HUDSON, R. A. 1996: Sociolinguistics. 2.
painos. Cambridge: Cambridge Uni- versity Press.
RAMPTON, BEN 1995: Crossing: Language and ethnicity among adolescents.
London: Longman.
ROMAINE, SUZANNE 1994: Language in so- ciety. An introduction to sociolinguis-
tics. Oxford: Oxford University Press.
WETHERELL, MARGARET – POTTER, JONATHAN
1992: Mapping the language of rac- ism. Discourse and the legitimation of exploitation. London: Harvester Wheatsheaf.
WILLIAMS, GLYN 1992: Sociolinguistics. A sociological critique. London: Rout- ledge.
ari Nahkolan ja Marja Saanilahden teos on raportti reaaliajassa tutkitus- ta kielenmuutoksesta hämäläisessä Virtain Vaskiveden murteessa. Tutkimuksen tarkoi- tuksena on ollut testata näennäisaikamene- telmän todellista ennustusvoimaa. Näen- näisaikamenetelmän hypoteesi on, että ikä- polvien erot kuvastavat kielenmuutoksen etenemisen vaiheita: jonkin tietyllä hetkel- lä vallitsevan variaatiojakauman perusteella voitaisiin siis ennustaa tulevia kielenmuu- toksia. Tähän sisältyy myös oletus siitä, että puhujan idiolekti säilyy suhteellisen muut- tumattomana läpi elämän ja että kielenmuu- tokset etenevät näin lähinnä sukupolvien taitteessa (generational change, ks. Labov 1994: 83–84). Kysymykseen siitä, missä määrin kielen muuttumista koskevat ennus- teet todella pitävät paikkansa, Nahkolan ja Saanilahden tutkimustulokset vastaavat hä- mäläisen murreaineiston valossa.
TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tutkimuksen varsinaiset tavoitteet jakautu- vat kolmia kielen muuttumisen tutkimiseen
yksilön, yhteisön ja kielisysteemin näkö- kulmasta. Muuttuvatko idiolektit puhujien elinaikana ja onko muutosten laadussa eroa puhujien iän ja sukupuolen mukaan? Voi- ko kielenpiirteen edustuksen ikäryhmittäi- sen jakauman perusteella ennustaa seuraa- van sukupolven edustusta? Minkä kielen- piirteiden edustus on yksilön ja yhteisön kielessä muuttunut kymmenessä vuodessa?
Aineisto tutkimukseen on kerätty vuosina 1986 ja 1996. Vuoden 1986 viidestä ikäryh- mästä oli toisella haastattelukierroksella mukana kolme nuorinta, mutta vuonna 1996 nauhoitettiin aineistoa myös kouluikäisiltä puhujilta: tarkoituksena on tutkia, paljas- tuuko aineistosta nuorten kielelle tyypilli- siä piirteitä eli ikäryhmäsidonnaisia edus- tuksia, joista nuori polvi aikuistuessaan luo- puu.
Vaskiveden murteen tutkimuksen pää- tavoitteena on siis kartoittaa kielen reaali- aikaista muuttumista. Tutkimuksen kolmas vaihe toteutetaan vuonna 2006, jolloin vuo- den 1996 aineiston nuorimmat puhujat ovat varttuneet täysi-ikäisiksi. Niin yksilön kuin yhteisönkin kieltä tarkastelevaa reaaliaika- menetelmän metodeihin perustuvaa tutki-
VOIKO KIELENMUUTOKSIA ENNUSTAA?
Kari Nahkola & Marja Saanilahti 10 vuotta myöhemmin. Seuruututkimus kielenmuutos- ten etenemisestä yksilön kielessä ja puheyhteisössä. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 68. Turku 2001. 269 s. ISBN 951-29-2022-0.
K
musta ei Suomessa ole kovin paljon tehty, joten kyse on suomalaisen variaationtutki- muksen ja sosiolingvistiikan traditiota uu- distavasta tutkimushankkeesta, jota voi pi- tää merkittävänä kansainvälisessäkin kie- lentutkimuksen kentässä (ks. myös esim.
Labov 1994, Paunonen 1995). On kyse hankkeesta, jossa paitsi tutkitaan itse kiel- tä myös koetellaan tutkimuksessa käytettyjä metodeja.
