Heikki Pajula (toim.)
SELVITYS TULVAVESIEN PIDÄTTÄMISHANKKEISTA
Kuva; Heikki Pajula, 2009
Sisällys
1 Johdanto ... 3
2 Tulvanpidätystarpeen ja –mahdollisuuksien arviointi vesistöalueella ... 4
2.1 Laki tulvariskien hallinnasta ... 4
2.2 Tulvanpidätysalueiden tunnistaminen ... 5
3 Tulvien kehittyminen ja niihin varautuminen pidätysmenetelmillä ... 7
4 Tehdyt tutkimukset ja selvitykset ... 8
4.1 Rantakokko (toim.) 2002 ... 8
4.2 Belinskij, MMM 2005... 9
4.3 Moll, 2006 ... 10
5 Suunnittelu- ja toteutustilanne Suomessa ... 18
5.1 Kysely tulvanpidätysaltaiden suunnittelu- ja toteutustilanteesta ... 18
5.2 Suunniteltavana olevat hankkeet ... 19
5.2.1 Laihianjoen tulvasuojeluun liittyvän Nälkäjärven pidätysaltaan suunnittelu ... 19
5.2.2 Ounasjoen tulvasuojeluun liittyvät Loukisten ja Tepaston altaat Kittilän yläpuolella ... 20
5.2.3 Hulevesialtaat ... 21
5.3 Toteuttamatta jätettyjä suunnitteluhankkeita ... 21
5.3.1 Vääräjoen Kortejärven pidätysallas ... 21
5.3.2 Iijoen keskiosan tulvasuojelun kuivat tekojärvet ... 23
5.3.3 Utosjoen tulvasuojelun Ylilammen pidätysallas ... 23
6 Johtopäätökset tulvavesien pidättämishankkeista ... 24
6.1 Nykytilanne ... 24
6.2 Tulvien toistuvuus suunnittelun kriteerinä ... 24
6.3 Suositeltavat tulvanpidätysmenetelmät ... 25
6.3.2 Uudet tekojärvet ... 25
6.3.3 Olemassa olevien tulva-alueiden pidätyskyvyn tehostaminen ... 25
6.3.4 Laskettujen järvien käyttö tulvien pidätykseen ... 25
6.3.5 Toiskäyttöisessä maankäyttömuodossa olevat alueet ... 25
6.3.6 Metsä-, suo- ja käytöstä poistetut turvetuotantoalueet ... 25
6.3.7 Hulevesialtaat ... 26
6.4 Lupakäsittely ... 26
6.4 Aluevaraukset, käyttöoikeuden lunastukset ja korvaukset ... 26
6.4.1 Käyttöoikeuden lunastukset ... 26
6.4.2 Aluevaraukset ... 26
6.4.3 Korvaukset ... 27
7 Tulvavesien pidättämishankkeiden tehostamistarpeet ... 28
7.1 Lainsäädäntö ... 28
7.2 Ohjeet odotettavissa olevista harvoin tapahtuvista vahingoista ... 28
7.3 Luvan hakija ja hankkeen rahoitus ... 29
8 Jatkotutkimustarpeet ... 29
Lähteet ... 30
Kannen kuva: Nälkäjärvi, josta on suunnitteltu tehtäväksi tulvienpidätysallas.
1 Johdanto
Tulvat voidaan jakaa yleisesti vesistötulvaan, merenpinnan noususta aiheutuvaan tulvaan sekä rankkasateen aiheuttamaan tulvaan muualla kuin vesistössä. Lisäksi voidaan erotella raken- teiden rikkoontumisesta kuten putkien ja patojen vaurioitumisesta aiheutuvat tulvat. Useat eri tulvatyypit, esimerkiksi lumensulamistulvat, vesisadetulvat, hyydetulvat ja jääpadoista aiheu- tuvat tulvat, voivat esiintyä samanaikaisesti ja toisiinsa vaikuttaen. Pahimmat tulvat syntyvät yleensä silloin, kun usea tekijä vaikuttaa yhtä aikaa vedenkorkeutta nostavasti.
Maa- ja metsätalousministeriön vesivarastrategian päämäärien mukaan on huolehdittava asu- tuksen ja muiden rakenteiden sekä maa- ja metsätalouden tulvasuojelusta ja peruskuivatukses- ta. Tulvasuojelutoimenpiteiden osalta on selvitettävä mahdollisuuksia vähentää tulvahaittoja kohdistamalla toimenpiteitä myös valuma-alueelle. Luonnonmukaisen tulvasuojelun periaat- teiden mukaisesti tulisi vahinkoa aiheuttavat tulvavedet ensisijaisesti pidättää valuma-
alueelle, jolloin säilytettäisiin joen luontaiseen käyttäytymiseen kuuluva tulviminen osana jo- en luonnollista hydrologista vaihtelua ja joen monimuotoisuutta. Tämä periaate on Euroopas- sa ja USA:ssa keskeistä tulvasuojelupolitiikkaa.
Tulvien pidättämisellä tarkoitetaan yleensä tulvien tilapäistä pidättämistä joko sellaiselle alu- eelle, jossa pidättämisestä aiheutuvaa vahinkoa ei synny tai se on mahdollisimman vähäistä tai pidättäminen tapahtuu siihen tarkoitukseen varatulle alueelle, jolle on voitu rakentaa toi- menpiteen vaatimia penger- ja patorakenteita.
Suomessa tämä tulvasuojelumenetelmä on tiedostettu ja asiasta on tehty eri tahoilla useita tutkimuksia, mutta käytännössä valuma-alueelle tehtäviä pidättämisaltaita ei Pohjanmaan te- koaltaita lukuun ottamatta ole valuma-alueelle rakennettu. Toisaalta tulvien pidättämisestä on ollut kysymys, kun Pohjanmaan jokivarsilla tulvia on johdettu tietyn tulvakorkeuden ylittyes- sä tulvaluukkujen läpi pengerrysalueille ja pidätetty niitä siellä, kunnes ne on voitu haitatta johtaa takaisin jokeen.
Käytännössä ongelmaksi valuma-alueelle tehtävien pidätysaltaiden suunnittelussa ja toteutuk- sessa on muodostunut niiden käyttöoikeudesta tai lunastamisesta sopiminen. Kun mahdolli- nen pidättämisestä aiheutuva vahinko on tilapäinen ja sen toistuvuus harvinaista eikä se ole etukäteen tarkasti todennettavissa, voi vahingonkorvausten määrittäminen osoittautua ongel- malliseksi. Aiemmin, kun valtio toimi luvan hakijana, voitiin hanke katsoa yleisen tarpeen vaatimaksi, jolloin maa-alueiden lunastaminen ja luvan saantikin olivat helpommin toteutet- tavissa.
Tässä selvityksessä paneudutaan vesistötulvien ja hulevesitulvien tilapäiseen pidättämiseen tulvanpidätysaltaissa eli ns. kuivissa tekoaltaissa ja tuodaan esiin sellaisia menetelmiä, jotka edesauttavat vesioikeudellisessa lupahakemuksessa tarvittavien seikkojen tunnistamista ja niiden esittämistä suunnitelmissa.
Selvityksen ulkopuolelle on jätetty suurten tulvasuojeluhankkeiden yhteydessä toteutetut pengerrysalueet ja tekojärvet, joita myös käytetään tulvavesien pidättämiseen.
2 Tulvanpidätystarpeen ja –mahdollisuuksien arviointi vesistöalueella 2.1 Laki tulvariskien hallinnasta
Eduskunnan käsiteltäväksi on tulossa hallituksen esitys laiksi tulvariskien hallinnasta (HE 30/2010 vp). Lakiesityksen mukaan tulvariskien hallinnassa vesistöjen tulvimista
pyritään ehkäisemään ensisijaisesti parantamalla veden pidättymistä koko vesistöalueen mitassa. Valuma-alueen maankäyttö vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti sade- ja sulamisvedet valuvat vesistöön. Veden pidättämisalueet auttavat vesitaseen hallinnan ja veden laadun pa- rantamisessa.
Hulevesiä johdetaan pääasiassa verkostossa, johon kuuluvat muun muassa purot, ojat ja hule- vesi- tai sekaviemärit. Päällystettyjen alueiden lisääntyminen ja ilmastonmuutos kasvattavat tarvetta kehittää hulevesien hallintaa paitsi kuivatusta ja hulevesiviemäröintiä parantamalla myös imeyttämällä vesiä maahan sekä pidättämällä ja ohjaamalla vesiä tulvareittejä myöten rakentamattomille alueille. Ongelmana ovat erityisesti jo rakennetut alueet, joiden suunnitte- lussa ja lisärakentamisessa tulvan vaaraa ei ole riittävästi otettu huomioon.
Tulvariskien hallinnan suunnitteluun kuuluisivat tulvariskien alustava arviointi, merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä tulvariskien hallintasuunnitelmien laadinta, hyväksyminen ja julkaiseminen yleisön saataville.
Tulvariskien alustava arviointi tehtäisiin pääasiassa niiden tietojen perusteella, joita aikai- semmin esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista olisi saatavilla. Arviossa olisi kuitenkin otettava huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutukset tulvien esiintymiseen. Ar- vion perusteella päätettäisiin merkittävien tulvariskialueiden nimeämisestä. Näille alueille laadittaisiin tulvavesien leviämistä osoittavat tulvavaarakartat. Alueille laadittaisiin myös tul- variskikartat, joista kävisivät ilmi tulvavahingoille alttiit kohteet sekä kohteet, joista tulvan vuoksi voisi aiheutua vahinkoa ympäristölle. Merkittäville tulvariskialueille laadittaisiin myös tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Tulvariskien hallintasuunnitelmassa on mahdollista esittää myös tulvanpidätysaltaiden suun- nittelutarve. Varsinkin riskialueiksi luokiteltujen asutus- ja taajama-alueiden yläpuolisella va- luma-alueella tulee pidätysaltaiksi soveltuvat alueet selvittää tarkemmin.
Tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat laadittaisiin siten, että niiden sisältämät tiedot olisivat yhdenmukaisia vesienhoitosuunnitelmissa esitettyjen tietojen kanssa.
Tulvariskien hallinnan suunnittelu toteutettaisiin tulvadirektiivissä säädettyä aikataulua nou- dattaen. Tulvariskien alustava arviointi olisi suoritettava ensimmäisen kerran 22.12.2011 mennessä. Tulvavaara- ja tulvariskikarttojen olisi oltava valmiit viimeistään 22.12.2013. Tul- variskien hallintasuunnitelmat olisi valmisteltava ensimmäisen kerran siten, että ne voitaisiin hyväksyä ja julkaista viimeistään 22.12.2015. Tulvariskien alustavia arviointeja, tulvavaara- ja tulvariskikarttoja sekä hallintasuunnitelmia olisi tämän jälkeen tarkasteltava uudelleen kuuden vuoden välein ja ne olisi saatettava tarvittaessa ajan tasalle.
