kulttuurivaikutuksia ja kontakteja, toisella tasolla erityisesti Espagne, Blaise Wilfert ja Odgaard Villemo- es selittävät ”kulttuurisiirtojen” kä- sitettä ja metodologiaa.
Kirjan ensimmäinen osa tarkas- telee historiallisia ja maantieteellisiä rakennelmia. Hendriette Kliemann selvittää ensin Pohjolan konstruk- tiota ranskalaisissa ja saksalaisis- sa diskursseissa, sekä erityisesti ns. ilmastoteorian (théorie des cli- mats) vaikutusta. Andreas Önner- fors käyttää vapaamuurariutta läh- tökohtana tutkiakseen kulttuurisia vaikutuksia Tanskan, Ruotsin, Sak- san ja Ranskan välillä 1700-luvulla.
Erityisesti ruotsalaiset vapaamuu- rarit toimivat Önnerforsin tekstissä kulttuurisina välittäjinä edellä mai- nittujen yhteisöjen välillä.
Omassa tekstissään Jens E. Ole- sen esittelee lyhyesti Tanskan vai- keita strategisia pohdintoja Rans- kan ja Saksan varjossa vuosina 1870–71. Diplomatiahistorialli- nen teksti poikkeaa hieman muis- ta kontribuutioista, mutta tuo kiin- nostavan näkökulman ranskalais- ten toimintaan Itämeren alueella 1800-luvun lopussa. Peter Stadius kartoittaa sen jälkeen pohjoisen ja etelän sekä latinalaisen maailman käsitteitä symbolisina rakennel- mina 1800–1900-luvun vaihteen Ranskassa. Kristina Ranki lopettaa osan tiivistämällä väitöskirjatyön- sä pääkohdat suomalaisista fran- kofiileistä. Hän tutkii ambivalenttia kulttuuriyhteyttä, jossa Ranska toi- mii etäisenä vastavoimana Saksan vaikutukselle. Jako kulttuurikes- kuksen ja periferian välillä näyttää osittain häipyvän silloin, kun tutki- taan kulttuuristen ilmiöiden histo- riaa ja liikkuvuutta.
Kirjan toinen osa koostuu ta- paustutkimuksista, joissa käsitel-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 0 8 63
Ranskan, saksan
ja pohjoismaiden kulttuurinen kolmiodraama
Louis Clerc
Michel Espagne (toim.): Le prisme du Nord, Pays du Nord, France, Allemagne (1750–1920). Du Lérot éditeur, Tusson 2006.
On enemmän kohteliaisuus kuin moite pahoitella sitä, että Michel Espagnen toimittama kirja Pohjois- maiden, Ranskan ja Saksan kult- tuurivuorovaikutuksista on kirjoi- tettu ranskaksi. Kyse on nimittäin erittäin rikkaasta ja kiinnostavas- ta teoksesta, joka kiinnostaisi var- masti Euroopan kulttuurihistorias- ta kiinnostuneita myös ranskankie- lisen yhteisön ulkopuolella.
Teoksen erityinen ansio on, et- tä se saattaa yhteen kansainvälisen ryhmän tutkimaan 1700–1900 -lu- kujen Pohjoismaiden, Ranskan ja Saksan välisiä kulttuurisia vuoro- vaikutuksia. Espagnen projektiin, joka pyrkii selvittämään kulttuu- risia vuorovaikutuksia ja kulttuu- rivälittäjiä, tarvittiin nimenomaan tämänkaltainen kansainvälinen yhteistyöverkosto.
