T Uudistusalojen vaikutus kaukomaisemaan– tapaustutkimus Kainuussa

Eeva Karjalainen ja Minna Komulainen

Uudistusalojen vaikutus kaukomaisemaan – tapaustutkimus Kainuussa

T

Tulosten mukaan lakimetsän siluetti tulisi säilyttää yhtenäisenä tai jättää harva puusto hakkuualueelle.

Jotta maisemapuilla olisi visuaalista merkitystä, niitä tulisi olla melko paljon ja niiden tulisi sijaita lähellä katsojaa, jotta ne erottuvat maisemasta. Rantametsän hakkuussa parhaaksi vaihtoehdoksi koettiin tiheän suo- javyöhykkeen jättäminen. Myös tasaiseksi harven- nettua puuriviä pidettiin miellyttävämpänä kuin avo- hakkuuta ilman metsäkaistaletta. Epäsäännölliset uu- distusalan muodot olivat pidetympiä kuin geometri- set, ja vaakasuorat muodot parempia kuin pystysuo- rat. Lakimetsä oli herkin hakkuille, kun taas ranta- ja rinnemetsät olivat kestävämpiä. Tulosten pohjalta voi- daan olettaa, että maisemasuunnittelun periaatteet ei- vät ole aina yhtäpitäviä yleisön mieltymysten kanssa eivätkä ulkomailla kehitetyt ohjeet aina sovellu suo- malaiseen maisemaan.

Mitä ja miten tutkittiin?

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka kau- komaisemassa näkyvät metsänhakkuut voitaisiin tehdä siten, että ne olisivat maisemallisesti mahdol- lisimman miellyttäviä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia ovatko Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa kehitetyt maisemansuunnittelun periaatteet soveltuvia Suo- men oloihin ja ovatko asiantuntijoiden näkemykset

yhteneviä ‘maallikkojen’ mieltymysten kanssa.

Tapaustutkimusalueiksi valittiin kaksi kainuulais- ta kylää, Sotkamon Vuokatti ja Paltamon Melalah- ti. Molemmat kylät kuuluvat valtakunnallisesti ar- vokkaisiin maisema-alueisiin (Maisema-aluetyöryh- män... 1992). Kummaltakin alueelta valittiin yksi valokuva, jossa kaukomaisemassa näkyi metsäinen rinne ja etualalla järvi. Näihin kahteen kuvaan si- muloitiin erilaisia hakkuuvaihtoehtoja tietokoneen kuvankäsittelyohjelman avulla. Valokuvat skannat- tiin tietokoneelle ja muokatut hakkuuvaihtoehdot tulostettiin takaisin filmille.

Hakkuuvaihtoehdot laadittiin osittain maisema- arkkitehtuurin periaatteiden pohjalta ja osittain jäl- jitellen nykyisiä hakkuukäytäntöjä (kuva 1). Mai- semasuunnittelun näkemyksiin nojauten tehtiin ole- tuksia maisemallisesti parhaista vaihtoehdoista (Na- tional Forest... 1972, Lucas 1991, Lowland landsca- pe... 1992, Bell 1993). Mm. Rautamäen (1990) ja Antikaisen (1993) mukaan uudistusalan visuaali- nen vaikutus riippuu sen sijainnista maisemaraken- teessa. Siksi maisema jaettiin kolmeen maisema- tyyppiin; lakimetsä, rinnemetsä ja rantametsä (Anti- kainen ja Tolonen 1994). Kuhunkin maisematyyp-

Kirjoitus perustuu Journal of Environmental Manage- ment -sarjaan tarjottuun artikkeliin Karjalainen, E. &

Komulainen, M. 1997. The visual effect of felling on the broad landscape in north-eastern Finland.