2.2 Tulvanpidätysalueiden tunnistaminen
Veden pidättämiseen soveltuvien alueiden tunnistamiseen, arviointiin sekä valitsemiseen on kehitetty menetelmiä, joita on sovelluttu eri koealueilla. Menetelmiä on kehitetty painantei- den tunnistamiseen (esim. kuivatetut ja lasketut järvet), mahdollisten pengerpaikkojen etsi- miseen (Silander 2009), luontaisesti tulvivien alueiden tunnistamiseen (TURINA, RATU) sekä pidättämisalueiden luokitteluun (Frances 2008). Tulvavesien tilapäisen pidättämisen ta- loudellisen merkityksen arvioimiseksi tulvasuojeluhyödyn kannalta on myös tehty laskelmia (Silander 2010).
Tulva-alueita on tunnistettu käyttäen virtaus- ja valuntamalleja, satelliittikuvia, FloodMAN), ilmakuvia sekä tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä kehitetyn TURINA-paikkatieto- menetelmän avulla (Sane 2010), joka tässä kuvataan tarkemmin. Tulvariskien alustavassa ar- vioinnissa tunnistetaan olemassa olevat tai suoraan johdettavissa olevan tiedon pohjalta mah- dolliset merkittävät tulvariskialueet. Määritetty alava alue voidaan yhdistää maankäyttöä ku- vaavien paikkatietoaineistojen kanssa. Kehitetty menetelmä on puoliautomaattinen ja sillä voidaan tunnistaa tulvatasanteita sekä paikantaa mahdollisia tulvavesien pidättämisalueita päävesistöittäin. Lisäksi menetelmällä arvioidaan tulvariskin suuruutta.
Vesistöalueittain suoritettava laskenta perustuu yläpuoliseen valuma-alueeseen, järvisyyteen ja uoman kaltevuuteen. Malli kalibroidaan arvioitujen suurtulvavirtaamien ja - vedenkorke- uksien avulla. Rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärän ja kerrosalan perusteella laske- taan ns. tulvariskiruudut ja -riskialueet. Tuotettu paikkatietoaineisto tarjoaa apuvälineen mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden tai toisaalta tulvariskien kannalta merkitykset- tömien alueiden tunnistamiseen.
Luontaisten tulva-alueiden lisäksi vettä voidaan pidättää uomaan rakentamalla siihen pidä- tyspato. Silander (2009) on kokeillut keinotekoisen 1-3 metrin padon luomista mallinnetulle uomaverkolle. Puolangan koealue oli n. 100 km2, ja tarkastelussa hyödynnettiin laserkei- lausaineistoa. Alueelta löytyi painanteita noin 1 % kuva-alasta ja yli 625 m2:n pidättämisal- taita yli 200 kpl. Patopaikat on tunnistettu uomaverkon poikkileikkaustietoja hyödyntämällä ja minimoiden pengerpituutta. Padon yläpuolelle muodostuu allas, jonka pinta-ala ja varas- totilavuus saadaan laskettua myös automaattisesti täyttämällä painanteet. Yläpuolisen valu- ma-alueen suuruus selviää mallinnetusta uomaverkosta. Menetelmällä voidaan arvioida pen- kereen tilavuutta ja siten mahdollisia transaktiokustannuksia. Kuvasta 1 nähdään automaatti- sesti tunnistettu uoman poikkileikkauskohta, jossa on ohjelman mielestä kapeikko, johon penger kannattaisi rakentaa. Ohjelma korottaa pengertä 2 metriä maastoa korkeammalle ja muodostaa pengerrysalueen. Kuvasta 1 nähdään, miten ko. kohdassa pengeralueen pinta-ala kasvaa pengerkorkeuden kasvaessa. Laajin koealueelle penkereellä muodostuva tulva-alue oli 1 km2.
Kuva 1. Teeressuon mahdollinen tulvan pidätysallas. Padon paikat on merkitty punaisella vä- rillä. Padon korkeuksina on käytetty 2 metriä (sininen alue), 3 metriä (vihreä alue, vesi leviää vihreälle alueelle, kun padon korkeus kasvaa 2 metristä 3 metriin) sekä 5 metriä (oranssi alue). Uomaverkosto on piirretty sinisellä. (Silander 2009).
TURINA-paikkatietoanalyysissä mallinnettua uomaverkkoa voidaan hyödyntää vedenpidät- tämisalueiden tunnistamiseen sekä veden pidättämisen vaikutuksen arviointiin laajemmin.
Menetelmää voitaisiin edelle kehittää niin, että tulvavesien pidättämisalueiden automaattinen tunnistaminen voisi jatkossa olla osa TURINA-paikkatietoanalyysin tuotantoprosessia. Tul- vavesien tilapäisen pidättämisen taloudellisen merkityksen arvioimiseksi (hyöty €/m3) Silan- der (2010) kehitti menetelmän, jolla voidaan alustavasti arvioida tulvan leikkaamista. Jatkossa olisi tärkeätä olisi mallintaa tarkemmin, kuinka paljon alueilla pystyttäisiin leikkaamaan tul- vaa alapuolisella tulvariskialueella.
Kuva 2. Vantaanjoen vesistön Nurmijärvi kuivatettiin 1920-luvulla. Järvi erottuu korkeusmal- lista painanteena (punainen viivoitus kartalla). TURINA-paikkatietoanalyysin alava alue (~0,1 % tulva) on esitetty sinisävyllä. Mallinnetulta uomaverkolta voidaan määrittää mielival- taisesta pisteestä mm. yläpuolinen valuma-alue, virtaama ja vedenkorkeus (esitetty kaksi pis- tettä).
3 Tulvien kehittyminen ja niihin varautuminen pidätysmenetelmillä
Vesistötulvat kehittyvät yleensä pitkään jatkuneiden sateiden tai lumen sulamisen seuraukse- na, mutta myös jää- ja hyydepadot voivat aiheuttaa joessa paikallisesti voimakkaan vedenpin- nan nousun.
Hulevesitulvalla tarkoitetaan maan pinnalle tai muille vastaaville pinnoille kerääntyvän sade- veden ja lumen sulamisveden aiheuttamaa tulvaa lähinnä rakennetuilla alueilla. Hulevesitul- vaa kutsutaan myös taajama- tai rankkasadetulvaksi. Hulevesitulvat ovat nopeasti
alkavia, lyhytkestoisia ja melko paikallisia.
Tulviin voi varautua erilaisilla pidätysmenetelmillä, jotka voivat koostua useista erilaisista pienimuotoisista ratkaisuista tai yksittäisestä isommasta pidätysaltaasta.
Vesistötulvat
Menetelmät pienimuotoisimmista suurimpiin voivat olla:
1. Peltoalueiden pinnan muotoilut ja ojitusjärjestelyt, kuten
a. peltojen pintavirtausten ohjausjärjestelyt ja painanteet, tulvaniityt b. vesien pidättäminen ojiin pohjakynnysten tai säätöpatojen avulla
c. virtauksen hidastaminen mutkittelevilla uomilla tai pidemmillä kiertouomilla d. ojiin rakennettavat kosteikot ja suojakaistat, joiden varsinainen tarkoitus on toi-
mia eroosion ja ravinteiden pidättäjinä 2. Metsä- ja suoalueiden käyttö tulvan hillitsijänä
a. ojien perkaus- ja kaivukatkokset, pintavalutuskentät ja ojien tukkiminen b. suo- ja metsäojitusalueiden ennallistaminen
c. tulvametsät
3. Vesistöjen suojavyöhykkeet ja rantakasvillisuuden lisääminen 4. Käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden vesittäminen 5. Uittopatojen käyttö tulvien pidättämisessä
6. Laskettujen järvien vesittäminen
7. Tulva-alueiden ennallistaminen, tulvaniityt ja -metsät 8. Järvisäännöstelyjen muuttaminen
9. Toteutettujen pengerrysalueiden käyttö tulvien pidättämiseen
10. Hetkellistä pidättämistä varten tehdyt tulvanpidätysaltaat, ns. kuivat tekoaltaat Hulevesitulvat
Jukka kirjoittaa
Lähes kaikkia edellä mainittuja tulvanpidätysmenetelmiä on esitelty tarkemmin julkaisuissa:
"Tulvavesientilapäinen pidättäminen valuma-alueelle, Kartoitus mahdollisuuksista Suomen oloissa" (Rantakokko, toim. 2002) ja "Luonnonmukainen vesirakentaminen, Uusia näkökul- mia vesistösuunnitteluun" (Jormola, Harjula ja Sarvilinna, toim. 2003).
4 Tehdyt tutkimukset ja selvitykset 4.1 Rantakokko (toim.) 2002
Suomessa tehty laajin tulvavesien pidättämistä koskeva selvitys on tehty vuonna 2001 asete- tussa SYKEn projektissa, jonka loppuraportti julkaistiin vuonna 2002 nimellä: "Tulvavesien tilapäinen pidättäminen valuma-alueella, Kartoitus mahdollisuuksista Suomen olosuhteissa", (Rantakokko, toim. 2002). Julkaisussa on selvitetty tulvan vaikutusmekanismeja ja tulvan vaikutusta luonnollisille tulva-alueille sekä kerrottu tulvavesien pidättämisestä tehdyt aiem- mat tutkimukset ja selvitykset sekä asiaan liittyvä kansainvälinen käytäntö. Raportissa selvi- tetty tulvan vaikutusmekanismeja ja tulvan vaikutusta luonnollisilla tulva-alueilla sekä arvioi- tu mm. tulvan vaikutusta kasveille, eläimille, maankäyttöön ja maisemaan sekä käsitelty tul- vavesien pidättämiseen soveltuvia menetelmiä ja niiden oikeudellisia kysymyksiä. Siinä on kerrottu tulvavesien pidättämiseen soveltuvat erilaiset rahoitusmahdollisuudet ja tarkasteltu
joitakin tulvien pidättämiseen soveltuvia esimerkkikohteita. Lopuksi raportissa on ehdotettu muutostarpeita vesilainsäädäntöön ja esitetty jatkotutkimustarpeita.
Raportissa on mm. esitetty, että vesilaissa tulisi määritellä korvausperusteet tilapäiselle vet- tymishaitalle ja mahdolliselle maankäytön muuttumiselle (esim. siirtyminen viljanviljelystä laiduntamiseen). Vesilain 2 luvun vesistöön rakentamista koskevia säännöksiä on pidetty liian tiukkoina pienimuotoisten, tulvavesien lyhytaikaista varastoimista tarkoittavien hankkeiden toteuttamiseen.
4.2 Belinskij, MMM 2005
Vuonna 2005 on maa- ja metsätalousministeriössä tehty selvitys: "Tulvavesien tilapäinen pi- dättäminen valuma-alueilla - oikeudellinen näkökulma, (Belinskij 2005).
