Energiatehokkuussopimukset kiinteistö- ja rakennusalalla

(1)

Fanni Hyväri

ENERGIATEHOKKUUSSOPIMUKSET KIINTEISTÖ- JA RAKENNUSALALLA

Kandidaatintyö

Rakennetun ympäristön tiedekunta

Lokakuu 2020

(2)

Fanni Hyväri: Energiatehokkuussopimukset kiinteistö- ja rakennusalalla (Energy efficiency agreements in real estate and construction sectors)

Kandidaatintyö Tampereen yliopisto Rakennustekniikka Lokakuu 2020

Energiatehokkuussopimukset ovat vapaaehtoisia, tavoiteohjelmien kaltaisia sopimuksia, jotka toimivat niihin kuuluvien näkökulmasta joustavana välineenä sekä kannustimena energiatehokkuuden parantamisessa. Sopimukset ovat yksi tärkeimmistä keinoista, joilla Suomen on tarkoitus saavuttaa Euroopan unionin energiatehokkuusdirektiivissä asetetut energiansäästövelvoitteet sekä tehdä osansa unionin yhteisen energiatehokkuustavoitteen hyväksi. Tämä kandidaatintyö käsittelee energiatehokkuussopimuksia kiinteistö- ja rakennusalan näkökulmasta.

Työn tavoitteena oli selvittää, mihin energiatehokkuussopimuksiin kiinteistö- ja rakennusalan toimijat ovat sijoittuneet sekä tutkia, kuinka laajasti kyseisten alojen toimijat ovat sopimuksiin liittyneet. Työ käsittelee myös energiatehokkuuteen liittyviä tukia nostaen esiin aiheesta löytyvää tutkimustietoa sekä selvittää, hyötyvätkö energiatehokkuussopimuksiin liittyneet toimijat niistä enemmän kuin sopimuksiin liittymättömät.

Tutkimus on toteutettu monimenetelmätutkimuksena, jossa on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen osa. Kvalitatiivinen osa on kirjallisuuskatsaus, johon on yhdistetty eri lähteistä löytyvää tietoa energiatehokkuussopimuksista ja niiden taustoista kiinteistö- ja rakennusalan näkökul- masta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee myös energiatehokkuuteen liittyviä tukia omassa luvussaan.

Kvantitatiivisessa osassa on tutkittu, kuinka suuri osa kiinteistö- ja rakennusalan suurimmista toimijoista on liittynyt energiatehokkuussopimuksiin. Kvantitatiivinen osa on toteutettu yhdistämällä kahdesta eri lähteestä löytyneitä tietoja energiatehokkuussopimuksiin liittyneistä ja kiinteistö- ja rakennusalan eri toimialojen suurimmista yrityksistä taulukkomuotoon ja laskemalla tiedoista prosentuaalisia osuuksia siitä, kuinka suuri osa kyseisten toimialojen suurimmista toimijoista on liittynyt energiatehokkuussopimuksiin.

Tutkimuksessa selvisi, että kiinteistö- ja rakennusalan toimijat jakautuvat kiinteistöalan sekä elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksiin, ja että eri toimialojen välillä on suurta vaihtelua sopimuksiin sitoutumisessa. Tuoteteollisuus ja asuntorakennuttajat ovat sitoutuneimpia sopimuksiin. Talotekniikkaurakoitsijat sekä suunnittelun ja konsultoinnin yritykset taas eivät ole sitoutuneet sopimuksiin juuri lainkaan.

Energiatehokkuuteen liittyviä tukia tarkasteltaessa huomattiin, että energiatehokkuussopimuksiin kuuluvat hyötyvät muita enemmän energiakatselmuksiin ja ESCO-hankkeisiin kohdistuvista energiatuista. Lisäksi energiansäästöä tai energiatehokkuutta edistäviin, tavanomaisen teknologian investointihankkeisiin myönnetään tukea pääsääntöisesti vain energiatehokkuussopimuksiin liittyneille. Energiatuet kannustavat siis osaltaan liittymään energiatehokkuussopimuksiin.

Avainsanat: energiatehokkuussopimukset, energiatuki

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.

(3)

1. JOHDANTO ... 1

1.1 Työn tausta ... 1

1.2 Työn tavoite ja rajaukset ... 2

1.3 Aineisto ja menetelmät ... 2

2. ENERGIATEHOKKUUSSOPIMUSTEN TAUSTA ... 4

2.1 Kiinteistö- ja rakennusalan energiankulutus ... 4

2.2 Energiatehokkuussopimuksiin liittyvä lainsäädäntö ... 4

2.3 Aiemmat energiatehokkuussopimukset ... 6

3. ENERGIATEHOKKUUSSOPIMUSTEN NYKYTILANNE ... 7

3.1 Yleistä nykyisistä energiatehokkuussopimuksista ... 7

3.2 Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus ... 9

3.3 Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus ... 12

3.4 Kiinteistö- ja rakennusalan sitoutuneisuus ... 13

4. ENERGIATEHOKKUUTEEN LIITTYVÄT TUET ... 16

4.1 Energiatuki selvityshankkeisiin ... 16

4.2 Energiatuki investointeihin... 20

5. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 23

LÄHTEET ... 25

LIITE A: KIINTEISTÖ- JA RAKENNUSALAN SUURIMMAT TOIMIJAT

ENERGIATEHOKKUUSSOPIMUKSISSA ... 29

(4)

1. JOHDANTO

Tämä kandidaatintyö käsittelee energiatehokkuussopimuksia ja energiatukia rakennus- ja kiin- teistöalan näkökulmasta. Seuraavat alaluvut kertovat tarkemmin työn taustasta, tavoitteesta ja rajauksista sekä käytetystä aineistosta ja menetelmistä.

1.1 Työn tausta

Energiatehokkuus on tärkeä osa ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Kuten Euroopan komissio tiedonannossaan (2018) ilmoitti, ”energiatehokkuutta lisäävien toimenpiteiden on syytä olla kes- kiössä tavoitellessamme neutraaliutta kasvihuonepäästöjen osalta vuoteen 2050 mennessä”.

Suomi on osa Euroopan unionia, ja näin ollen komission linjaukset vaikuttavat myös suomalai- sessa päätöksenteossa. Rakennus- ja kiinteistöalan osuus Suomen energiankulutuksesta on 35

% ja hiilidioksidipäästöistä 30 % (ROTI-hanke 2019, s. 4-6). Rakennus- ja kiinteistöalalla voi siis perustellusti sanoa olevan potentiaalia parantaa koko maan energiatehokkuutta.

EU-tasolla on edellä mainitun tiedonannon lisäksi myös säädetty useampia direktiivejä, jotka liit- tyvät vahvasti energiatehokkuuteen. Tällä hetkellä voimassa oleva, tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi (EU) 2018/2002 tuli voimaan vuonna 2018 ja sen myötä määritettiin myös kansalliset energiansäästötavoitteet sekä EU-tason energiatehokkuustavoite vuodelle 2030. Suomessa energiatehokkuussopimustoiminta on yksi tärkeimmistä keinoista täyttää nämä EU:n asettamat tavoitteet. (Virkkonen et al. 2019, s. 11 & s. 97) Erilaiset vapaaehtoisuuteen perustuvat sopimukset ovat pakollista sääntelyä joustavampi keino ohjata yritysten ja yhteisöjen toimintaa (Liity sopimukseen). Energiatehokkuussopimukset ovat oikeudelliselta luonteeltaan tavoiteohjelman kaltaisia. Ne toimivat sopimukseen liittyjän näkökulmasta joustavana välineenä sekä kannustimena energiatehokkuuden parantamisessa. (Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus 2016;

kunta-alan energiatehokkuussopimus 2016; kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016a;

lämmityspolttonesteiden jakelutoiminnan energiatehokkuussopimus HÖYLÄ IV 2016) Valtion myöntämä energiatuki, ja erityisesti tuen piirissä oleva energiakatselmustoiminta on myös tärkeä osa Suomen energiatehokkuustoimintaa. Työ- ja elinkeinoministeriön asettaman energiatehokkuustyöryhmän raportti (Virkkonen et al. 2019, s. 97-98) arvioi, että energiatehokkuussopimusten toimeenpanoa voisi tehostaa muun muassa lisäämällä ja kehittämällä energiakatselmustoimintaa sekä energiatukea. Kyseisen raportin (Virkkonen et al. 2019, s. 24) mukaan energiakatselmukset liittyvät tiiviisti energiatehokkuussopimusjärjestelmään.

(5)

1.2 Työn tavoite ja rajaukset

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, mihin energiatehokkuussopimuksiin rakennus- ja kiinteistöalan toimijat kuuluvat sekä tutkia, kuinka laajasti kyseisten alojen toimijat ylipäätään ovat sopimuksiin liittyneet. Työ käsittelee myös energiatehokkuuteen liittyviä tukia sekä sitä, että hyötyvätkö energiatehokkuussopimuksiin liittyneet toimijat niistä enemmän ja jos kyllä, niin mi- ten. Energiatukia käsiteltäessä energiakatselmustoimintaa on painotettu, sillä se liittyy erityisen paljon energiatehokkuussopimuksiin, jotka ovat työn pääaihe.

Tutkimus on rajattu niihin energiatehokkuussopimuksiin, jotka Suomessa ovat voimassa ja työ painottuu edelleen niihin energiatehokkuussopimuksiin, joihin rakentamis- ja kiinteistöalan toimijat kuuluvat. Suomen energiatehokkuussopimukset pohjaavat vahvasti EU:n energiatehokkuuteen liittyviin direktiiveihin, joten ne esitellään työssä sopimusten taustoittamiseksi. Mahdolliset EU:n direktiivien taustalla olevat kansainväliset sopimukset on kuitenkin rajattu työstä pois, sillä niihin ei viitata suurimmassa osassa energiatehokkuussopimuksia käsittelevistä lähteistä. EU- tason direktiivit sen sijaan nousevat usein esiin.

Suomen energiatehokkuussopimuksia käsitteleviä tutkimuksia ei tämän kandidaatintyön kirjoi- tushetkellä ole tehty montaakaan. Varsinkaan rakennus- ja kiinteistöalaan keskittyviä tutkimuksia aiheesta ei vielä löydy. Tämä kandidaatintyö siis täydentää energiatehokkuussopimuksiin liittyvää tutkimusaineistoa.

