Maatalouden ympäristötuen toimenpiteiden toteutuminen v. 1995

äristö

YMPÄRISTÖN- SUOJELU

Juha Grönroos, Seppo Rekolainen ja Antero Nikander

Maatalouden ympäristötuen toimenpiteiden

toteutuminen v. 1995

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Suomen ympäristö

Juha Grönroos, Seppo Rekolainen ja Antero Nikander

Maatalouden ympäristötuen toimenpiteiden toteutuminen

V. 1995

HELSINKI 1997

81

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

_{«F /}

_{;P: \}

::::ilC~:z:=n..FJ,~

ISBN 952-11-0112-1 ISSN 1238-7312

Kansikuva: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys Painopaikka Oy Edita Ab

HELSINKI 1997

0

I

Johdanto ...

2 Menetelmät ... 7

2.1 Haastattelun suorittaminen ja haastatteluaineiston käsittely ... 7

2.2 Alueiden perustiedot ... 8

3

9

3.1 Tilojen määrä ja sitoutuminen perustukeen ... 9

3.2 Peruslohkojen maalaji jakauma ... 9

3.3 Eläinmäärät eläinryhmittäin ... 11

3.4 Tuotantosuunta ja tuotantotapa ... 12

3.5 Ympäristönhoito-ohjelman laadinta-ajankohta ... 12

3.6 Lohkokohtainen kirjanpito ... 13

3.7 Lannoitus ... 14

3.7.1 Lannoitustarkastelun suorittaminen ... 14

3.7.2 Muutokset lannoituksessa 1994-1995 ... 15

3.7.3 Fosforilannoituksen riippuvuus satotasosta ja maan viljavuudesta ... 17

3.7.4 Satotaso ja maalaji korkean typpilannoituksen selittäjinä ... 22

3.7.5 Lohkokohtainen typpitasetarkastelu ... 22

3.8 Karjanlannan varastointi ja levitys ... 28

3.8.1 Lantaloiden koot ja lannan varastointimenetelmät ... 28

3.8.2 Lohkot joille lantaa on levitetty ... 29

3.8.3 Levitysmäärät ... 30

3.8.4 Levityskohde ... 31

3.8.5 Lanta-analyysin yleisyys ... 36

3.8.6 Lannanlevitysmenetelmät ja -ajankohta ... 36

3.9 Eläintiheys ... 37

3.10 Kasvipeitteisyys ... 40

3.10.1 Yleistä ... 40

3.10.2 Kasvipeitteisyystiedot alueittain ... 40

3.10.3 Kasvipeitteisyys yksityiskohtaisemmin ... 44

3.11 Perusmuokkaus ... 44

3.12 Säilörehun valmistus ja puristenesteen talteenotto ... 46

4 Johtopäätökset ... 48

Kirjallisuus ... 50

Liite 1. Lannoitus kasvilajeittain ... 51

Liite 2. Syysvehnän ja rukiin lannoitus ... 63

Liite 3. Lannoitustarkastelu kasvilajeittain maan viljavuusluokan mukaan jaoteltuna ... 64

Liite 4. Tuotantotapa tuotantosuunnittain ... 65

Liite 5. Satotiedot maalajeittain ja kasvilajeittain ... 66

Liite 6. Lohkojen lukumäärä kasvilajeittain ... 77

Liite 7. Yksityiskohtaista lannoitustarkastelua fosforin ja typen osalta ... 81

ympäristö 8 1 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • .. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

0 . . . . . . . . . . . . ... .

Jo an~o

Maatalous on tällä hetkellä vesistöjen suurin ravinnekuormittaja (Ympäristömi- nisteriö 1992). Maatalouden rehevöittävä vaikutus vesistöissä näkyy erityisesti sellaisilla alueilla, joilla maatalouden osuus maankäytöstä on merkittävä ( esim.

eteläinen ja läntinen rannikkoalue sekä eräät alueet Pohjois-Savossa ja Pohjois- Karjalassa). Näillä alueilla on paljon järviä, merialueita sekä virtaavia vesiä, jotka on luokiteltu veden laadultaan tyydyttävään ja välttävään luokkaan (Suomen Ympäristökeskus, julkaisematon aineisto) ja joiden pääasiallinen ravinnekuormi- tus on peräisin maataloudesta.