Kuva 1. Tutkimuksessa testatut hakkuuvaihtoehdot. Vaihtoehdot ovat ennakko- hypoteesien mukaisessa paremmuusjärjestyksessä (1. = paras, 2. = toiseksi paras jne.).

piin laadittiin hakkuuvaihtoehtoja, joissa tutkittiin mittakaavaa, muotoa, linjoja, yhtenäisyyttä sekä monimuotoisuutta (Lucas 1991, Bell 1993).

Kaikkiaan 190 ihmistä arvioi valokuvat, joita oli 23 kappaletta. Vastaajat olivat alueella vierailevia matkailijoita (99 henkilöä), metsäammattilaisia (58 henkilöä) sekä paikallisia asukkaita (33 henkilöä).

Kuvat näytettiin vastajille diakuvina ja he arvioivat niitä graafisella 10 cm pituisella jana-asteikolla.

Asteikon ääripäät olivat ’en pidä lainkaan’ ja ’pi- dän erittäin paljon’. Vastaajan arvio mitattiin astei- kolta jälkikäteen. Tulokset analysoitiin kaksisuun- taisella varianssianalyysillä ja Tukey’n testillä.

Hyvällä suunnittelulla harmonisempaan m a i s e m a a n

Kun seuraavista tuloksista tehdään johtopäätöksiä ja yleistyksiä, on syytä pitää mielessä, että kysees- sä on tapaustutkimus. Tulokset pohjautuvat kah- teen perusmaisemaan, ja ne voidaan yleistää kos- kemaan ainoastaan samantyyppisiä kaukomaisema- näkymiä. Lisäksi esitetyissä kahdessa näkymässä katsojan etäisyys hakkuuseen on erilainen, joten näiden kahden maiseman tuloksia ei voi aivan suo- raan verrata keskenään. Edelleen vaihtoehtoja laa- dittaessa ei ollut aina mahdollista pitää hakkuu- aukon näkyvää kokoa yhtä suurena. Myös tämä vaikuttaa tulosten tulkintaan, sillä uudistusalan koko on tärkeä seikka sen miellyttävyyttä arvioitaessa.

Hakkuuaukoista ei pidetä

Tulokset osoittavat selvästi, että vastaajat pitivät huomattavasti enemmän maisemista, joissa ei nä- kynyt hakkuuta lainkaan kuin kuvista, joissa oli uudistusala.

Siemenpuut kohentavat lakimetsän uudistusalan maisemallista laatua

Molemmilla tutkimusalueilla arvioitiin kolmea eri- laista lakimetsän hakkuuvaihtoehtoa (kuva 1-A).

Kummassakin maisemassa pidettiin eniten mäen laella tehdystä siemenpuuhakkuusta sekä alemmaksi

sijoitetusta hakkuusta, jossa mäen ääriviivat säilyi- vät yhtenäisinä. Näiden kahden vaihtoehdon arvos- tuksessa ei ollut eroa kummallakaan alueella. Mäen laen paljastava avohakkuu koettiin häiritsevimpä- nä vaihtoehtona molemmissa maisemissa.

Melalahden maiseman hyvämuotoiset siemenpuut lähellä katsojaa paransivat huomattavasti lakimetsän uudistusalan maisemallista miellyttävyyttä verrattu- na avohakkuuseen. Myöskin Vuokatin näkymän ohuet siemenpuut kauempana katsojasta tekivät hak- kuun pidetymmäksi kuin avohakkuun, vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Lakimetsän avohak- kuun häiritsevyys saattaa johtua siitä, että se rikkoo horisontin silmiinpistävämmin kuin siemenpuuhak- kuu ja tekee uudistusalan näkyvämmäksi. Aukolla olevat siemenpuut sen sijaan pehmentävät hakkuun vaikutelmaa ja antavat lupauksen kasvillisuuden palautumisesta. Siemenpuuhakkuu muistuttaa myös suomalaista kansallismaisemaihannetta, jossa näky- mä siivilöityy mäntyjen lomitse.

