiden edellä mainittujen tekijöiden yhteisvai- kutuksesta³². Yleisimmät haittatapahtumat syöpäpotilailla aihetuvat syövän lääkehoidosta sekä sädehoidosta³³.

Sädehoidossa haitat aiheutuvat usein lääkitysvirheistä³³. Säteilyn liian suuri annostus voi aiheuttaa toksisuutta ja jopa kuoleman. Liian pienen annoksen antaminen puolestaan suu- rentaa riskiä taudin uusiutumiselle.³⁴

Hauklandin ym. vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin vakavien haittatapahtumien osuutta sairaalakuolleisuuteen norjalaisessa sairaalassa. Tutkimuksessa todettiin, että lääkehaitta aiheutti 17 potilaan kuoleman 372 potilaasta (5 %). Näistä potilaista kahdella- toista oli primaarisena tai sekundaarisena diagnoosina syöpä. Eli tässä tutkimuksessa yli 70

% vakavista kuolemaan johtaneista lääkehaitoista tapahtui syöpäpotilaille. Kahdeksan näistä syöpäpotilaista sai kuolettavia komplikaatioita kemoterapian jälkeen.³⁵ Kemoterapia on suuri riski syöpäpotilaiden haittatapahtumien ilmaantumiselle^35–37. Monen syöpälääkkeen terapeuttinen ikkuna on kapea, lääkkeet voivat olla toksisia terapeuttisella annoksella annet- tuna, kemoterapia hoito-ohjeet ovat monimutkaisia sekä syöpäpotilaat ovat herkkiä haitoille matalan toleranssin myötä³⁸.

Kaikilla syövän lääkehoidoilla on haittavaikutuksia. Haitat voivat ilmaantua välittömästi hoidon alettua tai vasta myöhemmin, joissain tapauksissa vasta vuosien jälkeen hoidon päät- tymisestä (viivästyneet vs. myöhästyneet haitat).³⁹ Syöpätaakan lisääntyminen väestössä vaatii nopeaa syöpälääkkeiden kehittämistä ja käyttöönoton hyväksymistä. Tämän seurauksena kaikkia lääkehaittoja ei tunnisteta lääketutkimuksissa, vaan lääkkeen tultua markki- noille ilmenee tuntemattomia uusia haittavaikutuksia.⁴⁰

Syövän hoidossa käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa muun muassa hiustenlähtöä, pahoinvointia, verimuutoksia (neutropenia, trombosytopenia ja anemia), keuhko-, sydänlihas-, mu- nuais- ja maksavaurioita, neuropatiaa, ruuansulatuskanavan haittoja, ihoreaktioita sekä endokrinopatioita (etenkin immuno-onkologiset hoidot voivat aiheuttaa endokrinopatioita).

(12)

8 Lääkkeiden haitallisia vaikutuksia voidaan säädellä jonkin verran annosmuutoksilla sekä tu- kilääkkeillä ja -hoidoilla.³⁹ Esimerkiksi hiustenlähtöä voidaan vähentää tai hidastaa käyttä- mällä kylmäpäähinettä lääkkeenannon aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen sekä oksentelua ja pahoinvointia helpottamaan voidaan käyttää oikein valittuja pahoinvointilääkkeitä riittävillä annoksilla. Neutropeniaa voidaan vähentää antamalla potilaalle valkosolukasvutekijöitä.

Trombosytopeniaa voidaan hoitaa verensiirroilla, mutta usein kuitenkin odotetaan spontaa- nia korjautumista. Anemia korjataan verensiirroilla sekä tarvittaessa lisäksi suonensisäisellä raudalla ja joskus myös erytropoietiinivalmisteilla.^39,40

Tyypillisimpiä haittatapahtumia aiheuttajia lääkityksessä ja hoitotilanteita ovat tahaton in- tratekaalinen injektio, platinayhdisteiden ja antrasykliinien käyttö, kokonais- ja kerta-annoksen sekoittaminen, laskuvirheet, virheet valmistelussa sekä infuusiopumpun käytössä. Näi- den ehkäisemiseksi sopivia toimia ovat hoitokäytänteiden standardointi, intratekaalisen ja laskimonsisäisen hoidon erottaminen toisistaan eri tiloihin, kemoterapiaan tarkoitettuja tie- tokoneohjelmien käyttö hoidon suunnittelussa ja annosten laskemisessa sekä helposti käy- tettävä ilmoitusjärjestelmä virheiden ja läheltä piti -tilanteiden ilmoittamiseksi.³⁸ Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) on vuosien varrella kehitetty useita toimia ja tarkastuksia sekä luotu käytäntöjä virheiden ehkäisemiseksi. Näitä ovat muun muassa sytostaattien ti- lausjärjestelmiin laitettavat hälytykset, kaksoistarkastuksen pakollisuus ja vaaratilanteiden käsittely ja siinä tunnistetut tarvittavat kehittämistoimenpiteet.

Syöpäpotilaalta on vähintään aina tarkistettava verikokeet ennen lääkehoidon aloittamista ja lisäksi vähintäänkin ennen jokaista uutta hoitojaksoa³⁹. Potilaita tulee seurata tarkasti ja heitä on ohjeistettava kertomaan herkästi hoitavalle taholle, mikäli havaitsevat minkäänlaisia oireita. Näin voidaan kokonaistilanne huomioiden tehdä muutoksia lääkitykseen ja mahdollisesti estää tai vähentää pysyviä lääkehaittoja, kuten neuropatiaa ja sydänhaittoja. Eräillä lää- keaineilla haittavaikutusten ilmentyminen on annosriippuvaista.^41,42 Hoitavan onkologin tulee tuntea määräämiensä lääkkeidensä mahdolliset haittavaikutukset hyvin, jotta hän osaa valita sopivan lääkkeen kullekin potilaalleen yksilöllisesti huomioiden potilaan riskit⁴⁰.

(13)

9 2.5 GTT-menetelmä syöpäpotilaiden haittatapahtumien arvioinnissa

GTT-menetelmää on käytetty kahdeksassa tutkimuksessa syöpäpotilaiden haittatapahtumien arvioinnissa vuosina 2011–20208,9,15,36,43–47. Vuonna 2011 julkaistussa tanskalaisten Lipczak ym. tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa tanskalaisten syöpäpotilaiden vaaroja ja vam- moja sekä kartoittaa kolmen eri menetelmän toimivuutta tunnistaa syöpäspesifejä haittoja.

Menetelmiä, joita verrattiin keskenään, olivat GTT, DPSD:sta (Danish Patient Safety Data- base) saatavien terveydenhuollonammattilaisten tekemien yksilöityjen syöpäspesifisien haittatapahtumien raportointien analysointi sekä Tanskan syöpäyhdistykseen (Danish Can- cer Society) potilaiden ja heidän läheistensä ilmoittamien haittatapahtumien analysointi.

