Rajoittaako veronkiertosäännös osakevaihdon toteuttamista?

(1)

Rajoittaako veronkiertosäännös osakevaihdon toteuttamista?

Itä-Suomen Yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro-Gradu

10.3.2020

Tekijä: Miikka Väänänen 256323

Ohjaaja: Erkki Kontkanen

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Kauppatieteiden laitos

Tekijä

Miikka Väänänen

Ohjaaja

Erkki Kontkanen

Työn nimi (suomeksi ja englanniksi)

Rajoittaako veronkiertosäännös osakevaihdon toteuttamista?

Does the tax evasion provision restrict exchange of shares?

Pääaine

OTM-tutkinto

Työn laji

Pro Gradu

Aika

10.3.2020

Sivuja

X-63

Tiivistelmä

Osakevaihto on vero-oikeudellinen ilmiö, josta on säännökset elinkeinoverolain 52 f §:ssä.

Osakevaihdosta ei ole vastaavia säännöksiä yhtiöoikeudessa. Osakevaihtoa arvioidaan yhtiö- oikeudessa suunnatun apporttiosakeannin perusteella. Vero-oikeuden ja yhtiöoikeuden eroavai- suuksista johtuen, osakevaihtoa on mahdollista käyttää verosuunnitteluvälineenä. Osakevaihdon avulla voidaan jopa siirtää omaisuuseriä verotuksen ulottumattomiin, mutta tällaisia tilanteita varten elinkeinoverolaissa on EVL 52 h § eli veronkiertosäännös, jonka nojalla voidaan osakevaihdon veroedut evätä, jos järjestelyn tarkoitus on veron kiertäminen ja veron välttäminen.

Tutkielman päätutkimusintressi liittyy elinkeinoverolain EVL 52 h §:n mukaisen veronkier- tosäännöksen soveltamiseen elinkeinoverolain 52 f §:n mukaisen osakevaihdon kohdalla. Tut- kielman tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden mukainen kanta siihen, mitä vaatimuksia EVL 52 h §:stä seuraa osakevaihdon toteuttamiselle.

Yritysjärjestelysäännökset pohjautuvat EU:n yritysjärjestelydirektiiviin, joten niitä tarkastellaan, joten yritysjärjestelydirektiivi ja sitä koskeva oikeuskäytäntö tulee ottaa huomioon elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännösten soveltamisessa. Oikeuskäytännössä EVL 52 h §:n sovelta- misedellytykseksi on asetettu lain tarkoituksen vastaisen veroedun saaminen. Jos tällaista veroetua ei synny, järjestelyn liiketaloudellisia perusteita ei tarvitse arvioida. Jos veroetua syntyy, tulee järjestelyn liiketaloudellisia perusteita punnita saatavaa veroetua vasten.

Oikeuskäytännön perusteella voidaan esittää tulkinta, ettei EVL 52 h § rajoita EVL 52 f §:n osakevaihdon toteuttamista. Veronkiertosäännöksen takia järjestelylle on kuitenkin kyettävä esittämään liiketaloudelliset perusteet. Välttämättä niitä ei tarkastella yksittäisen osakevaihdon yhteydessä, mutta ne voivat tulla tarkasteltaviksi osakevaihtoa seuraavien jatkotoimenpiteiden yhteydessä.

Avainsanat

Osakevaihto, yritysjärjestelyt, elinkeinoverolaki, yritysjärjestelydirektiivi, veron kiertäminen, veron välttäminen, liiketaloudelliset perusteet, lain tarkoituksen vastainen veroetu

(3)

SISÄLLYS

1.1 Tutkimuksen taustaa 1

1.2 Tutkimuksen asemointi ja tavoitteet 3

1.3 Tutkimuksen rajaukset 4

1.4 Oikeuslähteet ja metodinen lähestymistapa 5

1.5 Tutkimuksen jäsentely 8

2.1 Yleistä yritysjärjestelysäännöksistä 10

2.1.1 Yritysjärjestelysäännösten EU-oikeudellinen tausta 10

2.1.2 Sulautuminen 12

2.1.3 Jakautuminen 14

2.1.4 Liiketoimintasiirto 15

2.1.5 Osakevaihto 16

2.2 Yritysjärjestelydirektiivin vaikutukset yritysjärjestelysäännösten tulkintaan 17

2.2.1 EU-oikeuden välitön oikeusvaikutus 17

2.2.2 EU-oikeuden tulkintavaikutus 19

2.2.3 Yritysjärjestelydirektiivin tulkintavaikutus 20

3.1 Yhtiöoikeudellinen näkökulma 23

3.2 Vero-oikeudellinen näkökulma 27

3.2.1 Soveltamisala 27

3.2.2 Verotuksen jatkuvuus kohdeyhtiön osakkaiden verotuksessa 29

3.2.3 Hankkivan yhtiön ja kohdeyhtiön verotus 30

3.3 Osakevaihtoon liittyvä verosuunnitteluintressi 31

4.1 Verosuunnittelusta veronkiertoon 34

4.2 Lähtökohdat veronkiertosäännöksen tulkinnalle ja soveltamiselle 37

LÄHTEET V

LYHENNELUETTELO IX

KUVIOT X

1 JOHDANTO 1

2 OSAKEVAIHTO OSANA YRITYSJÄRJESTELYSÄÄNNÖKSIÄ 10

3 OSAKEVAIHTO 23

4 VERONKIERRON ESTÄMINEN 34

(4)

4.3 Elinkeinoverolain 52 h § 42 4.3.1 Yritysjärjestelyn liiketaloudellisten perusteiden merkitys 42

4.3.2 Lain tarkoituksen vastainen veroetu 44

4.3.3 Liiketaloudellisten perusteiden arviointi 49

4.4 Monivaiheoikeustoimet 52

5 JOHTOPÄÄTÖKSET 56

(5)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. Juva 1989.

Alanen, Aatos, Yleinen oikeustiede ja kansainvälinen yksityisoikeus. WSOY 1965.

Andersson, Edward – Penttilä, Seppo, Elinkeinoverolain kommentaari. 14. uudistettu painos. Talentum 2014.

Helminen, Marjaana, EU-vero-oikeus. 4. uudistettu painos. Alma Talent 2018.

Immonen, Raimo, Yritysjärjestelyt. 6. uudistettu painos. Talentum 2015.

Immonen, Raimo, Yritysjärjestelyt. 7. uudistettu painos. Alma Talent 2018.

Järvenoja, Markku, Yritysjärjestelyjen verotus. 2. uudistettu painos. WSOY Pro 2007.

Knuutinen, Reijo, Verosuunnittelua vai veron kiertämistä. Sanoma Pro 2012.

Knuutinen, Reijo, Mitä on ns. aggressiivinen verosuunnittelu? Verotus 1/2015, s. 5-19.

Kukkonen, Matti – Walden, Risto, Elinkeinoverolaki käytännössä. 3. uudistettu painos. Ta- lentum 2015.

Leppiniemi, Jarmo – Walden, Risto, Tilinpäätös ja verosuunnittelu. 11. uudistettu painos.

WSOY pro 2010.

Myrsky, Matti, Prejudikaattien merkitys verotuksessa. Lakimiesliiton kustannus 2002.

Myrsky, Matti – Räbinä, Timo, Verotusmenettely ja muutoksenhaku. Talentum Media 2015.

Myrsky, Matti – Svensk, Niko, Vero-oikeuden oppikirja. Talentum pro 2016.

Mäenpää, Olli, Eurooppalainen hallinto-oikeus. 3. uudistettu painos. Talentum 2011.

Mähönen, Jukka – Villa, Seppo, Osakeyhtiöoikeus käytännössä. Sanoma Pro 2013.

Nykänen, Pekka – Räbinä, Timo, Yksityishenkilöiden luovutusvoittojen verotus. 3. uudistettu painos. Talentum 2013.

Nykänen, Pekka – Räbinä, Timo, Ajankohtaiskatsaus luovutusvoiton verotusta koskevaan oikeuskäytäntöön vuodelta 2017. Verotus 2/2018, s. 150-164.

Ojanen, Tuomas, EU-oikeuden perusteita. 3. uudistettu painos. Edita Publishing 2016.

Penttilä, Seppo, EU-oikeudelliset näkökohdat elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännösten tulkinnassa. Verotus 1/2012, s. 29-40.

Penttilä, Seppo, Veron kiertäminen yritysjärjestelyiden kipupisteenä. Verotus 2/2017, s.

128-140

Penttilä, Seppo, Osakevaihto ja veronkiertäminen – ratkaisu KHO 2017:78 ja sen analyysi, Edilex 8.6.2017. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/18302.pdf]

(6)

Petrosovitch, Katrina, European Union – Abuse under the Merger Directive. European Taxation 2010 vol 50, s. 558-567

Tikka, Kari S., Veron minimoinnista. Förlagsbolaget judex kustannusyhtiö 1972.

Tolonen, Hannu, Oikeuslähdeoppi. WSOY Lakitieto 2003.

Äimä, Kristiina, EY-oikeuden vaikutukset välittömään verotukseen. Talentum 2003.

Wikström, Kauko, Yleiset opit verotuksessa ja vero-oikeudessa. 3. uudistettu painos. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2006.

Wikström, Kauko, Yleiset opit verotuksessa ja vero-oikeudessa. 4. uudistettu painos. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2008.

VIRALLISLÄHTEET

HE 131/1995 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle verohallintolaiksi ja laiksi verotusmenet- telystä sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi.

