Ilmanherruus ja sen vaikutus pienten maiden puolustusvoimien käyHö-
mahdollisuuksiin
Kirjoittanut Y'leisesikunt&everstiluutn&DItti Reino T u r k k i
1 JOHDANIOO
Käsite i1manherruus on ollut SUUTen mielenkiinnon kohteena ikaik- kialla ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Sitä on tutkittu ja tutkimusten tulOksista rkiTjoitettu ltirjojalkin, mutta sen vaikutuksen se1vittely on jäänyt pal!jon välhemmälle. Sotahistoriallisena työnä tämän selostulksen on perustuttava sotakokemuksiin. Meidän olois-·
samme tällaisen aiheen käsittelyssä joUdutaan nojautumaan pää- asiassa sitä koskevaan sotaihistorialliseen killjallisuuteen. Omien so- tiemme osalta olisi ollut ma'hdolJ.isrta. suorittaa myös arkistotutki- muksia, mutta käytettävissä ollut aika ja 'Varsinainen viritatyö eivät ole sitä sallineet. Näin ollen lähde aineisto on rajoittunut sotilas'kir ...
jallisUJUdessa ja -ailkalkauslehdistössä esiintyneisiin tietoihin, asiasta esitettyilhin mieMlpiteisiin ja sodan8j.kaisiin havaintoihin. Muutamissa kohdissa on ollut ai:hetta viitata tämän iLniasota:historlallisen selns-·
tussardan aikaisemmin julkaistuihin lkirjoituksiin tarpeettoman tois-·
tamisen välttämiseksi.
Ilmanherruuden ja sen vaiikutuiksen selvittäminen sotakokemus-·
ten valossa on osoittautunut hyvin laajalksi tebtärväksi. Sitä on oll'l11 pakko rajoittaa työn valta!Van !paisumisen estämisem. Päähuomio.
onkin ddinnitetty iImanl1erruuden vaikutuksiin suurvallan ja pikku-
vallan -välisissä sodissa Euroopassa. Ilmanhenuusky.symyksen syn- tyvaiJheita ja yleistä kehitystä ei kuitenkaan ole voitu jättää koko- naan vaille huomiota, vaan sitä on pääkahdin seurattu Euroopassa käydyn ilmasodan osalta kokonaiskuvan saamiseksi. Käsiteltävää aihetta osittain paljonkin valaisevat amerikkalaisten k<;Jkemukset Korean sodasta on myös otettu mukaan.
Selostus dakaantuu kolmeen lpääosaan. Ensimmäisessä käsitellään ilmanherruuskysymystä sotahistoriallisin esimerkein. Toisessa sel- vitellään ilrnanhertrwudlen olemusta ja sen riippuvaisuutta eri te- kijöistä. Kolrnanness,a osassa tar1k.astellaan ilrnanhertrUuden vaiku- tuksia piklkuvallan puolustusvoimien käyttömahdollisuulksiin sota- ikokemusten perusteella ja pikkUlVallan mahdollisuuksia sen väihen- tämiseksi niiden :tekiJjöiden . valossa, joilla on todettu olleen huo- mattavaa vaiikutusta iImanlherrwuden laatuun ja iImanherruuskysy- my·kseen. Tällöin joudUitaan usein ki.i.n.ni.ttämään huomiota myös sodan jällkeen tapahtuneeseen tai parhaillaan tapahtumassa olevaan :kehitylkseen, joka voi muuttaa sotakokemuksista saatuja päätelmiä.
n
ILMANHERRUUS SOTAKOKEMUSTEN VALOSSA 1. Ensimmäinen maailmansotaTilan,ne sodan alussa
'Ensimmäisen maailmansodan sy1tyessä moottorilentokoneella oli lennetty noin vu~ymmen. .sitä' oli käytetty jo sotavälineenäkin, mm .pommien pudottamiseen Italian Ua Turkin sodassa 1911-12 ja Balkanin sodassa 1912 ilman mainittavaa vaikutusta. Vasta ensim- mäinen maailmansota oD.kin näihtävä ilrnanlhemuuSlkysymyksen syn- nyttäjänä ja sen kehitylksen Suuntaviivojen määrääjänä.
Välittömästi ennen sotaa tapahtuneessa lentokoneen ja sen käytön
!kehittämisessä oli Ranska !huomattavasti muiden suurvaltojen ed.el.lä.
Tiedustelu oli silloin lentdkoneelle suunniteltu ,päätehtävä. Sen ohella Ranskassa oli kokeiltu lentokoneen käyttöä tykistön tulen- :johtoon ja lentapommitUkseen. Sen aseistaminen oli myös suunni..;
t~ltu ja kokeiltu, mutta koekonetta lullruunottamatta lentokoneita ei ollut yleisesti aseistettu. Saksa oli sodan alussa pahasti jäljessä muussa ,paitsi ilmalaivojen käytössä, jossa sillä oli johtoasema.
Kaikilla sotaan osallistuneilla suurva.]1oiUa oli sodan allkaes.sa eri ta.voin organisoituja lento-osas'toja maa- ja merivoimien yhteydessä ilman yhtenäistä dohtoa. Englanti oli seLvästi edellä muita lento- ylksi:kk.öjen öa niiden jdhdon tiärjestelyssä. Lentokonevahvuudet olivat kullakin .valtiolla muutamia satoja. Kalus-to oli yleiskäyttöön tar- koitettua ja aseistamatonta. Sen toimintasäde oli n 100'-150 km.
LentOkone oli .silloin enemmän kulkuneuvo lruin taisteluväline, ja mm Saksassa lento-osastot oli alistettu liikennejouk1kojen tarkas- tadalle. Niiden päätehtävä oli kuitenkin kallkkialla strateginen tie- dustelu. Ne saivatkin liikuntasodan aikana yleensä hyviä tuloOksia.
Mm Hindenburg oOn sanonut, että. Tannenbergin voitto ei olisi ollut mahdollinen ilman erinomaista lentotiedustelua. Hyvien tulosten vuoksi molempien taistelevien puolien huomio kiintyi lentotiedus- telun suomiin malhJdollisuuksiin.
Ilmanhexruus asemasodan .rintami.ua Asemasodan on yleisesti todettu Ikorostaneen taktillisen toiminnan merlkitystä, ja se pitää paikkansa myös ilmavoimien toiminnan osalta.
Asemasodan monimutkaisen puolustusaseman sel'Vi-ttely jäi ilma- voimien tehtäväksi. Kun maasta ampuma-aseilla suoritettu. tor- junta samalla vähitellen tehostui valkinaisluontoisissa asemasota- olosuhteissa, niin lentokone~den, joihin hitautensa takia oli heLppo osua, oli alettava pyrkiä ylhä korkeammalle; Kil;Pajuoksun merelle päättyessä alkoi länsirintamalla kilpail:u ko~keudesta ilmassa, joka oli ainoa esteetön tie vastusta~an alueeLle. Kun kasvava 'korkeus ja ipUolustusaseman monimutkaisuus alkoivat vaikeuttaa tähystystie- dustelua, otettiin avulksi ilmakuvaus; Se paljasti heLposti länsirln.- taman maastossa puolustuksen järjestelyn öa hyökkäyksen valmis- telut. Maaoperaatioiden -onnistuminen jäi siis suuresti riippumaan vastustajan lentotiedustelun estämisestä ja oman maihdollistami- sesta. Tiedustelun estämiseksi ei ()I~ut muuta mahdollisuutta kuin
PYI'kiä tulhoamaan vastustajan. tiedustelukoneet. Tähän tehtävään rakensivat 'ensiksi .ranskalaiset aseistetun' koneen ja toivat sen rin~
tamalJ.e vuoden' 1915 alussa. ,ChampagIlJen ja AXtoisin taistelujen ai~
kana heidän koneensa partioi'Vat yksitellen omalla puolella ja Ihyök- käsivät aseistamattomien salksalaisten tiedustelukoneioden kimppuun ampuen ne alas. Sodan alkuvåiheen yleiskoneista' oli kehittynyt en~
simmäinen erikoiskone,hävittäjä, ilma taistelua varten.
Saksa seurasi pian jäljessä aseistaen jo saman vuoden syksyyn mennessä tiedlustelukoneensa. Vuoden 1916 alussa sillä oli myös hävittäijä, vieläpä. ipaTempi kuin Ranskalla, sillä llmataisteluvälineen laatu osoittautuiratikaisevaksi tekijälksi alusta alkaen. Todellinen taistelu ilmassa oli alkanut vastustajan lentotoiminnan e.stämiseiksi oman rintaman yläpuolella. Alettiin 'puhua ilmanherruudesta aikai- semmin tunnetun merenhenruuskäSitteen mUikaan. Ilmanherruus ..
kysymys oli syntynyt taistelujoukkojen toiminnan turvaamisen merkeissä.
Koko sodan ajan jatkuneet läIpimurtoyritykset ja niiden tordu"
minenvuoroin kummallakin ipuolena ~Ohtivat ilmavoimien :käytön morupuolistumiseen ja ilma1llherruuskysymyksen erilaisiin ratJkaisu- yritylksiin. Vuoden 119:1:6 alkUlPuolella a1kanut Verdunin :k.ulutus- taistelu toi do eräitä uusia piirteitä esille. Hyökkäysvalmistelujensa salaamiseksi Saksa dä.nje.sti rintamaUe ja omaan. selustaansa ilma- sulun jatkuvasti siellä partioilVilla koneilla. Se osoittautui kuiten- ikin tarfkoitustaan vastaamattomaksi ranskalaisten ryhtyessä suorit- tamaan liilpimurtoja osastoina Ikes'kitetyin voimin. Hä'Vittäjiä käytet- tiin nyt ensi :ker.ran hyökkäylksellisesti paikallisen ja hyvin radoitetun ajan kestävän ilmanherruuden saavutta,miseen. Tämä ilmanherruus oli tarkoitettu mahdollistamaan oma lentotiedustelu kenttäarmeijan taTpe.ita -varten. Saksan lukumäärään ja laatuun perustuva, mutta luonteeltaan defensiivinen ilmanherruus operaatioalueella ei estänyt alakynnessä olevaa vastustajaa tempaamasta hetkeksi ilmanlher- ruutta voimiensa Ikeskitetyllä ja yllättävänä offensiivisella käytöllä.
llmanherruus ei siis ollut ehdoton silloin, !kun vastustajan lento- aseella oli toimintavapaus.