Vastaajat siis pitivät mäenlaen siluetin täysin yh- tenäisenä säilyttämisestä tai harvan puuston jättä- misestä uudistusalalle. Tulos oli vastoin ennakko- hypoteesia, jonka mukaan siemenpuuhakkuu olisi huonoin vaihtoehto. Maisemasuunnittelussa olete- taan, että taivasta vasten erottuvat puut kiinnittävät huomion hakkuuseen ja että siemenpuilla on liian pieni mittakaava suurimittakaavaisessa maisemas- sa (National Forest... 1972, Lucas 1991, Lowland landscape.. 1992).

Epäsäännölliset muodot parhaita

Rinnemetsässä tutkittiin uudistusalan muodon ja suunnan merkitystä (kuva 1-B). Vuokatin maise- massa (kuva 2) epäsäännöllisen muotoisesta hak- kuualasta pidettiin eniten. Suorakulmainen, vaaka- suoraan eli korkeuskäyrien suuntaisesti tehty hak- kuu koettiin toiseksi parhaimmaksi. Geometrinen, pystysuoraan maiseman linjoja vasten sijoitettu uu- distusala oli vastaajien mielestä huonoin vaihto- ehto. Myöskin Melalahden maisemassa pystysuora geometrinen hakkuualue koettiin häiritsevimmäk- si, mutta vaakasuoran ja polveilevan hakkuun ar- vostusten välillä ei ollut eroa. Melalahden tulokset eivät kuitenkaan ole yhtä luotettavia kuin Vuoka- tin, koska Melalahden näkymässä hakkuuaukot vai-

Kuva 2. Epäsäännölliset muodot koettiin miellyttäväm- miksi kuin geometriset. Korkeuskäyrien suuntaisesti sijoi- tetusta uudistusalasta pidettiin enemmän kuin pysty- suorasta. Vuokatin näkymä.

kuttivat erikokoisilta. Vaakasuoraan sijoitettu uu- distusala näytti pienimmältä ja pystysuora suurim- malta.

Vastaajien mielestä epäsäännöllisen muotoiset hakkuut olivat maisemallisesti miellyttävämpiä kuin suorakulmaiset. Tämä johtunee siitä, että polveile- vat muodot ovat luonnonmukaisemman näköisiä.

Vaakasuorista korkeuskäyrien suuntaisista uudis- tusaloista pidettiin enemmän kuin pystysuorista, mikä saattaisi johtua siitä, että vaakasuorat linjat sopivat paremmin ympäröivän maiseman linjoihin kuin pystysuorat (Lucas 1991, Bell 1993). Tulok- set olivat yhteneväisiä ennakkohypoteesin kanssa.

Suojavyöhyke pehmentää rantametsän uudistusalaa

Molemmilla tutkimusalueilla testattiin kolmea eri rantametsän hakkuuvaihtoehtoa (kuva 1-C). Kum- massakin maisemassa vastaajat arvostivat eniten vaihtoehtoa, jossa oli jätetty tiheä metsävyöhyke rannan suuntaisesti ja siihen oli tehty pieni avaus järvelle päin. Toiseksi parhaaksi koettiin hakkuu, jossa metsävyöhyke oli harvennettu tasaiseksi puu- riviksi ja pensaat oli raivattu pois. Hakkuusta il- man suojakaistaletta pidettiin kaikkein vähiten.

Kuitenkaan Vuokatin maisemassa ero tiheän ja har- vennetun suojavyöhykkeen arvostusten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Vuokatilla uudistus- ala oli kuitenkin kauempana katselijasta ja yksittäi- set puut eivät erottuneet selvästi, vaan näyttivät enemmän pehmeältä massalta.