HE 177/1995 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle yritysjärjestelyjä koskevien elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja eräiden muiden lakien säännösten muuttamisesta.

VaVM 49/1995 vp, Valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 177/1995 vp) yritysjärjestelyjä koskevien elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja eräiden muiden lakien säännösten muuttamisesta.

VaVM 41/2005 vp, Valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 193/2005 vp) tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta.

INTERNETLÄHTEET

Boulogne, Gerard [https://research.vu.nl/ws/portalfiles/portal/42167987/complete+disserta- tion.pdf] (17.1.2020)

Eur-Lex[https://eur-lex.europa.eu/summary/chapter/taxation.html?locale=fi&root_de- fault=SUM_1_CODED%3D21] (17.2.2020)

Verohallinto. [https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48557/yritysjär- jestelyt-ja-verotus-osakevaihto/] (14.1.2020)

Verohallinto. [https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/yhteystiedot-ja-asiointi/yksikot- ja-hallinto/] (17.2.2020)

(7)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan Unionin tuomioistuin

C-6/64 Flaminio Costa vastaan ENEL, EU:C:1964:66

C-8/81 Ursula Becker vastaan Finanzamt Münster-Innenstadt, EU:C:1982:7 C-14/83 Von Colson and Kamann v Land Nordrhein-Westfalen, EU:C:1984:153

C-283/94 Denkavit Internationaal and Others vastaan Bundesamt für Finanzen, EU:C:1996:387

C-28/95 A. Leur-Bloem vastaan Inspecteur der Belastingdienst/Ondernemingen Amsterdam 2, EU:C:1997:369

C-264/96 Imperial Chemical Industries plc (ICI) vastaan Kenneth Hall Colmer (Her Maj- esty's Inspector of Taxes), EU:C:1998:370

C-212/97 Centros Ltd vastaan Erhvervs- og Selskabsstyrelsen, EU:C:1999:126

C-255/02 Halifax plc, Leeds Permanent Development Services Ltd ja County Wide Property Investments Ltd vastaan Commissioners of Customs & Excise, EU:C:2006:121 C-17/03 Vereniging voor Energie, Milieu en Water ym. vastaan Directeur van de Dienst

uitvoering en toezicht energie, EU:C:2005:362

C-212/04 Konstantinos Adeneler ym. vastaan Ellinikos Organismos Galaktos (ELOG, EU:C:2006:443

C-321/05 Hans Markus Kofoed vastaan Skatteministeriet, EU:C:2007:408 C-285/07 A.T. vastaan Finanzamt Stuttgart-Körperschaften, EU:C:2008:705

C-352/08 Modehuis A. Zwijnenburg BV vastaan Staatssecretaris van Financiën, EU:C:2010:282

C-126/10 Foggia - Sociedade Gestora de Participações Sociais SA vastaan Secretário de Estado dos Assuntos Fiscais, EU:C:2011:718

Korkein hallinto-oikeus KHO 1997:81

KHO 10.10.1997 t. 2531 (ATK) KHO 1999:2

KHO 1999:63

KHO 12.4.1999 t. 712 (ATK) KHO 16.11.1999 t. 3080 KHO 2002:81

(8)

KHO 4.2.2005 t. 254 (LRS) KHO 21.4.2006 t. 943 (LRS) KHO 2012:93

KHO 2013:44 KHO 2013:126 KHO 2014:66 KHO 2016:115 KHO 2016:128 KHO 2017:78

Keskusverolautakunta KVL 1996/219

KVL 1997/161 KVL 1998/97 KVL 1999/166 KVL 2000/65

(9)

LYHENNELUETTELO

EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta 360/1968

EU Euroopan Unioni

KHO Korkein hallinto-oikeus

KVL Keskusverolautakunta

OYL Osakeyhtiölaki 624/2006

TVL Tuloverolaki 1535/1992

VML Laki verotusmenettelystä 1558/1995

(10)

KUVIOT

Kuvio 1. Osakevaihto.

(11)

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen taustaa

Globalisoituneessa maailmassa liiketoiminnan harjoittaminen on dynaamista toimintaa. Eri- tyisesti suurille yrityksille¹, mutta kasvavissa määrin myös pienemmille yrityksille liiketoi- minta-alueena on koko maailma. Yrityksille on elintärkeää, että ne voivat muokata omistus-

2 ja toimintarakenteitaan³, jotta ne pystyvät vastaamaan markkinoilla olevaan kilpailuun te- hokkaalla tavalla. Yrityksen toimintarakenne voi muodostua yhdestä yhtiöstä, vertikaali- sesta konsernirakenteesta tai samojen omistajien omistamista useista yrityksistä eli horison- taalisesta yritysryhmästä⁴.

Jotta yritykset voisivat muokata toiminta- ja omistusrakenteitaan, ei järjestelyistä tulisi syn- tyä veroseuraamuksia. Suomen verolainsäädännössä on mahdollistettu yritysten toimintarakenteiden muokkaaminen eli yritysjärjestelyt ilman välittömiä veroseuraamuksia. Yritysjär- jestelyitä koskevat säännökset ovat elinkeinoverolain (360/1968, EVL) 52 – 52 g §:ssä (1137/2005). Tuloverolaissa (1535/1992, TVL)ei ole omia säännöksiä yritysjärjestelyistä, vaan laissa viitataan pääosin EVL:n säännöksiin.⁵ Elinkeinoverolain mukaiset yritysjärjes- telyt ovat sulautuminen, jakautuminen, liiketoimintasiirto ja osakevaihto. Sulautuminen ja jakautuminen ovat sekä vero-oikeudellisia että yhtiöoikeudellisia ilmiöitä, mutta osakevaihto ja liiketoimintasiirto ovat puhtaasti vero-oikeudellisesti säänneltyjä järjestelyjä.⁶ Yh- tiöoikeudellisesti osakevaihdossa on kysymys suunnatusta apporttiehtoisesta osakemerkin- nästä, joten järjestelyn tulee täyttää osakeyhtiölain (624/2006, OYL) osakeantia koskevat

1 Yrityksen käsite on laaja, eikä sen merkityssisältöön pureutuminen ole tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista vaan tutkielmassa keskitytään osakeyhtiömuotoisiin yrityksiin. Yritys-termin synonyymeinä käytettään tässä tutkielmassa myös yhteisö tai yhtiö, mutta niillä kaikilla tarkoitetaan osakeyhtiötä.

2 Omistusrakenteella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, kuinka yritys omistetaan, toisin sanoen ketkä ovat sen omistajia.

3 Toimintarakenteella tarkoitetaan tässä yhteydessä yrityksen organisoitumisen rakennetta.

4 Immonen 2015, s.17.

5 Tuloverolain 28 §:n (1136/2005) mukaan yhteisöjen ja yhtymien sulautuessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52, 52 a, 52 b ja 52 h §:ssä säädetään, ja yhteisöjen jakautuessa, mitä mainitun lain 52, 52 c ja 52 h §:ssä säädetään. Tuloverolain 45.5 §:n (219/2012) mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitetussa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi, jollei mainitun lain 52 h §:stä muuta johdu.

6 Nykänen – Räbinä 2013, s. 290.

(12)

edellytykset.⁷ Vastaavalla tavalla liiketoimintasiirtoa arvioidaan apporttisijoitusta koskevien säännösten perusteella⁸.

Yritysjärjestelysäännöksillä lainsäätäjä on tarjonnut verovelvollisille mahdollisuuden muokata yritystoiminnan rakenteita verotehokkaalla tavalla.⁹ Järjestelyn täyttäessä elinkeinoverolain 52 – 52 g §:ssä asetetut edellytykset, se voi tapahtua ilman välittömiä veroseuraamuksia, toisin sanoen veroneutraalisti.¹⁰ Järjestelyissä syntyvä veroetu ei ole lopullinen veroetu vaan kyse on verotuksen jaksottamisesta. Normaalisti omaisuuserien luovutuksista syntyvia voittoja verotetaan luovutusten yhteydessä, mutta yritysjärjestelysäännöksillä verotus siirretään toteutettavaksi järjestelyä seuraavien luovutusten yhteyteen¹¹.

Elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännökset pohjautuvat yritysjärjestelydirektiiviin.¹² Suo- men elinkeinoverolain 52 – 52 h §:llä implementoitiin yritysjärjestelydirektiivin tavoitteet osaksi Suomen verolainsäädäntöä. Suomessa päätettiin käsitellä sekä kotimaisia että rajat ylittäviä yritysjärjestelyjä verotuksellisesti samalla tavalla, vaikka yritysjärjestelydirektiivi velvoitti Suomea vain jälkimmäisen osalta.¹³ Tämä tarkoittaa sitä, että direktiivin tulkinnassa ja soveltamisessa on otettava huomioon direktiivi, sen tavoitteet sekä direktiivin tulkintaan liittyvät Euroopan Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, myös silloin kun ky- seessä on puhtaasti kansallinen yritysjärjestely¹⁴.

8 Kukkonen – Walden 2015, s. 317.

9 Penttilä 2017, s. 1; Nykänen – Räbinä 2018, s. 154. Ks. myös yritysjärjestelydirektiivin perustelukappale 2.

10 Kuitenkin varainsiirtoveroseuraamuksia voi tulla järjestelyiden osalta. Esimerkiksi osakevaihdossa vastaanottava yhtiö on verovelvollinen varainsiirtoveron osaltaan saamistaan osakkeista. Osakevaihdon kohteena olevan yhtiön osakkeenomistajat eivät ole verovelvollisia suorittamaan osakeannissa merkitsemistään osakkeista.

