O
pettajakorkeakoulun ensimmäisen toiminta- vuoden 1953–1954 vuosikertomuksessa maini- taan kirjasto-oppi, jota tuleville kansakoulun- opettajille opetettiin yllättävän paljon, peräti viisi viikkotuntia syys- ja neljä kevätlukukaudel- la. Opetuksen tarkoitus oli perehdyttää tulevia opettajia koulukirjaston hoitajiksi. Myöhem- min tavoitteeksi tuli yleisen ja tieteellisen kirjas- ton käyttöön perehtyminen. Opetus väheni ajan myötä. Vuoden 1979–80 opinto-oppaassa pu- hutaan enää informaatio- ja opiskelutekniikan perusteista, joka oli vain vähäinen osa yleisopin- tojen opiskelu ja sen suunnittelu -osiota.Kahdeksankymmentäluvulla opetusta järjes- tettiin useassa vaiheessa opintojen edetessä. En- simmäisen vuoden opiskelijoille kerrottiin pää- asiat: lainauskäytännöt, perustiedot luetteloiden käytöstä ja tietenkin näytettiin, missä päin mi- täkin materiaalia oli saatavilla. Proseminaari- ja seminaarivaiheessa tutustuttiin lähemmin eri- laisiin luetteloihin ja tiedonlähteisiin, jotka sii- hen aikaan olivat mikrokortteja ja kirjanmuo- toisia bibliografioita ja viitejulkaisuja.
Humanistiset tieteet tulivat vuonna 1958 perustettuun Oulun yliopistoon lukuvuonna
Kokoelmien käytöstä dialogiseen tiedonhankintaan - tiedonhaun opetuksen vaiheita Oulun yliopiston kirjastossa
Ritva Toropainen & Riitta Juutistenaho & Tapani Kemppainen &
Anna-Liisa Kärnä & Jaana Suorajärvi
Tiedonhaun opetuksella on Oulun yliopiston kirjastossa pitkä historia lähtien 1950-luvulta, jolloin kirjastossa opetettiin tuleville opettajille kirjasto-oppia eli kortiston käyttöä ja kirjojen hakemista. Kokoelmien käytön opetuksesta on edetty omatoimiseen tiedonhaun ja tietokantojen käytön ja kokotekstien haun ohjaukseen. Nykyisellään opetus on edelleen muuttumassa painotuksiltaan opiskelijan ja oppimisen tilanteisiin sovitettavaksi dialogiksi.
Ensimmäiset informaatikot ovat jäämässä eläkkeelle. Mitä oikein on tapahtu- nut?
1965–66. Lähes kaikki humanistisen tiedekun- nan laitokset muuttivat 1970 joko saman katon alle tai ainakin samaan pihapiiriin Snellmaniaan.
Silloin laitoskirjastoista saatiin muutama koko- naisuus: Ryhmäkirjastot 1 ja 2, historian laitok- sen kirjasto sekä sosiologian laitoskirjasto.
Kiertokäyntejä ja kokoelmien opastusta
Syyslukukaudella 1971 alettiin Oulun yliopiston humanistisen opintosuunnan kirjastoissa pitää esittelyjä ja opastuskäyntejä opiskelijoille. Histo- rian laitosta lukuun ottamatta esittelyt ja opas- tukset hoiti tiedekunnan kirjastonhoitaja. Ti- laisuuksia oli kahdenlaisia: joko käytiin kierto- käynnillä kirjastossa, jossa esiteltiin kokoelmia ja yleensä kirjaston käyttöä, tai opastettiin tie- don löytämisessä.
Käynnit painottuivat kirjaston kokoelman sys- tematiikan esittelyyn. Mukana oli pieniä harjoi- tustehtäviä: kortiston perusteella piti vastata esi- merkiksi kysymykseen, mitä eri Kalevalan pai- noksia kirjastossa oli. Tällaisen opastuksen kat- sottiin riittävän, sillä laitosten opettajat olivat usein sitä mieltä, että opintoihin kuului oman
oppiaineen historia ja sitä myötä varteen otetta- vat tutkijat ja heidän julkaisunsa – muuta ei oi- kein tarvittukaan.