Maatalous aiheuttaa myös muita ympäristöhaittoja. Maatalouden osuus il- maan kohdistuvista ammoniakkipäästöistä on noin 90 % (Pipatti 1990) ja koko- naistyppipäästöistä noin 30 % (Grönroos 1993). Nykymuotoinen maatalous on myös selkeästi vähentänyt maatalousalueiden biodiversiteettiä. Tästä esimerkki- nä mainittakoon, että 15% Suomen uhanalaisiksi luokitelluista lajeista on tavalla tai toisella riippuvaisia erityyppisten maatalouden muovaamien biotooppien säi- lymisestä (Rassi ym. 1991).

Maatalouden vesistökuormituksen vähentämiseksi on asetettu tavoitteet vuonna 1988 (Ympäristöministeriö 1988), joita ollaan tällä hetkellä uudistamassa.

Samoin eräissä kansainvälisissä sopimuksissa tavoitellaan merkittävää vähennystä maatalouden kuormitukseen (mm. Ympäristöministeriö 1996). Myös maatalou- den ilmapäästöjen vähentämiseksi on sekä kansallisesti että kansainvälisesti esi- tetty tavoitteita (Ympäristöministeriö 1991, 1996). Toimia kansallisen biodiversi- teetin suojelun osalta edellyttää YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UN- CED) Rio de Janeirossa 1992 solmittu biologista monimuotoisuutta koskeva yleis- sopimus.

Ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin maatalouden aiheuttamia ympäristöhaittoja pyrittin vähentämään etupäässä informaatio-ohjauksen - neu- vonnan ja koulutuksen - avulla. Taloudellisista tukea annettiin lähinnä lantaloi- den rakentamiseen ja lisäksi käytössä oli muutaman vuoden ajan lannoitevero.

Mittasuhteitaan taloudellinen ohjaus oli kuitenkin melko vähäistä. EU:n CAP- reformin mukainen maatalouden ympäristötukijärjestelmä (EEC 1992) otettiin Suomessa käyttöön erityisesti edellä mainittujen maatalouden aiheuttamien ym- päristöongelmien vähentämiseksi. Tukijärjestelmä mahdollistaa aiempaa huomat- tavasti suuremman panostuksen maatalouden ympäristönsuojeluun. Tukijärjes- telmän soveltamisesta Suomessa on käsitelty maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteisen seurantatyöryhmän raportissa (Maa- ja metsäta- lousministeriö 1996).

Ympäristötukiohjelman vaikuttavuuden tutkimiseksi Suomen ympäristökes- kus ja Maatalouden tutkimuskeskus ovat käynnistäneet yhteistyöprojektin, jon- ka tavoitteena on selvittää, kuinka ympäristötuen mukaiset tukimuodot ja niiden ehdot muuttavat maatalouskäytäntöä, ympäristön kuormitusta ja ympäristön ti- laa. Tutkimus on viisivuotinen (1995-1999). Tutkimus perustuu pääosin neljällä valitulla alueella suoritettavaan viljelijöiden haastatteluun, jonka avulla kerätään lohkokohtainen tieto siitä, miten maatalouden ympäristön kannalta tärkeät toi- menpiteet ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan. Tämän tiedon perusteella tehdään arviot siitä, miten muuttuneet toimenpiteet muuttavat ympäristön kuor-

mitusta ja tilaa. Ensimmäinen haastattelukierros suoritettiin talvella 1995/1996, jolloin kerättiin tiedot lohkokohtaisista toimenpiteistä vuosina 1994 (ennen ym- päristötukea) ja 1995. Tämä raportti on kooste viljelytoimenpiteistä kyseisinä vuo- sina ja päähuomio on kiinnitetty ympäristötuen perustuen mukaisiin toimenpi- teisiin.