GTT-menetelmällä löydettiin 260 haittatapahtumaa ja DPSD:stä 2429 syöpäspesifistä haittatapahtumaa. Yhteensä 151 haittatapahtumaa oli raportoitu syöpäyhdistykselle. Löydetty- jen haittatapahtumien tyypit vaihtelivat sen mukaan, mitä menetelmää käytettiin. Kukin me- netelmä lisäsi uutta tietoa haittatapahtumista. Yhteenvetona siis eri menetelmien yhdistämi- nen lisää käsitystä hoidon vaaroista sekä tukee ennaltaehkäistävien toimien priorisoinnissa.³⁶ Vuonna 2013 julkaistussa hollantilaisten Cihangir ym. artikkelissa tutkittiin mahdollisuutta käyttää potilasasiakirjojen esivalinnassa, GTT-menetelmää varten, muuttujaa yllättäen pit- kittynyt sairaalassaoloaika kesto (UL-LOS eli unexpectedly long length of stay), jotta haittatapahtumien tunnistettavuus paranisi kolorektaalisyöpää sairastavilla potilailla. Tutkimuk- sen tuloksena saatiin, että potilasasiakirjojen valinta UL-LOS-muuttujan avulla ja GTT-me- netelmän käyttö ovat tehokas tapa löytää suurin osa haittatapahtumista. UL-LOS:in käyttö rajoitti käytävien potilasasiakirjojen määrää ja siten säästettiin arvioijien aikaa.⁴³

Vuonna 2013 julkaistun tanskalaisten Mattsson ym. artikkelin tarkoituksena oli kartoittaa ja arvioida arviointiryhmien välisiä eroja arvioitaessa identtisiä potilasasiakirjoja GTT-mene- telmää käyttäen ja siten arvioida menetelmän mittausvirhettä. Vain 31 % haittatapahtumista tunnistettiin kummassakin arviointiryhmässä. Myös identtisten haittatapahtumien kategori- soinnissa löytyi eroavaisuutta. Arviointiryhmien välillä voi siis ilmetä eroja haittatapahtumien ilmaantuvuudessa sekä niiden arvioinnissa. Siten potilasturvallisuuden arviointi on hankalaa mittausvirheiden takia.¹⁵

Vuonna 2014 ilmestyneessä Mattsson ym. artikkelissa arvioitiin yleisen GTT-menetelmän ja yleiseen GTT-menetelmään lisätyn onkologisen moduulin välisiä tuloksia samassa

(14)

10 potilasaineistossa. Merkittävää eroa ei näiden kahden menetelmän välillä haittatapahtumien löytämisessä todettu. Onkologisen moduulin lisääminen ei siis tuonut lisää tietoa potilasturvallisuuden arvioinnissa syöpäpotilailla.⁸

Vuonna 2017 ilmestyneen Hauklandin ym. artikkelin tarkoitus oli selvittää, ilmeneekö sairaalahoidossa olevilla syöpäpotilailla enemmän haittatapahtumia kuin muilla sairaalan potilailla. Syöpäpotilailla haittatapahtumaprosentti oli korkeampi kuin muiden (24,2 % vs. 17,4

%), mutta haittatapahtumaprosentti tuhatta potilaspäivää kohden ei ollut korkeampi verrattuna muihin potilaisiin. Sairaalassa olevien syöpäpotilaiden haittatapahtumien määrää nosti korkeampi ikä, pidempi sairaalassa oloaika sekä kirurgiset toimenpiteet.⁴⁵

Sveitsiläisten Gerber ym. vuonna 2020 ilmestyneen tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa vuonna 2018 sairaalassa olleiden syöpäpotilaiden haittatapahtumien esiintyvyys, haitta- tyyppi, haitan aste sekä haittojen ehkäistävyys. Tutkimukseen hyväksyttiin 224 potilaan potilasasiakirjat, joista 150:llä oli kiinteitä syöpäkasvaimia ja 74:llä hematologinen syöpä.

Haittatapahtumat etsittiin käyttämällä mukautettua GTT-menetelmää. Tutkimuksessa löy- dettiin yhteensä 169 haittatapahtuma. Näistä 42 %:lla ilmeni haittatapahtuma, 22 %:lla yksi haittatapahtuma ja 20 %:lla kaksi tai useampi. Suurin osa haittatapahtumista tapahtui sairaalassa olon aikana ja yleisin haittatapahtuma oli kivun hoitoon liittyvä. Toiseksi yleisin haitta oli ummetus. Haittatapahtumien esiintyvyydeksi saatiin 75,4/100 sairaalakäyntiä ja 106,6/1000 potilaspäivää. Potilailla, joilla oli kiinteä syöpäkasvain, todettiin enemmän haittatapahtumia (59 %) kuin hematologista syöpää sairastavilla (41 %). Suurin osa tunniste- tuista haitoista oli hoitoa vaativia, mutta lyhytaikaisia. Kaikkiaan 22 % haittatapahtumista olisi ollut ehkäistävissä.⁴⁷

Vuonna 2020 ilmestyneessä Hauklandin ym. tutkimuksessa selvitettiin 30 viimeisen elinpäi- vän aikana annetun syöpähoidon ja kuoleman välistä yhteyttä sekä haittatapahtumien vaikutusta kuolemaan. Tarkoituksena oli myös selvittää miten haittatapahtumia voisi käyttää mit- taamaan loppuvaiheen syöpähoitojen laatua sekä turvallisuutta. Yhteensä 247 kuolleen potilaan asiakirjat käytiin läpi käyttämällä GTT-menetelmää. Sairaalahoidossa olleista potilaista 30 % sai syöpähoitoa viimeisen 30 elinpäivän aikana. Näillä potilailla oli 62 % enem- män haittatapahtumia verrattuna potilaisiin, jotka eivät saaneet syöpähoitoja viimeisen 30 elinpäivän aikana. Ero oli 39 vs. 24 haittatapahtumaa/1000 hoitopäivää. Potilaat, joilla oli

(15)

11 keuhkosyöpä, lymfooma tai hematologinen syöpä olivat todennäköisempiä saamaan syöpä- hoidoista haittatapahtuman. Suurin osa haittatapahtumista oli sairaalainfektioita ja lääkityk- seen liittyviä. Potilaat, jotka saivat syöpähoitoja 30 viimeisen elinpäivän aikana kokivat enemmän lääkityksestä johtuvia haittatapahtumia, 21 vs. 9 haittatapahtumaa/1000 hoitopäi- vää, sekä verenvuodot että tromboosit olivat heillä yleisempiä, 5 vs. 2 haittatapahtumaa/1000 hoitopäivää. Syöpähoitojen saaminen viimeisen 30 elinpäivän aikana myös melkein kaksin- kertaisti todennäköisyyden haittatapahtumalle, joka oli osallisena potilaan kuolemaan, 33 % vs. 18 %. Haittatapahtuma nopeutti 22 %:ssa tapauksista syöpäpotilaan kuolemaa. Kuole- maan vaikuttivat pääasiassa lääkityshaitat sekä hoitoon liittyvät infektiot. Systeemistä syö- pähoitoa saavista 11 %:lla hoito vaikutti kuolemaan. Niistä potilaista, jotka eivät saaneet syöpähoitoja, 58 %:lla kuolemaan vaikutti sairaalainfektiot. Kuolemaan vaikuttavat haittatapahtumat olivat yleisimpiä lymfoomaa ja hematologista syöpää sairastavilla. Sädehoito ei ollut yhteydessä yhdenkään potilaan kuolemaan. Tutkimusryhmä suosittaa riittävän aikaista palliatiivisen hoidon aloittamista. Tällöin haittatapahtumia on vähemmän ja aikaisessa vaiheessa aloitetulla palliatiivisella hoidolla on vaikutusta parempaan elämän laatuun. Riittävän aikaisessa vaiheessa aloitettu palliatiivinen hoito on myös yhteydessä potilasturvallisuuteen.