1.3 Aineisto ja menetelmät

Tutkimus on toteutettu monimenetelmätutkimuksena, jossa on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen osa. Kvalitatiivinen osa on kirjallisuuskatsaus, jossa on yhdistetty eri lähteistä löytyvää tietoa energiatehokkuussopimuksista ja niiden taustoista rakennus- ja kiinteistöalan näkökul- masta sekä tarkasteltu energiatukia ja erityisesti energiakatselmustoimintaa, nostaen esiin kyseisiin aiheisiin liittyvää tutkimustietoa. Kvantitatiivisessa osassa on tutkittu, kuinka suuri osa rakennus- ja kiinteistöalan eri toimialojen 10:stä suurimmasta toimijasta on liittynyt energiatehokkuussopimuksiin. Kvantitatiivinen osa on toteutettu yhdistämällä kahdesta eri lähteestä tietoa taulukkomuotoon ja laskemalla tiedoista prosentuaalisia osuuksia siitä, kuinka suuri osa rakennus- ja kiinteistöalan eri toimialojen suurimmista toimijoista on liittynyt energiatehokkuussopimuksiin.

Aineisto on kerätty eri verkkolähteistä, käyttäen hyödyksi muun muassa Google Scholar- sekä Tampereen yliopiston Andor-hakupalveluita. Koska Suomen energiatehokkuussopimuksista ei löydy paljon tutkimustietoa, merkittävä osa työssä käytetyistä lähteistä on erilaisten energiate- hokkuusalan toimijoiden, kuten Motivan sekä työ- ja elinkeinoministeriön, verkkosivuja. Ener- giatukia käsittelevässä luvussa tosin on hieman enemmän käytetty aineistona myös tutkimuksia, sillä kyseisistä aiheista tutkimustietoa löytyy enemmän. Työn kvantitatiivisen osan tietojen kokoamiseen on hyödynnetty Energiatehokkuussopimukset 2017-2025 -verkkosivustolta löyty-

(6)

vää listausta, johon on koottu sopimuksiin liittyneet, sekä Rakennuslehden Suurimmat -työka- lua, jossa on koottuna Suomen suurimpien rakennus- ja kiinteistöalan yhtiöiden tulostietoja. Ky- seisiä lähteitä voi pitää riittävän luotettavina, ja niistä tarvittavat tiedot löytyivät järkevästi koottuna. Rakennuslehden Suurimmat -työkalusta ei tosin löytynyt toimitilakiinteistöihin liittyvää toimialaa, ainut kiinteistöpuolen toimiala kyseisessä työkalussa oli asuntorakennuttajat. Tietoja toi- mitilakiinteistöjen suurimmista omistajista ei löytynyt koottuna mistään, joten ne on jätetty selvi- tyksestä pois. Kyseisten tietojen poimiminen eri lähteistä olisi voinut vähentää selvityksen luo- tettavuutta.

(7)

2. ENERGIATEHOKKUUSSOPIMUSTEN TAUSTA

Tämä luku käy läpi asioita, jotka energiatehokkuussopimusten taustalla vaikuttavat, tarkastellen niitä kiinteistö- ja rakennusalan näkökulmasta. Omina alalukuinaan käsitellään kiinteistö- ja rakennusalan energiankulutus, energiatehokkuussopimuksiin liittyvä lainsäädäntö EU- ja kansalli- sella tasolla sekä nykyistä sopimusta edeltäneet energiatehokkuussopimukset.

2.1 Kiinteistö- ja rakennusalan energiankulutus

Vuonna 2019 julkaistussa Rakennetun omaisuuden tila -raportissa (ROTI-hanke 2019, s. 4-6) kiinteistö- ja rakentamisalan osuudeksi Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on arvioitu 35

%. Tarkempaa erittelyä kiinteistö- ja rakentamisalan energiankäytöstä sektoreittain raportissa ei esitetä. Tilastokeskuksen (2019) mukaan vuonna 2018 rakennusten lämmitykseen kului 25 %, liikenteeseen 16 %, teollisuuteen 48 % ja muihin kohteisiin 12 % energian loppukäytöstä. Ra- kennusteollisuus oletettavasti kuuluu kyseisissä luvuissa teollisuuden sektoriin, joten kiinteistö- ja rakennusalan osuus energiankäytöstä ei tilastokeskuksen tiedoista selviä tarkasti.

Teknologian tutkimuskeskus VTT on tehnyt ROTI 2019 -raportista löytyvät tilasto- ja faktapäivi- tykset, joten raportissa ilmoitettua 35 %:n osuutta Suomen kokonaisenergiankulutuksesta kiin- teistö- ja rakentamisalalle voi pitää uskottavana. Tässä tutkimuksessa käsitellään hieman myös sitä, mille rakennus- ja kiinteistöalan osa-alueille yleisimmät energiatehokkuustoimet kohdistuvat. Sen kannalta olisi siis ollut mielekästä saada selville tarkemmin, kuinka paljon mikäkin kiin- teistö- ja rakennusalan sektori kuluttaa energiaa.

Kiinteistö- ja rakentamisalan energiankäytön voi joka tapauksessa yllä olevan perusteella pää- tellä olevan merkittävä osa koko Suomen energiankäyttöä. Erityisesti rakennusten lämmityk- seen kuluva 25 % osuus kokonaisenergiankäytöstä nousee esiin merkittävänä yksittäisenä ku- luna. Koska kiinteistö- ja rakentamisalan energiankulutus on suurta, voisi niihin kohdistuvilla energiatehokkuustoimilla myös olettaa saavutettavan merkittäviä säästöjä.

2.2 Energiatehokkuussopimuksiin liittyvä lainsäädäntö

Energiatehokkuussopimusten tavoitteet sekä sopimustoiminta ylipäätään pohjaavat vahvasti Euroopan unionilta (EU:lta) tuleviin energiatehokkuutta koskeviin direktiiveihin. Energiatehok- kuussopimukset ovat esimerkiksi yksi niistä toimista, joilla nykyisin voimassa olevaan tarkistet- tuun energiatehokkuusdirektiiviin, (EU) 2018/2002, liittyvät kansalliset energiansäästövelvoitteet sekä Suomen osuus EU-maiden yhteisestä energiatehokkuustavoitteesta pyritään täyttämään.

(Virkkonen et al. 2019, s. 97) Tämä alaluku käy lyhyesti läpi lainsäädännön, joka energiatehokkuussopimuksiin liittyy.

(8)

Ensimmäinen energiatehokkuusdirektiivi (2012/27/EU) tuli voimaan vuonna 2012 ja siinä asetet- tiin kaudelle 2014-2020 jäsenmaita sitova energiansäästövelvoite sekä EU-maiden yhteinen energiatehokkuustavoite vuodelle 2020. Suomi saavutti kyseisen direktiivin 7 artiklan mukaisen kumulatiivisen energiansäästövelvoitteen, joka oli asetettu kaudelle 2014 - 2020, jo hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä. Velvoite saavutettiin jo vuosien 2014 - 2016 energiatehokkuustoimilla, joista pääosa liittyi energiatehokkuussopimuksiin. Energiatehokkuuteen liittyvien tavoit- teiden ja velvoitteiden lisäksi kyseisessä direktiivissä säädettiin myös muun muassa kuluttajien neuvonnasta ja koulutuksesta sekä energiankulutuksen mittaamisesta. (Virkkonen et al. 2019, s. 16-19) Energiatehokkuussopimuksiin liittyvät sitoutuvat sopimuksissa edistämään myös edellä lueteltuja asioita (Liity sopimukseen).

Tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi, (EU)2018/2002, tuli voimaan vuonna 2018. Siinä säädet- tiin EU-maiden yhteinen energiansäästötavoite sekä jäsenmaille sitova energiansäästövelvoite vuosille 2021-2030. Direktiivin 1 artiklan mukaan EU-tason energiansäästötavoite kaudelle on 32,5% ja 7 artiklan mukaan jäsenvaltioita sitoo vuosittainen 0,8%:n kumulatiivinen energian- säästötavoite. Työ- ja elinkeinoministeriön asettamassa energiatehokkuustyöryhmän raportissa (Virkkonen et al. 2019, s. 97) painotetaan, että nykyisen energiatehokkuussopimuskauden jatko on varmistettava hyvissä ajoin, jotta Suomi saavuttaisi 7 artiklan mukaisen tavoitteensa kaudella 2021-2030. Nykyinen sopimuskausi jatkuu vuoteen 2025 saakka. Raportin (Virkkonen et al.

2019, s. 112) mukaan ”numeerisen vaikutusarvion mahdollistavien toimien osalta selkeästi suurimmat säästöt 7 artiklassa ovat saatavissa energiatehokkuussopimuksista.”

EU vaatii jäsenmaitaan raportoimaan saavutetuista energiansäästöistä sekä parannuksista energiatehokkuudessa. Energiatehokkuussopimukseen liittyvät sitoutuvat raportoimaan teh- dyistä energiatehokkuustoimenpiteistä sekä muista energiatehokkuuden parantamiseen tähtää- västä toiminnasta erilliseen seurantajärjestelmään. Sopimuksiin liittyneiden raportointi auttaa Suomea raportoimaan EU:lle. (Sopimus) Tällä hetkellä raportointivaatimuksena on kansallisen integroidun energia- ja ilmastosuunnitelman toimittaminen Euroopan komissiolle. Suomi toimitti sen komissiolle viime vuoden (2019) lopulla. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2019)

Energiatehokkuussopimukset liittyvät myös rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin

(2010/31/EU) ja sen muutoksia sisältävään direktiiviin (2018/844/EU). Ne on mainittu useaan otteeseen kyseisten direktiivien mukaisessa Pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategiassa 2020 - 2050.

EU-maiden on kirjattava EU:n asettamat direktiivit osaksi omaa lainsäädäntöään (Euroopan komissio). Suomessa energiatehokkuuslaki (1429/2014) toimeenpani ensimmäisen energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) ja laki energiatehokkuuslain muuttamisesta (1338/2016) toimeenpani nykyisen energiatehokkuusdirektiivin (EU) 2018/2002 (Virkkonen et al. 2019, s. 16). Myös rakennusten energiatehokkuusdirektiivin johdosta on annettu kansallisia uusia säädöksiä (Ym- päristöministeriö 2020).

(9)

2.3 Aiemmat energiatehokkuussopimukset

Energiatehokkuussopimusten kanssa samankaltaisia ”energiansäästösopimuksia” on ollut 1990-luvulta lähtien Suomessa (Motiva 2006). Vuonna 2008 tuli voimaan ensimmäinen energiatehokkuussopimuksen nimellä kulkeva sopimus, joka jatkui vuoteen 2016 saakka. Nykyinen voimassa oleva sopimus alkoi vuonna 2017. (Takana pitkä historia) Tämä alaluku käy lyhyesti läpi aiemmat energiansäästö- ja energiatehokkuussopimukset, jotka ovat edeltäneet nykyistä sopimusta.

