HOITOTYÖN ESIMIESTEN TIEDONHALLINNAN OSAAMINEN Kartoittava kirjallisuuskatsaus
Petra Liimatta
Pro gradu -tutkielma
Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto
Itä-Suomen yliopisto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
Toukokuu 2021
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto
Liimatta, Petra E.: Hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaaminen – Kartoittava kirjallisuuskatsaus Pro gradu -tutkielma, 54 sivua, 2 liitettä (8 sivua)
Tutkielman ohjaajat: TtT Yliopistonlehtori Ulla-Mari Kinnunen, YTM Jukka Mielonen Toukokuu 2021
Avainsanat: hoitotyö, esimies, tiedonhallinta, osaaminen
Tiedonhallinta on iso osa hoitotyötä sekä hoitotyön esimiesten työtä ja sen vuoksi tiedonhallinnan osaamista tulee kehittää. Tutkimusten mukaan hoitotyön tiedonhallinnan osaamisessa on suurta vaihtelua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Hoitotyön esimiehillä on keskeinen rooli henkilöstön osaamisen kehittämisessä ja tukemisessa, joten on tärkeää tutkia ja kehittää myös hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kartoittavan kirjallisuuskatsauksen avulla, mitkä hoitotyön tiedonhallinnan ydinosaamisalueet korostuvat hoitotyön esimiesten työssä. Tavoitteena tutkimuksella oli koota tietoa tiedonhallinnan osaamisesta hoitotyön esimiehille oman ammattitaitonsa sekä
esimiesten perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämistä varten.
Kirjallisuuskatsaus toteutettiin syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui hakujen jälkeen 11 julkaisua. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Hübnerin (2018) ja hänen tutkimusryhmän tiedonhallinnan suositus, jonka mukaan aineisto analysoitiin teorialähtöisesti.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan esiintyvyydeltään yleisimmäksi ydinosaamisalueeksi osoittautui tieto- ja tiedonhallinnan johtaminen, johon liittyi hyvin läheisesti muutos- ja laatujohtaminen. Eri ydinosaamisalueet liittyivät hyvin läheisesti toisiinsa ja jokaista ydinosaamisaluetta tarvitaan.
Tutkimustulokset osoittivat sen, että hoitotyön esimiesten työhön liittyvän tiedonhallinnan osaamisen kokonaisuus on laaja. Tutkimuksen avulla saatiin koottua tietoa hoitotyön esimiesten tarvittavasta tiedonhallinnan osaamisesta ja tutkimus voi toimia apuna esimiesten tiedonhallinnan ammattitaidon kehittämisessä.
Department of Health and Social Management, health and human services informatics Liimatta, Petra E.: Health informatics comeptencies of nursing managers – A scoping review Master's thesis, 54 pages, 2 appendices (8 pages)
Thesis Supervisors: PhD Ulla-Mari Kinnunen, MSc Jukka Mielonen May 2021
Keywords: nursing, manager, informatics, competence
Health informatics is a big part of nursing and work of nursing managers, and therefore health
informatics competencies must be developed. According to research, health informatics competencies are varied, especially among social and healthcare professionals. Nursing managers play a key role in developing and supporting competence in nursing, so it is important to research and develop the health informatics competence of nursing managers as well.
The purpose of this study was to examine, with the help of a scoping review, which core competence areas of health informatics are emphasized in the work of nursing managers. The aim of the study was to gather information on health informatics competencies for nursing managers to develop their own professional competencies and the initial and in-service training of managers.
The literature review was conducted during the fall of 2020 and the spring of 2021. After data retrieval, 11 publications were selected for the scoping review and the material was analyzed
theoretically according to the definition of the core competence areas of the study by Hübner (2018) et al. Hübner’s (2018) research group’s recommendation on health informatics serves as a theoretical frame of reference in this study. The results of this study showed that the different core competencies were very closely related, and the results also showed that each core competency is needed. The most common area of core competence turned out to be information and knowledge management, which, according to the results, was also closely related to change and quality management.
The research results showed that the body of health informatics competencies related to the work of nursing managers is extensive. The research provided information on the necessary health informatics competencies of nursing managers, and the research can help to develop their professional
competencies of health informatics.
AONL American Organization for Nursing Leadership IMIA
JBI
The International Medical Informatics Association Joanna Briggs Institute
HIMSS Healthcare Information and Management Systems Society
SOTE Sosiaali- ja terveydenhuolto STM Sosiaali- ja terveysministeriö TENK Tutkimuseettinen neuvottelukunta THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
TIGER Technology Informatics Guiding Education Reform VM Valtiovarainministeriö
1 Johdanto 7
2 Hoitotyön johtaminen ja tiedonhallinnan osaaminen 10
2.1 Hoitotyön johtaminen 10
2.2 Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta 12
2.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan osaaminen ja kehittäminen 14
2.4 Hoitotyön tiedonhallinnan ydinosaamisalueet 16
3 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset 24
4 Tutkimuksen metodologia ja toteutus 25
4.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma 25
4.2 Kirjallisuuskatsaus menetelmänä 26
4.3 Hakusanojen määrittely tutkimuskysymyksen avulla 28
4.4 Aineiston haku 29
4.5 Aineiston analyysi 32
5 Tulokset 34
5.1 Mukaan otettujen julkaisujen taustaa 34
5.2 Ydinosaamisalueiden esiintyvyys 34
6 Pohdinta ja johtopäätökset 40
6.1 Luotettavuus ja eettisyys 40
6.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset 43
6.3 Jatkotutkimusehdotukset 46
Lähteet 48
Liite 1. Katsaukseen hyväksytyt julkaisut
Liite 2. Julkaisuista löytyneet ydinosaamisalueet koottuna Kuviot
Kuvio 1. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma ……… 26
Kuvio 2. Tietokantahakujen tulokset ………...….. 31
Taulukot Taulukko 1. Hoitotyön roolit mukaillen Hübner ym. ……….….... 18
Taulukko 2. Ydinosaamisalueiden kokonaisuudet mukaillen Hübner ym. ………. 19
Taulukko 3. Hoitotyön johtamisen 10 merkityksellisintä ydinosaamisaluetta ………. 20
Taulukko 4. PCC:n mukaan muodostuneet hakusanat ... 29
Taulukko 5. Sisäänotto- ja poissulkukriteerit ... 30
Taulukko 6. Ydinosaamisalueiden esiintyvyys katsaukseen valituissa julkaisuissa... 35
Taulukko 7. Ydinosaamisalueiden eroavaisuudet ... 38
1 Johdanto
Sähköisen tiedonhallinnan ja palveluiden kehitys on jatkuvaa ja niiden prosessien ja toimintojen kehittäminen on ollut Suomessa osa eri hallituskausien tavoitteita. Ensimmäiset
tietoyhteiskuntastrategiat valmistuivat jo 1990-luvun lopulla. (VM 2019, 9–12.) Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen tavoitteena on taata palveluiden saatavuus sekä saavutettavuus, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukana tuomiin haasteisiin sekä hillitä taloudellisia menoja. Uudistuksen tueksi tarvitaan toimivia tiedonhallinnan järjestelmiä, tietopohjaa sekä raportoinnin yhtenäistämistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiseen tarvitaan tutkittua tietoa ja tiedolla johtamista, jonka avulla ammattitaitoa voidaan kehittää entistä paremmaksi. (Valtioneuvosto 2019, 153.)
Terveyden ja hyvinvoinnin sähköinen tiedonhallinta on Suomessa kehittynyttä ja kansainvälisesti verrattuna Suomi on kärkimaita sähköisen tiedonhallinnan saralla. The Digital Economy and Society Index (DESI) vertaili vuonna 2019 Euroopan maiden sähköisten palveluiden käyttöä. Vertailun mukaan Suomi oli yksi Euroopan kärkimaista sähköisten palveluiden hyödyntämisessä ja käytössä. (European commission 2019, 1–2.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ja sähköisten palveluiden kehittämistä ohjaa Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategia, jonka tavoitteena on edistää tiedon hyötykäyttöä, käsittelyä, jakamista ja jalostamista tietämykseksi tukemaan ammattilaisia,
palvelujärjestelmiä sekä kansalaista. (STM 2016, 4,18; STM 2019, 10.) Suomessa otettiin 1.1.2020 käyttöön laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019). Lain tarkoituksena on varmistaa
viranomaisten tietoaineistojen yhdenmukainen ja laadukas hallinta sekä tietoturvallinen käsittely. Lain tarkoituksena on myös mahdollistaa tietoaineistojen turvallinen ja tehokas hyödyntäminen sekä edistää tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuutta.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on laatinut digitalisaation linjaukset terveydenhuollon tueksi.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta linjauksissa mainitaan tiedon jalostamisen ja tiedolla johtamisen
merkitys sekä tiedonhallinnan yhteistyö- ja ohjausrakenteiden selkeys. Tietoaineistot tukevat palveluiden johtamista ja yhteiskunnallista päätöksentekoa, kun taas tiedonhallinnan yhteistyö ja ohjausrakenteet sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) -uudistusta. (STM 2016, 18.) Tekniset menetelmät ja työkalut kehittyvät sekä lisääntyvät myös hoitotyön esimiehillä, jolloin tiedonhallinnan osaaminen korostuu. Elämän jokaisessa osa-alueessa ja etenkin työelämässä, interaktiiviset vuorovaikutukset ovat käytössä melkein päivittäin. Erilaisten tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen terveydenhuollossa on parantanut laatua, turvallisuutta sekä potilashoidon tehokkuutta. (Knox 2019, 2.)