Tutkimuksessa tarkastellaan kymme- nen kielenpiirteen edustusta vaskivetisillä puhujilla vuosina 1986 ja 1996. Tutkitut kielenpiirteet jakautuvat kahteen ryhmään sen perusteella, onko yleiskielisen varian- tin osuus piirteen edustuksessa kasvanut vai pienentynyt kymmenen vuoden aikana eli onko kyseessä niin sanottu murteellistumis- vai yleiskielistymismuutos. Tutkitun aineis- ton yleiskielihakuisiksi piirteiksi osoittau- tuivat svaavokaali, yleisgeminaatio, kondi- tionaalin diftongi, t:n heikkoasteiset vasti- neet sekä ts- (esim. metsä pro mettä) ja tk- yhtymät (esim. talotkin pro talokkin). Mur- rehakuisia piirteitä taas olivat eA-, OA-yh- tymät, isi-loppuinen konditionaali (hakkais pro hakkaisi), olla-verbin ja minä-pronomi- nin muodot (pikapuhemuodot), si-loppui- nen imperfekti (hakkas pro hakkasi) sekä 3.
infinitiivin illatiivi (lähteen).
YLEISKIELIHAKUISET PIIRTEET
Nahkola ja Saanilahti tarkastelevat rapor- tissaan variaatiojakauman muutoksia eri piirteissä ja vaihtelun jäsentymistä iän tai sukupuolen mukaan. Svaavokaali osoittau- tui (tässäkin tutkimuksessa) miesten ja nais- ten puhetta erottelevaksi piirteeksi, mutta sen vaihtelusuhteita pohditaan myös ling- vistiseltä kannalta: aineistosta saatujen tu- losten mukaan svaavokaali syntyy vähittäi- senä äänteenmuutoksena mutta väistyy harppauksellisesti, eli täysiä svaavokaalei-
ta aletaan korvata suoraan svaattomilla muo- doilla eikä (yli)lyhyitä välivokaaleita sisäl- tävin muodoin. Sama tendenssi ilmeni myös aineiston geminoituneiden ja geminoitu- mattomien muotojen käytössä. Nahkola ja Saanilahti toteavat, että svaavokaalilla on yhteisössä »viestinnällistä arvoa»: variaa- tiota svaattomien ja svaallisten muotojen välillä voidaan hyödyntää rekisterivaihte- lussa, kuten muitakin yleiskielisen ja mur- teellisen variantin välisiä vaihtelusuhteita.
t:n heikon asteen vastineiden edustus aineistossa on mielenkiintoinen, sillä vuo- den 1996 aineiston nuorin ikäryhmä käytti eniten d:llisiä variantteja, kun taas toiseksi nuorimpien puhujien kielessä d:n käyttö oli heidän aikuistuessaan vähentynyt. Tämä voisi Nahkolan ja Saanilahden mukaan vih- jata siihen, ettei d assosioidu vain yleiskie- leen vaan että se olisi omaksuttu jonkinlai- sen nuorisokielen piirteeksi, jonka käyttö vähenee puhujan aikuistuessa (s. 43). d:n asema yhteisössä vaikuttaakin Nahkolan ja Saanilahden mukaan kaksinormiselta: toi- saalta se on erityisesti naisten suosima yleiskielinen variantti, toisaalta nuorten kie- leen assosioituva piirre. d:n tulevaisuuden aseman ennustaminen on kuitenkin ongel- mallista, mikäli se oletetaan ikäsidonnai- seksi kielenpiirteeksi, jonka »varianttijakau- mat tulisi kyetä erottamaan kielenmuutok- sen etenemistä ilmentävistä variaatiojakau- mista, joissa nuoren polven muista poikkea- va edustus jää voimaan puheyhteisössä ja vie uutta varianttia tällä tavoin eteenpäin puheyhteisössä» (s. 49).
Ennusteiden kannalta ongelmallisia ovat myös sanoittaiset erot t:n heikon asteen vastineina olevien katomuotojen edustuk- sessa. Nahkolan ja Saanilahden mukaan on vielä mahdotonta sanoa, onko kyse kato- edustuksen sanoittaisesta etenemisestä h:n jälkeiseen asemaan vai heijastavatko sa- noittaiset erot leksikaalistumiskehitystä, jossa kato olisi asettumassa määräsanoihin
(numeraalit kahdeksan, yhdeksän sekä tai- vutusmuodot numeraaleista yksi, kaksi ja verbeistä tehdä, nähdä, lähteä).