Osakevaihdon osalta hankkivasta yhtiöstä ja kohdeyhtiöstä enemmän jäljempänä. Ks. Nykänen – Räbinä 2018, s. 155.

11Nykänen – Räbinä 2013, s. 9; Penttilä, Seppo 2017, s. 1. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä todeta se, että veroetu voi myös muodostua lopulliseksi, jos seuraavan luovutuksen yhteydessä sovelletaan jotain toista ve- rovapautta koskevaa säännöstä, mutta tällöin ollaankin useasti tämän tutkielmaan aihepiirin mukaisessa tilan- teessa eli kysymys voi olla veron kiertämisestä.

12 Neuvoston direktiivi eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (90/434/ETY). Direktiiviä on sittem- min muutettu ja 19.10.2009 direktiivistä annettiin kodifioitu toisinto: neuvoston direktiivi eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jä- senvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (2009/133/EY). Kun tässä tutkielmassa viitataan yritysjärjestelydirektiiviin niin sillä tarkoitetaan kodifioitua toisintoa.

13 HE 177/1995 vp, s. 1.

14 Penttilä 2012, s. 29; Nykänen – Räbinä 2018, s. 154. EU:n tuomioistuimen mukaan sillä on toimivalta tulkita yhteisön oikeutta tilanteissa, joissa yhteisön oikeus ei suoraan koske kyseistä tilannetta, mutta kun kansallinen lainsäätäjä on päättänyt direktiivin voimaansaattamisen yhteydessä kohdella valtion sisäisiä ja rajat ylittäviä tapauksia samalla tavalla. Asia C-28/95 A. Leur-Bloem, EU:C:1997:369, kohta 34.

(13)

Elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännöksiä ei kuitenkaan ole mahdollista rajoituksetta käyttää yritysten omistus- ja toimintarakenteiden muokkaamiseen, sillä yritysjärjestelysään- nösten soveltamisalaa rajoittaa veronkiertosäännös EVL 52 h § (1137/2005).¹⁵ Säännöksen mukaan yritysjärjestelyjä koskevia EVL 52 – 52 g §:ien säännöksiä ei sovelleta, jos järjes- telyn pääasiallisena tai yhtenä pääasiallisista syistä on ollut veron kiertäminen tai veron vält- täminen. Veron kiertämistä estävä säännös asettaakin rajat yritysjärjestelyjen avulla tehtä- ville verosuunnittelullisille toimenpiteille. Samalla säännös aiheuttaa oikeudellista epävar- muutta yritysjärjestelysäännösten soveltamiseen, koska yritysten organisoitumisen rakenteet ovat entistä innovatiivisempia. Esimerkiksi yritysjärjestelysäännösten avulla voidaan pyrkiä muokkaamaan yritysten rakenteet sellaisiksi, että järjestelyiden yhteydessä syntynyt vero- jatkuvuus muuttuu osittain lopulliseksi veroeduksi. Yritysjärjestelyihin liittyy veronsaajien ja verovelvollisten puolelta suuria intressieroja, joita tuomioistuimet ovat viime vuosina jou- tuneet ratkomaan. Oikeudelliset ongelmat ovat painottuneet erityisesti tapauksiin, joihin on kohdistunut eniten verosuunnittelullista mielenkiintoa. Näitä tapauksia ovat olleet kokonaisjakautuminen, osittaisjakautuminen ja viime aikoina myös osakevaihto.¹⁶

1.2 Tutkimuksen asemointi ja tavoitteet

Vero-oikeudellisissa tutkimuksissa käsitellään yksityisoikeudellisia oikeusnormeja vero-oikeudellisten oikeusnormien rinnalla, koska verotus perustuu yksityisoikeudellisiin oikeus- toimiin.¹⁷ Tämä tutkielma liittyy elinkenoverolain aineellisoikeudellisiin kysymyksiin. Yri- tysjärjestelyt toteutetaan yhtiöoikeudellisten instrumenttien avulla, joten yhtiölainsäädäntöä käsitellään rinnasteisesti elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännösten käsittelemisen yhtey- dessä.

Tutkielman päätutkimusintressin voi kiteyttää muutamaan kysymykseen. Rajoittaako elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n veronkiertosäännös EVL 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla toteutettavaa yritysten omistus- ja toimintarakenteiden muokkaamista? Mitä vaatimuksia EVL 52 h § asettaa EVL 52 f §:ssä säädetyn osakevaihdon soveltamisedellytysten lisäksi? Jotta näihin kysymyksiin voidaan vastata, on ensiksi tarkasteltava sitä, miten yritysjärjestelydirektiivi vaikuttaa Suomen elinkeinoverolain yritysjärjestelyjä koskevien

16 Penttilä, Seppo 2017, s.128.

17 Myrsky – Svensk 2016, s.13.

(14)

säännösten tulkintaan. Toiseksi tarkastellaan, mitä osakevaihto ylipäänsä tarkoittaa sekä vero-oikeudellisesta että yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta. Kolmanneksi on hyvä ymmär- tää, kuinka EVL 52 h §:ää tulkitaan ja sovelletaan yritysjärjestelyjen kohdalla, jotta voidaan tarkastella, miten veronkiertosäännöstä tulee tulkita osakevaihdon kohdalla.

Tutkielman tarkoituksena on selventää niitä vaatimuksia, joita EVL 52 h § asettaa muodol- lisesti oikein toteutetulle osakevaihdolle. Tästä seuraa, että samalla tulee selvitettyä osakevaihdon avulla toteutettavan verosuunnittelun laajuutta. Tutkimus liittyy vero-oikeudelli- seen keskusteluun, jota käydään EVL 52 h §:n soveltamisen ympärillä.

1.3 Tutkimuksen rajaukset

Tutkielmassa luodaan lyhyt katsaus kaikkiin elinkeinoverolain yritysjärjestelyhin, jotta niihin liittyvää veronkiertämistä koskevaa oikeuskäytäntöä on mahdollista arvioida. Tutkiel- man pääasiallinen paino on osakevaihdossa ja siihen liittyvässä veronkiertoproblematii- kassa. Tutkimusongelman tarkastelun yhteydessä käsitellään osakeyhtiöitä¹⁸, koska EVL 52 f §:n mukaan osakevaihto koskee vain osakeyhtiöitä. Osakevaihto ei ole yhtiöoikeudellinen ilmiö vaan osakevaihdossa tapahtuvia toimenpiteitä arvioidaan osakeyhtiölain suunnattua apporttiehtoista osakemerkintää koskevan sääntelyn perusteella.¹⁹ Tästä syystä osakevaihtoa tarkastellaan myös yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta.

Tutkimuksessa ei ole tarkoitus syventyä EVL 52 f §:n soveltamisen tulkintaongelmiin, kuten esimerkiksi siihen, miten välillinen omitus huomioidaan osakevaihdon äänivaltakynnyksen laskemisessa. Osakevaihdon ymmärtämisen takia säännöksen soveltamisedellytykset käsi- tellään tarpeellisella tavalla. EVL 52 f §:n soveltamisedellytysten täyttymättä jäämisestä seuraa, ettei järjestelyyn sovelleta verojatkuvuutta. Tällöin verotus toimitetaan yleisten sään- nösten mukaan järjestelyn yhteydessä. Osakevaihdon kohdalla tämä merkitsee apporttieh- toisen osakeannin verottamista. Myös EVL 52 h §:n soveltamisesta seuraa sama verokohtelu kuin EVL 52 f §:n soveltamatta jättämisestä. Tutkielman kannalta EVL 52 h §:n soveltamisesta aiheutuvat veroseuraamukset ovat kuitenkin toisarvoinen seikka, sillä tutkimusintressi keskittyy pääasiallisesti siihen, milloin EVL 52 h §:ää sovelletaan ja miten sitä tulkitaan.

18 Tutkielmassa osakeyhtiöiden synonyyminä käytetään yritys, yhteisö ja yhtiö.

19 Andersson – Penttilä 2014, s. 779.

(15)

Osakevaihtoa koskevassa EVL 52 f §:ssä on säännelty tilanteesta, jossa osakekevaihdon suo- rittanut henkilö siirtyy Suomesta ulkomaille. Ulkomaille muuttaminen ei merkitse veroedun saamista vaan yleensä verotuksen jatkuvuusetu menetetään, jolloin verotus toimitetaan maastamuuton yhteydessä. Exit-tax problematiikan käsittely ei kuitenkaan ole tämän tutkielman kannalta tarkoituksenmukaista.²⁰

Verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995, VML) on yleinen veronkiertämissäännös.

Lainsäätäjä on nähnyt tarpeelliseksi säätää erityisen yritysjärjestelyihin liittyvän säännöksen yleisen veronkiertämissäännöksen, VML 28 §:n lisäksi.²¹ EVL 52 h §:n soveltamisalan laa- juuden selvittäminen edellyttää EVL 52 h §:n ja VML 28 §:n välisen suhteen pintapuolista käsittelyä. Tässä tutkielmassa ei kuitenkaan syvennytä VML 28 §:n yleiseen tulkintaan tai siihen liittyviin tulkintaongelmiin.