0

Nene1elmä1

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

2.1 Haastattelun suorittaminen ja haastatte/uaineiston käsittely

Aineisto perustuu talvella 1996 tehtyyn haastatteluun neljällä erityyppisellä alu- eella. Tutkimusalueet olivat alueiden vesistöjen nimien mukaisesti: Lepsämänjo- ki (Uusimaa), Yläneenjoki (VarsinaisSuomi), Taipaleenjoki (Pohjois-Karjala) ja Lesti.joki (Keski-Pohjanmaa). Alueiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Haastattelus- sa kartoitettiin tilan ja peruslohkojen perustiedot sekä viljelytiedot kasvulohko- kohtaisesti vuosilta 1994 ja 1995.

Alueista Yläneenjoella, Taipaleenjoella ja Lepsämänjoella pyrittiin saamaan tutkimukseen mukaan kaikki alueiden tilat. Lestijoen valuma-alueen kohdalla haastattelun ulkopuolelle jätettiin alueen latva-alueet ja lopuistakin tiloista haas- tateltiin vain noin 10 % tilojen suuren määrän takia. Yläneenjoella haastateltiin noin SS % ja Lepsämänjoella n. 80 % alueen tiloista. Taipaleenjoella käytiin läpi alueen kaikki tilat.

Yläneenjoen

valuma-alue

,,,

Taipaleenjoen valuma-alue

- .

Kuva I. Tutkimusalueiden sijainti. Lestijoen alueella tutkimus ei ulottunut koko valuma-alu- eelle, vaan joen latvaosan alue (Lestijärven valuma-alue, kartassa vaaleampi osa) jätettiin ulkopuolelle.

Suomen ympäristö 81 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Seurantatutkimukseen kuuluu viljelytietojen kerääminen ympäristötukikau- den kaikilta vuosilta. Seuraavan kerran haastattelu samoilla alueilla ja tiloilla tul- laan tekemään talvella 1997-1998, jolloin kartoitetaan vuosien 1996 ja 1997 tiedot.

Tuolloin tiedon kerääminen sujuu todennäköisesti joutuisammin kuin ensimmäi- sellä kierroksella, koska lohkokohtainen kirjanpito on tullut yleisemmäksi.

Yläneenjoen alueen osalta haastattelut olivat resurssipulan takia vielä lop- pukesästä 1996 kesken, joten sieltä ei kaikkien tilojen tietoja ole raporttia kirjoitet- taessa käytettävissä.

Haastattelijoiden mukaan varsinkin vuoden 1994 lohkokohtaisten viljelytie- tojen luotettavuus on melko epävarmalla pohjalla. Yleensä tiedot perustuivat vil- jelijän muistiin, joten haastattelijat eivät välttämättä ole kirjanneet ylös kaikkia - varsinkaan hatarimpia - muistitietoja. Tietoja saadakseen haastattelijat joutuivat jonkin verran myös johdattelemaan viljelijöitä varsinkin päivämäärien osalta.

Aineiston tilastollista käsittelyä varten tila- ja lohkokohtaiset tiedot syötettiin Access-tietokantaan. Tietokantaohjelman avulla tehtiin lähes kaikki tarvittavat ti- lastolliset analyysit. Alustava käsittely tehtiin toukokuussa 1996. Syksyllä 1996 on tehty tarkempaa, syy-seuraussuhteita esille tuovaa tarkastelua. Myöhemmin ai- neiston yhteenvetotietojen perusteella tehdään arvio muuttuneiden toimenpi- teiden vaikutuksista kuormitukseen.

