KlRlALšlnSUUTTA
vı RoNJA suoMEN
Aı KAJÄRJESTELM ı ENvERTAı LuA
Helle Metslang Temporol relations in the predicote and the grommotico/ system ofEstonion ond Finnish. Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitoksen tutkimusraportteja 39. Oulu
1994. 279 s. ISBN 95 l-42-3998-9.
elle Metslangin väitöskirja koostuu H kahdeksasta artikkelista, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1991-1994, englannin- kielisestä johdannosta sekä tiivistelmästä, jossa yhteenvedon lisäksi kommentoidaan artikkeleita. Koska artikkelit on kirjoitettu eri aikoina ja tekijän näkemykset ovat ke- liittyneet, myöhemmin ilmestyneet artikke- lit täsmentävät aiempiaja niissä on jonkin verran päällekkäisyyttä. Eriaikaisuudesta johtuu myös tarve tehdä suhteellisen run- saasti täydennyksiä. Se vaikeuttaa lukemis- ta, mutta ei kuitenkaan vaikuta hyvin posi- tiiviseen lopputulokseen.
Työ kuuluu teoreettisesti orientoituneen kontrastiivisen lingvistiikan alaan. Sen päätavoitteena on viron kielen tempusjär- jestelmän kuvaus ja vertailu suomen tem- pusjärjestelmään, lisätavoitteena viron ja suomen kieliopillisten järjestelmien typo- logisten eroavuuksien selvittely. Tempuk- sen kuvauksessa on siis pääpaino viron kie- lessä, suomen aikajärjestelmän kuvaus pe- rustuu enimmäkseen (ei kuitenkaan aina) muiden tutkijoiden väitteisiin.
Tekijä jakaa artikkelit ja koko työnsä kolmeen osaan: 1) vironja suomen aikajär-
jestelmien staattiseen kuvaukseen, 2) tem- puksen kategorian synkroniseen dynamiik- kaan virossaja suomessaja 3) viron ja suo- men kieliopillistenjärjestelmien vertailuun.
Muista selvästi eroava osa on kolmas; en- simmäísen ja toisen osan rajanveto tuntuu hieman väkinäiseltä. Ensimmäiset kaksi osaa sisältävät yhteensä kuusi artikkelia:
››Die temporale Bedeutung der Verbal- konstruktionen im Estnischen›› (1991),
››Ajast ja tema vormist verbitarindeis»
(1991), ››Viron aika _ muoto, merkitys, ikonisuus›› (1993), ››Verbitarind ajatähen- dust väljendamas» ( 1993), ››Kas eesti kee- les on olemas progressiiv?›› (1993)ja ››Eesti ja soome - futuurumita keeled?›› (1994).
Tempusjärjestelmän kuvauksen teoreet- tiseksi pohjaksi tekijä on valinnut Hans Reichenbachin tempusteorian, jonka mu- kaisesti hän erottaa toisistaan finiittiverbin absoluuttisen (puhehetkeen kytkeytyvän) aikamerkityksen ja infiniittisen verbinmuo- don relatiivisen aikamerkityksen (aikasuh- teen muun verbinmuodon lokalisoimaan viittaushetkeen). Relatiivista aikaa on myö- hemmin Roman Jakobsonin terminologian mukaan kutsuttu rcıksikseksí. Esimerkiksi
l>
vı R
ıTTA
ı/'t 2/1995
perfektiä (on koristanud) ja pluskvamper- fektiä (oli korístanud) on käsitelty absoluut- tis-relatiivisina aikamuodoina _ kuvalli- sesti sanoen nykyajan menneisyytenä (pu- hehetken tilanne + sitä aikaisempi toimin- ta) ja menneisyyden menneisyytenä (men- neen hetken tilanne + sitä aikaisempi toi- minta). Aikaa ja taksista kombinoimalla kuvataan sekä verbin liittomuotojen että muiden lauseessa predikaattina toimivien verbirakenteiden _ perifrastisten verbin- muotojen (jäi koristaınata,jättiskoristama- ta, oli paranemas, saab olema jne.) ja ver- biketjujen (peab koristama, hakkab koris- tama jne.) _ aikamerkitykset. Viron kielen osalta tämä kuvaus on esitetty kahdessa ensimmäisessä kirjoituksessa. Suomen ver- birakenteiden kuvaus on lisätty myöhem- min tiivistelmään.