Konferenssiesitelmiin perustu- vana kokoelmana kirja kokoaa yh- teen hyvin erilaisia ja eritasoisia tekstejä. Toisaalta punaisena lan- kana toimii hyvin se tavoite, jon- ka Espagne selittää lyhyesti joh- dannossa: teoksen pyrkimyksenä on kuvailla ja tutkia ”kulttuurisiir- toja” (transferts culturels), kulttuu- risia vuorovaikutuksia ja kontakte- ja, symbolisia rakennelmia Rans- kan, Saksan ja Pohjoismaiden vä- lillä. Kirjaa voidaan siis lukea kahdella tasolla, joista ensimmäi- sellä kirjoittajat kuvailevat erilaisia
lään muuta kuin kirjallisuuden alueen taiteellista vuorovaikutus- ta. Helena Tyrväisen ja Sibeliuksen ranskankielisen elämäkerran kir- joittajan Marc Vignalin kirjoituk- set antavat mielenkiintoisen ku- vauksen pohjoismaisen musiikin vastaanotosta Ranskassa ja Saksas- sa. Kulttuuri sekaantuu politiik- kaan, kun pohjoismaisten säveltä- jien on löydettävä oma paikkaansa pohjoisen ”eksotismin” ja euroop- palaisen musiikin valtavirtojen vä- lillä. Fabienne Chevallier ja Franck Claustrat käsittelevät suhteellisen samoja ilmiöitä tutkiessaan poh- joismaisten arkkitehtien kehitys- tä vuosina 1880–1939 tai vuosisa- danvaihteen skandinaavisia taide- maalareita. Tutkimuksissa nousee selkeästi esiin kulttuurikontakti- en monimutkaisuus. Pohjoismai- set taiteilijat toimivat usein siltana Saksan ja Ranskan välillä samaan aikaan, kun he rakensivat omaa asemaansa Euroopan kulttuuripii- reissä. Tällaiset taiteellisen identi- teetin rakennusprosessit näyttävät kirjan perusteella jatkuvilta kult- tuurisilta risteytyksiltä.
Kirjan kolmas osa käsittelee kir- jallisuutta ja sisältää kirjan meto- dologisimmat artikkelit: Espagnen tekstin Skandinavian tutkimuksen (Etudes scandinaves) kehityksestä Ranskassa ja Blaise Wilfertin kirjoi- tuksen Henrik Ibsenistä kansainvä- lisenä kirjailijana. Esitellessään Ibse- nin eurooppalaista uraa Wilfert se- littää myös kirjan kantavan metodo- logisen ajatuksen, jota Espagnen tai Christophe Charlen kulttuurihisto- rialliset työt ovat selvästi inspiroi- neet. Wilfert pyrkii tutkimaan kult- tuurisuhteita kansallisen viiteke- hyksen ja komparativismin kapeu- den ulkopuolella. Projekti perustuu pyrkimykseen tutkia kulttuurisia
Onnistunut johdatus tieteenfilosofiaan
Jouni-Matti Kuukkanen Steven French: Science:
Key concepts in philosophy.
Continuum, Lontoo 2007.
Kirjamarkkinat ovat jo pullollaan tieteenfilosofian johdatuskirjoja.
Olemme kuitenkin saaneet jälleen yhden uuden teoksen: Steven Fren- chin Science: Key concepts in philo- sophy. Onko uusien tuottamiselle todella vielä tarvetta?
Kysymykseen kannattaa hakea vastausta miettimällä, mitä tar- koitusta johdatuskirjat palvelevat.
Alaa esittelevän peruskirjan tulisi
aueta sellaisellekin lukijalle, jolla ei ole lainkaan tai hänellä on vain vä- hän perustietoja kyseiseen tieteen- alan hienouksista. Tällainen luon- nehdinta löytyykin lähes poik- keuksetta tieteenfilosofian oppi- kirjojen takakansista. Uskaltaisin silti väittää, että valitettavan usein kirjat ovat liian tiiviitä aloittelijal- le – rivien väleissä yksinkertaises- ti tapahtuu liian paljon.
Johdatuskirjan tulisi johdatel- la lukija alan viimeisimmän tut- kimuksen lähteille, tekemättä esi- tyksestä silti täyttä hepreaa perus- kurssia käyvälle tai juuri käyneelle.
Steven Frenchin uunituore tie- teenfilosofian johdatuskirja onnis- tuu siinä, missä monet samaa tont- tia miehittävät ovat epäonnistu- neet, siksi sitä uskaltaa varauksetta suositella tieteenfilosofiaa tai yli- päätään filosofiaa vähän tai ei lain- kaan tuntevalle.
