422 virittäjä 3/2015
KiElitiEtEEn KEntiltä
Ei-ammatillisen tulkkauksen ja kääntä- misen tutkimus sai oman kansainvälisen fooruminsa vuonna 2012, kun Rachele Antonini yhdessä Bolognan yliopiston muiden tutkijoiden kanssa kokosi Ita- lian Forlìhin tutkijoita pohtimaan ei-am- matillista käännös- ja tulkkaustoimintaa yhteis kunnan eri konteksteissa – kou- luissa, terveyden huollossa, katastrofi- ja konflikti tilanteissa tai mediassa. Anto- nini itse on yksi lasten kielenvälittäjä- toiminnan (childlanguage brokering, CLB) tutkija pioneereista, ja Italia yksi niistä Väli meren maista, joihin suun- tautuva migraatio tätä kirjoitettaessa- kin asettaa valtavia paineita käännös-, tulkkaus- ja muulle välittäjä toiminnalle niin humani taarisessa ensiavussa kuin pakolaisten integroitumisessa yhteis- kuntaan. Siksi tuntuukin luontevalta, että konferenssi sarja käynnistyi juuri Italiassa.
Sarjan toinen konferenssi (2nd Inter- national Conference on Non-Professional Interpreting and Translation – NPIT2) järjestettiin Germersheimissa Saksassa 29.–31.5.2014. Konferenssi tarjosi kol- men päivän aikana kolme plenaari esitystä sekä puolensataa esitelmää kolmessa rinnakkais sektiossa ja neljässä temaatti- sessa paneelissa. Konferenssisarja jatkuu vuonna 2016 Zürichissä, ja neljättä suun- nitellaan Etelä-Afrikkaan vuodelle 2018.
Ei-ammatillisuus?
Konferenssisarjan perustamisen taus- talla on ollut ei-ammatillisen kään-
Ei-ammatillisen kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen oma konferenssisarja
nös- ja tulkkaus toiminnan tutkimuk- sen alie dustuminen ja vähäinen arvostus käännös tieteellisessä tutkimuksessa siitä huoli matta, että kyse on kaikkein ylei- simmästä translatorisen toiminnan muo- dosta. Germershe imin konferenssi kutsun mukaan ei-ammatillisesta toiminnasta on kyse silloin, kun henkilö kääntää tai tulk- kaa ilman palkkiota. Pinta puolinen työ- määritelmä nostaa esiin nimenomaan ta- loudellisen näkökulman, mutta kyse on – kuten konferenssin aikana hyvin kävi ilmi – paljolti muustakin: humanitaari- suudesta, vapaaehtoisuudesta, aktivis- mista tai arkipäiväisestä, monikieliseen viestintä tilanteeseen liittyvästä ad hoc -toiminnasta.
Ei-ammatillisuutta käsiteltiin useissa esitelmissä pikemminkin puuttu- van kääntäjäkoulutuksen kuin palk- kion näkö kulmasta. Esimerkiksi Marik a Steinke esitteli Caritas Osnabrückin asioimistulkki toimintaa, jonka keskiös sä ovat ei-ammatilliset mutta korvauksesta toimivat kielen- ja kulttuurinvälittäjät (Sprach und Kulturvermittler). Järjestö tarjoaa rekisterissään oleville asioimis- tulkeille koulutustilaisuuksia, jotka var- sinaisten tulkkaustaitojen lisäksi kehittä- vät tulkkien kykyä toimia kulttuurisesti hetero geenisissä konteksteissa.
Samantyyppinen näkökulma avau- tui aiheeseen myös Claudio Baraldin ja Laura Gaviolin (Modena) plenaari- esitelmästä, jossa tehtiin käsitteellistä rajan vetoa ammatti tulkkien (professional inter preters) ja kulttuurinvälittäjien (inter
423
virittäjä 3/2015
cultural mediato rs) välillä. Baraldin ja Gavio lin mukaan italialainen terveyden- huolto suosii nimenomaan kulttuurin- välittäjien käyttöä ammattitulkkien sija an, koska heitä pidetään pätevämpinä kä- sittelemään terveydenhuollon palvelun- tarjoajien ja maahanmuuttajien välisiä näkökulmaeroja. Toisin sanoen ammatti- tulkkien koulutus ja asiantuntemus näh- dään kapea-alaisempana kuin kulttuurin- välittäjien. Näkemys muistuttaakin käännös tieteessä käytävää keskustelua lo- kalisoijien ja kääntäjien erilaisista tehtävä- kentistä. Baraldin ja Gaviolin esitelmän keskeinen huomio nousi kuitenkin hei- dän kenttätutkimuksestaan: Kulttuurin- välittäjät määrittävät tulkkaustilanteissa oman toiminnallisen tilansa (mediation autonomy) ammatti tulkkeja paljon väl- jemmin. Tämä tila näkyy paitsi aktiivi- sena vaikuttamisena puheen vuorojen pi- tuuteen ja tulkkauksen sisältöihin myös pyrkimyksenä selittää lääkärien ehdotta- mia toimenpiteitä potilaille tai potilaiden kokemia kulttuurisia esteitä lääkärille.