Asemasota antoi alUtusysäyksen monelle lentotoiminnan muodolle, jotJka taas vuorostaan lisäsivät 'nnianherruuden tar'Vetta. Tieduste-
luun liittyivät lälheisesti tykistön tuleIl(johto ~a omien joukkojen ta,rkkailu eli ns valvontalento. iLäpimurtoyrityksiä varten tarvit- tavat suuret materiaalimäärät taas houkuttelivat pommituksiin ensin Tintamalla da myöhemmin taistelumateriaalin valmistuspaikoilla, teollisuuskupungeissa. Kranaattikuopissa kyyröttävät miehet tar- josivat hyvän tulituskdhteen, da myöhemmin järjestelmällinen lento- rynnälköinti liitettiin jalkaväen hy~äylksen "viimeisen kahden- sadan metrin kriisin" heIipottamiseksi tulijyrän ja hyökkäävän jal- kaväen väliin tulijy.rän lähdettyä liikkeelle. Englantilaiset alkoivat vähitellen syrjäyttää oppimestareitansa ranskalaisia ilmavoimien käytössä. Heidän ansiostaan kesällä 1916 suoritetussa Sommen tais- telussa ilmavoimien toiminrta laajem edelläkuvaturulau;eksL Englan- tilaiset ryhtyivät hankkimaan ilmanherruutta jo ennen hyökkäyk- sen aJ.kamista. ToimiDJta muodostui seuraavaruai-seksi:
- Oman rintaman yläpuolella ihä'Vittäjät suorittivat suojausta ja torjuntaa saksalaisten tiedustelun ja lentdhyökkäysten estämi-
seksL
.
- Ns offensiiviset hävittäjäipartiot toim1vat saksalaisten rintaman yläpuolella sen ilmasulkua ,vastaan.
- PommittaJjisto da ihävittäjistö suorittivat ,hyökkäyksiä saksalaisten twkilkohtiin yhdessä ja erikseen.
- Hävittädät suodasivat IViihoHisalueella toimivia muita konelajeja.
Ilmaniherruustaistelu rintamalla oli nyt laajentunut alueellisesti ja löyijinyt uusia toimintamuotoja, dotlka määräsivät sen Ikehityksen suunnan. llmanherruus alkoi samalla saada yihä huomattavam'man vaikutuksen lDaaIVoimien toimintaan. Sen omaava oli silloisissa olo- suhteissa tul'vassa yllätyshyökkäyksiltä -ja voi seurata. omaa tilan- netta vaikeissakin taisteluolosuhteissa.
TYkistö
ja reservit, jotka aemasotaolosuhteissa esittirvät hyvin merkittävää osaa, saivat toimia vapa,asti. !lyökikäävä jal!kaväki sai tulitukea ilmasta rynnålkön ai-!kana, da jälkikuljetukset, varastot sekä lentokentät saivat olla rau- hassa. Päinvastaisessa tapauksessa tietojen saanti vastustajasta vai:- keutui huomattavasti, hyökkäykseen oleellisesti. kuuluva liike la~
maantui ja oltiin pakotettuja naamiointiin, douklkojen ja tyikistÖD. ha- d3sijoitukseen, yötoimintaan sekä kehittämään uusia taktillisia me-
la -
Tiede ja Asenetelmiä. Kaikesta huolimatta t8A)iot suurenivat. Sommen taistelun åälkeen liittoutuneet eivät aloittaneet yhtään hyökkäystä ilman etu- käteen hankittua vaTmuutta ilmanherruudesta. Saksalaisilla ei ollut siilhen varaa, vaan heidän täytyi vasta hyökkäyksensä alkaessa aloit- taa taistelu ilman:herruudesta. Tälläkin tavalla oli mahdollista sitoa yllättäen vastustajan ilmavoimat peLkkään ilmasotaan ratkaisevien alkuvaiheiden ajaksi ja siten estää niiden .osallistuminen maasotaan.
Kesällä 1918 liittolaisilla oli ~o 3-kertainen ylivoima ilmassa, ja se kasvoi syksyyn mennessä 5-lkertaiseksi. Heidän lentokalustonsa oli
~yös laadultaan saksalaista parempaa. Elokuun jällkeen Saksan ar- meija ei pystynyt enää kehittämään hyöldtäystä, mihin osaltaan vai- kutti siihen ilmasta kolhclistuva ylivoimainen paine.
. Huolimatta lentojou'kkojen osallistumisesta varsinaisiin taistelui- hin sodan loppuvuosina, ilmanherruuskysymys ensimmäisen maail- mansodan rintamilla j'äi etupäässä Ikysymykseksi lentotiedustelun hankikimien tietojen saannista omille joukoille ja sen estämisestä vastustajalta. Silloisissa oloissa lentohyiÖkkäys tehosi enemmän mo- raalisesti kuin aiheuttamillaan vaurioilla tai tappioilla. Ilmanher- ruuteen vaikutti myös pääasiassa vain lentoase, sillä maasta suori- tetun torjunnan aiheuttamat tappiot olivat hyvin pieni osa kokonais- ta.ppioista, joskin ne olivat ~atlruvasti kasvamassa.
Ilmanherruus muualla
Taistelua ilmatilan käyttämisestä esiintyi myös merisodassa, mutta Se rajoittui silloin vain a:-annikkoalueisiin. Se ei muodostunut prob- leemaksi vielä edes Englannin kanaalissa puhumatta'kaan laajem- mista merialueista lentokoneen pienen toimintasäteen ja twkialusten puuttumisen vuoksi.
. Saksalaisten suorittamat iLontoon ja Pariisin .pommitukset sekä liittolaisten pommitukset' Saksan rlntamantakaisella tukialueella toitvat esille my.ös rintamantakaisen, varsinaisiin sotatoimiin liitty- mättömän ilmalllherruuskysymyksen Jo ensimmäisessä maailman- sodassa. Lontoon ,pommitukset olivat hyvin vakava uhka Englannin väestön moraalilie. Ne muodostuivatkin siksi kokemusperäiseksi pe-
rustaksi, jolle toisen maailmansodan aikaiset kotiseudun pommi- tukset suunniteltiin. Ilmatorjuntatykistö näytteli silloin huomattavaa osaa Saksan ilmalaivojen hyökkäysten torjunnassa, mlltta lentoko- neisiin s,en vaikutus ei ollut ylhtä tehOkas. Pariisin ja Saksan teolli- suuskaupunkien :pommituksilla ei ollut Ikauaskantoista merkitystä ilmanherruuskysymykselle. Englanti oli ainoa sotawyneistä maista, joka saamiensa kokemusten perusteella osasi tehdä kauaskantoiset päätelmät myös kotiseudun lilmanherruuskysymylksen merkityksestä ja pommitusvoimien käyttämisestä' ylhtenä tekijänä ilmanherruuden saavuttamisessa. Tähän liittyen se järjeSti ilmavoimiensa organi- saation jo 'V 19,U3 sille pohjalle, .millä ne toimivat vielä toisessa1kin maailmansodassa, ja suunnitteli
10
silloin Saksan sotateollisuuden D'äTjestelmäl1istä pommittamista mm ilmanherruuskysymy!ksen ker- taikaikkista ratkaisemista varten. Tätä ei ehditty aloittaa ennen so- dan loppumista, vaikka kalustokin oli jo valmiina. Ajatus jäi odot- tamaan toista maailmansotaa.2. Toinen maailmansota Salamasota ilmassa
Toisen maailmansodan alussa ilinanlherruustaistelulla oli jo ede1- lytylkset muodostua ihuomattavasti laajenuna!ksi kuin cnsiInIl).äisessä maailmansodassa. Lentokaluston kehitys oli tehnyt mahdolliseksi kaksi !kertaa edellisen sodan !pommikUormia suurempien pommi- määrien kuljettamisen mihin tahansa .keskieurooppalaista suuruus- luokkaa olevan vastustajan alueelle. Neuvostoliitto oli ainoa Eu- roopan valtio, jonka alue ei ollut kokonaisuudessaan vastustajansa ilmavoimien toiminta.piirissä. Englantilaisteri Ipommitussuunnitelmat ensimmäisen maailmansodan lopulla ja niiden pohdalta versonnut douhetismi olivat tuoneet ilmanherruuskysymyksen yleiseen tietoi- suuteen hyvIDkin Ikorostetusti. Sen vastapainona olivat taas Espanjan sodasta saadut melko rajoitetut !kokemukset.
Saksassa oli huolellisesti tutkittu ilmasotateorioita ja ilmasodan osuutta sodankäynnissä. ilmavoimieri käytöstä rintamalla oli saatu
rUnsaasti kokemwkQ.a Espanjan sodassa, ja se oli sQl)eutettu Saksan omaksumaan sruamasotåtperiaatteeseen. .
Sota alkoi saI1jalla näytteitä ilmanherruudesta ja sen vaikutuksesta ennen ikaitklkea m<tasotatoimiin. Saksa oli varautunut ra1lkaisemaan Umanherruuskysymyksen heti sodan tai hyökkäyksensä alkuvai- heessa koko sotanäyttämön· ,puitteissa, mihin lentokaluston toiminta- matka antoi edellytykset. ISuunnitelma perustui yllätykseen, minkä 8I'lUlla piti saavuttaa ilmanherruus, ennenkuin muut sotatoimet oli- vat ehtineet ratkais·uvailheeseen. PainQPiste oli siirretty hävittäjistön käytöstä pommittaljiston Ikäyttöön, da tuhoamisen .piti sen vuoksi ta- pahtua .pääasiassa maassa lentokentillä,· varikoissa ja tehtaissakin.
HävittäöisOOn tehtäJvä oli sama kuin· ensimmäisessäkin maailmanso- dassa, nimittäin hallita ·tilanne ilmassa ja siten avata tie pommit- tajistolle. Saksan kotiseudun pommituskdhteiden ilmapuolustus oli jätetty ,pääasiassa ilmatorjuntatylkistön varaan todennäköisesti sen vuoksi, että lentoaseen voimakkaan offensiivin piti jo lamauttaa vastustajan lentoase.
,Saksan-Puolan sota 1939
Saksan ensi..rnnläinen uhri oli Puola, joika vastustajansa rinnalla lienee !katsottava keskisuureksi valtioksi. Dmavoimien vahvuuksien suJhde oli kuitenkin melko lähellä suul"Vallan ja ,pikkuvallan ilma- voimien suhdetta. Ottaen Ihuomioon vain ilmanherruustaistelussa kysymykseen tulevat ilmavoimien osat, Ipommittajiston ja hävittä- }istön, Saksalla oli Puolan ilmasodassa välhintään 5-kerlainen yli- voima lukumääräisesti ja huomattava laadullinen paremmuus. Luft- waffe löi 'Puolan ilmavoimat kahtena ensimmäisenä sotapäivänä pääasiassa ma~sa. Alkutilanne oli sille erittäin edullinen TSekko- slovakian miehityksen jällkeen. ISillä oli erinomaiset edellytyikset ratkaista ilmanherruuskysymys edukseen, mutta taistelun lyhytai- kaisuutta on pidettävä epätavallisena. Syyt siihen ovat löydettävissä myös Puolan ilmapuolustuksesta. Sen ilmavoimat oli tarkoitettu Rarwkan esikuvan mukaan suorittamaan m.aavoimien sotatoimien vaatimat tukitehtävät rintamalla. Hävittäjistön piti lentosuojauk- sella vannistaa tämä tmminta. Ne eivät olleet valmistautuneet· Sak-
san ilmavoimien kehittämän salattlah:yö'kkäyksen. torjuntaan. Hyök ..
käysmenetellnä oli sinänsä täysin yllättävä. Yleistä ilmapuolustusta hävittäjistöllä ei ollut lainkaan suunniteltu. Lentotorjunnalta puut- tui perusedellytys ilmavalvonnan ollessa järjestämättä. Puolan len- toaseen on lisäksi täytynyt olla valmistautumattomana rauhanaikai- sissa sijoitus:paikoissaan, mikä ei vastannut silloista tilannetta.
