• Ei tuloksia

Kurtturuusuja kiinteistölläni - mitä minun pitää tehdä?

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kurtturuusuja kiinteistölläni - mitä minun pitää tehdä?"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

KUVAT: NIKU KIVEKÄS

Kurtturuusuja kiinteistölläni –

mitä minun pitää tehdä?

Oletko kuullut jättipalsamista tai lupiinista? Tiesitkö, että maanomistajan on kesäkuuhun 2022 mennessä poistettava kurtturuusut kiinteistöltään?

RIIKKA KIVEKÄS

Kurtturuusu, lupiini eli komealupiini ja jättipalsami ovat vieraslajeja. Ne ovat kulkeutuneet uusille alueille ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Niitä on istu- tettu puutarhoihin ja pelloille ja kasva- tettu tarhoissa. Myös meille niin tutut peruna ja viljat ovat kauan sitten tuotu Suomeen vieraslajeina! Lisäksi joitakin lajeja on kulkeutunut tahattomasti esi- merkiksi rahtilaivojen mukana.

Osa lajeista ylittää valtakunnan rajat ihan omia aikojaan. Ne tassuttelevat, lentävät tai vaikkapa kulkeutuvat tuu-

len mukana uusille alueille. Näitä lajeja kutsutaan tulokaslajeiksi.

Kaikki meille muualta tulleet lajit eivät siis ole haitallisia, vaan niistä on jopa hyötyä meille. Osa kuitenkin lisääntyy ja leviää voimakkaasti, ja val- taa elintilaa alkuperäisiltä lajeilta. Siksi niitä on torjuttava.

Lainsäädäntö määrää

Euroopan unionin vieraslajiasetuksessa säädetään toimenpiteet, joilla jäsenval- tiot pyrkivät estämään haitallisten vie- raslajien tuonnin ja leviämisen unionin

alueella. Asetuksen toimeenpanosta Suomessa säädetään laissa vierasla- jeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015).

Asetuksen mukaisesti on laadittu luettelo EU:n alueella haitallisista vie- raslajeista, joihin asetuksessa määritel- tyjä kieltoja ja rajoituksia sovelletaan.

Listaa päivitetään tarpeen mukaan.

Kansallinen vieraslajiluettelo täyden- tää tätä luetteloa Suomessa haitalli- sina pidetyillä lajeilla, jotka eivät ole mukana EU:n luettelossa.

Alussa mainitut kurtturuusu, kome- alupiini ja jättipalsami kuuluvat näihin Jättipalsami (iso kuva) ja kurtturuusu (pieni kuva) kukkivat kauniisti pihoilla ja pientareilla.

Samalla ne valtaavat tilaa alkuperäisiltä kasveilta ja niiden leviäminen on estettävä.

10

positio 3/2020

(2)

JUTTUA VARTEN ON HAASTATELTU:

Johanna Niemivuo-Lahti työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriössä. Hän on puheenjohtajana vieraslajiasioiden neuvottelukunnassa. Sähköposti: ETUNIMI.SUKUNIMI@MMM.FI.

Lauri Urho työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hän on yksi Vieraslajit.fi-sivuston ylläpitäjistä ja jäsenenä vieraslajiasioiden neuvottelukunnassa. Sähköposti: ETUNIMI.SUKUNIMI@LUKE.FI.

Mats Wikström työskentelee pihayksikön johtajana Innogreen Oy:ssa. Hän kutsuu itseään puutarhavelhoksi ja edustaa eksoottisia lajeja kansallisessa vieraslajityöryhmässä. Sähköposti: ETUNIMI.SUKUNIMI@INNOGREEN.FI.

Tuomas Lahti työskentelee Helsingin kaupungin ympäristöpalveluissa. Hän vastaa Helsingin kaupungin vieraslajirekisterin ylläpidosta. Sähköposti: ETUNIMI.SUKUNIMI@HEL.FI.

Kokeile tunnistaa vieras lajeja ja kir­

jaa havainto Vieras­

lajit.fi­sivustolle.

lainsäädännössä torjuttaviksi määritel- tyihin lajeihin. Olet ehkä kuullut myös isopiiskusta? Se on vieraslaji, mutta ei ainakaan toistaiseksi mukana vierasla- jiluetteloissa.

Maa- ja metsätalousministeriö tukee ja ohjaa lainsäädännön toimeenpanoa hallintasuunnitelmilla, joissa määri- tellään torjuntakeinoja ensisijaisille torjunta-alueille. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY) valvo- vat lain noudattamista. Ensisijaisina keinoina ovat viestintä ja neuvonta ilman viranomaisten pakkokeinoja.

Jos hävittämättä jätetty laji kuitenkin pääsee laiminlyönnin takia leviämään kiinteistön ulkopuolelle, omistaja voi- daan määrätä hävittämään ympäris- töön karanneet esiintymät. Tarvittaessa voidaan myös asettaa uhkasakkoja.

Tullin tehtävänä on valvoa, ettei vieraslajeja tuoda maahan.

Yhteinen vastuu torjunnasta

Vieraslajien torjunnasta on vastuussa meistä jokainen. Kukaan meistä ei saa kasvattaa lainsäädännössä haitallisiksi määriteltyjä vieraslajeja omalla tai taloyhtiön pihalla. Myöskään muita vieraita lajeja ei saa päästää leviämään luontoon. Naapurustossa leviävät vie- raslajit olisi kitkettävä maanomistajan luvallatalkoovoimin. Tien ylläpitäjät vastaavat siitä, että teiden varsilla tai pientareilla ei kasva vieraslajeja.