Vastaajien arviot voivat johtua siitä, että harven- nettu puurivi rannassa saattaa luoda keinotekoisen vaikutelman ja hakkuuala on helpommin näkyvis- sä (Ett öppnare landskap 1973, Kardell 1991). Sen sijaan tiheämpi kaistale peittää hakkuuta järveltä päin tarkasteltaessa ja on myös luonnonmukaisem- man näköinen. Pelkkä avohakkuu taas tekee aukon ja sen muodon selvästi erottuvaksi (Lucas 1991, Lowland landscape... 1992). Tulokset olivat saman-

suuntaisia ennakkohypoteesin kanssa. Lakimetsän hakkuu häiritsevin

Uudistusalan sijainnin vaikutusta tutkittiin ainoas- taan Vuokatin näkymässä. Vastaajien mielestä laki- metsän hakkuut olivat kaikkein häiritsevimpiä, mikä saattaa johtua siitä, että laen paljastaminen rikkoo

Kuva 3. Esitetyistä maisemapuuvaihtoehdoista ainoastaan tämä paransi uudistusalan visuaalista miellyttävyyttä.

Melalahden maisema.

mäen ääriviivat voimakkaasti ja tekee hakkuun si- ten huomiota herättäväksi (Lucas 1991). Rinne- metsän uudistusaloja pidettiin parempina kuin laki- metsän hakkaamista, ja rantametsän hakkuut koet- tiin kaikkein miellyttävimpänä vaihtoehtona. Ar- vostuksiin lienee kuitenkin vaikuttanut se, että rantametsän hakkuiden koko vaikutti pienemmältä kuin muiden maisematyyppien uudistusalojen. Tu- lokset olivat vastoin maisemasuunnittelun oletuk- sia, joiden mukaan järvenranta tai reunavyöhyke on maisemallisesti kaikkein herkin hakkuulle, kun taas rinnemetsä on kestävin (Rautamäki 1990, Lu- cas 1991, Antikainen 1993).

Maisemapuilla ei merkitystä kaukomaisemassa

Maisemapuita koskevat tulokset olivat ristiriitaisia ennakkohypoteesin kanssa, jonka mukaan erityisesti maisemapuuryhmät parantavat hakkuun visuaalis-

ta ulkoasua, ja että maisemapuiden tulisi sijaita lä- hellä hakkuuaukon reunoja (Lucas 1991, Lowland landscape... 1992). Vuokatin näkymässä selvitettiin maisemapuuryhmien merkitystä (kuva 1-D). Vas- taajien mielestä puuryhmät eivät parantaneet uudis- tusalan ulkonäköä, eikä myöskään niiden sijainnil- la ollut vaikutusta. Melalahden näkymässä tutkit- tiin neljää eri vaihtoehtoa yksittäisten maisemapui- den sijainnin suhteen (kuva 1-E). Ainoa vaihtoehto, joka oli vastaajista maisemallisesti miellyttävämpi kuin totaali avohakkuu oli se, jossa maisemapuut olivat yksitellen hakkuuaukon keskellä (kuva 3).

Keskellä aukkoa kasvavat puut peittävät hakkuu- aukkoa ja saattavat antaa vaikutelman, että uudis- tusala olisi pienempi kuin se itse asiassa on. Reu- noilla olevat puut eivät sen sijaan näy kovin selväs- ti kaukomaisemassa.

Maisemapuiden merkitys riippuu todennäköises- ti tarkasteluetäisyydestä. Vuokatin hakkuu oli mel- ko kaukana, joten puuryhmät eivät erottuneet sel-

västi. Melalahden uudistusala taas oli lähempänä katselijaa, ja maisemapuilla olikin siellä enemmän merkitystä. Edellä todettiin, että siemenpuut paran- sivat lakialueen hakkuun ulkonäköä, joten jätetty- jen puiden määrän täytyy ilmeisesti olla melko suuri, jotta niillä olisi maisemallista vaikutusta.