Siten tutkimus näyttää osoittavan, että terveyden huollon toimijoiden käsitykset eri toimijoiden toiminta tavoista ja kom- petensseista eivät ole perusteettomia.
Fokusoiduimmin konferenssin keskei- seen käsitteeseen otettiin kantaa panee- lissa, joka käsitteli kääntämisen opiskeli- joiden kanssa toteutettujen autenttisten käännösprojektien merkitystä kääntäjä- koulutuksessa. Kuten Don Kiraly ja Silvia Hansen-Schirra (Germersheim) luonneh- tivat, alan koulutus sijoittuu olennaisesti juuri ammatillisuuden ja ei-ammatillisuu- den rajapintaan, alueelle, jonka määritte- lyyn toiminnan palkallisuus ei kuitenkaan ole riittävä kriteeri. Paneelissa ammatilli- suus vs. ei-ammatillisuus määrittyikin translatorisen toiminnan kompetenssien ja koulutuksessa kehitettävien toiminta- valmiuksien kautta, joilla opiskelija pää- see osaksi ammattikääntäjien yhteisöä ja – kuten Susanne Hagemann (Germers- heim) muistutti – oppii laskuttamisen li-
säksi vastuulliset toimintatavat yhteis- kunnan eri tilanteissa.
Hieman erilaisilla ammatillisuuden ja ei-ammatillisuuden rajapinnoilla liik- kui Regina Rogl (Graz), jonka esitelmä keskittyi talkookääntämistä harjoittaviin verkkoyhteisöihin. Hän kuvasi näiden yh- teisöjen toimintaa uudistermillä playbor, jossa työ (’labour’) ja hauskanpito (’play’) sekoittuvat keskenään. Niinpä verkon talkoo kääntämistä voidaan tarkastella yhtä aikaisesti sekä työnä, jota yritykset teettävät vapaaehtoisilla ilmaiseksi, että ajanvietteenä, jota verkkoyhteisöjen jä- senet tekevät sen vuoksi, että kääntämi- nen on heidän mielestään viihdyttävää.
Rogl otti kantaa myös talkookääntämisen etiikkaan ja pohti, voiko yritysten toimin- taa pitää vapaaehtoisten hyväksikäyttönä tai riistona, jos kerran yhteisöt perustuvat vapaaehtoisuuteen ja jos niiden jäsenet ai- nakin sanovat tietävänsä, mihin ryhtyvät.
Ei-ammatillisen toiminnan kontekstit Konferenssin kaksi muuta plenaari- esitelmää havainnollistivat ei-ammatil- lisen toiminnan kontekstien tärkeytt ä ilmiön ymmärtämiselle: Claudia V.
A ngelelli (San Diego) esitti retrospek- tiivisen katsauksen niin sanottujen perhe tulkkien (family interpreters) tut- kimukseen, jossa on keskitytty ennen muuta lasten ja nuorten toimintaan maahanmuuttaja perheiden ja -yhteisöjen tulkkeina. Kuten Angelelli totesi, monet nykypäivän asioimistulkeista ovat myös lapsuudessaan ja nuoruudessaan olleet tulkkeina hyvin erilaisissa tilanteissa. Tut- kijoiden tulisikin perehtyä syvällisemmin näihin elämäntarinoihin ja valottaa siten niitä ideologisia tai muita taustaoletuksia, jotka määrittävät tulkkien toimintaa nyt ja tulevaisuudessa. Angelellin omat esi- merkit käsittelivät kaksikielisten nuorten kielen- ja kulttuurinvälittäjyyden koke- muksia Yhdysvaltojen ja Meksikon väli- sellä raja-alueella.