Kaikki nämä seikat ovat edistäneet saksalaisten yllätyksen onnistu- mista ja mahdollistaneet suojaamattoman lentokaluston tuhoamisen maassa.
. Sen jälkeen Luftwaffe tuhosi yhteys- da liikenneverkoston. Se esti liikekannallepanon suorituksen, mihin kuului ,paljon 'kuljetuksia ja haittasi suojajoujk.kojen taistelua: Nämä tehtävät suoritettuaan Luftwaff·e siirtyi tukemaan välittömästi maavoimia. Tämä- aiheutti sen, että taistelut maassa alkoivat do viidennestä sotapäivästä lähtien saada Puola'lle epäedullisen käänteen. Ennen pitkää Puolan armeija oli käytämtöllisesti katsoen UikuntakyvyWn ja liikkuvan vastustajan- sa armoilla. Se ei saanut käskyjä eikä sotatarvikkeita: yhteyksien kat- kettua eilkä pystynyt siirtymään edullisempiin asemiin niitä saa- dakseen rajattoman -ilmanher.ruuden vallitessa. Saksalaiset ovat itse olleet sitä mieltä, että ilman rajatonta ilmanberruutta Puolaa ei olisi voitu lyödä niin nopeasti Ihuolimatta panssarivoimien suuresta tehosta. Luftwaffen ei tarvinnut tuTvautua varsinai·sestl rajattomaan ilmasotaan, vaan kiinteä taktillinen yhteistoiminta maavoimien kanssa riitti Puolan nopeaan kukistumiseen ..
Puolan tSlpaus on kyllä esimerrkikinä ilmapuolustuksen laiminlyön- neistä erinomaisen ,havainnollinen, mutta se ei kelpaa osoittamaan heikomman mahdollisuuksia yleensä nykyaikaisessa ilmasodassa, koska Puola oli 'varautunut sellaiseen Juvattoman ihei'kosti.
Hyö'kkäys Tanskaan, Norj.aan, Hollantiin ja Belgiaan.
Saksan toiminta jatkui saman -periaatteen muikaan seuraavana ke- vääilä, mutta olosuhteiden mukaan sovellettuna. T a n s k a n val- taus oli ;käytännöllisesti katsoen puhdas llt1iehitysoperaatio eikä N 0 r j a s s a k aan tarvinnut käydä varsinaista taistelua ilmanher-
ruud.esta. H 0 II a n t i kukistui viidessä vuorokaudessa menetet- tyään ilmavoimiensa toimintamahdollisuudet jo hyökkäyksen en- simmäisinä tunteina. Nämä maat olivat muutenkin heikon puolus- tusva.limiutensa ohel'la laiminlyöneet ilma,puolustuksensa melkein kokonaan. Vähäinen lentokalusto oli pääasiassa ilmataisteluun sopi- matonta yihteistoimintakalustoa, jolle Saksa ei jättänyt mitään toi- mintamahdollisuuksia. Norjan ilmapuolustuSkyvyttömyys aiheutti sen, että valtausjoukkoja vietiin mm ku1jetuskoneilla suoraan len- tokenti'lle aivan rauhanomaisesti, ja Hollannissa maahanlaskujoukot valtasivat täI1keimmät lentokentät huolimatta niiden sitkeästä puo- lustuksesta maasta käsin. Sa1ksa käytti siis häikäilemättä hyväkseen Tanskan, Norjan ja Hollannin laiminlyötyä ilma,puolustusta. Täl- lainen soluttautuminen lPuolustettavan alueen sisään lamautti puo- lustulksen nopeasti. Bel g i a kukistui kahdessa ja puolessa viikoss'a menetettyään ilmavoimiensa toimintamahdollisuudet ensimmäisenä päivänä kahden suurvallan avusta ja tuesta huolimatta. Se' oli koh- talaisen puolustusvalmis myös ilmapuolustuksen osalta. Maahanlas- ku:joukkojen käyttö siellä il'ajoittuikin rajan lälheisyydessä oleviin kohteisiin eikä ,kohdistunut lainkaan lentokentille. Saksa kunnioitti Belgian vähäisiinkin voimiin perustuvaa torjuntavalmista ilmapuo-
lustusta.
Tanska, Hollanti ja Belgia olivat niin 'Pienikokoisia, että lentotor- junnan järjestäminen silloisil'la ilmavalvontavälineillä eli hyvin vai- keaa. Jouduttuaan heti fhyökkäyksen alussa luovuttamaan alueitaan hyökkääjälle niiden lentoyksiköt menettivät samalla mahdollisuuden välttää yllätyksiä taaemmissakin tukikohdissaan, mifkä vei kai~ki
mahdollisuudet jiWjestelmä'lliseltä ilmapuolustulkselta.
Katsaus suu'rvalt'ojen ilmaniherruusta1steluun Länsi-<EuToopan ilmasotaa on käsitelty Tiede ja Ase numerossa 10 julkaistussa selostuksessa. Tämän aiheen yhteydessä riittää lyhyt yleiskatsaus. siihen ilmanherruutta koskevalta osalta.
Luftwaffen salamaohyökkäys y'llätti Ranskan ilmavoimat valmis- .tautumattornina sellaisen iskun !keskitettyyn torjuntaan Puolan va- roittavasta esimerkistä huolimatta. Saksa saavutti ilmanherruuden
jo kolmessa vuorokaudessa, vaikka ylivoima alussa ei ollutlkaan kovin musertava. Ilmanherruus 1a sen turvin vapaasti toimiva syök·
sypommittajisto nopeuttivalt saksalaisten. läpimurtojou:kkoj·en: ete- nemistä jokien ja kanavien ,pirstomassa painopiste suunnassa 1a yii ....
västyttivät länsivaltojen vastatoimeIliPiteitä näin edistäen hyö~-:
kääjän nopeaa voittoa. Erityisesti on huomattava ilmanherruuden . merkitys kuulu1san syöksypommituskon.een käytölle. Erikoisomi-
nai~uuksiensa vuoksi se oli kykenemätön tehokkaas~en itsepuolus- tukseen hävittäjiä vastaan öa hyökkä:vstapa oli arka maasta suori- tettavalle tor~unnalle.
Saksan sota~oneisto oli tähän saakka lähtenyt aina lii}{lkeelle sa- manai.!kaisesti kaikkine voimineen varmistautumatta millään lailla etukäteen i'lma.:I?henruudesta. Se oli uskaltautunut Keski-Euroopan aukeillekin ilmanherruustaistelun adaksi, koska siellä saatiin maa~
voimien ylivoima keskityksellä. Kanaalin rannalta ei kuitenkaan voitu jatkaa samalla tavalla vesi~lueen, yli Englantiin, koska ~eren
herruutta ei voitu saada laivasto'lla. Ilmanherruuden:piti korvata merenherruus. Sen vuoksi syntyi etu~äteen taistelu ilmanherruu- desta Engla.nnissa. Luftwaffel~a ei ollut edellytyksiä sen ~aavutta
~seen pääasiassa. tehtävään sopimattoman lentokaluston vuoksi:
Englannin tm:juntahävittäjistön d,efensiivlnen ilmanherruus osoit- tautui mahdolliseksi silloin, kun sen toimintavapaus voitiin turvatä
~ukeutumal'la hyökkääjän hävittä.jien tehokkaan toiminta-·alueen uI·
kopuolelle. Kiistanalaiseksi jäänyt. i1nianherruus oli yksi tärkeimpiä syitä Englan~ suunnitellusta maihinnoususta luopumiseen.
Kun Saksa luopui taistelusta-~lannista, taistelu ilmanherruu- des ta oli saa~ttaIliut tietyn tasapalnotilan: Yritykset olivat osoitta- neet, että -kumpikaan sotaakäyvä ,puoli ei noihin aikoihin pystynyt välineillään saavuttamaan pysyväisluontoista ilmanherruutta. Ti- lanne ei tässä su~te~ssa muuttunut Neuvostoliiton jouduttua: sotaan mukaan, sillä se oli maana sellaista suuruusluokkaa, 'että Saksan lentoase ei tehokkaasti ulottunut kaikkialle edes Neuvostoliiton eu':' rooppalaisella alueella. Neuvostoliiton lentoase oli teknillisesti sak- salaista heikompi; Pommittaöisto ~i ollut suurvaltojen välisen rajat- toman ihriasodan vaatimalla tasolla, ja sitä' paitsi tämä laadullisesti.
heikompi leritoase kärsi Saksan ensi iskussa vakavia ,kalustotap-
pioita, jotka saattoivat sen puoleksi toista vuodeksi heikkouden tilaan.
Ensi iskul'laan Saksa pystyi saavuttamaan iLmanherruuden koko itäisellä· sotatoiminäyttämöllä, millä oli suuri merlkitys maasotatoi- mien onnistumiselle.
Jatkaessaan ponnistelu~aan sodan voittamiseksi liittoutuneet pyr- kivät aluksi illmanherruuteeIll operatioalueittain, samalla kun Sak- san alueel'la ryhdyttiin ilmasotaan yieisen ilmanhe.rruuden saavut- tamiseksi. V 1942 saksalaiset menettivät ilmanherruutensa Pohjois- Afrikan ja Neuvostoliiton sotanäyttämöillä. ,Samaan aikaan alkoivat Saksan vastoinkäy.miset myös maasotatoimissa. Ilmaniherruutensa turvin liittoutuneet 'kehittelivät ilmavoimien käyttöä maasotatoi- mien tukemiseen. Neuvostoliitossa kehittyi erityisesti ilmavoimien käyttö läpimurrossa. Länsivallat :kokeilivat sen lisäksi Italiassa tais- telualueen eristämistä, josta saatuja kokemuksia käytettiin myö- hemmin hyväksi hyökkäyksessä Ranskaan.