Kirjan vahvuutena on keskuste- leva tyyli ja tekstissä piilevä (britti- läinen) huumori, joka tempaa luki- jan helposti mukaansa. French on nähtävästi halunnut tietoisesti vält- tää turhan pönäkkää kieltä ja alan jargonia. En tiedä, selittäisikö asi- an professori Frenchin työpaikan Leedsin yliopiston filosofian lai- toksen historian ja tieteenfilosofi- an jaoksen (Division of the Histo- ry and Philosophy of Science) rooli eräänlaisena sillanrakanteja. Tämä yksikkö järjestää yhdessä Universi- ty College Londonin tieteen ja tek- nologian opintojen laitoksen kans- sa vuosittaisia seminaareja, joiden tarkoituksena on tuoda yhteen usein (joko fyysisesti tai henkises- ti) erillään työskentelevät tieteen- historioitsijat ja -filosofit.
Seurallisesta tyylistään huoli- matta teos onnistuu esittelemään pätevästi tieteenfilosofian perus-
64 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 0 8
vuorovaikutuksia, kulttuurivälittä- jiä ja -siltoja niiden omissa histori- allisissa ja kansainvälisissä konteks- teissa. Hankkeen toteutus koros- taa monikansallisen tutkimustyön merkitystä etsittäessä uusia näkö- kulmia kulttuuristen ja symbolisten identiteettien rakennusprosessien tutkimukseen. Kolmannen osan lo- pussa Annie Bourguignon käyttää samaa metodia tutkiessaan August Strindbergiä kulttuurivälittäjänä ja hänen teoksensa Inferno vastaanot- toa Ranskassa.
Neljäs ja samalla viimeinen osa ottaa esiin filosofiset vuorovaiku- tukset. Eero Tarasti vertailee hyvin korkealla käsitteellisellä tasolla liik- kuvalla tekstillä Hegelin, Kierke- gaardin ja Sartren ajatuksia eksis- tentialismista. Odgaard Villemoes tarkkailee sen jälkeen Montesqui- eun teosten vastaanottoa tanskalai- sen älymystön piirissä. Tarmo Kun- nas vertailee ranskalaisten ja skan- dinaavien käsityksiä Nietzschestä, ja lyhyessä lopputekstissään Jean- François Battail kuvailee Ranskan ja Saksan vaikutusta Pohjoismai- den ajattelijoiden työhön Linnéstä Eino Kailaan.
Vaikka kirja on hyvä, monilta kielivirheiltä olisi vältytty parem- malla oikolukemisella. Teos näyt- tää myös keskittyvän pääsääntöi- sesti Ranskan ja Pohjoismaiden vä- liseen suhteeseen. Saksa jää hiukan taustalle tai ainakin saa vähemmän tilaa kuin Ranska, vaikka on muka- na otsikossa.
Sitä huolimatta kirja avaa lu- kijalle näkökulman erittäin mie- lenkiintoiseen tutkimuskenttään ja erityisesti ranskalaisen kulttuu- rihistorian metodeihin. Olisi tur- ha yrittää tiivistää kirjan sanomaa muutamilla sivuilla. Espagnen ko- koamat tekstit ovat erittäin rikkai-
ta ja monipuolisia, ja teoksen esiin tuoma metodi kulttuurisiirtojen tutkimukseksi mielenkiintoinen ja käyttökelpoinen. Se korostaa kult- tuuristen vuorovaikutuksien mo- nimutkaisuutta ja historiallisuutta.
Se tuo myös esiin tutkijoita, joilla on harvinainen mahdollisuus jo- ko tutkia pohjoismaisia kulttuuri- ilmiöitä laajassa eurooppalaisessa kontekstissa tai selvittää ranskalais- ten ja saksalaisten kulttuuri-ilmiöi- den ”pohjoista ulottuvuutta”. Marc Vignalin tai Jean-François Battai- lin tekstejä lukiessa ei voi olla ajat- telematta, että näillä tutkijoilla on syvää tuntemusta pohjoismaiden ja jopa suomalaisten historiasta ja kulttuurista. Pohjoismaiden his- toriaa kirjoitetaan nykyisin myös muualla Euroopassa. Tällaiset nä- kökulmat ovat haastamassa kansal- lista historian kirjoitusta antamalla uuden, laajemman perspektiivin.
Kirjoittaja on Turun yliopiston poliitti
sen historian lehtori.