Samantyyppisiä vaikeuksia ennustaa tulevaa syntyy myös ts-yhtymän edustusta tarkasteltaessa. Heikon asteen yksinäis- t:llinen edustus on saamassa jalansijaa Vas- kivedellä tt-yhtymän sisältävän variantin kustannuksella esimerkiksi sanoissa itse, katsella ja etsiä, mutta Nahkolan ja Saani- lahden mukaan jää nähtäväksi, onko kyse pelkästään leksikaalistumisilmiöstä vai ete- neekö t-edustus äänteenmuutoksen kaltai- sesti tuottamaan sanastossa laajemmaltikin tt : t -tyyppistä vaihtelua. Vanhalle tt:lliselle variantille voi kuitenkin tulkita variaatiota elossa pitävät funktionsa: nuorimman ikä- ryhmän pojilla tt:llinen edustus on »arvaa- mattomasti» vallannut takaisin menettä- miään asemia, mikä voisi jälleen viitata ikä- vaihesidonnaiseen antinormatiivisuuteen.
Koska ts ja t ovat edellisillä ikäpolvilla saa- neet koko ajan lisää suosiota, on tt-varian- tin käyttäminen nuorelle polvelle tehokas erottautumiskeino.
Pääpainottoman tavun diftongi kondi- tionaaleissa lukeutuu sekin yleiskielisty- vien piirteiden joukkoon: vuoden 1986 ai- neiston vanhimmilla puhujilla murteelliset lyhentyneet diftongit tyyppiä sanosin, pyy- täsit olivat miltei yksinomaisia, kun taas muissa ikäryhmissä diftongien osuus oli sitä suurempi, mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse. Diftongin palauttamista selitetään ensisijaisesti lingvistisin syin: sitä tukee niiden muotoryhmien malli, joissa morfo- logiset distinktiot ovat todella vaarantuneet diftongien menetettyä jälkikomponenttinsa ja joihin diftongia on täten alettu jälleen pa- lauttaa (esim. monikkomuoto talossa). Kir- joittajat miettivätkin, kykeneekö palautu- mismuutos tulevaisuudessa tarttumaan konditionaalista myös muihin sellaisiin muotoryhmiin, joissa diftongin i ei ole morfeemi (esim. punanen, kirjottaa).
MURREHAKUISIA PIIRTEITÄ
Murrehakuisista piirteistä olivat eA-, OA- vokaaliyhtymissä murteelliset pitkävokaa- liset muodot (karkee, palloo) enemmistö- nä kummankin aineiston kaikissa ikäryh- missä. Samoin si-loppuisten verbien imper- fekti- ja konditionaalimuodot esiintyivät ai- neistossa valtaosin murteellisina eli lop- pu-i:ttöminä. Viimeksi mainitun piirteen yhteydessä Nahkola ja Saanilahti viittaavat kuitenkin erääseen mielenkiintoiseen ha- vaintoon: i-loppuisia konditionaaleja esiin- tyi vuoden 1986 aineistossa poikkeukselli- sen paljon erääseen samaan perhekuntaan kuuluvilla puhujilla, jotka käyttivät vuoden 1996 aineistossa loppu-i:tä huomattavasti vähemmän kuin edellisellä haastattelukier- roksella mutta edelleen muita informantte- ja enemmän.
Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautui kuitenkin murrehakuisiin piirteisiin kuulu- van 3. infinitiivin illatiivin edustus: tunnuk- settomat muodot tyyppiä lähteen, sanoon olivat kymmenessä vuodessa kyllä lisään- tyneet, mutta nuorimmissa ikäryhmissä oli jo alettu karsia murteellisia muotoja. Tämä on yllättävää sen valossa, että tunnuksetto- mia illatiiveja on pidetty ekspansiivisena murrepiirteenä. Nahkola ja Saanilahti totea- vat (s. 101–102), että miehet ovat vieneet katomuutosta eteenpäin nopeammin ja pi- tempään kuin naiset, mutta tunnukselliset muodot näyttäisivät olevan jälleen palaa- massa naisten puhekieleen. Variaation kompleksisuutta monen tekijän summana kuvaa kuitenkin se, että vaihtelu on selitet- tävissä ja jäsennettävissä myös kielensisäis- ten syiden perusteella: yleiskielisen varian- tin kasvu ilmeni pikemmin kaksitavuisissa verbivartaloissa (esim. hakkaamaan), kun taas pidemmistä verbeistä käytettiin mie- luummin tunnuksetonta asua (käveleen).
