68 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5
nä pilkkuvirheet, esimerkiksi epä- suorien kysymyslauseiden edel- tä puuttuu usein pilkku. Paikoin Valtonen myös sanoo nimiä ni- mityksiksi, vaikka nimistöntutki- muksessa näiden ero on täsmälli- nen: nimi on erisnimi, propri, kun taas nimityksiksi kutsutaan yleis- nimiä, appellatiiveja. Maria Vid- bergistä on puolestaan tullut teks- tissä ja lähdeluettelossa Widberg.
Lisäksi Kurt Zilliacuksen keskeis- tä tutkimusta Ortnamnen i Houts
kär (1966) sanotaan väitöskirjaksi, vaikka näin ei ole.
Valtosen väitöskirja on perin- pohjainen ja korkeatasoinen tutki- mus neljän saamen kielen paikan- nimistöstä ja paikannimien roolista vähemmistö- ja enemmistökielten ja -kulttuurien välisten suhtei- den kuvastajana. Tärkein havain- to on, että ainoastaan eteläsaamen paikannimien rakenteessa on ha- vaittavissa ulkopuolista vaikutus- ta skandinaavisista kielistä. Perus- tellusti Valtonen päätyy työssään siihen, että paikannimiä voi käyt- tää kielen uhanalaisuutta kuvasta- vana indikaattorina. Tutkimuksen merkittävyydestä on osoituksena myös se, että työ sai Suomalais-Ug- rilaisen Seuran ja Kotikielen Seu- ran väitöskirjapalkinnon. Valtosen työllä on arvoa myös historian ja nimistön täsmällisessä dokumen- toinnissa.
Kirjoittaja on nimistöntutkija ja yli- opistonlehtori Helsingin yliopistossa.
Tietokirja kytkee taiteen ja tieteen historian
Marja-Terttu Kivirinta Perspektiivi kuvataiteen
historiassa. Toimittanut Johanna Vakkari. Gaudeamus 2015.
Perspektiivi on puheessa usein toistuva käsite, joka arkikielessä tarkoittaa jostain pisteestä käsin avautuvaa näkökulmaa johonkin asiaan. Perspektiivi on opittu kyt- kemään myös kuvataiteeseen tai arkkitehtuuriin viittauksena Ita- lian renessanssin perua olevaan keskeis- eli lineaariperspektiiviin, joka liittyy myös matematiikan, op- tiikan ja myös tähtitieteen histori- aan. Kyse on silloin 1400–1500-lu- vuille ajoittuvasta länsimaisen tie- teenhistorian aikakaudesta, jolloin havaintoja ja tilojen haltuunottoa on tehty ihmisen mittakaava läh- tökohtana.
Lyhyesti määriteltynä kuva- taiteen ja arkkitehtuurin käsittee- nä perspektiivi on siis keino hah- mottaa kolmiulotteinen esine kak- siulotteisena pintana niin, että tila- vaikutelma säilyy ja esine näyttää sitä pienemmältä, mitä kauempana katsojasta se on. Keskeisperspektii- vin periaatteet toistuvat ja muun- tuvat monin tavoin myös nykyajan digitaalisesti toteutetuista arkki- tehtuurisuunnitelmista katsojan havaintoa koetteleviin 3D-eloku- viin asti.
Perspektiivin juuret kuvatai- teessa ovat kauempana kuin renes- sanssiajan Italiassa. Lisäksi tilan, ajan ja myös liikkeen määrittämi- seen käytettyjä perspektiivi-terme- jä tunnetaan renessanssin keskeis- perspektiivin ohella myös monia muita, kuten muun muassa viiva-,
väri-, arvo-, käänteis-, aika-, epä- eukleidinen, empiirinen ja emotio- naalinen eli primitiivinen perspek- tiivi. Kuvataiteessa tilaa, aikaa ja lii- kettä voi hahmottaa toisinkin, sillä perspektiivi on kietoutunut yleen- sä luonnonmukaiseen jäljittelyyn pyrkivään taiteeseen, johon näh- den sen historia on vuosituhansi- en mittainen ja ulottuu antiikista tähän päivään. Taide ei kuitenkaan ole irrallaan aikansa yhteiskunnas- ta tai tieteestä.
Perspektiivi kuvataiteen histo
riassa on tänä vuonna ilmestynyt monipuolinen tietokirja, joka kä- sitykseni mukaan soveltuu erin- omaisesti myös yliopistotason op- pikirjaksi. Taustalla on kirjan toi- mittajan ja sen monien osien kir- joittajan, taidehistorian dosentti Johanna Vakkarin turhautumi- nen taidehistorian yliopistollisen perusopetuksen kurssiaineiston puutteisiin. Monivärisen, runsaas- ti kuvitetun ja perustellusti jaksote- tun kirjan syntyprosessi on ollut pitkä ja vaiheikas. Kirjan tekemi- seen on Vakkarin ohella osallistu- nut usea tutkija ja asiantuntija, joi- den aiheet ja erikoisalat ulottuvat perinteisestä länsimaisesta taitees- ta tila- ja aikakäsityksiin myös sen ulkopuolella.
Perspektiivi kuvataiteen histo
riassa -kirjan nimi voisikin olla monikollinen: perspektiivit kuva- taiteen historiassa tai perspektiive- jä kuvataiteen historiaan. Sillä niin monipuolisesti teos tarkastelee ti- lan, ajan ja myös liikkeen kuvauk- sia taiteessa. Perspektiivin historia on satoja vuosia renessanssia kes- keisperspektiiviä kauempana antii- kin tieteessä ja taiteessa, ja kuten jo totesin, taiteella on aina ollut mui- takin keinoja kuvata tilaa, aikaa ja sittemmin myös liikettä kuin suh-
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5 69 teuttaa ne matemaattiseen lineaari-
perspektiiviin. Tilaa ja kolmiulot- teisuutta kuvataan myös värein, vä- risävyin ja valöörein.
Taiteen tilakuvausten viiteke- hys on aina ihmissilmässä, näke- misessä, muissa aisteissa sekä ym- päröivän maailman tai maailman- kaikkeuden havaitsemisessa ja ha- vainnoinnissa. Kirja muistuttaa, että aistihavainnon pohjana eivät ole ainoastaan silmä ja muut aistit vaan myös näkemisen avuksi ke- hitetyt matemaattiset keksinnöt ja optiset laitteet. Kuvataiteen ja eri- tyisesti maalaustaiteen näkemys ympäröivästä todellisuudesta on kietoutunut myös tieteen ja taiteen maailmankuvaan, luontokäsityk- seen, johon monina aikakausina, kuten eurooppalaisella keskiajalla, on objektiivisen totuuden määrit- telyn ohella liittynyt myös yliluon- nollisen maailman tunnistaminen.
Kahdeksaan lukuun ja niiden sisällä erityiskysymyksiin keskitty- viin kuuteen ekskursioon jäsenty- vä tietokirja perspektiivistä on uu- denlainen tapa opiskella kuvatai- teen historiaa. Se etenee antiikin taiteen luonnonmukaisuuteen pe- rustuvasta tila-ajattelusta ensinnä- kin keskiajan kristilliseen illusio- nismiin ja optiikan tutkimukseen sekä renessanssin monista tiloista barokin tilailluusioihin, joiden jäl- keen ollaan jo 1800-luvun ”silmän vuosisadassa” ja valo- ja elokuvan vaikutteista ammentavassa maa- laustaiteen tila–aika-havainnossa.
Lopuksi päästään modernismin perspektiiveihin, kubismiin, fu- turismiin ja moniin näkökulmiin 1900-luvun alkuvuosikymmen- ten taiteessa, jonka lähtökohtana on esimerkiksi eri katsomispisteis- tä ja -kulmista samanaikaisesti ku- vattu liike.
Länsimaisen taiteen kanonisoi- tuun historiaan keskittyvien pää- lukujen ohessa tehdään taide-eks- kursioita muun muassa Egyptiin, Islamiin, Kiinaan ja 1600-luvun Hollantiin sekä nykyteknologian digitaalisiin 3D -mallinnuksiin.
Kirjan aihepiiri ja teosesimer- kit ovat usein taidehistoriasta tuttu- ja. Mutta lähtökohtana on nyt kat- soja ja tälle avautuva näkymä tai- teen kuvaamaan tilaan ja aikaan se- kä siihen, miten tieteen historia ja teoria yhdistyvät taidekäsityksiin.
Taiteen esteettiset ja kerronnalli- set pyrkimykset ovat olleet vuosi- tuhansia yhteydessä ihmisen maa- ilmankuvaan, tapaan tehdä havain- toja ympäristöstään. Niin optiikal- la, matematiikalla, lääketieteellä ja fysiikalla on oma historiansa kuin myös filosofialla, teologialla, psy- kologialla tai erilaisilla teknologi- silla keksinnöillä. Maailmankuva on aikasidonnaista, kuten myös ta- pa katsoa ja tulkita taidetta. Niin- pä taide onkin hyvä ymmärtää yh- teydessä menneisyyteensä, omaan syntyaikaansa.
Kirja muistuttaa, miten moni 1800- ja 1900-luvun vaihteen tai- demaalari on ollut hyvin tietoinen paitsi muiden kulttuurien Euroop- paan kulkeutuneesta taiteesta myös kamerasta. Sen yksisilmäisyys on jo pitkään käsitetty vaihtoehdok- si binokulaariselle kahdella silmäl- lä näkemiselle, kun on hyödynnet- ty valokuvan pysäytetyn kuvan tai elokuvan liikkuvan kuvan mah- dollisuuksia rakentaa tila–aika- ja liikeulottuvuuksia maalauksiin.
Kamera on tunnettu camera obs
curana jo vuosisatoja taiteen mo- dernismia aiemmin.
Kirjan nimikäsitettä perspektii- viä tarkastellaan useista näkökul- mista monissa eri luvuissa, jois-
ta kaksi ensimmäistä johdantolu- kua paneutuvat käsitteeseen pe- rusteellisesti. Jo yleissivistyksen vuoksi on hyvä tietää, että sana perspektiivi on johdannainen la- tinan sanasta perspectiva (verbi perspicere=nähdä läpi, nähdä tar- kasti, nähdä selvästi). Nimitys pers- pektiivi juontuu kuitenkin uuspla- tonilaiselta ajalta, jolloin filosofi ja teologi Boethius (484–524 tai 525) otti sanan käyttöön kääntäessään kreikan optiké techne -ilmauksen latinaksi. Perspectiva naturalis tar- koittikin renessanssiajalle asti op- tiikkaa eli oppia optisista ilmiöistä ja oikeasta näkemisestä. Merkityk- sen syrjäytti 1400–1500-luvuilla perspectiva artificialis (perspectiva pingendi), joka tarkoitti maalarin rakentamaa keinotekoista lineaari- eli keskeisperspektiiviä.
Kauan on oltu siinä käsitykses- sä, että keskeisperspektiivi on vai- kuttanut siihen, miten ihmisen ajattelu suuntautui renessanssin myötä uudelleen. Taidehistorioitsi- ja Erwin Panofsky kirjoitti vuonna 1924 perspektiivistä sittemmin pal- jon kritisoitua symbolisten muo- tojen teoriaa, jonka mukaan se oli tyyli ominaisuus ja väline määrittää kullekin taidekaudelle ominainen tapa havainnoida maailmaa. Krii- tikot ovat katsoneet, että Panof s- ky sekoitti näkemisen perusteet ja optiset perusteet ja että perspek- tiivistä on ylipäätään mahdotonta kirjoittaa yhtenäistä teoriaa.
Kirjoittaja on filosofian tohtori, taide- historioitsija ja -kriitikko.