Kunnat ovat myös alueidensa omis- tajia. Siksi niiden on poistettava hai- talliset vieraslajit yleisiltä alueiltaan, kuten puistoista, jokien varsilta ja muilta viheralueilta. Esimerkiksi Hel- singin kaupunki on osallistanut tor- juntatyöhön kuntalaisia järjestämällä kaikille avoimia vieraslajitalkoita use- amman kerran vuodessa. Kaupunki

myös kitkee vieraslajeja itse alueiltaan resurssien sallimissa rajoissa. Tällä hetkellä tavoitteena on kitkeä jättiputki kokonaan Helsingistä.

Aina vieraslajeja ei voida hävittää kokonaan tai se on kustannusteho- tonta, jos esimerkiksi kasvit ovat pääs- seet leviämään liian laajalle. Tällöin riittävä toimenpide voi olla leviämisen estäminen, esimerkiksi katkaisemalla kasvit keväällä ennen siementen syn- tymistä. Luonnonsuojelun kannalta merkittävillä alueille leviämistä on kuitenkin rajoitettava erityisen tarkasti.

Havainnot yhteen paikkaan

Jokainen meistä voi bongata vieraslajeja ja käydä kirjaamassa havaintonsa kan- salliseen vieraslajiportaaliin Vieraslajit.

fi-sivustolla. Havainnosta kirjataan laji, sijainti kartalla tai koordinaatteina ja vapaaehtoisina tietoina määrä alueella ja alueen koko. Liitä mukaan myös lähikuva havaitusta lajista ja yleiskuva alueesta. Tiedot tallentuvat suoraan Suomen lajitietokeskuksen, Ruoka- viraston ja Luonnonvarakeskuksen tietokantoihin.

Kasvien tunnistamisessa kannattaa kiinnittää huomiota kasvin korkeu- teen ja esiintymisalueeseen. Kukinto on hyvä tuntomerkki, joten kukinta-

aikana kasvit on helpointa tunnistaa.

Samalta sivustolta löydät myös paljon tietoa sekä eurooppalaisista että kansallisista vieraslajeista ryhmiteltynä elinpaikan mukaan. Jokaisesta lajista on kerrottu alkuperä, luonne, tunnistamis- tiedot, leviämistapa, esiintymisalue, haitallisuus ja torjuntakeinoja.

Lisäksi löydät sivuilta tietoa lain- säädännöstä, ajankohtaisia uutisia ja ohjeita lajien tunnistamiseen.

Luonnonvarakeskus vastaa sivus- ton sisällöstä ja Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS teknisestä ylläpidosta. Sivustolla hyödynnetään Laji.fi-palvelun paikkatietoja ja levin- neisyyskarttoja.

Seuraavassa päivityksessä lajitietoja täydennetään ja palveluun lisätään muun muassa uusia lajikortteja ja uusimpia havaintoja kaloista, ravuista ja nisäkkäistä. Näitä tietoja ei ole vielä saatavilla suoraan Suomen lajitietokes- kukselta. Lisäksi kehitetään edelleen käyttöliittymän helppokäyttöisyyttä ja selkeyttä. Tulossa on esimerkiksi toiminnallisuus, jolla vieraslajilistat voi ladata taulukkolaskentaohjelmaan tai tekstitiedostoon.

Haastan sinut mukaan

Olitpa sitten viranomainen, puutar- huri, retkeilijä, maanviljelijä, mökkeilijä tai vaikkapa luokan opettaja, ota haaste vastaan. Kokeile tunnistaa vieraslajeja ja kirjaa havintosi Vieraslajit.fi-sivus- tolle. Voit vaikka lähteä iltalenkille ja kirjata kaikki tunnistamasi lajit matkan varrelta!

positio 3/2020 11

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Puuro- sen (2007, 116) mukaan etnografinen tutkimus voidaan ymmärtää kertomukseksi, jossa kuvataan tutkittava ilmiö siten, että lukija voi sen perusteella saada riittävän

Kun perheestä vanhempi, nuorempi tai lapsi on ollut oopperassa mukana, se on heille kaikille mer- kinnyt niin paljon, että se on muuttanut asenteita, ja se asennemuutos on säteillyt

Ikääntyneille on kehi- tetty myös virtuaalipelejä, joissa ikäihmiset ovat pääs- seet muun muassa keräämään marjoja ja pilkkomaan puita (Nisula 2018).. Tampereen Kouk ku

Tämä näkyvien keskittyminen yhden näkyvän ympärille, tämä ruumiin ryöpsähtäminen kohti asioita, joka saa ihoni värähtelyn muuttumaan sileydeksi ja karheudeksi, joka

Aristoteles tiivistää tämän singulaarin kysymisen ja universaalin välisen suhteen nousin käsitteeseensä, nousin, joka on ”toisenlaista” aisthesista ja joka on ainoa

(Ja hän muistuttaa myös, että välitilat ovat nekin välttämättömiä ja tärkeitä.) Hänen korostamassaan ”syvä- ekologisessa” vakaumuksessa on kuitenkin usein aimo annos

Se ei kuitenkaan ole sama kuin ei-mitään, sillä maisemassa oleva usva, teos- pinnan vaalea, usein harmaaseen taittuva keveä alue on tyhjä vain suhteessa muuhun

¿böroäestö, jolta on asiasta parem pia selostuksia, ei tosin tätä, joissakin lobbin ereb- bpttäm ää ja m ääristetem ää tirja a tarroitse, m utta niitte