Motivan vuonna 2006 julkaisema raportti käy vuosina 1997-2005 voimassa olleita energian- säästösopimuksia ja niiden tuloksia läpi. Raportin mukaan jo vuonna 1992 solmittiin ensimmäi- nen vapaaehtoinen energiansäästösopimus. Toiminta laajeni suurimittaiseksi vuonna 1997, kun elinkeinoelämän keskeiset toimialajärjestöt sitoutuivat siihen. Silloin sopimusjärjestelmään luo- tiin erikseen energiansäästösopimukset teollisuudelle, energia-alalle ja kuntasektorille. Vuonna 1999 sopimuksia syntyi lisää, muun muassa kiinteistö- ja rakennusalan energiansäästösopimus.

Vuonna 1997 alkanut sopimuskausi jatkui ja kehittyi vuoteen 2005 saakka. Silloin voimassa olleita sopimuksia jatkettiin vielä vuoteen 2007 saakka, jotta vuonna 2008 alkanutta ”kolmannen polven sopimusta” varten ehdittiin kehittää uusia työkaluja ja toimintatapoja. (Motiva 2006) Vuoden 2005 lopussa voimassa oli yhteensä 8 erillistä energiansäästösopimusta ja lisäksi kaksi energiansäästöohjelmaa. Kiinteistö- ja rakennusalalle oli oma sopimuksensa, jossa toimialan puolesta sopimusosapuolena oli Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry, joka edustaa nykyisessäkin sopimuksessa toimialaa. Lisäksi asuinkiinteistöalalle oli oma sopimuksensa, jossa toimialaa edusti Asuinkiinteistö- ja rakennuttajaliitto ASRA ry. (Motiva 2006)

Vuosina 2008-2016 voimassa olleita energiatehokkuussopimuksia oli neljä, elinkeinoelämän, kunta-alan, kiinteistöalan sekä öljyalan sopimukset. Elinkeinoelämän sopimuksen alle oli luotu useita toimenpideohjelmia eri toimialoille, yhteensä 15 toimenpideohjelmaa. Kiinteistöalan energiatehokkuussopimukseen kuului kaksi toimenpideohjelmaa, toimitilakiinteistöjen ja vuokra- asuntoyhteisöjen ohjelmat. (Mitä ovat energiatehokkuussopimukset) Sopimusjärjestelmän ra- kenne oli hyvin samankaltainen kuin nykyisin.

(10)

3. ENERGIATEHOKKUUSSOPIMUSTEN NYKYTI- LANNE

Tällä hetkellä Suomessa on voimassa neljä energiatehokkuussopimusta. Voimassa on elinkei- noelämän, kunta-alan ja kiinteistöalan energiatehokkuussopimukset sekä lämmityspolttonestei- den jakelutoiminnan energiatehokkuussopimus HÖYLÄ IV. Kaikkiin sopimuksiin liittyy toimenpideohjelma, joissa on määritetty tarkemmin kyseisille toimialoille suunniteltuja toimenpiteitä ja asetettuja tavoitteita. Elinkeinoelämän ja kiinteistöalan sopimuksissa toimenpideohjelmia on useampia sopimusten kattaessa useita eri toimialoja. (Sopimus)

Rakennus- ja kiinteistöalalla on erilaisia toimijoita ja erikoisaloja niin laajasti, että ne sijoittuvat useamman kuin yhden energiatehokkuussopimuksen ja toimenpideohjelman alle. Kiinteistöalan toimijat sijoittuvat loogisesti kiinteistöalan sopimukseen, mutta esimerkiksi rakennustuotantoon, rakennustuoteteollisuuteen, suunnitteluun ja konsultointiin liittyvät yritykset sekä talotekniikkaurakoitsijat ja muut erikoisurakoitsijat hajautuvat elinkeinoelämän sopimuksen sisällä useampaan toimenpideohjelmaan.

Tässä luvussa käydään tarkemmin läpi yleisiä nykyisiin sopimuksiin liittyviä asioita, perehdytään tarkemmin kiinteistöalan ja elinkeinoelämän sopimuksiin ja niiden toimenpideohjelmiin sekä tutkitaan rakennus- ja kiinteistöalan yritysten sitoutuneisuutta. Kiinteistöalan ja elinkeinoelämän sopimuksiin keskitytään siksi, että rakennus- ja kiinteistöala jakautuu niiden alle.

3.1 Yleistä nykyisistä energiatehokkuussopimuksista

Sopimusten yhtenä tavoitteena on parantaa siihen liittyneiden tahojen energiankäytön tehokkuutta. Tämä pyritään konkreettisesti saavuttamaan ohjaamalla sopimusten piirissä olevia yri- tyksiä ja yhteisöjä parempaan energiatehokkuuteen. Tarkoituksena on, että sopimuksiin liittyvät asettavat itselleen tietyn energiankäytön tehostamistavoitteen ja toteuttavat sitten erilaisia toi- menpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi. Sopimuksiin liittyneet toimijat raportoivat vuosittain teh- dyistä energiatehokkuustoimenpiteistä sekä muista parantamiseen tähtäävästä toiminnasta erilliseen seurantajärjestelmään. Kyseisten raporttien avulla Suomi puolestaan raportoi vuosittain EU:lle energiansäästön toteutumisesta energiatehokkuusdirektiiviin liittyvien raportointivaati- musten mukaisesti. Tällä tavalla pyritään täyttämään yksi toinen sopimusten taustalla olevista tavoitteista eli energiatehokkuusdirektiivissä asetetut velvoitteet. (Liity sopimukseen)

Tämänhetkiset sopimukset ovat voimassa vuoteen 2025 saakka. Koska EU:n energiatehokkuusdirektiivin (EU)2018/2002 3 §:ssa asetettu yleistavoite ja saman direktiivin 7 §:n mukaiset nykyiset energiansäästövelvoitteet ulottuvat vuoteen 2030, täytyy neuvottelut uudesta sopimuksesta tai sopimuskauden jatkamisesta käynnistää hyvissä ajoin ennen nykyisen sopimuskauden päättymistä. (Virkkonen et al. 2019, s. 24)

(11)

Liittyessään energiatehokkuussopimukseen yritys/yhteisö asettaa ohjeellisen energiankäytön tehostamistavoitteen sopimuskaudelle. Kyseinen tavoite lasketaan ”liittymishetkellä käytössä olevasta, normaalia toimintaa edustavan kalenterivuoden, energiankäytöstä”. Tavoitteeksi sopimuskaudelle eli liittymisajankohdasta vuoden 2025 loppuun asetetaan 7,5% liittyjän energian- käytöstä. Jos liittyjä on ollut mukana jo aiemmissa energiatehokkuussopimuksissa, tavoitetaso on eri. Liittyjän energiankäytön ei siis edellytetä olevan alempi kuin sopimukseen liittymishet- kellä, vaan tavoite liittyy nimenomaan energiankäytön tehostamiseen. (Liity sopimukseen) Tehostamistavoitteen saavuttamiseksi energiatehokkuussopimukseen liittyvä sitoutuu myös alla olevan kuvan (1) asioihin siten, ”kun se on teknisesti ja taloudellisesti sekä terveys-, turvalli- suus- ja ympäristönäkökohdat huomioon ottaen mahdollista”. (Liity sopimukseen)

Kuva 1. Asioita, joihin energiatehokkuussopimuksissa sitoudutaan.

Energiatehokkuussopimukset ovat, kuten sopimuksissa määritelläänkin, oikeudelliselta luonteeltaan tavoiteohjelmien kaltaisia. Niihin liittyvien velvoitteiden laiminlyönti ei aiheuta sopimuksiin kuuluville muita oikeudellisia seuraamuksia kuin sopimuksesta erottamisen ja tapauskohtaisesti myös sopimuksen perusteella saatujen energiatukien takaisin perimisen. Sopimusvelvoitteiden laiminlyöntiä ei myöskään seuraa suoraan erottaminen, vaan Energiavirasto lähettää ensin kir- jallisen huomautuksen asianomaiselle ja antaa tietyn määräajan toiminnan korjaamiselle. Sopi- mus toimiikin siis liittyjien näkökulmasta joustavana välineenä sekä kannustimena energiatehokkuuden parantamisessa. (Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus 2016; kunta-alan energiatehokkuussopimus 2016; kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016a; lämmityspolttonestei- den jakelutoiminnan energiatehokkuussopimus HÖYLÄ IV 2016)

Motiva teetti vuonna 2019 kyselyn, jossa selvitettiin energiatehokkuussopimuksissa mukana olevien yritysten näkemyksiä energiatehokkuuden nykytilasta ja tulevaisuudesta. Vastauksia ky- selyyn saatiin 193 kappaletta. Kyselystä ilmenee, että energiatehokkuussopimukseen kuuluvat

(12)

näkevät energiatehokkuuden tärkeäksi, mikä on tietysti loogista sopimusten ollessa vapaaehtoisia ja tavoiteohjelmien kaltaisia. 78% vastaajista koki, että energiatehokkuudella on erittäin tai melko suuri merkitys yritykselle. Kustannussäästöt olivat keskeisin vaikutin energiatehokkuustoimiin, ne vaikuttivat päätöksiin 82%:lla vastaajista. Kiinteistötekniikkaan kohdistuvat investoinnit kiinnostivat monia. Vastaajista noin 58% arvioi yrityksensä lähivuosien energiatehokkuusinvestointien kohdistuvan kiinteistötekniikkaan. (Motiva 2019d) Energiatehokkuuteen liittyviä toimen- piteitä sekä niistä saatavia kustannussäästöjä käsitellään tarkemmin kiinteistöalan ja elinkei- noelämän energiatehokkuussopimuksia käsittelevissä alaluvuissa 3.2 ja 3.3.

Yllä mainitussa kyselytutkimuksessa havaittua kustannussäästöjen hakemista energiatehokkuustoimilla tukee myös ympäristöministeriön tilaama ja Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen sekä Teknologian tutkimuslaitoksen tekemä tutkimus (Honkatukia et al. 2015), joskin hieman eri näkökulmasta. Kyseinen tutkimus selvitti EU:n energiatehokkuusdirektiivin taloudellisia vaiku- tuksia ja keskittyi kiinteistösektoriin. Siinä havaittiin, että tarkastellulla energiatehokkuuden parantamisen tasoilla energiatehokkuuden parantaminen on kansantalouden tasolla kannattavaa.

Tutkimuksen mukaan ”uusien rakennusmääräysten aiheuttamat teknologiarajoitteet heikentävät taloudellista tehokkuutta, mutta investointiaktiivisuuden nousu riittää kompensoimaan tämän menetyksen”.

Vuonna 2019 valmistuneessa työ- ja elinkeinoministeriön teettämässä energiatyöryhmän raportissa (Virkkonen et al. 2019, s. 28-29) arvioidaan, että potentiaalisimmat energiatehokkuustoi- menpiteet rakennuksille liittyvät kiinteistönpidon työkalujen integrointiin ja kehittämiseen, energiatehokkuuden osaamisen ja koulutuksen lisäämiseen, korjausrakentamisen tukemiseen sekä toimitilojen ja julkisten rakennusten tilatehokkuuden parantamiseen. Raportissa nostetaan esiin myös siirtyminen kohdekohtaisten energia-asioiden ja säästötoimenpiteiden hallinnasta systee- miseen kokonaistoiminnan hallintaan.