Koska aineiston käsittelyn tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla ympäris- tötuen piiriin liittyminen näkyy viljelykäytännöissä, kaikki tarkastelut ( eräitä pe- rustietoja lukuunottamatta) kohdistettiin koskemaan vain ympäristötuen perus- tukeen sitoutuneiden tilojen tietoja. Tilojen perustiedot perustuvat kaikki vuo- den 1995 tilanteeseen.

2.2 Alueiden perustiedot

Lesti.joki

Koko Lestijoen valuma-alueen pinta-ala on noin 1373 km^2• Alasta noin 10 % on peltoa. Valuma-alue ulottuu 12 kunnan alueelle: Himanka, Lohtaja, Kannus, To- holampi, Sievi, Kälviä, Ullava, Halsua, Reisjärvi, Lestijärvi, Perho ja Kinnula.

Taipaleenjoki

Alueen pinta-ala on noin 35 km^2, josta pellon osuus on noin 50 % . Valuma-alue on kokonaan Liperin kunnassa.

Yläneenjoki

Alueen pinta-ala on noin 227 km^2• Pellon osuus alasta on noin 27 %. Valuma-alue ulottuu viiden kunnan alueelle: Yläne, Oripää, Alastaro, Pöytyä ja Säkylä.

Lepsämänjoki

Alueen pinta-ala on noin 214 km^2, josta pellon osuus on noin 23 % . Valuma-alue ulottuu neljän kunnan alueelle: Nurmijärvi, Vihti, Vantaa ja Espoo.

A

- ...

... .

Tulokse1

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

3.1 Tilojen määrä ja sitoutuminen perustukeen

Lestijoki

Haastateltujen tilojen lukumäärä oli 111 kpl joista vuonna 1995 perustuen piiris- sä oli 95 % (104 tilaa). Vuodelta 1994 on tiedot vain 65 tilan osalta. Neljä kotieläin- tilaa ja kaksi kasvinviljelytilaa ei ollut vuonna 1995 perustuen piirissä.

Kaikkien tilojen peltopinta-ala oli yhteensä 2776 hehtaaria, josta 96 % (2666 ha) oli perustuen piirissä.

Taipaleenjoki

Haastateltujen tilojen lukumäärä oli 51 kpl joista vuonna 1995 perustuen piirissä oli 84 % (43 tilaa). Yksi kasvinviljelytila, kuusi kotieläintilaa ja yksi yhdistelmätila olivat perustuen ulkopuolella.

Kaikkien tilojen peltopinta-ala oli 1097 hehtaaria, josta 91 % (995 ha) oli pe- rustuen piirissä.

Yläneenjoki

Elokuuhun 1996 mennessä haastateltujen tilojen lukumäärä oli 106 kpl joista vuon- na 1995 perustuen piirissä oli 92 % (97 tilaa). Kuusi kasvinviljelytilaa, kaksi koti- eläintilaa ja yksi yhdistelmätila olivat perustuen ulkopuolella.

Kaikkien tilojen peltopinta-ala oli 2517 hehtaaria, josta 96 % (2411 ha) oli perustuen piirissä.

Lepsämänjoki

Haastateltujen tilojen lukumäärä oli 115 kpl joista perustuen piirissä vuonna 1995 oli 89 % (102 tilaa). Kolme kotieläintilaa, kahdeksan kasvinviljelytilaa ja kaksi puu- tarhatilaa ei ollut vuonna 1995 perustuen piirissä.

Kaikkien tilojen peltopinta-ala oli yhteensä 3794 hehtaaria, josta 93 % (3518 ha) oli perustuen piirissä.

Liitteessä 6 esitetään kaikilta alueilta perustukeen sitoutuneiden tilojen osal- ta kasvulohkojen lukumäärät ja niiden osuudet kaikista lohkoista kasvilajeittain.

3.2 Peruslohkojen maalajijakauma

Alueittaiset maalajijakaumat (pinta-aloina alueen kokonaispeltopinta-alasta) esi- tetään kuvissa 2-5. Alueiden maalajijakaumia verrattiin Suomen peltojen kuiva- tustilatutkimuksen (KUTI) (Puustinen ym. 1994) yhteydessä tehtyihin vesi- ja ympäristöpiireittäisiin maalajijakaumiin. Kuivatustilatutkimuksen alueittaiset maalajijakaumat edustavat alueittensa keskimääräisiä jakaumia.