Historian oppiaine oli ensimmäinen, joka ot- ti ohjelmaansa kirjastonkäytön opetuksen, to- sin aloitusvuoden 1966 opinto-oppaassa kirjas- to-opetusta ei vielä mainita, mutta jo 1970 mai- nitaan arkisto- ja kirjasto-oppi koko lukukau- den kestävän metodikurssin osana. Tämän ope- tuksen hoiti laitoksen opettajakunta. Opinnäy- tetyön tiedonhaku ja opastus toimi yleensä siten, että työn ohjaaja meni opiskelijan kanssa kirjas- toon ja etsi suoraan hyllystä tarvittavat kirjat opis- kelijan käteen.
Valtakunnan tasolla samaan aikaan kuuluu Tie- teellisen informoinnin neuvottelukunnan II mie- tintö, jonka alaotsikko on Informaatiopalvelun hyväksikäytön opetuksen järjestäminen. Siinä puututtiin informaatioaineiston kiihkeään kas- vuvauhtiin ja todettiin, että tiedon tarvitsijan on saatava oikea tieto oikeaan aikaan.
Neuvottelukunta totesi mm.:
”Kaikissa yliopistoissa ja korkeakouluissa tulisi organisoida oppikurssien osana säännönmukai- nen informaatiopalvelu ja tieteellisten informaa- tiovälineiden hyväksikäytön opetus.”
Samoin todettiin, että:
”Informaatiopalvelujen hyväksikäytön opetta- jan tulisi olla asianomaisessa korkeakoulussa toi- miva kirjastonhoitaja tai dokumentalisti tai infor- matiikan erikoisopettaja, jonka tulisi suunnitella opetus yhteistyössä asianomaisen aineen opetta- jan ja esimerkiksi myös korkeakoulun tietojenkä- sittelyopin opettajan kanssa.” Käytännön sovel- lukseen tähtäsi kymmenen vuoden kuluttua Rit- va Sundquistin toimittama Informatiikkaa tek- niikan opiskelijoille (1980).
Omatoimiseen kirjastonkäytön opetukseen
1980-luvun alussa kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetus alettiin kokea todella tarpeelliseksi, kos- ka oma laitoskokoelma ei aina riittänyt opinnäy- tetyön tekoon. Kirjastossa etsittiin malleja erilai-
sista ratkaisuista. Tuohon aikaan Amerikassa oli kehitelty malleja omatoimiseen kirjastonkäytön oppimiseen.
Muutenkin INO eli itse neuvova opetus oli ajan henki. Se tuntui erinomaiselta ajatukselta: opis- kelija etenee oppimispolkua tehtävästä toiseen – uuteen voi siirtyä, kun edellinen on ratkaistu oi- kein. – Joko silloin ennakoitiin Klaara-kysymys- pankkia! – Ongelmaksi tuli, miten tehtävät tulisi laatia, jotta niistä olisi todellista hyötyä. Sen rat- kaiseminen näytti mahdottomalta, sillä hyödyt- tömiä tyhjänpäiväisyyksiä ei kannattanut opet- taa, kyseessä ei myöskään ollut jonkin suoritta- minen, vaan oppiminen.
Humanistien osalta tiedonhaun opetuksen haasteeksi tuli myös, että erillistä tiedonhaku- kurssia ei saatu opinto-ohjelmaan, vaan opetus oli sovitettava muun opetuksen osaksi. Ongel- ma ratkaistiin jakamalla kirjaston henkilökun- nan antama opetus kahtia.
Ensimmäinen osa oli opiskelun alussa, jolloin jokseenkin kirjastokeskeisesti opastettiin käytän- nön asioita: miten kirjastossa asioidaan, miten kirjat löytyvät hyllystä jne. Tosin tällöinkin opis- kelijat tulivat kirjastoon oppiaineittain pienryh- minä, jolloin heidän erikoistarpeensa voitiin ottaa huomioon. Toinen vaihe upotettiin proseminaa- rivaiheeseen. Tällöin opetus suunniteltiin prose- minaarin opettajan kanssa ja kaiken lähtökohta- na oli opiskelijan oma tiedontarve.
Oulussa opetusta oli eniten lääketieteellisessä tiedekunnassa, jossa pidettiin opintoihin kuulu- via tiedonhaun kursseja. Siellä käytettiin myös tietokoneyhteyksien päässä olevia tietokantoja.
Jopa kirjastossa epäiltiin sitä, kannattaako huma- nisteille järjestää mitään, sillä humanististen alo- jen tietokantoihin ei edes oikein uskottu. Tosin soveltuvia kotimaisiakin tietokantoja tuli jo pi- an: KOTI 1977, KAUKO 1980 ja KATI 1983.
Informaatikkoja tarvittiin tekemään tiedonha- kuja tietokannoista, koska vain heillä oli niiden käyttöoikeus.