Tällä hetkellä tietoja sopimuksilla aikaan saaduista energiansäästöistä löytyy nykyisen sopimuksen kahdelta ensimmäiseltä vuodelta, eli vuosilta 2017-2018. Silloin sopimusten piirissä olevat yritykset ja yhteisöt raportoivat säästöjä 5,2 terawattituntia, mikä vastaa noin 1,3 prosenttia Suo- men kokonaisenergiankäytöstä vuonna 2018. Mukana sopimuksissa olevat vastaavat tällä het- kellä (16.7.2020) lähes 60%:sta Suomen kokonaisenergiankäytöstä. (Tulokset; Liity sopimukseen)

3.2 Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus

Kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksessa sopimusosapuolina ovat valtion puolesta ympä- ristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja Energiavirasto sekä kiinteistöalan puolesta RAKLI ry. Sopimukseen kuuluu kaksi toimenpideohjelmaa, toimitilakiinteistöjen ja vuokra-asuntoyhtei- söjen toimenpideohjelmat. (Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016a)

(13)

Vuokra-asuntoyhteisöjen toimenpideohjelmassa kohderyhmäksi on määritelty ”RAKLIn jäsenyri- tykset ja -yhteisöt, joilla on vuokra-, asumisoikeus-, ja/tai osaomistusasuntokantaa” ja lisäyk- senä ”kunta-alan energiatehokkuussopimukseen liittyvä kunta liittää asuinrakennuskantansa en- sisijaisesti vuokra-asuntoyhteisöjen toimenpideohjelmaan”. Toimenpideohjelman yhteinen ohjeellinen energiansäästötavoite koko nykyiselle sopimuskaudelle on 7,5% toimenpideohjelmaan kuuluvien energiankäytöstä. (Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016b) Tavoite on siis sama kuin mihin yksittäiset toimijat sitoutuvat energiatehokkuussopimukseen liittyessään.

Toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelmassa kohderyhmäksi on määritelty ”RAKLIn jäsenyhtei- söt, joilla on toimitilakiinteistöjä, jotka eivät kuulu Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen toimialakohtaisten toimenpideohjelmien piiriin.” Myös siinä yhteinen ohjeellinen energiansäästö- tavoite on 7,5% toimenpideohjelmaan kuuluvien energiankäytöstä. (Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016c)

Alaluvussa 3.1 läpi käytyjen velvoitteiden ja sitoumusten lisäksi molempiin toimenpideohjelmiin on kirjattu joitakin spesifimpiä tavoitteita ja velvoitteita toimijoille. Vuokra-asuntoyhteisöjen toimenpideohjelmassa mainitaan erikseen toimijan asukkaiden energiankäytön tehostamiseen kohdistuvat toimenpiteet sekä toimijan kiinteistönhoitoon ja ylläpitoon kohdistuvat toimenpiteet.

Näitä on tarkennettu niin, että asukkaiden energiankäytön tehostamiseen kohdistuvia toimenpi- teitä ovat suunnitelmallinen asukkaiden tiedottaminen ja opastus liittyen energiatehokkuuteen sekä sellaisen asukastoiminnan tukeminen, jossa energiatehokkuuden jatkuva parantaminen on mukana. Toimenpiteisiin kuuluvat myös asuntokohtaiseen mittaukseen perustuvan seurannan edistäminen sekä todelliseen energiankulutukseen perustuvaan laskutuksen käyttöön siirtyminen, jos se on järkevästi toteutettavissa. Toimijan kiinteistönhoitoon ja ylläpitoon kohdistuviin toimenpiteisiin kuuluu kiinteistönhoitosopimuksissa energiatehokkuuteen liittyvien velvoitteiden huomioon ottaminen ja niiden toteutumisen valvominen sekä kohdekohtaisen kuukausitason ku- lutusseurannan käyttöönoton edistäminen. Kulutusseurantaan tulisi kuulua lämmön, kiinteis- tösähkön ja polttoaineiden sekä veden kulutuksen seuranta. Niiden lisäksi myös energian ja veden ominaiskulutuksia (kWh/m² ja kWh/m³ sekä veden kulutuksen osalta l/m³/vuosi ja l/asu- kas/vrk) tulisi seurata. (Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016b)

Toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelmassa on vastaavasti mainittu toimijan kiinteistönhoitoon ja ylläpitoon kohdistuvat toimenpiteet, jossa selite on sanasta sanaan sama kuin vuokra-asuntoyh- teisöjen toimenpideohjelmassa, sekä toimijan vuokralaisten energiankäytön tehostamiseen kohdistuvat toimenpiteet, jonka sisältö on myös hyvin pitkälle sama kuin vuokra-asuntoyhteisöjen toimenpideohjelmassa. Toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelmassa käytetään vain sanaa ”vuok- ralaiset” sanan ”asukkaat” sijasta. (Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016c)

Motiva ylläpitää sivustoa, jossa julkaistaan energiatehokkuussopimuksiin liittyneiden vuosittai- sista raporteista koottua dataa. Vuokra-asuntoyhteisöjen ja toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelmien tuloksista löytyvät tuoreimmat tiedot tällä hetkellä (5.8.2020) ovat vuodelta 2018. Seu- raavissa kappaleissa käsitellään tarkemmin näitä tietoja.

(14)

Taulukkoon (1) on koottu yleisimpiä kiinteistöalan energiatehokkuussopimukseen kuuluvien ra- portoimia toimenpiteitä. Kuten taulukosta näkee, ilmanvaihtoon, lämmitysjärjestelmiin sekä valaistukseen liittyvät toimenpiteet ovat lukumääräisesti selvästi yleisimpiä ja niillä on myös saavu- tettu suurimmat kustannussäästöt. Tiedot kustannussäästöistä eri toimenpideluokittain löytyivät vain miljoonien eurojen tarkkuudella, joten pienempiä säästöjä tuottaneiden toimenpideluokkien kustannussäästöt ovat pyöristyneet nollaan. Yhteensä kustannussäästöjä raportoitiin kiinteistö- alan energiatehokkuussopimuksessa vuosina 2017-2018 9 miljoonaa euroa (Motiva 2019b).

Taulukko 1. Vuosina 2017-2018 kiinteistöalan energiatehokkuussopimusten toimenpideohjel- missa raportoituja toimenpiteitä. (Motiva 2019b)

Toimenpideluokka

Energiansäästö [GWh/a]

Luku- määrä

Osuus kokonais- säästöstä [%]

Kustannus- säästö [milj. €]

Ilmanvaihto 49 599 31 3

Lämmitysjärjestelmä 38 509 24 2

Valaistus 13 464 8 1

Rakenteet 9,7 187 6 0

Käyttö- ja prosessive-

sijärjestelmät 9,62 195 6 0

Jäähdytys 4,32 80 3 0

Aurinkosähkö 2,43 18 2 0

Muu uusiutuva sähkö 3,07 17 2 0

Toimenpideohjelmittain säästöjä tarkasteltaessa toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelma on tuottanut vuosina 2017-2018 hieman enemmän tulosta kuin vuokra-asuntoyhteisöjen toimenpideohjelma. Toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelmassa vuonna 2018 voimassa oleva energian- säästö oli 90 GWh vuosittain ja kustannussäästö 5,5 miljoonaa euroa vuosittain. Vuokra-asunto- yhteisöjen toimenpideohjelmassa taas energiansäästöä kertyi vuosittain 66,5 GWh ja kustan- nussäästöjä 3,5 miljoonaa euroa. (Motiva 2019b)

Kuvassa (2) on graafisesti esitetty molempien toimenpideohjelmien energiansäästötavoitteet tällä sopimuskaudella sekä vuosina 2017-2018 saavutetut säästöt. Vaaka-akselilla on aika vuosien tarkkuudella ja pystyakselilla energiansäästö gigawattitunteina vuosittain. Kuten kuvassa näkyy, molemmissa ohjelmissa sopimuskauden ensimmäisten vuosien säästöt ovat ylittäneet tavoitteet, varsinkin toimitilakiinteistöjen toteutuneet säästöt ovat olleet reilusti edellä tavoitetta.

Kuvaan on merkitty myös sopimuskauden päättymisvuonna 2025 voimassa olevat säästöt. Eri- laisille energiansäästötoimille on määritetty tietty elinikä, eli tehdyistä toimista koituvat säästöt voidaan laskea säästövaikutuksiin mukaan vain tietyn aikaa (Väisänen et al. 2017, s. 10). Tä- män takia vain osa vuosina 2017-2018 tehdyistä energiatehokkuustoimista on voimassa sopimuksen päättyessä vuonna 2025. Kuvaan (2) on merkitty toimenpideohjelmittain, kuinka paljon säästöjä on silloin vielä voimassa.

(15)

Kuva 2. Kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksen toimenpideohjelmien energiansäästöta- voitteet ja toteutuneet säästöt vuoteen 2018 mennessä. Mukaillen Motivan sopimustulosten sivustolta (Motiva 2019b) löytyvää kuvaajaa.

Kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksessa mukana olevien määrä on jonkin verran muuttu- nut vuodesta 2018, joten nykytilanne säästöjen ja muidenkin yllä käsiteltyjen asioiden suhteen voi olla jonkin verran erilainen kuin nykyisen sopimuksen aloitusvuosina 2017-2018. Vuonna 2018 toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelmaan oli liittynyt 56 toimijaa ja vuokra-asuntoyhteisö- jen toimenpideohjelmaan oli liittynyt 32 toimijaa (Motiva 2019b). Heinäkuun alussa vuonna 2020 taas toimitilakiinteistöjen toimenpideohjelmaan oli liittynyt 93 toimijaa ja vuokra-asuntoyhteisöjen toimenpideohjelmaan taas oli liittynyt 36 toimijaa (Sopimukseen liittyneet). Erityisesti toimitila- kiinteistöjen toimenpideohjelmaan liittyneiden määrä on siis noussut.

