kirja-arviot 97
V
anhustyön johtajapaljon Vartijana vaikutussuhteisiin, joita tarkkaillaan,
lasketaan, mitataan ja käsitellään. Odot- tava äiti joutuu jatkuvasti suhteutta- maan erilaisia terveysriskejä lääketie- teellisen teknologian riskilaskelmiin sekä omiin toiveisiin ja epäilyihin tule- vasta elämästä. Tässä asetelmassa odot- tavan äidin tulee yhtäältä vaalia tulevan lapsen hyvinvointia, mutta potentiaa- lisesti kyetä myös luopumaan lapsesta, jos sikiötutkimukset osoittavat vaikeaa vammaisuutta. Naisten valinnanvapaus ja eugeniikan haamut törmäilevät toi- siinsa mahdottomassa asetelmassa, jossa naiselta odotetaan kyvykkyyttä arvioi- da riskejä ja tehdä valintoja elämästä ja kuolemasta. Vaikka julkilausutusti kyse on autonomian mahdollistamisesta, eikä lääkäreiden tule puuttua ihmis- ten omiin valintoihin, lääketieteellinen teknologia lisää lääkäreiden valtaa ih- misten elämään.
Helénin kirja on ensimmäinen suo- malainen kokonaisesitys elämän po- litiikasta ja aikamme ilmiöistä, joita perspektiivin avulla voidaan tarkastella.
Kirja avaa aiemmin jokseenkin sisään- päin kääntynyttä hallinnan tutkimusta ja keskustelua laajemmalle yleisölle. Se myös antaa välineitä nähdä ja tarttua ai- kamme merkittäviin tapahtumiin, mitä pidän kirjan erityisenä ansiona. Elämän politiikan käsitteistä vähempikin olisi riittänyt aiheen syvälliseen tarkasteluun.
Toisaalta käsitteellinen runsaus antaa monenlaisista näkökulmista ja teemois- ta kiinnostuneille tarttumapintaa.
Kirjan erityinen ansio on siinä, miten se auttaa näkemään ja tarttumaan ih- miselämää hiljaisesti omien silmiemme alla mullistaviin asioihin, jotka muuten jäisivät huomiotta. Näin hallinnan tut-
kimus avautuu laajemmalle suomalai- selle yhteiskuntatieteelliselle yleisölle, ja sen monenlaisiin tutkimusotteisiin hyvin yhdistyvät kriittiset näkökulmat tulevat tutuiksi.
Marjo Ring, TtM, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto
Sanna Laulainen, YTT, professori (ma.), Itä-Suomen yliopisto
Jenni Kulmala (toim.): Parempi vanhus- työ. Menetelmiä johtamisen kehittä- miseen. PS-kustannus, Jyväskylä. 2017, 228 s.
Kirja tarttuu ajankohtaiseen ja julkista keskustelua herättäneeseen aiheeseen, vanhustyöhön. Kirjassa vanhustyön johtajat nostetaan avaintekijöiksi sekä laadukkaan vanhustyön toteuttajina että työntekijöiden hyvinvoinnin tur- vaajina. Kirjan tavoitteena on tarjota konkreettisia menetelmiä vanhustyön johtamisen tueksi ja sen kehittämiseksi.
Kirja koostuu kolmesta osasta, joissa vanhustyön ja johtamisen asiantunti- jat nostavat esille johtamisen eri ulot- tuvuuksia. Ensimmäinen osa rakentaa pohjaa koko kirjan kantavalle teemalle, hyvin johdetuille asiakaslähtöisille ja yksilöllisille vanhuspalveluille. Ensim- mäisen osan artikkeleissa vanhustyön johtamisesta rakennetaan oma erityinen johtamisen osa-alueensa, jonka erityi- senä tavoitteena on asiakkaan elämän-
kirja-arviot 98
laatu. Artikkeleissa ollaan pääosin hyvin lähellä asiakasrajapintaa ja pohditaan asiakaslähtöisyyden kysymyksiä juuri elämänlaadun, työntekijöiden ja asiak- kaiden välisen suhteen ja kinestetiikan näkökulmista. Vanhustyön johtami- sen pohjaksi halutaan nostaa aiempaa myönteisempi vanhuuskäsitys, joka ko- rostaa ikääntyneiden mahdollisuutta ja halua osallisuuteen. Marja-Leena Kau- rosen artikkelissa noustaan asiakasraja- pinnasta vanhustyön strategisen johta- misen tasolle ja avataan eri näkökulmia ikääntyneiden terveyden edistämiseen.