Selvityksessä on tarkasteltu tulvavesien pidättämistä poikkeuksellisen tulvan oloissa eli har- vemmin kuin kerran 20 vuodessa toistuvan tulvan aikana. Tätä raja-arvoa käytetään myös sii- hen, että maata voidaan käyttää peltoalueena. Tarkastelu kohdistuu sellaisten oikeudellisten keinojen kartoittamiseen, joiden avulla tulvavesien tilapäinen pidättäminen olisi mahdollista yksittäisten maanomistajien maa- ja metsätalousmailla.
Selvityksessä on tarkasteltu tulvien pidättämiseen soveltuvien alueiden varaamista suunnitte- lutoimenpiteillä, kuten vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (VJL) mukaisten vesienhoi- tosuunnitelmien ja toimenpideohjelmien sekä maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaisen alueiden käytön suunnittelun yhteydessä. Tulvavesien pidättämiseen varatut alueet voitaisiin selvityksen mukaan ottaa huomioon myös maakuntakaavaa laadittaessa.
Korvausten osalta on todettu, että kun otetaan huomioon tulvavahinkojen harva toistuvuus, vaikea ennustettavuus sekä tarvittavien pidättämisalueiden laaja-alaisuus on pidättämisaluei- den omistusoikeuden lunastaminen kokonaisuudessaan valtiolle poissuljettu vaihtoehto. Sen sijaan pidätysalueille tulisi pystyä perustamaan käyttöoikeus omistusoikeuden lunastamisen sijaan. Maksettavien korvausten tulisi olla mahdollisimman pitkälti toteutuneiden vahinkojen mukaisia. Korvauksista tulisi sopia, mutta jos näin ei voida tehdä, voisi kysymykseen tulla alueen lunastaminen kaavoituksen perusteella. Selvityksessä on pohdittu myös satovahinko- lain ja tulvavahinkolain soveltuvuutta korvausten maksamiseen, mutta ne on todettu maan- omistajan oikeusturvan kannalta riittämättömiksi, koska niillä ei voida turvata maanomistajal- le täyttä korvausta.
Selvityksessä on todettu, että tulvasuojelurakentaminen voi olla luvanvaraista ainakin vesilain ja maankäyttö- ja rakennuslain perusteella. Luonnonsuojelulain säännökset voivat osaltaan vaikuttaa luvan saamiseen.
Tulvavesien tilapäiselle pidättämiselle ei selvityksen mukaan pitäisi olla vesilaista johtuvia esteitä mikäli tarvittavat aluevaraukset on tehty ja käyttöoikeudet on lunastettu ennen vesilu- paharkintaa.
Selvityksessä todetaan, että käyttöoikeudesta maksettavista korvauksista säädetään vesilain 11 luvussa, ja että korvausta määrättäessä tulee VL 11:5:n mukaan soveltaa yleisen pakko- lunastuslainsäädännön säännöksiä korvauksen määräämisen perusteista, jollei vesilaissa ole toisin säädetty. VL 11:6:ssä säädetään korvauksen olevan puolitoistakertainen, milloin vesi- lain nojalla myönnetään oikeus ottaa pysyvään käyttöön toiselle kuuluva maa-alue. Selvityk-
sen mukaan tulvavesien tilapäiseen pidättämiseen tarvittavan käyttöoikeuden korvauksen osalta puolitoistakertaisen korvauksen tarve vaikuttaa epäselvältä. Edelleen selvityksen mu- kaan tulvavesien tilapäisestä pidättämisestä voi aiheutua vahinkoja sekä käyttöoikeuden myöntämisestä johtuvan maan arvon alenemisen että tulvavesien aiheuttamien vahinkojen johdosta. Vesilain korvaussäännökset eivät näytä ongelmitta soveltuvan siihen, että tulvavesi- en tilapäisestä pidättämisestä voitaisiin maksaa toteutuneen vahingon mukainen korvaus. Asi- anosaisten olisi siten myös vesilain korvaussäännösten tullessa sovellettaviksi tarkoituksen- mukaisinta päästä korvauksista sopimukseen. VL 11:9:n mukaan asianosaiset voivat sopia korvauksen suorittamisesta ja määrästä sekä muista korvausta koskevista seikoista.
Selvityksen loppupäätelmän mukaan tulvavesien tilapäisen pidättämisen mahdollistaminen valuma-alueilla poikkeuksellisten tulvien oloissa vaikuttaa oikeudellisesti monitahoiselta on- gelmalta.
Selvityksen mukaan vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa on säädetty vesienhoito- suunnitelmista, joihin tulvasuunnitelmat saattaisi olla tarkoituksenmukaista sisällyttää. Alue- varausten toteuttamiseksi maanomistajien kanssa tehtävät sopimukset olisivat paras vaihtoeh- to. Mikäli vapaaehtoisiin sopimuksiin ei kuitenkaan päästäisi, olisi aluevaraukset tarkoituk- senmukaisinta toteuttaa kaavoituksen pohjalta lunastamistoimenpitein.
4.3 Moll, 2006
Aiemmin vuonna 2002 julkaistussa "Tulvavesien tilapäinen pidättäminen valuma-alueella", Rantakokko (toim.), on selvitetty laajasti Euroopassa ja USA.ssa tulvavesien pidättämiseen käytettyjä menetelmiä ja säädöksiä. Tulvan pidättäminen valuma-alueelle on keskeinen osa tulvasuojelupolitiikkaa, joka kytkeytyy myös yleisesti hyväksyttyyn vesistöjen hoitoa koske- vaan tavoitteeseen säilyttää ja parantaa virtavesistöjen ja kosteikkojen luonnontilaa sekä joki- vesistöjen ja niiden ranta-alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia.
Tämän selvityksen jälkeen on SYKEssä vuonna 2006 tehty tulvavesien tilapäisestä pidättämi- sestä valuma-alueella julkaisu: "Kirjallisuusselvitys kansainvälisistä hankkeista", (Moll 2006). Tässä julkaisussa on esitelty kansainvälisiä tulvaveden pidätyshankkeita lähinnä Sak- sassa, Kroatiassa ja USA:ssa, joista seuraavassa esitetään tiivistelmät.
Saksan kohteet
Saksan kohteet sijaitsevat Hessenin osavaltiossa Kasselin kaupungin alueella Bauna- puron valuma-alueella. Hankkeet ovat pienimuotoisia pidätys- ja viivytysalueita, joilla on suojeltu kylien rakennuksia tulvavahingoilta. Baunan valuma-alueen koko on 50 km2ja siitä 12 % eli 0,58 km2 oli vuonna 2001 tulvaveden pidätysaluetta. Yhteenlaskettu varastotilavuus oli tuol- loin 300 000 m3. Alueen rakennustyöt valmistuivat vuonna 2006 ja Kasselin yliopiston seu- rantatutkimus niiden vaikutuksista päättyi vuonna 2009. Lopullinen varastokapasiteetti oli 785 000 m3 ja tällöin 100 vuoden toistuvuusajan tulvavesimäärä väheni 50 %. alle 100 000 m3:n varaston kustannukset liikkuivat 21 ja 36 €/m3 välillä. Varastotilavuuden kasvaessa ti- lavuusyksikköä kohti lasketut kustannukset pysyivät lähes samoina.
Kuva 3. Altenritten tulvanpidätysallas. Varastotilavuus 2 500 m3. Työn aikana altaaseen liit- tyvän puron siltojen alla ollut kiveys poistettiin, jotta kaloilla ja pohjaeliöstöllä olisi vapaa liikkuvuus.
Kuva 4a.
Kuva 4b
Kuva 4c
Kuvat 4 a-c. Schefferfeldin tulvavesien pidätysalue Baunatalin kaupungin suojaamiseksi.
Alueen kapasiteetti 230 000 m3, joka vastaa 100vuoden toistuvuuden tulvavesimäärää. pie- nillä tulvilla vesi peittää ainoastaan kostean kasvillisuuden, suuremmilla tulvilla allas täyttyy kokonaan.
Kuva 5. Katzenmyhlen pidätysallas. Tulvavarastokapasiteetti 70 000m3 ja se suojelee El- gershausenin asuinaluetta kerran 100 vuodessa sattuvia tulvia vastaan.
Kroatian kohde
Savajoen valuma-alueen tulvanpidätyskosteikot
Savajoki on Tonavan suurin sivujoki ja sen valuma-alue toimii koko Tonavan alueen suu- rimpana tulvakosteikkona. Se on ainutlaatuinen esimerkki joesta, jonka tulva-alueet ovat edelleen suurilta osin koskemattomia ja vähentävät sellaisenaan tulvia ja ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta.
Alueen säilyttämisen puolesta puhuvat mm. seuraavat hyödyt:
Tulvaveden pidätyskyky on 2000 Mm3
Ilmaston pitäminen vakaana suurten metsäalueiden avulla
Ekosysteemiä palvelevat vaikutukset (mm. veden puhdistuminen, pohjavesivaraston täyt- tyminen)
Suurten tulvakosteikkojen on rauhoittaminen ja kunnostaminen aloitettiin tulvahuippujen leikkaamiseksi Sava- ja Kupa-jokien varsilla vuonna 1972. Sodan jälkeen uuden ympäristöar- vion yhteydessä vuonna 1999 tarkasteltiin alkuperäistä ohjelmaa keskittyen tulvasuojelun li- säksi aikaisempaa enemmän luonto- ja kulttuuriarvoihin. Vuonna 1999 YK teki Maailman- pankille hankkeen ympäristöarvion. Maailmanpankin rahoitus antoi Kroatialle mahdollisuu- den EURONATURin ja monien kroatialaisorganisaatioiden kanssa yhdessä suunnitella rat- kaisun, joka toimisi mallina tulvasuojelusta ja aluekehityksestä myös muille maille.
Nykyisin vesi kulkeutuu alueella kolmea kanavaa pitkin, jotka suojelevat Zagrebia (Odran kanava), Karlovacia (Kupa-Kupan kanava) ja Sisakia (Lonja-Strugin kanava). Lisäksi verkos- toon kuuluu 15 jakelulaitosta ja tulva-alueita veden varastointia varten. Tämä järjestelmä pi- tää huolta siitä, että veden ulosvirtaama pysyy noin 3000 m3/s:ssa, jolloin se suojelee joen varrella alajuoksulla olevia maa-alueita.
Osa 1972-1990 rakennetuista tulvavedenpidätysalueista on tarvetta kunnostaa. Alueen yksi- tyisomistuksessa olevat maat voitaisiin korvata omistajille muualla sijaitsevilla mailla ja lu- nastaa sitten alueet kunnostustöitä varten. Näin voitaisiin kasvattaa tulva-alueen kokoa ja pai- koin myös leventää Savan uomaa. Vain asuttamattomat maat on otettu huomioon suunnitte- lussa.
Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa (1972-1990) pyrkimyksenä oli suojella kosteikkoja tul- vilta. Monet niistä tosin toimivat suojelusta huolimatta tulva-alueina. Näiden alueiden kun- nostaminen on sisällytetty ohjelmaan nimityksellä 'ekologinen tulva-alue' (ecological floo- ding). Suojelu- ja kunnostusehdotuksen piiriin on tarkoitus ottaa lisäksi 26 leikkautunutta jo- enmutkaa, jotka ovat syntyneet entisen joenuoman käyttämättömiksi jääneistä mutkista kun joki on alkanut virrata toista reittiä.