Seuraavien kolmen kirjoituksen pääai- heita ovat aikamuotojen ikonisuus ja sen osuus aikajärjestelmän (erityisesti liitto- muotojen) kehityksessä. Tempussysteemin ikonisuudella (tarkemmin isomorfismilla) Metslang tarkoittaa verbirakenteiden kieli- opillisten ja temporaalisten merkityssuhtei- den vastaavuutta _ yksitasoista aikamer- kitystä ilmaisee yksinkertainen muoto, ku- ten viron ja suomen preesensin ja imperfek- tin tapauksessa, kaksitasoista aikamerkitys- tä taas kaksiosainen (analyyttinen) muoto, kuten viron ja suomen perfektin ja plus- kvamperfektin tapauksessa. Sekä virossa että suomessa verbirakenteen muodon ja temporaalimerkityksen välillä on varsin pitkälle ulottuva ikonisuus. Molemmat kie- let eroavat tässä suhteessa esim. englannista ja venäjästä,joissa yksitasoisen aikamerki- tyksen ilmaiseminen liittomuodolla on hy- vinkin tavallista.
Yleisen näkemyksen mukaan viron ja suomen liittotempukset ovat kehittyneet predikatiivilauseesta,jossa verbaalinomini
predikatiivina alun perin ilmaisi aspektuaa-
lista merkitystä. Sen jälkeen predíkatiivira-kenteesta kehittyi liittotempus (jossa kui- tenkin oli vieläjäljellä aspektimerkityksen merkkejä). Metslang esittää, että seuraava- na vaiheena on kaksitasoisen aikamerkityk- sen vaihtuminen yksitasoiseen menneisyy- den merkitykseen (muodon muuttuminen epäikoniseksi) ja että sykli päättyy liitto- muodon yksinkertaistumiseen (ikonisuus palautuu).
Nykyviron perfekti on tekijän mukaan
selvästi ikoninen liittomuoto, jossa ei kum-
pikaan aikamerkitys (relatiivinen mennei- syys eikä absoluuttinen nykyaika) vielä dominoi. Sen vuoksi liittomuotoja voi käyt- tää yhtä hyvin menneisyyden toiminnan kuin nykyisen tilankin ilmaisemiseen (vrt.Ma olen seda ülesttııı zetjııbatund aega la- hendanud - Ta on juba ara läinııd). Kehi- tyksen suunta on kuitenkin menneisyyden fokusoimiseen. Suomessa näin onkin tapah- tumassa _ viron imperfekti käännetään suomeen usein perfektillä (vir. Kuningas tuli- suom. Kuningas on tullut). Viron ai- kajärjestelmä on siis ainakin perfektin koh- dalla suomea ikonisempi, viron perfekti taas vähemmän grammatikaalistunut kuin suomen. Tämä pätee kuitenkin vain indika- tiivin perfektin tapaukseen. Tuntomerk- kisten modusten _ epäsuoran moduksen ja konditionaalin _ menneen ajan liittomuo- dot ovat virossakin sisällöltään yksinkertai- sia (olevat korıIstaıııı d,oleks korılstcııı ud).
Merkille pantavaa on se, että viro pyrkii tässäjopa ikonisuuden uudelleenluomiseen käyttämällä yhä enemmän synteettisten liit- tomuotojen sijasta nuks- ja :tuvat-uudis- muotoja (Poiss oleks koristanıid tuba -›
Poisxs korisftaıtıı lcs'tuba; PoıÄssolevat koris- tanud tuba -› Poiss koristanuvat tuba). Vi- ron aikajärjestelmä on siis tältä osin kieli- opillistuneempi kuin suomen. Kieliopillis- tumisen sekä ikonisuuden katoamisen ja palautumisen dynamiikan kuvaus on työn parhaita osia. Parhaiten tämä kuvaus on esitetty kirjoituksessa ››Verbitarind ajatä-
hendust väljendamas››.
Aikajärjestelmää käsittelevän osan vii-
meisinä on kaksi laajaa kirjoitusta, joissa tarkastellaan progressiivia ja futuuria.Progressiivia kieliopillisena kategoria- na virossa ei vielä ole. Kieliopillistumassa on kuitenkin -mas-infinitiivirakenne. Kir- joituksessa tarkastellaan yksityiskohtaisesti tämän rakenteen merkityksiäja käyttöehto- ja ja verrataan niitä suomen vastaaviin.
