Ensimmäinen suuri suomalainen matemaatikko kirjeittensä valossa näkymä

TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2019 79 KIRJALLISUUS

pista. Epäinhimillisen todellisuu- den kieltäminen ja inhimillisen todellisuuden tunnustaminen pro- sessoituvat parhaimmilllan toivon ilmapiiriksi. Jotkut ovat pitäneet toivon pedagogiikkaa Freiren kes- tävimpänä teoretisointina. Koska toivon pedagogiikka puhuttelee, opiskelijat näyttävät löytävän sen yhä uudelleen ja uudelleen.

Sorrettujen pedagogiikka osoittautui maailmanmenestyk- seksi, levisi maailmalla erikielisi- nä painoksina ja piraattiversioina, ja edelleenkin teos osoittaa ajan- kohtaisuutensa. Freiren perintö elää, hänen ajatuksiaan tutkitaan ja opetetaan eri yhteiskuntatietei- den aloilla. Mitään erityistä freire- läistä koulukuntaa ei kuitenkaan ole olemassa. Freirelle oli tärkeää ajatusten herättely ja toimintaan kannustaminen, ei oppirakennel- mien luominen. Hän painotti, ettei hänen ajatteluaan kannattanut jäl- jitellä, vaan herättää se eloon uu- sin muunnelmin ja keksiä sille uu- sia käyttötapoja. Suorannan teos on yksi osoitus tästä, muunnelma kumouksellisesta Freirestä.

Suoranta tuntee Freirensä. Hä- nen laajasta tutkimuskirjallisuu- destaan ja viiteapparaatistaan tutkijat, opinnäytetyön tekijät ja ai- heesta kiinnostunut laajempi ylei- sö voivat innostua. Suorannan Paulo Freire – Sorrettujen peda- gogi pitää minkä lupaa, nostaa esille kumouksellisen Freiren, kon- tekstualisoi, etsii aatteellisia yhte- yksiä ja herättelee. Pitää koulut- tautua, oppia, pistää toimeksi ja mennä muuttamaan maailma.

ULLA-MAIJA SALO

Kirjoittaja on dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Ensimmäinen suuri suomalainen matemaatikko kirjeittensä valossa

Turkulainen matemaatikko ja astronomi Anders Johan Lexell (1740–84) oli ensimmäinen kan- sainväliseen maineeseen kohon- nut suomalainen luonnontieteilijä.

Hän teki tärkeimmän elämän- työnsä Pietarin tiedeakatemias- sa Leonhard Eulerin (1707–83) as- sistenttina ja myös lyhytaikaisena seuraajana, minkä lisäksi hänellä oli jäsenyys Edinburghin, Pariisin, Torinon ja Tukholman tiedeakate- mioissa. Lexellin kuuluisin saavu- tus on hänen osuutensa Uranus- planeetan löytämisessä. Johan Carl Erik Stén kirjoitti hänestä mo- nografian A Comet of the Enligh- tenment. Anders Johan Lexell’s Life and Discoveries (Birkhäuser 2014), joka tarkastettiin myös Sté- nin toisena väitöskirjana Helsingin yliopistossa. Teos on arvioitu Tie- teessä tapahtuu -lehden nume- rossa 1/2015.

Nyt on ilmestynyt Sténin toimit- tama 722-sivuinen lähdejulkaisu, joka sisältää Lexellin Euroopan- laajuisen kirjeenvaihdon kollego- jensa kanssa. Stén on käyttänyt 12 vuotta jäljittääkseen Lexellin kaik- ki säilyneet kirjeet lähinnä Base- lin, Helsingin, Lontoon, Pietarin ja Tukholman arkistoista ja kommen- toidakseen ne perusteellisesti. Va- litettavasti kirjeenvaihto tunnetaan

enimmäkseen vain yksisuuntaise- na, koska Lexellin saamia kirjeitä on säilynyt vain muutama.