424 virittäjä 3/2015
Şebnem Susam-Saraeva (Edinbur gh) puolestaan kertoi vapaaehtoisesta musiikki lyriikan kääntämisestä Kreikan ja Turkin välisten suhteiden lähentymisen aikana 1990-luvulla. Hän kiteytti kiinnos- tavasti monen tutkijan lähestymistavan ei-ammatilliseen kääntämiseen ja tulk- kaukseen käyttämällä jäävuori-metaforaa oman tutkimuksensa kuvauksessa. Meta- foran mukaan tutkittu ei-ammatillinen toiminta, tässä tapauksessa laululyriikan fanikääntäminen, on jäävuoren huippu, jota selittämään tarvitaan runsaasti pinnan alaista tietoa toiminnan sosiaali- sista konteksteista, historiasta ja ideolo- gioista. Susam-Saraevan tutkimuksessa tämä tieto koskee paitsi musiikin roolia Turkin ja Kreikan suhteiden lähentymi- sessä ylipäänsä myös maiden jakamaa historiallista ja kulttuurista kontekstia.
Erilaiset sosiaaliset kontekstit vaikut- tavat myös siihen, millaisia merkityk- siä ei-ammatillisena tulkkina tai kään- täjänä toimiminen saa. Esimerkiksi Jill Karlikin (Leeds) tutkiman gambialaisen seura kunnan konsekutiivitulkit miel- lettiin kanssasaarnaajiksi, joiden tulk- kaus muodostaa yhden kokonaisuuden tai esityksen lähdekielisen saarnaajan puheen kanssa. Samansuuntainen kä- sitys oli Wang Yanqia ngi n (Fudan) tut- kimassa kiinalaisessa yliopistossa, jossa vierailevia luen noitsijoita tulkkaavien saman alan pro fessorien tai jatko-opis- kelijoiden odotettiin toimivan puhujien kanssa luennoitsijoina täydentäen omalla asiantuntijuudellaan tulkattua viestiä.
Myös Garcia Torres Díaz ja Alessandro Ghignoli (Malaga) havaitsivat, että ei- ammatillisten tulkkien toiminnan mer- kitys liittyi siihen kokonaisuuteen, jonka tulke yhdessä alkuperäisen viestin kanssa muodostaa. He tarkastelivat urheilu- toimittajia, jotka haastattelivat muun muassa moottoriurheilijoita vieraalla kie- lellä ja tulkkasivat haastattelun sitten ita- lialaiselle televisioyleisölle. Toimittajien tulkkaus ei ollut niinkään suoran lähe-
tyksen aiheuttama hankaluus, vaan sitä pidettiin yhtenä osana lähetyksen tarjoa- maa viihde-elämystä.
Toimijoiden kirjo
Eri puheenvuoroissa esiteltiin myös laaja kirjo erilaisia ei-ammatillisen kääntä- misen ja tulkkauksen toimijoita, ku- ten jo edellä annetuista esimerkeistäkin käy ilmi. Usein ei-ammatilliseksi tulk- kaukseksi luonnehdittua toimintaa pää- tyvät tekemään muiden alojen ammatti- laiset oman työnsä lomassa, kuten edellä mainitut italialaiset urheilutoimittajat tai kiinalais yliopistojen professorit. Toi- saalta ei-ammatilliseksi tulkiksi saattavat päätyä oman arkensa lomassa myös vaik- kapa rangaistustaan kärsivät vangit (Aída Martine z-Gómez Gómez), terveyden- huollossa, kouluissa ja viranomais- asioissa perheitään auttavat lapset ja nuo- ret (Rachele Antonini; Elisabet Tiselius ja Li Wen) tai muut sukulaiset ja tuttavat (Anto on Cox ja Rita Tammermann). Yh- teistä heille on, kuten Marjorie Orellana ja Krissia Martinez havainnollistivat, että he monesti asuvat tai elävät ”asiakkait- tensa” kanssa eivätkä voi irtautua roolis- taan samalla tavoin kuin ammattitulkit työtehtävänsä suoritettuaan.
Satunnaisen toimijuuden lisäksi kaksi kielisiä lapsia ja nuoria on viime aikoina myös otettu systemaattisem- min ja ohjatummin käyttöön vaikkapa koulu toimintaa tukevana resurssina.