Ranskaan suunnitellun maihinnousun edellytykseksi liittoutuneet katsoivat tamritsevansa yleisluontoisen ilmanherruuden. IlmaIllher- l'Uustaistelusta kehittyi melko itsenäinen ilmasotatoirni, jona oli osittain muitakin tavoitteita. Sitä suoritettiin kai:kkina vuorokauden aikoina ja myös huonossa lel1Jtosäässä. Saksan ilmapuolustuksen mur-
tamiseen vaikuttivat monet syyt, kuten liittolaisten materiaaliyli- voima, Hitlerin monet henkilökohtaiset vinheet lentokalustoasioissa yms. Tässä yhteydessä on huomattava eräs sotilaallinen syy, nimit- täin voimien hajotus. Saksan ilmapuolustuksen ''lyömistä helpotti torjunnan suoritus kaukana valtakunnan keskustasta, miehitetyn alueen I"ajoilla, vaiklka kysymys oli ennen kaimkea Saksan alueen pommitusten torjunnasta. Tällöin hyökkäysten tol1juntaan saattoivat osallistua vain (paikalliset voimat, ja lukumääräisesti ylivoimaisilla liittoutunei'lla ·oli näin ollen tilaisuus lyödä torjunta erlllisissä osissa.
Vuoden 194!3 loppupuolella tapalhtunut voimakas keskitys Saksan valtakunnan alueelle tehosti huomattavasti torjuntaa, mutta se näyttää tapahtuneen liian myöhään, sillä alkumenestyksestään huo- limatta se ei enää ,pystynyt lopullisesti kääntämäij,n tapahtumien kulkua. Teknillisen paremmuuden merkitys ilmasodassa ilmeni eri- tyisen selvästi taistelussa ilmaniherruudesta yöllä Saksan alueella.
Menestyksen vaihtelut kytkeytyivät kauttaaltaan uusiin keksintöihin
ja niiden mahdollistamiin uusiin toimintatapown. Tutka ja tarkat radiosuunnistusmenetelmät olivat yöllä ja huonossa säässä ta,pah- tuneen ilmanherruustaiste'lun perusedellytyksiä. Dmanherruus Sak- san alueella helpotti ratkaisevasti liittolaisten pommitustoimintaa siellä, mikä taas joudutti Saksan häviötä monin tavoin, kuten edel- lisessä selostuksessa on esitetty. Näin suurisuuntainen ja monipuo- linen ilmasota teki ilmaniherruuskysymytksen suurvallallekin rat- kaise:mattomaksi prob'leemiksi.
Se loi edellytykset myös maihinnousulle Ranskaan. Liittoutu- neiden ilmavoimillaoli Normandiassa 2{}-,kertainen ylivoima. Val- mistelujen pal'ja,stumista lentotiedusltelulla sekääJn ei 9ystynyt täysin estämään, vaan saksalaiset saivat selville ilmakuvauksilla mm lai- vakeskitykset Portsmoutlhin-Southamptonin alueella. Vasta 28. 5.
1:944 lähtien säännöllinen lentotiedustelu kävi vaikeaksi. Maihin- nousun alettua oli taistelualueen yllä jatkuvasti 40()...oOOO liitto- laisten hävittäJää. Saiksalia oli silloin lännessä noin lOI} hävittäjää ja sinne yritettiin siiTtää muualta lisää, mutta vain pieni osa koneista pääsi perille toimintaan liittolaisten tehokkaan lentokenttien pom- mituksen vuoksi. Niitä Ikäytettiin d!efensiivisesti selustayhteyksien ja joukkojen siirtojen suojaukseen, mikä ajoittain onnistuikin. liit- toutuneiden ilmanherruus vaikutti suuresti Saksan ilmavoimien mahdollisuuksiin hyökätä maihinnousulaivastoa vastaan. Niinpä tu- lokset jäivätkin vaatimattomiksi supistuen parin toisarvoisen aluksen upottamiseen ja muutaman vaunoittamiseen, joista yksi oli risteilijä.
Päähuomio kiinnitettiin öisin suoritettaviin miinojen .pudotuksiin, jotka johtivat kymmenkwinan a'htksen uppoamiseen ja ,parinkym- menen vaurioitumiseen. Niiden joukossa oli mm yksi taistelulaiva, :2 ristemjää ja 4 maihinnousual~ta. Nämämene~ykset eivät kui- tenkaan vdineet ratkaisevasti vaikeuttaa maihlnnousujoukkoien kasvua ja niiden tukemista laivastotykistöllä. Taistelualue oli erittäin
.
' : ~tehokkaasti liittolaisten ilmavoimien eristämä. ~iQ:4mousun alettua valvonta "tehostui vielä entisestään keskittyessään nimenomaan Nor- mandiaan johtaville liikenneväylille. Liittolaisten radaton ilmanher- ruus mahdollisti hyöklkääjän voimien kasvUn sillan päässä nopeam- min kuin sinne päässeitten puolustajan voimien 1a johti hyökkääjän murtåutumiseen sillanpäästä ja ratkaisevaan voittoon. Liittolaisten
ilmavoimien vaikutusta tässä loppuhyökkäyksessä kuvaa hyvin sak- saJamen kenlI"aali Modelin la.usunto Ardennden hyökkäYiskäskyssä joulukuussa 1944: "Vastustajan ilmavoimat ovat vihollinen numero 1.
Ehdottomaan ilmaylivoimaansa turvautuen se yrittää musertaa hyöldtäyskiilamme ja tykistömme sekä lamauttaa liilrenneyhtey- temme. Meillä on tilaisuutemme nyt, tähän aikaan vuodesta, ,kun sää .rajoittaa liittolaisten ilmavoimien toimintaa." Vastapuolella on sotama'rsalkka Montgomery lausunut seuraavaa: "Mahtava ilma-ase on tehnyt meille mahdolliseksi nopean voiton saavuttamisen ta:ppioin, jotka ovat .paljon ,pienemmät, kuin ne olisivat olleet ilman ilmanher- mutta."
3. Omat sotanune
Tilanne sodan alkaessa
Ilmavoimamme oli or.ganisoitu i"Ykmenteiksi lentolajeittain, mikä.
salli niiden keskitetyn käytön tarvittaessa ilman erikoisjärjestelyjä.
Ajan yleisen virtauksen mukaan ilmavoimat jakaantuivat laivueit- tain jdkseenkin tasan välittömään yhteistoimintaan maavoimill.e alistettavaksi tarkoitettuun osaan ja keskitettyyn käyttöön suoraan ylipäällikön alaisena olevaan osaan. Viimeksi mainitun osan muo- dostivat hävittäjistö ja ·pommittajisto. Ne oli suunniteltu laivue- määriItään yhtä suuriksi, mutta hävittäjistön konevahvuus oli kui- tenkin lähes 50 % koko sotakoneva'hvuudesta ja pommittajiston n 15 %. ,sodan alkaessa maassa oleva käyttökelpoinen lentokalusto ei
!kuitenkaan sallinnut suunnitelmien mukaisten yksikköjen perus-:
tamista. Hävittäjistöstä voitiin perustaa vain noin 1/8, pommitta- jistosta 2/8 ja yhteistoimintaan tarkoitetusta osasta noin 1/2 käyt- tämällä osittain myös täysin vanhentunutta, vain yötoimintaan kel- paavaa kalustoa. Vastaavat kone määrät olivat 311 hävittäjää ja li- säksi 1'0 täysin vanhentunutta hävittäjää, 16 ipommituskonetta ja 28 yhteistoiminta- 'ja syöksypommituskonetta sekä saman verran vanhentuneita yhteistoimintakoneita. Ilmatilanteeseen vaikuttaviksi voidaan näistä katsoa vain 'hävittäjät ja pommituskoneet eli yhteensä 47 konetta. Vaikka laslkettaisiin mukaan vielä ajanmukaisina.pidetyt 28 syöksypommitus- ja yhteistoiminta}l:onettakin, vahvuus. olisi vain
75 konetta. Pommitusköneemme olivat ns pikapommituskoneita ja omassa luokassaan aikansa parhaimpia. Hävittäjät taas olivat jo niitä ostettaessa hieman vanhentuneita. Aivan ajanmukaisiakin olisi ollut saatavissa, mutta ne olivat kalliimpia.
Määräävä teki'jä käyttöä suunniteltaessa oli voimien säästä, jotta koneita riittäisi noin .puoleksi vuodeksi, minkä ajan maavoimien laskettiin joten kuten kestävän. Tämä antoi käytölle vahvasti defen- siivisen leiman. Hävittäjistön -päätehtävä oli tärkeimmän sotatoimi- alueen, Karjalan Kannaksen, lähiselustan suojaus, mikä tarvittaessa ulotettaisiin myös koti seudulle. Pommittajiston päätehtävä oli kau- kotiedustelu. Mistään offensiivisesta ilmanherruuskysymyksen rat- kaisusta ei siis voinut olla puhettakaan. Torjuntakin piti kohdistaa pääasiassa vain mollisen pommittajistoa vastaan, jota oli pidettävä vaarallisimpana vaikutulkseltaan. Tukivoimien ipäätehtävä' oli tie- dustelu. Niihin varsinaisesti' kuuluva syöksypommituslaivue oli enimmäkseen suoraan ylijohdon määräysvallan alainen. Muita teh- täviä ilmavoimille annettiin tilanteen mukaan.
. llmatorJuntajoukkojen määrä oli sodan alussa hyvin ,pieni. Niillä suojattiin pääasiassa kotiseudun täl'lkeimpiä kohteita. Armeijakun- nille oli aluksi suunniteltu annettavaksi kevyt' ilmatorjunta.patteri ja iltnatorjuntakonekiväärikoIIljppania. _
VastustaJan, Neuvostoliiton, ilmavoimia ja niiden käyttijperi- aatteita on jo aikaisemmin käsitelty tähän sarjaan kuuluvissa selos- tuksissa, jotka on julkaistu Tiede ja Aselehden numeroissa 9 ja 10.
Vahvuuksista todettakoon vain, että niiden suhde va1"ovaisestikin arvioid!en käytettävissä olleiden tietojen ,perusteella- oli vähintään 10:1 Neuvostoliiton Ihyväksi. Neuvostoliiton saatua .tukikohtia Bal- tiasta ilmasotapoliittinen asemamme -huononi huomattavasti, -koska talouselämämme oli ryhmittynyt pääasiassa maan etelä- ja lounais- rannikolle.
Talvisodan -alkuvaihe
Venäläiset aloittivat ilmasotatoimet asutus-, teollisuus- ja liiken- nekeskusten sekä rauhanaiikaisten lentokenttiemme pommituksilla.