Tieto on muuttuvaa ja kehittyvää, joten osaamisen tulee vastata tähän muutokseen. Hoitotyön tiedonhallinnan kehittyminen asettaa vaatimuksia ja hoitotyön tiedonhallinnan osaamisen
kehittämisen merkitys korostuu. Osaaminen mielletään koostuvan tiedosta, kokemuksesta taidoista ja henkilökohtaisesta kyvystä hyödyntää kaikkia näitä tavoitteen saavuttamiseksi. (Rajalahti 2014, 16.) On todettu, että suurin osa hoitotyön esimiehistä ei ole saanut tarpeeksi tiedonhallinnan koulutusta, sisältäen myös tietoteknisen koulutuksen, tai heillä ei ole ollut mahdollisuutta kehittää tiedonhallinnan osaamista käytännön työssään. (Kassam, Nagle & Strudwick 2017, 1.) Terveydenhuollossa ympäri maailman käytetään koko ajan enemmän ja enemmän resursseja tietoteknisen osaamisen
kehittämiseen. Tiedonhallinta käsitetään terveydenhuollon ammattilaisten keskeiseksi taidoksi, jolla tuetaan muita työskentelyn osa-alueita kuten tiimityötä, näyttöön perustuvaa toimintaa ja laadun parantamista. On kuitenkin välttämätöntä, että laaditaan suosituksia, joiden mukaan osaamista voidaan kehittää. (Kleib, Chauvette, Furlong, Nagles, Slater & Mc Closkey 2019, 1071.)
Kesäkuussa 2020 julkaistiin kansainvälinen suositus terveydenhuollon tiedonhallinnan osaamisen määritelmistä, joka toimii perustana rajat ylittävälle tiedonhallinnan oppimiselle terveydenhuollon ammattilaisille (Hübner, Shaw, Thye, Egbert, de Fatima Marin, Chang, O’Connor, Day, Honey, Blake, Hovenga, Skiba & Ball 2018, 30; HIMMS 2020a). Tämä suositus toimii tässä tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen tukena. Hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamisen tärkeys on huomioitu, mutta sitä on tutkittu suhteellisen vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittavan
kirjallisuuskatsauksen avulla tutkia hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamisen kokonaisuutta ja selvittää, mitkä hoitotyön tiedonhallinnan ydinosaamisalueet korostuvat hoitotyön esimiesten työssä.
Tutkimuksen tavoitteena on koota tietoa tiedonhallinnan osaamisesta hoitotyön esimiehille oman ammattitaitonsa sekä esimiesten perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämistä varten.
2 Hoitotyön johtaminen ja tiedonhallinnan osaaminen
2.1 Hoitotyön johtaminen
Sosiaali- ja terveydenhuollon johtaminen on laaja toimintakenttä, johon yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat. Johtaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan käsittää kokonaisuutena, johon liittyy erilaisia ja eritasoisia asioita ja ilmiöitä, joihin johtajan on kyettävä reagoimaan. Johtajuus perustuu organisaatioiden strategioihin ja johtamisjärjestelmiin, jotka luovat johtajalle työn ohjaavia velvoitteita.
(Viitanen, Kokkinen, Konu, Simonen, Virtanen & Lehto 2007, 11.) TAJA ry:n (2016) mukaan
tulevaisuuden sote-palvelut tarvitsevat osaavaa johtamista, jossa resurssit hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla, ihmisiä kohdellaan hyvin sekä digitalisaatio ja teknologia otetaan osaksi
toimintaprosesseja. Hoitotyön esimiesten tulee kyetä luomaan mahdollisuuksia näyttöön perustuvalle sekä moniammatilliselle työskentelylle sekä varmistamaan laadukkaan hoitotyön toteutuminen.
Hoitotyön esimiesten tehtäviin kuuluu myös henkilöstönsä osaamisen varmistaminen sekä
systemaattinen osaamisen kehittäminen. AONL eli American Organization for Nursing Leader (2015) määrittelee hoitotyön johtajan tehtäväksi toimia suunnan näyttäjänä kohti turvallista, oikea aikaista, tehokasta ja oikeudenmukaista hoitotyötä. Hoitotyön esimiesten tulee osata viestiä ja pitää
yhteistyösuhteita yllä, ymmärtää terveydenhuollon kontekstia, osata johtaa ammattitaidolla sekä ymmärtää liiketoiminnallisia periaatteita.
Suomen Terveydenhuoltolaki (30.12.2019/1326) on määritellyt johtamisen olevan moniammatillista asiantuntemusta, jonka tulee tukea laadukasta ja turvallista hoidon kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä sekä hoito- ja toimintatapojen kehittämistä. Sitran (2014, 11) mukaan johtaminen voidaan jakaa kolmeen eri tasoon: operatiiviseen, taktiseen ja strategiseen. Operatiivinen taso liittyy
päivittäiseen johtamiseen, taktinen taso keskipitkän aikavälin muutoksien johtamiseen ja strateginen taso organisaation pitkän aikavälin toiminnan ja kehittämisen johtamiseen. Viitala (2005, 296–297) kuvaa johtajuuden prosessina, johon kuuluu johtaja, johdettavat sekä tilanne mitä johdetaan.
Ratkaisevinta tässä kolmiossa on, mitä eri osioiden välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu.
Henkilöstön ja johtajan välistä vuorovaikutusta, kutsutaan esimiestyöksi tai -toiminnaksi ja tuolloin puhutaan ennemminkin esimiehestä kuin johtajasta.
Esimies nähdään usein visionäärinä, joka viitoittaa yksikön, organisaation ja ammattiryhmän tietä eteenpäin. Hoitotyön esimiehen tehtävänä onkin ylläpitää yksikkönsä toimintaa ja kyetä kehittämään yksikköään organisaation kanssa. Hoitotyön esimiehiltä vaaditaan useita ominaisuuksia, jotka ohjaavat parempaa johtajuutta kohti, kuten tietoisuus itsestään ja omista vahvuuksistaan sekä kyky havainnoida omia tuntemuksiaan pitäen ne hallinnassaan. Esimiehen tulisi kyetä empatiaan, mutta hän ei saisi olla liian tunneherkkäkään. (Courtney, Robyn, Thornton & Potgieter 2015,12.) Monialaisen ja laajan työnkuvan vuoksi onkin erityisen tärkeää, että hoitotyön esimiehet ymmärtävät oman toimenkuvansa ja johtamistyylinsä sekä missä ja miten johtajuuttaan toteuttaa (Hartley & Benington 2010, 43–44).
Yhteiskunnassa esimiehet käsitetään henkilöinä, jotka pitävät silmällä organisaationsa tehtäviä samalla, kun he mukauttavat toimintaansa palveluiden kehittämisen yhteydessä. Esimiehet asettavat
organisaatioilleen menestyksen rajat muutosten hallinnan avulla. Ennakoivalla toiminnalla esimiehet pystyvät johtamaan muutosta, hallita sen vaikutuksia sekä ennakoida ja suunnitella mahdollisuuksia ja uusien muutosaaltojen rajoitteita. Esimiestyön kannalta on välttämätöntä, että esimiehet osaavat hyödyntää aiempia onnistumisia ja haasteita. (Bruhn 2004, 132–133.) Johtajuuden yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on juuri kyky hallita ja mukautua muutokseen (Mckimm & Till 2015, 169). Esimiesten tulisi myös kannustaa hoitotyön henkilöstöään, joka on alituisen kehittymisen ja muutoksen keskellä.
Muutoksessa hoitotyön esimiesten rooli sosiaali- ja terveydenhuollon suurimman ammattiryhmän esimiehenä korostuu ja tästä syystä esimiesten tulisi huolehtia ennen kaikkea itsensä kehittämisestä, että he voisivat johtaa ja viedä alansa kehittymistä ja muutosta eteenpäin. (Aalto 2014, 231–232.).
Tiedonhallinnan näkökulmasta hoitotyön esimiehen työhön kuuluu olennaisena osana tietojohtaminen, joka pitää sisällään erilaisten ja erimuodossa olevien tietojen monipuolista
hyödyntämistä. Yksi hoitotyön esimiestyön tavoitteista onkin uuden tiedon soveltaminen käytäntöön.
(Saranto & Kuusisto-Niemi 2017, 222.) Hoitotyön esimiesten rooli sähköisten terveyspalvelujen ja sen myötä sähköisen tiedonhallinnan kehittämisessä on keskeinen. Yksi tärkeimmistä esimiehen tehtävistä tiedonhallinnan kehittämisessä on henkilöstön osaamisen varmistaminen, joka linkittyy konkreettisesti myös asiakkaan palvelun saamiseen. Hoitotyön esimiehen tehtäviin kuuluu myös tiedolla johtaminen,
sekä kyky hyödyntää tietovarantoja asiakkaan palvelun laadun parantamiseksi. (Sairaanhoitajaliitto 2015, 13.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan näkökulmasta johtaminen edellyttää palvelujen ja toimintojen arviointia sekä päätösten perustamista ajantasaiseen, läpinäkyvään sekä vertailun kestävään tietoon (STM 2014, 20).
2.2 Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta
Tieto käsitteenä voidaan liittää inhimillisen toiminnan yhteyteen. Tiedon tärkeys on ymmärretty paremmin 1990-luvun lopulta lähtien ja nykyisin se käsitetään jo organisaatioiden resurssina.
(Laihonen, Hannula, Helander, Ilvonen, Jussila, Kukko, Kärkkäinen, Lönnqvist, Myllärniemi, Pekkola, Virtanen, Vuori & Yliniemi 2013, 5.) Tietoyhteiskunnan verkostomainen toimintapa sekä tiedon hyödyntäminen on tullut osaksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Kehityksen myötä tiedon merkitys kasvaa ja tiedon esittämiseen kiinnitetään enemmän huomiota. Tieto tulee olla luotettavasti esitettyä, jotta tiedon hyödyntäminen mahdollistuu. Tietoyhteiskunnassa myös tiedolla johtaminen on merkityksellistä, mutta myös tiedon johtamiseen kiinnitetään enemmän huomiota.
(Mannermaa 2018, 9.) Tietojohtaminen voidaan käsittää osaamisen johtamisena tai tietämyksen hallintana. Tietojohtaminen pyrkii saamaan organisaation henkilöstön tiedon ja tietämyksen hyötykäyttöön uuden tiedon luomiseksi. (Hintsa 2011, 2.) Tiedolla johtamisen käsitteellä viitataan järjestelmälliseen prosessiin, jossa saatua tietoa hyödynnetään monipuolisesti organisaatioiden toiminnan kehittämisessä (Saranto & Kuusisto-Niemi 2017, 222).
