255
Kuka omistaa ja kenet?
Juha Herkman (2005).Kaupal- lisen television ja iltapäiväleh- tien avoliitto. Median markki- noituminen ja televisioitumi- nen. Vastapaino. 362 sivua.
O
mistajajärjestelyt tulivat jää- däkseen myös suomalaiseen mediakenttään viimeistään kau- pallisen television laajetessa 1990-luvulla. Siitä lähtien vies- tintätalo toisensa jälkeen on yhdistänyt voimansa saadak- seen toiminnalleen oikeanlais- ta synergiaa. Median omistuk- sen vaikutusta on Suomessa tut- kittu vähän. Aihe on ollut esillä pitkään, mutta empiirinen koke- mus on jäänyt uupumaan.Tutkija Juha Herkman on tart- tunut väitöskirjassaan aihee- seen, jossa hän esittää omistuk- sella olevan vaikutusta sisältöi- hin. Herkmanin tarkastelun koh- teena on erityisesti, millaista julkisuutta iltapäivälehdet eri televisiokanav ille antoivat 1996–2001 välisenä aikana ja miten televisio on muokannut lehtiä. Herkmanin viitekehykse- nä on Kaupallisen television ja iltapäivälehtien avoliitto-tutki- muksessaan viestinnän poliitti- nen taloustiede. Viestinnän po- liittisessa taloustieteessä johto- ajatuksena toimii Herkmanin mukaan se, että viestintää tulee tarkastella liiketoimintana.
Kriittinen analyysi rakentuu kirjassa kolmen tapaustutki- muksen pohjalta. Ensimmäinen käsittelee neljännen valtakun- nallisen televisiokanavan aihe- uttamaa kilpailua. Toisessa ta- pauksessa Herkman osoittaa kuinka Nelosen aloittaminen noteerattiin lehdistössä. Kol-
mannessa tarkastelun kohteena on Ally McBeal-ohjelman saa- ma julkisuus iltapäivälehdissä.
Näiden esimerkkien avulla Herkman osoittaa kuinka teho- kasta on hyödyntää oman kon- sernin viestin markkinoinnissa.
Herkman tarjoaa lukijalleen kattavan ja hyvin kirjoitetun kuvan Suomen mediakentän muutoksista tutkimusjaksonaan vuosina 1996–2001. Herkman käyttää tämän ajanjakson Ilta- lehteä ja Ilta-Sanomia aineis- tonaan. Tutkimuksessa keskeis- tä onkin, mistä näiden iltapäi- välehtien sisältö muodostuu.
Erot hän tuo esiin tilastoanalyy- sillä, jonka avulla Herkman esit- tää miten lehdet käyttivät tele- visiojulkisuuteen liittyvää ma- teriaalia.
Lehdetkin ovat televisioituneet
Herkman väittää, että 1990-lu- vun lopulla television ja lehti- en välisessä vaikutussuhteessa kamppailu kääntyi television hyväksi; lehdissä voidaan pu- hua Herkmanin mukaan jopa sisällön televisioitumisesta. Te- levisioituminen onkin Herkma- nin tutkimuksen avainsana: sen kautta Herkman tarkastelee glo- balisaatiota ja 1990-luvun sy- vää lamaa. Globalisaation liike- toiminnalle esittämät haasteet saivat aikaan fuusioitumisbuu- min myös viestintäteollisuu- dessa.
Fuusioitumisen yhteydessä Herkman puhuu media-alan konsernisoitumisesta monopo- lien sijaan. Herkman kirjoittaa:
”Sisällöntuotannossa on hyvä
tiedostaa konsernikytkentöjen olemassaolo – ainakin, jos ha- lutaan pitää kiinni riippumatto- muuden ja objektiivisuuden vaikutelmasta.” Oman konser- nin menestyksen lisäksi lehti voi kirjoittaa siis myös konser- ninsa tappioista, mikäli asia on uutisoinnin arvoinen.
Kirja toimii erinomaisena tiivistelmänä median ja talou- den välisen suhteen kehittymi- sestä ja niiden historiasta Suo- messa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Minut se ainakin sai kysymään: kuka omistaa ja ke- net? Jotain jäi vielä uupumaan:
Missä on se ”näkymätön käsi”, joka ohjaa mediasisältöjä ja ke- nelle tämä käsi kuuluu? Siinä on tutkittavaa kerrakseen.
JOONAS JOSEFSSON 3/2006u KIRJA-ARVIOITAu AIKUISKASVATUSu