Tutkimuksen mukaan palliatiivisessa hoidossa olevilla potilailla on vähemmän haittatapahtumia. Palliatiivisessa hoidossa oireiden hallinta on keskeisintä ja siten se on yhteydessä parempaan elämänlaatuun ja vähäisempiin akuutteihin sairaalahoitojaksoihin.⁴⁶

Vuonna 2020 julkaistun Kervisen ja Haataisen tutkimuksessa todettiin, että tutkimuspotilaiden potilasasiakirjoista löydettyjen haittatapahtumien määrä oli aikaisempia tutkimuksia suurempi, kun huomioitiin potilaan näkökulma. Tutkimuksessa käytettiin GTT-menetelmää, joka oli muokattu korostamaan potilaan näkökulmaa. Mukana oli 305 satunnaisesti valittua potilasta, jotka olivat olleet hoidossa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYSissä) vuosina 2014–2016. Potilaat oli jaettu kuuteen ryhmään sairaalaan tulosyyn perusteella. Ryhmät olivat 1) sisätaudit, keuhkosairaudet ja onkologia, 2) dermatologia, korvanenäkurkkutaudit ja silmätaudit, 3) synnytykset ja naistentaudit, 4) kardiologia, johon sisältyi myös sydän- ja rintaelinkirurgia sekä verisuonikirurgia, 5) neurologia ja neurokirurgia ja 6) muut kirurgiset alat mukaan lukien ortopedia ja gastrokirurgia. Potilaista 46 %:lla oli haittatapahtuma sairaalajakson aikana. Haittatapahtumia todettiin yhteensä 279. Löydetyistä haittatapahtumista 41 % (n = 115) olisi ollut ehkäistävissä. Eniten haittoja ilmeni hoitoja lääkitysmoduuleissa.

Lääkityshaittatapahtumista yleisimpiä olivat liian voimakas sedaatio, hypotensio sekä

(16)

12 äkillinen lääkityksen lopettaminen. Tutkimuspotilaista eniten haittatapahtumia oli potilailla, jotka olivat olleet hoidossa konservatiivisella tai onkologisella osastolla. Etenkin iäkkäät potilaat ( 65 vuotta), joilla oli korkeat hoitoisuuspisteet (eli potilaat, joiden hoidon tarve on keskimääräistä suurempi) ja jotka olivat hoidossa näillä osastoilla (sisätautien, keuhkosai- rauksien tai onkologia osasto) oli korkein riski haittatapahtumiin sekä ehkäistävissä oleviin haittatapahtumiin. Tätä voisi selittää se, että näiden osastojen potilaiden hoito on monimutkaista niin lääketieteellisesti kuin sosiaalisesti. Lisäksi näillä potilailla on usein monia sairauksia, joiden kaikkien hoito tulee huomioida heitä hoitaessa. Iäkkäiden potilaiden haittatapahtumien riskiä lisää se, että he ovat usein monilääkittyjä, jonka seurauksena lääkityshai- tat yleistyvät. Tutkimuksessa todettiin, että lääkitysturvallisuutta voitaisiin parantaa tehosta- malla kliinistä farmasiaa ja potilaan hoitoketjuja. Lisäksi monilääkityt potilaat sekä lääke- haitat tulisi tunnistaa paremmin ja tehokkaammin.⁹

3. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus syöpäpotilaiden haittatapahtumista sekä selvittää minkälaisia haittatapahtumia syöpäpotilailla on ilmennyt Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Tarkoituksena oli verrata haittatapahtumia leikatuilla ja ei-leikatuilla syöpäpotilailla, jotta voitaisiin kehittää syöpäpotilaiden hoitoa.

Syöpäpotilaiden hoito on monimutkaista ja nopeasti kehittyvää ja heidän hoitoonsa liittyy usein suuri haittatapahtumien riski. Haittatapahtumien ehkäisy on keskeistä potilasturvallisuuden, potilaskokemuksen sekä kustannusten kannalta.⁴⁸ Siten pyrkimyksenä oli myös löy- tää ehkäistävissä olevat haittatapahtumat sekä pohtia keinoja ja toimia haittatapahtumien eh- käisyyn.

4. AINEISTO JA MENETELMÄT

4.1 Aineisto

Aineistona oli sadan Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ajanjaksolla 1.10.2018-28.2.2019 välillä hoidetun yli 18-vuotiaan syöpäpotilaan potilaskertomukset. Potilaat oli valittu satunnaisesti ICD-10-koodin perusteella.

(17)

13 Tutkimuspotilaille on määritetty hoitoisuuspisteet sairaalajakson aikana. Hoitoisuuspisteet määrittää potilasta hoitava sairaanhoitaja. Pisteet määritetään päivittäin. Pisteet kuvaavat hoitajan arviota kyseisen potilaan hoitoisuudesta. Hoitoisuus tarkoittaa hoidon tarvetta ja sen vaativuutta.Pisteet kuvaavat potilaan tarvitseman hoitotyön määrää ja laatua. Hoitoisuuspis- teet määrittyvät kuudesta hoitotyön osa-alueesta, jotka ovat 1) hoidon suunnittelu ja koordi- nointi, 2) hengittäminen, verenkierto ja sairauden oireet, 3) ravitsemus ja lääkitys, 4) henki- lökohtainen hygienia ja eritys, 5) aktiivisuus, nukkuminen ja lepo ja 6) hoidon ja jatkohoidon opetus ja ohjaus sekä emotionaalinen tuki. Potilas saa 1-4 pistettä jokaisesta osa-alueesta vaatimustasojen mukaisesti A-D. A = 1 raakapiste; potilaan hoidontarve on vähäinen eli potilas on melko omatoiminen ja hän selviytyy itsenäisesti. B = 2 raakapistettä; potilas tarvitsee hoitoa ajoittain tai hoito on melko vaativaa. C = 3 raakapistettä; potilas tarvitsee hoitoa tois- tuvasti. D = 4 raakapistettä; potilas on lähes täysin tai täysin autettava. Hoitoisuuspisteet saadaan, kun kaikkien osa-alueiden raakapisteet lasketaan yhteen eli pisteet vaihtelevat vä- lillä 6–24. Hoitoisuusluokka määrittyy pisteiden mukaan: hoitoisuusluokka I (6–8 pistettä, vähäinen hoidon tarve), hoitoisuusluokka II (9–12 pistettä, keskimääräinen hoidon tarve), hoitoisuusluokka III (13–15 pistettä, keskimääräistä suurempi hoidon tarve) ja hoitoisuusluokka IV (16–24 pistettä, maksimaalinen hoidon tarve).^49,50

Potilaan kaatumisvaara arvioidaan FRAT-mittarilla (Falls Risk Assessment Tool). Arvioin- nissa huomioidaan potilaan kaatumishistoria (edeltävän 12 kuukauden aikana tapahtuneet kaatumiset), lääkitys (rahoittavat lääkkeet, mielialalääkkeet, Parkinsonin taudin lääkkeet, nesteenpoistolääkkeet, verenpainelääkkeet sekä uni- tai nukahtamislääkkeet), henkinen tila (levottomuus, masentuneisuus, vaikeudet kommunikaatio- ja yhteistyökyvyssä, vaikeudet realistisesti arvioida omia resursseja) sekä kognitio ja muisti (MMSE). Kaatumisvaaraa arvioidaan pisteytyksen mukaisesti: 5–11 pistettä eli lievästi kohonnut kaatumisvaara, 12–15 pistettä eli kohonnut kaatumisvaara ja 16–20 pistettä erittäin korkea kaatumisvaara.⁵¹ Vajaaravitsemusriski arvioidaan NRS-mittarilla. Seulonta koostuu potilaan perustiedoista (henkilötiedot, pituus, paino, BMI, painon muutos), ravitsemustilan arviosta (BMI, laihtu- minen edeltävän kolmen kuukauden aikana, ruoan määrä edeltävällä viikolla) sekä sairauden vaikeusasteen arviosta ravitsemustilanteen kannalta (normaali, lievä, kohtalainen, vakava).

Seulonnasta saatujen pisteiden mukaan arvioidaan vajaaravitsemusriski seuraavasti: 0

(18)

14 pistettä = ei vajaaravitsemuksen riskiä, 1–2 pistettä = vähäinen riski, 3–4 pistettä = kohtalainen riski, 5–7 pistettä = vakava riski.⁵²

Painehaavariski arvioidaan Braden-mittarilla ja se merkitään potilaskertomukseen. Pai- nehaavariskin arvio tulee tehdä heti, kun potilas saapuu hoitoon tai viimeistään kahdeksan tunnin kuluessa tulosta sairaalaan. Riski on arvioitava kerran viikossa tai aina, kun potilaan tilanne muuttuu. Arvioinnissa otetaan huomioon potilaan fyysinen aktiivisuus, kyky muuttaa kehon asentoa, tuntoaisti (kyky reagoida tuntemuksenmukaisesti paineesta aiheutuvaan epä- mukavuuteen), ihon altistuminen kosteudelle sekä ravitsemus. Jokaisesta riskitekijästä saa 1–4 pistettä. Potilaan saamien pisteiden mukaan painehaavariski arvioidaan seuraavasti: 19–

23 pistettä matalariski, 15–18 pistettä keskisuuririski, 10–14 pistettä korkeariski ja 6–9 pis- tettä erittäin korkeariski. Riskiarviot tulee kirjata potilaskertomukseen.⁵³ Tavoitteena on tunnistaa potilaat, joilla on riski saada painehaava ja siten ehkäisytoimenpiteet voidaan aloittaa ajoissa. Painehaavojen kehittyminen kuormittaa niin potilasta kuin terveydenhuoltoa, joten on hyväksytty käytäntö, että potilaan painehaavariski arvioidaan.⁵⁴

4.2 Menetelmät

Potilaiden asiakirjat on käyty läpi modifioidulla GTT-menetelmällä, jossa Suomen potilas- ja asiakasturvallisuusstrategian mukaisesti potilaan haitta arvioidaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen haitan mahdollisuuden kannalta tutkimusryhmän toimesta (GTT-menetelmä on kuvattu Teoreettinen tausta -osiossa kohdassa 2.2 GTT-menetelmä). Menetelmällä saadut tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla (versio 24.0). Analysoinnin suoritti palvelukeskusjohtaja Marjo Kervinen, joka toimii myös tämän opinnäytetyön pääohjaajana. Keskenään verrattiin haittatapahtumia leikatuilla ja ei-leikatuilla syöpäpotilailla. Muuttujina oli monilääki- tys (potilaalla on käytössä säännöllisesti kolmea tai useampaa eri lääkettä), ikä, hoitoisuuspisteet, sairaalaan tulo (päivystyksellinen vai elektiivisesti) sekä sukupuoli. Luokkamuuttu- jille käytettiin Chi-square testiä ja jatkuville muuttujille Mann-Whitney U -testiä ryhmien vertailussa. P-arvo alle 0,05 oli merkittävä. Haittatapahtuma on todettu ehkäistäväksi, jos arviointiryhmän kaksi sairaanhoitaja ja lääkäri arvioivat, että haittatapahtuma olisi ehkäistä- vissä 50 % tai suuremmalla todennäköisyydellä.

(19)

15 Artikkelit on haettu PubMed -tietokannasta käyttämällä hakusanoina seuraavia termejä:

Global trigger tool, oncology, cancer, adverse event, adverse events of anticancer treatments, chemotherapy.

5. TULOKSET

Yhteensä sadan syöpäpotilaan potilasasiakirjat käytiin läpi modifioidulla GTT-menetelmällä helmi-kesäkuussa 2020. Leikattuja ja ei-leikattuja syöpäpotilaita oli melkein yhtä paljon (51 potilasta vs. 49 potilasta). Potilaiden keski-ikä osastojakson alkaessa oli 66,2 vuotta ± 15,5 (22–105). Aineisto koostui 59 nais- ja 41 miespotilaasta. Potilaista yhteensä 51:lle tehtiin leikkaus osastojakson aikana. Metastaaseja oli 32 %:lla potilaista. Monilääkittyjä (tässä opinnäytetyössä tarkoittaa sitä, että potilaalla on säännöllisesti käytössä kolmea tai useampaa eri lääkettä) oli 68 %. Tutkimuspotilaiden hoitoisuuspisteiden keskiarvo oli 15,90 (10–

23). Kahdella potilaalla hoitoisuuspisteitä ei ollut määritetty. Kaatumisvaara oli arvioitu FRAT-mittarilla (Falls Risk Assessment Tool) 24 %:lla aineiston potilaista. Vajaaravitse- musriski oli arvioitu NRS-mittarilla 26 %:lla potilaista. Aineiston potilaista vain 10 %:lla oli arvioitu painehaavariski Braden-mittarilla ja se merkitty potilaskertomukseen.

Leikattujen syöpäpotilaiden keski-ikä osastojakson alkaessa oli 64,05 ± 15,27 vuotta. Ryh- mään kuului 31 nais- ja 19 miespotilasta. Monilääkittyjä heistä oli yhteensä 29. Metastaaseja oli yhdeksällä potilaalla. Viisi potilaista saapui sairaalaan päivystyksen kautta ja 46 tuli elektiivisesti. Hoitoisuuspisteiden keskiarvo näillä potilailla oli 16,41 ± 2,18. Sairaalahoitojak- son aikana teho-osastolla kävi kolme potilasta.

Ei-leikatujen syöpäpotilaiden keski-ikä oli 68,62 ± 15,72 vuotta. Ryhmä muodostui 27 nais- ja 22 miespotilaasta. Potilaista 39 oli monilääkittyjä ja metastaaseja oli 26 potilaalla. Päivys- tyksellisesti sairaalaan saapui 22 potilas ja elektiivisesti 27 potilasta. Hoitoisuuspisteiden keskiarvo näillä potilailla oli 15,39 ± 2,77. Yksi potilas kävi teho-osastolla sairaalahoitojak- son aikana.

Potilasryhmien keski-iän tai sukupuolijakauman välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä eroa (P = 0,123 ja P = 0,437). Tehohoidossa kävi vain neljä potilasta kaikista tutkimuksen potilaista. Tehohoitojaksolla ei ollut merkitystä (P = 0,327) verrattaessa leikattuja potilaita ja ei- leikattuja. Leikatuilla syöpäpotilailla oli korkeammat hoitoisuuspisteet kuin ei-leikatuilla

(20)

16 (16,41 ± 2,18 vs. 15,39 ± 2,77) ja tämä ero oli tilastollisesti merkittävä (P = 0,026). Leika- tuista potilaista suurin osa saapui sairaalaan elektiivisesti (90 %, n = 46). Ei-leikattujen potilaiden osalta elektiivisesti sairaalan saapui reilu puolet (55 %, n = 27). Saapumistavalla oli tilastollisesti merkittävä ero leikattujen ja ei-leikattujen potilaiden välillä (P < 0,001). Tut- kimuspotilaista monilääkittyjä oli 68 % (n = 69). Heistä yli puolet (57 %, n = 39) kuului ei- leikattuihin potilaisiin. Monilääkityksellä leikattujen ja ei-leikattujen potilaiden välillä oli merkittävä ero (P = 0,015). Metastaaseja oli 32 %:lla potilaista (n = 32). Enemmän metastaaseja oli ei-leikatuilla potilailla (n = 23 ei-leikatuilla vs. leikatuilla n = 9). Syövän levin- neisyydellä oli tilastollisesti merkittävä ero leikattujen ja ei-leikattujen potilaiden välillä (P

= 0,002) (taulukko 1).

Taulukko 1. Leikattujen ja ei-leikattujen ryhmien demografiset tekijät

Muuttuja Leikatut (keskiarvo ± SD) Ei-leikatut (keskiarvo ± SD) P

Ikä osastojakson alkaessa 64,05 ± 15,27 68,62 ± 15,72 0,123

Sukupuoli nainen/mies 31/19 27/22 0,437

Hoitoisuuspisteet* 16,41 ± 2,18 15,39 ± 2,77 0,026

Päivystys/elektiivinen 5/46 22/27 < 0,001

Monilääkitty/ei-monilääkitty 29/22 39/10 0,015

Metastaasit/ei-metastaaseja 9/42 23/26 0,002

Kävi teholla/ei teholla 3/48 1/48 0,327

Yhteensä 51 49

*puuttuva arvo kahdella potilaalla P-arvo alle 0,05 on merkitsevä

5.1 Haittatapahtumat

Potilasasiakirjoista löydettiin 270 triggeriä ja näistä haittatapahtumiksi tarkemmassa läpi- käynnissä osoittautui yhteensä 52 (taulukko 2 ja 3). Leikatuilla potilailla oli yhteensä 26 haittatapahtumaa ja niin myös ei-leikatuilla. Huomattavasti eniten haittatapahtumia oli hoitomoduulissa (n = 38) etenkin ei-leikatuilla potilailla (n = 22). Toiseksi eniten haittatapahtumia oli kirurgisessa moduulissa, joista leikatuilla potilailla oli suurin osa (90 %, n = 9).

Haittatapahtumista ehkäistäviä haittatapahtumia oli 42 % (n = 22). Löydetyt haittatapahtumat kuuluivat haittaluokkiin E, F ja G. Vakavampia haittatapahtumia ei tässä tutkimuksessa todettu.

(21)

17

Taulukko 2. Triggereiden määrä moduuleittain

Potilaat Hoito Lääkehoito Kirurginen Teho Perinataali Päivystys

Leikatut 90 31 17 1 0 0

Ei-leikatut 97 33 1 0 0 0

Yhteensä 187 64 18 1 0 0

Taulukko 3. Haittatapahtumien määrät moduuleissa

Potilaat Hoito Lääkehoito Kirurginen Teho Perinataali Päivystys Leikatut 16 (vaihtelu 1–2

haittaa/potilas)

1 9 (vaihtelu 1–2

haittaa/potilas)

0 0 0

Ei-leikatut 22 (vaihtelu 1–5 haittaa/potilas)

3 (vaihtelu 1–2 haittaa/potilas)

1 0 0 0

Yhteensä 38 4 10 0 0 0

5.2 Hoitomoduuli

Potilasasiakirjojen läpikäynnissä löydettiin 187 triggeriä (vaihteluväli 1–8 triggeriä/potilas), joita oli 92 %:lla potilaista. Yhteensä haittatapahtumia löydettiin 38, näistä leikatuilla 16 haittatapahtumaa (42 %) ja ei-leikatuilla 22 (58 %). Haittatapahtumien vaihteluväli leikatuilla potilailla oli 1–2 haittatapahtumaa/potilas ja ei-leikatuilla puolestaan 1–5 haittatapahtumaa/potilas. Kaikista haittatapahtumista 73 % todettiin hoitomoduulissa. Yleisin moduulin haitta oli muu hoitoon liittyvä haitta (37 %, n = 14). Tällaisia haittoja olivat esimerkiksi:

potilas altistui VRE-bakteerille; kipuepiduraali irtosi; PEG-letkun käyttö aloitettiin yksi päivä liian aikaisin, mitä määräys oli; potilas oli ahdistunut ja psykiatrisen sairaanhoitajan tuleminen kesti neljä päivää, vaikka oli pyydetty; kanyylit ja nenämahaletku irtosivat useaan kertaan ja ne jouduttiin asettamaan uudelleen, epäselvää oli, mikä oli potilaan osuus irtoa- misessa.

Ehkäistäviä haittatapahtumia moduulin haittatapahtumista oli 42 % (n = 16). Ei-leikatuilla potilailla oli enemmän ehkäistäviä haittoja kuin leikatuilla (10 haittaa vs. 6 haittaa). Moduu- lin ehkäistäviä haittoja olivat painehaava (neljästä haitasta kolme oli ehkäistäviä), kaatuminen/putoaminen, sairaalaan paluu (kaksi haittaa kymmenestä oli ehkäistäviä) sekä muut hoitoon liittyvät haitat (14 haitasta kymmenen oli ehkäistäviä).

Moduulin haittatapahtumista 55 % (n = 21) kuului haittaluokkaan F eli haitat, jotka aiheuttavat väliaikaista haittaa sekä vaativat sairaalahoitoa. Loput hoitomoduulin

(22)

18 haittatapahtumista (45 %, n = 17) kuului luokkaan E eli ne olivat haittoja, jotka aiheuttavat väliaikaista haittaa potilaalle ja vaativat asiaan puuttumista (taulukko 4).

Taulukko 4. Hoitomoduulin haittatapatumat, ehkäistävät haitat sekä haittaluokat Haittatapahtuma Leikatut Haitan va-

kavuus leikatuilla

Ehkäistävät haitat leikatuilla

Ei-leikatut Haitan vaka- vuus ei-leikatuilla

Ehkäistävät haitat ei-leikatuilla Positiivinen veri-

viljely

0 0 3 F: 3 0

Hb/HKR lasku yli 25 %

1 E: 1 0 1 F: 1 0

Kaatuminen/putoaminen

0 0 1 E: 1 1

Painehaava 2 E: 2 2 2 E:1, F: 1 1

Paluu sairaalaan 30 päivän sisällä

4 E: 1, F: 3 0 6 E: 1, F: 5 2

Sairaalainfektio 3 E: 1, F: 2 0 1 E: 1 0

Muu hoitoon liit- tyvä haitta

6 E: 4, F: 2 4 8 E: 4, F: 4 6

5.3 Lääkehoitomoduuli

GTT-menetelmällä löydettiin 64 triggeriä (vaihteluväli 1–3 triggeriä/potilas), joita ilmeni 51

%:lla potilaista. Haittatapahtumia todettiin yhteensä neljä, yksi leikatuilla potilailla ja kolme ei-leikatuilla. Ei-leikatuilla potilailla haittatapahtumien vaihteluväli oli 1–2 haittatapahtumaa/potilas. Kaikista haittatapahtumista 8 % kuului tähän moduuliin. Moduulin yleisin haitta oli muu lääkehoitohaitta (50 %, n = 2).

Moduulin haittatapahtumista suurin osa oli ehkäistäviä haittoja (75 %, n = 3). Leikatun potilaan haittatapahtuma oli äkillinen lääkkeen lopetus ja tämä oli ehkäistävä haittatapahtuma.

Ei-leikattujen potilaiden ehkäistäviä haittoja oli kaksi kappaletta, ja näitä olivat äkillinen lääkkeen lopetus ja muut lääkehoitohaitat.

Lääkehoitomoduulin haittatapahtumista kolme kuului haittaluokkaan E. Yksi haittatapahtuma kuului luokkaan F (taulukko 5).

(23)

19

Taulukko 5. Lääkehoitomoduulin haittatapahtumat, ehkäistävät haitat sekä haittaluokat Haittatapahtuma Leikatut Haitan va-

kavuus leikatuilla

Ei-leikatut Haitan va- kavuus ei- leikatuilla

Ehkäistävät haitat ei-leikatuilla

Ylisedaatio/hypotensio 0 0 1 E: 1 0

Muu lääkehoitohaitta 0 0 2 E: 2 2

Äkillinen lääkkeen lopetus

1 F: 1 1 0 0

5.4 Kirurginen moduuli

Läpikäynnissä löydettiin 17 triggeriä (vaihteluväli 1–2 triggeriä/potilas) kirurgisessa moduulissa, joita ilmeni 11 %:lla potilaista. Haittatapahtumia todettiin yhteensä 10. Haittata- pahtumien vaihteluväli leikatuilla potilailla oli 1–2 haittatapahtumaa/potilas. 19 % kaikista haittatapahtumista todettiin kirurgisessa moduulissa. Tämän moduulin haittatapahtumia oli enemmän leikatuilla potilailla (n = 9). Vain yksi tämän moduulin haittatapahtuma todettiin ei-leikatulla potilaalla. Moduulin yleisin haittatapahtuma oli postoperatiivinen komplikaatio (50 %, n = 5).

Moduulin haittatapahtumista 30 % (n = 3) oli ehkäistäviä haittoja. Tällaisia ehkäistäviä haittatapahtumia olivat toimenpiteen muutos (kaksi haittaa kolmesta oli ehkäistäviä) ja intraoperatiivinen adrenaliini.

Moduulin haittatapahtumista 30 % (n = 3) kuului haittaluokkaan E ja 50 % (n = 5) haittaluokkaan F. Tutkimuksen vakavimmat haittatapahtumat kuuluivat tähän moduuliin. Haitta- tapahtumista 20 % (n = 2) kuului haittaluokkaan G eli haitat, jotka aiheuttavat pysyvää haittaa potilaalle (taulukko 6).

(24)

20

Taulukko 6. Kirurgisen moduulin haittatapahtumat, ehkäistävät haitat ja haittaluokat Haittatapahtuma Leikatut Haitan vaka-

vuus leikatuilla

Ei-leikatut Haitan vaka- vuus ei-leikatuilla

Ehkäistävät haitat ei-leikatuilla Toimenpiteen

muutos

2 F: 2 1 1 E: 1 1

Intraoperatiivi- nen adrenaliini

1 E: 1 1 0 0

Postoperatiivinen komplikaatio

5 E: 1, F: 3, G: 1 0 0 0

Elinvaurio 1 G: 1 0 0 0

5.5 Tehohoitomoduuli

Potilasasiakirjojen läpikäynnissä löytyi yksi tehohoitomoduulin triggeri leikatulta syöpäpo- tilaalta. Tarkemmassa läpikäynnissä se ei kuitenkaan osoittautunut haittatapahtumaksi.

5.6 Päivystysmoduuli

GTT-menetelmällä ei havaittu yhtään päivystysmoduulin triggeriä aineiston potilasasiakir- joissa. Syöpäpotilailla ei siis löydetty yhtään päivystysmoduulin haittatapahtumaa.

5.7 Perinataalimoduuli

Perinataalimoduulin triggereitä ei havaittu lainkaan tutkimuksen potilasaineistossa. Täten myöskään yhtään moduulin haittatapahtumaa ei löytynyt.

(25)

21

6. POHDINTA

Tässä tutkimuksessa löydettiin yhteensä 52 haittatapahtumaa. Haittatapahtumia todettiin yhtä paljon leikatuilla ja ei-leikatuilla potilailla. Ehkäistäviä haittatapahtumia 52 haitasta oli yhteensä 22 eli 45 %. Tämä on samaa luokkaa kuin aiemmin samassa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa. Siinä todettiin, että 41 % haittatapahtumista on ehkäistäviä haittoja⁹. Erona Kervisen ja Haataisen tutkimukseen on se, että tässä työssä käytiin läpi vain syöpäpotilaiden potilasasiakirjoja, kun taas heidän tutkimuksessansa oli lisäksi myös muiden erikoisalojen potilaita. Aiemmin julkaistujen tutkimusten mukaan ruotsalaisissa sairaaloissa ehkäistävien haittatapahtumien osuus on vaihdellut 58–71 % välillä⁵⁵.