1.4 Oikeuslähteet ja metodinen lähestymistapa

Elinkeinoverolain 52 h §:ssä on säädetty, että yritysjärjestelyn veroedut voidaan evätä, jos järjestelyn tarkoituksena on veron kiertäminen tai veron välttäminen. Veron kiertämistä ja veron välttämistä ei kuitenkaan ole määritelty elinkeinoverolaissa eikä yritysjärjestelysään- nösten taustalla olevassa yritysjärjestelydirektiivissä. Sen arvioimiseksi, milloin järjestelyn pääasiallinen tarkoitus on veron kiertäminen tai veron välttäminen ei ole määritelty yleistä mittapuuta. Yritysjärjestelysäännöksistä ei suoraan selviä, mistä näkökulmasta veron kiertä- mistarkoitusta arvioidaan: toimeen osallistuvien yhtiöiden vai yhtiöiden omistajien näkökul- masta. Näiden syiden takia tarvitaan lain säännöksen tulkintaa eli normin sisällön selvittä- mistä.

Tutkimusongelmaa lähestytään oikeusdogmatiikan eli lainopin keinoin. Tutkielmassa selvi- tetään vastausta kysymykseen, mikä on voimassa olevan oikeuden mukaan EVL 52 h §:n sisältö EVL 52 f §:n mukaisen osakevaihdon kohdalla. Tutkielmassa sovelletaan samoja oi- keuslähteitä ja päättelyperiaatteita, joita lainsoveltaja käyttää asioita ratkaistessaan. Jos päät- telyperiaatteet olisivat erilaiset, ei tutkielmalla olisi mitään arvoa voimassa olevan oikeuden selvittämisen suhteen. Tutkielmassa ei kuitenkaan ratkaista yhtä ainutta tapausta eikä tut-

20 Andersson – Penttilä 2014, s. 787–789.

21 HE 177/1995 vp. s.10.

(16)

kielman kirjoittajalla ole ratkaisupakkoa, joten näiltä osin näkökulma eroaa tuomarin näkö- kulmasta. Tutkielman kysymysasetelmaa tarkastellaan ikään kuin järjestelmän ulkopuo- lelta.²²

Tämän tutkielman verosäännösten tulkintaan vaikuttaa muutama erityispiirre, jotka ovat mainitsemisen arvoisia. Ensimmäisenä erityispiirteenä voidaan mainita vero-oikeudellinen legalismi, joka asettaa vaatimuksen lakitekstin korostuneelle asemalle verolakien tulkinnassa.²³ Korostettu laillisuuden vaatimus²⁴ ilmenee perustuslain (731/1999, PL) 81 §:stä, jonka mukaan verosta säädetään lailla. Vero-oikeuden legalismi asettaa rajat verolakien tulkinnalle. Veroista päätetään valtiovallan ylimmällä päätöksentekotasolla, joka tarkoittaa, ett- eivät tuomioistuimet tai viranomaiset voi verosäännösten tulkinnalla luoda sellaisia uusia veroja, joita lainsäätäjä ei ole säätänyt.²⁵ Elinkeinoverolain 52 h §:n tulkinnalla ei voida supistaa verovelvollisille yritysjärjestelysäännöksillä säädettyä verosuunnittelumahdolli- suutta.

Oikeuslähteenä kirjoitettu laki on selviö, mutta selvitettäessä sitä ”mitä laki sanoo”, joudutaan välillä etsimään ratkaisuohjetta myös muista oikeuslähteistä.²⁶ Sanamuodon²⁷ mukai- sesta tulkinta on lähtökohta, mutta verolakien tulkinnassa voidaan esittää argumentteja vas- takkaiseen suuntaan viittaavaan tulkinnan, realismin, puolesta.²⁸ Realistisen soveltamistavan mukaan lain sanamuodon asettamia rajoja ei tulkita yhtä tiukasti kuin formalistisen soveltamistavan mukaan.²⁹ Lait ovat usein epätäydellisiä. Ensiksi lait kirjoitetaan yleiseen muotoon ja ne koskevat omilla soveltamisalueellaan kaikkea. Lainsäätämisvaiheessa on etukäteen mahdotonta ratkaista kaikkia tulevia yksittäisiä tapauksia. Toiseksi lainsäätäjä käyttää lakeja laatiessaan yleiskieltä tai arkikieltä, jolloin sanamuodot voivat olla hieman avoimia. Kol- manneksi lainsäätäjä voi tarkoituksella jättää oikeuskäytännön harkittavaksi, mikä on sään- nöksen täsmällisen merkityssisältö. Verosäännösten epätäydellisyyteen vaikuttaa myös taloudellisten ilmiöiden nopea uudistuminen suhteessa verolainsäädäntöön. Verolakien tulkin-

22 Aarnio 1989, s. 56–58.

23 Wikström 2008, s. 26.

24 Synonyymi vero-oikeudelliselle legalismille.

25 Wikström 2008, s. 25.

26 Myrsky 2002, s. 21–23.

27 Myös formalismi.

28 Wikström 2008, s. 27.

29 Tikka 1972, s. 127–128; Wikström 2008, s. 27.

(17)

nassa tarvitaankin joustoa, sillä joustamaton tulkinta voi johtaa tilanteeseen, jossa spekula- tiivisten veroetujen tavoittelu hyväksytään. Realistisella tulkinnalla voidaan yrittää torjua tilanteita, joissa toimenpiteen oikeudellinen muoto ja taloudellinen sisältö eivät vastaa toisi- aan. Joustavalla tulkinnalla voidaankin täydentää sanamuodon mukaista tulkintaa.³⁰

Sitä aineistoa, jonka perusteella verovelvolliset hankkivat tietoa tulkintaongelmiensa ratkai- semiseksi sekä lainkäyttäjät muodostavat ratkaisujensa perustana olevan tuomionormin, kut- sutaan oikeuslähteiksi.³¹ Oikeuslähteet ovat osa oikeuslähdeoppia, jossa on kysymys meto- disista säännöistä ja periaatteista, joiden avulla eri oikeuslähteitä tulkitaan, arvioidaan ja ver- rataan toisiinsa. Oikeuslähdeoppi kuuluu oikeustieteen ydinalueisiin. Sen avulla voidaan hahmottaa ne oikeuslähteet, joiden pohjalta ratkaisulle saadaan muodollinen ja lainmukai- nen perusta.³²

Toinen tutkimuskysymyksiin liittyvä erityispiirre on yritysjärjestelysäännösten EU-oikeudellinen tausta. Lähtökohtaisesti välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan,joten EU:n oikeuslähteillä ei ole sellaista painoarvoa verotuksessa kuin oikeuden- aloilla, jotka kuuluvat EU:n yksinomaiseen toimivaltaan.³³ Tässä yhteydessä on hyvä huo- mata, että elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännösten soveltamisessa on kyse direktiivipohjaisten säännösten soveltamisesta. Tämä korostaa EU-oikeuslähteiden merkitystä yritysjär- jestelysäännösten tulkinnassa, vaikka ratkaisut tehdään kansallisten säännösten perusteella.

EU-oikeutta pidetään yleisesti ylikansallisena oikeusjärjestyksenä, joka luo oikeuksia ja velvollisuuksia EU:n toimielimille, jäsenvaltioille sekä yksityisille oikeussubjekteille.³⁴ EU-oikeus on otettava huomioon ja sitä on tarvittaessa sovellettava kansallisten viranomaisten ja tuomioistuimen ratkaistaessa heille kuuluvia asioita.³⁵ EU-oikeuslähteiden erityispiirteenä on EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön suuri merkitys säädännäiseen oikeuteen verrat- tuna.³⁶

30 Tolonen 2003, s. 109; Wikström 2008, s. 27.

31 Alanen 1965, s. 44; Myrsky 2002, s. 13.

32 Myrsky 2002, s. 12–15.

33 Eur-Lex, kohta verotus.

34 Ojanen 2016, s. 37

35 Myrsky 2002, s. 18; Äimä 2003, s. 24; ks. Wikström 2006 s.26. EU-oikeuden etusija oppi on syntynyt EY- tuomioistuimen ratkaisun käytännön pohjalta ja yhtenä tärkeimpänä EY-oikeuden ratkaisuna kyseisessä asiassa voidaankin pitää asiaa C-6/64 Costa v. Enel, EU:C:1964:66, jossa tuomioistuin totesi yhteisön oikeuden olevan itsenäinen oikeuslähde.

36 Wikström 2008, s.33.

(18)

Kolmas erityispiirre liittyy oikeuskäytännön ”korostuneempaan” merkitykseen suhteessa lain esitöihin.³⁷ Lakien esitöistä etsitään perinteisesti tietoa lainsäätäjän ”tarkoituksesta”.³⁸ Yritysjärjestelysäännösten esitöissä on tuotu esiin sääntelyn tarkoitusta ja annettu esimerk- kejä mahdollisesta veronkiertotarkoituksesta. Kuitenkaan esitöistä ei selviä tarkoin, milloin säännöstä sovelletaan ja milloin ei. Yleensä verosäännösten soveltamisessa korkeimman hallinto-oikeuden prejudikaateilla eli ennakkoratkaisuilla on ollut korostunut rooli.³⁹ Tuo- mioistuimen ratkaisukäytäntö täsmentää normien sisältöjen tulkintaa. Tämän tutkielman tut- kimuskysymysten suhteen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuilla on myös ollut merkit- tävä rooli.