Tänään tiedonhakuympäristömme on ratkaise- vasti erilainen kuin 1970- ja 1980-luvuilla, jol-
loin kirjaston opetuskäytännöt muodostuivat. In- ternetin ja suoraan loppukäyttäjien käytössä ole- vien tietokantojen avulla tietoa ja kokotekstiai- neistoa löytää nopeasti ja helposti.
Yliopisto-opiskelijalta vaaditaan tiedonhankin- ta- ja tiedonhallintataitoja, kriittistä tiedonkäyt- töä – informaatiolukutaitoa – sekä tieteenlukutai- toa. Myös informaatikon toimenkuva on muut- tunut. Tiedonhakutoimeksiantojen vähennyttyä informaatikon tehtäväksi on yhä enemmän tullut perehdyttää tiedontarvitsijaa tiedonhaun mah- dollisuuksiin.
Opetusta neljässä vaiheessa
Oulun yliopiston Snellmanian kirjasto vastaa kir- jastonkäytön ja tiedonhankinnan opastuksesta humanistisen tiedekunnan ja kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoille. Peruslähtökohtana on pitää opetus käytännönläheisenä ja järjestää sitä silloin, kun opiskelijalla on tiedontarve.
Nykyisin opastusta järjestetään kaikkiaan nel- jässä eri vaiheessa: uusille opiskelijoille perehdy- tystä tieteellisen kirjaston palveluiden käyttäjäk- si, kandidaattivaiheen ja graduvaiheen seminaa- riryhmille opastusta opinnäytetyön sekä jatko- opiskelijoille väitöskirjatyön tiedonhakuun. Tie- donhaun opetusta on pyritty liittämään luonte- vaksi osaksi oppiaineiden opetussuunnitelmia.
Integroinnilla tuetaan tiedonhaun opetuksen tar- koituksenmukaisuutta.
Informaatiolukutaidon standardien mukaan informaatiolukutaitoinen opiskelija määrittelee tarvittavan tiedon luonteen ja laajuuden, hakee tarvittavan tiedon tehokkaasti, arvioi tietoa ja sen lähteitä kriittisesti ja liittää uuden tiedon tieto- pohjaansa, käyttää yksin tai ryhmän jäsenenä tie- toja tehokkaasti hyväkseen saavuttaakseen tietyn tavoitteen ja ymmärtää useita taloudellisia, oikeu- dellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka liit- tyvät tiedon käyttöön, ja käyttää tiedonlähteitä ja tietoa eettisesti ja laillisesti oikein.
Näin määritelty informaatiolukutaito on ikään kuin kansalaistaito, jota tarvitaan sekä opiskelus- sa että työelämässä. Snellmanian kirjaston tiedon-
haun opetuksessa keskitytään ensisijaisesti infor- maatiolukutaidon toisen standardin aihealueelle:
opettamaan opiskelijaa hakemaan tarvittavaa tie- toa tehokkaasti ja erityisesti tieteellistä tietoa.
Löydetyn tiedon arviointiin ja kriittiseen käyt- töön liittyvien taitojen opettaminen on myös op- piaineiden opettajien vastuulla. Heiltä opiskelija saa lisäksi ohjausta tieteenalan omiin tiedonhan- kintakäytäntöihin. Myös oppiaineen opettajien täytyy olla informaatiolukutaitoisia.
Palvelujen markkinointia uusille opiskelijoille
Uusien opiskelijoiden kirjastonkäytön ja tiedon- hankinnan opastus toteutetaan osana tiedekun- tien järjestämiä orientoivia opintoja. Opastus koostuu luennosta ja pienryhmäopastuksista.
Opastuksen runkona käytetään kirjaston WWW-sivuja, koska kaikki kirjaston käyttäjän kannalta tärkeät seikat kerrotaan niillä. On tur- ha tehdä PowerPoint-esityksiä kirjaston kokoel- mista, palveluista, käyttösäännöistä ja eri yksi- köistä, kun ne voidaan esitellä jo olemassa ole- vien sivustojen avulla ja samalla tutustuttaa uu- det opiskelijat kirjaston WWW-sivuihin ja tie- don löytämiseen niistä. Kirjaston tietokannasta esitellään perustoiminnot tietokannassa itsessään tehtävien oppiaineittain räätälöityjen hakujen ja toimintojen avulla.