Artikkeli nostaa esille kiinnostavalla ja konkreettisella tavalla, kuinka erilaisek- si eri näkökulmiin pohjautuvat tervey- den edistämisen lähestymistavat muo- vaavat palvelujärjestelmän rakenteita asiakkaan näkökulmasta.
Kirjan toisessa osassa tarkastelu koh- distuu johtajaan keskustelijana ja mo- ninaisuuden tukijana. Moninaisuutta tarkastellaan ikäjohtamisen, moniam- matillisuuden ja dialogisuuden näkö- kulmista.
Marjo Wallinin artikkeli laajentaa yleis- tä ajattelua ikäjohtamisesta huomioi- den ikäjohtamisen koskevan eri ikäis- ten johtamista, ei vain ikääntyneiden johtamista. Tämä on erittäin tervetullut näkökulma nykytilanteeseen, jossa suu- ret ikäluokat ovat enenevissä määrin siirtymässä pois työelämästä ja nuoria on haastavaa saada mukaan vanhustyö- hön. Wallin nostaa esille kiinnostavalla tavalla ikään liittyviä ennakkoluuloja ja haastaa lukijan pohtimaan omaa käsitys- tään iästä. Tätä moninaisuuden ajattelua täydentävät dialogisuutta käsittelevät artikkelit. Dialogisuuden avulla johta- jat voivat edistää työntekijöiden sisäis-
tä motivaatiota ja työryhmien ja sen jäsenten osallistumismahdollisuuksia.
Dialogisessa johtamisessa työryhmän halu puhua ja ajatella yhdessä nähdään yksilöajattelua vahvempana toimintana.
Tähän ajatukseen on lukijana helppo samaistua.
Kirjan kolmannessa osassa pohditaan työhyvinvoinnin haasteita. Luvussa esi- tellään arvoympäristöä, jossa vanhus- työn johtajat toimivat. Siinä kysytään, miten ja millaista eettistä kuormaa johtaminen vanhustyössä aiheuttaa ja kuinka sitä voi käsitellä. Yhtenä rat- kaisuvaihtoehtona tähän ristiriitaan esitellään johtajien työnohjaus, jonka tarkoituksena on tukea johtajan työtä ja selkiyttää johtajan vastuualueita ja vahvuuksia ulkopuolisen työnohjaajan kanssa. Kirjan päättää Hoppanian, Ola- kiven ja Zechnerin kriittinen artikkeli, jossa kirjoittajat haastavat valtiovallan valitseman uuden julkisjohtamisen lin- jan vanhustyössä. Kirjoittajien mukaan uusi julkisjohtaminen on tuonut hoi- van johtamiseen epärealistisia odotuk- sia, jotka pyrkivät muokkaamaan myös työntekijyyttä. Hoivatyössä aiemmin tärkeiden ulottuvuuksien, ammatilli- suuden ja eettisyyden, sijaan koroste- taan työntekijän asennetta ja motivaa- tiota. Julkisjohtamisen seurauksena työ vanhustenhuollossa pyritään pilkko- maan suunnittelevaan ja suorittavaan työhön, mikä on kirjoittajien mukaan omiaan romuttamaan hoivan logiikkaa.
Työn pilkkominen ohittaa keskustelun työntekijöiden osaamisvaatimuksista.