Hyökkäys oli hajanaiselta vaikuttava. ja se on nähtävästi perustunut
!rivan vääri4t ar~ointej,hin puolustu.st8:hdostanune ja kestolqvys-
tämme. Siinä noudatettiin ilmeisesti eräässä venäläisessä sotilasai- kakauslehdessä esitettyä periaatetta: "Jos vihollinen on poliittisesti ja moraalisesti heikkouden tilassa, lentohyökkäys sen kotialuetta ja siviiliväestöä vastaan on erittäin suositeltavaa." Isku ei kohdistunut ihnavoimii'mme niin keskitetysti. kuin Saksan vastaavat iskut Puo- lassa ja länsisotaretkellä 1940. Alueemme on niin laaja, että silloiset venäläiset hävittäjät eivät ulottuneet kuin pieneen osaan maatamme, ja mm rauhanajan lentotuIrikohtamme jäivät sodan alkaessa niiden toimintasäteen ulkopuolelle. Ilmavoimiemme alkuryhmitys oli ve- nä:läisten hävittäjien toimintasäteen ulkopuolella. Hävittäjillemme jäi riittävästi aikaa torjunta toimenpiteisiin hyökkääviä pommitus- koneita vastaan. LentoYksikkömme eivät yleensä olleet rauhanajan tukikohdissaan, vaan muilla !kentillä, ja kaluston suojaamiseksi maassa oli suoritettu tanpeelliset valmistelut. Niinpä lentokalus- tomme tu'hoamisyritys epäonnistui, ja hävittäjämmepoistivat toisen sotapäiyän taisteluissa jo yhden ipOmmituslaivueen verran pommi- tuskoneita ja lentävää henkilöstöä hyökkääjän vahvuudesta. I'lman- herruuden saavuttamiselta yhdellä iskulla saksalaiseen malliin oli katkaistu kärki.
Venäläiset jatkoivat kotiseudulla aloittamiaan pommituksia il- meisesti. lukumääräiseen ylivoimaansa luottaen vaivautumatta pa- hemmin ahdistelemaan ilmavoimiamme, muutamia lelltokenttiemme tuloksettomia .pommitusyrityksiä lukuunottamatta. Tämä antoi hä- vittäjillemme mahdollisuuden aiheuttaa huomattavia tappioita hä-
vittäjäsuojaa vailla olleelle vihollisen pommittajistolle.
Joulukuun puolivälissä KaDja1an Kannaksen ,pää asemaa vastaan aloittamastaan hyökfkäyksestä lähtien venäläiset alkoivat kehitellä kiinteätä yhteistoimintaa maavoimien kanslia rintamalla. Joulukuun lopulla aloittivat omat lentoyksikkömme oma-aloitteisesti häirintä-
hyökkäykset niil'le 'Venäläisten etukentille, ~oilta tapahtuva toiminta eniten häiritsi lentoyksilkköjemme toimintaa. Tällaisia häirintähyök- käyksiä tapahtui tammikuussa ~ka usein, mutta mistään järjestel- mällisestä ilmanherruustaistelusta ei kuitenkaan ollut kysymys.
Joulu~un aikana selvisi, että uusin yhteistoimintakoneemme ei py.stynyt tasaveroiseen taisteluun venäläisten hävittäjien kanssa.
Samoin käydyissä hävittäjätaisteluissa hävittäjämme osoittautui
taisteluominaisuuksiltaan venäläisiä heikommaksi. Sen no~us ei myöskään riittänyt saavuttamaan uusimpia, poonnli.tuskoneita muuten kuin sUuremman hyäkkäykseeniähtökorkeuden avulla. Nämä koke- mukset osoittivat, että ilmavoimiamme luotaessa ei ollut kyllin sel- västi nähty niitä vaatimuksia, mitä heikommuus asettaa ilmavoi- mien kokoonpanolle ja kaluston laadulle.
Tämä venäläisten lukumääräinen ja laadullinen ilmanherruus vai- kutti tietenkin omien ilmavoimie:rnme toimintaan. Armeijakuntien lentotukiyksiköitten päivätoiminta vaikeutui rintamalla ja oli täysin kirkkaina päivinä suorastaan mahdotonta. Yötoiminta oli mahdol- lista, mutta se ei voinut täysin !korvata päivätoimintaa. Venäläisten yleinen ilmaylivoima ei kuitenkaan voinut estää hävittäjiämme luo- masta lyhytaikaista eduili5ta ilmatilannetta tiettyjen tärkeitten teh- tävien, .kuten esimerkiksi rintaman ilmakuvausten suoritusta varten~
Tukiyksiköitten toiminnan rajoittuessa väheni maavoimien tie- tojen ja taistelutuen saanti. Tiedustelun vaikeutumisesta oli haittaa varsinkin Laatokan ,pohjoispuolisissa hyökkäysoperaatioissa. Hävit- täjien Ikäyttö m~lkein yksinomaan Karjalan Kannaksen rintaman selustassa aiheutti paljon arvostelua, jopa ilmavoimien omassa pii- rissäkin. Se näyttää kuitenkin olleen melko oikeaan osunut ratkaisu.
ottaen huomioon ta,pahtu~en .kulun, mitä sil~oin ei tietenkään voitu varmuudelta määritellä etukäteen. Niiden osaanotto alkuvaiheen taisteluihin i1tse riIlltamaJla olilsi ilmeisesti johtanut suuriin tappioihin hävittäjätaisteluissa kalustomme huonompien ominaisuuksien vuoksi ja siten ainoan hävittäjävoimamme tanpeettomaan kulumiseen ennen ratkaisutaisteluja. Lähdeaineiston mukaan venäläist-en ilmanher- ruus rintamilla pllikotti jouklkomme !Piiloutumaan päivällä, liikku- maan öisin, naamioimaan IpuolustuS'laitteensa ja ottamaan huomioon_
kaikessa toiminnassaan tietyn "viivytyskerloimen". Tämä vaikutus jäi kuitenkin pääasiassa häirintäluontoiseksi, koska siihen ei liittynyt vakavaa uhkaa joukoillemme maasodassa. Itärajalla meidän aloit- teestamme suoritetuissa ,ratkaisutaisteluissa venäläiset jäivät heI-- posti passiivisiksi. Maasto ja taistelun luonne estivät myös muu- tenkin kokemattomia venäläisiä -ilmavoimia vaikuttamasta motti~
sotaan ratkaisevasti. Tammikuussa 1oukkojemme lisääntynyt ilma- torjunta-aseistus lienee myös osaltaan tehnyt venäläisiä. varovaisem~
miksi. Näihin aikoihin sekä hävittäjien että ilmatorjunta-aseiden saalis oli 50-60 konetta kuukaudessa. Kotiseudulla pommitusten suurin haitta oli asutuskeskusten vauriot. Sotateollisuutemme haja- si10itus teki sen käytännöllisesti katsoen haavoittumattomaksi niin summittain suoritetulle pommitusoffensiiville kuin' venäläisten al- kuhyökkäykset olivat. Yhteyksiemme säi'lyminen rintamille ei vielä muodostunut probleemiksi. Se johtui siitä, että hyökkäysten teho niitä vastaan oli kokemusten puutteessaa~un ,perin väärin arvioitu.
Kun sitten "sodan 'kitka", ilmatorjuntatuli ja hävittäjät, pääsi vielä vaikuttamaan, tulos olikin heikko. Hävittäjien aiheuttamat tappiot tulivat pääasiassa juuri tällä vyöhykkeellä niiden päätehtävän mu- kaisesti. Kun siis ilmanherruus ei ollut täysin rajaton, vaikutukset- kaan eivät olleet samat kuin Puolassa, mitä oli pelätty.
Venäläisten suurhyökkäys talvisodassa Tammikuun l~pupuolella alkoi näkyä muutokseen viittaavia
mer~kejä venäläisten ilmatoiminnassa. Suomen kansa ei ilmeisesti ollutkaan "poliittisesti ja moraalisesti heikkouden' tilassa", koska ilmalhyökkäYlkset koti seutua ja siviiliväestöä vastaan eivät tehon- neet. Oli turvauduttav,a toiseen vaihtoehtoon, joka em lähteen mu- kaan kuuluu: "Jos sitä vastoin kansa on vahvahermoinen ja tukee hallitustaan, on toisenlainen ilmastrategia suositeltavaa. Silloin ol- koon vihollisen Ipuolustusvoiman tuhoaminen ensimmäinen tavoite."
Jo hyökkäysvalmistelujen loppuvaiheessa, taIIlInikuun lopulla, venä- läisten hävittäjien niitä verhoava ilmasulku siirtyi kauas selus- taamme. Hyökkäys kohdistui keskitetysti iKarjalan Kannaksen rin- tamalle ja sen selustaan. LiilPimurtoa valmisteltiin ,päivittäin erityi- sesti etulinjan puolustuslaitteisiin ja tykistöasemiin suoritetuilla pommituksilla muutaman sadan koneen voimin. Lentokoneista joh- dettiin varsinkin raskaan tykistön tulta betonilaitteittemme tuhoa- miseksi. Jowkkojemme lähdettyä vetääntymään, se koetettiin estää pommittamalla tiet ipOikki raskaimmi'lla ,pommeilla. Pommitusko- neilla oli nyt yleensä hävittäjäsuojue, sillä venäläiset olivat sijoit- taneet hävittäjiinsä ulkopuoliset lisäpolttoainesäiliöt. Hieman ennen helmikuun !puoliväliä alkoi ,järjesteimällinen hyökkäystoiminta len-
totukiyksiköittemme kentille. Venäläisten hävittäjien sulkulennot siirtyivät Vuokseruaakson tasalle, jossa jatkuvasti oli suuria hävittä- jävoimia. Hyökkäystoiminta kiihtyi hyvin voimakkaaksi helmikuun lopussa juuri ennen Vitpurinlahden ylitysoperaatiota.