Kuva 6. Sava-joen tulva-aluetta.
Sava-joen valuma-alueelle suunniteltu Lonjsko Polje on hyvä esimerkki jo olemassa olevasta hydrologiselta ja ekologiselta kannalta toimivasta tulvasuojelusta. Lonjsko Polje edistää tul- vasuojelun lisäksi myös alueen luonnonarvojen, kuten ekosysteemin ja puhtaan veden säily- mistä. Laskettu varastointikapasiteetti on nykyisin 613·106 m3.
Kuva 7. Lonjsko Poljen tulva-alue
Sadan vuoden toistuvuusajan tulva peittää koko Lonjsko Poljen alueen kahdessa viikossa, jol- loin alueen evakuoinnin täytyy tapahtua ajoissa. Tulvan kesto riippuu siitä, kuinka paljon vet-
tä tulva-alueelta poistuu, ei niinkään sinne tulevasta vesimäärästä. Olisi mahdollisesti syytä harkita virtaamansäätelyrakenteita tulva-alueille, jolloin voitaisiin tulvavesillä helpottaa kesän kuivuutta.
Hanke ei ole vielä valmistunut, mutta on jo osoittautunut hyvin tehokkaaksi esim. suurten kaupunkien, kuten Zagrebin ja Sisakin sekä maatalousmaiden tulvasuojelussa. Tarkastelualue on avainasemassa Savan varrella, se ei ole tärkeä ainoastaan Kroatialle, vaan koko Savan va- luma-alueen maille. Sen on varastoitava vesiä joen yläjuoksulta, joka on Slovenian puolella, ja ehkäistä tulvimista alajuoksulla suurilla alueilla, joista osa on Bosnian ja Herzegovinan alueella ja osa Serbiassa ja Montenegrossa. Vaikutuksia alajuoksulla ei ole vielä arvioitu.
USA:n kohde
Upper Susquehanna Coalition (USC) organisaatio kehittää vesiensuojelustrategioita,
-ohjelmia ja -projekteja Susquehanna-joen latva-alueella ja Chesapeake-lahden vesistöalueel- la. Catatonk Creekin valuma-alue on kooltaan 38 850 ha ja sijaitsee Tiogan piirikunnassa New Yorkissa. Se laskee Susquehanna-jokeen, joka puolestaan purkautuu Chesapeake- lahteen. Valuma-alueen ongelmia ovat olleet tulvat, jokirantojen eroosio, soran kerrostumi- nen ja ravinnekuormitus.
Alueen tulvasuojelun periaatteena on imeyttää vesiä mahdollisimman paljon maaperään suu- rentamalla tulvatasanteita ja parantamalla väliaikaista vesien varastointia. Lähellä vesirajaa sijaitsevia taloja on tarkoitus siirtää korkeammille paikoille, ja tulvariskialueella olevia silto- ja on jo siirretty muualle. Tulvatasanteita on suurennettu soraa kaivamalla, joten soranotto ja tulvasuojeluhyöty on kyetty yhdistämään.
Sopiviksi arvioituja vaihtoehtoja alueen tulvasuojelua varten:
Kosteikkojen käyttö tulvan heikentämiseen
Kasvien istuttaminen ranta-alueille stabiloimaan uoman reunoja, jolloin samalla minimoi- daan virtausnopeuden kasvu tulvien aikaan
Metsureiden kouluttaminen valunnan minimoimiseksi metsätöiden yhteydessä Penkereiden poisto eroosion vähentämiseksi ranta-alueilla
Luonnonmukaisen uoman palauttaminen
Teiden sivuojien säilyttäminen ja kunnostaminen rinnakkaisuomiksi
Valuma-alueen asukkaiden informoiminen tulvien seurauksista ja niiden mahdollisista ehkäisy- tai pienentämiskeinoista
Koska valuma-alue on suuri, sen suunnittelu on jaettu moniin osa-alueisiin. Näille alueille on suunniteltu myös kosteikkoaltaita.
Kuva 8. Hulburt Hollowin valuma-alueella sijaitsevan altaan ympäristöön on suunniteltu kosteikko.
Kuva 9. Potentiaalinen kosteikon laajentamisalue Michigan Hollowin alueella.
Kuva 10. Majavapadon yläpuolelle syntynyt kosteikko
Kosteikkojen tulvahuippuja pienentävä vaikutus on merkittävä. Vaikka pinta-alasta vain 4-5
% on kosteikkoa, on huipputulvan kestoajan tutkittu olevan jopa 50 % lyhyempi verrattuna alueeseen, jolla kosteikkoja ei ole. Catatonk Creekin alueella kosteikkoja käytetään tulva- vesien ensimmäisenä "esteenä", koska niistä on muutakin hyötyä ja niiden rakentaminen on helppoa. Kosteikkojen kehittäminen on alkuaskel monimutkaisempien tulvasuojeluprojektien aloittamiseen alueella.
Yhteenveto edellä esitellyistä tulvanpidätyshankkeista
Osasyynä viime aikojen suurtulviin esim. Keski-Euroopassa ja USA:ssa on ihmisten vesis- töille aikoinaan tekemät muutokset. Yhtenä syynä pidetään mm. ilmastonmuutosta. Tulvien tuhoisuutta lisää myös se, että vesistöjen alkuperäisille tulva-alueille on sijoitettu mm. raken- nuksia.
Etenkin Euroopassa ja USA:ssa tulvavedenpidätyshankkeet ovat tärkeä osa tulvasuojelupoli- tiikkaa. Keinoja ovat tulvan viivyttäminen, veden imeyttäminen maaperään tai veden varas- toiminen siksi aikaa, kun se voidaan vahingoitta johtaa takaisin uomaan. Tulvavedenpidätys- hankkeita on suunnitteilla tai käynnissä runsaasti etenkin Euroopassa ja USA:ssa. Useimmat niistä ovat kuitenkin alkuvaiheessa, eikä tuloksia ole juurikaan saatavilla.
Hankkeiden etenemistä hidastaa moni tekijä. Menetelmän valintaa varten on ensin tehtävä kattava kartoitus alueesta, jolle hanke sijoittuu. Esimerkiksi pidätysallas vie tilaa, eikä sitä aina tulvariskialueella ole. Pienemmän altaan kustannukset taas ainakin Baunan valuma- alueen kokemusten perusteella ovat suhteessa moninkertaiset isompaan verrattuna. Myös maaston suuret korkeuserot voivat muodostua esteeksi pidätysalueen rakentamiselle. Toinen hankkeita hidastava tekijä on rahoituksen saaminen. Kuten ympäristönsuojeluprojekteissa yleensä, on hankkeiden positiiviset vaikutukset vaikeaa muuttaa rahaksi
5 Suunnittelu- ja toteutustilanne Suomessa
5.1 Kysely tulvanpidätysaltaiden suunnittelu- ja toteutustilanteesta
Kuopiossa 23.-24.9.2009 järjestettyihin vesistösuunnittelupäiviin liittyen SYKE lähetti kun- kin alueellisen ympäristökeskuksen jollekin osanottajalle kyselylomakkeen, jossa pyydettiin esittämään oma näkemys ympäristökeskuksensa tulvanpidätysaltaiden suunnittelusta ja toteu- tuksesta. Kysymykset ja niihin saadut vastaukset olivat seuraavat:
1. Onko ympäristökeskuksesi alueella suunniteltu tai toteutettu tulvavesien pidättämis- hankkeita, ja jos on minkälaisia (hankkeiden nimet)? Onko hankkeille haettu vesilain mukainen lupa ja/tai mahdollisia muita lupia? Onko syntynyt erityisiä ongelmia tai risti- riitatilanteita hankkeiden yhteydessä maanomistajien kanssa? Mitä?
2. Onko ympäristökeskuksesi alueella mielestäsi tarvetta tulvien pidättämishankkeille?
3. Näetkö tulvien pidättämisen realistisena tulvasuojelukeinona Suomessa? Minkälaisia yhteisiä toimenpiteitä ja ohjeistusta odottaisit valtakunnantasolla tulvien pidättämisen edistämiseksi?
4. Miten tulvien pidättämiseen varatun alueen käyttöoikeus tai lunastus on hoidettu tai tu- lisi hoitaa? Onko valmiita sopimusmalleja maanomistajia varten?
5. Olisiko mielestäsi tarvetta kartoittaa tulvien pidättämiseen soveltuvat alueet systemaatti- sesti?
Yhteenveto kyselyn vastauksista:
1. Suunnittelu ja toteutustilanne
Viidessä ympäristökeskuksessa oli suunnitteilla alustavia tulvanpidätyshankkeita. Lapin ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksissa oli pisimmälle edenneet suunnitelmat. Vesioikeudellisia lupia ei ollut haettu, eikä alueiden tai käyttöoikeuden lunastuksista ollut tehty sopimuksia tai suostumuksia. Näin ollen korvausmenettelyistä, toteutuksesta ja ylläpidosta ei ole vielä ko- kemuksia.
2. Tulvanpidättämishankkeiden tarve
Tarvetta tulvanpidätysaltaille nähtiin olevan seitsemässä ympäristökeskuksessa. Yhdessä ympäristökeskuksessa ei koettu suunnittelua tarpeelliseksi vaikeiden lupa- ja korvauskysy- mysten vuoksi. Kahdessa vastauksessa nousi esille tarve hulevesien pidättämiseen.
3. Onko tulvien pidättäminen realistinen tulvasuojelukeino Suomessa?
Ehdollisesti realistisena tulvasuojelukeinona tulvanpidätysaltaita pidettiin seitsemässä ympä- ristökeskuksessa. Ehtoja olivat: Tarvitaan yhteinen ohjeistus tarvittavien alueiden hallinta- ja käyttöoikeuskysymyksistä, täytyisi löytää riittävän suuria alueita, jotta niillä olisi merkitystä, lainsäädäntöä, sopimusmalleja ja ohjeellisia korvauskäytäntöjä tulisi kehittää, maankäyttö- ja rakennuslaissa tulisi edellyttää ennakolta lisärakentamisen vaikutukset tulviin ja asia täytyisi huomioida myös kaavoituksessa. Kuudessa ympäristökeskuksessa ei tulvanpidätysaltaita näh- ty realistisena tulvasuojelukeinona. Ongelmaksi koettiin hankalat korvaus- ja lupamenettelyt.
Järvialueilla nähtiin säännöstelykäytännön muutokset reaalisempana toimenpiteenä.
4. Tulvanpidätysaltaan pohjan omistus- ja käyttöoikeuden lunastus Vastauksissa esitettiin seuraavia menettelyitä:
- Asiaa tulisi selvittää lupaviranomaisen kanssa, sillä heidän tulkinnan mukaan vettä ei saa nostaa toisen maalle sopimuksella eikä suostumuksella, ellei yleinen etu sitä vaadi
- Voisiko lupaviranomainen myöntää pysyvän käyttöoikeuden tilapäiseen varas- tointiin, mutta korvauksia vahingoista maksetaan vain silloin, kun niitä syntyy - Ei tule lunastaa, vaan maksaa käyttöoikeudesta yksinkertainen kertakorvaus ja
sopimukseen maininta, että se sitoo seuraavaakin omistajaa 5. Sopivien tulvanpidätysalueiden kartoitustarve
Systemaattista tulvien pidättämisalueiden kartoitusta ei pidetty tarpeellisena, sillä tulvariski- kartoitus tuo esiin ne tarpeet, joilta pidätysaltaiden paikkoja voisi etsiä. Kartoitus tulisi tehdä vain tulvariskialueiden yläpuolisilla valuma-alueilla.
5.2 Suunniteltavana olevat hankkeet
5.2.1 Laihianjoen tulvasuojeluun liittyvän Nälkäjärven pidätysaltaan suunnittelu Yleisiä tietoja:
- Laihianjoen tulvasuojeluun liittyen on v. 2008 suunniteltu Nälkäjärven pidätysallas, johon voidaan johtaa yli 10 % Laihianjoen koko valuma-alueen tulvavesistä.
- Pidätysaltaan pinta-ala on 340-350 ha patolinjauksesta ja padotuskorkeudesta riip- puen.
- Täyttökanava on mitoitettu 4 km:n matkalla 5,8-7,0 m3/s ja loppuosa 3,6 km:n mat- kalla 12,0 m3/s-virtaamalle.
- Altaan bruttotilavuus on 5-7,5 milj.m3 ja nettotilavuus 6 milj.m3.
- Altaan täyttäminen voidaan aloittaa aikaisintaan 2 vrk ennen ennustettua tulvahuip- pua, ja altaaseen mahtuu n. 4-5 vuorokauden virtaama.
- Mahdollinen altaan pidätysaika on 2-4 vrk ja se voidaan tyhjentää 2 viikossa 4 tyh- jennyspaikan kautta.
- Pidätyksestä ei arvioida olevan haittaa metsän kasvulle.
- Tilapäisen varastoaltaan täyttö arvioidaan jouduttavan aloittamaan keskimäärin ker- ran 10-20 vuoden aikana, kun tulvaennusteet osoittavat suurtulvariskiä.
- Mikäli Nälkäjärven altaaseen johdetaan kerran sadassa vuodessa toistuvan tulvan ai- kaan 13 m3/s virtaama, laskevat Laihianjoen tulvakorkeudet Jokikylästä alaspäin 15- 45 cm.
- Altaan patorakenteisiin tarvittavat massat ovat 330 000-350 000 m3ktr ja täyttö- kanavan massat 100 000-150 000 mktr.
- Arvioidut tulvavahingot kerran 100 vuodessa toistuvalla tulvalla ovat n. 8 milj.€ ja kerran 250 vuodessa toistuvalla tulvalla n. 14 milj.€.
- Pidätysaltaan kustannusarvio on n. 7 milj.€.
Lupahakemus:
- Altaan pohjan omistajien kanssa on neuvoteltu, mutta sopiminen vaikuttaa mahdot- tomalta. Alueen omistajat eivät ole hyödynsaajia.
- Pysyvien rakenteiden kuten pengerten, kanavien ja vastaavien rakenteiden alle jää- vistä alueista on tarkoitus maksaa vesilain mukainen 1,5-kertainen korvaus
- Tilapäisesti vettyvien alueiden omistajille on tarkoitus maksaa maankäytön rajoitta- misesta rasitekorvaus, mutta tarkoitus on, että metsätalouskäyttö voisi jatkua raken- tamisen jälkeenkin.
- Luvan hakemista varten on tarkoitus perustaa säännöstely-yhtiö, jonka osakkaita oli- sivat Laihian ja Mustasaaren kunnat ja Vaasan kaupunki ja näiden osuusprosentit 47, 44 ja 9. Sopimuksen tekeminen kuntien kesken saattaa osoittautua ongelmalli- seksi. Muita hyödynsaajia voivat olla tiehallinto yleisten teiden ja siltojen vahinko- jen vähentyessä sekä Ilmailulaitos Vaasan lentokentän tulvasuojelun osalta.
- Kun sopimusten saanti maanomistajien ja kuntien osalta voi muodostua ongelmalli- seksi, voi myös lupaprosessi pitkittyä.
- Jos hanke katsotaan yleisen tarpeen vaatimaksi, on luvansaanti mahdollista, vaikka sopimuksia ei saataisikaan aikaiseksi. Tällöinkin hankkeella täytyy olla hakija.
- Pengermassojen ottoon tarvittaneen maa-ainesten ottolupa.
- Hanke ei edellyttäne YVA-käsittelyä.
5.2.2 Ounasjoen tulvasuojeluun liittyvät Loukisten ja Tepaston altaat Kittilän yläpuo- lella
Ounasjoen tulvasuojelualtaista on valmistunut Kemijoki Aquatic Technology Oy:n tekemä, 28.9.2007 päivätty raportti,Ounasjoen tulvasuojelualtaat yleissuunnitelma, vaihtoehto II.
Kyseinen raportti oli jatkoa vuonna 2006 laaditulle yleissuunnitelmalle Ounasjoen tulvasuo- jelualtaista. Yleissuunnitelmatasolla on Ounasjoen yläosan jatkosuunnitteluun otettu kaksi tulvasuojeluallasta (Loukinen ja Tepasto) Kittilän yläpuoliselle valuma-alueelle. Tulvasuoje- lualtaat on suunniteltu Maanmittauslaitokselta saatujen topografisten korkeuskäyrien avulla.
Altaiden padotuskorkeuden valinnassa otettiin huomioon alueella sijaitsevien pysyvien asuinympäristöjen Rautuskylän, Kiistalan ja Lintulan korkeusasemat.
Padotuskorkeudet, padotusalueen pinta-alat ja padotustilavuudet ovat Loukisella +191,00 m, 37,9 km2ja 90 milj.m3ja Tepastossa +219,00 m, 20,8 km2ja 80 milj.m3.
Tulvasuojelualtaat on suunniteltu ns. kuiva-altaiksi. Altaiden varastointitilavuutta käytetään vain tulvahuipuista aiheutuvien virtaamien pienentämisiin. Muina vuodenaikoina allasalueet ovat luonnonmukaisessa tilassa. Molemmat altaat on padottu yhdellä maapadolla ja varustet- tu yhdellä tulvaluukulla.
Tulva-altaista on laskettu rakentamiskustannukset altaittain. Yhteiset kustannukset, joihin si- sältyvät suunnittelu, projektinhallinta, oikeudelliset asiat, ympäristöselvitykset, YVA ja ra- kentamiskustannukset on laskettu yhtenä kokonaisuutena. Altaiden yhteiskustannukset ovat noin 18 miljoonaa euroa. Kustannuksissa ei ole otettu huomioon maanhankinta eikä raivaus- kustannuksia.
Raportissa selvitettiin Ounasjoen tulvaa alentavien tulvasuojelualtaiden vaikutusta vedenkor- keuksiin Sirkan, Kittilän vanhainkodin, Kittilässä Ounasjoen ylittävän sillan ja Kaukosessa Ounasjoen ylittävän sillan kohdilla dynaamisella laskennalla kahdella eri virtaamalla. Vir- taamiksi valittiin vuonna 2005 ollut dynaaminen virtaus ja HQ=1/250a virtaama, jossa tulva- huipun kestoa lyhennettiin vuoteen 2005 verrattuna volyymin pysyessä samana. Altaiden
vaikutus vedenpinnan laskuun Kittilän keskustassa on vuoden 2005 tulvatilanteessa noin 90 cm ja HQ 1/250a tulvatilanteessa noin 1 metri. Laskennat on suoritettu DYX.10 suunnittelu- järjestelmällä.
Ivalojoen yläosan alueelle on tehty myös alustava karttatarkasteluun liittyvä selvitys, mutta tuolta alueelta ei löytynyt sellaisia alueita joiden suunnittelua olisi voitu jatkaa. Heti Ivalon taajaman yläpuolella on pienoinen järvi ja sen hyödyntämistä tulvan leikkaamiseen on tarkoi- tus selvittää ehkä jo ensivuoden aikana.
5.2.3 Hulevesialtaat
Koti- ja ulkomaisia esimerkkejä Jukka kirjoittaa
5.3 Toteuttamatta jätettyjä suunnitteluhankkeita
5.3.1 Vääräjoen Kortejärven pidätysallas
Kalajoen vesistöalueella on selvitetty Vääräjoen Kortejärven osittaisen ennallistamisen vaiku- tuksista alapuolisen maatalousalueen tulviin (SYKE, PPO). Kortejärveen suunniteltiin 1980- luvun lopussa säännöstelyallasta 1930-luvulla lasketun järven paikalle. Allashanke jäi kuiten- kin toteutumatta, ja siksi 1990-luvulla on selvitetty kevyemmän pohjapadon vaikutuksia alu- een tulviin ja käyttökelpoisuuteen. Kortejärven käyttämisestä tulvien pidätysaltaana on tehty erillinen selvitys: "Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella, esimerkkikohteena Vääräjoen Kortejärvi", (Keskisarja, V. ja Nikkarikoski, H. 2006.pdf).
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21367&lan=fi
Tämän suunnitelman mukaan Kortejärven pinta-ala vaihtelisi 200 - 500 hehtaarin välillä ja varastotilavuus olisi noin 5 milj.m3. Hankkeesta on selvityksessäkerrottu mm. seuraavaa:
Tulvavesien varastoimisen tehostamisen vaikutuksia nykyisiin Kortejärven ja alapuolisen Kallio-Jokikylän vedenkorkeuksiin ja tulvapinta-aloihin tutkittiin HECRAS virtausmallin avulla. Kortejärven alueen vedenkorkeus- ja virtaamamittauksia oli käytettävissä vuosilta 2000 ja 2002 2004. Ajan suhteen muuttuvan virtauksen laskennassa käytettiin vesistömalli- järjestelmän laskemia aikasarjoja. Tutkitussa vaihtoehdossa 1 vedenkorkeuden nosto ja va- rastoimisen tehostaminen suunniteltiin toteutettavan säännöstelemättömän pohjapadon ja vaihtoehdossa 2 säännöstellyn pohjapadon avulla.
Suunnitellun mukaisella säännöstelemättömällä pohjapadolla (vaihtoehto 1, harjakorkeus 94,30 94,45 N60+m) ei laskentojen perusteella pystyttäisi vähentämään alapuolisen Kallio- Jokikylän maatalousalueen tulvia. Vedenpinnan nosto ei kuitenkaan kasvattaisi tulvavahin- koja alapuolisella vesistöalueella, mutta Kortejärven kohdalla lähinnä suuret kesävirtaamat aiheuttaisivat pieniä tulvarajan (94,63 N60+m) ylityksiä nykytilannetta useammin. Vaihto- ehdoissa 2a ja 2b padon harjakorkeutta ei nostettu vaihtoehtoon 1 nähden, mutta pohjapatoon lisättiin erikokoiset säännöstelyaukot ja luukut. Säännöstelymahdollisuuden lisääminen ei kuitenkaan muuttanut tilannetta vaihtoehtoon 1 nähden, vaan pienellä rakentamisella – ilman
pengerryksiä – saavutettava varastotilavuus ei tulosten perusteella riitä tulvaongelman pois- tamiseksi Kallio-Jokikylän alueelta.