3.3 Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus

Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksessa sopimusosapuolina ovat valtion puolesta työ- ja elinkeinoministeriö ja Energiavirasto sekä elinkeinoelämän puolesta yhdeksän eri alan kes- kusliitot (Sopimus). Sopimuksessa on mukana muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK, jonka yksi suurimmista jäsenjärjestöistä on rakennusalan keskusliitto Rakennusteollisuus RT ry (Sopimus; Rakennusteollisuus RT). Sopimukseen kuuluu 13 toimenpideohjelmaa, joista kaksi, yleisen teollisuuden sekä yleisen palvelualan toimenpideohjelmat, ovat sellaisia, joihin yritykset, joiden toimialueelle ei ole laadittu omaa toimenpideohjelmaa, voivat liittyä. (Sopimus)

Elinkeinoelämän sopimus on jäsenmäärältään suurin energiatehokkuussopimuksista. Energia- tehokkuussopimusten sivustolta löytyvästä liittyneiden listauksesta laskettaessa siihen kuului vuoden 2020 elokuun alussa lähes 66% kaikista sopimuksiin liittyneistä. (Sopimukseen liittyneet)

Energiatehokkuussopimuksiin liittyneet rakennusalan toimijat sijoittuvat yleisen teollisuuden, teknologiateollisuuden sekä energiavaltaisen teollisuuden toimenpideohjelmiin (Sopimukseen

0 50 100 150 200 250

2017 2019 2021 2023 2025

GWh/a

Toimitilakiinteistöjen energiansäästötavoite Toimitilakiinteistöjen toteutuneet säästöt Vuokra-asuntoyhteisöjen energiansäästötavoite Vuokra-asuntoyhteisöjen toteutuneet säästöt Toimitilakiinteistöjen vuonna 2025 voimassa olevat säästöt

Vuokra-asuntoyhteisöjen vuonna 2025 voimassa olevat säästöt

(16)

liittyneet). Kyseiset toimenpideohjelmat eivät kuitenkaan suoraan kohdistu rakennus- tai kiinteis- töalaan, jotka tässä työssä ovat rajauksena. Niitä ei tästä syystä käsitellä yhtä yksityiskohtai- sesti kuin aiemmin kiinteistöalan sopimuksen yhteydessä toimitila- sekä vuokra-asuntoyhteisö- jen toimenpideohjelmia käsiteltiin.

Valtaosa, noin 95%, energiatehokkuussopimuksilla saavutetuista raportoiduista säästöistä syntyi vuosina 2017-2018 elinkeinoelämän sopimukseen kuuluvilla toimijoilla. Tämä tulee ilmi tarkasteltaessa Motivan ylläpitämältä sopimustulokset-verkkosivustolta löytyvää dataa energiatehokkuussopimuksiin kuuluvien raportoinneista. Elinkeinoelämän sopimukseen kuuluu energiavaltaisen elinkeinoelämän teollisuuden sekä metsäteollisuuden toimenpideohjelmat, joissa suurin osa, noin 69%, sopimusten säästöistä on syntynyt. (Motiva 2019c) Myös rakennusalan tuoteteollisuuden yrityksiä kuuluu kyseisiin energiavaltaisen teollisuuden toimenpideohjelmiin (Sopi- mukseen liittyneet).

3.4 Kiinteistö- ja rakennusalan sitoutuneisuus

Tämä alaluku käsittelee kiinteistö- ja rakennusalan toimijoiden sitoutuneisuutta energiatehokkuussopimuksiin. Alojen toimijoiden sitoutuneisuutta tutkitaan selvittämällä, kuinka suuri osa eri sektoreiden 10 suurimmasta toimijasta on liittynyt energiatehokkuussopimuksiin. Tässä suurim- miksi luokitellut toimijat ovat liikevaihdon perusteella suurimpia yrityksiä.

Tarvittavat tiedot eri sektoreiden suurimmista yrityksistä löytyivät valmiiksi järjestettyinä Raken- nuslehden Suurimmat-työkalusta, johon on koottu Suomen suurimpien rakennus- ja kiinteistö- alan yhtiöiden tulostietoja. Tässä työssä käytetyt tulostiedot ovat vuodelta 2019. Työkalussa yritykset oli jaettu kuvan (3) mukaisiin sektoreihin, ja samaa jakoa päädyttiin käyttämään myös tässä tutkimuksessa. Energiatehokkuussopimukset 2017-2025 -verkkosivustolla on listaus sopimuksiin liittyneistä. Tämän tutkimuksen tekohetkellä listaus (Sopimukseen liittyneet) oli päivitetty viimeksi 11.8.2020.

Kuva (3) havainnollistaa, kuinka suuri osa eri toimialojen 10 suurimman yrityksen yhteenlasketusta liikevaihdosta kuuluu energiatehokkuussopimuksiin liittyneille yrityksille. Asettelun on tarkoitus havainnollistaa pelkkiä erillisiä prosenttiosuuksia ja liikevaihtojen suuruuksia paremmin alojen ja sopimukseen kuuluvien välistä vertailua. Prosenttiosuudet kun ovat aina riippuvaisia siitä, kuinka suuri siihen liittyvä kokonaisluku on.

Tuoteteollisuus, jonka 10 suurimmalla yrityksellä on myös tämän vertailun suurin yhteenlaskettu liikevaihto, nousee esiin kuvassa (3) niin suurimman yhteenlasketun liikevaihtonsa kuin sopimukseen kuuluvien puolesta. Taulukosta (2) löytyy tarkemmat prosentit kyseisistä osuuksista, ja sieltä nähdään, että tuoteteollisuuden suurimpien yritysten liikevaihdosta yli 84% kuuluu sopimuksiin. Myös rakennusliikkeillä ja erikoisurakoitsijoilla, toisella suuren liikevaihdon toimialalla, yli 40% yhteenlasketusta liikevaihdosta kuuluu sopimuksiin kuuluville toimijoille. Taulukon (2) mukaan kuitenkin vain 2/10 suurimmista yrityksistä kuuluu sopimuksiin. Tätä selittää se, että toi-

(17)

nen energiatehokkuussopimukseen liittyneistä on alan suurin toimija. Myös asuntorakennuttajilla, taulukon (2) mukaan, yli 75% yhteisestä liikevaihdosta kuuluu energiatehokkuussopimuksiin liittyneille toimijoille. Kymmenestä suurimmasta talotekniikkaurakoitsijoista kukaan ei ole liittynyt sopimuksiin ja suunnittelun ja konsultoinninkin suurimmista yrityksistä vain yksi on liittynyt.

Kuva 3. Eri toimialojen sitoutuneisuus energiatehokkuussopimuksiin.

Taulukossa (2) on tarkempien prosenttiosuuksien lisäksi listattuna määrät, kuinka moni 10 suurimmasta yrityksestä energiatehokkuussopimuksiin kuuluu sekä toimenpideohjelmat, mihin kunkin sektorin sopimuksiin liittyneet kuuluvat. Kuten taulukosta näkee, rakennus- ja kiinteistöalan toimijat jakautuvat usean eri toimenpideohjelman alle. Tuoteteollisuuden toimialan sisälläkin on hajontaa useampaan toimenpideohjelmaan. Muiden toimialojen sisällä ainakin tässä tutkimuksessa huomioon otetuista kaikki kuuluvat samoihin toimenpideohjelmiin. Suurimmista asuntora- kennuttajista kaikki sopimuksiin kuuluvat ovat vuokra-asuntojen toimenpideohjelmassa mukana ja rakennusliikkeiden ja erikoisurakoitsijoiden toimialan molemmat sopimuksiin liittyneet kuuluvat yleisen teollisuuden toimenpideohjelmaan.

0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 18000 Rakennusliikkeet ja erikoisurakoitsijat

Tuoteteollisuus Suunnittelu ja konsultointi Talotekniikkaurakoitsijat Asuntorakennuttajat

Liikevaihto [milj. €]

Kuuluu sopimukseen Ei kuulu sopimukseen

(18)

Taulukko 2. Eri toimialojen sitoutuneisuus energiatehokkuussopimuksiin sekä toimenpideohjel- mia, joihin alojen toimijat ovat liittyneet.

Suurimmat 2019 Liittyneet 11.8.2020

Sopimukseen kuuluu / 10 suu- rinta

Toimenpideohjel- mat, joihin kuulu- vat

Suurimpien yhteenlas- ketusta liikevaihdosta kuuluu sopimuksiin Rakennusliikkeet ja eri-

koisurakoitsijat 2/10 Yleinen teollisuus 40,80 %

Tuoteteollisuus

6/10

Energiavaltainen teollisuus: elinkei-

noelämä 84,18 %

Energiavaltainen teollisuus: metsä- teollisuus

Teknologiateolli- suus

Suunnittelu ja konsul-

tointi 1/10 Yleinen palveluala 7,50 %

Talotekniikkaurakoitsijat 0/10 0,00 %

Asuntorakennuttajat

7/10

Vuokra-asuntoyh-

teisöt 75,79 %

Taulukossa (3) ja kuvassa (2) vain asuntorakennuttamisen toimiala liittyy selkeästi eniten kiin- teistöalaan. Kaikki tässä tutkimuksessa huomioon otetuista, sopimukseen liittyneistä, asuinra- kennuttajista kuuluvat vuokra-asuntoyhteisöjen toimenpideohjelmaan. Julkisilta nettisivustoilta ei tällä hetkellä löydy luotettavaa listausta suurimmista toimitilojen omistajista, joten toimitilayritykset ovat jääneet pois tästä tutkimuksen osasta.

Työssä on liitteenä (A) suurempi taulukko, johon on yrityskohtaisesti merkitty, kuuluvatko ne energiatehokkuussopimuksiin ja jos kyllä, niin mihin toimenpideohjelmaan. Taulukko (2) ja kuva (3) on tehty kyseisen liitteenä olevan taulukon tietojen pohjalta.

(19)

4. ENERGIATEHOKKUUTEEN LIITTYVÄT TUET

Valtioneuvosto on antanut asetuksen (1098/2017) energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista vuosina 2018-2022, ja siinä säädetään energiatuen myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä.

Energiatukea myönnetään kyseisen asetuksen (1098/2017) mukaisesti erilaisiin energiaan liittyviin investointi- ja selvityshankkeisiin, tietyin edellytyksin ja rajoituksin. Virkkonen et al.:n (2019, s. 27) mukaan energiatuen myöntämisen tarkoituksena on käynnistää energiansäästöä edistä- viä hankkeita ja pienentää uuden teknologian hankkimiseen liittyvää investointiriskiä.

Yleisesti ottaen energiatukea voidaan myöntää silloin, jos hanketta tai siihen liittyvää uutta teknologiaa ei toteutettaisi ilman tuen saamista. Tuetuissa hankkeissa voidaan vasta tuen myöntä- mistä koskevan päätöksen saamisen jälkeen tehdä sitovia päätöksiä tai tilauksia, joiden jälkeen hankkeen peruuttaminen ilman merkittävää taloudellista menetystä ei ole mahdollista. Pääsään- töisesti energiatuen myöntää Innovaatiorahoituskeskus Business Finland. Työ- ja elinkeinomi- nisteriö päättää tuen myöntämisestä silloin, kun hankkeen hyväksyttävät kustannukset ovat yli 5 miljoonaa euroa tai hanke liittyy uuteen teknologiaan ja sen hyväksyttävät kustannukset ovat yli miljoona euroa. (Energiatuki)

Tässä luvussa tarkastellaan näitä energiatehokkuuteen liittyviä tukia tarkemmin, nostaen esiin niistä löytyvää tutkimustietoa. Luvussa selvitetään myös, vaikuttaako energiatehokkuussopimuksiin kuuluminen tuen saamiseen tai sen suuruuteen. Selvityshankkeisiin liittyviä tukia sekä investointeihin liittyviä tukia käsitellään omissa alaluvuissaan.