Neljäntenä erityispiirteenä ovat keskusverolautakunnan (KVL) ratkaisut. Keskusverolauta- kunta antaa asiakkaiden hakemuksesta tulo- ja arvonlisäverotusta koskevia ennakkoratkai- suja.⁴⁰ KVL:n ratkaisuilla on toisen asteista prejudikatiivista arvoa.⁴¹ Ohjausvaikutus korkeimman hallinto-oikeuden suuntaan on todennäköisesti heikko, mutta Verohallinnon rat- kaisuihin ohjausvaikutus on mahdollinen.⁴² Yritysjärjestelyihin liittyy suuria intressieroja veronsaajien ja verovelvollisten välillä. Tästä syystä järjestelytilanteissa haetaan ennakko- ratkaisuja Verohallinnolta tai KVL:lta jopa ”varmuuden” vuoksi.⁴³ Toisen asteinen ohjausvaikutus syntyy siitä, että KVL sekä mahdollisesti Verohallinto ratkaisevat jatkossakin sa- manlaiset tapaukset samalla tavalla.

1.5 Tutkimuksen jäsentely

Tutkielman toisessa luvussa käsitellään yritysjärjestelysäännösten taustaa sekä esitellään elinkeinoverolain mukaiset yritysjärjestelyt pintapuolisesti. Lähtökohtaisesti yritysjärjeste- lyihin liittyvät verotusasiat ratkaistaan kansallisen säännösten perusteella, mutta direktiivipohjaisten säännösten tulkinnassa myös EU-oikeus on otettava huomioon ratkaisuja tehtä- essä. Tästä syystä luvussa tarkastellaan EU-oikeuden ja yritysjärjestelydirektiivin vaikutusta elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännösten tulkintaan ja soveltamiseen.

37 Myrsky 2002, s. 164.

38 Tolonen 2003, s. 119.

39 Myrsky 2002, s. 35.

40 Verohallinto, kohta ennakkoratkaisun hakeminen keskusverolautakunnalta.

41 Myrsky 2002, s. 66.

42 Myrsky 2002, s. 66; Tikka 1972, s. 109.

43 Penttilä 2017, s. 128.

(19)

Kolmannessa luvussa tarkastellaan osakevaihtoa yhtiöoikeudellisesta ja vero-oikeudellisesta näkökulmasta. Luvun tarkoituksena on pohjustaa ymmärrystä osakevaihdosta, jotta veron- kiertosäännöksen tulkinnassa voidaan huomioida osakevaihdon erityispiirteet. Jotta veron- kiertosäännöstä olisi mielekästä tutkia osakevaihdon kohdalla, kyseisessä luvussa tuodaan esille myös osakevaihtoon liittyviä verosuunnittelullisia intressejä.

Tutkielman neljännessä luvussa pureudutaan EVL 52 h §:n soveltamiseen. Ensiksi tarkastellaan EVL 52 h §:n tulkinnan lähtökohtia. Toiseksi syvennytään EVL 52 h §:n soveltamiseen oikeuskäytännön avulla kaikkien yritysjärjestelyiden osalta. Lopuksi käsitellään yritys- järjestelyitä niiden monivaiheisuuden näkökulmasta. Viimeisessä luvussa tiivistetään EVL 52 h §:n tulkinnassa esiin tulevia elementtejä osakevaihdon kohdalla. Luvussa pyritään muo- dostamaan voimassa olevan oikeuden mukainen vastaus tutkimuskysymyksiin.

(20)

2 Osakevaihto osana yritysjärjestelysäännöksiä

2.1 Yleistä yritysjärjestelysäännöksistä

2.1.1 Yritysjärjestelysäännösten EU-oikeudellinen tausta

Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 toi Suomen vero-oikeuteen uuden ulot- tuvuuden, EU-vero-oikeuden.⁴⁴ EU-vero-oikeus kaventaa Suomen itsenäistä verotusoikeutta muun muassa tilanteissa, joissa verovelvollisilla on liittymä Suomen lisäksi johonkin toiseen EU-jäsenvaltioon.⁴⁵ Yritysjärjestelydirektiivi, joka alun säädettiin jo vuonna 1990, tuli Suo- mea sitovaksi unioniin liittymisen yhteydessä. Suomi saattoi yritysjärjestelydirektiivin voi- maan elinkeinoverolain 52- 52 g §:llä (lain muutos 1733/1995). Ennen lainmuutosta Suo- messa säänneltiin vain sulautumisesta ja diffuusiosta⁴⁶. Direktiivin implementoiminen lisäsi merkittävästi yritysjärjestelymahdollisuuksia, koska yritysjärjestelykeinoiksi säädettiin sulautumisen lisäksi jakautuminen, liiketoimintasiirto sekä osakevaihto.⁴⁷ Vaikka yritysjärjes- telydirektiivi velvoitti Suomea vain rajat ylittävien yritysjärjestelyiden osalta, päätettiin di- rektiivissä säädetyt veroedut ulottaa koskemaan myös puhtaasti kansallisia järjestelyjä. Elin- keinoverolain 52 – 52 h §:ssä säädettyjen yritysjärjestelysäännösten soveltamisessa onkin kyse direktiiviin pohjautuvien säännösten soveltamisesta eli EU-oikeuden välillisestä soveltamisesta.⁴⁸ Yritysjärjestelydirektiivi, sen tavoitteet ja EU-tuomioistuimen tulkinnat on otettava huomioon yritysjärjestelysäännösten soveltamisessa.⁴⁹ Tästä syystä sekä EU-oikeus että yritysjärjestelydirektiivi vaikuttavat EVL:n yritysjärjestelysäännösten soveltamiseen.⁵⁰ Yritysjärjestelydirektiivin tavoitteena on poistaa verotukselliset esteet yritystoiminnan uudelleen järjestelyiltä EU:n alueella.⁵¹ Direktiivin perustelukappaleissa todetaan, että eri jä-

44 Myös eurooppavero-oikeus -termiä voidaan käyttää synonyyminä, ks. Wickström 2006, s. 39.

45 Helminen 2018, s. 24.

46 Diffuusio vastasi sisällöltään läheisesti nykyistä liiketoimintasiirtoa. Ks. Andersson – Penttilä 2014, s. 710.

47 Andersson – Penttilä 2014, s. 709–710. Tässä tutkielmassa yritysjärjestelyillä tarkoitetaan EVL:n mukaisia yritysjärjestelyjä: sulautumista, jakautumista, liiketoimintasiirtoa ja osakevaihtoa. Myös muita järjestelyjä voidaan kutsua yritysjärjestelyiksi, mutta ne eivät ole relevantteja tämän tutkielman kannalta.

48 Penttilä 2012, s. 29.

49 Penttilä 2012, s. 30; Asia C-28/95 A. Leur-Bloem, EU:C:1997:369, kohta 34. Euroopan Unionin tuomioistuin on todennut, että tällaisessa asiassa, jossa kansallinen lainsäätäjä on päättänyt kohdella puhtaasti kansallisia tilanteita samalla tavoin kuin direktiivillä säänneltyjä tilanteita, lainsäätäjä on mukauttanut kansallisen lainsää- dännön yhteisön oikeuteen. Tällöin EU:n tuomioistuimella on toimivalta tulkita yhteisön oikeutta myös tilanteissa, joka koskee vain kansallista järjestelyä.

50 Penttilä 2012, s. 29.

51 Helminen 2018, s. 192.

(21)

senvaltioissa sijaitsevian yritysten uudelleen järjestelyjä ei saisi estää jäsenvaltioiden vero- säännöksistä johtuvilla rajoituksilla.⁵² Direktiivillä perustettiin ikään kuin ”yhteinen vero- järjestelmä”, jottei yritysjärjestelyistä aiheutuisi välittömiä veroseuraamuksia.⁵³ Verotuksel- listen esteiden poistamisella tavoitellaan yritysten kilpailukyvyn ja -olosuhteiden sekä tuottavuuden parantumista. Yritysjärjestelydirektiiviin tavoitteena on, ettei yritysjärjestelyyn osallistuville yrityksille eikä yritysten omistajille aiheudu veroseuraamuksia itse järjeste- lystä, jos järjestely täyttää direktiivissä säädetyt edellytykset. Yritysjärjestely siirtää/lykkää verotusta yritysjärjestelyä seuraavaan omaisuuden luovutukseen saakka. Varojen hankinta- menot ja muut siirtyvät menot vähennetään samalla tavalla vastaanottavan yhteisön verotuksessa kuin ne olisi vähennetty luovuttaneen yhteisön verotuksessa.⁵⁴

Yritysjärjestelydirektiivin tavoitteiden mukaan yritysjärjestelyt ovat tarpeen sisämarkkinoita vastaavien olosuhteiden luomiseksi ja sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Ve- roneutraalit verotussäännöt mahdollistavat yritysten mukautumisen sisämarkkinoiden vaati- muksiin sekä tuottavuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn parantamisen. Direktiivin mukaan verotusta tulisi välttää yritysjärjestelyiden yhteydessä samalla varmistaen jäsenvaltioi- den taloudelliset edut. Direktiivin tavoitteenasettelu on verovelvollismyönteinen, vaikka siinä mainitaan myös jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaaminen. Yritysjärjestelydi- rektiivin 15 artiklassa on säädetty veron kiertämisen estämisestä, jonka nojalla direktiivissä säädetyt veroedut voidaan evätä. EU:n tuomioistuimen mukaan veron kiertämistä estävä säännös on poikkeussäännös, joten sitä on tulkittava suppeasti.⁵⁵ Direktiiviä voidaankin luonnehtia minimidirektiiviksi, joka asettaa jäsenvaltioille vähimmäisedellytykset yritysjär- jestelyjen verotuksellisten esteiden poistamiselle⁵⁶.