Vaihtoehdossa 2c säännösteltävän padon harjakorkeutta nostettiin (harjakorkeus 95,60 - 95,80 +N60). Tarkoituksena oli etsiä sellaista vaihtoehtoa, jolla olisi tulvia vähentävä vaiku- tus. Korottamalla padon harjaa lähelle 80-luvun säännöstelyallassuunnitelmassa esitettyä ta- soa saadaan Kallio-Jokikylän alueen kerran 20 vuodessa toistuvat kesätulvat torjuttua. Sa- moin suuremman varastotilavuuden ansiosta vaihtoehdolla pystyttäisiin vaikuttamaan jonkin verran myös kevättulviin. Rakenne edellyttäisi kuitenkin pengerryksiä padon ympärille, ja maatalouskäytössä olevaa maata jäisi vedenkorkeuden ollessa ylärajalla veden alle 50-100 hehtaaria. Ennakkoarvioihin verrattuna eri vaihtoehtojen tulvanleikkauskyky jäi mallin tulos- ten perusteella huonoksi. Jatkoselvityksissä tulisikin etsiä mahdollisia syitä tähän, ja syiden selvittyä tarkentaa laskelmia tarvittaessa. Yksi mahdollinen syy voi olla vaikeuksissa ajoittaa säännöstelyluukun käyttö optimaalisesti mallin avulla.
Vääräjoen Kortejärvi toimii jo nykyisellään tulvavesiä pidättävänä alueena, eikä tämän selvityksen tulosten perusteella kevyesti toteutettavan pohjapadon rakentaminen vesijättöalu- een luusuaan tehosta pidättämistä riittävästi, jotta hanke kannattaisi toteuttaa pelkästään tul- vantorjunnan ja tulvasuojelun näkökohdista. Sen sijaan monitavoitteisena kunnostushank- keena se voisi olla toteuttamiskelpoinen. Pysyvä avovesipinta ja samalla luontaisen tulva- alueen kaltaisesti vaihteleva vedenkorkeus lisäisivät todennäköisesti alueen monimuotoisuut- ta. Vesialueen kasvu parantaisi nykykäsityksen mukaisesti erityisesti linnuston ja kalaston elinolosuhteita, muun muassa tulvarannoilla havaitun pohjaeläinten ja vesiselkärangattomien määrän lisääntymisen johdosta. Kortejärven palauttaminen vaikuttaisi positiivisesti Sievin Kiiskilän kylän elämään ja vetovoimaisuuteen asuin- ja matkailuympäristönä. Kalaston el- pyminen ja lintujen määrän sekä lajirunsauden lisääntyminen parantaisi alueen virkistyskäyt- töarvoa ja luontomatkailumahdollisuuksia.
Hankkeen mahdollinen jatkovalmistelu edellyttää kuitenkin huolellista suunnittelua, sillä vedenpinnan noston myötä voi aiheutua veden laadun heikkenemistä muun muassa mahdollisen turpeen nousun ja lähinnä talviaikaisen happikadon johdosta. Kortejärven kes- kellä kulkeva uoma on suora ja melko syvällä vesijättöalueeseen nähden.
Yhtenä kunnostusvaihtoehtona on uoman leventäminen vähävetisen kauden keskivedenkor- keuden yläpuolelta siten, että pieni uoma keskellä kehittyisi luonnontilaiseen suuntaan ja muodostunut uusi tulvatasanne lisäisi varastokapasiteettia ja toimisi monimuotoisena elinympäristönä. Lisäksi nykyisinkin uomassa ja sen reunoilla olevia lammikoita kunnosta- malla saataisiin pysyviä vesialueita palvelemaan useita tavoitteita.
Selvitys Vääräjoen Kortejärven osittaisen palauttamisen vaikutuksista alueen tulviin
vahvistaa käsityksen siitä, että vaihtoehtoisissa tulvavesien pidätyshankkeissa valuma-aluetta tulee tarkastella kokonaisuutena ja yksittäisellä hankkeella tulvasuojelullinen hyöty jää usein pieneksi ja paikalliseksi. Valuma-aluetason tarkastelu lähtee liikkeelle tulvariskikohteiden määrittämisestä ja näiden tulvan leikkaustarpeen arvioinnista. Kunkin kohteen yläpuoliselta valuma-alueelta etsitään tulvavesien tilapäiseen varastoimiseen tai hidastamiseen soveltuvia alueita maankäytön, omistussuhteiden ja muotojen perusteella. Paikkatietojärjestelmän hy- väksikäyttö tehostaa etsintää laajoilla alueilla.
Soveltuvien alueiden varastokapasiteetin ja tulvaa leikkaavan vaikutuksen voi alustavasti
arvioida alueen pinta-alan ja aikaisempien samantyyppisten alueiden selvitysten perusteella, mutta yksityiskohtaista hydrologista ja hydraulista mallintamista ei voi sivuuttaa.
Tarkka mallinnus vaatii kattavat lähtötiedot, esimerkiksi maastomallin, ja on usein aikaa vie- vää, mutta kuten tämä selvitys osoittaa, pelkkiin pinta-aloihin ja varastotilavuusarvioihin perustuva tarkastelu voi antaa virheellisen kuvan hankkeen tulvasuojelullisista vaikutuksista.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on kartoittanut tulvavesien pidätysalueiksi soveltuvia kohteita koko Kalajoen valuma-alueelta. Vääräjoen alueella Sievinmäenjärven tulva-alueen on arvioitu soveltuvan mahdolliseksi pidätysalueeksi Kortejärven lisäksi. Valuma-alueella on myös paljon ojitettuja suojametsäalueita, joiden valunnan säätelyn tulvasuojelullisia vai- kutuksia voisi jatkotutkimuksissa arvioida. Yleisesti ottaen valuma-aluetason tarkastelussa iso haaste on arvioida eri vaihtoehtoisten tulvasuojelutoimien yhteisvaikutusta. Pienellä ra- kentamisella toteuttavissa hankkeissa on harvoin tai hyvin vähän mahdollisuutta säädellä ve- den pidättymistä. Valuma-alueen keskiosassa tehty tulvavesien pidättämishanke voi esimer- kiksi vaikuttaa siten, että tietyissä vesitilanteissa yläosan ja keskiosan valumavedet ovat yh- täaikaisesti alajuoksulla lisäten tulvavahinkoja entisestään. Selvityksen myötä on käynyt myös ilmi, että valuma-aluetason tarkasteluissa ei pidä sivuuttaa perinteisiä tulvasuojelura- kenteita yhtenä vaihtoehtona. Esimerkiksi yksittäisen riskialueen tai kohteen suojauksessa tulvapenger voi yhä olla paras ratkaisu, etenkin jos sen suunnittelussa pyritään noudattamaan luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita.
Kortejärven pidätysallashanke ei edennyt suunnittelussa loppuun asti, mutta hanketta pide- tään yhä vireillä.
5.3.2 Iijoen keskiosan tulvasuojelun kuivat tekojärvet
Iijoen keskiosan tulvasuojelun suunnittelussa oli yhtenä vaihtoehtona kuivien tekojärvien käyttäminen. Varastopaikkojen valinnassa pyrittiin mahdollisimman pieniin kustannuksiin ja suureen varastointikapasiteettiin valitsemalla tarkoitukseen valtion maita, mielellään suota tai metsää ja siten, että varasto täyttyisi mahdollisimman suurelta valuma-alueelta ja ilman pumppausta. Tarkoitusta varten löydettiin kolme allaspaikkaa, joiden varastotilavuus oli yhteensä 40 Mm3 ja kustannukset n. 2 M€. Hankkeen suunnitteluvaiheessa kuitenkin arvioitiin, että näin Iijoen tulvakorkeus tulisi alenemaan vain n. 5 cm, joten hanketta ei kan- nattanut toteuttaa, koska hyöty olisi liian pieni syntyviin kustannuksiin nähden.
5.3.3 Utosjoen tulvasuojelun Ylilammen pidätysallas
Utosjoella oli tavoitteena tasoittaa aiemmin tehdyistä perkaustöistä ja valuma-alueen ojituk- sista johtuvia virtaamien epätasaisuuksia, lisätä kalatalouden kannattavuutta alueella sekä to- teuttaa virkistyskäyttöjärvi laskettujen ja umpeenkasvaneiden lampien tilalle. Pidätysaltaina Utosjoella ei voitu käyttää luonnonjärviä mm. koska ne kuuluivat Natura 2000 -verkkoon.
Hakemussuunnitelman mukaan Utosjoen tulvasuojelu toteutettaisiin rakentamalla
tulva-alueiden yläpuolelle Ylilammen tulvavesien pidätysallas. Rakenteet oli suunniteltu si- ten, että ne mahdollistavat 1,5 m suuruisen padotuksen, jolloin varastotilaa syntyisi 5 Mm3. Tulvien aikaan vesialueen pinta-ala voisi nousta normaalista 220 ha:sta 458 ha:iin.
Hankkeelle haettiin lupaa, mutta lupaa ei myönnetty luonnonsuojelupiirin tekemän valituk- sen johdosta. Valitus perustui hankkeen linnustolle aiheutuviin haittoihin.
6 Johtopäätökset tulvavesien pidättämishankkeista 6.1 Nykytilanne
Elinkeino-, luonnonvara- ja ympäristövirastojen (ELY:jen) ympäristö- ja luonnonvarat- vastuuyksiköissä ei ole vielä valmiita suunnitelmia tilapäisten tulvanpidätysaltaiden rakenta- miseksi eikä yhtään tällaista varsinaista tulvanpidätysallashanketta ole vielä toteutettu.
Lapuanjoen ja Kyrönjoen tulvapenkereisiin rakennetuilla tulvaluukuilla voidaan joesta johtaa vettä hallitusti pengerrysalueiden hyötyalueille silloin, kun penkereiden mitoitusarvot ylitty- vät. Tällöin pengerrysalueet toimivat tulvien viivytysaltaina. Vedenpinnan laskettua joessa, voidaan pengerrysalueen vedet joko pumpata tai johtaa takaisin jokeen.
ELY:issä on tällä hetkellä suunnitteilla edellä kuvattu Laihianjoen tulvasuojeluun liittyvä Nälkäjärven pidätysallas ja Ounasjoen tulvasuojeluun liittyvien Loukisten ja Tepaston altaat Kittilän yläpuoliselle alueelle. Joissakin ympäristökeskuksissa on ollut alustavia kaavailuja joidenkin pidätysaltaiden suunnittelemiseksi.