4.1 Energiatuki selvityshankkeisiin

Selvityshankkeella tarkoitetaan yllä mainitussa valtioneuvoston asetuksessa (1098/2017) ”energiakatselmuksia ja -analyysejä, muita suoraan investointeihin liittyviä selvityksiä sekä selvityksiä uuden menetelmän kehittämiseksi”. Tämä alaluku keskittyy erityisesti energiakatselmuksiin, sillä niistä löytyy runsaasti tutkimustietoa ja koska erilaiset energiakatselmukset ovat selvästi suurin selvityshankkeisiin liittyvän energiatuen kohde. Kuten alempana alaluvussa olevasta kuvasta (4) selviää, vain 12% vuosina 2016-2018 selvityshankkeisiin myönnetyistä energiatuista kohdistui energia-analyyseihin, loput kohdistuivat erilaisiin katselmuksiin ja katsauksiin.

Energiaviraston energiakatselmuksia käsittelevällä verkkosivuilla energiakatselmusten tarkoi- tukseksi on määritelty katselmuskohteen/-kohteiden energiakäytön analysointi sekä energian- säästöpotentiaalin selvittäminen. Motivan (2019a) mukaan yritykset ja yhteisöt voivat saada energiatukea näihin katselmuksiin silloin, kun katselmus toteutetaan ja raportoidaan työ- ja elin- keinoministeriön sekä Motivan ohjeiden mukaisesti ja lisäksi katselmoitavan kohteen tai kohteiden tulee olla tuen hakijan omistuksessa.

(20)

Energiakatselmusten tukitoiminnalla on jo historiaa Suomessa, sillä energiakatselmustukia on jaettu jo vuodesta 1992, kuten Khanin (2006, s. 3) suomalaisia energiakatselmustukia käsittele- västä tutkimuksesta selviää. Väisänen et al. (2003, s. 11) mukaan katselmustoiminnan aloitta- minen Suomessa vuosina 1992-1994 loi uusia työmahdollisuuksia, joten osa toimintaan inves- toiduista rahoista palautui valtiolle veroina ja työttömyyteen liittyvien kulujen vähenemisenä.

Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2019 tukilinjauksen mukaan kaikille energiatehokkuussopimuksiin liittyneille kunnille sekä pk-yrityksille (pienille ja keskisuurille yrityksille) energiakatselmuksiin liittyvä energiatuki on 50% hyväksytyistä katselmuksen työkustannuksista. Energiate- hokkuussopimukseen kuulumattomille tuki on 40%. Poikkeuksena uusiutuvan energian kunta- katselmustuki on kaikille kunnille 50%. Suuret yritykset on rajattu energiakatselmuksiin kohdis- tetun tuen piiristä pois. (Motiva 2020a) Energiaviraston energiakatselmuksia käsittelevällä sivulla määritellään suureksi yritykseksi sellaiset yritykset, joilla on yli 250 työntekijää, tai joiden liikevaihto on yli 50 miljoonaa euroa vuosittain ja taseen loppusumma yli 43 miljoonaa euroa.

Suuret yritykset eivät voi saada energiatukea katselmuksiin, koska energiatehokkuuslain (1429/2014) 6 § velvoittaa ne energiakatselmuksen tekemiseen neljän vuoden välein. Tämä energiatehokkuuslain kohta pohjaa energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU:n 8 artiklaan. Ener- giatehokkuuslain (1429/2014) 8 § mukaan näissä pakollisissa energiakatselmuksissa tulee sel- vittää yrityksen tai konsernin kaikkien toimipaikkojen energiankulutusprofiili ja tehdä yksittäisiin kohteisiin kohdekatselmuksia energiansäästömahdollisuuksien tunnistamiseksi.

Suurilla yrityksillä on Energiaviraston energiakatselmuksia käsittelevän sivun mukaan muutama vaihtoehto, joilla ne voivat vapautua pakollisista katselmuksista. Nämä vaihtoehdot kuitenkin si- sältävät itsessään katselmointivelvoitteita, joten energiakatselmusten välttäminen kokonaan ei ole suurille yrityksille mahdollista. Yksi vaihtoehdoista on liittyä energiatehokkuussopimukseen ja ottaa käyttöön energiatehokkuusjärjestelmä ETJ+. Se on sitä käsittelevän dokumentin (Mo- tiva 2015, s. 5) mukaan järjestelmä, joka ”auttaa organisaatiota luomaan systemaattisen menet- telyn energiatehokkuuden jatkuvan parantamisen periaatteen toteuttamiseksi sekä energiankulutuksen ja kustannusten pienentämiseksi”. Sen käyttämiseen kuuluu muun muassa juurikin energiakatselmusten tekeminen.

Huomionarvoista energiakatselmuksiin liittyvissä tuissa on se, että ne on kohdennettu paljolti nimenomaan pk-yrityksille. Tämä liittyy samaiseen energiatehokkuusdirektiiviin, joka on myös energiatehokkuussopimusten taustalla. EU:n energiatehokkuusdirektiivi 2012/27/EU:n 8 artiklan mukaan ”jäsenvaltioiden on laadittava ohjelmia, joilla pk-yrityksiä kannustetaan teettämään energiakatselmuksia ja toteuttamaan sen jälkeen näiden katselmusten suositukset”. Tätä on pohjustettu direktiivissä sillä, että suuri osa unionin yrityksistä on pk-yrityksiä, ja niiden energi- ansäästöpotentiaali on valtava koko unionin kannalta. Näin ollen, direktiivin mukaan, EU:n jä- senvaltioiden olisi luotava ”suotuisa toimintakehys, jonka puitteissa pk-yrityksille tarjotaan tek- nistä apua ja kohdennettua tiedotusta”, ja energiakatselmukset olisivat yksi keino tarjota pk-yrityksille tällaista tukea. Suomessa energiatukea saa niin energiakatselmuksiin kuin tiettyihin energiatehokkuutta parantaviin investointeihinkin (Valtioneuvoston asetus 1098/2017). Suomen

(21)

energiatukijärjestelmä toteuttaa siis yllä mainittua energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU:n 8 artiklan vaatimusta katselmuksiin kannustamisesta ja niiden suositusten toteuttamisesta.

Energiakatselmuksen yhtenä tarkoituksena on parantaa arvioitavien kohteiden energiatehokkuutta esittämällä katselmuksen tulosten perusteella toimenpide-ehdotuksia (Energiavirasto).

Onkin kiinnostavaa, kuinka suuri osa energiakatselmuksissa esiin nousseista toimenpide-ehdotuksista päädytään lopulta toteuttamaan. Anderson & Newellin (2004) tutkimuksessa tarkastellut Yhdysvaltain tuotantolaitokset toteuttivat noin puolet (53%) valtion tukemissa energiakatselmuksissa esille nousseista toimenpide-ehdotuksista. Ruotsin teollisuuden pk-yrityksiin kohdistetussa energiakatselmusten tukiohjelmassa ehdotettujen energiatehokkuustoimien toteuttamisprosentti oli myös yli 40 (Thollander et al. 2007). Schleich & Fleiter (2019) tutkivat Saksan pienille, enin- tään 50 työntekijän yrityksille suunnatun energiakatselmusohjelman tehokkuutta verraten ohjel- maan osallistuneiden yritysten toteuttamia energiatehokkuusinvestointeja saman suuruusluokan kontrolliryhmän investointeihin. Tutkimuksessa energiakatselmusohjelmaan osallistunut ryhmä toteutti kaikkia tarkasteltuja investointeja merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä, jo suppea energiakatselmus nosti esimerkiksi valaistukseen liittyviä energiatehokkuusinvestointeja 17 prosentilla.

Pk-yrityksillä on tutkimuksissa havaittu olevan tiettyjä, niille tyypillisiä esteitä energiatehokkuuden tehostamisessa. Trianni & Cagnon (2012) tutkimuksessa energiatehokkuustoimiin tarvitta- van pääoman puute oli tärkein yksittäinen este energiakatselmusten toimenpide-ehdotusten to- teuttamiselle tutkimuksessa mukana olleissa pk-yrityksissä. Toiseksi yleisin este kyseisessä tutkimuksessa oli energiankäyttöön ja energiatehokkuustoimiin liittyvä tiedon puute. Thollander et al.:n (2007) toteuttamassa, Ruotsin teollisuuden pk-yrityksiin kohdistuneessa tutkimuksessa suurimpia esteitä olivat ajanpuute sekä energiatehokkuuteen priorisoimattomuus. Fleiter et al.

(2012) toteuttamassa kyselytutkimuksessa yli 80% saksalaisista energiakatselmusohjelmaan osallistuneista pk-yrityksistä vastasi liian suurten investointikustannusten olevan syynä sille, ett- eivät ne toteuttaneet katselmuksessa esiin nousseita investointiehdotuksia. Backlund & Thollan- der (2015) arvioivat yhdeksi pk-yritysten energiankäytön tehostamisen haasteeksi sen, että yk- sittäisten yritysten energiakustannukset eivät ole kovin suuria ja näin ollen energiatehokkuusin- vestointeihin ei ryhdytä priorisoimaan.

Backlund & Thollander (2015) arvioivat tutkimuksessaan, että energiakatselmukset tukevat energiakatselmustoimiin liittyvää päätöksentekoa yrityksissä ja ovat tärkeä askel kohti energiatehokkuustoimia. Myös Schleichin (2004) tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että energiakatselmukset vähentävät energiatehokkuustoimiin liittyviä esteitä, kuten aiemmin mainittuja ajan- sekä tiedonpuutetta.

Anderson & Newell (2004) arvioivat tutkimuksessaan, että tyypillinen yritysten käyttämä kynnys energiatehokkuusinvestointien takaisinmaksuajoissa on 1-2 vuotta. Myös Cooremans (2011) nostaa tutkimuksessaan esiin sen, että monet yritykset käyttävät takaisinmaksuaikaa yhtenä päätöksentekoon vaikuttavana kriteerinä. Tämä on Fleiter et al. (2012) mukaan ongelmallista

(22)

energiatehokkuusinvestointien kohdalla, sillä niillä on tyypillisesti pitkä elinikä mutta takaisinmaksuajoissa sitä ei oteta huomioon.