Tällainen meiko offensiivisesta käytöstä jdhtuva, lukumäärään ja laatuun perustuva ilmanherruus esti tukiyksikköjemme lentotoimin- nan ilman hävittäjäsuojaa käytännöllisesti katsoen kokonaan. Tär- keitä valokuvauksia onnistuttiin kuitenkin suorittamaan vielä suur- hyökikäyksen aikanakin. Tiedustelun mahdollistamiseksi käytettiin
~ävittäjäyksiköitä tiedusteluun Karjalan Kannaksella ensimmäisen kerran 1/1. 2. 40. Lähteen lohkolla tapahtuneen läpimurron seurauk- sena annettiin tukiyksiköille tiedustelua varten hävittäjäkoneita 14. 2. 40. Hävittä~ästä alkoi muodostua taistelukentän yleiskone, mikä kehitys sitten jatkui koko viime sodan ajan. Varsinaisesti niitä käytettiin kuljetust~e ja: keskitystemme suojaukseen yhdessä il- matorjuntatykistön ,pääosan kanssa. Huonojen ominaisuuksiensa vuoksi ne eivät pystyneet menestykselliseen taisteluun vihollishä- yittäjien kanssa, vaan kärsivät aina menetyksiä aiheuttamatta itse juuri mitään tappioita. Niiden aktiiviseIIliPi ,käyttö etulinjan tais- telujen tukemiseen ainakin läpimurtovaiheessa olisi tietenkin oHut perusteltavissa, mutta toisaalta OIlI huomattava, että käytössä oli vie- läkin vain se sama hävittäjälaivue, joka oli jo sodan alussa. Uutta kalustoa oli kyllä alikanut saa.pua maahan, mutta yksiköt olivat vasta muodostettavina ja koulutettavina. Suuren nopeutensa vuoksi tpOm- mituskoneemme pystyivät melko esteettömästi toimimaan kaukotie- dustelutehtävissä. EpäedU'llisesta iImatilanteesta huolimatta ilma- voimiemme toimintaa ei siis saatu kokonaan estetyksi. Järviemme suomat tukeutumismahdollisuudet talvella. heltpottivat tukikohtien suunnittelua, valmistelua ja nopeaa vaihtoa. Peitteinen maastomme taas salli kaluston heltpon ja nopean piilottamisen ja suojaamisen maassa. Kun sitten Vitpurinlahden ylitys alkoi, ilmavoimamme voi- tiin ja oli pakko keskittää kokonaan lentorynnäköintiin. Sinne jou- tuivat myös useimmat vajaavahvuiset uudet ihävittäjä- ja pommi- tusyksiköt kesken koulutustaan. Todettiin, että venäläisten ylivoimå
~i voinut estää tällaisia nopeita etulinjaan k6hdistuneita iskuja.
Näissä olosuhteissa maavoimat saivat kokea venäläisten ilmavoi- mien koko paineen suurhyökkäyksen ~ikana. Joukkojen suojana olleet tlmatorju'htayksiköt eivät vähälukuisina voineet sen· vaiku- tusta paljonkaan lieventää, vBikka niiden saalis kasvoi kaksinker- taiseksi jo helmikuussa. Lentopomn;ritus ja ~entotähysteinen tykistö- anun.unta jauhoivat puolustus- ja suojalaitteet rikki sekä katkoivat lankay.hteydet ja tiet. Lentorynnäköinti taas lamaannutti hyvin suureksi osaksi 'liikkeet valoisana aikana. Puolustuksen tuki, kenttä- tykistömme, oli suurissa vaikeuksissa lentopommitusten ja -rynnä- köinnin vuoksi aina avatessaan tulen, joten saatavissa olleiden vä- häisten ammustenkin käyttö oikealla hetkellä saattoi olla mahdo- tonta. Venäläisten lentotoiminnan aiheuttamat tappiot olivat kui- tenkin yllättävän pienet. Sen sijaan kuljetukset, siirrot, ryhmitykset ja jopa tykistön tulitukikin saattoivat viivästyä. Toiminta ei voinut olla järjestelmällistä vaan ajoittaista pimeyden tai ,harvojen lento- kelvottomien säiden turvin suoritettua. Pakollinen vetääntyminen valoisana aikana oli suurta Tiskiä. Ulkomailla on ihmetelty jouk- kojemme 'kykyä säilyttää toimintavapautensa venäläisten tehokkaan ilmanherruuden aikana. Vetääntyminen onkin varmaan ainoa lii- kuntasodån muoto, joka voi onnistua sellaisissa olosuhteissa. Ei tunnu todennäköiseltä, että tilanne olisi ollut täysin .parannettavissa yksinomaan jonkin puolustusvoimain osan avulla. Mm on haluttu uskoa riittävä ty.kistö sellaiseksi. Jos kuitenkin useilla tahoilla esiin- tyvät maininnat lentotoiminnan ihaitallisesta vaikutuksesta tulit- tavaan tykistöön ovat oikeat, niin lisääntyneestä tykistömäärästä olisi saatu vastaava apu vasta parantamalla ilma tilannetta. Luon- nonolosuh'teemme, ennen !kaikkea peitteinen maasto ja pitkä pimeä aika se·kä doukkojemme suuri maastokelpoisuus ja taistelumoraali pelastivat kuitenkin kenttäarmeijamme Puolan armeijan koh~lolta.
Kotiseutuun kohdistunut paine heikkeni ensin suurhyökkäyksen alettua, jolloin pommitettiin pääasiassa vain yhteyksiämme rinta- malle ja laivay:hteyksiämme länteen. HävittäjistöIIllIle ja ilmator- juntajoukikojemme päätehtävä olikin näiden suojaaminen. Hävit- täjien osaUa se vaikeutui huomattavasti yleiseksi tulleen pommitus- koneiden hävittäjäsuojueen vuoksi, va1kikakaan tällainen defensii- vinen ja suojattaviinsa sidottu hävittäjien käyttö ei voinut kokonaan
estää toimintaamme. Pommituksia ei voitu kokonaan estää, mutta niitä voitiin häiritä tehokkaasti. Hyvin järjestetyn korjaustoimin- nan avulla rautatieyhteydet rintamalle säilyivät. Läntisiä yhteyksiä pommitwkset eivät oikein vakavasti näytä uhanneenkaan huolimatta Turun kärsimistä vakavista vaurioista sodan åi.kupuolella. Sillä suurmalla venäläisten pgmmitusretket pitemmälle, kuin minne hä- vittäjäsuojue sa'attoi lentää, loppuivat heti, kun uudet vastaperustetut hävittäjälaivueet olivat vielä koulutusvaiheessa ollessaan aiheutta- neet niille tappioita helmikuun loppupuolella.
Hyökkäysvaihe v 1941
llmavoimiernme mahdollisuudet ilmasodassa olivat jatkosodan al- kaessa huomattavasti paremmat kuin ta'lvisodassa. Tämä johtui suu- remmista lentokone- ja ilmatorjunta-asevaihvuuksista, paremmasta lentokalustosta ja venäläisten voimien sitoutumisesta muual'le. Len- tojoukkojen o1'lganisaatio oli periaatteeltaan sama kuin talvisodassa, Hävittäjärykmenttejä oli kuitenkin kaksi. Hävittäjistön keskitetty käyttö oli näin ollen mahdollista vain ilmavoimien esikunnan toi- menpiteillä. Lentolaivueita oli yhteensä 13. Hävittäjälaivueita oli 6, joista yksi jäi koulutus- ja täydennyslaivueeksi, y'hteistoimintalai- vueita 4 ja ,pommituslaivueita 3. Ylijohdon käyttöön tarkoitettu osa, hävittäjistö ja .pommitta.jisto, oli talvisodasta suhteellisesti kasvanut ollen yli ka!ksi kertaa suurempi kuin yhteistoimintakäyttöön tar:koi- tettu osa. Yksiköissä olevan lentokaluston !pääosa, eli noin 3/4 koko koneva:hvuudesta, oli hävittäjiä. TImanherruustaisteluun vaikuttava osa oli nyt sekä lukumääTäisesti että suhteellisesti huomattavasti vahvempi kuin talvisodassa. ilmavoimiemme kokoonpano ja vah- vuus oli sodan !pakottamana kehittynyt sellaiseksi, miksi "oppositio"
oli ennen talvisotaa sitä ehdottanut. ,suunnHleen ajan tasalla olevia hävittäjiä oli 104, vanhentuneita 82, !pommituskoneita 2.6 ja yhteis- toimintakoneita 31. Aj'anmukainen ihävittäjäkalustomme oli yleensä
pare~paa ikuin venäläisen kaluston pääosa. Pommituskoneemme eivät laadultaan olleet enää aivan ajan tasalla, ja yhteistoiminva- koneet olivat kaikki vanhentuneita, mutta niiden tehtäviin oli mah- 13 - Tiede ja Ase
dollista suotuisassa ilmatilanteessa käyttää vanhentuneita hävittäjiä hyvin tyydyttävästi. Ilmatorjuntatykistöllä voitiin suojata Etelä- ja Lounais-Suomen tärkeimmät kohteet tyydyttävästi. Armeijakun- nllle annettiin jo 3 kevyttä ilmatorjunt~'Patteria ja divisioonille il- matOrljuntakonekiväärikomppania. iPäämaja oli lisäksi varannut kohtalaisen ilma torjun ta'tykistöreservin.
Oli ilmeistä, että sodassa suurvaltaa vastaan ilma voimamme eivät vahvuudeltaan ja 'laadultaan ~lleet sellaista luokkaa, että ne olisivat voineet vakavasti vaikeuttaa suurvallan koko 1entoaseen toimintaa.
Parannus talvisodasta oli kuitenkin ilmeinen, joten toivottomuuteen ei ollut aihetta. Siinä tapauksessa, että vastustaja joutuisi sitomaan voimiaan myös muualle, voitiin toivoa tyydyttäviä toimintamah- dollisuuksia säästäväisellä ja keskitetyllä käytöllä. Näin ollen oli oikeutettua se lievä offensiivinen piirre, mikä esiintyi ilmavoi,mien käyttösuunnitelmassa, joka muuten noudatti talvisodan käyttöperi- aatteita. Muutoksena oli vain ihävittäjävoimien jakaminen kenttä- armeijan ja kotialueen kesken TYkmenteittäin sekä hävittäjistölle ja pommittajistolie suunniteltu vastusta1an ilmavoimien häirintä- tehtävä myös sen omalla alueella lentokenttäpommituksineen.
Venäläisten ilmavoimien vahvuudesta on ollut vaikea saada edes summittaisia tietoja. Eräiden arviointien mukaan ja toiminnasta päätellen vahvuus on alussa ollut selvästi suurempi kuin meillä, mutta jo heinäkuusta lähtien se 'a'l'koi vähentyä vuoden loppua ikohti.
Alussakaan toiminta ei viittaa talvisodan aikaisiin vahvuukslln. Vi- hollisuuksien alkami!:ij)äivänä, ~5,. ,6. 41, alueellamme käynyt pom- mituskonemäärä jäi alle sadan. Venäläisten ikalusto oli pääosiltaan samaa kuin talvisodassa. Vähäisessä määrässä käytettiin uutta no- peaa syöksY'Pommituskonetta ja uudentyyppisiä hävittäjiä.
Venäläisten pelinavaus muistutti talvisodan a1:kupäivän ilma toi- mintaa, joskin hY'ökkäyikset olivat keskitetympiä. Tarkoituksena näyttää olleen taas asutuskeskusten ahdistelu ja pyrkimys ratkai- sevasti heikentää ilmavoimiamme sekä estää Etelä- ja Kaakkois- Suomen päälentokenttien käyttö hyökkäystukikohtina. Toiminta jat- kui samanlaisena lähipäivien aikana, mutta alkoi heikentyä koti- alueella hyökkä,yksemme alettua Laatokan pohjoisp.uoleUa 10. 7. 41.