Tulvanpidätysaltaiden suunnittelu on nähty tarpeelliseksi lähinnä suurten ja poikkeuksellisten tulvien hallinnassa järvettömillä alueilla, kuten maan länsirannikolla Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla sekä Lapin alueilla. Muilla alueilla tulvasuojeluun on nähty voitavan paremmin vaikuttaa järvisäännöstelyjen tehostamisilla.
Tulvanpidätysaltaiden suunnittelun vähäisyyteen on nähty osittaiseksi syyksi lupabyrokratia ja altaiden alle jäävien alueiden maanhankinta- ja käyttöoikeuden lunastusongelmat. Kun ky- symys on harvoin toistuvista tulvista ja niiden esiintymisen ennustettavuuden vaikeudesta, on korvausten arvioiminen osoittautunut ongelmalliseksi. Suurimmaksi toteuttamisesteeksi on osoittautunut suunnitelmaan liittyvien maa-alueiden lunastus- ja käyttökorvaukset, jolloin hankkeelle ei myöskään löydy vastuullista vesilain mukaista hakijaa.
Hulevesialtaiden toteuttaminen lienee edellä mainittua helpompaa, koska taajama-alueiden hulevesien pidättämisestä vastaavat kunnat. Niiden lupakäsittely on yksinkertaisempaa kuin isojen tulvanpidätysaltaiden osalta, koska tarvittavat alueet on mahdollista varata kaavoituk- sen yhteydessä. Hulevesialtaiden suunnittelu on kuitenkin vasta alkamassa, joten kokemuksia niiden toteuttamisesta ei paljon ole.
Jukka tarkistaa
6.2 Tulvien toistuvuus suunnittelun kriteerinä
Nykyiset vesistötulvasuunnitelmat ovat pääsääntöisesti suunniteltu toistuvuudeltaan kerran 20 vuodessa sattuvien tulvien perusteella. Tulvanpidätysaltaat olisi tarkoituksenmukaista suunni- tella tätä toistuvuutta harvemmalle mitoitukselle, jolloin samalla täydennettäisiin nykyisten tulvasuojelusuunnitelmien toimintavarmuutta.
Joillakin pienille, toistaiseksi suojaamattomille tulva-alueille saattaa olla tarkoituksenmukais- ta mitoittaa tulvanpidätysaltaat useammin kuin kerran 20 vuodessa sattuville toistuvuuksille.
Mikko täydentää
Hulevesitulvien …Jukka
6.3 Suositeltavat tulvanpidätysmenetelmät
6.3.1 Pengerrysalueet
Helpoin tapa pidättää tulvia on päästää niitä hallitusti tulvaluukkujen läpi olemassa oleville pengerrysalueille, kuten Kyrön- ja Lapuanjoella on tehty. Luvassa on määritelty se korkeus- taso, jolloin vettä tulee asuinalueiden suojaamiseksi juoksuttaa pengerrysalueelle. Tästä ai- heutuvat tulvavahinkokorvaukset arvioidaan tapauskohtaisesti jälkeenpäin.
6.3.2 Uudet tekojärvet
Tekojärvet, kuten esim. Kalajärven allas ja Kyrkösjärven allas pidättävät tehokkaimmin tul- via. Tarvittaessa on syytä tutkia uusien tekojärvien toteuttamismahdollisuuksia.
6.3.3 Olemassa olevien tulva-alueiden pidätyskyvyn tehostaminen
Jos tulva-alueen alapuolella on suojeltava asutusta tulvilta, on yläpuolisen tulva-alueen pidä- tyskykyä mahdollista tehostaa vähäisten pengerrysten ja tulvaluukun avulla silloin, jos tästä aiheutuvat vahingot ovat vähäisempiä kuin asutusalueen tulvavahingot. Tällaiset alueet sel- viävät tulvariskiarvioinnin yhteydessä tehtäviltä tulvavaara- ja tulvariskikartoilta.
6.3.4 Laskettujen järvien käyttö tulvien pidätykseen
Suomessa on paljon laskettuja järviä, joiden käyttöä tulvavesien pidättämiseen kannattaa tut- kia. Ne voivat olla toisarvoisessa käytössä, ja niiden alkuperäinen tavoitekin ranta-alueiden kuivattamiseksi on saattanut muuttua. Ne voisivat olla helposti muutettavissa tulvien pidät- tämiseen.
6.3.5 Toiskäyttöisessä maankäyttömuodossa olevat alueet
Toiskäyttöisessä maankäyttömuodossa oleville alueille voidaan johtaa tulvia ja pidättää niitä hetkellisesti siellä, kunnes suojattavan alueen tulvatilanne on rauhoittunut. Tällaiset alueet eivät sovellu pelloksi, eikä metsän kasvattamiseen, mutta tulvien pidätyksessä niillä saattaa olla merkitystä. Pidätysrakenteena tulevat kysymykseen penkereet ja säätörakenteet, kuten padot ja reikäputket.
6.3.6 Metsä-, suo- ja käytöstä poistetut turvetuotantoalueet
Metsä-, suo- ja käytöstä poistetuille turvetuotantoalueille on mahdollista pidättää tulvia het- kellisesti pengerrysten ja kevyiden patorakenteiden kuten reikäputkien avulla. Niiden käyt- töönottoa tulvanpidättämiseen kannattaa selvittää mm. vesiensuojelun osalta.
6.3.7 Hulevesialtaat
Hulevesialtaita rakennetaan usein muussakin mielessä, kuin tulvasuojelutarkoituksessa. Niil- lä voidaan vähentää jäteveden puhdistuskustannuksia ja niihin voidaan pidättää myös ravin- teita. Ne voivat toimia myös rakennettujen alueiden korvausbiotooppeina.
Paikallisesti hulevesialtailla on merkitystä tulvasuojelunkin osalta. Hulevesialtaiden toteut- tamisesta vastaavat usein kunnat tai toiminnanharjoittajat. Lupakysymykset voivat olla hel- pommin ratkaistavissa, jos ei tarvita vesilain edellyttämää lupaa.
6.4 Lupakäsittely
Tulvansuojelurakentaminen on luvanvaraista toimintaa vesilain ja maankäyttö- ja rakennus- lain perusteella. Riippumatta siitä, onko tulvansuojelusuunnitelmat ja tarvittavat aluevarauk- set tehty kaavoituksen yhteydessä, tulee tulvansuojeluhankkeiden toteuttamiseksi saada tarvit- tavat luvat. Luonnonsuojelulain säännökset voivat osaltaan vaikuttaa luvan saamiseen.
Tulvavesien tilapäisen pidättämisen mahdollistaminen valuma-alueilla poikkeuksellisten tul- vien oloissa saattaa olla oikeudellisesti ongelmallista. Suunnitelmien pohjalta voidaan päätyä siihen, että tulvien pidätyshanke olisi toteutettavissa vesilain 7 luvun mukaisena vesistön jär- jestelynä tai 8 luvun mukaisena säännöstelynä.
Tulvavesien tilapäiselle pidättämiselle ei voine olla vesilaista johtuvia esteitä mikäli tarvitta- vat aluevaraukset on tehty ja käyttöoikeudet lunastettu ennen vesilupaharkintaa. Tämä edel- lyttää kuitenkin, että luvanhakija ja hankkeen rahoittaja on olemassa.
6.4 Aluevaraukset, käyttöoikeuden lunastukset ja korvaukset 6.4.1 Käyttöoikeuden lunastukset
Tulvavesien pidätysalueiden osalta tulisi pystyä sopimaan alueen käyttöoikeus omistusoikeu- den lunastamisen sijaan. Käyttöoikeudesta tulisi maksaa tietty kertakorvaus, mutta vahinkojen korvaukset maksettaisiin todellisten vahinkojen perusteella, jolloin ne arvioitaisiin ja makset- taisiin tapauskohtaisesti jälkikäteen.
Käyttöoikeus on mahdollista lunastaa myös kaavoituksen perusteella.
6.4.2 Aluevaraukset
Lakiesityksessä tulvariskien hallinnasta on todettu viitaten maankäyttö- ja rakennuslakiin, että kunnan on huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauksesta ja
valvonnasta alueellaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus edistää, ohjaa ja valvoo tätä toimintaa, ja ympäristöministeriölle kuuluu toiminnan yleinen kehittäminen ja ohjaus.
Näin ollen tulisi kuntien ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tiivistää yhteistyötä aluevarausten mahdollistamiseksi tarvittavilta osilta tulvien pidättämisen mahdollistamiseksi.
Esityksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain perusteella voidaan valtioneuvoston päätök- sellä antaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita muun muassa asioista, joilla on valta- kunnallisesti merkittävä vaikutus ekologiseen kestävyyteen, aluerakenteen taloudellisuuteen tai merkittävien ympäristöhaittojen välttämiseen. Voimassa olevat valtakunnalliset alueiden- käyttötavoitteet sisältävät myös tulvariskien hallintaan liittyviä tavoitteita. Maakunnan suun- nittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on edistettävä valtakunnallisten alueiden- käyttötavoitteiden toteutumista. Maakuntakaavaa laadittaessa on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen ja vesivarojen kestävään käyttöön.
Edelleen esityksessä on todettu, että tulvariskien hallintaan liittyviä asioita voidaan käsitellä myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan välisessä neuvottelussa sekä vuosittaisessa kehittämiskeskustelussa.
Tulvanpidätysaltaiden aluevarausten toteuttamiseksi maanomistajien kanssa tehtävät sopi- mukset ovat kuitenkin suositeltavin vaihtoehto. Aluevaraukset ovat toteutettavissa myös kaa- voituksen pohjalta lunastamistoimenpitein. Tulvasuojelusuunnitelmien ja kaavoituksen välille tulisi luoda yhteys aluevarausten mahdollistamiseksi.
Ongelmaksi aluevarausten osalta on muodostunut niiden korvattavuus, sillä ei ole käytännön kokemuksia eikä ohjeita siitä, miten harvoin toistuvat eli tilapäiseen käyttöön tulevat alueet tulisi korvata.
Mikäli sopimuksia aluevarauksista ei maanomistajien kanssa saada aikaan tai saadaan liian vähän, on vesilain mukainen lupa kuitenkin mahdollista saada, jos hanke katsotaan yleisen tarpeen vaatimaksi. Korvausten määrä on tällöinkin pystyttävä arvioimaan.
6.4.3 Korvaukset
Tulvavesien tilapäisestä pidättämisestä voi aiheutua vahinkoja sekä käyttöoikeuden myöntä- misestä johtuvan maan arvon alenemisena että tulvavesien aiheuttamien vahinkojen johdosta.
Vesilain korvaussäännökset eivät ongelmitta sovellu siihen, että tulvavesien tilapäisestä pidät- tämisestä voitaisiin maksaa toteutuneen vahingon mukainen korvaus.
Asianosaisten olisi vesilain korvaussäännösten tullessa sovellettaviksi tarkoituksenmukaisinta päästä korvauksista sopimukseen. VL 11:9 §:n mukaan asianosaiset voivat sopia korvauksen suorittamisesta ja määrästä sekä muista korvausta koskevista seikoista.