Kirjassa johtamista lähestytään hyvin käytännönläheisesti ja erilaisia kehittä- mis- ja toimintatapoja esitellään konk- reettisten esimerkkien kautta. Kirjan
kirja-arviot 99
eduksi voi lukea pyrkimyksen rakentaa johtamisen arvopohjaksi vanhuusku- vaa, jossa ikääntyneen yksilölliset ko- kemukset, elämänlaatu ja mahdollisuus osallisuuteen nostetaan johtamistyön keskiöön. Erityisen hyvää kirjassa on kirjoittajien tapa herätellä lukijaa poh- timaan omia henkilökohtaisia ennak- ko-oletuksiaan ja käsityksiään ikään- tymisestä, arvoista ja asenteista sekä tunnistamaan niiden merkitys johta- miselle. Arvojen, asenteiden ja ihmis- käsityksen vaikutus sekä asiakas- että johtamistyössä on ilmeinen, vaikka niiden merkitystä ei aina arjen työs- sä pysähdytäkään miettimään. Arvot suuntaavat toimintaa ja valintoja, ja nii- den pohtiminen aika-ajoin on erittäin perusteltua. Millaisten arvojen pohjalta työtä tehdään ja millaisina toimintata- poina arvot käytännön työssä näkyvät?
Ovatko johtamisen arvot linjassa arjen toiminnan kanssa?
Kirjassa pohditaan johtamisen roolia eri tasoilla. Suurimmassa osassa artikke- leita näkökulmana on lähijohtajan työ ja siihen liittyvät haasteet ja mahdolli- suudet sekä työyhteisöissä että asiakas- rajapinnalla. Rajaus on perusteltu aja- tellen kirjalle asetettua tavoitetta. Kirja kannustaa lukijaa kokeilemaan uusia menetelmiä, joiden avulla ikääntynei- den hoidon laatua ja hyvää elämää voi- daan tukea. Esitellyt esimerkit tuovat teoreettisten osuuksien kylkeen riittä- vää konkretiaa, mistä on helppo poimia sovelluskohteita juuri oman toimin- tayksikön tarpeisiin.
Uusien toimintamallien ja käytäntö- jen juurruttaminen ei välttämättä ole helppo tehtävä, ja henkilöstön sitou- tuminen muutokseen on tärkeässä
roolissa. Toimintamallien muutoksissa työntekijöiden psykologiset sopimuk- set tulee ”kirjoittaa” uudelleen, mikä vaatii johtajalta kykyä kuulla työnte- kijöitä ja tunnistaa työntekijöiden työ- hön ja muutokseen liittyviä odotuk- sia. Kiinnostavan lisän kirjaan olisikin tuonut näkökulma, joka olisi nostanut vahvemmin esille työntekijöiden vas- tavuoroisen toiminnan merkityksen johtamiselle ja johtajalle. Johtajuus on aina vuorovaikutussuhde, jolloin myös työntekijöillä on vastuu johtamistyön onnistumisessa. Lähimmäksi tätä ajatus- ta tultiin dialogista johtamista käsitte- levissä artikkeleissa. Kirjassa mainitaan, ettei paras mahdollinen hoito voi to- teutua ilman tyytyväisiä ja hyvinvoivia työntekijöitä. Johtamisen vuorovaikut- teisuus huomioiden olisimme toivo- neetkin kirjaan tuoretta, työntekijöiden roolin aktiivisena johtamisosapuolena vahvemmin huomioivaa otetta. Kirjan annille olisi ollut eduksi paikoin kriitti- sempi ote johtamisen tarkasteluun.
Kirja on toimittajan mukaan suunnattu vanhustyön nykyisille ja tuleville johta- jille. Laajentaisimme kirjan lukijajouk- koa kaikille vanhustyön kehittämisestä kiinnostuneille asemaan katsomatta.
Kaiken kaikkiaan kirja on ehdottomas- ti lukemisen arvoinen kokonaisuus. Se herättelee lukijan pohtimaan vanhus- työn johtamista ja kehittämistä useis- ta näkökulmista ja tarjoaa tähän myös konkreettisia välineitä. Kirjan luke- neena jää vaikutelma, että vanhustyön johtajat ovat ”paljon, ehkä liiankin pal- jon, vartijoina”. Riittääkö silloin vinkit hyviksi toimintatavoiksi tai ymmärrys johtamista ohjaavista ja rajoittavista te- kijöistä?