Syyskuuhun mennessä se laimeni aivan oleellisesti.
VenäläisteIli yritys aiheuttaa ilmavoimillemme huomattava osa~
tappio sodan avauksessa yllättäen ei nytkään onnistunut, vaan pää- voimamme väistivät iskun sellaisen l'Y'hmityksen ansiosta, joka ·mah- dollisti vastaiskun. Niinpä alkamispäivänä venäläisiä lPommitus- koneita ammuttiin alas tilaston mukaan 23 eli suunnilleen yhtä paljon kuin it~llämme oli pommituskoneita. Lounais-Suomen lento- torjunnasta vastuussa ollut lentorykmentti G, jol1a oli käytettä- vissään n ·30 vanhanaikaista ja vain 5 ajanmukaista hävittäjää, ei pystynyt estämään alku.päivien hyökkäyksiä eikä edes aiheuttamaan tuntuvia tappioita.· Eräillä Etelä-Suomen paikkakunnillakin venä- läiset pääsivät aluksi yllättämään torjuntahävittäjien onnistumatta puuttua asiaan ajoissa. llrnavaara kotiseudulla ei kuitenkaan tullut uhkaavaksi tässä vaiheessa, ja vuoden lopulla saatiin Etelä-Suo- meenkin ajoittain ajanmukaisempaa torjuntakalustoa rintamilta.
llmatilan!llJe riIlltamiJ.la. muodostui hyvin mielenkiintoiseksi pikku- vallan k3lIlllalta tapauiksessa, jolloin suurvallan päävoimat oli sidottu
muualle. Vastustajallamme oli lwkumääräinen ylivoima, mutta. meillä taas käytettävissämme laadultaan parempaa hävittäjäkalustoa. Sen keskitys tapahtui ensi kerran Karjalan Armeijan hyökkäyksen al- kaessa ja samoin myöhemmin ~aiki.lla tärlkei:llähyökkäyssuunnilla.
Tehtävänä oli vastustajan lentotoiminnan estäminen rintamalla ja sen häiritseminen omalla alueellaan rintaman selustassa hyökkäys- joukkojemme ·ja muiden lentolajiemme toiminnan turvaamiseksi.
Venäläisten ilmavoimien toiminta oli hyvin vaatimatonta talvi- sotaan ver-rattuna hyökkäyksemme alettua. Se johtui tietenkin pie- nemmästä lukumääräisestä yli voimasta ja yleisen operatiivisen teh- tävän vaatimattomuudestakin, mutta 'hävittäjäkalustomme .parempi laatu oli ratkaisevin tekijä. Venäläiset eivät yleensä pystyneet es- tämään uudempia hävittäjiämme suorittamasta hyökkäyksellisiä teh- täviään, ja torjunnan läII>äisY'kin oli mahdollinen vain sen onnis- tuneen välttämisen vuoksi. Etulinjaan suoritettiin pommituksia ja .sen selustan liikennettä vastaan rynnäköintiä hävittäjillä lyhyt- aikaisina .pistohyökkäyksinä. Näitä ei millään voitu estää lentotor- junnalla, koska ne tap3!htuivat niin läihellä etulinjaa, että hävittäjät eivät ehtineet sinne hälytyksen .perusteella. Kalustomme ei taas riittänyt jatkuvaan. sUGjaukseen, vaan siitä oli luovuttava yleensä jo
päivän parin kuluttua :hyökkäyksen liikkeelle lähdöstä. Suojauksen aikanaikin venäläiset saattoivat toimia muutaman kymmenen kilo- metrin päässä näkö,piirin ulkopuolella rankaisematta, kuten esi- merkiksi Vuoksen ylityksen aikana, 'koska johtamismahdollisuudet maasta olivat hyvin rajoitetut. Jonkinlainen torjunnan ja jatkuvan suojauksen välimuoto oli tarkkailla venäläisten toiminta-aikoja ja yrittää järjestää yllätyksiä. Aluksi ne onnistuivatkin melko usein, mutta myöhemmin venäläiset kaiken todennäköisyyden mukaan jär- jestivät tehokkaan i'lmavalvonnan etulinjassaan ja ilmeisesti saivat muutenkin tietoja lentotoiminnastamme, mahdollisesti kuunt~le
malla omakoneviestitystämme, sillä hyökkäykset joukkojamme vas- taan ta'pahtuivat järjestelmällisesti silloin, kun omat koneemme eivät olleet liikkeellä.
Ilmatilanne oli meille yllättävän edullinen. Se kuvastuu myös lentotilastosta, sillä päähyökkäystemme aikana omat koneemme saattoiVIat lentää kuukausittain runsaasti yli 1000 lentoa enemmän kuin vastustajamme. Vihollinen :pystyi ajoittain aiheuttamaan ta'p- pioita hävittäjäsuojaa vailla oleville heikkotasois'ille yhteistoiminta- koneillemme lähiselustJassaan ja kaukotiedustelua suorittaneille pommituskoneillemme syvemmällä alueellaan vaikeuttaen siten nii- den toimintaa. Hävittäjät alkoivat yhä enemmän saada tällaisia tie- dustelutehtäviä suoritettavikseen tähystystiedusteluna. Lentotiedus- telumme, joka oli jäänyt myös pommituskoneiden päätehtäväksi nii- den vähäisyyden vuoksi, pystyi kuitenkin tässä tilanteessa varsin tyy- dyttävästi hankkimaan johdolle taIlPeelliset tiedot hyökkäysten suun- nittelua ja johtamista sekä usein myös vastustajan suurisuuntaista tuhoamista varten, kuten lähde aineistossa olevat arvovaltaiset lau- sunnot osoittavat. Esimel'lkkinä voidaan mainita mm Viipurin etelä- puolella suoritettu suuri tuhoamistaistelu.
Edullisesta ilmatilanteesta johtuen ilmavoimamme saattoivat suo- rittaa Syväriltä Petroskoihin etenevän 1. JPr:n huoltokuljetuksia ilmateitse. ilman näitä olisi mm polttoaineen saanti moottoriajo- neuvoille ollut vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta. Niihin aikoihin Aunuksen Kannaksella liikkui vielä suuria venäläisiä hävittäjäosas- toja, mutta niille epäedul'lisesti .pää~tyneet ilmataistelut ja kuljetus- koneiden ihävittäjäsuojue m.ahdollistivat kuljetukset, jotka .olisivat
varmaan epäonnistuneet ilman silloista tietynlaista ylivoimaisuut- tamme ilmassa.
Hyökkäysten alkuvaiheen jälkeen jatkuvan hävittäjäsuojauksen päätyttyä joukkomme joutuivat tavallisesti häiritsevän lentorynnä- köinnin kohteeksi. Näin tapahtui vaorsinkin sella'isilla suunnilla, joista hyö~käyksen vielä jatkuessa oli siirretty hävittäjiä pois uuden painopisteen muodostamiseksi. Eniten näyttää niistä olleen haittaa Vieljärven torjuntataisteluissa. Hävittäjiemme pääosa oli silloin Karjalan Kannaksella, ja sqpivien tukikohtien puute haittasi Kar- jalan Armeijan alueella toimivia vähäi.siä hävittäjävoimia. Venä- läisillä taas oli Petroskoin tukikohta .... alue juuri sopivan matkan päässä. Tiettävästi vihollisen lentotoiminta ei kuitenkaan missään ratkaisevasti viivyttänyt hyökkäysoperaatioita. Sen estämisellä on täytynyt olla hyvin suuri vaikutus tykistömme suurten keskitysten onnistumiselle esimerkiksi Tuulosjoella ja Petroskoin suunnassa, joissa hävittäjiä. usein käytettiin tykistön suojana. Nyt siis ilmati- lanne ja mahdollisuus käyttää suurempia tykistömääriä, jotka ovat arkoja lentohyökkäyksil'le, olivat suunnilleen sopusoinnussa. Hävit- täjämme onnistuivat luomaan myös suojattoman jääalueen yli ta- pahtuneen ISuursaaren operaation ajaksi edullisen ilmatilanteen, mitä ilman tuollaisen hyökkäyksen onnistuminen on sattuman va- raista. Joukkojemme tehostunut ilmatorjunta-aseistus oli myös niin huomattava tekijä, että liikuntasotavai,heiden aikJana, jolloin hävit- täjien oli vaikea suojata jatkuvasti joukkoja, kenttäarmeijan it-aseet pystyivät tuhoamaan hieman enemmän viholliskoneitn kuin hävit- täjät.
Pääedellytykset hyökkäysvaiheen aikaisen ilmaylivoimamme saa- vu.ttamiseen ovat löy.dettävissä yleistilanteesta. Se osoitti, että pikku-
val~kin voi luoda melko edullisen ilmatilanteen parempilaatuise1la kalustolla, jos suurv.allan voimat on tehokkaasti sidottu muualle.
Silloisen ylivoimamme merkitystä hyökkäysvaiheen operaatioiden , menestykselle ei ole vielä lperusteellisesti selvitetty .. Liikkeellä ole-
vat joukot ovat aina arkoja lentohyökkäyksille. Hyökkäys on lisäksi liikuntaoperaatioista lentohyökkäyksille arin taistelulaji. On hyvin ymmärrettävissä, ,että se osa ilmavoimien taistelusta, jota joukot
eivät näe tai kouriintuntuvasti tunne, jää heLposti huomioonotta- matta niiden toiminnan merkitystä larvioitaessa. Hyökkäysvaihetta käsittelevässä kirjallisuudessa on kuitenkin näkynyt mainintoja siitä, että ilmavoimien tuki oli erittäin merkityksellinen. Ei olekaan toden- näköistä., että hyökkäysvaihe kesällä 1941 olisi onnistunut esimer- kiksi talvisodan ilmatilanteessa.
Koska yleistilanne oli näin suotuisa, herää kysymys, olisiko ilma-
\Toimiamme voitu käyttää vielä edullisemman ilmatilanteen luomi- seen. Se olisi vaatinut pommitusvoimien osallistumista järjestelmäl- liseen lentokenttien pom~tukseen ja hävittäjien käyttöä vieläkin offensiivisemmin myös maassa olevaa vihollista \Tastaan. Pommit- tajistol'le oli alkuaan suunniteltu tällaista tehtävää., mutta jo Kar- jalan Armeijan tukemiseksi annetussa käskyssä se oli jätetty pois.