Kehittynein esimerkki tästä on Astrid Gouwyn ja Anwen Foyn (Hampshire) esittelemä Hampshire Young Interpreter Scheme. Tässä ohjelmassa vapaa ehtoisia 5–15-vuotia ita oppilaita valmennetaan niin sanotuiksi koululaistulkeiksi (school inter preters), jotka auttavat monin eri ta- voin uusia, englantia huonosti tai ei lain- kaan puhuvia tulokkaita koulun arjessa, luokassa ja sen ulkopuolella. Valmennusta ja tulkkitoimintaa analysoidessaan tutki- jat ovat havainneet, että koululaistulkit
425
virittäjä 3/2015
oppivat suhtautumaan empaattisemmin tulokkaiden vierauden kokemuksiin ja vaikeuksiin. He myös herkistyvät kulttuu- riin ja identiteettiin liittyviin kysymyk- siin sekä pystyvät ajan myötä käsitteellis- tämään paremmin esimerkiksi tulkkauk- sen objektiivisuutta tai puolueettomuutta.
Myös fanit, aktivistit ja muulla tavoin aatteen vuoksi vapaaehtoisena kääntä- vät ja tulkkaavat olivat monen esitelmän aiheena. Esimerkiksi uskonnollisen va- kaumuksen motivoimia vapaaehtois- tulkkeja käsiteltiin seurakunta- tulkkaukseen keskittyvässä paneelissa.
Aatteen vuoksi ei-ammatillisiksi kääntä- jiksi olivat ryhtyneet myös muun muassa Cari Bottoisin (Exeter) tutkimat vapaa- ehtoiset, jotka paitsi käänsivät erilaisille hyväntekeväisyysorganisaatioille, toimi- vat ajoittain myös muissa tehtävissä, ku- ten varainkerääjinä. Toisaalta moni esitel- missä käsitelty ei-ammatillinen kääntäjä- ryhmä toimi markkinoiden harmaam- malla alueella. Esimerkiksi Mari Junkkari (Turku) tarkasteli japanilaista mangaa ja animea kääntäviä faneja, joiden toiminta on teknisesti ottaen laitonta. Silti laajalle levinnyt fanikääntäminen saattaa lopulta tuoda japanilaisen populaarikulttuurin tuotteita uusien kuluttajien tietoisuuteen ja siten avata niille uusia markkinoita.
Lopuksi
Konferenssi antoi monipuolisen ku- van ei-ammatillisen kääntämisen ja tulkkauk sen tutkimuksesta, ei-ammatil- lisista toimijuuksista ja toiminnan kon- teksteista. Ensimmäisen konferenssin ta- paan NPIT2:n selvä pääteema oli kansain- välisen muutto liikkeen myötä rajusti kas- vava viranomaisten kääntäjä- ja tulkki- tarve, johon ammattikääntäjien koulutus ei mitenkään pysty vastaamaan. Konfe- renssi valotti tätä teemaa paitsi haastei- den myös hyvien käytänteiden ja ratkai- sujen näkökulmista. On ehkä hyvä li- sätä, että suomalaista tutkimusta ei tästä aiheesta Germersheimissa nähty. Suomi joutuu kuitenkin ennemmin tai myö- hemmin vastaamaan näihin haasteisiin omassa, kansain välisesti katsoen ehkä vielä pienessä mitta kaavassaan. Samalla kun käännöskulttuurit eli kääntämisen ja tulkkauksen toimintatavat kehittyvät, voisi suomalaisella käännös tieteellisellä tutkimuksella olla tässä tilaisuus sekä deskriptiiviseen perus tutkimukseen että käännös kulttuurien sisältöjen kehittämi- seen yhdessä muiden toimijoiden kanssa.
Sari Hokkanen etunimi.sukunimi@staff.uta.fi Pekka Kujamäki etunimi.kujamaeki@uni-graz.at
Kotikielen Seuran säännöt
I Seuran tehtävät
1. Kotikielen Seura -nimisen yhdistyk- sen tarkoituksena on kerätä ja selvitellä kaikkea, mikä voi edistää suomen kielen tuntemista ja käyttöä, ja siten myös virit- tää ja pitää vireillä suomen kielen tutkimi- sen harrastusta yliopistonuorisossa.
Seuran kotipaikka on Helsingin kau- punki.
2. Tarkoituksensa toteuttamiseksi seura – järjestää kokouksia, joissa pidetään esitelmiä sekä keskustellaan seuran työ- alaan kuuluvista kysymyksistä;
– julkaisee aikakauslehteään Virit- täjää ja harjoittaa tarvittaessa muuta-