Eniten haittatapahtumia todettiin hoitomoduulissa. Kaikista haittatapahtumista 73 % oli tässä moduulissa. Myös ehkäistäviä haittatapahtumia oli määrällisesti (n = 16) eniten tässä moduulissa. Kaikista ehkäistävistä haitoista 72 % kuului hoitomoduuliin. Suhteellisesti eniten (75 %) ehkäistäviä haittoja oli lääkehoitomoduulissa, jossa kolme haittaa neljästä oli ehkäistäviä.

Hoitomoduulin haittoja todettiin enemmän ei-leikatuilla potilailla. Näillä syöpäpotilailla oli enemmän päivystyksen kautta saapumisia sairaalaan kuin leikatuilla potilailla (22 päivys- tyksellistä tuloa vs. 5 päivystyksellistä tuloa). Lisäksi ei-leikatuissa potilaissa oli enemmän monilääkittyjä sekä heistä useammalla potilaalla oli metastaaseja ja heidän keski-ikänsä oli hieman korkeampi. Nämä tekijät (päivystyksellinen tulo, monilääkitys, metastaasit sekä korkeampi keski-ikä) voivat selittää sitä, miksi ei-leikatuilla potilailla oli enemmän haittoja hoitomoduulissa. Vanhemmilla monilääkityillä potilailla on yleensä myös muita sairauksia syö- vän lisäksi, mikä mutkistaa hoitoa sekä voi heikentää potilaiden vointia ja siten vaikuttaa haittatapahtumien esiintyvyyteen. Nämä potilaat voivat lisäksi olla jo lähtökohtaisesti huo- nokuntoisempia ja heillä voi herkemmin ilmetä sekavuutta esimerkiksi muistisairauksien takia.

Monien syöpäsairauksien parantava hoito on leikkaus, mutta syövän ollessa levinnyt potilasta ei voida aina enää parantaa leikkaushoidolla vaan tarvitaan muita hoitoja. Potilas voi myös muiden sairauksiensa, syövän levinneisyyden sekä heikon toimintakykynsä takia olla liian huonossa kunnossa leikkaushoitoon. Näiden tekijöiden seurauksena haittatapahtumien

(26)

22 mahdollisuus etenkin muissa kuin kirurgisessa moduulissa lisääntyy tilanteen sekä hoidon muuttuessa monimutkaisemmaksi.

Pysyvää haittaa aiheuttavia haittatapahtumia (haittaluokka G) todettiin tässä tutkimuksessa kaksi kappaletta. Toinen näistä haittatapahtumista oli postoperatiivinen komplikaatio ja toinen elinvaurio. Kumpikin näistä kuului kirurgiseen moduuliin eikä kumpikaan ollut ehkäis- tävä haittatapahtuma eli niiden ilmaantumiseen ei olisi voitu millään toimin etukäteen vaikuttaa. Pääasiassa (96 %, n = 50) todetuista haittatapahtumista oli siis lievempiä vain väliai- kaista haittaa potilaalle aiheuttavia (haittatapahtumaluokka E tai F). Näistä haittatapahtumista suurempi osa (n = 27) kuului haittaluokkaan F eli haitat vaativat sairaalahoitoa. Siten tällaisten haittatapahtumien saaneiden potilaiden sairaalahoito on saattanut haitan takia pit- kittyä. Tästä on aiheutunut siten lisäkustannuksia ja tietenkin ylimääräistä vaivaa potilaalle.

Ehkäistäviä haittoja tässä tutkimuksessa olivat kaatuminen/putoaminen, painehaavat, sairaalaan paluut 30 päivän sisällä, muut hoitoon liittyvät haitat, äkillinen lääkkeenlopetus, muut lääkehaitat, toimenpiteen muutos, intraoperatiivinen adrenaliini. Kaatumisien ehkäise- miseksi on tärkeää arvioida potilaan kaatumisvaara (FRAT) ja arvion mukaisesti ryhtyä toi- menpiteisiin kaatumisten välttämiseksi. FRAT-arviointilomakkeen⁵¹ tulosten yhteydessä on esitetty toimenpiteitä ja toimintaohjeita, joilla voidaan kaatumisia ehkäistä eri kaatumisvaa- ran luokissa.

Painehaavojen tärkein ehkäisytoimi on painehaavan riskiarvion tekeminen (Braden)⁵³. Tä- män tutkimuksen potilaista vain 10 %:lla oli riski arvioitu, vaikka se olisi suositeltavaa arvioida kaikilta potilailta. Tässä olisi siis ainakin yksi selkeä asia, johon puuttua haittojen ehkäisyn kannalta. Ehkäisyssä on lisäksi tärkeää minimoida tai tarvittaessa poistaa riskikoh- tiin kohdistuva paine esimerkiksi asentohoidoin, istuintyynyin ja erikoispatjoin⁵⁴.

Muiden hoitomoduulin haittojen ehkäisemiseksi tärkeää olisi etenkin hyvä tiedonkulku ja tiedotus niin hoitohenkilökunnan kesken kuin potilaillekin. Keskeistä on, että kaikki potilaan hoitoon osallistuvat henkilöt tietäisivät potilaan ajankohtaisen tilanteen ja voinnin heille riit- tävällä tarkkuudella. Tärkeää on myös, että muutokset potilaan voinnissa tulevat tietoon oi- keille henkilöille. Potilasasiakirja merkintöjen tulee olla tarpeeksi tarkat ja kattavat, että tieto siirtyy oikein hoitavalta taholta toiselle. Keskeistä on myös, että hoitoon osallistuva

(27)

23 henkilökunta tuntee potilaan tilan sekä sairaushistorian ennen hoitojen alkua, jotta siinä tapahtuneet muutokset tunnistetaan mahdollisimman varhain.