Motiva (2018) on koonnut yhteen Suomessa vuosina 2000-2014 katselmoidussa kohteissa ha- vaittujen energiansäästötoimien keskimääräisiä takaisinmaksuaikoja. Kyseisen julkaisun mukaan yleisimpien toimien keskimääräiset takaisinmaksuajat vaihtelivat välillä 0,1 vuotta - 14,1 vuotta. Kuitenkin esimerkiksi yleisimmin teollisuuden energiakatselmuksissa havaitun, valaistukseen liittyvän energiansäästötoimen keskimääräinen takaisinmaksuaika on 3,4 vuotta (Motiva 2018). Tämä on huomattavasti enemmän kuin Anderson & Newellin (2004) havaitsema, takai- sinmaksuaikoihin liittyvä kynnys.

Useiden eri maiden energiakatselmusohjelmia arvioineessa tutkimuksessa (Price & Lu 2011) huomattiin, että energiakatselmusten tehokkuus kasvaa, kun ne ovat osa jotain laajempaa ener- giaohjelmaa. Paramonova & Thollander (2016) mukaan pelkkä energiakatselmusten tukeminen on riittämätön keino saada pk-yritykset toteuttamaan mahdollisimman paljon energiatehokkuustoimia, lisäksi katselmuksissa ehdotettuja toimia tulisi tukea esimerkiksi erilaisilla verkostoilla.

Suomen energiatehokkuussopimustoiminnan voi ajatella olevan tällainen verkosto. Sopimuksiin liittyneille on esimerkiksi olemassa verkossa toimiva yhteisö, jonka tarkoituksena on tukea, hel- pottaa ja vauhdittaa toimijoiden energiatehokkuustyötä (Meets-yhteisö). Sopimukset myös kannustavat energiakatselmuksiin, mutta eivät suoraan vaadi niiden tekemistä. Esimerkiksi kiinteis- töalan energiatehokkuussopimusten toimenpideohjelmiin (Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016b; kiinteistöalan energiatehokkuussopimus 2016c) on kirjattu, että toimijan tulee selvit- tää mahdollisuudet tehostaa energiankäyttöään kahden vuoden kuluessa toimenpideohjelmaan liittymisestä, esimerkiksi suorittamalla energiakatselmuksia. (Paramonova & Thollander 2016) esittävät tutkimuksessaan, että verkostoituminen nostaa katselmuksissa ehdotettujen toimien toteuttamistasoa.

Työ- ja elinkeinoministeriön asettaman energiatehokkuustyöryhmän raportissa (Virkkonen et al.

2019, s. 50) energiakatselmustoiminnan kehittäminen on nimetty yhdeksi energiatehokkuutta parantavaksi toimenpide-ehdotukseksi. Raportissa arvioidaan, että katselmustoimintaa kehittä- mällä energiakatselmusten toteutusmäärät voivat kolminkertaistua vuosien 2016-2018 määriin verrattuna. Raportin mukaan aikavälillä 2016-2018 katselmuksia toteutettiin keskimäärin 56 kohteeseen vuodessa. (Virkkonen et al. 2019, s. 26) Kuvassa (4) on havainnollistettu energiakatselmuksiin myönnetyn tuen jakautumista edellä mainitun ajanjakson aikana. Kuten kuvasta (4) näkee, kiinteistökatselmuksia on tehty eri katselmusmalleista selkeästi eniten. Se soveltuu tavanomaisella tai vaativalla tekniikalla varustetulle palvelurakennukselle (Motiva 2018).

(23)

Kuva 4. Erilaisiin selvityksiin myönnetyn energiatuen jakautuminen vuosina 2016-2018. Perus- tuu työ- ja elinkeinoministeriön asettaman energiatehokkuustyöryhmän raportissa (Virkkonen et al. 2019, s. 26) olevaan kaavioon. Kaaviossa käytettyjen tietojen alkuperäinen lähde on energiakatselmusten tietokanta.

Katselmuksissa havaitut, yleisimmät ehdotetut energiansäästötoimet vaihtelevat hieman kohteen mukaan. Pitkälti ne ovat kuitenkin samoja toimenpiteitä, kuin alaluvussa 3.2 mainitut kiin- teistöalan energiatehokkuussopimusten toimenpideohjelmissa eniten raportoidut toimet. Moti- van toimenpideohjelmien tuloksia kokoavan sivuston (Motiva 2019b) mukaan niitä ovat ilmanvaihtoon, lämmitysjärjestelmään ja valaistukseen liittyvät toimenpiteet. Motivan (2018) mukaan toimistorakennuksiin tehdyissä energiakatselmuksissa eniten energiansäästötoimia on ehdotettu ilmanvaihdon käyntiaikoihin, ja teollisuuden energiakatselmuksissa taas yleisin ehdotettu

energiansäästötoimi liittyy sisä- ja ulkovalaistukseen.

4.2 Energiatuki investointeihin

Energiatukea voidaan myöntää tietyin edellytyksin sellaisiin investointeihin, jotka edistävät jota- kin alla luetelluista asioista. Kyseinen listaus löytyy sellaisenaan myös valtioneuvoston energiatuen myöntämiseen liittyvästä asetuksesta (1098/2017).

- Uusiutuvan energian tuotantoa tai käyttöä

- Energiansäästöä tai energian tuotannon tai käytön tehostamista - Muutoin energiajärjestelmän muuttamista vähähiiliseksi.

7%

39%

16%

12%

5%

2%1%

12%

5%

Eri selvityshankkeiden osuudet

Energiakatsaus

Kiinteistökatselmus

Teollisuuden energiakatselmus

Teollisuuden energia-analyysi

Käyttöönottokatselmus

Seurantakatselmus

Kaukolämpökatselmus

Uusiutuvan energian kuntakatselmus Tiedot puuttuvat

(24)

Business Finlandin energiatukea käsittelevällä sivulla uuden teknologian hankkeiden kerrotaan olevan etusijalla tukia myönnettäessä. Sivun mukaan uudella teknologialla tarkoitetaan ”sellaisia uudenlaisia ratkaisuja, joita ei ole Suomessa laajasti kokeiltu.” Uutta teknologiaa sisältäviin hankkeisiin liittyy usein enemmän kustannuksia ja riskejä kuin tavanomaisen teknologian hankkeisiin, mutta uuteen teknologiaan pohjautuvat ratkaisut ovat myös keskeisiä pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden kannalta (Business Finland).

Uusiutuvaan energiaan liittyvissä, tavanomaista teknologiaa sisältävissä, tuettavissa investointi- hankkeissa tukitaso on hankkeesta riippuen 10-30%. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi pien- tuulivoima-, aurinkosähkö- sekä biokaasuhankkeet. Uusiutuvan energian tavanomaisen teknologian hankkeita tuetaan tapauksissa, joissa ”investoidaan uuteen laitokseen tai kyse on sellai- sesta korvausinvestoinnista, jolla lisätään merkittävästi uuden energian tuotantomäärää tai saa- vutetaan muu merkittävä myönteinen tavoitteen mukainen energiavaikutus.” (Motiva 2020d) Energiansäästöä tai energiatehokkuutta edistäviin, tavanomaisen teknologian investointihankkeisiin myönnetään tukea pääsääntöisesti vain energiatehokkuussopimuksiin liittyneille. Poik- keus tästä ovat hankkeet, joissa käytetään ESCO-palvelua, niihin tukea voivat saada muutkin.

Tukitaso on tällöin 15%. Energiatehokkuussopimuksiin liittyneille tuki on näissä hankkeissa joka tapauksessa kuitenkin korkeampi. Heille tuki on 20-25% riippuen siitä, käytetäänkö hankkeessa ESCO-palvelua. (Business Finland)

ESCO-hankkeissa (Energy Service Company) palvelun tuottava ESCO-yritys ottaa loppuasiak- kaalle toteutettavasta investoinnista toiminnallisen vastuun siten, että investointi voidaan toteuttaa kokonaan tai sovituin osin sen tuottamilla säästöillä. ESCO-palveluita edistetään energiatuen avulla, koska ne johtavat usein suurempaan ja/tai pysyvämpään energiansäästöön kuin muilla keinoin toteutettavat hankkeet. Myös se, että niissä energiansäästön toteutumista var- mennetaan mittauksilla ja seurannalla, on hyödyllistä. Vastineeksi korkeammasta investointi- tuesta ESCO-hankkeiden on kuitenkin täytettävä tavanomaista tiukemmat ehdot. (Motiva 2020b)

Kuten energiakatselmuksia käsittelevässä alaluvussa kävi jo ilmi, EU:n energiatehokkuusdirektiivi (2012/27/EU) vaatii jäsenvaltioitaan laatimaan ohjelmia, joilla pk-yrityksiä kannustetaan toteuttamaan energiakatselmuksissa suositellut toimenpiteet. Investointeihin liittyvä tuki vastaa tähän vaatimukseen, vaikkakin sitä voivat hakea energiakatselmuksiin kohdistetusta tuesta poi- keten myös suuret yritykset. Kyseinen direktiivi (2012/27/EU) vaatii myös, että jäsenvaltioiden on edistettävä energiapalvelumarkkinoita ja pk-yritysten pääsyä niille muun muassa jakamalla tietoa saatavilla olevista energiapalvelusopimuksista ja julkaisemalla luettelo saatavilla olevista pätevistä energiapalveluiden tarjoajista. Valtion omistama Motiva ylläpitää listausta ESCO- hankkeita toteuttavista yrityksistä ja tavanomaisen teknologian ESCO-hankkeisiin on myös saatavilla enemmän energiatukea kuin muihin tavanomaisen teknologian investointihankkeisiin (Bu- siness Finland; Motiva 2020c).

Bertoldi & Boza-Kissin (2017) tutkimuksessa huomioidaan, että sen tarkastelemina vuosina 2010-2013 ESCO-markkinat eivät Suomessa juuri kasvaneet, vaikka ne monissa muissa EU-

(25)

maissa kasvoivat. Myöskään tätä aiempina vuosina 2007-2010 Suomen ESCO-markkinoilla ei tapahtunut merkittäviä muutoksia (Marino et al. 2011). Motivan (2007, s. 5) mukaan Suomen ESCO-markkinat eivät ole kasvaneet yhtä paljon kuin muissa maissa muun muassa siksi, että Suomessa ESCO-konsepti on ollut tarkasti suuntautunut vain energiatehokkuuden parantamiseen. Joissakin muissa maissa taas erilaisia energiaan liittyviä projekteja on kutsuttu ESCO- projekteiksi vapaammin, mikä on näkynyt suurempana kasvuna alalla (Motiva 2007, s. 5).