Tärkein ero vironja suomen välillä on, että viron normaalilauseissa käytetään varsi- naista (ei tulevaisuuteen osoittavaa) prog- ressiivista -ınas-rakennetta vain ei-aktiivista prosessia ilmaisevien verbien yhteydessä, esim. Kellad on helisenıas.Olukord on va'- hehaaval paranemas. mutta suomessa 2.
infinitiivin inessiivimuoto voi esiintyä toi- mintaverbienkin yhteydessä. Esimerkiksi viron lauseessa Ta on ujumcıs-nıas-raken- ne saa vain lokaalisen tulkinnan (Missä hän on ?), suomen Hän on uimassa sekä lokaa- lisen että prosessuaalisen (Mitä hän tekee ?) tulkinnan.
Viron eksistentiaalilauseissa käytetään progressiivista -ınas-rakennetta toiminta- verbienkin yhteydessä, esim. Taevas on len- damas' lennukeid. Progressiivin kieliopillis- tuminen on siis alkanut ensin tuntomerkki- sessä lausetyypissä, mikä on typologisesta näkökulmasta hieman yllättävääkin.
Kirjoituksesta ››Eesti ja soome _ futuu- rumita keeledfil» ilmenee ensin se, että suo- messa on runsaampi valikoima kieliopilli- sia keinoja tulevaisuuden ilmaisemiseksi kuin virossa. Useimmiten viro käyttää pree- sensiäja viittaa tulevaisuuteen leksikaalisin keinoin.
Nykyvirossa on kuitenkin käytössä kak- si rakennetta, joille on kehittynyt tai kehit- tymässä futuurimerkitys: saama-futuuri, esim. Elu saab seal olema raske, ja hakka- nta-futuuri, esim. Konvereıı tsikiilalised hakkavad reedeti söiirna restoraııis. Saa- ma-futuuri on werdeıı -tyyppineneli muu-
tosverbilähtöinen futuuri; hakkamcı-futuu- ri on kehittynyt tekemisen alkamista ilmai- sevasta verbistä. Suomen tulla-futuurin läh- tökohtana sen sijaan on liikeverbi.
Eri lähtökohtien lisäksi viron ja suomen futuurirakenteet eroavat toisistaan käyttö- alaltaan ja kieliopillistuneisuudeltaan. Suo- men tulla-futuurilla on laajempi käyttöala kuin saania-futuurilla, vaikkakin kieliopil- lisuusasteikolla saantia-futuuri onkin suh- teellisen pitkälle kehittynyt. Hakkaı na-fu- tuuri taas on vasta kieliopillistumisen alku- vaiheessa.
Viron kielenhuollon kannalta saama- futuuri on saksalaisperäisyys eikä sen käyt- töä yleensä hyväksytä (tai ei ainakaan suo- sitella). Nykyvirossa saama-futuuri itse asiassa onkin varsin toissijainen rakenne, jota käytetään pääasiassa vain olema-verbin yhteydessä (esim. Eesti saab olema NATO liige). Vähäisen käytön syynä ei kuitenkaan ole rakenteen saksalaisperäisyys, vaan Metslangin mukaan se, että saama-futuuri on otettu käyttöön valmiina kieliopillisena muotona. Se ei ole käynyt läpi luonnollisen kieliopillistumiskehityksen vaiheita. Mut- ta siitä huolimatta viro tarvitsee saama-fu- tuurin, koska se on ainoa sivumerkitykse- tön futuurimuoto, jolla on mahdollista il- maista imperfektiivisen tekemisen tulevai- suutta. Preesensmuoto ilmaisee tulevaisuut- ta vain perfektiivisen tekemisen yhteydes- sä, vrt. Mees ostab auto (tulevaisuus) - Mees ostab autot (nykyaika). Metslangin mukaan perfektiivisyys näkyy myös kielen- huollon suosimasta tulla-predikaatin käy- töstä, vrt. Siin saab olema uhke loss (imper- fektiivinen) - Siia tuleb uhke loss (perfek- tiivinen).