Pikapuhemuotojen variaatiosuhteita tar-
kasteltaessa kävi sen sijaan ilmi, ettei yleis- tyneen mä-variantin vaihtelu korreloinut puhujan sukupuolen mukaan. Täysien muo- tojen (minä ja ole-) edustus on kuitenkin juuri tässä aineistossa mielenkiintoinen, sillä täydet muodot kuuluvat myös vanhaan murteeseen, mikä voisi selittää vanhojen miesten käyttämiä täysiä muotoja olla-ver- bistä. Mitä nuorempi puhuja on, sitä toden- näköisemmin hän mieltänee täyden varian- tin kuitenkin yleiskielen piirteeksi. Juuri tällaiset assosiaatiot ja eri kielimuotoihin liittyvät asenteet saattavatkin selittää täy- sien muotojen harvinaisuutta nuorimmalla ikäryhmällä; samankaltaisiin variaatio- jakaumiin voi näin kätkeytyä hyvinkin eri- laisia syitä ja selityksiä.
Kaikkiaan varianttijakauman muutos- herkkyys kymmenen vuoden aikana oli tar- kastelluissa piirteissä erityisen suuri silloin, kun kumpikaan kilpailevista varianteista ei ollut ensimmäisellä haastattelukierroksella ollut selvästi voitolla. Tämä viittaa Nahko- lan ja Saanilahden mukaan siihen, että run- saasti variaatiota sisältävässä idiolektissa voi tapahtua suuriakin muutoksia puhujan elinaikana; näennäisaikamenetelmän oletus yksilön idiolektin muuttumattomuudesta ei siis välttämättä vastaa aina todellisuutta.
Raportin idiolektittainen kielenpiirteiden tarkastelu paljastaa myös sen, että (tässäkin) aineistossa oli sellaisia puhujia, joiden va- riaatiojakauma poikkesi oman ikäryhmän tai muiden samaa sukupuolta olevien infor- manttien vaihtelusuhteista. Yhteisön kieli on siis idiolektien keskiarvo; juuri tietyn- laisen variaatiojakauman sisältävänä reaa- lisena ja todella kuultavissa olevana kieli- muotona sitä ei ole olemassa.
METODIN TOTUUSARVO
Luvussa 4 idiolekteja tutkitaan iän ja suku- puolen mukaan ryhmiteltynä, ja tuloksena
on monia mielenkiintoisia korrelaatioita variaation ja sosiaalisten tekijöiden välillä.
Tulosten mukaan esimerkiksi naisten puhe oli miesten puhetta alttiimpaa muuttumaan vielä myöhemmälläkin iällä, ja useimmiten kyse oli juuri yleiskielistymismuutoksista toisin kuin vanhoilla ja keski-ikäisillä mie- hillä, joiden kieli oli muuttunut niin mur- teellisempaan kuin yleiskielisempäänkin suuntaan. Nuorten miesten kielessä oli kymmenessä vuodessa tapahtunut kuiten- kin suurempia muutoksia kuin keski-ikäis- ten ja vanhojen miesten idiolekteissa. Siir- tymistä aikuisikään voi siis ainakin miehillä pitää Nahkolan ja Saanilahden mukaan tai- tekohtana, jolloin puhe muuttuu enemmän kuin myöhemmin elinaikana. Näennäisai- kamenetelmän todistusvoimaan on siis suh- tauduttava varovaisen kriittisesti, sillä kou- luikäisten ja nuorten edustuksen nojalla ei voi kovin varmasti ennustaa yhteisön tule- via kielenmuutoksia.