Mikäli käyttöoikeutta ei ole lunastettu ennen vesilupa-asian käsittelyä, voi ympäristölupavi- ranomainen myöntää käyttöoikeudet alueisiin VL 2:7 ja 8 §:n lunastussäännösten perusteella.
Lunastamiselle on VL 2:7 §:n 1 momentissa säädetty tiettyjä edellytyksiä, mutta VL 2:8 §:n nojalla hakijalle voidaan myöntää tarvittava oikeus toiselle kuuluvaan alueeseen aina yleisen tarpeen sitä vaatiessa. Tulvasuojeluhankkeet ylittänevät melko usein yleisen tarpeen vaati- muksen.
VL 21:8:n nojalla ympäristölupaviranomaisen tulee ilmoittaa käyttöoikeuden myöntämisestä toisen kiinteään omaisuuteen kiinteistörekisterin pitäjälle. Käyttöoikeudesta maksettavista korvauksista säädetään vesilain 11. luvussa. Korvausta määrättäessä tulee VL 11:5 §:n mu- kaan soveltaa yleisen pakkolunastuslainsäädännön säännöksiä korvauksen määräämisen pe- rusteista, jollei vesilaissa ole toisin säädetty.
VL 11:6 §:ssä säädetään korvauksen olevan puolitoistakertainen, milloin vesilain nojalla myönnetään oikeus ottaa pysyvään käyttöön toiselle kuuluva maa-alue. Tulvavesien tilapäi- seen pidättämiseen tarvittavan käyttöoikeuden korvauksen osalta puolitoistakertaisen korva- uksen tarve vaikuttaa epäselvältä.
Vahvistettava korvaus on VL 11:10 §:n nojalla määrättävä maksettavaksi yhdellä kertaa, el- leivät erityiset syyt vaadi korvauksen maksamista määräajoin. Lupapäätöksessä on VL 11:14
§:n mukaan määrättävä milloin ja miten korvaus suoritetaan.
7 Tulvavesien pidättämishankkeiden tehostamistarpeet
7.1 Lainsäädäntö
Tulvasuojeluhankkeissa tulisi ottaa huomioon valuma-aluetason mukainen tarkastelu, jota myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi tukee. Jotta tulvavesien pidättäminen hetkellisesti joillekin valuma-alueiden osille olisi tarvittaessa Suomessakin mahdollista samoin, kuin useissa Keski-Euroopan maissa jo on käytäntönä, tulisi vesilaissa olla tätä varten soveltuva menettely. Mahdollisina hankkeina voisi vanhoilla pengerrysalueilla tulla kyseeseen esim.
tulvimisen ajoittainen salliminen vastaavalla tavalla, kuten Kyrönjoella ja Lapuanjoella on toteutettu. Uusien hankkeiden osalta vastaava menettely tulisi ottaa huomioon lupakäsittelyn yhteydessä. Vesilaissa tulisi määritellä korvausperusteet tilapäiselle vettymishaitalle ja mah- dolliselle maankäytön muuttumiselle (esim. siirtyminen viljanviljelystä metsätalouteen tai laiduntamiseen).
Vesilain 2 luvun vesistöön rakentamista koskevat säädökset ovat liian tiukkoja pienimuotois- ten, tulvavesien lyhytaikaista pidättämistä tarkoittavien hankkeiden toteuttamiseen. Kysymys voi olla veden nostamisesta tulvahuipun ajaksi jollekin vähän haittaa kärsivälle alueelle, ku- ten niityille, metsäalueille, soille tms. rakentamalla pieni penger ja sen yhteyteen esim. luon- nonmukainen kynnys tai rumpuputki. Tähän voi tuoda uusi vesilaki helpotusta, kun puro- vesistön pinta-ala on siellä määritelty välille 10-100 km2.
Koska käytännössä suunnittelussa ongelmallisimmaksi on osoittautunut tulvanpidätysaltai- den alle jäävien maa-alueiden lunastus tai käyttöoikeuden saaminen, tulisi lainsäädäntöä uu- distaa niin, että alueiden saanti tähän tarkoitukseen olisi nykyistä joustavampaa. Kuntien ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulee tiivistää yhteistyötä aluevarausten mahdol- listamiseksi tarvittavilta osilta tulvien pidättämisen mahdollistamiseksi.
7.2 Ohjeet odotettavissa olevista harvoin tapahtuvista vahingoista
Tällä hetkellä ei ole olemassa ohjeita harvinaisten ja odotettavissa olevien tulva- ja muiden vahinkojen korvaamisesta. Suunnittelijoille on laadittava yleispätevät ohjeet käyttö- ja lunas- tuskorvausmenettelystä sopimustilanteita varten.
7.3 Luvan hakija ja hankkeen rahoitus
Koska tulvanpidätysaltaan tai teknisten rakenteiden alle jäävään maa-alueeseen on hankittava joko tilapäinen taikka pysyvä käyttöoikeus tai pysyvä omistusoikeus, tarvitaan näiden osalta tehtäviä sopimuksia varten rahaa. Ennen kun valtio oli luvanhakijana ja vastasi kustannuksis- ta, ei luvan hakemisessa ollut ongelmia. Kun on todettu, että yksityiset maanomistajat, eivät- kä kunnatkaan lähde hakijaksi ja samalla maksajiksi, tyrehtyy suunnittelun eteneminen sii- hen.
Tulisikin selvittää kuntien, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja maa- ja metsätalo- usministeriön mahdollisuudet toimia joko yhdessä tai erikseen hankeen luvanhakijana. Lu- vanhakijana toimiminen tulisi selvittää jo suunnitteluun lähdettäessä.
Jos tulvanpidätysaltaita halutaan toteuttaa Suomessa, tulisi valtion rahoituksen saamista hel- pottaa jo suunnitteluun lähdettäessä. Jos hankkeen rahoituksesta ei ole tietoa suunnitteluvai- heessa, ei hanke yleensä etene luvanhaku- ja toteutusasteelle.
8 Jatkotutkimustarpeet
Tulvanpidätysaltaiden osalta tarvitaan erityisesti tietoa pidätysalueella syntyvistä haitallisista vaikutuksista. Tilapäisen vesipeiton syvyyden ja keston vaikutuksista erilaisille kasvillisuus- tyypeille ei ole riittävästi tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Vaikutusten selvittämiseksi tarvi- taan lisätutkimuksia esim. koekenttien avulla.
Pidätysaltaiden hyötyarviointien osalta tulisi selvittää myös sosiaalisia ja ekologisia hyötyjä seikkaperäisemmin.
Keski-Euroopan mallin mukaisesti tulvanpidätysalueina toimivat tulevaisuudessa pienehköt, uoman varrella sijaitsevat tulvaniityt ja -metsät, joita voidaan aikaansaada esim. sijoittamalla penkereet kauemmaksi uomasta tai rakentamalla keinotekoisia tulvatasanteita. Tällaisten alu- eiden vaikutuksia tulvasuojeluun tulisi tarkastella hydraulisen mallin avulla.
Tuotannosta poistuvien turvesoiden soveltuvuutta tulvanpidätysaltaiksi tulisi edelleen selvit- tää.
Tulvanpidätysaltaiden lunastuskorvaukset ovat merkittävä "pullonkaula" hankkeiden suun- nittelussa, sillä maksajia ei tahdo löytyä yksityisistä maanomistajista, kunnista eikä enää val- tion puoleltakaan. Luvanhakija ja hankkeen rahoituskuvio on oltava selvillä vesilain mukais- ta lupaa haettaessa. Jos näin ei ole, lupahakemus ei etene. Tältä osin tulisi selvittää sellaisia rahoitusmuotoja, jotka olisivat käytettävissä jo suunnitteluvaiheessa. Tähän liittyen tulisi te- hostaa myös kaavoituksen keinoja aluevarauksien toimeenpanon osalta.
Lähteet
Jormola, J., Järvelä, J., Lehtinen, A. & Pajula, H. 1998. Luonnonmukainen vesirakentami- nen: mahdollisuudet ja erityispiirteet Suomessa. Suomen ympäristö 265. Suomen
ympäristökeskus, Helsinki. 80 s. ISBN 952-11-0388-4. ISSN 1238-7312.
Maa- ja metsätalousministeriö 1999. Vesivarastrategia. Helsinki
Hanski, Minna., Jormola, Jukka (toim.). 2000. Luonnonmukainen vesirakentaminen Sveitsis- sä ja Itävallassa. Suomen ympäristökeskuksen moniste 187. 40 s. ISBN 952-11-0730-8, ISSN 1455-0792.
Rantakokko, Kari, (toim.). 2002. Tulvavesien tilapäinen pidättäminen valuma-alueella, Kar- toitus mahdollisuuksista Suomen oloissa. Suomen ympäristö 563, Suomen ympäristökeskus.
Helsinki 88 s. ISBN 952-11-1170-4 (nid.). ISBN 952-11-1171-2 (PDF). ISSN 1238-7312.
Jormola, J., Harjula, H. & Sarvilinna, A. (toim.). 2003. Luonnonmukainen vesirakentaminen, Uusia näkökulmia vesistösuunnitteluun. Suomen ympäristö 631, Helsinki. 168 s. ISBN 952- 11-1424-X. ISBN 952-11-1425-8 (PDF). ISSN 1238-7312.
Belinskij, Antti. 2005. Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella; Oikeudellinen näkökulma.
MMM. Julkaisematon.
Keskisarja, V. & Nikkarikoski, H. 2006.pdf. Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella, esi- merkkikohteena Vääräjoen Kortejärvi".
Moll, Viivi. 2006. Tulvavesien tilapäinen pidättäminen valuma-alueella, Kirjallisuusselvitys kansainvälisistä hankkeista. Suomen ympäristökeskus. Julkaisematon.
Puustinen, M., Koskiaho, J., Jormola, Jukka., Järvenpää, L., Karhunen, A., Mikkola-Roos, M., Pitkänen, J., Riihimäki, J., Svensberg, M., Vikberg, P. 2007. Maatalouden monivaikut- teisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen ympäristö 21. Suomen ympäristökes- kus, Helsinki. 77 s. ISBN 978-952-11-2719-9 (nidottu). ISBN 978-952-11-2720-5 (PDF).
ISSN 1238-7312 (painettu). ISSN 1796-1637 (verkkojulkaisu)
Silander, Jari. 2009. Veden pidättäminen valuma-alueella – alueiden tunnistaminen ja veden varastotilavuuksien arvioiminen. Suomen ympäristökeskus. Julkaisematon.
Silander, Jari. 2010. Tulvavesien tilapäisen pidättämisen taloudellisen merkityksen arvioimi- nen tulvasuojeluhyödyn kannalta.
Sane, Mikko. 2010. Paikkatietomenetelmä tulvariskien alustavaan arviointiin. Diplomityön luonnos. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos) Hallituksen lakiesitys tulvariskien hallinnasta. HE 30/2010 vp.