Sitä kokeiltiin heinäkuun lqpulla Kannaksella, mutta käytettävis- sämme olleilla välineillä se osoittautui tarkoitustaan vastaamatto- maksi. Vähäiset pommitusvoimaanrne sitoutuivatkin muihin tehtäviin niin, että lentokenttien pommitus ei varmaan olisi onnistunut. Jär- jestelmäUisten lentorynnäköiden suorittaminen lentokentille hävit- täjillä olisi todennäköisesti aiheuttanut niin suuria tappioita itsel- lemme, että lentotoimintamahdollisuutemme olisivat oleellisesti hei- kentyneet. Kun vielä ottaa huomioon, että vastustajamme täyden- nysmahdollisuudet oliVtat kaikesta 'huolimatta paremmat kuin mei- dän, tehokkaampi ilmanherruustaistelu olisi tuonut .vain hetkellisen edun, joka kuitenk:in olisi ollut jonkinlainen "Pyrrhoksen voitto."
Voimavaramme ja niiden täydennysmahdollisuudet olivat liian pie- net laajakantoisempaan ilmanheITuustaisteluun. Ilmavoimien omassa piirissä on kuitenkin esitetty mieli:piteitä, joiden mukaan pieniä voi- miamme olisi voitu käyttää tehokkaammin niissä tehtävissä, mihin niitä käytettiin. Näyttäiikin siltä, että 'Päämajan käytössä olevan osan, hävittäjistön ja pomnrittajiston, karsinointi laivueittain jae- tuille toiminta-alueille riisti niiltä mahdollisuuden toimia ylijohdon nyrkkinä, ja näin ollen ei ainakaan parantanut vähäisten voimiemme mahdollisuuksia ilmasodassa.
Venäläisten suurhyökkäys v 1944
Ilmatilanne a1koi kehittyä meille epäedullisemmaksi jo vuosien 1941 ja 1942 vaihteessa venäläisten saadessa rintamillemme vahven- nukseksi englantilaista ja amerikkalaista lentokalustoa, joka oli yleensä parempaa kuin meikäläinen hävittäjäkalusto. Myöskin venä- läisten omia, meikäläistä kalustoa parellllPia koneita alkoi esiintyä rintamillamme. Kalustojen välinen laatuero kasvoi edelleen venä- läisten eduksi v 1943'. Käyttöömme saatu {Pieni määrä saksalaisia Messerschmitt-ihävittäjiä ei ,paljonkaan pystynyt parantamaan ti- lannetta. Hävittäjisoon taantuessa ilmatorjuntatyokistö ja pommit- tajisto vahvistuivat, vaikka vm oli kärsinyt huomattavia kalustome- netyksiä muutamissa huonon sään aiheuttamissa joukko-onnetto- muuksissa. llmapuolustuksen osien vahvistumisessa ei tietenkään ole mitään valitettavaa, mutta hävittäjistän heikentyminen oli vaaral- lista. !Kun sitten ns "rawhanpommitukset" alkoivat vuoden 1944 alussa öisin, torjunta jäi yöhävittäjien puuttuessa pääasiassa ilma- torjuntatykistön ja ,pommittajistomme varaan. Helsingin ilmator- juntatykistö osoittautui tärkeäksi tekijä!ksi paikallisessa ilmanher- ruuskysymyksessä pystyessään torjumaan pääosan hyökkäyksistä pääkaupunkiamme vastaan. Pommittajistomme avusti sitä tehok- kaasti pommittamalla vihdllisen lentotukikohtia koneiden palattua niihin hyökkäysrebkiltään. Vihollisen pommitusoffensiivi ei saavut- tanut sille asetettua päämäärää. ISuomen irrottamiseksi sodasta oli ryhdyttävä hyökkäykseen kaikin voimin.
Tmsteluyksiköittemme konevahvuus 9. 6. 44 oli seuraava: ensi luokan hävittäjiä (Messerschmitt) 38, toisen 'luokan ts hyökkäys- vaiheen aikaisia ensi luokan hävittäjiä n 60, koJmanen luokan hävit- täjiä n 30 ja 1P0mmituskoneita n 90, mutta niistä oli suurin osa pa- hasti vaIl!hentunutta talvisodan aikaista mallia. Jos lasketaan ajan- mukaisiksi koneiksi Messerschmitt-hävittäjät ja Junkers Ju-88- pommituskoneet, saadaan taistelukeLpoisen ~aluston määräksi n 50 konetta. Kotimaassa valmisteilla ja 'parannettavina olevat hävittäjä- koneet olivat viivästyneet runsaiden pommituskonekorj.austen vuoksi eivätkä ehtineet ratkaisutaisteluihin. Lentoyksiköitten kalustotilanrie oli luvattoman heikko ja verrattavissa talvisodan aikaiseen tilan ...
teeseen, minkä ilmavoimien komentaja ilmoittikin Päämajalle 12. 6.
44 päivätyllä kirjelmällä. Hävittäjäyksiköitten ryhmitys oli nyt li- säksi paikoitellen vaaral1isen etupainoinen.
VenäläiSen lentokaluston laatu oli kauttaaltaan omaamme pa- rempaa, ja vihO'llisellamme lasketaan olleen Leningradin sotilaspu- rissä meitä vastassa yli 1000 koneen ilmav'oimat, jolloin voimien suhteeksi tulee noin 1:'5 ja huomioonottaen vain ajanmukaisen ka- lustomme 1:20 venälä'isten hyväksi. Kummankin osapuolen mah- dollisuuksia kuvaa erinomaisesti lentotilasto. Venäläisten lentojen lukumäärä saattoi nousta päivässä 1700 lentoon, joista yli 10{){) lentoa Kannaksella. Määrä on yhtä suuri kuin aikaisemmin kuu- kautinen keskiarvo. Kesäkuussa 1:944 venäläiset suorittivat lähes 21000 lentoa, heinä.kuussa yli 15000 ja vielä ellokuussakin yli 4000 lentoa. Omat lentomme olivat vastaavasti kesäkuussa 3500, heinä- kuussa 4000 ja elokuussa 1500.
Venäläiset aloittivat läpimurtonsa valitsemansa murtokohdan voi- makkaalla 'lentopommituksella. Ensimmäisenä päivänä suoritettiin Valkeasaaressa yli 1000 lentoa. Ne liittyivät saumattomasti yleiseen tulivalmisteluun. Hyökkäysalue laajeni taaksepäin sitä mukaa kuin joukkomme alkoivat irrottautua. Tulivalmistelun jälkeiseen saat- teon ja takaa-ajoon liittyivät rynnäkkökoneet. Samanaikaisesti al- koivat pommitushyökkäykset se'lustaylhteyksille. Suuri joukko hä- vittäjiä suojasi. toimintaa ja osallistui rynnäköintiin. Kumma kyllä venäläiset jättivät ilmavoimamme kokonaan rauhaan, vaikka heillä näyttää olleen mahdollisuus vakavasti vahingoittaa käyttökelpoi- sinta hävittäjäkalustoamme maassa sen ryhmity'lksen vuoksi. Tietäen pienen konevahvuutemme venäläiset näyttävät tyytyneen turvaa- maan vain tukivoimiensa toiminnan rintamalla ja siinä he onnistui- vatkin. Vasta Sa.ksan ilmavoimien puututtua Kannaksen taisteluihin ImmO'lasta käsin, venäläiset suorittivat 'hyökkäyksen sinne ja Lap- peenrannan kentälle aiheuttaen varsinkin saksalaisille huomattavi,a tappioita.
TälJlainen yhdistetty tykistö- ja lentohyökkäys rikkoi Karjalan Kannaksella puolustusasemamme ja pakotti joukot jättämään ne.
Vastahyökkäykset tyrehtyivät usein "päivystävän" rynnäkkölento- osaston tuleen. Vetääntyminen saattoi muuttua paonomaiseksi jouk-
kojen joutuessa jättämään raskasta kalustoaan rynnäkikökoneiden terrorisoimiLle teille ja siirtyessä metsiin. Kokonaisuuden kanna-lta asia ei kuitenkaan ollut niin hullusti, kuin ylläolevasta 'luulisi. Ai- noastaan järjestelmällisen tulivalmistelun seuraukset olivat väistä- mättömät. Selli sijaan venäläisten ilmavoimien suorittama "saatto"
oli jo tehottomampi. Se ei pystynyt estämään joukkojemme vetään- tymistä, mutta kylläkin niiden asettumisen uuteen vastarintaan. Se ei myöskään voinut estää uusien joukkojen saapumista eikä rYlhmi- tysmuutoksia, vaikkakin hidasti niitä. J·a 'lopuksi venäläisten hyök- käys pysähtyi kaikista lponnisteluista huölimatta.
Vähäisten i1mavoimiemme tehokkaaseen käyttöön tarjosivat hyvät mahdollisuudet Kannaksella aikaisemmin suoritettu johtamismah- dollisuuksien parantaminen ja hyökkäyksen alettua toimeeIllPantu johtosuhteiden järjestely. Kannaksen Armeijan silloisen 'ilmaikomen- tajan arvion mukaan ,hävittäjät riittivät vain yhteen tehtävään ker- ra'llaan. Pommitusvoimien käyttöä ilmanherruustaistelussa ei voitu ajatellakaan ja niiden käyttö taistelujoukkojen välittömänä tuke- nakin saattoi tapahtua periaatteessa vain hävittäjien suojaamana.
Ilmakomentaja päätti aluksi käyttää hävittäjiä pääasiassa torjuntaan ja suojauksiin vetääntymisen he1pottamiseksi. Pommitusvoimilla hyökättiin liikuntavaiheenaikana harvemmin ja vain pakoUavissa ti- lanteissa massoittUIlieita joukkoja vastaan. Rintamalla toimivat kaksi MT-laivuetta suorittivatkin kesäkuussa noin 860 torjuntalentoa ja noin 3'70 pommituskoneiden suojauslentoa. Torjuntaan etulinjassa ei nytkään ollut mahddllisuuksia. Vihollisen lentotoimintaa hävittäjät eivät voineet estää muuallakaan, mutta pystyivät aiheuttamaan sille huomattavia tappioita. Saksasta saatujen Messerschmitt-hävittäjien ansiosta nma hävittäjävahvuutemme lisääntyi melkoisista konetap- pioismmrne huolimatta. Tilannetta paransi myös saksala'isten osallis- tuminen taisteluihin yhdellä syöksypommitus- ja yhdellä hävittäjä- 1aivueelJla. Saksalainen hävittäjälaivue oli tosin sidottu pääasiassa syöksy.poIIllDituslaivueen suojauksiin. Rintaman vakaannuttua tuli aika iskeä voimaJ\::kaammin myös pommitusvoimilla, ja hävit- täjiemme päätehtäväksi jäikin niiden suojaaminen. Heinäkuussa em laivueet lensivät noin 67'0 torjuntalentoa ja nmn630 suojauslentoa.