Kunkin oppiaineen alkuvaiheen opiskelun tar- peet otetaan huomioon: esimerkiksi logopedian opiskelijoita tarvitsevat elektronisia lehtiä jo en- simmäisten kuukausien aikana. Käytännönlähei- sen opastuksen viimeinen osio on kiertokäyn- ti kirjastossa, jossa esitellään kirjojen ja lehtien paikat ja laina-ajat, asiakaspalvelupisteet, ryh- mätyöhuoneet jne. kunkin oppiaineen tarpei- den mukaan.
Uusien opiskelijoiden kirjastonkäytön ja tie- donhankinnan opastus on kirjaston palvelujen markkinointia, jossa kirjastolla on mahdollisuus vaikuttaa opiskelijoiden kirjaston käyttöön liitty- viin asenteisiin ja mielikuviin. Silloin opiskelija luo käsityksen tieteellisestä kirjastosta ja tieteelli-
sen tiedon etsimisestä sekä alkaa sosiaalistua tie- deyhteisöön. Siksi uusien opiskelijoiden opastus ei voi olla liukuhihnatyötä ja pelkkää kierrätystä.
Opastuksen sisällöstä on Snellmanian kirjastos- sa tehty yhteinen suunnitelma, jota kaikki kyseis- tä opastusta antavat noudattavat. Uusien opiske- lijoiden pienryhmäohjaajat on vastuutettu huo- lehtimaan siitä, että ohjattava ryhmä tulee kirjas- ton opastukseen.
Opintoihin integroitua opetusta
Tiedonhankinnan opetuksen integrointi oppi- aineiden seminaarien yhteyteen on vakiintunut humanistisessa tiedekunnassa jo 1980-luvulla.Seminaarivaiheissa, sekä proseminaarissa että sy- ventävien opintojen seminaarissa, opastustilai- suudet ovat työseminaarityyppisiä, joissa pääpai- no on opiskelijan omalla työskentelyllä.
Jokainen opiskelija tekee tiedonhakua omaa se- minaarityötään varten. Tiedonhaun opettaja saa opiskelijoiden aiheet seminaariryhmän vetäjäl- tä ennakkoon, joten hän voi räätälöidä opetuk- sen kyseisen ryhmän tarpeisiin ja ohjata jokais- ta opiskelijaa tarvittavien tiedonlähteiden ja tie- tokantojen pariin.
Työskentelytavan vuoksi opetusryhmien ko- ko on pidettävä pienenä (n. 8 opiskelijaa). Etu- na on, että opiskelijat voivat soveltaa oppimaansa heti käytäntöön ja myös syventää taitojaan ope- tustilaisuuden aikana. Opetus pysyy myös riittä- vän käytännönläheisenä liittyessään tiettyyn tar- koitukseen.
Kun tiedonhakua opetetaan oppiaineen semi- naarien yhteydessä, opetus muodostuu luonte- vasti tieteenalakohtaiseksi. Opiskelija tutustuu nimenomaan oman tieteenalansa tietokantoihin ja muihin tiedonlähteisiin. Yleisemmän tiedon- hakutekniikan oppiminen tapahtuu oman alan tiedonhaun oppimisen kautta.
Historiatieteissä on muista oppiaineista poik- keava käytäntö. Historiatieteiden aineopintoihin kuuluu pakollisena yhden opintopisteen laajui- nen kirjastokurssi, joka on nykyisin Snellmanian kirjaston vastuulla.
Kurssin sisältö koostuu tiedonhaun perustei- den ja historiatieteiden tiedonlähteiden esittelys- tä. Keskeinen osa sisältöä on tiedonhaun käytän- nön harjoittelu pienryhmissä. Historian laitoksen pyynnöstä aloitetaan vuoden 2007 syksystä lähti- en myös historian eri oppiaineiden proseminaa- reihin liittyvä tiedonhaun opastus.
Jatko-opiskelijoille räätälöityä opetusta
Kun yliopistossa on kiinnitetty huomiota jatko- opiskelun ja väitöskirjojen teon tukemiseen, on kirjasto ryhtynyt järjestämään tiedonhankinnan opetusta myös jatko-opiskelijoille. Organisoidus- ti sitä on hoidettu vuodesta 2005.
Opastus koostuu kolmesta tilaisuudesta, jois- ta ensimmäisessä esitellään alan tietokannat osal- listujien tiedonhakutarpeiden ja -ongelmien mu- kaan. Toisessa esitellään RefWorks-viitteidenhal- lintaohjelma ja kolmannessa julkaiseminen yli- opiston Acta Universitatis Ouluensis -sarjassa.