Sosiaali- ja terveydenhuollossa tiedonhallintaa voidaan kuvata tieteenalan paradigman avulla, joka pitää sisällään tiedonhallinnan käsitteellisen ja toiminnallisen mallin. Tiedonhallinnan näkökulmasta tieto voidaan kuvata jatkumona datasta informaation ja tietämyksen kautta viisauteen. Tietoa voidaan kuvata myös hiljaisena sekä näkyvänä tietoina, jolloin tiedon konkreettisuudet ovat erilaisia. Hiljainen tieto syntyy usein perinteiden sekä kokemusten pohjalta ja se on yksilöllistä tietoa. Näkyvä tieto taas tarkoittaa konkreettista sekä helposti ilmaistavaa, jaettavaa ja säilytettävää tietoa. (Saranto & Kuusisto- Niemi 2017, 218–220.) Kuusisto-Niemi (2016, 22–23.) kuvaa väitöskirjassaan tiedonhallinnan olevan monen eri tieteenalan yhdistelmä. Tiedonhallintaan kytkeytyy hyvin läheisesti tietojenkäsittelytiede,
informaatiotiede sekä hoitotiede. International Medical Informatics Association (2016) (IMIA) mukaan tiedonhallinta on tieteenala, joka hyödyntää ohjelmistoja, tietokoneita ja muuta teknologiaa
käsitellessä potilastyöhön liittyvää dataa.
Tiedonhallintaan liittyy olennaisena osana tietojen käsittelyyn sekä tiedon esittämiseen liittyvät tavat koota ja ylläpitää tietoa niin, ettei tiedon laatu ja käytettävyys kärsi. Lainsäädännön näkökulmasta tiedonhallinnan määritelmä on riippuvainen siitä, minkä sääntelykohteen ja sääntelyn näkökulmasta käsitettä tarkastellaan. Sääntelykohteena tiedonhallinta tulisikin määritellä tehtävien, vastuiden ja velvollisuuksien näkökulmista. (VM 2017, 60–65.). Suomessa tiedonhallinnasta säätää laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019). Kyseinen laki sisältää myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2013/337/EU) julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä.
Asetuksilla ja säätelyllä pyritään parantamaan tiedon uudelleen käyttöä, joka lisää avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta. Asetuksilla ja säätelyllä pyritään myös edesauttamaan palautteen saamista uudelleenkäyttäjiltä sekä loppukäyttäjiltä tiedon laadun parantamista varten.
THL:n (2020a) mukaan tiedonhallintaan liitetään läheisesti tieto- ja viestintätekniikan soveltaminen ja käytännöntoiminnan yhdistäminen. Tiedonhallinta on kokonaisuutena toiminnan, toimijoiden ja toimintamenetelmien aikaan saaman tiedon hallintaa, joka hyödyttää sosiaali- ja terveydenhuollossa niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Kuusisto-Niemen (2016, 16) mukaan sosiaali- ja
terveydenhuollossa tiedonhallintaan liittyvinä käsitteinä käytetään tiedon hallintaa (information management), joka voidaan mieltää tiedon kokonaiskaaren aikana tapahtuvana tiedon käsittelynä.
Tiedonhallinta (knowledge management) voidaan yhdistää alan tutkimukseen tai kehittämistoimintaan ja tietohallinto (informatics) taas yhdistyy tietohallinnon oppiaineeseen.
Kansainvälisesti hoitotyössä on käytetty tiedonhallinnasta käsitettä nursing informatics, mutta
digitalisaation laajentuessa on tullut tarve löytää terveydenhuoltoon yleispätevämpi kokonaisuus, joka kattaisi muutkin ammattiryhmät. Kokonaisuutta kuvaavana käsitteenä health informatics kuvaa
tiedonhallintaa yli ammattiryhmien ja tieteenalojen. (Hübner ym. 2018, 31.) Tiedonhallinta (health informatics) käsitteenä voidaan liittää potilaan hoitoon osallistuvien palvelun tuottajien yhteistyöhön, jolloin tiedonhallinta käsittää potilastietojen hankkimisen, tallentamisen, hakemisen sekä käyttämisen.
Tiedonhallinta käsitetään myös tieteiden väliseksi tutkimukseksi informaatioteknologisien
innovaatioiden suunnittelussa, kehittämisessä, käyttöönotossa sekä soveltamisessa ennen kaikkea terveydenhuollon kontekstissa. (Quintana & Safran 2017.) HIMSS (2020a) mukaan terveydenhuollon tiedonhallinta (health informatics) on monitieteinen tutkimusala, joka sisältää terveydenhuollon
palvelukokonaisuuden ja siihen liittyvän suunnittelun, kehittämisen ja informaatioteknologiaan liittyvät toiminnot. Tiedonhallinnan avulla pystytään kehittämään tietojärjestelmiä tehokkaammiksi ja
vaikuttavammiksi ottaen huomioon tietojen keräämisen, tallentamisen, analysoinnin ja digitaalisen esittämismuodon (Measure evalution 2016, 1).
Suomessa Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategia tuo esiin sähköisen tiedonhallinnan merkityksen ja kehittymisen. Strategian tavoitteena on tukea niin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia kuin kansalaisiakin oman hyvinvoinnin ylläpidossa parantamalla tiedonhallintaa ja lisäämään sähköisiä palveluita. Näiden toimien kautta sote-tieto saadaan paremmin hyötykäyttöön ja näin ollen saadaan myös palvelujärjestelmiä parannettua. (STM 2014, 4–5.)
2.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan osaaminen ja kehittäminen
Terveydenhuolto on maailmanlaajuisesti digitalisoitunut ja teknologiaa hyödynnetään koko ajan entistä enemmän, mutta osaamisen suhteen on todettu puutteita (Kassam ym. 2017, 1).
Kansainvälisesti tiedonhallinnan osaamista kehitetään muun muassa Healthcare Information and Management Systems Society (HIMSS) maailmanlaajuisen verkoston kautta, joka tarjoaa
terveydenhuollolle osaamisensa muun muassa tiedonhallinnan ja teknologian osa-alueilla (HIMSS 2020b). HIMSS sisältää myös koulutusuudistuksia kokoavan Technology and Health Informatics Education (TIGER) kokonaisuuden, jonka tehtävänä on tarjota työkaluja tiedonhallinnan osaamisen kehittämiseen. (HIMSS 2020c.) Kansainvälistä yhteistyötä on tehty myös EU*US eHealthWork projektin kautta tavoitteena sähköisen terveydenhuollon sekä terveydenhuollon informaatioteknologiataitojen kehittäminen (eHealthwork 2021). Terveydenhuollon ammattilaisille on myös kehitetty Euroopan unionin (EU) ja Yhdysvaltojen välisen yhteistyön tuloksena kansainvälinen tietokanta ja työkalu
HITComp, joka auttaa ammattilaisia etsimään tietoa ja lisäämään tietämystään tiedonhallinnasta.
(HITComp 2021.)
Suomessa Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategiassa yhdeksi tavoitteeksi asetettiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tiedonhallinnan osaamisen vahvistaminen, koska tiedonhallinnan opetuksen katsotaan olevan kirjavaa sekä opetushenkilökuntaa on liian vähän. (STM 2014 ,13–15.) Sairaanhoitajaliitto (2015, 3–13) on myös laatinut sähköisten terveyspalvelujen strategian vuosille 2015–2020, jossa korostetaan kansalaisen osallisuuden sekä sairaanhoitajien osaamisen vahvistamista sähköisten palveluiden käyttäjänä. Strategiassa kuvataan hoitotyön luonteen ja toimintaympäristön muuttumista, jonka vuoksi sairaanhoitajien tiedonhallinnan osaamista tulisi kehittää, jolloin myös hoitotyön sähköisten palvelujen kehittäminen mahdollistuu. Sairaanhoitajien tietotaitoa korostetaan strategiassa huomioiden muun muassa eettiset ja lainsäädännölliset näkökulmat, mutta myös tiedonhallinnallinen osaaminen otetaan huomioon. Strategian mukaan sairaanhoitajien osaamiseen liittyy kolme ulottuvuutta, joita ovat tiedot, taidot ja pätevyys. Hoitotyön johtajat ovat strategian mukaan keskeisessä asemassa kehitettäessä sähköisiä terveyspalveluja niin organisatorisella kuin kansallisellakin tasolla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon jatkuvan muutoksen keskellä tulisi myös ammattilaisten osaamisen kehittäminen olla muutoksessa mukana. Osaamisvaatimuksiin vaikuttaa ammattilaisten tietoperusta sekä toimintaympäristö, mutta myös muutokset näissä kokonaisuuksia. Terveydenhuollossa
ydinosaaminen on perustunut muun muassa terveystieteisiin ja kohdistunut sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon sekä terveyden edistämiseen. Terveysalan osaamiseen kuuluu olennaisesti myös kliinisen työn osaaminen sekä vuorovaikutus osaaminen, mutta tulevaisuudessa digitaalinen ja tietotekninen
osaaminen tulee korostumaan ja monialaisempaa osaamista ja ammattilaisuuttaa tulee kehittää.
Haasteita osaamiseen ja sen kehittämiseen lisää palvelurakenneuudistuksen kokonaisuus, joka
mahdollistaa asiakkaan ja potilaan valinnanvapauden. Rakenneuudistuksen myötä palvelujen tarjoajien ja toteuttajien monimuotoisuuden lisääntyminen luo uusia odotuksia myös ammatilliseen osaamiseen ja sen kehittämiseen. (Kangasniemi, Hipp, Häggman-Laitila, Kallio, Karki, Kinnunen, Pietilä, Saarnio, Viinamäki, Voutilainen & Waldén 2018, 8,14.) Osaaminen mielletään koostuvan tiedosta,
kokemuksesta taidoista ja henkilökohtaisesta kyvystä hyödyntää kaikkia näitä tavoitteen saavuttamiseksi (Rajalahti 2014, 18).