Yritysjärjestelydirektiivin 3 artiklan c alakohdassa säädetään mitä veroja yritysjärjestelydi- rektiivi koskee. Direktiivissä mainitaan Suomen osalta yhteisöjen tulovero. Suomen vero- lainsäädännön rakenteen vuoksi yritysjärjestelysäännökset ovat elinkeinoverolaissa. Tulo- verolaissa viitataan tarpeellisilta osin elinkeinoverolakiin. Direktiivin soveltamisala ei kata

52 Neuvoston direktiivi 2009/133/EY, perustelukappaleen kohta 2.

53 Neuvoston direktiivi 2009/133/EY, perustelukappaleen kohdat 4 ja 5. Myös unionin tuomioistuimen oikeus- käytännössä on todettu, että direktiivillä on otettu käyttöön järjestelmä. Ks. C-321/05 Kofoed,v, kohta 4; Pent- tilä 2012, s.32.

55 Asia C-352/08 Modehuis A. Zwijnenburg BV, EU:C:2010:282,kohta 46.

56 Penttilä 2012, s. 31.

(22)

kaikkia veroja, joita yritysjärjestelyihin voi liittyä. Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan direktiivi ei estä sellaisten verojen perimistä heti järjestelyn yhteydessä, joista ei ole säännelty direktiivissä.⁵⁷ Kuitenkaan sääntely ei saisi estää direktiivin tavoitteiden saavutta- mista.⁵⁸ Esimerkkeinä direktiivin soveltamisalaan kuulumattomista Suomeen liittyvistä ve- rotuksellisista kysymyksistä ovat arvonlisäverotukselliset kysymykset, järjestelystä mahdollisesti aiheutuvat varainsiirtoveroseuraamukset ja tappiontasaus⁵⁹.

Yritysjärjestelydirektiivin on sen voimassaoloaikana tehty muutamia muutoksia, joiden takia myös Suomen elinkeinoverolakia on täytynyt muuttaa. Osakevaihtoa koskevissa sään- nöksissä tapahtui suurin muutos vuonna 2005, kun yritysjärjestelydirektiiviä muutettiin siten, että osakevaihdolla on mahdollista hankkia myös lisää äänivaltaa.⁶⁰ Tämä muutos tehtiin suomessa täydentämällä EVL 52 f §:ää (lain muutos 1424/2006).⁶¹ Samassa yhteydessä to- teutettiin lisäksi muutos EVL 52 c §:ään, jolloin pykälään lisättiin jakautumisen osalta osit- taisjakautumista koskeva sääntely.⁶² Vuosien saatossa myös veron kiertämisen estämistä koskevan artiklan numero on muuttunut.⁶³ Viimeisin yritysjärjestelydirektiivin muutos tapahtui vuonna 2009, jolloindirektiivistä julkaistiin kodifioitu toisinto, joka kumosi alkupe- räisen direktiivin muutoksineen.⁶⁴ Elinkeinoverolakiin tehtyjen muutosten ja lisäysten yh- teydessä veron kiertämistä estävä säännös on siirretty EVL 52 h §:ksi.

2.1.2 Sulautuminen

Sulautuminen eli fuusio on sekä vero-oikeudellinen että yhtiöoikeudellinen ilmiö.⁶⁵ Vero- tuksen osalta sulautumisesta säädetään EVL 52 a (1424/2006) ja EVL 52 b (1733/1995)

§:ssä. EVL 52 a §:ssä on säädetty sulautumisen muodollisista edellytyksistä ja EVL 52 b

57 C-352/08 Modehuis A. Zwijnenburg BV, EU:C:2010:282,kohta 52.

60 Immonen 2018, s. 404. Aikaisemmin direktiivistä ei käynyt ilmi, että käsittikö osakevaihto vain yksinker- taisen ääntenenemmistön tuovat hankinnat vai myös sen jälkeen tehtävät lisähankinnat. Direktiivin muutok- sella tämä oikeustila pyrittiin selkeyttämään siten, että myös lisähankinnat voivat tapahtua osakevaihdolla.

61 Immonen 2018, s. 404.

63 Helminen 2018, s.191–192. Alkuperäisessä direktiivissä veron välttämistä ja veron kiertämistä koskeva normi oli artiklassa 11. Nykyisessä kodifioidussa toisinnossa se löytyy artiklasta 15.

64 Neuvoston direktiivi 2009/133/EY, annettu 19. päivänä lokakuuta 2009, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden vä- lillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä.

65 Oikeuskirjallisuudessa termejä sulautuminen ja fuusio käytetään synonyymeinä. Ks. Andersson – Penttilä 2014, s. 720; Immonen 2018, s. 182.

(23)

§:ssä puolestaan sulautumisen verokohtelusta, jos sulautuminen toteutetaan EVL 52 a §:n mukaisesti. Yhtiöoikeudelliset säännökset sulautumisesta ovat osakeyhtiölain 16 luvussa.

Verotuksessa sulautuminen hyväksytään vain, jos sulautuminen toteutetaan OYL 16 luvun mukaisesti. Kaikki osakeyhtiölain mukaan toteutetut fuusiot eivät kuitenkaan täytä EVL 52 a ja EVL 52 b §:ssä asetettuja vaatimuksia, jolloin niihin ei sovelleta EVL:n sulautumista koskevia säännöksiä.⁶⁶

Osakeyhtiölain mukaan kaksi sulautumisen päätoteutusmuotoa ovat absorptiosulautuminen ja kombinaatiosulautuminen. Absorptiosulautuminen tarkoittaa järjestelyä, jossa yksi tai useampi sulautuva yhtiö sulautuu vastaanottavaan yhtiöön. Kombinaatiosulautuminen puolestaan tarkoittaa järjestelyä, jossa vähintään kaksi sulautuvaa yhtiötä sulautuu perustamalla yhdessä vastaanottavan yhtiön. Tytäryhtiösulautuminen on absorptiosulautumisen erityis- muoto, jossa sulautumiseen osallistuvat yhtiöt omistavat kaikki sulautuvan yhtiön osakkeet sekä mahdolliset optio-oikeudet ja muut osakkeisiin oikeuttavat erityiset oikeudet.⁶⁷ Vero-oikeuden ja yhtiöoikeuden terminologiat sulautumisen suhteen eivät ole täysin yhte- nevät. Verotuksessa puhutaan tavallisesta fuusiosta, tytäryhtiöfuusiosta, sekafuusiosta ja vastavirtasulautumisesta. Tavallisessa fuusiossa vastaanottava yhtiö ei omista lainkaan sulautuvan yhtiön osakkeita. Tytäryhtiöfuusiossa vastaanottava yritys omistaa kaikki sulautuvan yhtiön osakkeet. Sekafuusiossa vastaanottava yhtiö omistaa osan sulautuvan yhtiön osakkeista ja vastavirtasulautumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa emoyhtiö sulautuu tytär- yhtiöön.⁶⁸

EVL 52 a §:n 1 kohdan mukaan sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö). Samalla sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yh- tiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Vastike saa

66 Andersson – Penttilä 2014, s. 721. Ks. myös Immonen 2018, s. 255. OYL:n mukaan sulautuminen voidaan tehdä myös kolmikantasulautumisena, jossa sulautumisvastikkeen antajana on muu kuin vastaanottava yhtiö.

Tällainen sulautuminen ei täytä EVL:ssa säädettyjä edellytyksiä. Osakeyhtiölaki sallii sulautumisvastikkeena käytettävän myös muutakin kuin rahaa ja vastaanottavan yhtiön osakkeita

(24)

olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. Tämä määritelmä kattaa tavallisen fuusion, kombinaa- tiofuusion sekä vastavirtasulautumisen⁶⁹.

EVL 52 a §:n 2 kohdan mukaan sulautumisella tarkoitetaan myös järjestelyä, jossa sulautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yh- tiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet, tai tuollaisen yhtiön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle. Kysymys on käytännössä tytäryhtiö- sulautumista ja sisaryhtiösulautumista. Sisaryhtiösulautumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa saman emoyhtiön omistama tytäryhtiö sulautuu toiseen tytäryhtiöön.⁷⁰

Elinkeinoverolain 52 b §:ssä säädetään sulautumisen verokohtelusta, jatkuvuusperiaatteesta.

Säännöksen mukaan yhtiö ei purkaudu verotuksessa, jolloin muun muassa poistot eivät pa- laudu tuloon, varaukset eivät tuloudu eikä realisoitumattomia arvonnousuja katsota tuloksi.

Sulautuvan yhtiön hankinta- ja muut menot siirretään vastaanottavalle yhtiölle sellaisinaan.

Omaisuus siis siirretään vastaanottavalle yhtiölle poistamatta olevien hankintamenojen mää- rästä. Jatkuvuusperiaate merkitsee, että sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien verotuksessa sulautuvan yhtiön osakkeiden vaihtamista vastaanottavan yhtiön osakkeisiin ei pidetä luovutuksena. Sen sijaan rahavastiketta käsitellään verotuksessa luovutuksena.⁷¹

2.1.3 Jakautuminen

Yritysjärjestelykeinona jakautuminen on samalla tavoin kuin sulautuminen sekä vero-oikeudellinen että yhtiöoikeudellinen ilmiö. Elinkeinoverolain 52 c §:ssä (1424/2006) on säännös jakautumisesta. Osakeyhtiölaissa jakautumista koskevat säännökset ovat puolestaan lain 17 luvussa. Jakautumisenkin osalta EVL:n jakautumista koskeva säännös on itsenäinen osake- yhtiölakiin nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että osakeyhtiölain mukaan toteutettu jakautuminen ei välttämättä täytä EVL:ssä asetettuja edellytyksiä, jolloin jakautuminen voidaan mahdollisesti käsitellä verotuksessa EVL 51 d §:n mukaisena purkautumisena.⁷²

(25)

Osakeyhtiölain 17 luvun 1 §:n mukaan osakeyhtiö (jakautuvayhtiö) voi jakautua siten, että jakautuvan yhtiön varat ja velat osittain tai kokonaan siirtyvät yhdelle tai useammalle osa- keyhtiölle (vastaanottavayhtiö) ja jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat jakautumis- vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Jakautumisvastike saa olla myös rahaa, muuta omaisuutta ja sitoumuksia.