Osanottajamäärät ovat olleet toistaiseksi pieniä.
Tiedonhaun opetuksen perusoppimateriaali- na toimivat Snellmanian kirjaston portaalin tie- donlähdesivut. Näille eri oppiaineiden tiedon- lähdesivuille on koottu kunkin oppiaineen pai- netut ja elektroniset tiedonlähteet, tietokannat, e-lehdet, hakuteokset, sanakirjat jne. Kun oppi- aineen tiedonlähteet esitellään tiedonlähdesivun avulla, opiskelijan on helppo hahmottaa tarjolla olevat erityyppiset aineistot ja löytää ne tarvitta- essa myöhemminkin.
Tiedonlähdesivut ovat myös laitosten verkko- opetuksen ja etäopiskelijoiden käytettävissä. Nel- li-portaaliin verrattuna tiedonlähdesivujen etu- ja ovat mm. mahdollisuus linkittää sivuille val- miita OULA:n hakuja eri aiheista sekä päivityk- sen ajantasaisuus ja sisällön hallinta, kun päivi- tys hoidetaan omassa kirjastossa. Samoin sivuilla voidaan ottaa huomioon vaivattomasti laitosten toiveita, vaikkapa väliaikaisia linkkejä opettajien teksteihin. Tiedonlähdesivut muodostavat yhtei- sen kehyksen opettamiselle, kun useampi henkilö osallistuu opettamiseen ja sivujen kehittämiseen.
Tietoiskuja laitoksille ja ulkomaalaisille opiskelijoille
Viime vuosina on järjestetty tilaisuuksia tiedon- haun opiskeluun ryhmille ja yksittäisille henki- löille silloin, kun opiskelijat itse sitä tarvitsevat omien aiheidensa käsittelyyn. Myös tietoiskuja eri alojen tiedonlähteistä järjestetään säännölli- sesti. Kansainvälisten maisteriohjelmien opiske- lijoille annetaan opetusta myös englanniksi.
Keväällä 2007 on järjestetty laitosten tutki- mus- ja opetushenkilökunnalle tiedonlähdesivu- jen esittelyjä. Tilaisuudet on järjestetty laitoksit- tain ja kussakin tilaisuudessa on keskitytty ky- seisen laitoksen elektronisiin aineistoihin ja tie- tokantoihin. Tilaisuudet ovat toimineet kaksi- suuntaisesti.
Laitoksilta saatujen ideoiden ansiosta tiedon- hakusivuja on räätälöity vielä enemmän tutki- joiden ja opettajien toiveiden mukaan. Esitte- lyissä on tarjottu myös mahdollisuutta pyytää tiedonhaun opastusta omaan työhuoneeseen tai projektiin.
Oppimisnäkemysten muutos
Erilaiset oppimisteoriat näkyvät myös tiedon- haun opetuksen taustalla. Teorioita ei ole sovel- lettu opetukseen didaktisista lähtökohdista, vaan niihin on päädytty käytännönläheisesti.
Opetuksessa näiden kaikkien oppimisnäke- mysten tulee olla mukana, mutta nykyisin pai- nopiste on siirtymässä kohden dialogismia. Kas-
• behaviorismi oppiminen on tiedon siirtoa, jossa opetettava aines
vain välitetään oppijalle
• kognitivismi oppijalla on synnynnäinen kyky ajatella ja sen myötä
tieto ei ole vain ulkoa annettua, vaan siihen kuuluu oppijan oma ajattelu
• konstruktivismi oppija ajattelee, mutta opettaja ohjaa tiedon
rakentumista
• dialogismi oppiminen ja opetus ovat sosiaalista vuorovaikutusta,
jolloin oppijan rooli tulee entistä näkyvämmäksi
vatustieteilijät määrittelevät dialogismin kaksi- suuntaiseksi tasa-arvoiseksi vuorovaikutukseksi, jossa opettaja on valmis ymmärtämään opiskeli- jan elämismaailmaa. Millaista ammatillista osaa- mista tämä vaatii?
Kun opiskelija tai yleensä tiedon tarvitsija tekee tutkimustyötä – joko elämänsä ensimmäistä pro- seminaariesitelmää tai myöhemmin väitöskirjaa – on selvää, että hän itse ajattelee ja suunnittelee omaa tiedontarvettaan. Erityisesti ensimmäistä työtään tekevän kohdalla on hyväksi, jos varsi- naisen ohjaajan lisäksi myös kirjaston työntekijä ohjaa tiedon rakentumista. Tästä konstruktivis- tisesta oppimisesta voidaan pyrkiä dialogismiin, joka on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tapah- tuvaa oppimista. Tällöin oppijan rooli tulee ak- tiivisemmaksi, koska hänellä on selkeä tarve rat- kaista ongelma.