Tällä hetkellä Suomessa kehitetään ja uudistetaan kansallista sote-tietotuotantoa. Sosiaali- ja terveysministeriön Toivo-ohjelmassa kehitetään ja suunnitellaan tietojohtamisen osaamista, uudistetaan viranomaistiedontuotantoa sekä tietopohjaa. Ohjelmassa luodaan myös
tiedonhallintaratkaisuja. Toivo- ohjelmalla pyritään antamaan edellytykset tietoperusteiselle päätöksenteolle ja tavoitteena on luoda yhtenäinen ja kattava tietopohja. Samaa tietopohjaa
pystyttäisiin myös hyödyntämään viranomaisten seuranta-, arviointi-, ohjaus- ja valvontatyön pohjana.
(Soteuudistus 2021.) Digi-Finlandin koordinoima Virta-hanke on osa Toivo-ohjelmaa. Virta-hankkeen tavoitteena on luotettava ja ajantasaisella tiedolla toteutettava alueellinen johtaminen ja sen avulla voidaan edistää myös kansallisten tietosisältöjen yhteneväisyyttä. Hankkeessa on mukana myös STM, THL, Valvira sekä Kela. (Digi-Finland 2021.)
2.4 Hoitotyön tiedonhallinnan ydinosaamisalueet
Tiedonhallinnan osaamista on tutkittu niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Staggers, Gasset &
Curran (2002, 383) mukaan hoitotyön tiedonhallinnan osaaminen voidaan jakaa neljään
osaamistasoon. Osaamistasot kuvataan aloittelija-, kokenut-, spesialisti- ja innovaattoritasoina.
Ydinosaamisalueet tutkimuksessa jaettiin kolmeen kategoriaan tietotekniset taidot, tiedonhallinnan tietämys sekä tiedonhallinnan taidot. Tutkimuksen myötä tutkijat tekivät myös havainnon, että eri ammattiryhmien spesifimpää määrittelyä tiedonhallinnan osaamisesta tarvitaan.
IMIA:n toimesta on laadittu suositus biolääketieteen ja terveydenhuollon tiedonhallinnan
opetussuunnitelmille. Suosituksessa on otettu huomioon terveydenhuollon, IT- sekä tiedonhallinnan eri ammattiryhmät ja ammattilaiset. Suositus on jaettu kahteen eri tasoon, IT-peruskäyttäjä tasoon sekä biolääketieteen ja terveydenhuollon tiedonhallinnan asiantuntijan tasoon. Tasojen mukaisesti suosituksessa on määritelty eri osaamisalueita, jotka on sijoitettu neljän eri kokonaisuuden alle.
Ensimmäinen kokonaisuus neljästä käsittää sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ydin tiedot ja
-taidot. Toisena kokonaisuutena suosituksessa esitetään palvelujärjestelmät. Kolmas kokonaisuus pitää sisällään tiedonhallinnan ja tietojenkäsittelytieteen osaamisalueen. Neljäs ja viimeinen kokonaisuus kattaa valinnaiset moduulit biolääketieteen ja terveydenhuollon tiedonhallinnassa ja siihen liittyvillä kentillä. Suositus tarjoaa viitekehyksen opetussuunnitelman kehittämiselle, jota voidaan hyödyntää kansainvälisesti muokaten sitä omaan kontekstiin ja kulttuuriin sopivaksi. (Mantas 2010, 105,112–114.)
Rajalahti (2014, 7–8) tutki väitöskirjassaan terveysalan opettajien hoitotyön tiedonhallinnan osaamisen kehittymistä, osaamisalueita, edellytyksiä osaamisen kehittämiselle sekä vaatimuksia
toimintaympäristössä. Tutkimuksen mukaan tuloksista pystyttiin johtamaan perusteluita ja yhteyksiä toteutettuihin ydinosaamisalueisiin, joihin määriteltiin opetuksen osaamisalueet. Opetuksen
osaamisalueiksi muodostui tiedonhallinnan tietoperusta, tiedonhallinnan tietotyövälineiden haltuunotto sekä hoitotiedon informaation hallinta ja integraatio-osaaminen.
Abdrbo (2015, 509) on tutkinut hoitotyön opiskelijoiden tiedonhallinnan osaamistasoja ja hänen mukaansa hoitotyön tiedonhallinnan ydinosaamisalueet voidaan määritellä tiedon, taidon ja asenteen kokonaisuuksina. Tutkimuksessa tiedonhallinnan ydinosaamisalueet on jaoteltu perustietotekniseen osaamiseen, langattomien laitteiden käytön osaamiseen, asenteeseen tiedonhallintaa kohtaan, tiedonhallinnan rooliin sekä sovellettujen tietotekniikkataitojen kokonaisuuksiin.
Rajalahti (2020, 198, 206) tutkimusryhmineen on tutkinut myös ammattikorkeakouluopettajien tiedonhallinnan osaamista. Tutkimuksessa oli tarkoitus arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisessa toimintaympäristössä tarvittavaa tiedonhallinnan osaamista. Tutkimuksen perusteella tehtiin muun muassa johtopäätös, että vahvistaakseen tiedonhallinnan osaamista, on keskeistä saada tiedonhallintaan liittyvät osaamisen sisällöt osaksi opetussuunnitelmia.
Ahonen (2020, 9) tutki väitöskirjassaan ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmia sekä opiskelijoiden osaamisen arviointia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nykyisiä ammattikorkeakoulun
opetussuunnitelmia sekä määrittää osaamisvaatimuksia niin, että opiskelijoiden ja opettajien näkökulmat sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palveluiden vaatimista osaamisista otetaan huomioon. Tavoitteena oli tuottaa tietoa opiskelijoiden osaamisen arviointiin ammattikorkeakoulussa
sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palveluiden kehittämiseen. Tutkimuksen mukaan verraten ammattikorkeakoulun eri koulutusohjelmien opetussuunnitelmia, sosiaali- ja
terveydenhuollon opetussuunnitelmasta löytyi kansainvälisen suosituksen mukaisia IT-käyttäjätason osa-alueita. Tutkimuksen perusteella todettiin myös, että opiskelijoiden tiedonhallinnan osaamisen taso vaihtelee ennen sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan opintoja.
Hübner (2018) tutki tutkimusryhmänsä kanssa hoitotyön tiedonhallinnan osaamista, jonka tuloksena syntyi suositus tiedonhallinnan osaamisen ydinosaamisalueista. Suositus on julkaistu TIGER:n ja HIMMS:n toimesta. Tutkimuksen pohjalta laaditussa suosituksessa on hoitotyö jaoteltu eri rooleihin ja ydinosaamisalueisiin. Hoitotyöntekijälle esitetyt viisi roolia on kuvattu ja suomennettu taulukossa 1.
Taulukko 1. Hoitotyön roolit mukaillen Hübner ym. (2018, 30–34.)
Hoitotyön roolit
Clinical nursing Kliininen hoitotyö Quality management Laadun hallinta
Coordination of inter-professional care Eri ammattiryhmien välisen yhteistyön hallinta Nursing management Hoitotyön johtaminen
It management in nursing Hoitotyön tieto- ja viestintäteknologian hallinta Clinical nursing Kliininen hoitotyö
Kullekin roolille sijoitettiin tutkimuksen avulla kuusi tiedonhallinnan ydinosaamisaluetta (Taulukko 2.).
Ydinosaamisalueiden alle sisällytettiin vielä 24 tarkemmin määriteltyä osaamista. (Hübner ym. 2018, 30–34.)
Taulukko 2. Ydinosaamisalueiden kokonaisuudet mukaillen Hübner ym. (2018. 30–34.)
Ydinosaamisalueet
Data, information, knowledge Data, informaatio ja tietämys Information exchange and information
sharing
Tiedon jakaminen ja vaihtaminen
Ethical and legal issues Eettiset ja lainsäädännölliset kysymykset Systems life cycle management Järjestelmien elinkaaren hallinta
Management Hallinto
Biostatistics and medical technology Biostatistiikka ja lääketieteellinen teknologia
Hart (2010, 364–366) puolestaan tutki hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamista perustaen tutkimuksensa Staggers (2002) ja hänen tutkimusryhmänsä tutkimukseen. Hart halusi määrittää tiedonhallinnan osaamisen osa-alueet hoitotyön esimiehille, koska esimiehet ovat avainasemassa prosessien ja potilashoidon tulosten hyödyntämisessä nimenomaan tiedonhallinnan näkökulmasta.
Tuloksissa esiintyi eroavaisuuksia hoitotyön esimiesten ydinosaamisalueista, mutta näistä huolimatta tuloksien pohjalta pystyttiin tunnistamaan hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamistason tutkimisen merkitys ja syvemmän tarkastelun tärkeys. Phillips (2017, 207–208) tutkimusryhmänsä kanssa kuvaa myös tiedonhallinnan ja sen osaamisen olevan tärkeä osa hoitotyön johtamista, johon tulisi myös liittää olennaisena osana teknologia.
Hübner (2018, 34) tutkimusryhmän suositus on lähtökohtaisesti kohdennettu hoitotyöhön, mutta tutkimuksen mukaan hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamisen arviointiin voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisen ydinosaamisalueita. Hoitotyön esimiehille on suosituksessa listattu 10
merkityksellisintä ydinosaamisaluetta, jotka on tutkimuksessa esitetty yleisimmästä ydinosaamisalueesta harvinaisimpaan (Taulukko 3). (Hübner ym. 2018, 34.)
Taulukko 3. Hoitotyön johtamisen 10 merkityksellisintä ydinosaamisaluetta (Hübner ym. 2018, 34)
1 Hoitotyön kirjaaminen sisältäen termistöt (nursing documentation including terminologies)
2 Johtamisen periaatteet (principles of management)
3 Strateginen johtaminen ja johtajuus (strategic management and leadership) 4 Laatujohtaminen (quality management)
5 Henkilöstöjohtaminen (human resource management)
6 Muutosjohtaminen ja sidosryhmien hallinta (change management and stakeholder management)
7 Tieto- ja tiedonhallinnan johtaminen (information and knowledge management) 8 Hoitotyön tiedonhallinnan periaatteet (principles of nursing informatics)
9 Prosessinhallinta (process management)
10 Etiikka ja informaatioteknologia (IT) (ethics and IT)
Jokinen & Virkkusen (2018, 10) mukaan hoitotyön kirjaaminen käsittää kaikki sairauksien
ennaltaehkäisyn ja terveyden seurannan, diagnostiikan sekä hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin kannalta olennaisen tiedon kirjaamisen potilaskertomukseen. Suomessa rakenteisen kirjaamisen periaatteiden mukaisesti kirjattava tieto on oltava yhtenevää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Potilasasiakirjojen tarkoituksena on palvella niin ammattilaisen kuin potilaankin oikeusturvaa lakiin pohjautuen (THL 2020b, 3). Hübner (2018) tutkimusryhmänsä kanssa tarkoittaa hoitotyön kirjaamisen kokonaisuudella lääketieteellisen tai hoitotyön dokumentoinnin, sähköisen dokumentoinnin sekä tiedonhallinnan tavoitteita, rakennetta sekä oikeusperustaa.
Hübner (2018) ja hänen tutkimusryhmänsä mukaan johtamisen periaatteet ydinosaamisena pitää sisällään talouden perusteita, sopimussuunnittelua sekä organisaation ja terveysjärjestelmän rakenteen osaamista. Rissanen & Lammintakanen (2017, 38.) puolestaan kuvaa johtajuuden olevan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden ja käsitteistön ymmärtämistä. Johtamiseen luo haasteita muun muassa lainsäädännön muuttuminen, rakenteelliset muutokset sekä vaatimukset toiminnan
vaikuttavuudelle. Näiden osa-alueiden osaaminen korostuu johtamisessa huomattavan paljon ja ne tulisi ottaa huomion esimiestehtävissä. Hoitotyön johtamiselle on useita näkökulmia, joista sitä voi tarkastella ja usein eri näkökulmilla on myös yhtymäkohtia toisiinsa (Rissanen & Hujala 2017, 90–92).
Strateginen johtaminen pitää usein sisällään strategian luomista, toimeenpanoa ja arviointia.
Strategisessa johtamisessa nähdään myös organisaatiokulttuurin ja sidosryhmätoiminta ajattelun painottumista. Laatujohtaminen liitetään usein asiakas- ja potilastyön laadun kehittämiseen, joka pitää sisällään myös prosessien kehittämistä. Laatujohtaminen voidaan myös käsittää osana organisaation johtamisen tarkastelua. (Rissanen & Hujala 2017, 90–92.) Hübnerin (2018) ja hänen tutkimusryhmänsä ovat kuvanneet strategisen johtamisen ja johtajuuden pitävän sisällään modernien johtamistyylien ja - menetelmien osaamisen. Strateginen johtaminen ja -johtajuus käsittää myös tiedonhallinnan
strategisena resurssina. Laatujohtaminen taas käsitetään laatuanalyysien osaamisena ja
ymmärtämisenä. Laatujohtaminen on myös tiedon organisointia ja muuttamista luettavaksi sekä yhtenäiseksi eri kohderyhmille.
Henkilöstöjohtaminen on henkilöstön rekrytointiin, osaamisen kehittämiseen, motivointiin ja palkitsemiseen liittyvää toimintaa, jota tarkastellaan organisaation strategisesta näkökulmasta (Rissanen & Hujala 2017, 91). Hübner (2018) tutkimusryhmineen linjaa tutkimuksessaan henkilöstöjohtamisen kokonaisuuden henkilöstöhallintaan, valintaan ja kehittämiseen liittyvään osaamiseen. Henkilöstöjohtamisen ydinosaaminen pitää myös sisällään henkilöstöjohtamiseen liittyvän lainsäädännön osaamisen.
Muutosjohtaminen on laaja kokonaisuus, johon vaikuttaa muutoksen laajuus ja syvällisyys.
Muutosjohtamisessa korostuu viestinnän ja henkilöstön osallistaminen merkitys. Muutosjohtaminen voidaan nähdä keskustelun, puheen ja muutoksen merkityksen johtamisena. Muutos on aina
organisaatiolle kokonaisvaltainen ja rajoja venyttävä kokemus ja siihen tarvitaan hyvin organisoitua johtamista. (Taskinen 2017, 148–150,158–162.) Hübnerin (2018) ja tutkimusryhmän määritelmän mukaan muutosjohtamisen ydinosaamisalueeseen kuuluu muutoksen aikaansaamiseen vaadittavat tehtävät ja toimenpiteet. Näihin tehtäviin ja toimenpiteisiin luetaan strategiat, rakenteet, prosessit ja käytännöt, jotka koskettavat kaikkia muutokseen liittyviä sidosryhmiä.
Tiedonhallintaan liittyvä informaatiojohtaminen ja tietojohtaminen voidaan käsittää olevan tiedon hallinnointia ja hyödyntämistä (Rissanen & Hujala 2017, 91). Tiedonhallintaan liittyvän johtamisen tavoitteena on soveltaa uutta tietoa käyttöön. Tiedonhallinnan johtamiseen liittyy myös olennaisena osana tietojärjestelmät ja niiden hyödyntäminen johtamisessa sekä päätöksenteossa. (Saranto &
Kuusisto-Niemi 2017, 222–223.) Laihonen (2013, 7–8) tutkimusryhmänsä kanssa toteaa, että tietojohtaminen tarjoaa käsitteitä ja malleja, joiden avulla voidaan kuvata ja ymmärtää tiedon rooli osana organisaation toimintaa. Hübner (2018) tutkimusryhmineen kuvaa tieto- ja tiedonhallinnan johtamisen ydinosaamisalueen olevan datan, informaation ja tiedon tehokkaan käytön hyödyntämisen osaamista. Dataa, informaatiota ja tietoa tulisi osata hyödyntää tieteellisessä tutkimuksessa,
ongelmanratkaisussa sekä päätöksenteossa.
Hoitotyön tiedonhallinnan periaatteet sisältävät tiedonhallinnan peruselementit datan, informaation ja tietämyksen. Hoitotyön tiedonhallinnan periaatteisiin luetaan myös kuuluvaksi eri ohjelmistot,
laitteistot sekä sähköisen tietoverkon. (Hübner ym. 2018.) Saranto & Kinnunen (2019, 211–212) kuvaa tutkimuksessaan sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigmaa. Paradigmaa voidaan hyödyntää viitekehyksenä sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksissa. Paradigmassa kuvataan tiedonhallinnan neljä entiteettiä sekä neljä ulottuvuutta, jotka liittyvät läheisesti dataan, informaatioon sekä tietämykseen. Paradigman ulottuuksissa löytyy osa-alueita teknillisemmälle ydinosaamisellekin.
Prosessikuvausten tavoitteena on lisätä ymmärrystä työnkuluista sekä niihin liittyvistä tehtävistä.
Prosessien kehittäminen on osa organisaation suunnittelu ja kehittämistä. Prosessikuvauksia voidaan hyödyntää prosessien johtamisessa, hallinnassa ja kehittämisessä. (Suomidigi 2021.) Prosessin
hallinnan ydinosaamisalueena Hübner (2018) ym. kuvaa olevan prosessien optimointia, uusien prosessien kehittämistä sekä prosessien mallinnuksen osaamista.
Hübner (2018) tutkimusryhmänsä kanssa kuvaa etiikan ja informaatioteknologian
ydinosaamisalueeseen kuuluvan luottamuksellisuuden ja sen merkityksen. Ydinosaamisalueen alle voidaan asettaa esimerkiksi fysiologiset, sosiologiset, psykologiset sekä emotionaaliset näkökulmat.
Etiikka ja informaatioteknologian kokonaisuus pitää sisällään myös ympäristöön liittyvät, kulttuuriset
sekä hengelliset näkökulmat. Ydinosaamisalueeseen kuuluu myös eri näkökulmien arviointi. IMIA (2016) kuvaa etiikan sisältävän ammattilaisten arvomaailman, käyttäytymisen sekä asiakkaan huomioimisen.
Tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Hübnerin (2018, 33) tutkimusryhmänsä kanssa laatima viitekehys. Viitekehyksen avulla pystytään rakentamaan ja kehittämään hoitotyön eri roolien tiedonhallinnan osaamista ja arvioimaan kehittämiskohteita tarpeiden mukaisesti. Viitekehys antaa myös neuvoja ydinosaamisalueiden yhtenäisyydestä sekä katsauksen, kuinka ydinosaamisalueet voidaan jakaa yksilöllisiin osaamisiin eri toimintaympäristöissä.
3 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittavan kirjallisuuskatsauksen avulla tutkia hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamisen kokonaisuutta ja selvittää, mitkä hoitotyön tiedonhallinnan ydinosaamisalueet korostuvat hoitotyön esimiesten työssä.
Tutkimuskysymys:
1. Mitkä hoitotyön tiedonhallinnan ydinosaamisalueet korostuvat hoitotyön esimiesten työssä?
Tutkimuksen tavoitteena on koota tietoa tiedonhallinnan osaamisesta hoitotyön esimiehille oman ammattitaitonsa sekä esimiesten perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämistä varten.
4 Tutkimuksen metodologia ja toteutus
4.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma
Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma toimii viitekehyksenä ja ohjaavana kokonaisuutena sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksissa. (Saranto & Kinnunen 2019, 210.) Paradigma koostuu tieto, toiminta, menetelmät ja toimijat entiteeteistä, jotka kuvastavat eri näkökulmia, joista tiedonhallinnan tutkimusta voidaan tarkastella. Tieto käsitetään tiedon
arvoketjuna, joka kehittyy koko ajan siirtyessä datasta viisauteen. Toiminta ymmärretään palvelujen suunnitteluna, toteutuksena ja arviointina. Menetelmät entiteetti tarkoittaa toiminnassa jo syntyneen tiedon käsittelyyn, tallentamiseen ja välittämiseen liittyviä toimintatapoja. Toimijat entiteetti kuvastaa henkilöitä ja yhteisöjä, jotka käyttävät tai tuottavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. (Saranto &
Kuusisto-Niemi 2012, Kuvio 1.; Saranto & Kinnunen 2019, Kuvio 1.)
Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma käsittää neljä entiteettien välistä
tutkimusaluetta: tietorakenteet ja -mallit, tiedonhallinnan osaaminen ja tiedolla johtaminen, tieto- ja viestintätekniikan käyttö sekä toimintaprosessien tiedon hallinnan organisointi ja ohjaus.
Tietorakenteet ja -mallit ulottuvuudessa tutkimus voidaan kohdentaa esimerkiksi tietosisältöön, rakenteiseen kirjaamiseen, termistöihin, luokituksiin tai standardeihin. Tiedonhallinnan osaaminen ja tiedolla johtamisen ulottuvuuden tutkimuskohteeksi voi valikoitua esimerkiksi digitalisaation
johtaminen, koulutuksen kehittäminen, osaamisen arviointi tai tiedon toisiokäyttö. Tieto- ja viestintätekniikan käytön ulottuvuuteen voidaan tutkimuskohteeksi nostaa esimerkiksi
tietojärjestelmien kehittäminen, käyttöönoton arviointi, sähköiset palvelut tai vaikka tietoturvallisuus.
Toimintaprosessien tiedon hallinnan organisointi ja ohjaus liittyy esimerkiksi toimintaprosessien mallinnus tai informaatioetiikka. (Saranto & Kinnunen 2019, 212.)
Kuvio 1. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma (Saranto & Kuusisto- Niemi 2012; Saranto & Kinnunen 2019, Kuvio 1.)
Tämä tutkimus sijoittuu Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigmassa tiedonhallinnan osaamisen ja tiedolla johtamisen alueelle. Tutkimuksen kohteena on toimijat ja menetelmät eli hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaaminen.
4.2 Kirjallisuuskatsaus menetelmänä
Kirjallisuuskatsaus menetelmänä kokoaa tutkimusten tuloksia ja voi näin ollen toimia perustana uusille tutkimustuloksille. Kirjallisuuskatsauksella voidaan viitata katsauksen lisäksi kriittiseen uudelleen arviointiin. Kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan kehittää ja arvioida teorioita, rakentaa kokonaiskuvaa asiakokonaisuuksista sekä tunnistaa ongelmia. Kirjallisuuskatsauksia on useampia tyyppejä ja ne ovat
TOIMINTAPROSESSIEN JA TIEDON HALLINNAN ORGANISOINTI JA OHJAUS
TIEDONHALLINNAN TIETOPERUSTA
http://
Konteksti: Sosiaali- ja terveydenhuolto
TIETORAKENTEET JA -MALLIT
TIETO- JA
VIESTINTÄTEKNIIKAN KÄYTTÖ
TIEDONHALLINNAN OSAAMINEN JA TIEDOLLA
JOHTAMINEN Toimijat
Toiminta Tieto
Menetelmät
karkeasti jaoteltu kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen, järjestelmälliseen kirjallisuuskatsaukseen sekä meta-analyysiin. Jokaisella kirjallisuuskatsaustyypillä on omat näkökulmansa ja menetelmänsä.
Tämän tutkimuksen menetelmäksi valikoitui scoping review eli kartoittava kirjallisuuskatsaus, joka voidaan käsittää osaksi kuvailevaa kirjallisuuskatsauskokonaisuutta. Kuvailevassa
kirjallisuuskatsaustyypissä ei ole tarkkoja ja tiukkoja sääntöjä, eikä aineiston valintaa rajaa metodiset säännöt. (Salminen 2011,3–6.) Kartoittava kirjallisuuskatsaus on menetelmä, joka kartoittaa näyttöä ja tutkittua tietoa laajalla kentällä. Kartoittava kirjallisuuskatsaus eroaa järjestelmällisistä katsauksista niin, että siinä ei arvioida mukana olevien tutkimusten laatua. (Levac, Colquhoun & O’Brien 2010, 1.)
Tässä tutkimuksessa mukaillaan Joanna Briggs Instituutin (JBI) määritelmää kartoittavasta
kirjallisuuskatsauksesta, jonka viitekehys tukeutuu Arksey & O’Malley (2005) sekä Levac, Colquhoun &
O’Brien (2010) määrittelyihin kartoittavasta kirjallisuuskatsauksesta. Kartoittava katsaus tarkastelee tietyn alan tai aihealueen näyttöä, tunnistaa ja analysoi tiedon puutteita. Kartoittavalla katsauksella voidaan myös selvittää keskeisiä käsitteitä tai määritelmiä sekä tutkia kuinka tiettyä aihetta tai alaa on tutkittu. Katsauksen avulla voidaan myös tunnistaa käsitteeseen liittyvät keskeiset ominaisuudet tai tekijät. Kartoittavassa kirjallisuuskatsauksessa käytettävät aineistot eivät rajoitu mihinkään yksittäiseen tutkimussuuntaukseen, kuten esimerkiksi vaikka kvantitatiiviseen tutkimukseen. Näin ollen aineisto voi olla laaja-alainen ja sisältää myös harmaan kirjallisuuden, eli julkaisuja akateemisten julkaisujen
ulkopuolelta, jos se olennaisesti liittyy tutkimuksen tarkoitukseen. Toisin kuin järjestelmällisessä katsauksessa, kartoittavassa kirjallisuuskatsauksessa on tarkoituksena tuottaa yleiskatsaus tuloksista eikä systemaattista arviointia. (Peters, Godfrey, McInerney, Munn, Tricco & Khalil 2020, 408–410.)
Kartoittavalle kirjallisuuskatsaukselle on useampia viitekehyksiä eri tekijöiltä. Arksey & O’Malley (2005, 22–27) jakaa kartoittavan kirjallisuuskatsauksen viisi vaiheiseen viitekehykseen, joka antaa
mahdollisuuden tehdä johtopäätöksiä jo olemassa olevasta aineistosta, tunnistaa tutkimusaineiston vajaavaisuudet tai puutteet sekä tulkita jo olemassa olevaa tietoa. Kangasniemi (2013, 291–297) ryhmänsä kanssa taas jäsentää kartoittavan kirjallisuuskatsauksen neljään eri vaiheeseen, jossa painotetaan tutkimuskysymyksen merkitystä jokaisessa neljässä vaiheessa. Levacin (2010, 5)
tutkimusryhmä on hyödyntänyt Arkseyn ja O’Malleyn (2005) viitekehystä omassa tutkimuksessaan ja
painottavat määrittelemään tarkasti tutkimuskysymyksen lisäksi myös tarkoitusta, joka helpottaa metodologista prosessia.
JBI (2020) viitekehys, jota tässä tutkimuksessa hyödynnetään, sisältää yhteensä yhdeksän vaihetta, joista kirjallisuuskatsaus koostuu. Ensimmäisessä vaiheessa määritellään tutkimuskysymys ja tutkimuksen tavoite, jonka jälkeen edetään toisen vaiheen sisäänottokriteerien määrittelyyn
tutkimuskysymyksen ja tavoitteiden kanssa. Kolmannessa vaiheessa kuvataan tutkimuksen aineiston keruun, valinnan ja tulosten esittämisen lähestymistapa, jonka jälkeen neljäs vaihe sisältää
konkreettisen aineiston keruun. Aineiston keruun jälkeen viides vaihe pitää sisällään aineiston valinnan ja kuudes vaihe aineiston talteen ottamisen. Seitsemäntenä toteutetaan aineiston analysointi, jonka jälkeen kahdeksantena vuorossa on tulosten esittäminen. Viimeinen ja yhdeksäs vaihe pitää sisällään yhteenvedon tuloksista ja sekä johtopäätösten auki kirjoittamisen. (Peters ym. 2020, 412)
4.3 Hakusanojen määrittely tutkimuskysymyksen avulla
Kirjallisuuskatsauksissa laaditaan tarkka aiherajaus ja tutkimuskysymykset muotoillaan tutkimuksen mukaisesti. Kartoittavan kirjallisuuskatsauksen aiheen rajauksessa sekä tutkimuskysymyksen
laatimisessa voidaan käyttää apuna PCC-menetelmää. (Hotus 2020.) PCC on lyhennys sanoista Population, Concept ja Context, jotka toimivat kirjallisuuskatsauksen sisällyttämiskriteereinä ja joiden avulla hakusanojen asettaminen on helpompaa. Population tarkoittaa tutkimuksen kohteen väestöä, Concept tutkimuskohteen käsitettä ja Context asiayhteyttä, mihin tutkimus liittyy. PCC-menetelmän avulla saadaan jäsenneltyä selkeä ja tarkoituksen mukainen tutkimuskysymys. (Peters ym. 2020, 415–
417.)
Tässä tutkimuksessa Population käsittää esimiehet, Concept tiedonhallinnan osaamisen ja Context hoitotyön. (Taulukko 4.).
Taulukko 4. PCC:n mukaan muodostuneet hakusanat
PCC Population Concept Context
Esimiehet Tiedonhallinnan osaaminen
Hoitotyö
Hakusanat nurse leader, nurse manager, nurse administrator, charge nurse, head nurse, chief nurse, nurse supervisor
informatics competence, informatics skill
Hoitotyön käsite linkittyy englanninkielisissä esimies-hakusanoissa, joten varsinaisessa haussa hoitotyö terminä on jätetty pois.
4.4 Aineiston haku
Oikeiden hakusanojen löytymistä varten suoritettiin koehakuja syksyn 2020 aikana. Koehaut
toteutettiin CINAHL, PubMed, Scopus sekä Web of Science tietokannoista. Koehakujen avulla oikeat hakutermit muodostuivat ja tietokantojen tulokset olivat tutkimusta ajatellen riittävät. Marraskuussa 2020 hakutermit tarkistettiin Itä-Suomen yliopiston informaatikon kanssa, jolloin hakulausekkeista saatiin tietokantoja ajatellen oikeanlaiset ja luotettavat. Hakusanojen synonyymeja tuli lisää, mutta muuten ei muutoksia hakutermeihin tullut. Aikarajaus päädyttiin informaatikon kanssa asettamaan vuonna 2010 ja sen jälkeen tehtyihin julkaisuihin, jolloin tulokset olisivat ajankohtaisempia.