Näin ollen saama-futuurin käyttöä ei tar- vitsisi estää. Jos jotakin yleensä halutaan ra- joittaa, kyseeseen tulisi pikemminkin suoma- laisperäinen tulla-futuuri, josta siitäkin on merkkejä fennismien tunkeutuessa viroon, esim. See tuleb korduınaaastast aastasse.
l>
Metslang on ensimmäinen, joka osoit- taa, että virossa käytetään tulevaisuutta il- maisevana apuverbinä myös hakkaına-ver- biä, esim. Konverentsi kiilalised ltakkavad sööma restoranis. Hakkama-futuuri on ke- hittymässä rakenteesta, jossa liakkaıiza-ver- bi ilmaisee alkamistaja tulevaisuuden mer- kitys esiintyy implikaationa, esim. Kiila- lised hakkavad sööma kell kaks: Hakkama- futuurirakenteessa alkamisen merkitys on siirtynyt taka-alalle, tulevaisuuden merki- tys puolestaan etu-alalle. Mikäli alkamisen merkitys on taustamerkityksenä kuitenkin osittain säilynyt, hakkama-futuuri on saa- ma-futuuria ››epäpuhtaampi».
Suomen tulla-futuurin kehitys on ollut intensiivisempi, ja sillä on laajempi käyttö- ala kuin viron vastaavilla rakenteilla.
Metslangin aikakuvauksesta käy odo- tuksenmukaisesti ilmi, että suomen aikajär- jestelmä on kokonaisuudessaan kieliopillis-
tuneempaa kuin viron. Poikkeuksena ovat
vain viron nuks- ja nuvat-perfekti, mutta ne kuuluvat kielen periferiaan.Työn viimeisen osan muodostavat artik- kelit >›Grammatikaliseerumisest eesti ja soome keeles» ja ››Kielet ja kontrastit»
Tekijän tavoitteena on ollut esittää viron ja suomen typologiset pääeroavuudet selit- tääkseen mm. alumpana esitettyjä aikara- kenteiden eroja. Kirjoituksissa vahvistetaan jo aikaisemmin tunnettua näkemystä siitä, että viro on flekteeraavampi ja analyytti- sempi, suomi taas agglutinoivampi ja syn- teettisempi kieli. Metslangin pääidea on kuitenkin se, että suomi on kokonaisuudes- saan viroa kieliopillisempi kieli. Hän todis- taa suomen suuremman kieliopillistunei- suuden määrän luettelemalla ll suomen ja viron välistä eroa: suomessa on enemmän kieliopillisesti koodautuvia merkityksiä (esim. virossa ei ole kuratiiví-, kaptatiivi- tai sensiivijohtimia); samoja merkityksiä suomi koodaa kieliopillistuneemmilla kei- noilla (on esim. tavallista, että viron adpo-
sition sijasta suomessa käytetään sijamuo- toja, vrt. lämpömittari on ikkunassa - kraa- diklaas on akna küljes); suomessa on run- saampi valikoima kieliopillisia keinoja, esim. verbinjohtimia, verbin taivutusmuo- toja variantteineen, liitepartikkeleita, kieli- opillistuneita rakenteita ja pragmaattisia partikkeleita; suomi käyttää enemmän op- positioiden tuntomerkkisiä jäseniä, esim.
tuntomerkkisiä moduksia, passiivia, par- tiaalisubjektia, totaaliobjektia, monikkoa jne; suomessa voi sanaa kohti olla enemmän kieliopillisia ainesosia (suomessa jopa 5, virossa vain l-2)jne.
Vakuuttava on vironja suomen tekstien vertailu kieliopillistumisen näkökulmasta.
Siitä näkee, että 428 tapauksessa sama merkitys ilmaistaan suomeksi käyttämällä kieliopillistuneempaa keinoa ja ainoastaan 67 tapauksessa viron ilmaisukeino on kie- liopillistuneempi. Vertailusta ei kuitenkaan käy ilmi samanlaisten tapausten lukumää- rä, minkä vuoksi eroavuuksien osuus jää hämäräksi.
Tilastollista tietoa työssä on valitetta- vasti liian vähän. Tutkimus ei perustu kun- non korpukseen, mistä syystä useat väitteet jäävät oletuksien tasolle. Nyt kun Tarton yliopiston yleisen kielitieteen laitoksessa on valmistunut suhteellisen laaja nykyvi- ron tekstikorpus (noin miljoona sanetta), on ainakin viron kielen osalta mahdollista näitä väitteitä tarkistaa ja täsmentää. Toi- votaan vain, että Metslangilla riittää kiin- nostusta ajan kategoriaa kohtaan tulevai- suudessakin. I
MATI ERELT
Suomalais-ıı grilainelaitos,ıı PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisto
