Osake takaisinmaksettavana varana

(1)

Osake takaisinmaksettavana varana

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 16.4.2019

Antti-Matti Hartikainen 266346 Ohjaaja: Katja Lindroos

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Hartikainen, Antti-Matti

Työn nimi

Osake takaisinmaksettavana varana

Pääaine

Oikeustiede

Työn laji

Pro gradu

Aika

16.4.2019

Sivuja

XI+59

Tiivistelmä

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voiko osakeyhtiölain (624/2006) 15:10:n mukainen osa- keyhtiötä velvoittava lunastusehto itsessään tai osakkeelle kuuluvan kiinteämääräisen osingon, osakkeen siirtokelvottomuuden ja osakkeen äänioikeudettomuuden kanssa saada aikaan sen, että tällaisia osakkeita olisi arvioitava luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 1:6:n mukai- sina takaisinmaksettavina varoina silloin, kun osakkeita liikkeeseen laskenut yhtiö harjoittaa liiketoimintanaan luottojen myöntämistä omaan lukuunsa. Näiden lisäksi tutkimuksessa pyritään täsmentämään nykyistä oikeustilaa sen osalta, mikä on käsitteen ”takaisinmaksettava vara” si- sältö.

Tutkimuksen metodi on lainoppi, jonka avulla on tarkoitus selvittää voimassa olevan osakeyh- tiölain omaa pääomaa sekä luottolaitoslain takaisinmaksettavaa varaa koskevien säännösten si- sältö. Tutkimus liittyy Finanssivalvonnan antamaan tulkintaluonnokseen osakkeesta takaisinmaksettavana varana ja on siten todelliseen oikeusongelmaan liittyvä ongelmalähtöinen tutkimus. Tämän vuoksi tutkimuksessa selvitetään millaiset yhtiöt ovat laskeneet liikkeeseen Finans- sivalvonnan tarkoittamia osakkeita ja millaisia ominaisuuksia tällaisille osakkeille liittyy.

Vastaukset tutkimuskysymyksiin ovat tutkimuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla kielteisiä.

Osakeyhtiölaki rajoittaa sitä, miten yhtiön varoja voidaan jakaa. Kyseiset rajoitteet turvaavat eri sidosryhmien, kuten yhteiskunnan ja sijoittajien intressit, joten yhtiöiden lunastusehtoisten osakkeiden arviointi takaisinmaksettavina varoina ei tule kyseeseen.

Avainsanat

Osake, oma pääoma, lunastusehto, pankki, luottolaitos, takaisinmaksettava vara, talletus

(3)

SISÄLLYS

LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO ... X TAULUKOT ... XI

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Taustaa ja perusteita aiheen valinnalle ... 1

1.2 Tutkimuskysymykset, tutkimuksen tavoite ja tutkimusmetodit ... 2

1.3 Tutkimuksen viitekehys, aiheen rajaus ja käytetyt lähteet ... 4

1.4 Tutkimuksen rakenne ... 6

1.5 Keskeiset käsitteet ... 7

2 PANKKISÄÄNTELY ... 9

2.1 Pankkitoiminnan ominaispiirteet ja syyt sääntelylle ... 9

2.2 Euroopan unionin pankkisääntely ... 11

2.3 Luottolaitoslaki ... 13

3 OMA JA VIERAS PÄÄOMA OSAKEYHTIÖLAINSÄÄDÄNNÖSSÄ ... 19

3.1 Oma pääoma yhtiöoikeudessa ... 19

3.2 Osake ... 21

3.3 Varojenjako omalle pääomalle: osingot ja lunastaminen... 26

3.4 Vieras pääoma ... 28

3.5 Välipääoma ... 29

4 TUTKIMUSKYSYMYKSEN KOHTEENA OLEVAT LIIKKEESEENLASKETUT OSAKKEET ... 31

4.1 Taustaa osakkeita liikkeeseenlaskeneista yhtiöistä ... 31

4.2 Osakkeiden liikkeeseenlasku ... 32

4.3 Tarjottujen osakkeiden ominaisuudet ... 33

5 OSAKKEIDEN ARVIOINTI TAKAISINMAKSETTAVINA VAROINA ... 37

5.1 Valtiovarainministeriön lausunto finanssivalvonnan tulkintaluonnokseen ... 37

5.2 Finanssivalvonnan tulkintaluonnoksen arviointi ... 39

5.3 Valtiovarainministeriön lausunnon arviointi... 44

5.4 Takaisinmaksettavan varan tulkinta sisältöpainotteisesti... 46

5.5 Muita FIVA:n tulkintaa vastaan puhuvia seikkoja... 48

6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITYSEHDOTUKSET ... 53

6.1 Johtopäätökset ... 53

(4)

6.2 Finanssivalvonnan tulkinnan seuraukset yhtiöiden kannalta ... 54 6.3 Kehitysehdotukset ... 56 6.4 Finanssivalvonnan tulkinta osakkeesta takaisinmaksettavana varana ... 58

(5)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Airaksinen, Manne – Pulkkinen, Pekka – Rasinaho, Vesa, Osakeyhtiölaki I. Talentum 2007.

(2007a).

Airaksinen, Manne – Pulkkinen, Pekka – Rasinaho, Vesa, Osakeyhtiölaki II. Talentum 2007.

(2007b).

Airaksinen, Manne – Pulkkinen, Pekka – Rasinaho, Vesa, Osakeyhtiölaki I. 3. uudistettu painos. Alma Talent 2018.

Cranston, Ross, Principles of Banking Law. 2^nd edition. Oxford University Press 2006.

Ellinger, E.P. – Hooley, Richard – Lomnicka, Eva, Ellinger’s Modern Banking Law. 4th edition. Oxford University Press 2006.

Hemmo, Mika – Wuolijoki, Sakari, Pankkioikeus. 2. uudistettu painos. Talentum 2013.

Iirola, Olli – Kyläkallio, Juhani – Kyläkallio, Kalle, Osakeyhtiö I. Edita 2017. (2017a) Iirola, Olli – Kyläkallio, Juhani – Kyläkallio, Kalle, Osakeyhtiö II. Edita 2017. (2017b) Immonen, Raimo – Ossa, Jaakko – Villa, Seppo, Osakeyhtiön pääoman hallinta. 2. uudistettu

painos. Talentum 2014.

Immonen, Raimo – Nuolimaa, Risto, Osakeyhtiöoikeuden perusteet. 3. uudistettu painos.

Alma Talent 2017.

Kartio, Leena – Tammi-Salminen, Eeva, Omistusoikeus. Teoksessa Varallisuusoikeus. Hel- sinki 2012.

Kontkanen, Erkki, Pankkitoiminnan käsikirja. 4. uudistettu painos. Finva 2016.

Lauriala, Jari, Rahoitusstrategia. WSOY 2008.

Lautjärvi, Kari, Välipääomarahoitusinstrumentit. Talentum 2015.

Mähönen, Jukka, Kansainväliset tilinpäätösstandardit ja yhtiöoikeus. Edita 2005.

Mähönen, Jukka, Osakeyhtiön taloudellinen raportointi ja tilintarkastus. Edita 2009.

Mähönen, Jukka – Villa, Seppo, Osakeyhtiö I. WSOY 2006.

Mähönen, Jukka – Villa, Seppo, Osakeyhtiö s. 189–471 teoksessa Seppo Villa (toim.), Yri- tysoikeus. 3. uudistettu painos. Talentum 2014.

Niemi, Marja-Leena, Luotto-oikeus. Helsinki 2014.

Ratio, Juha, Euroopan unionin oikeus. Alma Talent 2016.

Sjöberg, Gustaf, Reglering av banker. Jure Förlag AB 2018.

Viljanen, Mika, Baselin pankkisääntelystrategiat. Turun yliopisto 2015.

Villa, Seppo, Välipääomarahoitus. Talentum 2001.

(6)

ARTIKKELIT

Collin, Jesse, Empty voting – äänioikeuden irrottaminen osakkeesta. Lakimies 5/2016, s.

718–740.

Kuusinen, Miki, Näkökohtia strukturoiduista instrumenteista ja sijoittajansuojasta. Defensor legis 2/2008, s. 255–267.

Lauriala, Jari, Juniorvelkojan asemasta suomalaisessa osakeyhtiössä. Defensor Legis 4/2010 s. 402–415.

Lauriala, Jari, Instrumentointi ja liquidation preference -rakenne pääomasijoituksissa. Edilex 9.2.2004. [https://www.edilex.fi/artikkelit/1178]

Taulu, Jussi, Vapaaehtoinen pääomansijoitus. Edilex 31.3.2003.

[https://www.edilex.fi/opinnaytetyot/740]

Ulander, Essi, Sopimusperusteinen luoton alistaminen rahoitus- ja vakuusinstrumenttina Suomen oikeudessa. Helsinki Law Review 1/2015, s. 51–70.

Åkerberg, Markus, Välirahoitusinstrumentit – käsittely yhtiö-, kirjanpito-, ja vero-oikeudessa sekä rahoituksessa. Aalto-yliopisto 2013.

VIRALLISLÄHTEET

Basle Committee on Banking Supervision, International Convergence of Capital Measure- ment and Capital Standards. 1988.

Basel Committee on Banking Supervision, Basel III: A global regulatory framework for more resilient banks and banking systems. December 2010 (rev June 2011).

COM (2012) 102, final, Euroopan komissio, Vihreä kirja, Varjopankkitoiminta.

European Banking Authority, Report to the European Commission on the perimeter of credit institutions established in the Member States. 27.10.2014.

Eduskunnan vastaus EV 294/2018 vp – HE 100/2018 vp.

Eduskunnan vastaus EV 284/2018 vp – HE 230/2018 vp.

Financial Stability Board, Shadow Banking: Strengthening Oversight and Regulation.

27.10.2011.

Finanssivalvonta, tulkintaluonnos, Osake takaisinmaksettavana varana. FIVA 1/01.02/2018.

31.1.2018.

Finanssivalvonta, tulkinta, Osake takaisinmaksettavana varana. FIVA 1/2019. 29.3.2019.

[https://www.finanssivalvonta.fi/saantely/kannanotot-ja-tulkinnat/01_2019/]

(7)

Finanstilsynet, Finanstilsynets fortolkning af § 7, stk. 1, og stk. 3, 3. pkt., og § 334 i lov om finansiel virksomhed i forbindelse med modtagelse af andre tilbagebetalingspligtige midler. 4.7.2012.

HE 295/1992 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle luottoja rahoituslaitoksia koskevaksi lainsäädännöksi.

HE 109/2005 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi.

HE 21/2006 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 100/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Valtiovarainministeriö, Pankkipalvelutyöryhmä, Välimietinnön taustaselvitykset.

13.4.2000.

Valtiovarainministeriö, Finanssimarkkinoiden makrotaloudellisten vaikutusten sääntely ja valvonta. Työryhmän muistio. Valtiovarainministeriön julkaisuja 32/2012.

Valtiovarainministeriö, Lausuntopyyntö luonnoksesta Finanssivalvonnan tulkinnaksi osakkeesta takaisinmaksettavana varana. VM/252/00.00.05/2018. 16.3.2018.

INTERNET-LÄHTEET

Blue Finance Oy, Osakeantiehdot. [http://www.osinkotuottoa.fi/tietoa-sijoittajalle/osakeannin-ehdot/] (7.11.2018).

De Nederlandsche Bank, Definition of a Bank. 1.4.2017.

[http://www.toezicht.dnb.nl/en/2/51-236055.jsp] (31.12.2018)

GF Money Oyj, Varjopankki GF Money laajentuu Ruotsiin. 7.9.2017.

[https://gfmoney.fi/ajankohtaista/varjopankki-gf-money-laajentuu-ruotsiin] (1.1.2019) GF Money Consumer Finance Oy, GF Money Consumer Finance Oy:n 10 miljoonan euron

osakeanti on täynnä – yhtiö käynnistää uuden osakeannin. [https://korkeatuottoinen.fi/gf-money-consumer-finance-oyn-10-miljoonan-euron-osakeanti-on-taynna- yhtio-kaynnistaa-uuden-osakeannin/] (4.4.2019)

GF Money Consumer Finance Oy, Uusia osakeanteja avattu. [https://korkeatuottoinen.fi/uusia-osakeanteja-avattu/] (9.4.2019)

OPR-Vakuus Oy, Osakeantiehdot. [https://www.opr-finance.fi/sijoittajat/osakeantiehdot/]

(4.4.2019)

Oy Netford Capital Ltd, Osakeantiehdot. [https://www.osinkoa.fi/sijoittajalle/] (30.10.2018)

(8)

Top Finance Oy, Top Finance Oy:n B-sarjan osakeanti on päättynyt 3.2.2017.

[https://www.topfinance.fi/top-finance-oyn-b-sarjan-osakeanti-on-paattynyt-3-2- 2017/] (6.4.2019)

Top Finance Oy, Yhtiöjärjestys. [https://www.topfinance.fi/yhtiojarjestys/] (6.4.2019) Top Finance Oy, Suunnatun osakeannin ehdot. [https://www.topfinance.fi/suunnatun-osa-

keannin-ehdot/] (9.4.2019)

OIKEUSKÄYTÄNTÖ

Euroopan unionin tuomioistuin

Asia C-366/97, Romanelli, EU:C:1999:71.

Asia C-106/89, Marleasing, EU:C:1990:395.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Asia C-366/97, Romanelli, EU:C:1998:523.

Keskusverolautakunta KVL 2018:33.

Kirjanpitolautakunta

KILA 1787/2006, Pääomalainan kirjanpitokäsittelystä. 24.10.2006.

KILA 1950/2016, Täydennetty kirjanpitolautakunnan omaehtoinen lausunto vuoden 2016 alusta voimaan tulleista kirjanpitolainsäädännön muutoksista (muutettu 1.11.2016) 15.2016.

MUUT LÄHTEET

Säännöt ja yhtiöjärjestykset Blue Finance Oy, Yhtiöjärjestys.

GF Money Consumer Finance Oy, Yhtiöjärjestys.

Luumäen osuuspankki, Osuuspankin säännöt. 2017.

OP Osuuskunta, Osuuspankin mallisäännöt. 2016.

OPR-Vakuus Oy, Yhtiöjärjestys. 28.11.2014.

Tilinpäätökset

Blue Finance Oy, Tilinpäätös 1.1.2017–31.12.2017.

(9)

Metsä Board Oyj, Vuosikertomus 2018.

OP Ryhmä, OP Ryhmän toimintakertomus ja tilinpäätös 2017.

Oriola Oyj, Taloudellinen katsaus 2018.

POP Pankki -ryhmä, Toimintakertomus ja yhdistelty IFRS-tilinpäätös 31.12.2017.

Raisio Oyj, Hallituksen toimintakertomus ja tilinpäätös 2018.

Lausunnot

Blue Finance Oy, Blue Finance Oy:n lausunto Finanssivalvonnan tulkintaluonnokseen FIVA 1/01.02/2018. 28.2.2018.

OPR-Vakuus Oy, OPR-Vakuus Oy:n lausunto Finanssivalvonnan tulkintaluonnoksesta

”Osake takaisinmaksettavana varana” (FIVA 1/01.02/2018). 8.3.2018.

(10)

LYHENNELUETTELO

AML Arvopaperimarkkinalaki 746/2012

Basel Basle Committee on Banking Supervision

EBA European Banking Authority

Esitedirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esit- teestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta

EU Euroopan unioni

EUVL Euroopan unionin virallinen lehti EYT Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

FIVA Finanssivalvonta

FSB Financial Stability Board

HE Hallituksen esitys

IAS International Accounting Standards

IFRS International Financial Reporting Standards

KILA Kirjanpitolautakunta

KPL Kirjanpitolaki 1336/1997

KVL Keskusverolautakunta

Lissabonin sopimus Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroo- pan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, EUVL, C 306, 17.12.2007, s. 1–271

LLL Laki luottolaitostoiminnasta 610/2014

Luottolaitosdirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta, EUVL, N:o L 176, 27.6.2013, 338–436

OYL Osakeyhtiölaki 624/2006

Vakavaraisuusasetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta, EUVL, N:o L 176, 27.6.2013, s. 1–337

VM Valtiovarainministeriö

(11)

TAULUKOT

Taulukko 1. Takaisinmaksettavien varojen jaottelua.

Taulukko 2. Rahoitusinstrumenttien keskeisiä ominaisuuksia.

Taulukko 3. Sijoitusosakkeet ja niiden osinkotuotot.

Taulukko 4. Yhtiöiden osakesarjat.

(12)

1 JOHDANTO

1.1 Taustaa ja perusteita aiheen valinnalle

Kuluttajille tarjottavista pikaluotoista – tai kuluttajaluotoista, pikavipeistä – ja niiden sään- telystä ja eritoten niiden sääntelytarpeesta on kirjoitettu paljon. Kuluttajaluottojen tarjoamisen sääntelystä tuli alkutalvesta 2018 kuitenkin uudenlainen keskustelunavaus Suomen pankkivalvojalta finanssivalvonnalta (FIVA).

Edellä mainittu keskustelunavaus on finanssivalvonnan antama tulkintaluonnos otsikolla

”Osakkeet takaisinmaksettavana varana”. Tällä kertaa kuluttajaluottojen tarjoamisen sään- tely ei koske lainanmyöntäjän ja kuluttajan asemassa olevan lainanottajan välisiä oikeussuh- teita, vaan luottoja tarjoavan yhtiön tapoja hankkia rahoitusta markkinoilta. Finanssivalvon- nan tulkintaluonnoksen taustalla on tiettyjen luottoja tarjoavien yhtiöiden innovatiivinen tapa tarjota sijoittajille osakkeita, joiden osakeoikeudet poikkeavat osakeyhtiölain (624/2006) mukaisista niin sanotuista tavallisista osakkeista. Finanssivalvonta on kiinnittä- nyt liikkeeseenlaskettavissa osakkeissa huomionsa ehtoon, jossa osakkeen merkitsijällä on oikeus vaatia liikkeeseenlaskijaa lunastamaan merkitsemänsä osakkeet. Tulkintaluonnok- sessaan FIVA on tulkinnut edellä mainitun ominaisuuden tarkoittavan sitä, että kyseessä ei olekaan omaa pääomaa oleva osake, vaan kyseisiä osakkeita tulisi tulkita luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014, luottolaitoslaki, LLL) kontekstista käsin ja kyseessä olisi silloin vierasta pääomaa oleva – luottolaitoslain terminologian mukaisesti - takaisinmaksettava vara. Finanssivalvonnan mukaan tämä osakkeilla oleva ominaisuus on itsessään sellainen, jonka perusteella osakkeet ovat luottolaitoslain mukaisia takaisinmaksettavia varoja.

Sen lisäksi finanssivalvonta katsoo, että tämän pääasiallisen ominaisuuden lisäksi osakkeilla on myös muita sellaisia ominaisuuksia, jotka tukevat FIVA:n tulkintaa. Näitä ominaisuuksia ovat osakkeiden siirtokelvottomuus, hallinnointioikeuksien puuttuminen sekä osakkeille tu- leva kiinteä tuotonmaksu. Finanssivalvonta myös nostaa esille sen, että luottolaitoksella tarkoitetaan sellaista yritystä, joka ottaa vastaan talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja sekä myöntää luottoja omaan lukuunsa, ja viittaa EY-tuomioistuimen ratkaisuun, jonka mukaan takaisinmaksettavina on pidettävä kaikkia varoja, joihin liittyy takaisinmaksettavuuden elementti joko erottamattomasti tai siitä sopimalla.¹

1 Finanssivalvonta 2018, s. 1–2.

(13)

Tulkinnan mukaan luottojen myöntäminen yhdessä takaisinmaksettavien varojen vastaanottamisen kanssa saa aikaan sen, että kuluttajaluottoja tarjoavat yhtiöt ovat pankkeja, jolloin liiketoiminnan sääntely pelkästään yhtiöoikeudellisesti ei tule kyseeseen, vaan työkaluksi tulee ottaa pankkeja koskeva lainsäädäntö – mm. luottolaitoslaki. FIVA:n tulkintaluonnos koskee konkreettisesti vain pientä osaa kuluttajaluottojen tarjoajista, mutta tulkintaluonnoksen oikeusohje on tarkoitettu sovellettavaksi myös muihin luottoja tarjoaviin yrityksiin, jotka rahoittavat toimintaansa lunastusehtoisilla osakkeilla.

Kyseessä olevat lunastusehtoiset osakkeet ovat rahoitusmarkkinoilla tuore keksintö ja hyvin rajatun joukon käyttämä rahoitusjärjestely, jota ei ole tutkittu Suomessa, vaikka lunastusehtoiset osakkeet ovat olleet rahoitusjärjestelyjen keinovalikoimassa koko nykyisen osakeyh- tiölain voimassaolon ajan. Oikeuskirjallisuudessa on käsitelty oman ja vieraan pääoman vä- listä rajanvetoa, mutta lunastusehtoisten osakkeiden kohtelua luottolaitoslain kontekstissa ei ole tehty.² Myös käsite ”takaisinmaksettava vara” on sisällöltään jäänyt avoimeksi – sitä ei ole määritelty kansallisella tai Euroopan unionin tasolla.

Allekirjoittaneen havaintoihin perustuen em. osakkeita ovat laskeneet liikkeeseen ainakin neljä Suomeen perustettua osakeyhtiötä, jotka kaikki toimivat rahoitusalalla. Näitä yhtiöitä on selostettu tarkemmin sivuilla 31–36. Finanssivalvonnan lopullisen tulkinnan seuraukset tilanteessa, jossa kyseiset osakkeet tulkitaan vieraan pääoman eräksi, voivat osakkeita liik- keeseenlaskeneille yhtiöille olla merkittäviä. Luottolaitoslain mukaan luottolaitoksilla on monopoli ottaa vastaan yleisöltä takaisinmaksettavia varoja yhdessä luoton myöntämisen kanssa, jolloin osakkeita liikkeeseenlaskeneet yhtiöt joutuisivat joko lunastamaan osakkeet takaisin ja rahoittamaan toimintansa muulla tavoin tai hakemaan luottolaitoslain mukaista toimilupaa.

1.2 Tutkimuskysymykset, tutkimuksen tavoite ja tutkimusmetodit

Tutkimuksen kannalta keskeisin mielenkiinto liittyy siihen, saako yhtiöjärjestyksen määräys yhtiön velvollisuudesta lunastaa osake osakkaan niin vaatiessa aikaan sen, että kyseistä osaketta olisi arvioitava luottolaitoslain mukaisena takaisinmaksettavana varana? Tiivistetysti:

voiko OYL 15:10:n mukainen lunastusehtoinen osake olla luottolaitoslain mukainen

2 Ks. esim. Lautjärvi 2015, s. 83–108; Villa 2001, s. 4–22; Mähönen 2009, s. 141–161.

(14)

takaisinmaksettava vara? Tutkimuksessa pyritään selvittämään mitä tarkoitetaan takaisin- maksettavalla varalla ja minkälaisia rahoitusinstrumentteja kyseiset varat voivat olla.

Juridiset kysymykset vaadittaessa lunastettavia osakkeita koskien ovat:

1. Ovatko liikkeeseenlasketut osakkeet luottolaitoslain mukaisia takaisinmaksettavia varoja? Tällaisia osakkeita ovat FIVA:n tarkoittamat lunastusehtoiset osakkeet, jotka ovat siirtokelvottomia, äänioikeudettomia ja joille maksetaan ennalta määritellyn suuruinen osinko.

2. Saako OYL 15:10:n mukainen lunastusehto itsessään aikaan sen, että osakkeita olisi arvioitava takaisinmaksettavina varoina?

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voivatko yllä mainituissa tutkimuskysymyk- sissä mainitut osakkeet olla takaisinmaksettavia varoja. Osatavoitteena tutkimuksessa on määritellä vallitsevaa oikeustilaa tarkemmin, mikä on käsitteen ”takaisinmaksettava vara”

sisältö. Vaikka tutkimuksen pystyisi tekemään puhtaasti teoreettisena pohdintana siitä, voiko lunastusehtoisten osakkeiden tarjoaminen luottoja tarjoavan yhtiön rahoituskeinona saada aikaan sen, että yhtiöitä tulisi arvioida luottolaitoksina, on finanssivalvonnan antama tulkintaluonnos kuitenkin reaalimaailmaan liittyvä ongelma. Tämän johdosta tutkimuksessa käy- dään läpi myös osakkeita liikkeeseenlaskeneiden yhtiöiden liiketoiminta ja liikkeeseenlas- kettujen osakkeiden ominaisuudet.

Kyseessä on konkreettiseen laintulkintatilanteeseen liittyvä ongelmalähtöinen tutkimus, jonka pääasiallinen tutkimusmetodi on oikeusdogmatiikka. Voimassa olevaa oikeutta tutkitaan siltä osin, kun on kyse oman ja vieraan pääoman ehtoisten rahoitusmuotojen sekä kä- sitteen ”takaisinmaksettava vara” tulkinnasta. Oikeusdogmaattisella tutkimusmenetelmällä haetaan tulkintaa oman ja vieraan pääoman – tässä tapauksessa erityisesti takaisinmaksettavien varojen – väliselle rajanvedolle. Tulkinnassa tulee ottaa huomioon rahoitusinstrumenttien erilaiset tulkintaperiaatteet eri oikeudenaloilla. Yhtiöoikeudessa instrumentteja on arvioitu niiden oikeudelliseen muotoon perustuvan tulkinnan kautta, kun taas finanssivalvonnan tulkintaluonnoksen perusteella vaikuttaa siltä, että pankkioikeudessa instrumentteja arvioidaan niiden sisältöön – eli niiden tuottamiin oikeuksiin – perustuvan tulkinnan kautta. Tul- kinnan avuksi vertaillaan erilaisia yritysrahoituksessa käytettyjä instrumentteja tarkastelun kohteena oleviin lunastusehtoisiin osakkeisiin ja arvioidaan, onko saaduilla havainnoilla vai- kutusta takaisinmaksettavan varan määrittämisessä.

(15)

1.3 Tutkimuksen viitekehys, aiheen rajaus ja käytetyt lähteet

Tutkimuksessa liikutaan sekä Euroopan unionin oikeuden – josta kansallinen pankkeja koskeva lainsäädäntö on pitkälti peräisin – että yhtiöoikeuden alueilla. Pankkioikeuden taustalla vaikuttavista tekijöistä tämän tutkimuksen kannalta nousee esiin makrovakauden edistämi- nen sekä mikrotason vakauden ja asiakkaansuojan turvaaminen. Makrovakauden turvaami- sella tarkoitetaan talouden rahoitussektorin riskien sääntelyä ja valvontaa kokonaisuuden tasolla, kun mikrotasolla on puolestaan kyse yksittäisten toimijoiden vakavaraisuuden ja me- nettelytapojen valvonnasta. Makrovalvontaa Suomessa hoitaa Suomen Pankki, mikä on sen lakisääteinen tehtävä, kuten muidenkin keskuspankkien tehtävä Euroopan unionin alueella.

Mikrovakauden, kuten osin myös makrovakauden valvonnasta vastaa finanssivalvonta.³ Tä- män tutkimuksen liikkeellepaneva voima onkin ollut finanssivalvonnan sille lain nojalla kuuluvan valvontavelvollisuuden toteuttaminen – kuluttajaluottoja tarjoavien yhtiöiden ra- hoitusjärjestelyjen lainmukaisuuden arviointi.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä voi pitää rahoitusinstrumenttien oikeudenaloista riippuvaisia, epäsymmetrisiä tulkintaperiaatteita. Osakeyhtiöoikeudessa rahoitusinstrumen- teilla on muotopainotteinen tulkinta, kun taas esimerkiksi kansainvälistä tilinpäätössääntelyä koskevissa IFRS-standardeissa⁴ on voimassa sisältöpainotteinen – tai taloudellisiin ominai- suuksiin keskittyvä – tulkinta.⁵ Rahoitusinstrumenttien oikeudellinen luonne on yhtiöoikeu- dessa määräytynyt osakeyhtiölain kautta, jolloin instrumenttia on pidetty osakkeena, jos laissa määritellyt edellytykset ovat täyttyneet. Finanssivalvonnan tulkintaluonnoksen mukaan tuleekin arvioitavaksi, onko pankkioikeudessa rahoitusinstrumentteja tulkittava oman pääoman ehtoisen rahoituksenkin kohdalla sisältöpainotteisesti.

Tutkimuksessa keskitytään käsittelemään yhtiömuotojen rahoitusta pääasiassa vain osake- yhtiön näkökulmasta ja nimenomaisesti vastikkeellisiin oman pääoman ehtoisiin sijoituk- siin. Tutkimuksessa tarkastellaan kuitenkin myös osuuskunnan rahoitustapoja siltä osin, kuin se on vertailukelpoista osakeyhtiön rahoituksen kanssa. Osakeyhtiön ja osuuskunnan rahoituksen vertailulla haetaan mahdollista analogiaa osakkeiden ja osuuksien

3 Tarkemmin makro- ja mikrotason valvonnasta mm. Valtiovarainministeriö 2012 s. 23.

4 International Financial Reporting Standard. IFRS-standardeilla tarkoitetaan International Accounting Stand- ards Committee:n antamia IAS-standardeja, International Acoounting Standards Board:n antamia IFRS-standardeja, Standing Interpretations Committee:n antamia tulkintoja sekä International Financial Reporting Inter- pretations Committee:n antamia tulkintoja. Mähönen 2005, s. XI.

5 Muoto- ja sisältöpainotteisesta tulkinnasta ks. esim. Lautjärvi 2015, s. 20.

(16)

perustavanlaatuisten ominaisuuksien – kuten lunastusehtojen – välillä. Relevanttia tässä tutkimuksessa ei ole kuitenkaan se, mihin taseen erään jokin rahoitusinstrumentti kirjataan. Eli tutkimuksessa ei rajauduta kirjanpitolain (1336/1997) tai IFRS-standardien mukaisiin taseen kirjauksiin. Tutkimuskysymysten kannalta pääpaino on nimenomaan rahoitusinstrumentin oikeudenalakohtaisilla tulkintaperiaatteilla. Lainsäädännön ja viranomaiskäytännön kehi- tystä on seurattu 31.12.2018 saakka.

Tutkimuksessa ei oteta kantaa mahdollisiin rikosoikeudellisiin tai hallinnollisiin seuraamuk- siin mikäli luottolaitostoimintaa harjoitetaan ilman vaadittavaa toimilupaa. Tutkimuksessa tarkasteltavien kuluttajaluottoja tarjoavien yhtiöiden maantieteellinen alue rajoittuu Suo- meen. Yhtiöoikeutta ja luottolaitostoimintaa koskevan lainsäädännön tarkastelussa otetaan huomioon myös soveltuvilta osin Euroopan unionin ja EU:n jäsenvaltioiden sääntely.

Finanssivalvonnan tarkastelun kohteeksi nostamista osakkeista, ja nimenomaan niiden liik- keeseenlaskijoista tutkimuksen tarkastelun kohteiksi kuuluvat yhtiöt ovat luotonantajia, jotka ovat eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain (853/2016) nojalla velvollisia tekemään rekisteri-ilmoituksen kuluttajaluottojen tarjoamisen tai vertaislainojen välittämisen vuoksi.⁶ Tutkimukseen on otettu mukaan neljän yhtiön lunastusehtoiset osakkeet, jotka on laskettu liikkeeseen ennen 31.12.2018. Tämän jälkeen liik- keeseenlaskettuja osakkeita ei tutkimuksessa ole huomioitu. Tutkimuksen kannalta ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, kuinka moni luottoja tarjoava yritys tarjoaa tutkimuskysymyksen kohteena olevia lunastusehtoisia osakkeita – yksikin on jo itsessään riittänyt saamaan aikaiseksi konkreettisen tutkimusongelman. Koska kyseessä on reaalimaailmaan kiinnittyvä ongelmalähtöinen tutkimus, on tarkasteluun otettu kaikki sellaiset em. rekisteröintivelvolli- suuden alaiset yhtiöt, jotka ovat julkisesti tarjonneet lunastusehtoisia osakkeita yleisölle.

Pankkioikeuden saralla tarkastelu keskittyy luottolaitostoiminnan ominaispiirteisiin ja takaisinmaksettavan varan käsitteen tulkintaan. Yhtiöoikeuden osalta kyse on vastaavalla tavalla rajan määrittämiseen siinä, mitä on pidettävä yhtiöoikeudellisena oman pääoman ehtoisena rahoituksena.

6 Kyseisen lain 3 §:n mukaan rekisteriviranomainen, jolle rekisteri-ilmoitus tehdään, on Etelä-Suomen alue- hallintovirasto.

(17)

Voimassa oleva oikeus, kuten osakeyhtiölaki ja luottolaitoslaki esitöineen ovat keskeisessä roolissa tutkimuksen lähteiden kannalta. Edellä mainittujen oikeuslähteiden tulkinnan apu- välineinä ovat myös aiheesta tehty aiempi tutkimus ja oikeustieteellinen kirjallisuus. Osak- keita liikkeeseenlaskeneiden yhtiöiden yhtiöjärjestykset ja antiesitteet toimivat myös tutkimuksen lähdemateriaalina. Koska luottolaitoksia koskeva sääntely on Euroopan unionin ta- solta lähtöisin, tarkastellaan työssä myös soveltuvilta osin luottolaitoksia koskevaa EU-sään- telyä sekä aiheesta kirjoitettuja tutkimuksia.

1.4 Tutkimuksen rakenne

Tutkimuksen kytkeytyessä reaalimaailmassa ilmenneeseen oikeudelliseen ongelmaan, on tutkimus aloitettu käsittelemällä finanssivalvonnan antama tulkintaluonnos koskien osakkeita takaisinmaksettavina varoina. Nyt, kun yleiskuva keskeisestä tutkimuskysymyksenä- kin olevasta ongelmasta on saatu, siirrytään tutkimaan aihetta koskevaa sääntelyä. Sääntely- osio on jaettu siten, että luvussa kaksi käsitellään pankkeja koskevaa sääntelyä ja luvussa kolme osakeyhtiöoikeutta.

Kun aihetta koskeva sääntely on käyty läpi, siirrytään tutkimuksen kohteena olevien liikkee- seenlaskettujen osakkeiden sekä niitä tarjonneiden yhtiöiden tarkasteluun. Tässä neljännessä luvussa käydään läpi millaista liiketoimintaa kyseiset yhtiöt harjoittavat, miten ne ovat ra- hoittaneet toimintansa, sekä minkälaisia ominaisuuksia rahoitukseen käytettyihin osakkeisiin liittyy.

Viimeisenä kokonaisuutena tutkimuksessa on sen arviointi, ovatko neljännessä luvussa kuvatut, sekä vastaavan kaltaiset lunastusehtoiset osakkeet luottolaitoslain mukaisia takaisinmaksettavia varoja. Ensiksi arvioinnissa otetaan huomioon Valtiovarainministeriön antama vastine finanssivalvonnan tulkintaluonnokseen, jonka jälkeen arvioidaan kriittisesti finanssivalvonnan ja valtiovarainministeriön esittämiä argumentteja. Arvioinnissa otetaan huomioon myös muita tulkintaan vaikuttavia näkökohtia, kuten osuuskuntia koskeva sääntely. Ar- vioinnin jälkeen kootaan yhteen tutkimuksessa selvinneet vastaukset tutkimuskysymyksiin ja keskeiset johtopäätökset, sekä pohditaan, olisiko vallitsevassa oikeustilassa kehitettävää.

(18)

1.5 Keskeiset käsitteet

Rahoitusinsrtumentilla tarkoitetaan yhtiöoikeudessa yleisesti ottaen mitä tahansa välinettä, jolla vastikkeellisesti annetaan yhtiölle varoja sen toimintaa varten. Tällaisia instrumentteja ovat esimerkiksi osakkeet, optio-oikeudet, hybridilainat ja erilaiset velkakirjat.⁷

Rahoitusvälineellä puolestaan viitataan arvopaperimarkkinalain (746/2012, AML) 2:2 mu- kaiseen määritelmään, jonka mukaan rahoitusvälineitä ovat kyseisen lain mukaiset arvopaperit sekä sijoituspalvelulain (747/2012) 1:14 mukaiset rahoitusvälineet. Arvopaperimark- kinalain mukaiset arvopaperit ovat lain 2:1 mukaan vaihdantakelpoisia ja ne on saatettu tai saatetaan yleiseen liikkeeseen useiden samansisältöisistä oikeuksista annettujen arvopapereiden kanssa. Kyseisessä pykälässä on neljän kohdan esimerkinomainen lista, jonka mukaan mm. osakkeet, joukkovelkakirjat, oikeus em. arvopapereiden hankkimiseen tai myymi- seen sekä tietyt rahasto-osuudet ovat arvopapereita.

Etuoikeutetulla osakkeella tarkoitetaan taloustieteissä sellaista osaketta, joka on oikeutettu tuottoon – esimerkiksi kiinteään osinkoon – ennen tavallisia osakkeita.⁸ Etuoikeutettua osaketta ei ole määritelty lainsäädännössä, mutta se on osakeyhtiölain näkökulmasta osake, jonka oikeuksia on muutettu kyseisen lain osaketta koskevista tahdonvaltaisista normeista poikkeaviksi. Etuoikeutettuja osakkeita ei pidä kuitenkaan sekoittaa vanhan osakeyhtiölain (734/1978) mukaisiin etuosakkeisiin. Etuosakkeet olivat vanhan osakeyhtiölain 3:1a:n mukaan osakkeita, joiden äänioikeus oli rajattu ja niihin oli liityttävä erityinen taloudellinen etuus yhtiön varojenjakotilanteisiin suoraan lain nojalla.⁹

Välipääoma tai välirahoitusinstrumentti on pääomaa, joka voidaan lukea sekä omaan että vieraaseen pääomaan. Välipääomaa(kaan) ei ole määritelty lainsäädännössä, mutta taloudel- lisilta ja juridisilta oikeuksiltaan se on vakuudettoman velan ja oman pääoman väliin jäävä erä. Esimerkkejä välipääomasta ovat vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja voitto-osuuslaina.

7 Hybridilaina lasketaan liikkeeseen velkakirjana, jonka merkitsijällä on velkakirjan ehtojen mukaisesti oikeus, mutta ei velvollisuutta, merkitä lainan liikkeeseenlaskijan osakkeita. Hybridilainassa velka voidaan siis kuitata joko maksamalla velka korkoineen velkojalle, tai merkitsemällä velallisen osakkeita. Muita velkatyyppejä ovat mm. vakuudelliset ja vakuudettomat velat tai erilaisessa maksunsaantiasemassa olevat velat. Vierasta pää- omasta tarkemmin luvussa 3.

8 Etuoikeuksista lisää, ks. esim. Lautjärvi 2015, s. 225–226.

9 Etuosakkeista tarkemmin esim. Iirola – Kyläkallio – Kyläkallio 2017a, s. 172–179. Vaikka etuosakkeita voi vielä vanhan lain pohjalta olla olemassa, tämän tutkimuksen etuoikeutetut osakkeet eivät ole kyseisiä etuosakkeita, joten niihin ei tarkemmin paneuduta.

(19)

Kaikki edellä mainitut kirjataan taseessa vieraaseen pääomaan. Pääomalaina on myös väli- pääomaa, joka on tiettyjen edellytyksien täyttyessä kirjattavissa myös omaan pääomaan.¹⁰

Lunastusehtoiset osakkeet ovat osakeyhtiölain 15:10.1:ssa mahdollistetun lunastusvelvolli- suuden alaisia osakkeita. Vaikka kyseisessä säännöksessä määrätään, että yhtiöllä voi yhtiö- järjestyksen mukaan olla oikeus tai velvollisuus hankkia tai lunastaa yhtiön osakkeita, tarkoitetaan tässä tutkimuksessa lunastusehtoisella osakkeella niitä osakkeita, jotka liikkee- seenlaskenut yhtiö on kyseisen lainkohdan mukaan velvoitettu lunastamaan.

10 Välipääomasta ks. esim. Villa 2001, s. 6–12; Taulu 2003, s. 24.

(20)

2. PANKKISÄÄNTELY

2.1 Pankkitoiminnan ominaispiirteet ja syyt sääntelylle

Pankkisääntelyä koskevan luvun tarkoituksena on ensinnäkin käydä läpi syyt sille, miksi pankkeja säännellään eri tavalla kuin muuta yritystoimintaa ja toisekseen se, miten itse pankkeja koskeva sääntelykokonaisuus muodostuu ja mistä sääntely on peräisin. Toisekseen tässä luvussa on edellä mainittujen lisäksi tarkoitus käsitellä tutkimuksen kannalta keskeiset normit pankkien rahoituksen osalta, koska luottolaitosten rahoitus poikkeaa muun yritystoimin- nan rahoituksesta merkittävissä määrin.

Pankit ovat pohjimmiltaan välittäjiä: ne ottavat vastaan varoja taloudellisesti ylijäämäiseltä sektorilta ja kohdentavat ne alijäämäiselle sektorille, eli suorittavat likviditeettitransformaa- tion. Maturiteettitransformaatiossa pankki saa rahoitusta, edellä kuvatulta ylijäämäiseltä sektorilta, mm. talletusten muodossa yleensä vain lyhyeksi ajaksi ja välittää nämä saadut lyhyt- aikaiset varat eteenpäin pitkäaikaisiksi veloiksi alijäämäiselle sektorille.¹¹

Konkreettisesti kuvattuna pankkien liiketoimintana on ottaa vastaan yleisöltä talletuksia (ot- tolainaus). Talletukset ovat pankin saamaa vieraan pääoman ehtoista rahoitusta, jotka se edelleen lainaa eteenpäin esimerkiksi yksityishenkilöille asuntolainaa tai yrityksille inves- tointeja varten (antolainaus). Talletusten lisäksi pankeilla voi olla myös muuta vieraan pää- oman ehtoista rahoitusta, kuten vakuudellisia velkakirjoja. Pankkien liiketoimintamalli perustuu siihen, että myönnetyn rahoituksen korko on suurempi kuin otetun rahoituksen korko.¹²

Varjopankkitoiminnalla puolestaan tarkoitetaan sellaisten toimijoiden liiketoimintaa, joka olo- muodoltaan vastaa pitkälti varsinaista pankkitoimintaa, eli yleensä luottojen tarjoamista, mutta varsinaisesta pankkitoiminnasta poiketen liiketoiminta tapahtuu pankkivalvonnan ja luottolai- tostoimiluvan ulkopuolella.¹³ Varjopankit siis tosiasiallisesti hoitavat vastaavia tehtäviä kuin pankit, eli harjoittavat likviditeetti- ja maturiteettitransformaatiota. Financial Stability Board:n (FSB) mukaan varjopankkien toiminnassa on mukana elementtejä tavanomaisesta pankkitoiminnasta. Tällaisia perinteisille pankeille ominaisia toimintoja ovat mm. talletusten kaltaisen

11 Pankkien perimmäisistä ominaisuuksista ks. esim. Kontkanen 2016, s. 11–12

12 Sjöberg 2018, s. 85.

13 Financial Stability Board 2011, s. 1. FSB on kansainvälinen järjestö, joka mm. antaa suosituksia kansainvä- lisestä finanssialan sääntelystä.

(21)

rahoituksen vastaanottaminen, edellä mainittu maturiteetti- ja likviditeettitransformaatio, luot- toriskin siirto sekä suoran tai epäsuoran vivutuksen käyttö.¹⁴

Pankkien erilainen sääntely verrattuna muuhun perinteiseen¹⁵ yritystoimintaan johtuu pit- kälti yllämainituista pankkitoiminnalle kuuluvista ominaispiirteistä. Mikrotasolla pank- kisääntelyllä pyritään turvaamaan tallettajan asemaa pankin velkojana ja makrotasolla puolestaan laajemmin koko rahoitus- ja talousjärjestelmän vakautta. Sääntelykeinot sekä mikro- että makrotason vakauden turvaamiseksi ovat pitkälti samoja: esimerkiksi riittävällä vakavaraisuudella turvataan tallettajien, mutta myös laajemmin koko yhteiskunnan etua.¹⁶

Pankkilainsäädännön kehikkoa tarkastellessa tulee nostaa esille Baselin pankkivalvontako- mitean (Basel) merkitys sääntelyn kehitykselle. Itse Baselin sopimuksiin ei tarkemmin pe- rehdytä tässä tutkimuksessa, koska niiden sääntely ei suoraan koske tutkimuksessa selvitet- täviä asioita. Kansainvälisen järjestelypankin (Bank of International Settlements, BIS) osana toimiva Baselin pankkivalvontakomitea on 1980-luvulta alkaen antanut suosituksia pankkien vakavaraisuussääntelylle. Baselin antamat suositukset pankkien vakavaraisuuden sään- telystä ovat kansainvälisesti käytössä, vaikka suosituksilla itsessään ei ole juridisesti sitovaa asemaa. Euroopan unionissa Baselin suositukset on pantu täytäntöön vakavaraisuusasetuk- sella (EU) N:o 575/2013¹⁷ ja luottolaitosdirektiivillä (2013/36/EU)¹⁸. Suomessa Baselin vai- kutus näkyy vakavaraisuusasetuksen suoralla sovellettavuudella ja luottolaitosdirektiivin implementoimisella osaksi kansallista lainsäädäntöä – luottolaitostoiminnasta annetuksi laiksi. Basel 1¹⁹, joka annettiin vuonna 1988, oli ensimmäinen kansainvälinen sääntelyko- konaisuus pankkitoiminnan alalla. Siinä määritetään lähinnä vain vakavaraisuuden lasken- tatapa sekä asetetaan vakavaraisuusvaatimuksille globaalisti sitova vähimmäistaso.²⁰ Base- lin sopimuksia on sen jälkeen päivitetty ja tällä hetkellä voimassa on Basel III²¹. Baselin

14 Euroopan komissio 2012, s. 3. Vivutuksella tarkoitetaan velanottoa, jossa velkaa ottamalla saadaan oman pääoman tuottoastetta nostettua verrattuna pelkällä omalla pääomalla saatavaan tuottoon.

15 Perinteisellä tarkoitetaan tässä tapauksessa kaikkea muuta kuin rahoitus- ja vakuutustoimintaa.

16 Cranston 2006, s. 67 ja 89.

17 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1–337).

18 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338–436).

19 Basle Committee on Banking Supervision 1988.

20 Viljanen 2015, s. 53.

21 Basel Committee on Banking Supervision 2011.

(22)

sopimuksen suositukset on otettu osaksi Euroopan unionin lainsäädäntöä, mistä lisää seu- raavassa alaluvussa.²²

Baselin sopimuksissa huomionarvoista on se, että ne eivät määrittele talletuksen tai takaisinmaksettavan varan käsitettä. Ne ovat jääneet sopimuksen toimeenpanijoiden tehtäväksi. Basel ei suosituksissaan myöskään määrittele, millaisia pääomainstrumentteja pankeilla voi olla, vaan millaisia pääomainstrumentteja voidaan ottaa huomioon vakavaraisuutta laskettaessa.

Tutkimuksessa käsiteltävänä olevat etuoikeutetut osakkeet eivät ole Baselin suositusten mukaisia pääoma- tai hybridipääomainstrumentteja vakavaraisuutta laskettaessa. Basel 1 (ja 2) D ii) kohdan d alakohdan mukaan tietyt etuoikeutetut osakkeet voidaan ottaa huomioon laskettaessa Tier 2 -pääomaa, mutta vain, jos ne eivät ole lunastusehtoisia omistajansa vaatimuksesta (”they are not redeemable at the initiative of the holder”).²³

2.2 Euroopan unionin pankkisääntely

Euroopan unionissa pankkeja koskeva sääntely on toteutettu pääosin vakavaraisuusasetuk- sella ja luottolaitosdirektiivillä. Vakavaraisuusasetuksen keskeinen tehtävä on yhdenmukais- taa unionin alueen pankkien vakavaraisuusvaatimukset.

Pankkien vakavaraisuudella tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että sillä on riittävästi omaa pääomaa – vakavaraisuusasetuksen terminologian mukaan omia varoja – riskipainotettuihin saataviin nähden²⁴. Ideana on siis se, että pankilla on tarpeeksi omia varoja liiketoiminnassa otettuihin velkoihin, eli yleensä talletuksiin suhteutettuna. Riittävällä omien varojen määrällä ja laadulla pyritään turvaamaan pankin velkojien (tallettajien) saatavat tilanteessa, jossa pankille muodostuu runsaasti luottotappioita sellaisten saamisten osalta, joissa velallinen on ajau- tunut maksukyvyttömäksi. Omilla varoilla pyritään siis kattamaan liiketoiminnassa aiheutuvat tappiot.

Asetuksessa määriteltyjen vakavaraisuutta sääntelevien normien lisäksi asetus määrittelee sen, mitä ovat luottolaitos ja rahoituslaitos. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaan luottolaitos on yritys, joka liiketoimintanaan ottaa vastaan yleisöltä talletuksia tai muita

22 Ellinger – Hooley – Lomnicka 2006, s. 61–62.

23 Basle Committee on Banking Supervision 1988, s. 19.

24 Myöntäessään lainan asiakkaalleen, syntyy pankille saatava asiakkaaltaan. Pankin saataville on asetettu erilaisia riskipainoja riippuen siitä, kenelle laina on myönnetty. Esimerkiksi valtioille ja kunnille myönnettyjen lainojen riskipainot ovat alhaisemmat kuin yrityksille myönnettyjen vakuudettomien luottojen. Cranston 2006, s. 90.

(23)

takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa. Jotta jotain yritystä voidaan arvioida luottolaitoksena, tulee edellä mainitut edellytykset täyttyä, eli ensinnäkin yrityksen on otettava vastaan talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja toisekseen myönnet- tävä luottoja omaan lukuunsa. Rahoituslaitoksella puolestaan tarkoitetaan 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdan mukaan yritystä, joka ei kuitenkaan ole luottolaitos tai sijoituspalveluyri- tys ja jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa mm. jotain luottolaitosdirektiivin liitteen I 2–12 tai 15 kohdissa tarkoitettua toimintaa. Kyseisen liitteen em. kohdissa mainittua toimintaa ovat muun muassa luotonanto, erilaiset sijoituspalvelut, takauksien myöntäminen sekä sähköisen rahan liikkeeseenlasku.

Luottolaitosdirektiivi puolestaan sääntelee mm. edellytyksistä luottolaitostoiminnalle ja siihen kohdistettavista valvontatoimista. Luottolaitosdirektiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä luottolaitoksilta, että ne hakevat toimilupaa ennen toiminnan aloitusta. Luottolaitosdirektiivi on Suomessa saatettu voimaan luottolaitoslailla.

Suomessa luottolaitoksiin sovellettava lainsäädäntö on pitkälti Euroopan unionista lähtöisin olevaa sääntelyä, joten lyhyt käsittely unionin oikeuden tulkintavaikutuksista sekä unionin oikeuden valtionsisäisistä oikeusvaikutuksista on paikallaan.

Ensisijaisuusperiaatteella tarkoitetaan sitä, että kansallisen lainsäädännön ollessa ristiriidassa eurooppaoikeudellisen sääntelyn kanssa, on kansallisen lainsäädännön soveltaminen kiellet- tyä. Eurooppaoikeuden ensisijaisuusperiaate koskee kaikkea unionin oikeutta, eikä pelkästään välittömiä oikeusvaikutuksia tuottavaa eurooppaoikeudellista sääntelyä.²⁵ Ensisijaisuusperi- aate on alun perin Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuissa syntynyt periaate, joka on myöhemmin otettu mukaan osaksi EU-sääntelyä ja se on nykyään kirjattuna Lissabo- nin sopimukseen (2007/C 306/01).²⁶ Esimerkiksi siis luottolaitosdirektiivin ja luottolaitoslain normien ollessa ristiriidassa keskenään, saa luottolaitosdirektiivin normi etusijan tulkintatilan- teessa luottolaitoslakiin nähden. Ensisijaisuusperiaate ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansallisen lainsäädännön (tässä tapauksessa esimerkkinä LLL:n) normi olisi pätemätön; sitä vain ei voida soveltaa kyseisessä tilanteessa.

25 Ratio 2016, s. 223–224.

26 Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta (EUVL C 306, 17.12.2007, s. 1–271).

(24)

Eurooppaoikeuden suora sovellettavuus liittyy sellaisiin EU-oikeudellisiin säädöksiin, joita kansallisten lainsäätäjien ei tarvitse erikseen saattaa voimaan jäsenvaltiossa. Tällaisia säädök- siä ovat muun muassa EU:n perussopimukset sekä EU:n antamat asetukset. Vakavaraisuus- asetusta on siten suoraan sovellettavaa oikeutta Suomessa, ilman erillistä kansallista voimaan- saattamista.²⁷

Eurooppaoikeuden tulkintavaikutus tunnetaan myös yhdenmukaisen tulkinnan periaatteena.

Sen mukaan kansallista oikeutta pitäisi pyrkiä tulkitsemaan siten, että se tukisi mahdollisim- man hyvin eurooppaoikeudellista sääntelyä ja unionin integraatiotavoitteita. Tulkintavaiku- tuksen soveltamisalaan kuuluvat erityisesti sellaiset tilanteet, jossa unionin oikeus ei ole suoraan sovellettavaa kansallisella tasolla, kuten on esimerkiksi asetusten osalta.²⁸ Euroopan yh- teisöjen tuomioistuimen Marleasing-tapauksen²⁹ ratkaisun mukaan jäsenvaltioiden tulee tulkita kansallista lainsäädäntöä direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi tulkintavaikutuksesta voidaan nostaa esiin jokin luottolaitosdi- rektiivissä mainittu tavoite, jota ei kuitenkaan luottolaitoslaissa mainita. Maininnan puutteesta huolimatta luottolaitoslakia sovellettaessa tulee luottolaitosdirektiivin kyseinen tavoite kuitenkin ottaa huomioon tulkintavaikutuksen takia.

2.3 Luottolaitoslaki

Suomessa luottolaitosten toimintaa säännellään useammalla lailla, joista keskeisin on luottolaitostoiminnasta annettu laki. Luottolaitoslaissa on säädetty yhtiömuodosta riippumatta sovellettavat normit luottolaitosten toimintaa koskien. Sen lisäksi toimialaa sääntelee muun muassa liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista annettu laki (1501/2001), säästöpankkilaki (1502/2001), osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoi- sista luottolaitoksista annettu laki (423/2013) sekä hypoteekkiyhdistyksistä annettu laki (936/1978). Luottolaitoksia koskeva sääntely on erityslainsäädäntöä yritysmuotoja koske- vaan lainsäädäntöön, kuten osakeyhtiölakiin nähden. Oli luottolaitoksen yritysmuoto sitten osakeyhtiö tai osuuskunta, ovat LLL ja jokin edellä luetelluista säädöksistä lex specialis - asemassa yhtiöoikeudelliseen sääntelyyn nähden. Edellä mainittuja säädöksiä ei tässä tutkimuksessa käsitellä, joten seuraavaksi perehdytäänkin luottolaitoslain sääntelyyn tutkimuksen kannalta keskeisissä asioissa.

27 Ratio 2016, s. 229.

28 Ratio 2016, s. 239.

29 C-106/89, Marleasing, EU:C:1990:395, kohta 8. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että tulkinta olisi vietävä niin pitkälle, että direktiivissä asetettu tavoite täyttyisi. Ks. esim. Mähönen – Villa 2006, s. 56.

(25)

Takaisinmaksettava vara on erityinen velkaerä, joka terminologisesti esiintyy vain luottolai- toksien yhteydessä. Vain luottolaitoksilla³⁰ on yksinoikeus ottaa vastaan takaisinmaksettavia varoja yleisöltä luottolaitoslain 2:2 perusteella.³¹ Yksinoikeus koskee vain sellaisia takaisinmaksettavia varoja, jotka eivät ole arvopaperimarkkinalain 2:1 mukaisia arvopapereita. Sen lisäksi luottolaitoslain 2:3 2 momentin mukaan muukin kuin luottolaitos saa hankkia takaisinmaksettavia varoja yleisöltä, jos kyseessä ei ole vaadittaessa takaisinmaksettava velkasi- toumus.³² Muillakin yrityksillä, kuin luottolaitoksilla voi siis olla luottolaitoslain mukaisia takaisinmaksettavia varoja vieraan pääoman erinä, mutta näiden yritysten kohdalla em. vieraan pääoman erät eivät terminologisesti ole takaisinmaksettavia varoja.³³

Takaisinmaksettavista varoista säädetään luottolaitoslain 1 luvussa. Lain 1:6:n mukaan takaisinmaksettavia varoja ovat kyseisen lain sääntelemässä liiketoiminnassa velaksi otetut varat. Luottolaitoslaissa itsessään ei määritellä, mitä sisältyy takaisinmaksettaviin varoihin.

Lain 1:10:n tulkinnasta saa kuitenkin osviittaa siitä, että talletus on takaisinmaksettava vara.

Kyseisen lainkohdan mukaan ”[l]uottoyhteisö³⁴ on luottolaitos, joka voi vastaanottaa ylei- söltä muita takaisinmaksettavia varoja kuin talletuksia”. Edellä mainittua kohtaa sanamuodon mukaista tulkintaa käyttäen voidaan todeta, että talletus on luottolaitoslain mukainen takaisinmaksettava vara, mutta kaikki takaisinmaksettavat varat eivät ole talletuksia. Takai- sinmaksettavaa varaa koskeva määritelmä on sama kuin jo kumotussa luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007), jonka esitöiden mukaan sillä tarkoitetaan kaikkea liiketoiminnassa vieraan pääoman ehdoin hankittuja varoja. Esitöissä mainitaan erikseen, että takaisinmaksettavan varan käsite vastaa vuoden 1993 luottolaitoslain tulkintaa. Edellä mainittuja vieraan pääoman ehtoisia varoja voivat olla mm. yksittäiset velkakirjat, joukkovelkakirjat sekä tilille vastaanotetut varat.³⁵ Takaisinmaksettavat varat sisältävät sekä

30 Luottolaitoksilla tarkoitetaan luottolaitoslain 1:7:n mukaan yrityksiä, joilla on toimilupa luottolaitostoimin- taan. Luottolaitoksia voivat olla talletuspankit sekä luottoyhteisöt.