Koehakujen tuloksissa julkaisuja tuli myös kiinan ja kroatian kielellä, joten informaatikon kanssa päädyttiin asettamaan myös kielirajaus englannin ja suomen kielelle. Loppujen lopuksi aineisto valikoituu hakujen jälkeen sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella (Taulukko 5.).
Taulukko 5. Sisäänotto- ja poissulkukriteerit
Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit
• Konteksti hoitotyössä
• Sisältää hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamisen
• Julkaistu englannin tai suomen kielellä
• Julkaistu viimeisen 10 vuoden aikana
• Vapaasti saatavilla olevat julkaisut
• Vastaa tutkimuskysymykseen
• Aineistoa ei rajata pelkästään akateemisiin julkaisuihin
• Konteksti muualla kuin hoitotyössä
• Ei sisällä hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamista
• Julkaistu muulla kuin englannin tai suomen kielellä
• Julkaistu ennen vuotta 2010
• Ei vapaasti saatavilla olevat julkaisut
• Ei vastaa tutkimuskysymykseen
Tutkimuksen lopulliset tietokantahaut tehtiin marraskuussa 2020 koehauissa käytettyihin
tietokantoihin. Tietokantojen hakusanat olivat kaikissa samat, mutta eri tietokantojen hakutoimintojen erilaisuuksien vuoksi hakulausekkeisiin tuli pieniä eroavaisuuksia. Tietokannoissa käytettiin seuraavia hakulausekkeita:
CINAHL: ( informatics AND ( "nurs* leader*" OR "nurs* manager*" OR "nurs* administrator*" OR
"charge nurse*" OR "head nurse*" OR "chief nurse*" OR "nurs* supervisor*" ) AND ( competenc*
OR skill*)
PubMed: informatics AND ("nursing leaders" OR "nurse managers" OR "nurse administrators" OR
"charge nurses" OR "head nurses" OR "chief nurses" OR "nurse supervisors") AND (competences OR skill )
Scopus: ( informatics AND ( "nurs* leader*" OR "nurs* manager*" OR "nurs*
administrator*" OR "charge nurse*" OR "head nurse*" OR "chief nurse*" OR "nurs*
supervisor*" ) AND ( competenc* OR skill*)
Web of Science: TOPIC:(informatics AND ( "nurs* leader*" OR "nurs* manager*" OR "nurs*
administrator*" OR "charge nurse*" OR "head nurse*" OR "chief nurse*" OR "nurs*
supervisor*") AND ( competenc* OR skill*))
Tietokantahakujen (Kuvio 2.) perusteella tuloksia tuli yhteensä 179. CINAHL-tietokannasta tuloksia tuli 57, PubMedista 44, Scopucsesta 56 ja Web of Sciencestä 22.
Kuvio 2. Tietokantahakujen tulokset (mukaillen Prisma 2009)
Kaikki tulokset vietiin Refworks-ohjelmaan, jonka avulla saatiin duplikaatit tunnistettua ja poistettua.
Refworks-ohjelman duplikaattipoiston jälkeen tuloksia läpikäydessä löytyi vielä muutamia
duplikaatteja, jotka poistettiin manuaalisesti. Duplikaattien poistamisen jälkeen tuloksia jäi yhteensä 115, jotka käytiin läpi otsikko- ja tiivistelmätasolla. Sisäänotto- ja poissulkukriteereiden (Taulukko 5.)
TunnistaminenSeulontaKelpoisuusMukaan otetut
Hakutulokset CINAHL (n=57)
Hakutulokset PubMed (n=44)
Hakutulokset Web of Science (n=22) Hakutulokset Scopus
(n=56)
Poissuljettu duplikaattit (n=64) Hakutulokset (N=179)
Luettu otsikko- ja tiivistelmätasolla (n=115)
Poissuljettu poissulkukriteerien perusteella (n = 92)
• Ei liittynyt hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamiseen
• Konteksti muualla kuin hoitotyössä
Luettu koko teksti (n=23)
Mukaan otettu aineisto (n=11)
Poissuljettu poissulkukriteerien perusteella (n=12)
• Ei liittynyt hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamiseen
• Konteksti muualla kuin hoitotyössä
• Ei vastannut tutkimuskysymykseen
mukaisesti poissuljettiin 92 tulosta, jonka jälkeen tuloksia jäi 23. Koko tekstin lukemisen jälkeen poissuljettiin vielä 12 julkaisua, joten varsinainen aineisto koostuu 11 julkaisusta (Liite 1.).
4.5 Aineiston analyysi
Kartoittavassa kirjallisuuskatsauksessa aineiston keruun ja valinnan jälkeen tulee aineiston analysointi.
Analysointia voidaan tehdä usealla tavalla ja suurelta osin se riippuu katsauksen tarkoituksesta ja katsauksen tekijän arviosta. Tärkein näkökohta on, että katsauksen tekijän toiminta on läpinäkyvää ja selkeää. Lähestymistapa on perusteltu ja raportointi selkeää kaikista analyyseista sekä suunnittelua olisi toteutettu mahdollisimman paljon jo etukäteen. (Peters ym. 2020, 412.)
Kartoittava kirjallisuuskatsaus kuvaa ja tunnistaa tutkittavaa tietoa toisin kuin järjestelmällinen katsaus analysoi aineistoja yksityiskohtaisemmin. Kartoittavan katsauksen analyysin tuloksena on saada aikaan
”kuvaava kartta” tarkastellusta kirjallisuudesta ilman kriittistä arviota yksittäisistä tutkimuksista tai syntetisoida näyttöä. (Chrastina 2019, 560.) Analyysi luo aineistosta mielekkään kokonaisuuden, jonka avulla pystytään tuottamaan perusteltu ja selkeä tulkinta. Tulkinnan avulla taas pystytään tekemään johtopäätöksiä tutkittavasta kokonaisuudesta. (Puusa 2020, 143.)
Tässä tutkimuksessa aineiston analyysi pohjautuu Hübnerin (2018) ja hänen tutkimusryhmänsä suosituksessa nouseviin hoitotyön esimiesten kymmeneen ydinosaamisalueeseen, joten analyysi toteutetaan teorialähtöisenä. Aineiston analyysia tehtiin keväällä 2021. Aineisto käytiin läpi ja se taulukoitiin (Liite 1.), jossa aineisto on aakkosjärjestyksessä ja järjestysnumeroitu. Liite 1. on nähtävillä julkaisujen numerointi, tekijät, nimi, maa, tarkoitus, julkaisutyyppi sekä keskeiset tulokset.
Aineistoa käsitellessä siitä poimittiin hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan ydinosaamisalueet.
Ydinosaamisalueet koottiin Hübner (2018) ym. ydinosaamisalueiden listauksen mukaisesti, jonka jälkeen ne sijoitettiin taulukossa (Liite 2.) oikeaan kohtaan. Taulukossa on ydinosaamisalueiden kohdalla nähtävillä julkaisujen numerot, missä kyseinen ydinosaamisalue on esiintynyt.
Aineiston taulukoinnin jälkeen tulokset järjesteltiin tämän tutkimuksen mukaisesti esiintyvyydeltään yleisimmästä harvinaisempaan ydinosaamisalueeseen (Taulukko 6.) Taulukkoon sisällytettiin myös Hübner (2018) ydinosaamisalueiden esiintyvyysjärjestysnumero tulosten vertailun helpottamiseksi.
Aineistoista poimittiin sisällöllisesti ydinosaamisalueisiin liittyviä kokonaisuuksia, joihin sisällytettiin saman aihepiirin kokonaisuuksia. Tämän avulla tuloksia saatiin jäsenneltyä ja käsiteltyä paremmin.
Kappaleessa 2.4 on kuvattu, että ydinosaamisalueet ovat yläotsikoita kokonaisuuksille, jotka koostuvat useammasta kyseiseen aiheeseen liittyvästä osaamisesta. Mikäli aineistosta löytyi ydinosaamisalueen sisällä useampaan kokonaisuuteen kuuluva osaaminen, kirjattiin se kaikkiin kokonaisuuksiin
kuuluvaksi. Tutkimustulosten perusteella tämän tutkimuksen tutkimuskysymykseen saatiin vastattua ja kerättyä tietoa mitkä tiedonhallinnan ydinosaamisalueet korostuvat hoitotyön esimiesten työssä.
5 Tulokset
5.1 Mukaan otettujen julkaisujen taustaa
Tutkimuksessa on mukana yhteensä 11 julkaisua, jotka on esitetty taulukkona (Liite 1.). Julkaisut on järjestelty taulukkoon aakkosjärjestykseen ensimmäisen kirjoittajan sukunimen mukaisesti. Julkaisut on myös numeroitu 1–11 noudattaen aakkosjärjestystä. Tutkimukseen mukaan otetut kaikki julkaisut (Liite 1.) ovat kansainvälisiä ja englanninkielisiä. Julkaisuja on Euroopasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta sekä Aasiasta. Vanhin julkaisuista on vuodelta 2012 ja tuorein vuodelta 2019. Aineiston julkaisutyypit vaihtelivat tutkimusartikkeleista akateemisten artikkelien ulkopuolellekin, sisältäen näin myös kartoittavassa kirjallisuuskatsauksessa hyväksyttävän harmaankirjallisuuden. Jokaisessa julkaisussa käsiteltiin nimenomaan hoitotyön esimiesten tiedonhallinnan osaamista. Tutkimusmenetelminä julkaisuissa oli käytetty niin laadullisia kuin määrällisiäkin tutkimusmenetelmiä.
Tutkimustulokset esitellään tarkemmin seuraavassa luvussa 5.2, jossa käsitellään julkaisuista nousseita Hübner (2018) mukaisia hoitotyön esimiesten ydinosaamisalueita. Tutkimuksen tulosten esittelyssä käytetään julkaisuista Liitteen 1. mukaista numerointia. Tulokset esitetään tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksien yleisimmin esiintyneestä (n = 10) ydinosaamisalueesta harvinaisimmin esiintyneeseen (n = 3).