Dialogismin lähtökohtana on oppiaineiden ja opintokokonaisuuksien tunteminen ja opiskeli- joiden tiedontarpeisiin paneutuminen. Erityisen tärkeää on tuntea opiskelijan kontekstit: perus- tiedot ja -taidot, opiskelutyylit, olosuhteet, kult- tuuritaustat, motivaatio, tavoitteet sekä opinto- jen vaihe. Nämä kontekstit muodostavat sen ke- hyksen, jossa oppiminen tapahtuu.
Kohden dialogista opetusta
Kirjaston tarjoaman tiedonhaun opetuksen on tarjottava jotakin enemmän kuin mihin Inter- netin hakukoneet ja tietokantojen monipuoliset
opasohjelmat pystyvät. Opetustilanne on vuoro- vaikutteinen prosessi, joka mahdollistaa tiedon- tarvitsijan todellisiin hakutarpeisiin liittyvät tar- kentavat kysymykset. Kirjaston tiedonhaun ope- tuksen antama lisäarvo tulee nimenomaan kes- kustelevuudesta.
Kun kirjaston opettajalla on riittävästi tieteen- alatuntemusta, tiedonhankinnan opastuksessa on mahdollista opetuksen sijaan pyrkiä mukana te- kemiseen. Tiedonhaun opettajan on tunnettava tieteenalan perusteet ja lehtiä seuraamalla ja uu- tuuskirjoja asiasanoittamalla pidettävä yllä tietä- mystään ja seurattava tieteenalojen kehittymistä.
Myös itse opetustilanteet ovat opettajalle mah- dollisuus tieteenalan kehityksen seuraamiseen
Tiedonhaun opetuksessa näkökulma on ollut aikaisemmin kirjastoammatillisten taitojen ja - välineiden hallinnassa pedagogisten taitojen jää- dessä paitsioon. Onkin syytä pohtia, mitä opetus kirjastomaailmassa on, mikä on sen tarkoitus, mi- ten verkko-opetuspakettien avulla pystymme to- teuttamaan dialogisen oppimisnäkemyksen mu- kaista opetusta ja palvelemaan kaikkia yksilölli- siä tiedontarpeita ja -tarvitsijoita.
Kirjastojen ei ole syytä vähätellä antamansa opetuksen merkitystä oppimisessa ja tulosten saavuttamisessa; tukevathan tiedonhankintatai- dot tutkimusta ja siihen kytkeytyvää opetusta, jos mitkä. &
Lähteet:
Hiltunen, Maila: Kirjastonkäytön opetuksen kehittämisestä humanistisissa aineissa Oulun yliopistossa. Suomen Kirjalli- suuspalvelun Seura, IV informaatiopalvelun kurssin 1973- 1974 opinnäytetyö.
Salo, Matti & Lackman, Matti (toim.): Oulun yliopiston historia 1958–1993. Oulun yliopisto, 1998.
Tieteellisen informoinnin neuvottelukunnan 2. mietintö:
Informaatiopalvelun hyväksikäytön opetuksen järjestämi- nen. Komiteanmietintö 1970: B 22
WWW-osoitteita:
Snellmanian kirjaston portaali: http://www.kirjasto.oulu.fi/
kirjastoyksikot/snellmania/
Tietoa kirjoittajista:
Ritva Toropainen, informaatikko, opettaja vuodesta 1982
Oulun yliopisto, Snellmanian kirjasto email. ritva.toropainen@oulu.fi Riitta Juutistenaho, kirjastonhoitaja, opettaja vuodesta 1998
Oulun yliopisto, Snellmanian kirjasto email. riitta.juutistenaho@oulu.fi Tapani Kemppainen, informaatikko, opettaja vuodesta 1981
Oulun yliopisto, Snellmanian kirjasto email. tapani.kemppainen@oulu.fi Anna-Liisa Kärnä, informaatikko, opettaja vuodesta 2005
Oulun yliopisto, Snellmanian kirjasto email. anna-liisa.karna@oulu.fi
Jaana Suorajärvi, kirjastoamanuenssi, opettaja vuodesta 2006
Oulun yliopisto, Snellmanian kirjasto email. jaana.suorajarvi@oulu.fi
