kirjaesittelyt
68 Gerontologia 1/2018
Parempaa vanhustyötä, paremmalla johtamisella?
Kulmala, Jenni (toim.) 2017. Parempi vanhustyö.
Menetelmiä johtamisen kehittämiseen. Jyväskylä, PS-kustannus. 228 s.
Ulkoasu – herättääkö mielenkiinnon?
Kovakantinen kirja tuntuu käteen heti sopivalta, ei liian isolta, paksulta tai painaval- ta. Tämä sensorinen kokemus johtaa ajatukseen, että tässä- pä teos, joka on kohtuullisessa ajassa luettavissa. Kansikuva tosin herättää ristiriitaisia aja- tuksia – miksi vanha mies pil- kullinen rusetti kaulassa, pu- naisessa ruutupaidassa ja sini- set henkselit vilkkuen hymyi- lee salaperäisesti vasemmalle katsoen? Kansikuvan salape- räisyys herättää kiinnostuksen teosta kohtaan, mutta tuntuu kirjan teeman eli vanhustyön johtamisen ja johtamismene- telmien kannalta erikoiselta valinnalta. Ehkä kirjan luke- misen jälkeen tuo salaperäi- syys avautuisi, näin ounastelin.
Kirjan tekstin layout vaih- telee runsaasti, ja se seuran- neekin some-maailman tapaa
laatia aina vain pilkotum paa ja monisärmäisempää tekstiä.
Pienellä fontilla sivujen lai- dasta laitaan ja tiukalla rivi- välillä painettu teksti vilisee keski-ikäisen silmissä. Ylä- tunnisteet, vielä pienemmällä fontilla, auttavat seuraamaan kirjan lukuja, mutta kiinnos- tavat sitaatit vaalennetulla, ja taas uudella fontilla, jää- vät hiukan päätekstin var- joon. Kirjan sivut ovat matta- pintaista maanläheistä laatua, johon alleviivaukset tarttuvat, mutta muistiinpanoja ei ka- peisiin marginaaleihin tule mahtumaan! Tässä vaiheessa päätin yrittää kuitenkin kes- kittyä sisältöön ja jättää ulko- asun tuonnemmaksi.
Kirjoittajien taustatietoi- hin tutustuminen on niin va- kuuttavaa tekstiä, että sisäl- lön täytyy olla painavaa. Mel- ko niukasta sivumäärästä ja layoutista huolimatta, odo- tin kirjalta teoreettista tietoa, esimerkkejä teorioiden sovel- tamisesta ja innostavaa hok- sauttamista. Miksi muuten kirjoittaa johtamisesta, joka on todella läpikoluttu aihe kirja- ja konsulttimarkkinoil- la?
Sisältö – innostaako lukemaan?
Kirjan sisällysluettelo on sel- keä sisältäen esipuheen (Kul-
mala) jälkeen kolme osaa. En - simmäisessä osassa (I) kirjoit- tajat (Räsänen, Valvanne, Han - tikainen, Hoivala ja Kau ro - nen) kuvaavat johtajaa ja joh- tamista asiakaslähtöisyyden näkökulmasta. Kukin kirjoit- taja paneutuu tähän teemaan hiukan eri näkökulmasta. Ilah - duttavasti esille nousevat myös uudet käsitteet kuten työ- ja asiakaskäyttäytyminen tuttu- jen kuluneiden käsitteiden rin nalla. Jokainen vanhussek- torilla toimiva on varmasti kyllästetty käsitteillä elämän- laatu, hyvinvointi, terveyden edistäminen ja asiakaslähtöi- syys. Tässä osiossa on siis hiu- kan uutta (konkreettisena esi- merkkinä kinestetiikka), mut- ta enemmän tätä vanhaa.
Kirjan toinen osa (II) kä- sit telee johtajaa keskustelija- na ja moninaisuuden tukijana.