Tähtitieteen alalla Lexell näyt- tää kirjoittaneen ahkerimmin Ruot- sin kuninkaallisen tiedeakatemian sihteerille Pehr Wilhelm Wargenti- nille (111 säilynyttä kirjettä), Johann III Bernoullille Berliiniin (16 kirjettä) ja Anders Planmanille Turkuun (11 kirjettä). Euroopan tieteellisiin kes- kuksiin tekemältään grand touril- ta hän raportoi eritoten Leonhard Eulerin vanhimmalle pojalle Jo- hann Albrecht Eulerille (27 kirjet- tä). Carl von Linnén kanssa käy- ty kirjeenvaihto (Lexellin kirjeitä 7 kpl, Linnén kirjeitä 1 kpl) kos- ki Venäjän luonnonhistorian tutki- musta. Lukuisien maanmiesten li- säksi kirjeenvaihtotovereita ovat olleet myös muun muassa Mar- cuis de Condorcet, Nevil Maskely- ne ja Charles Messier. Kirjeet vie- vät lukijan keskelle 1700-luvun tieteellistä prosessia. Ne sisältävät suuret määrät numeerista dataa, jonka editoiminen himmenneistä ranskan-, ruotsin-, venäjän- tai la- tinankielisistä käsikirjoituksista on kysynyt kärsivällisyyttä.

Humanistista mielenkiintoa on Lexellin matkakuvauksilla Berlii- nistä, Potsdamista, Göttingenistä, Mannheimista, Strasbourgista, Pa- riisista, Lontoosta, Brysselistä, La Hayesta ja Hampurista. Lexell ku- vaa yleisiä olosuhteita, näkemiään taideteoksia, spektaakkeleita ja tieteellisiä laitoksia sekä tapaami- aan henkilöitä, joiden galleria on valtava. Arvioidessaan tuttavuuk- siaan Lexell sovelsi sveitsiläisen papin Johann Kaspar Lavaterin muodikasta fysiognomista teoriaa, jonka mukaan ihmisen ulkonäöstä on pääteltävissä hänen luonteen- sa. Teoria ei kuitenkaan osoittau- tunut kovin vakuuttavaksi, esi- merkiksi Jean le Rond d’Alembert ei ollenkaan näyttänyt sellai- selta nerolta, joka hän oli! Roh- kenipa Lexell arvioida Ranskan kuninkaallistenkin ulkomuotoa. Ul- komaalaisen ennakkoluulottomin silmin kirjoittama matkakuvaus Pariisista, eritoten sen tiedeaka- temiasta, on osoittautunut mer-

80 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2019 KIRJALLISUUS

kittäväksi lähteeksi ranskalaisille- kin tutkijoille. Lähestyvää Ranskan vallanku mousta Lexell ei osannut ennakoida. Tosin hän huomauttaa, että Marie-Antoinetten ”tulisi hillitä taipumustaan uhkapeleihin”.

Sténin pitkän uurastuksen tulos on ainutlaatuinen lähdeteos, jolla on paikkansa monien muidenkin maiden kuin Lexellin synnyinmaan oppihistoriallisessa kirjallisuudes- sa. Jonkin pienen virheenkin voi löytää: sivulla 694 sanotaan, et- tei Suomessa syntynyttä, runoilija- nakin tunnettua kreivi Gustav Phi- lip Creutziä (1731–85) olisi valittu Turun Akatemian kansleriksi. Itse asiassa kyllä hänet valittiin, mut- ta Creutz ei ottanut tehtävää vas- taan. Vähän myöhemmin hänestä tuli Upsalan yliopiston kansleri.

OSMO PEKONEN

Kirjoittaja on Oulun yliopiston tieteen- historian dosentti.

Taide totuuden tulkkina

Nina Kokkisen tutkimus lähtee liikkeelle ajatuksesta, että Akse- li Gallen-Kallela, Pekka Halonen ja Hugo Simberg tekivät henkistä tai- detta, joka ei täysin vastannut kir- kollista kristillisyyttä silloinkaan, kun teokset oli tehty tilaukses- ta kirkkoihin ja muihin kristillisiin paikkoihin. Hän näkee taiteilijat to- tuudenetsijöinä, jotka kuvasivat

tätä syvemmän henkisyyden etsin- tää myös taiteeseensa.

Teos on kevennetty versio Nina Kokkisen väitöskirjasta To- tuudenetsijät. Vuosisadanvaih- teen okkulttuuri ja moderni hen- kisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Sim- bergin taiteessa (http://urn.fi/

URN:ISBN:978-951-29-7607-2), joka tarkastettiin Turun yliopistos- sa toukokuussa 2019.