Elinkeinoverolain 52 c §:n mukaan jakautuminen voi tapahtua kahdella tavalla. Ensiksi osa- keyhtiö voi purkautua selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kah- delle tai useammalle osakeyhtiölle (kokonaisjakautuminen), tai toiseksi osakeyhtiö selvitys- menettelyttä siirtää, ilman että se purkautuu, yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuu- tensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jättää vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön (osittaisjakautuminen). Lisäksi jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat omistustensa suhteessa vastaanottavan yhtiön uusia tai hallussa olevia osakkeita. Vastike voi olla myös rahaa, mutta enintään 10% vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai osakkeiden osuudesta maksettuun osakepääomaan. Jakautu- misesta säädetään elinkeinoverolaissa paljon tiukemmin kuin osakeyhtiölaissa erityisesti omistussuhteiden säilyttämisen sekä liiketoimintakokonaisuuksien vaatimusten suhteen⁷³. Elinkeinoverolain 52 c §:n 2 momentissa säädetään liiketoimintakokonaisuudesta, jolla tarkoitetaan yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön. Liiketoimintakokonaisuuden ar- vioiminen ei kuitenkaan ole helppoa vaan tilanteet tulee arvioida tapauskohtaisesti. EVL 52 c §:n 3 momentissa säädetään, että jakautumisessa noudatetaan mitä EVL 52 b §:ssä sääde- tään sulautumisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkuvuusperiaatteen noudattamista jakautumisen yhteydessä siten, että jakautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät vastaanottavalle yh- tiölle muuttumattomina.⁷⁴

2.1.4 Liiketoimintasiirto

Liiketoimintasiirto on puhtaasti vero-oikeudellinen käsite. EVL 52 d §:n mukaan liiketoi- mintasiirrolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö (siirtävä yhtiö) luovuttaa joko kaikki

(26)

taikka yhteen tai useampaan liiketoimintakokonaisuuteensa kohdistuvat varat, siirtyviin va- roihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö). Siirtävä yhtiö saa vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita.

Liiketoimintasiirto kytkeytyy yhtiöoikeuteen, sillä liiketoimintasiirto toteutetaan yhtiöoi- keudellisen sääntelyn mukaisesti. Liiketoimintasiirto voidaan tehdä uuteen tai jo olemassa olevaan yhtiöön. Käytännössä kysymys on usein yhtiön perustamisesta, osakeannista ja osakkeiden merkintähinnan maksusta apportilla. Liiketoimintasiirtoa voidaan käyttää kon- sernirakenteen luomisessa tai perustamalla yhteisyrityksiä muiden toimijoiden kanssa.⁷⁵ Siirtävän yhtiön näkökulmasta kyseessä on liikeomaisuuden luovutus. Liiketoimintasiir- rossa sovelletaan jatkuvuusperiaatetta siirtyvien varojen ja velkojen suhteen, jos EVL 52 d

§:n edellytykset täyttyvät. Tällöin siirtävän yhtiön vastikkeena saamien osakkeiden hankin- tameno lasketaan siirrettyjen varojen ja velkojen verotuksessa vähentämättä olevien arvojen perusteella. Jos liiketoimintasiirrolle säädetyt soveltamisedellytykset eivät täyty, käsitellään liiketoimintasiirtoa normaalina käypään arvoon tapahtuvana luovutuksena. EVL 52 d §:n edellytysten täyttyminen edellyttää osittaisjakautumisen tavoin liiketoimintakokonaisuuden siirtämistä.⁷⁶

2.1.5 Osakevaihto

Liiketoimintasiirron tapaan osakevaihto on puhtaasti vero-oikeudellinen ilmiö, josta ei ole erikseen säännöksiä yhtiöoikeudessa. Elinkeinoverolain 52 f §:n mukaan osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet toisen osakeyhtiön äänimäärästä ja se hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan, järjestelyä pidetään osakevaihtona. Osakevaihdon yhteydessä voidaan maksaa myös käteisvastiketta, mutta sen määrä on rajoitettu. Saman pykälän 2 momen-

75 Immonen 2018, s. 358.

(27)

tin mukaan osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa synty- nyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi.

Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena.

Yhtiöoikeudellisesti osakevaihtoa on arvioitava suunnattua apporttiehtoista osakemerkintää koskevien sääntöjen mukaisesti. Niissä tilanteissa, joissa EVL 52 f:n mukaiset edellytykset eivät täyty, järjestelystä syntyy veroseuraamukset samalla tavoin kuin apporttiehtoisesta omaisuuden luovuttamisesta osakeyhtiölle.⁷⁷

Osakevaihdossa on käytännössä kolme osapuolta: kohdeyhtiö, hankkiva yhtiö ja kohdeyh- tiön osakkeenomistaja. EVL 52 f §:n mukaan hankkivan yhtiön ja kohdeyhtiön täytyy olla osakeyhtiöitä, mutta kohdeyhtiön omistaja voi olla sekä luonnollinen henkilö että oikeus- henkilö. Käytännössä EVL 52 f § säätelee pitkälti vain kohdeyhtiön osakkeen omistajan verotusta. Kohdeyhtiön osalta tapahtuu sen osakkeiden omistajanvaihdos, joten tosiasiallisesti kohdeyhtiön verotukseen ei osakevaihdolla ole merkitystä muutoin kuin vahvistettujen tap- pioiden osalta TVL 122 §:n mukaisissa omistajanvaihdos tilanteissa.⁷⁸

Osakevaihdon kohdalla jatkuvuusperiaate merkitsee sitä, että osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakeluovutuksesta ei synny veronalaista voittoa tai vähennys- kelpoista tappiota. Hankkivan yhtiön osalta tilanne on hieman erilainen ja hankkivan yhtiön osakkeiden hankintamenoksi voidaan kirjata käypä arvo.⁷⁹

2.2 Yritysjärjestelydirektiivin vaikutukset yritysjärjestelysäännösten tulkintaan 2.2.1 EU-oikeuden välitön oikeusvaikutus

Direktiivipohjaisten kansallisten säännösten tulkinnassa on kysymys EU-oikeuden välilli- sestä soveltamisesta. EU-oikeudellisesta kytköksestä huolimatta EU-jäsenvaltioilla on omat verojärjestelmänsä, koska välitönverotus kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimival-

(28)

taan. EU ja sen jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää verotukseen liittyvästä sääntelystä yh- dessä. Sisämarkkinoiden toteutumisen ja toiminnan takia EU-oikeus voi ohjata kansallista verolainsäädäntöä. Esimerkiksi yritysjärjestelydirektiivillä on tällaista ohjausvaikutusta.⁸⁰ EU-oikeuden keskeisiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kansallisen oikeuden ja EU-oikeuden väliseen suhteeseen ovat EU-oikeuden etusija, välitön oikeusvaikutus sekä EU-oikeuden tulkintavaikutus. Myös yritysjärjestelydirektiivillä on kaikki nämä ominaisuudet, mutta erityisesti se vaikuttaa tulkintavaikutuksen kautta. Vaikutusten tarkastelu on tärkeää, jotta voidaan ymmärtää ja tulkita kansallista direktiiviin pohjautuvia EVL:n yritysjärjestelysäännök- siä. Vaikutusten tarkastelu vähentää ristiriitaisuuksia, joita voi aiheutua EU-oikeuden tulkinnassa, koska kansallisen oikeuden ja EU-oikeuden kieli, käsitteet sekä säännökset eroavat oikeusjärjestysten erillisyyden takia toisistaan.⁸¹

EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden keskinäisestä suhteesta ei ole nimenomaista säännöstä, mutta EU-tuomioistuin on kehittänyt etusijaopin ratkaisuillaan. EU-oikeudelle on annettava etusija, jos kansallinen säännös on ristiriidassa asiaan soveltuvan EU-oikeuden säännöksen kanssa.⁸² Tällaisissa tilanteissa kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet eivät saa soveltaa kansallisia säännöksiä sellaisenaan.⁸³

EU-oikeuden välitön oikeusvaikutus tarkoittaa sitä, että EU-oikeus luo suoraan oikeuksia ja velvollisuuksia jäsenmaille ja niiden kansalaisille. EU-oikeuden katsotaan siten olevan osa kunkin jäsenmaan kansallista oikeusjärjestystä ilman erityisiä voimaansaattamistoimia.