Ihana huomio, että johta ja on keskustelija! Tämä kirjan laa- jin osa koostuu artikkeleista, joissa keskitytään ikäjohtami- seen (Wallin), moniamma til- lisuuteen lean-johtamisen nä - kökulmasta (Äijö & Tik ka - nen) sekä dialogiseen joh- tamiseen (Syvänen, Ström- berg & Kokkonen) ja dia- lo gisen johtamisen kautta työmotivaation tukemiseen (Loppela). Myös tässä osassa on konkreettinen esimerk ki eli lean-johtaminen. Ar tik ke -
Gerontologia 1/2018 69
leissa on nähtävästi pyritty tuo maan jotain vanhaa ja jo- tain uutta, ja ehkä se jokin ”si- ninen” on juuri tuo lean ja dia- loginen johtajuus.
Kolmas osa (III) keskittyy itse johtajaan vanhustyössä.
Johtajan arvoympäristö ja eet- tinen stressi (Jumisko, Hyry- Honka & Saranki-Ranta kok- ko), esimiesten työnoh jaus (Ruisniemi) ja johtamisen ra- jat vanhustyössä (Hoppania, Olakivi & Zechner) vaikutta- vat heti kirjan kiinnostavim- malta osalta. Miksi tämä osa on kuitenkin teoksen lyhyin ja niukin osio? Ehkä teksti kuitenkin on niin vakuutta- vaa, ettei sivuja tarvita enem- pää, näin pohdin ja ryhdyin lukemaan.
Teoreettinen anti – saako tästä perusteita johtamiseen?
Luin kirjan aloittaen kirjan lopusta eli osasta kolme. Sen viimeinen luku (Hoppania, Olakivi & Zechner) olikin sitten oikea helmi! Siinä esi- tettiin niin kiehtovan kriitti- sesti nykyisen vanhushoivan johtamishistoriaa ja -kulttuu- ria, että oksat pois! Kirjoittajat ovat onnistuneet sanomansa tiivistämisessä ja kirjoittavat innostavasti. Artikkelissa on hiukan saarnaava ja osoittava tyyli, mutta johtamisen lähes- tymistavat on kuvattu selkeän avaavasti. Lopuksi artikkelis- sa esitetään toiveikkaasti, että aina on kuitenkin jotakin teh- tävissä. Vaikka rationaalisen johtamisen tehokkuus (kädet) ja normatiivisen johtamisen
asenteet (sydän) asetetaan pii- loisesti ammattitaidon edelle vanhushoivassa, on hoivan lo giikalle mahdollisuus löy- tää sijaa. Tätä lukua edeltä- vät kaksi artikkelia (eettinen stressi ja työnohjaus) ovat melko perinteisiä artikkeleita, mutta niiden paikka on osuva pohjustaen loppulukua.
Kirjan ensimmäinen osio (I) kuvaa ikääntynyttä ihmis- tä asiakkaana ja asiakasläh- töi syyden perusteita makro- (esim. yhteiskunta, lainsää- däntö), meso- (esim. hoitoyk- siköt, ammattikunnat) ja mik - rotasolla (yksittäinen työn- tekijä ja esimies). Tähän rin- nalle nostetaan palvelun kä- site ja miten johtaminen on suoraan yhteydessä palvelun laatuun – jopa ikääntyneen ihmisen kokemaan elämän- laatuun. Toisaalta käsitteillä kikkailu (vrt. asiakaskeskei- syys tai asiakaslähtöisyys) ei takaa, että mikään muuttuu.
Gerontologisen johtamisen käsite kuitenkin antaa toi- voa, että jotain voidaan tehdä.
Hämmästyttävää on myös se, että hoito- ja hoivatyön pit- kästä historiasta ja tieteelli- sestä tutkimuksesta huolimat- ta on kirjassa palattava perus- asioihin eli hyvään käyttäy- tymiseen. Ehkä juuri pitkä tieteellinen abstrahointi on johtanut siihen, että käytäntö on elänyt omaa karua todel- lisuuttaan, kun sitä ei oikein kukaan innostu kuvaamaan tai kehittämään? Räsäsen ar- tikkelin (asiakaskäyttäytymi- nen) jälkeen kannattaisi oi-
keastaan lukea kirjan viimei- nen luku, koska näistä luvuis- ta syntyy todella kiinnostava kontrasti.