5.2 Ydinosaamisalueiden esiintyvyys
Ydinosaamisalueet on esitetty Taulukossa 6, jossa on nähtävillä myös ydinosaamisalueiden esiintyvyysjärjestys tämän tutkimuksen aineistossa. Esiintyvyysjärjestys taulukossa on yleisimmin aineistossa esiintyneestä ydinosaamisalueesta harvinaisimmin esiintyneeseen ydinosaamisalueeseen.
Taulukon viimeisessä sarakkeessa on lisäksi esitetty ydinosaamisalueiden aineistossa saamat maininnat ja ne on numeroitu Liitteen 1. julkaisujen numeroinnin mukaisesti.
Taulukko 6. Ydinosaamisalueiden esiintyvyys katsaukseen valituissa julkaisuissa
Esiintyvyys järjestys tässä tutkimuksessa
Ydinosaamisalueet Ydinosaamisten saamat
maininnat, N = 11 (tutkimukset numeroitu suluissa)
1. Tieto- ja tiedonhallinnan johtaminen (information and knowledge
management)
n = 10 (1,2,3,5,6,7,8,9,10,11)
2. Hoitotyön kirjaaminen sisältäen termistön (nursing documentation including terminologies)
n = 7 (1,3,4,8,9,10,11)
3. Laatujohtaminen (quality
management) n = 7 (1,2,3,5,7,9,11)
4. Muutosjohtaminen ja sidosryhmien hallinta (change management and stakeholder management)
n = 7 (2,4,6,7,8,9,11)
5. Hoitotyön tiedonhallinnan
periaatteet (principles of nursing informatics)
n = 7 (1,3,7,8,9,10,11)
6. Etiikka ja informaatioteknologia (IT)
(ethics and IT) n = 6 (3,5,7,8,9,11) 7. Strateginen johtaminen ja johtajuus
(strategic management and leadership)
n = 5 (1,2,6,8,11)
8. Henkilöstöjohtaminen (human
resource management) n = 5 (1,3,4,7,9) 9. Johtamisen periaatteet (principles
of management) n = 3 (1,6,9)
10. Prosessinhallinta (process
management) n = 3 (7,8,9)
Tässä tutkimuksessa yleisimmin esiintynyt ydinosaamisalue oli tieto- ja tiedonhallinnan johtaminen (n
= 10). Toiseksi yleisimpiä (n = 7) ydinosaamisalueita oli useampi. Hoitotyönkirjaaminen, laatujohtaminen, muutosjohtaminen ja sidosryhmien hallinta sekä hoitotyön tiedonhallinnan
periaatteet esiintyivät kaikki yhtä monta kertaa tähän tutkimukseen otetuissa julkaisuissa. Seuraavaksi yleisin ydinosaamisalue oli etiikka ja informaatioteknologia (n = 6) sekä henkilöstöjohtamisen ja strategisen johtamisen ydinosaamisalueet (n = 5). Harvimmin (n = 3) esiintyneet ydinosaamisalueet olivat johtamisen periaatteet sekä prosessin hallinta.
Tieto- ja tiedonhallinnan johtaminen (n = 10) oli katsauksen perusteella merkityksellisin ydinosaamisalue. Tieto- ja tiedonhallinnan johtaminen koostui julkaisujen mukaan viidestä osaamiskokonaisuudesta. Osaamiskokonaisuudet pitivät sisällään kyvyn tehdä tietoon perustuvia päätöksiä (1,2,3,5,6,10,11) sekä kyvyn hyödyntää järjestelmiä päätöksenteossa (3).
Osaamiskokonaisuuteen sisältyi myös kyky johtaa ja hallita tietoa (6,9), tunnistaa relevantti tieto toiminnan kehittämistä ajatellen (5,7,8) sekä ymmärtää tiedon toisiokäytön merkityksen (9).
Seuraavaksi yleisimmät ydinosaamisalueet olivat hoitotyön kirjaaminen sisältäen termistöt, laatujohtaminen, muutosjohtaminen sekä hoitotyön tiedonhallinnan periaatteet. Hoitotyön kirjaaminen sisältäen termistöt (n = 7), sisältää julkaisujen mukaan ymmärryksen dokumentaation merkityksestä (1,3,4,8,9,11) sekä ymmärryksen hoitotyön kirjaamiseen liittyviin standardeihin ja
lainsäädäntöihin (8,10,11). Laatujohtaminen (n = 7) koetaan julkaisujen mukaan kykynä arvioida laatua (2,3), organisoida ja tuottaa tietoa (3,5,7,11) sekä analysoida tietoa (5,7). Laatujohtamiseen kuului myös taito hyödyntää teknologiaa laadukkaan tiedon tuottamiseen (1,7) sekä johtaa laatua (9).
Muutosjohtaminen (n = 7) puolestaan pitää sisällään taidon johtaa ja viedä muutosta eteenpäin (2,4,6,9,11). Muutosjohtaminen on myös taitoa esittää muutos ja teknologia mahdollisuutena (2,8) sekä taito osallistua aktiivisesti muutosprosesseihin (4,7). Hoitotyön tiedonhallinnan periaatteet (n = 7) käsittää julkaisujen mukaan tietotekniset taidot, kuten esimerkiksi internet ja tekstin käsittely (1,3,7,10).
Hoitotyön tiedonhallinnan periaatteet sisältävät myös ymmärryksen eri järjestelmien merkityksestä (1,3,7,8,11), kyvyn hyödyntää eri järjestelmiä työtehtäviin (3,7,8,11) sekä kyvyn hyödyntää hoitotyön dataa (9).
Etiikka ja informaatioteknologia (IT) (n = 6) ydinosaamisena koetaan julkaisujen mukaan kykynä ymmärtää tiedon hyödyntämisen eettiset periaatteet (3,8,11) sekä tiedon hyödyntämisen juridiset periaatteet (7,8). Etiikka ja informaatioteknologia pitää sisällään myös tietosuojan ja tietoturvan merkityksen (7,8,9,11) sekä kyvyn hyödyntää tietoa eri näkökulmat huomioiden (5).
Strateginen johtaminen ja johtajuus (n = 5) ilmenee julkaisujen mukaan kykynä ymmärtää strategisen johtajuuden tarkoitus ja sen merkitys (2,8). Strateginen johtaminen ja johtajuus on myös kykyä
hyödyntää strategista johtajuutta (11), nähdä strateginen johtaminen osana tiedonhallintaa ja sen kehittämistä (1,2) sekä taitoa hyödyntää uusia johtamisen näkökulmia (6). Henkilöstöjohtaminen (n = 5) tiedonhallinnan näkökulmasta pitää sisällään henkilöstön resursoinnin ja hyödyntämisen
tiedonhallinnan kehittämisessä, jolloin saadaan myös hoitotyön näkökulma kehittämiseen mukaan (1,3,4,7). Henkilöstöjohtaminen on myös henkilöstöjohtamisen osa-alueiden ymmärtämistä ja hallinnointi on tärkeä osa sitä (5,9).
Kaksi harvimmin esiintynyttä ydinosaamisaluetta olivat johtamisen periaatteet ja prosessin hallinta.
Johtamisen periaatteet (n = 3) ydinosaamisalueena on julkaisujen mukaan budjetointia teknologian avulla (1), organisaation rakenteen tuntemista (6) sekä johtamisen ja hallinnon ymmärtämistä (9).
Prosessin hallinta (n = 3) puolestaan näkyy kykynä hallita, arvioida ja hyödyntää hoitotyön prosesseja (7,8,9).
Taulukko 7. kuvaa tämän tutkimuksen ja Hübner (2018) ym. tutkimuksen ydinosaamisalueiden esiintyvyyksien eroavaisuudet. Tutkimuksissa ei yksikään ydinosaamisalue sijoittunut esiintyvyydessä samalla tavalla. Ydinosaamisalueiden järjestys taulukossa 7. on tämän tutkimuksen tuloksien
mukaisesti esiintyvyydeltään yleisimmästä harvinaisimpaan. Taulukon kolmannessa sarakkeessa on jokaisen ydinosaamisalueen kohdalla esitetty Hübner (2018) ym. tutkimuksen esiintyvyysjärjestys.
Taulukko 7. Ydinosaamisalueiden esiintyvyydet
Ydinosaamisalueet Esiintyvyysjärjestys
tässä
tutkimuksessa
Esiintyvyysjärjestys Hübner ym. (2018) tutkimuksessa
Tieto- ja tiedonhallinnan johtaminen (information and knowledge management)
1. 7.
Hoitotyön kirjaaminen sisältäen termistön (nursing documentation including terminologies)
2. 1.
Laatujohtaminen (quality management) 3. 4.
Muutosjohtaminen ja sidosryhmien hallinta (change management and stakeholder management)
4. 6.
Hoitotyön tiedonhallinnan periaatteet (principles of nursing informatics)
5. 8.
Etiikka ja informaatioteknologia (IT) (ethics and IT) 6. 10.
Strateginen johtaminen ja johtajuus (strategic management and leadership)
7. 3.
Henkilöstöjohtaminen (human resource
management) 8. 5.
Johtamisen periaatteet (principles of management) 9. 2.
Prosessinhallinta (process management) 10. 9.
Kuten Taulukossa 7. on nähtävissä tämän tutkimuksen yleisin ydinosaamisalue tieto- ja
tiedonhallinnan johtaminen (n = 10) oli Hübnner (2018) ym. tutkimuksessa vasta seitsemänneksi yleisin ydinosaamisalue. Tässä tutkimuksessa seuraavaksi yleisimpiä (n = 7) ydinosaamisalueita olivat hoitotyönkirjaaminen, laatujohtaminen, muutosjohtaminen ja sidosryhmien hallinta sekä hoitotyön tiedonhallinnan periaatteet. Hübnerin (2018) ja hänen tutkimusryhmänsä tuloksissa