Kuvia ja tekstiä

Pekka Halonen maalasi useita alt- taritauluja (Pedersöre, Mikkeli, Kotka, Joroinen, Karstula, Vilppula ja Viipuri). Hugo Simberg koriste- li Tampereen Johanneksen kirkon (myöh. tuomiokirkko). Kokkinen arvelee, että myös Akseli Gallen- Kallela olisi mielellään maalannut alttaritauluja tai ehkä vielä mie- luummin freskoja kirkkojen seiniin, mutta niitä ei häneltä tilattu. Hän maalasi kuitenkin freskoja Poris- sa sijaitsevaan Juséliuksen mau- soleumiin. Mausoleumin rakennut- ti Frizt Arthur Jusélius tyttärensä Sigridin viimeiseksi leposijaksi.

Gallen-Kallelan lisäksi Halonen maalasi mausoleumin eteistilaan freskoja. Mausoleumin maalauk- set tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1931. Gallen-Kallelan työt on maa- lattu uudelleen valokuvien ja Gal- len-Kallelan luonnosten mukaan, mutta Halosen maalaukset jätet- tiin uusimatta.

Edellä mainitut taideteok- set muodostavat Kokkisen tut- kimuksen keskeisaineiston, jo- hon kuitenkin liittyvät monet muut aineistot. Hän on käyttänyt teos- ten esitöitä ja suunnitelmia, tai- teilijoiden muita teoksia, kirjeitä ja muuta arkistomateriaalia, ku- ten muistiinpanoja ja päiväkirjo- ja, aikalaiskirjoituksia lehdissä, myöhempää haastattelu- ja muis- telumateriaalia, taiteilijoiden omis- tamia kirjoja − kaikkiaan käytetyt aineistot ovat hyvin laajoja ja mo- nipuolisia.

Kokkinen on tarkastellut aineis- tojaan analysoimalla sekä kuvia että tekstejä ja yhdistänyt näitä ai- kalaiskeskusteluihin. Hän kuvaa

tässä teoksessa tutkimustyön teo- rioita ja menetelmiä vain melko yleisellä tasolla. Tutkimuksen teo- reettinen osuus kokonaisuudes- saan on löydettävissä varsinaises- ta väitöskirjasta.

Ars perennis − taiteen ikuinen viisaus

Tutkimuksen keskeinen ajatus on, että taide on enemmän kuin pelk- kiä kuvia tai muotoja. Kokkinen osoittaa, että taiteilijat näkivät tai- deteoksissa mahdollisuuden pääs- tä sellaisille alueille, joille esimer- kiksi perinteisillä uskonnoilla tai tieteellä ei ollut pääsyä. Taiteilijoil- la myös ajateltiin olevan erityis- tä herkkyyttä ymmärtää salattu- ja asioita.

Taiteessa nousivat esille mo- nenlaiset näkökulmat salattuun.

Yhtäältä etsittiin kristinuskon sy- vintä olemusta. Herätysliikkeissä painotettiin henkilökohtaisen us- kon löytämistä. Esimerkiksi tolstoi- laisuudessa tavoiteltiin Jeesuksen alkuperäisiä opetuksia, jossa us- kottiin kätkeytyvän sellaista syväl- listä viisautta, joka on kirkollisessa kristillisyydessä ohitettu tai unoh- dettu. Myös Emanuel Swedenbor- gin kirjoitukset houkuttelivat etsi- mään Raamatun avulla yhteyksiä henkisen ja maallisen todellisuu- den välillä. Kuitenkin salaista vii- sautta etsittiin ja löydettiin myös Kalevalasta ja itämaisten uskonto- jen teksteistä sekä primitiivisistä uskomuksista.

Edellisen valossa on siis ollut ymmärrettävää, että taiteilijoiden näkemys henkisyydestä ei aina vastannut töiden tilaajien mieli- kuvaa kristillisestä taiteesta. Esi- merkiksi Simbergin maalaukset Tampereen tuomiokirkkoon hy- väksyttiin äänestyksen jälkeen ni- pin napin.

Yksilöllistä totuuden ja viisau- den etsimistä kuvaavat taitees- sa esimerkiksi erilaiset vaeltaja- hahmot, joista Kokkinen antaa esimerkkejä kuvissa ja teksteis- sä. Yksinäinen vaeltaja saattoi olla erakkomunkki, pyhiinvaelta- ja, mutta myös hyljeksitty etsijä, väärintietäjä tai ikuisesti kiertävä