Terveyden edistämisen lu- vussa (Kauronen) on hiukan perinteistä terveysterrorismin (vrt. ikääntyneen elintavat) sävyä, vaikka luku sinällään on kiinnostava kokonaisuus.
Jos terveyden tilalle vaihtai- si sanan toimintakyky tai ar- jen mielekkyys, teeman kiin- nostavuus lisääntyisi. Lisäksi teeman olisi voinut nime- tä gerontologiseksi tervey- den edistämiseksi, jossa läh- tökohtana olisi vahvemmin vanhenemisen tietoteoria.
Ottaisin tähän tilalle jopa kä- sitteen arjen mahdollistami- nen (re- ablement), joka maa- ilmalla on yleinen käsite mo- nitieteisessä gerontologiassa ja soveltuu konnotaatioltaan ennakoi vaan työhön vanhuu- den eri vai heissa.
Kirjan osassa II innostuin eniten Wallinin ikäjohtamis- ta käsittelevästä luvusta, kos- ka siinä on tuoreutta ja konk- retiaa (miten johtaa nuorta, keski-ikäistä tai työhönsä ru- tinoitunutta konkaria). Sa- moin Syväsen, Strömbergin ja Kokkosen dialogisen johtami- sen luku on kiinnostava esi- merkkeineen ja vinkkeineen.
Motivaatio-luvusta (Loppela) jäi hämmentävä kuva, sillä motivaatio sinällään on risti- riitainen ilmiö. Jotenkin tä- män osion II jälkeen tuli sel- lainen tunne, että puhetta, kuvioita ja teoriaa on paljon.
Hyvä niin. Mutta millainen
Gerontologia 1/2018 70
on taustalla leijuva kuva ole- tetusta työntekijästä johdet- tavana? Onko hän ”aikuisten oikeesti” aktiivinen, innostuva ja itseään kehittävä ammatti- lainen?
Käytännöllinen anti – miten soveltaa arkeen?
Kirjan kokonaisuus on tee- moiltaan kiinnostava, mutta ehkä yhdellä lukemalla jää yhtä rikkonaiseksi kuin ikään- tyneiden asiakkaiden nykyi- nen palveluketju johtamisen käytänteineen. Yhdessä pai- kassa kokeillaan vähän aikaa jotakin, toisessa tutkitaan ja kehitetään jotakin. Johtajat vaihtavat työpaikkojaan ja työ sektoreitaan, jolloin hyvin- kin alkanut uudistus lopahtaa,
kun työyhteisö palaa vanhoi- hin käytänteisiin.
Kirjan esimerkit, tehtävät ja vinkit antavat kuitenkin mahdollisuuden yrittää jotain uutta. Jään odottamaan tätä, kun valtakunnalliset I&O- kärkihankkeet etenevät ja pää - sevät tavoitteisiinsa. Niissä saa - tujen tulosten yhdistäminen on ensiarvoisen tärkeää, jot- ta kaikki tämä uudistamis- ja kehittämistyö voi juurtua ar- keen.
Luettuani tämän kirjan, menin kirjastoon ( JAMK) ja pyysin tilaamaan tätä kir- jaa erityisesti erikoistumis- opin toihin tuleville opiskeli- joille kurssikirjaksi, mutta myös ylemmän amk-tutkin- non opiskelijoille. Lisäksi olen
kanniskellut kirjaa viime ai- koina työpaikallani ja Keski- Suomen Kukoistava kotihoito -hankkeen tilaisuuksissa, ehkä jopa liiankin innokkaasti siitä kertoen. Vielä kun kirjan saisi e-kirjana!
Lopuksi – kiitos kirjasta Kuvaukseni kirjasta ovat täy- sin henkilökohtaisia, mutta tartu kirjaan ja tee omat joh- topäätöksesi, ota kantaa ja ryhdy soveltamaan. Mutta, edelleenkään en ymmärrä kir jan kansikuvan salaperäis- tä vanhaa herraa!
Aila Pikkarainen, lehtori, tutkija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu aila.pikkarainen@jamk.fi