Kansallisesti ratkaisu voidaan siis tehdä myös suoraan EU-oikeuden normin eikä asiaa koskevan kansallisen normin perusteella.⁸⁴

EU-oikeuden välittömän oikeusvaikutuksen ansioista sekä juridiset että luonnolliset henkilöt voivat vedota EU-oikeuden normeihin, myös direktiivien välittömän oikeusvaikutuksen omaaviin normeihin⁸⁵, suoraan kansallisissa viranomaisissa ja tuomioistuimissa, vaikka ky-

80 Helminen 2018, s. 25–27.

81 Penttilä 2012, s. 29–30.

82 C-6/64, Costa v. ENEL, EU:C:1964:66, kohta 3, Helminen 2018, s. 27.

83 Penttilä 2012, s. 30.

84 Penttilä 2012, s. 30; Helminen 2018, s. 29.

85 Asia C-8/81 Becker, EU:C:1982:7, kohta 25.

(29)

seiset normit olisivat otettu myös jollakin tavalla virheellisesti osaksi kansallista lainsäädän- töä. EU-oikeuden säännöksen tulee kuitenkin olla riittävän selvä ja täsmällinen, jotta sillä olisi välitön oikeusvaikutus.⁸⁶ EU:n tuomioistuimen mukaan yritysjärjestelydirektiivin sään- nökset ovat tällaisia. Direktiivin 15.1 artiklan a-kohdan veronkiertosäännöksen osalta tilanne on kuitenkin toinen ja veronkiertosäännöksen soveltaminen yritysjärjestelyyn edellyttää kansallista säännöstä.⁸⁷

EU-oikeuden etusija ja välitön oikeusvaikutus merkitsevät verotuksessa sitä, että verovelvollinen voi vedota yritysjärjestelysäännösten säännöksen tuomiin oikeuksiin. EU-oikeuden takia asia voidaan ratkaista kansallisissa viranomaisissa tai tuomioistuimissa kansallisesta säännöksestä poikkeavalla tavalla. Tällaisia ratkaisuja ei ole Suomessa ollut, mutta oikeuskirjallisuuden mukaan siihen olisi ollut mahdollisuus. Toisaalta viranomaisten ja tuomiois- tuinten tulisi soveltaa EU-oikeutta viran puolesta ilman verovelvollisen vaatimusta.⁸⁸

2.2.2 EU-oikeuden tulkintavaikutus

Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään⁸⁹ muotoillut EU-oikeuden tulkintavaikutuksen kansallisten tuomioistuimien oikeudelliseksi velvollisuudeksi.⁹⁰ EU-oikeuden tulkintavaikutuksen oikeudellinen perusta ankkuroitiin EU-oikeuden tehokkaaseen toteutu- miseen ja SEU 4.3 artiklan yhteistyö ja lojaliteettivelvollisuuteen.⁹¹ EU-oikeuden tulkintavaikutuksen takia kansallisen säännöksen soveltamisessa ja tulkinnassa on pyrittävä välttä- mään ristiriidat EU-oikeuden kanssa mahdollisimman tehokkaasti. Ratkaisu tehdään siis kansallisen säännöksen perusteella, mutta EU-oikeus vaikutta tulkintavaikutuksen kautta kansallisen säännöksen tulkintaan.⁹²

86 Asia C-8/81 Becker, EU:C:1982:7, kohta 25.

87 Asia C-321/05 Kofoed, EU:C:2007:408, kohdat 40–47; Penttilä 2012, s. 30; Helminen 2018, s. 29–30.

88 Penttilä 2012, s. 30.

89 Asia C-14/83 Von Olson ja Kanam, EU:C:1984:153, tapausta pidetään EU-oikeuden tulkintavaikutuksen läpimurtona. Ks. asiasta Ojanen 2016, s. 90–91.

90 Ojanen 2016, s. 90

91 Ojanen 2016, s. 91.

92 Penttilä 2012, s. 31.

(30)

Tulkintavaikutus tulee yleisesti esille direktiivipohjaisten kansallisten säännösten kohdalla.

Tämä käy ilmi esimerkiksi arvonlisäverolakiin (1501/1993) liittyvistä tuomioistuimien rat- kaisuista.⁹³ Arvonlisäverolain säännökset pohjautuvat arvonlisäverodirektiiviin, joten ar- vonlisäverolain säännöksiä tulee tulkita arvonlisäverodirektiivin sanamuodon ja tavoitteiden mukaisesti. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen ja oikeuskirjallisuuden mukaan yri- tysjärjestelydirektiivi on vastaavalla tavalla otettava huomioon EVL:n yritysjärjestelysään- nösten tulkinnassa. Esimerkiksi tapauksessa KHO 2017:78, korkein hallinto-oikeus totesi EVL 52 h §:n soveltamisen yhteydessä, että kyseisen säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon yritysjärjestelydirektiivi ja sen soveltamista koskeva oikeuskäytäntö.⁹⁴

EU-oikeuden tulkintavaikutuksen ja välittömän oikeusvaikutuksen eroa voi olla käytännössä vaikea hahmottaa, sillä asiallisesti molemmilla tavoilla ratkaisuissa päädytään usein saman- laiseen lopputulokseen. Tulkintavaikutus on kuitenkin ensisijainen keino kansallisen sään- nöksen ja EU-oikeuden säännöksen välisen ristiriidan poistamisessa. Tämän tutkielman kannalta on hyvä erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Kun ratkaisu tehdään kansallisen säännök- sen nojalla, mutta kyseisen säännöksen tulkintaan vaikuttaa EU-oikeus, ollaan tulkintavaikutuksen alueella. Oikeuskirjallisuuden mukaan tulkintavaikutus huomioon ottaen voidaan päätyä verovelvollisen kannalta myös epäedulliseen lopputulokseen. Tämä tarkoittaa, että kansallisia yritysjärjestelysäännöksiä voidaan periaatteessa tulkita EU-oikeuden mukaisesti myös verovelvollisen kannalta epäedullisella tavalla. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on myös esitetty, että direktiivin tulkinnalla on rajat, eikä tulkinta saisi olla epäedullinen yksi- tyisiin oikeusubjekteihin nähden.⁹⁵ Jos EU-normia joudutaan soveltamaan suoraan, ei lop- putulos voi olla kansallisen lainsäännöksen soveltamista huonompi⁹⁶.

2.2.3 Yritysjärjestelydirektiivin tulkintavaikutus

Yritysjärjestelydirektiivillä on perustettu ”yhteinen verojärjestelmä” direktiivin alaan kuu- luvissa asioissa, joten sillä voi olla jäsenvaltioissa samalainen painoarvo tulkintavaikutuksen kannalta kuin arvonlisäverodirektiivillä arvonlisäverotuksessa.⁹⁷ Toisaalta tulkintatilan-

93 Esim. KHO 1997:81, KHO 12.4.1999 t. 712, KHO 2016:128

94 Penttilä 2012, s. 31.

95 Mäenpää 2011, s. 123–124.

96 Penttilä 2012, s. 31–32.

97 Tämä ilmenee yritysjärjestelydirektiivin perustelukappaleiden kohdista 4 ja 5.

(31)

teessa direktiivin painoarvoa heikentää se, että direktiivi itsessään on tulkinnanvarainen. Di- rektiivissä ei ole määritetty kaikkia siinä olevia käsitteitä, kuten esimerkiksi ”veron välttä- minen ja veron kiertäminen”. Direktiivi on jätetty monessa suhteessa varsin yleiselle tasolle, koska jäsenvaltioiden verolainsäädännöt poikkeavat toisistaan.⁹⁸

Direktiivin tavoitteena on mahdollistaa yritysjärjestelyt ilman välittömiä veroseuraamuksia, mutta varsinaiset tekniset lainsäädäntöratkaisut on jätetty kansallisella tasolla ratkaistaviksi.

Direktiivi ei kuitenkaan jätä jäsenvaltioille harkintavaltaa direktiivin soveltamisalan, tavoitteiden eikä yritysjärjestelyiden veroseuraamusten suhteen.⁹⁹ Näiden suhteen direktiivin tulkintavaikutus on vahva. Yritysjärjestelydirektiivin veronkiertämistä estävän säännöksen suhteen tilanne on toinen, kuten jo aikaisemmin tuli esille. Veronkiertämistä estävä säännös on poikkeussäännös direktiivin muihin säännöksiin nähden. Sääntelytekniikka antaa kansal- liselle lainsäätäjälle harkintavaltaa implementoinnin suhteen. Yritysjärjestelydirektiivin ve- ronkiertämistä koskeva säännös on implementoitu kahdella tavalla jäsenvaltioiden kansalli- siin verojärjestelmiin.¹⁰⁰ Osassa jäsenvaltioista on nojauduttu yleiseen veron kiertämistä es- tävään säännökseen ja osassa jäsenvaltioista on säädetty erityinen veronkiertämistä estävä säännös.¹⁰¹ Tämä sääntelytekninen ratkaisu vähentää direktiivin merkitystä kansallisen lain- säännöksen tulkinnassa.

Yritysjärjestelydirektiivi on minimisäännös, joten se asettaa kansallisille verolainsäännök- sille minimiedellytykset yritysjärjestelyiden verotukselle. Tästä seuraa sääntelylle kaksi vaatimusta. Ensiksi kansallisen lainsäädännön tulee antaa direktiivissä säädetyt veroedut yritys- järjestelyille ja toiseksi kansallisessa lainsäädännössä ei voida asettaa yritysjärjestelyille li- säedellytyksiä direktiivin nähden. Kansallinen lainsäädäntö voi kuitenkin olla direktiivin mi- nimiedellytyksiä edullisempaa verovelvollisille.¹⁰²

Elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännösten soveltamisessa yritysjärjestelydirektiivin huomioon ottaminen voi edellyttää myös itse direktiivin tulkintaa. Direktiivin tulkinnassa tulee

98 Penttilä 2012, s. 32.

99 Asia C-285/07 A.T., EU:C:2008:705, kohta 26. Ks. myös Penttilä 2012, s. 32–33.

100 Petrosovitch 2010, s. 563.

101 Petrosovitch 2010, s. 563.

102 Penttilä 2012, s. 32.