Koulutus vaikuttaa arvostuksiin

Metsäammattilaiset näkivät enemmän eroja vaihto- ehtoisten hakkuutapojen kesken kuin matkailijat ja paikalliset asukkaat. Tämä johtunee siitä, että he ovat tottuneita arvioimaan maisemia ja kiinnit- tämään huomiota erilaisiin hakkuumenetelmiin.

Metsäammattilaiset myös suhtautuivat hakkuisiin myönteisemmin kuin muut ryhmät. Koskematto- mien metsien arvostus ei sen sijaan eronnut ryhmi- en kesken.

Tuloksissa näkyi myös se, että suurin osa tutki- mukseen osallistuneista metsäammattilaisista oli todennäköisesti saanut koulutusta maisemanhoidos- ta. Maisemasuunnittelussa korostetaan esimerkik- si, että taivaanrantaa vasten ei saisi jättää siemen- puita (Luonnonläheinen... 1994). Tähän tutkimuk- seen osallistuneet metsäammattilaiset pitivät enem- män yhtenäisistä mäen ääriviivoista kuin siemen- puuhakkuusta, kun taas muut ryhmät eivät nähneet eroa niiden välillä tai preferoivat siemenpuuhak- kuuta. Samoin maisemanhoidon ohjeistoissa (Luon- nonläheinen.... 1994) painotetaan rantametsän hak- kuussa tiheän suojavyöhykkeen etuja harvaan puu- riviin nähden. Se heijastui tässä tutkimuksessa si- ten, että metsäammattilaiset arvostivat tiheää kais- taletta enemmän kuin muut ryhmät.

Suunnitteluperiaatteet ovat sidoksisssa paikkaan

Kaikkiaan kuutta maisema-arkkitehtuurin pohjalta muodostettua hypoteesia testattiin. Vain osa niistä sai vahvistusta tässä tutkimuksessa. Voidaan olet- taa, että maisema-arkkitehtuurista omaksutut peri- aatteet eivät ole aina yhtäpitäviä yleisön mielty- mysten kanssa. Iso-Britanniassa ja Pohjois-Ameri- kassa kehitetyt ohjeet eivät aina sovellu suomalai- seen metsän vallitsemaan, pienimittakaavaiseen

maisemaan. Suunnitteluperiaatteet ovat siten, aina- kin jossain määrin, sidoksissa tiettyyn kulttuuripii- riin ja luonnonolosuhteisiin. Tutkimuksen keinoin tulisi kehittää visuaalisen suunnittelun ohjeita, jot- ka soveltuisivat paikallisiin kulttuuri- ja luonnon- ympäristöihin.

Kirjallisuus

Antikainen (Komulainen), M. 1993. Metsämaiseman suunnittelu Kolin kansallispuistossa. Metsäntutkimus- laitoksen tiedonantoja 456.

Antikainen, M. & Tolonen, J. (toim.) 1994. Melalahden maisemasuunnitelma. Metsäkeskus Tapion julkaisuja 7/1994.

Bell, S. 1993. Elements of visual design in the land- scape. London. E & FN Spon.

Ett öppnare landskap. 1973. Statens naturvårdsverk.

Publikationer 1973:10.

Kardell, L. 1991. Skogsbruket och landskapsvården. Skog och Forskning 3: 13–20.

Lowland Landscape Design Guidelines. 1992. The For- estry Authority. London. HMSO.

Lucas, O. 1991. The design of forest landscapes. Ox- ford. Oxford University Press.

Luonnonläheinen metsänhoito. Metsänhoitosuositukset.

1994. Metsäkeskus Tapion julkaisuja 6/1994.

Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Maisemanhoito.

1992. Ympäristöministeriö. Raportti 66. Helsinki.

National forest landscape management. 1972. USDA Forest Service Agriculture Handbook 559. Washing- ton D.C.

Rautamäki, M. 1990. Maakunnallinen maisemaselvitys.

Varsinais-Suomi. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto

& Ympäristöministeriö.

■ Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Metsäntutkimuslai- toksen Helsingin tutkimuskeskuksessa.