Lääkityshaittojen ehkäisemiseksi on tehtävissä monia toimia. Aina, kun potilaalle aloitetaan jokin uusi lääke tulisi tehdä lääkityksen kokonaisarvio²⁹. Näin saadaan tietoa siitä, sopiiko kyseinen uusi lääke muiden mahdollisten lääkkeiden osalta potilaalle ja siten tarvittavia muutoksia voidaan tehdä joko aiemmin määrättyjen lääkkeiden osalta tai valita mahdollisesti toinen uusi lääke. Siten saadaan tietoa myös lääkkeen aloituksen myötä mahdollisesti ilmenevistä haitoista ja näihin haittoihin osataan varhain kiinnittää huomiota, jos niitä il- maantuu. Syöpälääkkeitä määrätessä lääkärillä tulee olla myös riittävästi tietoa määräämis- tään lääkkeistä, niiden vaikutusprofiilista ja haitoista, jotta hän osaa valita oikean lääkkeen kullekin potilaalleen. Tarvittaessa lääkityksestä on syytä konsultoida kokeneempaa lääkäriä.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa syövän lääkehoitoa toteutetaan sekä syöpätautien osastolla että lääkehoitopoliklinikalla, joissa kummassakin on asiantuntevat osaajat sekä lääke- hoidonprosessi käytössä. Kun potilaalle on aloitettu syöpälääkitys, on tärkeää tarkkailla mahdollisesti ilmeneviä haittoja ja oireita. Näiden tunnistaminen mahdollisimman aikaisin on tärkeää etenkin vakavampien ja pysyvien haittojen ehkäisemiseksi. Potilaille tulee kertoa mahdollisista haitoista, jotta hän osaa olla tarvittaessa yhteydessä hoitopaikkaan, jos oireita ilmenee. Syövän lääkehoidossa on tärkeää myös tukihoidot, joilla voidaan helpottaa joiden- kin syöpälääkkeiden haittoja (esimerkiksi pahoinvointilääkkeet ja valkosolukasvutekijät).

Hoidossa olevia syöpäpotilaita tulee seurata säännöllisesti. Käytetyistä lääkkeistä riippuen seurantaan tulee kuulua ainakin kliininen haittojen seuranta sekä laboratoriokokeita.

Kirurgisen moduulin haittojen ehkäisemiseksi on tärkeää suunnitella toimenpiteet tarpeeksi tarkasti ennen operaatiota, jotta turhilta toimenpiteen muutoksilta vältyttäisiin. Leikkauksen aikaisen verenvuodon minimoimiseksi on tärkeää selvittää potilaan mahdollisesti käyttämä verenhyytymiseen vaikuttava lääkitys ja potilaan aiemmin todetut sairaudet sekä oikeanlai- set leikkauksen esivalmistelut ennen toimenpidettä^56,57. Myös turhan verenvuodon välttä- miseksi hyvä operaation suunnittelu etukäteen ja siten sopivimman leikkausmenetelmän valinta ennen toimenpidettä on tärkeää.

Tässä aineistossa hoitoisuuspisteet olivat korkeammat leikatuilla potilailla (16,41 ± 2,18), vaikka tässä ryhmässä ilmeni vähemmän haittatapahtumia. Vuonna 2019 ilmestyneen

(28)

24 Junttila ym. mukaan hoitotyön intensiteetti ei sinänsä liity suoraan ilmoitettujen turvallisuus- häiriöiden (engl. safety incidents) määrään. Sama määrä hoitotyötä voi tarkoittaa eri sairaalan yksiköissä eritasoista (matala, optimaalinen tai suuri) työmäärää riippuen kunkin yksikön ominaisuuksista. Riippuen sairaalayksiköstä suuri hoitotyön määrä voi muodostaa suurem- man potilasturvallisuusriskin. Tutkimuksen mukaan on tärkeää ottaa huomioon eri sairaa- layksiköiden väliset erot hoitotyön kuormittavuudessa, jotta voidaan luotettavasti arvioida hoitotyön resurssien riittävyys. Junttilan ym. tutkimuksessa ilmoitettujen turvallisuushäiri- öiden määrä kasvoi hoitotyön lisääntyessä.⁵⁸ Kun hoitotyön kuormitus yksikössä on opti- maalista, kuolemantapauksia on vähemmän kuin tilanteessa, jossa hoitotyön kuormitus ylit- tää optimaalisen tason⁵⁹.

Kuopion yliopistollisen sairaalan syöpäpotilailla oli tässä aineistossa saman verran haittatapahtumia kuin sairaalan yleisessä aikuisväestön aineistossa. Suurin osa ehkäistävistä haitoista oli hoitomoduulista ja erityisesti ei-leikatuilla potilailla. Hoitoprosessin kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota ikääntyvillä, monilääkityillä syöpäpotilailla. Lisäksi sairaalassa on hyvin tärkeää tehostaa vajaaravitsemus-, kaatumis- ja painehaavaseulan käyttöä myös syöpäpotilailla. Tärkeää on myös kehittää syöpäpotilaan kokonaishoitoketjua.

(29)

25

LÄHTEET

1. The Lancet. Patient safety: Too little, but not too late. Lancet. 2019;394(10202):895.

Accessed Jan 20, 2021. doi: 10.1016/S0140-6736(19)32080-X.

2. Valtioneuvoston periaatepäätös. potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021.

2017.

3. Weaver SJ, Lubomksi LH, Wilson RF, Pfoh ER, Martinez KA, Dy SM. Promoting a culture of safety as a patient safety strategy. Ann Intern Med. 2013;158(5 0 2):369-374.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4710092/. Accessed Jan 20, 2021. doi:

10.7326/0003-4819-158-5-201303051-00002.

4. Hessels A, Paliwal M, Weaver SH, Siddiqui D, Wurmser TA. Impact of patient safety culture on missed nursing care and adverse patient events. J Nurs Care Qual.

2019;34(4):287-294. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6561834/. Accessed Jan 20, 2021. doi: 10.1097/NCQ.0000000000000378.

5. Grossmann N, Gratwohl F, Musy SN, Nielen NM, Donzé J, Simon M. Describing adverse events in medical inpatients using the global trigger tool. Swiss medical weekly.

2019;149(w20149).

6. Doupi P, Peltomaa K, Kaartinen M, Öhman J. IHI global trigger tool and patient safety monitoring in finnish hospitals: Current experiences and future trends. 2013.

7. Classen DC, Resar R, Griffin F, et al. ‘Global trigger tool’shows that adverse events in hospitals may be ten times greater than previously measured. Health Aff. 2011;30(4):581- 589.

8. Mattsson TO, Knudsen JL, Brixen K, Herrstedt J. Does adding an appended oncology module to the global trigger tool increase its value? International Journal for Quality in Health Care. 2014;26(5):553-560.

9. Kervinen M, Haatainen K. Risk and preventability of adverse events at a finnish tertiary hospital using modified global trigger tool. Journal of Patient Safety & Quality Improve- ment. 2020;8(1):53-63. https://psj.mums.ac.ir/article_15243.html. Accessed Jan 11, 2021.

doi: 10.22038/psj.2020.42781.1241.

10. Lipitz‐Snyderman A, Pfister D, Classen D, et al. Preventable and mitigable adverse events in cancer care: Measuring risk and harm across the continuum. Cancer.

2017;123(23):4728-4736.

11. Lipitz-Snyderman A, Classen D, Pfister D, et al. Performance of a trigger tool for iden- tifying adverse events in oncology. Journal of oncology practice. 2017;13(3):e223-e230.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28095173. doi: 10.1200/JOP.2016.016634.

12. Resar RK, Rozich JD, Classen D. Methodology and rationale for the measurement of harm with trigger tools. BMJ Quality & Safety. 2003;12(suppl 2):ii39-ii45.