Pätäri et al. (2016) ovat analysoineet ESCO-sektorin kehitystä sekä siihen vaikuttavia tekijöitä Suomessa toteuttamalla Delfoi-tekniikalla kaksiosaisen tutkimuksen, johon ensimmäisellä kierroksella osallistui 16 ja toisella kierroksella 11 suomalaista asiantuntijaa. Kyseisessä tutkimuksessa asiantuntijat esittivät, ettei Suomen ESCO-sektori välttämättä kehity tarpeeksi nopeasti ollakseen päätapa, jolla energiatehokkuustoimia tulevaisuudessa toteutetaan. Sektori hyötyisi tutkimuksen mukaan aktiivisesta tiedon jakamisesta ja ESCO-projektien tarjoamien taloudellis- ten hyötyjen painottamisesta ympäristönäkökulmien lisäksi. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että potentiaalisten asiakkaiden, erityisesti pk-yritysten, keskuudessa ESCO-sektori on edelleen melko tuntematon. Mukana olleet asiantuntijat pitivät kuitenkin tärkeänä, että ESCO-sektori ei pitkällä aikavälillä tulisi perustumaan tukien varaan, heidän mielestään ESCO- projekteja tuetaan nyt riittävästi. (Pätäri et al. 2016)

(26)

5. JOHTOPÄÄTÖKSET

Työn tavoitteena oli selvittää, mihin energiatehokkuussopimuksiin kiinteistö- ja rakennusalan toimijat kuuluvat sekä tutkia, kuinka laajasti kyseisten alojen toimijat ovat sopimuksiin liittyneet.

Energiatehokkuussopimukset ovat yksi keskeisimmistä keinoista, joilla Suomen on tarkoitus saavuttaa EU:n sille asettamat energiansäästövelvoitteet. Kiinteistö- ja rakennusala kuluttavat noin 35% koko Suomen energiankäytöstä, joten aloilla on potentiaalia myös tehostaa energian- kulutusta ja säästää energiaa.

Sitoutuneisuutta tutkittiin eri toimialojen suurimpien toimijoiden kautta. Tutkimuksessa selvitettiin kunkin toimialan kymmenen suurimman yrityksen energiatehokkuussopimukseen kuuluminen.

Tutkimuksen kattavuutta vähentää se, että toimitilayritykset ovat jääneet tutkimuksesta pois.

Kiinteistö- ja rakennusalalla on paljon myös pieniä toimijoita, joiden sitoutumista energiatehokkuussopimuksiin tämä tutkimus ei välttämättä kuvasta kovinkaan hyvin. Tutkimus kuitenkin antaa kuvan alojen suurten yritysten sitoutuneisuudesta.

Kiinteistö- ja rakennusalan toimijat jakautuvat kiinteistöalan sekä elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksiin. Alalla on eri toimialojen välillä suurta vaihtelua sopimuksiin sitoutumisessa.

Tuoteteollisuus ja asuntorakennuttajat ovat sitoutuneimpia sopimuksiin. Talotekniikkaurakoitsijat sekä suunnittelun ja konsultoinnin yritykset taas eivät ole sitoutuneet sopimuksiin juuri lainkaan.

Tämä voi osaltaan selittyä sillä, että energiatuen hakijan täytyy olla sen kohteen, esimerkiksi kiinteistön, omistaja, johon tuettava toimenpide ollaan tekemässä. Talotekniikkaurakoitsijat to- dennäköisesti toteuttavat esimerkiksi ilmanvaihtoon liittyviä energiatehokkuustoimenpiteitä, mutta ne eivät voi hakea kyseisiin toimenpiteisiin energiatukia, joten se ei toimi kannustimena sopimuksiin liittymiselle. Talotekniikkaurakoitsijoilla ja suunnittelun sekä konsultoinnin yrityksillä ei todennäköisesti myöskään ole kovin suuria energiaan liittyviä kuluja, jos ne omistavat esimerkiksi vain itse käyttämiään toimistotiloja. Tuoteteollisuudella ja asuntorakennuttajilla tilanne on toinen, niillä energiakulujen voi olettaa olevan suurempia, mikä kannustaa parempaan energiatehokkuuteen.

Työ käsitteli myös energiatukia ja erityisesti niiden piirissä olevaa energiakatselmustoimintaa.

Energiakatselmuksia käsittelevissä tutkimuksissa nousivat erityisesti esiin pk-yrityksille ominai- set, energiatehokkuustoimintaan liittyvät esteet sekä katselmusten vaikutus niihin. Yleinen kon- sensus tarkastelluissa energiakatselmuksiin liittyvissä tutkimuksissa oli, että katselmukset yli- päätään lisäävät energiatehokkuustoimia, mutta niiden tehoa lisää toimia tukeva verkosto. Suo- messa energiatehokkuustoiminnan tulevaisuuden kehittämisehdotukset myötäilevät tätä, energiakatselmustoiminnan kehittämistä sopimustoiminnan ohella on esitetty yhdeksi energiatehokkuutta parantavaksi toimenpiteeksi viime vuonna julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön nimit- tämän energiatehokkuustyöryhmän raportissa.

(27)

Energiatuet kannustavat myös liittymään energiatehokkuussopimuksiin, sillä niihin kuuluvat hyö- tyvät tuista muita enemmän. Sopimuksiin kuuluvat saavat korkeampaa tukea energiakatselmuksiin ja ESCO-hankkeisiin ja lisäksi energiansäästöä tai energiatehokkuutta edistäviin, tavanomaisen teknologian investointihankkeisiin myönnetään tukea pääsääntöisesti vain energiatehokkuussopimuksiin liittyneille. Kyseisten investointihankkeiden tukitaso on tällöin 20%. Ener- giakatselmuksiin sekä ESCO-hankkeisiin energiatehokkuussopimuksiin kuuluvat saavat tukea 10% enemmän.

Tutkimuksessa lähteinä käytetyt sivustot ovat pääosin valtioon jollain lailla kytköksissä olevien toimijoiden, kuten työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston sekä Motivan, ylläpitämiä. Läh- teinä on käytetty myös kyseisten toimijoiden tilaamia, alansa asiantuntijoiden, laatimia raportteja sekä vertaisarvioituja tutkimuksia. Työssä käytettyjä lähteitä voi siis pitää lähtökohtaisesti varsin luotettavina.

Suomen energiatehokkuussopimuksista ei tällä hetkellä löydy kovin paljon tutkimustietoa. Tämä työ tutki niitä kiinteistö- ja rakennusalan näkökulmasta. Tulevaisuudessa voisikin olla kiinnostavaa tutkia sopimustoimintaa myös muiden alojen näkökulmista ja niihin painottuen. Tässä työssä tehty selvitys kiinteistö- ja rakennusalan sitoutuneisuudesta on myös verrattain suppea, erityisesti kun se jättää toimitilakiinteistöt käytännössä huomiotta, joten laajempi selvitys alojen sitoutuneisuudesta energiatehokkuussopimuksiin toisi lisätietoa aiheesta. Jatkotutkimuskysy- myksenä sitoutuneisuuteen liittyen voisi myös olla suurimpien esteiden ja kannustimien kartoit- taminen potentiaalisten energiatehokkuussopimuksiin liittyjien näkökulmasta. Tämä voisi tuoda uutta tietoa siitä, kuinka sopimustoimintaan voisi saada lisää toimijoita mukaan. Energiatehok- kuussopimuksiin liittymistä pohtivia voisi kiinnostaa tutkimus siitä, kuinka paljon sopimustoimintaan liittyvät sitoumukset, kuten raportointi, vievät yrityksen resursseja.

(28)

LÄHTEET

Anderson, S. & Newell, R. (2004). Information programs for technology adoption: the case of energy-efficiency audits. Resource and Energy Economics, Volume 26, Issue 1, pp. 27-50.

Backlund, S. & Thollander, P. (2015). Impact after three years of the Swedish energy audit pro- gram. Energy, Volume 82, pp. 54-60.

Bertoldi, P. & Boza-Kiss, B. (2017). Analysis of barriers and drivers for the development of the ESCO markets in Europe. Energy Policy, Volume 107, pp. 345-355.

Business Finland. Energiatuki. Verkkosivu. Saatavissa (viitattu 15.8.2020): https://www.business- finland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/rahoitus/energiatuki/

Cooremans, C. (2011). Make it strategic! Financial investment logic is not enough. Energy Effi- ciency, Volume 4, Issue 4, pp. 473-492.

Direktiivi 2012/27/EU. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta. Eu- roopan unionin virallinen lehti 14.11.2012. Saatavissa (viitattu 17.8.2020): https://eur-lex.eu- ropa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2012:315:0001:0056:FI:PDF

Direktiivi (EU) 2018/2002. Energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta.

Euroopan unionin virallinen lehti 21.12.2018. Saatavissa (viitattu 17.8.2020): https://eur-lex.eu- ropa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L2002&from=EN

Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus (2016). Saatavissa (viitattu 29.7.2020): https://ener- giatehokkuussopimukset2017-2025.fi/liity-sopimukseen/

Energiatehokkuuslaki (1429/2014). Saatavissa (viitattu 17.8.2020): https://finlex.fi/fi/laki/al- kup/2014/20141429

Energiatehokkuussopimukset 2008-2016. Takana pitkä historia. Motiva. Verkkosivu. Saatavissa (viitattu 16.8.2020): https://energiatehokkuussopimukset2008-2016.fi/takana-pitka-historia Energiatehokkuussopimukset 2008-2016. Mitä ovat energiatehokkuussopimukset. Motiva. Verk- kosivu. Saatavissa (viitattu 16.8.2020): https://energiatehokkuussopimukset2008-2016.fi/mita- ovat-energiatehokkuussopimukset

Energiatehokkuussopimukset 2017-2025. Liity sopimukseen. Verkkosivu. Saatavissa (viitattu 17.8.2020): https://energiatehokkuussopimukset2017-2025.fi/liity-sopimukseen/

Energiatehokkuussopimukset 2017-2025. Meets-yhteisö. Verkkosivu. Saatavissa (viitattu 24.9.2020): https://energiatehokkuussopimukset2017-2025.fi/yhteiso/

Energiatehokkuussopimukset 2017-2025. Sopimukseen liittyneet. Verkkosivu. Saatavissa (viitattu 13.8.2020): https://energiatehokkuussopimukset2017-2025.fi/sopimukseen-liittyneet/

Energiatehokkuussopimukset 2017-2025. Sopimus. Verkkosivu. Saatavissa (viitattu 6.8.2020):

https://energiatehokkuussopimukset2017-2025.fi/sopimus/

Energiatehokkuussopimukset 2017-2025. Tulokset. Verkkosivu. Saatavissa (viitattu 5.8.2020):

https://energiatehokkuussopimukset2017-2025.fi/tulokset/

Energiavirasto. Energiakatselmustoiminta. Verkkosivu. Saatavissa (viitattu 7.7.2020):

https://energiavirasto.fi/energiakatselmukset