31 Luottolaitoslain 2:3:ssä on säädetty tietyistä poikkeuksista yksinoikeuden suhteen.

32 Ero LLL 2:2.1:n ja 2:3:2:n välillä on se, että ensimmäinen mahdollistaa vain AML:n mukaisten takaisinmaksettavien varojen vastaanottamisen, kun taas jälkimmäinen – tietyin edellytyksin – mahdollistaa myös muiden kuin AML:n mukaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskun.

33 Pankkipalvelutyöryhmä tulkitsi aikanaan lausunnossaan, ettei luottolaitoksen määritelmästä seuraa minkään- laisia rajoitteita sellaisten yritysten varainhankinnalle, jotka eivät velaksi otettujen varojen vastaanottamisen kanssa myönnä samanaikaisesti luottoja. Ks. Valtiovarainministeriö 2000, s. 2.

34 Luottoyhteisöjä ovat mm. kiinnitysluottopankit, rahoitusyhtiöt ja luottokorttiyhtiöt. Niemi 2014, s. 6.

35 HE 21/2006 vp, s. 21. Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa takaisinmaksettavan varan sisältöä on arvioitu hyvin vähän, mutta esimerkiksi pääomaturvattu sijoituslaina on katsottu takaisinmaksettavaksi varaksi. Kuu- sinen 2008, s. 265.

(26)

velkaehtojen mukaisesti eräpäivään mennessä takaisinmaksettavat varat että vaadittaessa takaisinmaksettavat varat.

Takaisinmaksettavien varojen ([other] repayable funds) käsite tulee Europan unionin sää- döksistä, joissa se on esiintynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1977 ja se on säilynyt tähän päivään asti samana.³⁶ Sitä ei kuitenkaan ole unionin tasollakaan määritelty, mitä kyseinen käsite pitää sisällään – eikä jäsenvaltioistakaan moni ole lähtenyt sitä lainsäädännössään määrittelemään.³⁷ Käytännössä Euroopan unionin jäsenvaltioissa muilla takaisinmaksettavilla varoilla tarkoitetaan bondeja, arvopaperistettuja asuntolainoja, yrityslainoja sekä talle- tustodistuksia.³⁸

Vaadittaessa takaisinmaksettavilla varoilla puolestaan tarkoitetaan luottolaitoslain 1:6 2 momentin mukaan varoja, jotka eivät ole määräaikaisia ja jotka velkoja voi irtisanoa mak- settaviksi heti, tai korkeintaan 30 päivän irtisanomisajan kuluttua, sekä sellaisia määräaikai- sia varoja, joiden laina-aika on enintään 30 päivää tai jotka velkoja voi irtisanoa ennen erä- päivää myös muissa kuin velkaehdoissa erikseen mainituissa poikkeuksellisissa tilanteissa.

Luottolaitoslaissa ei määritellä talletusta, vaan lain 1:9:ssä (1199/2014) viitataan rahoitusvakausviranomaisesta annettuun lakiin (1195/2014), jonka 1:3 1 momentin 11 kohdan mukaan talletus on tilillä olevat ja sinne vielä kirjatumattomat maksujenvälityksessä olevat saamiset sekä niille kuuluvat korot. Talletuksia eivät kuitenkaan ole sellaiset saamiset, jotka perustuvat arvopaperimarkkinalain mukaisiin arvopapereihin tai jotka talletuspankki on so- pimusehtojen mukaan oikeutettu tai velvollinen suorittamaan takaisin muusta kuin saamisen nimellisarvosta. Talletuksen tyypillinen tunnusmerkki on sen rahamääräisyys ja erillinen tal- lettajakohtainen tili pankin kirjanpidossa. Muita talletukselle tyypillisiä tunnusmerkkejä ovat mm. niille asetettu vaatimus luotettavuudesta, turvallisuudesta ja salassa pysymisestä.³⁹ Talletuksen luotettavuutta onkin takaamassa talletussuojarahasto, johon jokaisen talletus- pankin tulee kuulua.⁴⁰ Talletuksen turvallisuuteen viitataan luottolaitoslain 1:9.2:ssa; termiä

”talletus” voidaan käyttää markkinoinnissa vain saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun

36 European Banking Authority (EBA) 2014, s. 4.

37 EBA:n raportin mukaan vain kolme jäsenvaltiota olisi jollain tasolla määrittänyt käsitteen sisällön. Ks. Eu- ropean Banking Authority 2014, s. 5.

38 European Banking Authority 2014, s. 9.

39 Kontkanen 2016, s. 108.

40 Talletussuojarahastosta korvataan pankin maksukyvyttömyydessä tilinhaltijan saamiset 100 000 euroon asti.

Ks. rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5:8.

(27)

korvattavan talletuksen piiriin kuuluvista rahavaroista. Tarkoituksena on ollut, että kuluttajat mieltävät talletuksen nimenomaan turvalliseksi kohteeksi rahoilleen.⁴¹

Taulukko 1. Takaisinmaksettavien varojen jaottelua.

Instrumentti Talletus Määräaikaistalle- tus

AML 2:1 arvopap.

Takaisinmakset- tava vara

Kyllä Kyllä Vieraan pääoman

ehtoiset Vaadittaessa takai-

sinmaksettava vara

Kyllä Ei yleensä Ei yleensä

Talletusta ei suoraan lainsäädännössä määritellä vaadittaessa takaisinmaksettavaksi varaksi, vaikka se on käytännössä maksettava tallettajan niin vaatiessa takaisin. Poikkeuksen muo- dostavat määräaikaistalletukset sekä erilaiset säästötilit. Perinteinen käyttötili tai päivittäis- ten raha-asioiden hoitamiseen tarkoitettu tili on tarkoitettu talletuksille, jotka ovat vaadittaessa aina nostettavissa.⁴² Kuten muutkin takaisinmaksettavat varat, myös talletus on velvoi- teoikeudellisesti asiakkaan saatava pankilta.

Yllä olevasta taulukosta havaitaan, että takaisinmaksettavien varojen piiriin kuulu kaikki velaksi otettu rahoitus, jonka takaisinmaksusta on sovittu. Muutkin kuin arvopaperimarkkinalain mukaiset arvopaperit voivat toki olla takaisinmaksettavia varoja. Vaadittaessa takaisinmaksettavien varojen ala puolestaan on kapeampi. Sen alaan mahtuvat vain aiemmin kuvatut varat, joiden takaisinmaksu tapahtuu 30 päivän sisällä takaisinmaksua koskevasta vaatimuksesta.

41 Hemmo – Wuolijoki 2013, s. 590.

42 Pitkäaikaissäästämissopimukset ovat asia erikseen. Näistä strukturoiduista talletuksista lisää ks. mm.

Hemmo – Wuolijoki 2013, s. 592.

(28)

Taulukko 2. Rahoitusinstrumenttien keskeisiä ominaisuuksia.

Rahoitus- tapa

Äänioikeus Tuoton- maksu

Asema sel- vitystilassa ja konkurs- sissa

Vakuus Lunastami- nen

Tavallinen osake

Kyllä Jakokelpois- ten varojen puitteissa yhtiöko- kouksen päätöksellä

Huonoin Ei Takaisinosto

mahdollinen yhtiöko- kouksen päätöksellä, jakokelpois- ten varojen puitteissa Lunastus-

ehtoinen osake

Yhtiöjärjes- tyksen mukaisesti

Jakokelpois- ten varojen puitteissa yhtiöjärjes- tyksen mukaisesti

Huonoin/yh- tiöjärjestyk- sen mukaisesti.

Ei Takaisinosto

mahdollinen/Yhtiö- järjestyksen mukaisesti.

Jakokelpois- ten varojen puitteissa.

Pääoma- laina

Ei Jakokelpois-

ten varojen puitteissa.

Osakkeita parempi, muita velkoja huo- nompi.

Ei Jakokelpois-

ten varojen puitteissa.

Vaihtovel- kakirja

Ei Korko,

yleensä kiin- teä

Pääomalai- naa parempi, muita velkoja huo- nompi

Ei Velkakirjan

ehtojen mukaisesti.

Takasijai- nen velka

Ei Kuten yllä Kuten yllä Ei Kuten yllä

(29)

Vakuudelli- nen velka

Ei Kuten yllä Paras Kyllä Kuten yllä

Talletus Ei Kuten yllä Paras talletussuojan takia.

Ei. Talletus- suojaa lu- kuun otta- matta.

Vaaditta- essa/sopimuksen mukaan

Yllä olevassa taulukossa on listattuna osakeyhtiömuotoisen luottolaitoksen mahdollisia rahoitustapoja. Ylimpänä listauksessa on viimesijaisin tuotonsaaja ja alimpana puolestaan par- haimmassa asemassa oleva rahoitusinstrumentti. Tallettajan asema yhtiön rahoittajana on talletussuojan johdosta talletussuojan enimmäismäärään asti hyvin turvattu. Sen sijaan muiden takaisinmaksettavien varojen asema vaihtelee riippuen rahoitussopimuksen ehdoista.