Ikään kuin selityksenä havaituille kor- relaatiosuhteille Nahkola ja Saanilahti to- teavat jälleen luvussa 5 (s. 214), että vaih- telua voidaan hyödyntää sekä puhetilanteit- taisten että puhujaryhmittäisten erojen il- mentämiseen. Tässä voisi viitata paitsi edel- lä mainittuihin nuorisokieleen assosioitu- viin piirteisiin myös keski-ikäisten puhees- sa havaittuihin niin sanottuihin valemuu- toksiin (esim. aineiston ts- ja tk-yhtymät):
jonkin, yleensä yleiskielisen variantin pai- nottuminen keski-ikäisten puheeseen on tulkittu puhujaryhmiä erottamaan tarkoite- tuksi stabiiliksi variaatiosuhteeksi, jolloin ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta kielen- muutoksesta, sillä variantin osuus on kes- ki-ikäisillä aina suurempi kuin vanhoilla.
Näennäisajassa tehtyihin havaintoihin pe- rustunut ennuste toteutui tutkimuksessa silti kaikkiaan kohtuullisen hyvin, sillä yli 70 prosentissa tapauksista »synkroninen va- riaatiokuva kertautuu diakronisessa proses- sissa» (s. 124). Todellisen muutoksen ja
näennäisaikaennusteen välillä oli siis vastaa- vuutta: uuden aineiston nuorimman ikäryh- män variaatioedustus oli suureksi osaksi van- han aineiston perusteella syntyneen näennäis- aikaennusteen mukainen.
Kirjan viimeisessä luvussa esitetään vielä tiivistetysti tutkimuksen havainnot.
Tämä on tarpeen, sillä teos vaatii lukijaltaan melkoista valppautta ja tarkkaavaisuutta, kun aineistoa tarkastellaan ja analysoidaan vaihtelevista näkökulmista. Variaatio yksi- lön ja yhteisön mutta myös kielisysteemin sisäisenä ilmiönä kuvataan tutkimusrapor- tissa tarkasti, mutta vaihtelun selitykset ovat pääasiassa lingvistisiä. Tutkimus osoittaa monia korrelaatioita variaation ja sosiaalis- ten tekijöiden välillä, mutta on huomatta- va, että havaitut korrelaatiot sinänsä eivät vielä ole variaation selitys — vasta korre- laation syiden pohdintaa voisi pitää variaa- tion todellisena selittämisenä. Nahkolan ja Saanilahden tutkimusraportissa hahmote- taan vallitsevia tendenssejä, jotka herättä- vätkin lukijan mielessä monia kysymyksiä:
Miksi keski-ikäiset yleiskielistyvät? Miksi juuri naiset ovat yleiskielistymismuutosten johdossa? Miksi tytöt ovat puhujajoukko- na poikia homogeenisempi ryhmä? Miksi nuoret haluavat kielellises-ti(kin) erottua vanhemmasta väestä?
AJASSA MUKANA
Näennäisaikamenetelmän totuusarvon tes- taamisen lisäksi Vaskiveden murteen tutki- muksen tavoitteena on kuvata yleiskielisten ja murteellisten varianttien välistä ristive- toa eri-ikäisten idiolekteissa. Vaskiveden ai- neistossa yleiskielistymismuutokset ovat kiistatta edenneet murteellistumismuutok- sia ripeämmin, mutta Nahkola ja Saanilah- ti toteavat (s. 214), että yleiskielen soluttau- tuminen murrevarianttien lomaan suoma- laisten arkipuheessa on nuori ja keskeneräi- nen prosessi, jonka kehitystä ei reaaliaika-
tutkimuksenkaan tuloksiin nojaten voida ennustaa. Ennusteita tehtäessä kannattaa pitää mielessä myös arvaamattomina ja yl- lätyksellisinä kuvastuvat, kenties kerta kaikkiaan selittämättömiksi jäävät kielen muutokset. Tutkimustuloksia on siis jatku- vasti päivitettävä, mikäli halutaan paikkan- sapitävää tietoa kielen muuttumisesta. Jo pelkkä ajan kuluminen tuokin variaationtut- kijalle jatkuvasti lisää aineistoa: onhan tut- kimusobjekti ajassa, paikassa ja käyttäjil- lään elävä ja muuttuva ilmiö.
KATARIINA NISULA
Sähköposti: katariina.nisula@helsinki.fi LÄHTEET
LABOV, WILLIAM 1994: Principles of linguis- tic change I: Internal factors. Oxford:
Blackwell.
PAUNONEN, HEIKKI 1995: Suomen kieli Hel- singissä. Huomioita Helsingin puhe- kielen historiallisesta taustasta ja nykyvariaatiosta. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
nuoret haluavat kielellisesti(kin) erottua