(30)

3 OMA JA VIERAS PÄÄOMA OSAKEYHTIÖLAINSÄÄDÄNNÖSSÄ

3.1 Oma pääoma yhtiöoikeudessa

Edellisessä luvussa kuvattiin tutkimuskysymyksien kannalta keskeisimmät normit pankkien sääntelystä, joka on erityissääntelyä suhteessa seuraavaksi kuvattavaan osakeyhtiölainsää- däntöön nähden. Tämän luvun tarkoituksena on kuvata keskeisimmiltä osin osakeyhtiön ul- koisia rahoitustapoja, eli muusta kuin liiketoiminnasta saatavaa rahavirtaa. Osakkeen OYL:n mukaisia pakottavia sekä osakkeen tahdonvaltaisia ominaisuuksia tutkitaan siltä osin kuin se on oleellista tutkimuskysymysten kannalta. Eli toisin sanoen FIVA:n tulkintaluonnokses- saan esille nostamat lunastusehtoisten osakkeiden ominaisuudet ja luvussa 4 käsiteltävien luottoja tarjoavien yhtiöiden osakkeiden ominaisuudet määrittävät tämän luvun oman pää- oman ehtoisen rahoituksen käsittelyn laajuuden.

Oman pääoman tarkastelussa tulee ensinnäkin ottaa huomioon, minkä oikeudenalan mukaista omaa pääomaa ollaan määrittämässä. Esimerkiksi yhtiö- ja kirjapito-oikeudellisesti oma pääoma voivat erota toisistaan. Tässä tutkimuksessa oman pääoman tarkastelukulma on yhtiöoikeudellinen: yhtiöoikeudellisesti omana pääomana pidetään osakeyhtiölain mukaista osaketta. Toisekseen tarkastelussa pitää ottaa huomioon tarkasteltavan rahoitusinstrumentin luonne sekä juridisena että taloudellisena instrumenttina. Edellä mainittujen osalta argumentoinnissa voidaan päätyä pääomaluokittelun osalta päinvastaisiin lopputulemiin oikeuden- alakohtaisesta tulkintatavasta riippuen. Rahoitusinstrumenttia koskevat muotosäännökset ratkaisevat oikeudellista muotoa koskevassa argumentoinnissa sen, onko kyseessä oman vai vieraan pääoman ehtoinen sijoitus. Oman pääoman ehtoisen sijoituksen tulee silloin täyttää sille osakeyhtiölaissa ja osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä asetetut muotosäännökset. Talou- delliseen puoleen painottuvassa (sisältöpainotteisessa⁴³) argumentoinnissa puolestaan vaa- kakupissa painavat enemmän kyseisen rahoitusinstrumentin tuottamat ominaisuudet.⁴⁴ Eli vaikka instrumentti olisi nimetty osakkeeksi, sisältöpainotteisessa argumentoinnissa se voidaan katsoa vieraaksi pääomaksi, jos sen tuottamat ominaisuudet vastaavat enemmän velan kuin oman pääoman ominaisuuksia.

43 Ks. Mähönen 2005, s. 160–161. Sisältöpainotteinen arviointi sisältyy myös kirjanpitolain 3:3:n (1376/2016) yleisiin tilinpäätösperiaatteisiin.

44 Ks. Mähönen – Villa 2014, s. 275–276.

(31)

Oma pääoma on osakeyhtiön omistajien yhtiölle antamaa rahoitusta, joka on tehty lähtökoh- taisesti rajoittamattomaksi ja ennalta määräämättömäksi ajaksi. Oman pääoman tunnus- merkkejä ei suoraan säännellä osakeyhtiölaissa. Yhtiöoikeudellisten yleisten oppien mukaan oma pääoma on nähty viimesijaisena, pysyvänä ja vakuudettomana.⁴⁵ Viimesijaisuus tarkoittaa sitä, että yhtiön konkurssitilanteessa oman pääoman ehtoiset sijoittajat saavat jako- osansa vasta muiden velkojien jälkeen sekä sitä, että yhtiön toiminnan aikana varojenjaossa on otettava huomioon yhtiön maksukyky osakeyhtiölain 13:2 mukaisesti. Toisin kuin vieraan pääoman eriä, omaa pääomaa ei voi kokonaisuudessaan maksaa takaisin yhtiön toiminnan aikana. Osakeyhtiölain 1:3:n vähimmäispääomasäännös edellyttää vähintään 2 500 euron omaa pääomaa.⁴⁶ Oman pääoman ehtoinen sijoitus on myös liiketoimintariskin otta- mista, jossa riskin kantajalla ei ole mitään varmuutta siitä, saako hän koskaan sijoittamaansa panosta vastaavaa summaa takaisin. Sijoituksen tehdessään oman pääoman ehtoinen sijoittaja siis hyväksyy korkeamman riskin sijoitukselleen, kuin mitä vieraan pääoman ehtoinen sijoittaja joutuu sijoituksellaan ottamaan. Riskin vastapainoksi sijoittaja puolestaan odottaa saavansa sijoitukselleen korkeampaa tuottoa kuin vieraan pääoman ehtoisen sijoituksen tehnyt sijoittaja tietää todennäköisesti saavansa.⁴⁷

Edellä mainittujen lisäksi omaan pääomaan liittyviksi keskeisiksi, mutta epävarsinaisiksi ominaisuuksiksi on perinteisesti katsottu sen oikeus yhtiön residuaalituottoon (jako-osai- suus), kontrollioikeudet yhtiötä kohtaan sekä eräpäivättömyys. Residuaali tarkoittaa yhtiön omistajien oikeutta liiketoiminnan kulujen ja velkojen maksun jälkeen syntyvään jäännök- seen, joko voittoon tai tappioon.⁴⁸ Osakkeenomistajan saama tuotto tai osakkeen arvo muut- tuu siten yhtiön liiketoiminnan kehityksen mukaan. Ominaisuudet ovat epävarsinaisia, koska niistä on mahdollisuus poiketa osakeyhtiölain tarjoamissa rajoissa.

Osakeyhtiölain 8:1 mukaan oma pääoma jaotellaan sidottuun ja vapaaseen omaan pääomaan.

Sidottua omaa pääomaa ovat OYL 8:1:n mukaan osakepääoma, arvonkorotusrahasto, käy- vän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto. Osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain

45 Lauriala 2008, s. 244.

46 Tämä koskee yksityistä osakeyhtiötä, julkisella osakeyhtiöllä vähimmäismäärä on saman säännöksen mukaan 80 000 euroa.

47 Sijoittamisesta puhuttaessa ei edes vakuudellisten velkojien kohdalla voida puhua varmasti siitä, minkälaisen tuoton hän saa. Sijoittamiseen liittyy aina riskinotto ja jopa vakuuden saanut velkoja voi menettää koko sijoit- tamansa summan. Varmaksi voidaan puhua vain siitä, että velkoja saa sijoitukselleen tuottoa todennäköisem- min kuin oman pääoman tehnyt sijoittaja. Riskistä ja tuottovaatimuksesta ks. esim. Lauriala 2010, s. 403–404.

48 Lauriala 2008, s. 244 ja Lautjärvi 2015, s. 45.

(32)

(625/2006) 13 §:n mukaan myös vararahasto ja ylikurssirahasto ovat sidottua omaa pää- omaa. Vapaata omaa pääomaa ovat OYL 8:1:n mukaan muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto. OYL 8:2 mukainen sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto on vapaata pääomaa. Muita vapaan oman pääoman eriä voivat olla yhtiökokouksen päätökseen tai yhtiöjärjestyksen määräykseen perustuvat rahastot.

Oman pääoman ehtoisia rahoitusmuotoja ovat osakeanti sekä sijoitus omaan vapaaseen pää- omaan. Osakeannista saadut varat yhtiö voi kirjata joko omaan sidottuun tai vapaaseen omaan pääomaan, eli ensimmäisen kohdalla käytännössä osakepääomaan ja jälkimmäisen kohdalla puolestaan esimerkiksi sijoitetun vapaan pääoman rahastoon. Oman pääoman eh- toisella voidaan tarkoittaa joko vastikkeellista sijoitusta, jossa sijoittaja saa sijoituksensa vastineeksi yhtiön osakkeita, tai vastikkeetonta sijoitusta, jossa sijoittaja rahoittaa yhtiötä saamatta vastineeksi yhtiön osakkeita tai muita oikeuksia⁴⁹.

3.2 Osake

Osakeyhtiön osake on kaikessa yksinkertaisuudessaan määräosainen omistusosuus yhti- östä.⁵⁰ Osakkeet ovat osakeyhtiölain 3:1.1:n mukaan oletusarvoisesti yhtäläisiä, eli ne tuot- tavat kukin samanlaiset oikeudet yhtiöön, niin äänioikeuden kuin tuotto-oikeuden suhteen.

Osaketta ja sen tuottamia oikeuksia määritellään osakeyhtiölaissa, yhtiöjärjestyksessä, osa- kassopimuksissa sekä yhtiökokouksen osaketta koskevissa päätöksissä. Osakkeen sisältö muotoutuu tapauskohtaisesti – tai pikemminkin yhtiö- ja osakelajikohtaisesti – sitä koskevan sääntelykokonaisuuden kautta. Jukka Mähönen sekä Seppo Villa ilmaisevat asian, ”että osakkeen sisältö määräytyy osakeyhtiön institutionaalisen järjestelyn sisällön perusteella”⁵¹. Osaketta ei siis voida tarkastella tietämättä ensin sitä määrittäviä normeja – lain tai yhtiön omistajien määräämiä. Vaikka osakeyhtiö perustuu yhtiön perustamissopimukseen, ei osak- kaiden suhde yhtiöön kuitenkaan ole velkasuhde vaan yhtiösuhde.⁵²

OYL:n mukaisella ”tavallisella” osakkeella – myös kantaosakkeeksi kutsutulla – tarkoitetaan osakeyhtiölain pakottavien ja tahdonvaltaisten normien mukaista osaketta, johon ei

49 Esimerkiksi optio-oikeuksia.

50 Lauriala 2004, s. 6.

51 Mähönen – Villa 2014, s. 275.

52 Iirola – Kyläkallio – Kyläkallio 2017a, s. 144.