Suomen ympäristö 8 1 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

l'v1m Hs 8%

rv1t+Ct:t 4%

1% HHt

16% 3%

2%

3% Lj

Kuva 2. Maalajijakauma Lestijoen alueella. Kuva 3. Maalajijakauma Taipaleenjoen alueella.

Hs

HeS _5% He

Hs ^1%

2% HsS HHt

4%As 4%

He _1% KHt

5% LjS 1%

6%

1%

Kuva 4. Maalajijakauma Yläneenjoen alueella. Kuva 5. Maalajijakauma Lepsämänjoen alueella.

Tässä tutkimuksessa mukana olevien alueiden maalajijakaumat poikkeavat jonkin verran seutunsa keskimääräisistä eli kuivatustilatutkimuksen mukaisista jakaumista. Lestijoen alueella savi- ja hiesu- ja moreenimaita on vähemmän kun taas hietamaita on kaksinkertaisesti KUTI-aineistoon nähden, Taipaleenjoella hie- sumaita on enemmän mutta hieta- ja moreenimaita vähemmän, Yläneenjoen alu- eella savimaita on jonkin verran vähemmän mutta hietamaita vastaavasti enem- män, ja Lepsämänjoen alueella on hiesu- ja hietamaita vähemmän mutta savi- maita enemmän kuin KUTI-aineistossa. Kaikille alueille näyttää lisäksi tunnus- omaista olevan se, että turvemaita on vähemmän mutta vastaavasti multamaita enemmän kuin KUTI-aineiston jakaumissa.

e • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • . . • • . . .

Kuivatustilatutkimuksessa maalajit oli alueittaisissa jakaumissa jaoteltu seit-•

semään eri luokkaan: moreeni, hiekka, hieta, hiesu, savi, multa ja turve.

Kivennäismaiden maataloudellinen luokitus esitetään taulukossa 1.

Taulukko 1. Kivennäisrnaalajien maataloudellinen luokitus (Köppä 1978).

Maalaji Lyhenne Lajitteen osuus %

Saves ( <0,002 mm) Hiesu (0,02-0,002 mm)

Aitosavi As >60 <40

Hiesusavi HsS 30-60 20-70

Hiuesavi HeS 30-60 20-50

Hietasavi HtS 30-60 <20

Liejusavi LjS >30 vaihteleva

Hiesu Hs <30 >50

Hiue He <30 20-50

Hieno hieta HHt <30 <50

Karkea hieta KHt <30 <50

Hieno hiekka HHk hyvin vähän hyvin vähän Karkea hiekka KHt hyvin vähän hyvin vähän

Sora Sr hyvin vähän hyvin vähän

Hietarnoreeni HtMr n. 3-8 n.10-15

Eloperäiset maat luokitellaan seuraavasti:

Turpeet (BCt, Ct, LCt, SCt, Mt, Cst, LSt, St) Multamaat (Mm)

Järvimuta CTm) Lieju (Lj)

3.3 E/äinmäärät eläinryhmittäin

Hieta (0,2-0,02rnm)

<40

<20 20-50 20-70

<50 20-50

>50

>50

n. 30-50

Kotieläintuotannossa pohjoisten alueiden kotieläintilat ovat odotetusti suuntau- tuneet lypsykarjatalouteen, kun taas eteläisillä alueilla ja varsinkin Yläneenjoen alueella on paljon myös sikoja ja kanoja (taulukko 2). N autojen, sikojen ja kano- jen määrät suhteutettiin alueen peltopinta-alaan ja näin saatuja eläintiheystieto- ja (kpl/ha) verrattiin alueiden edustamien maaseutuelinkeinopiirien vastaavalla tavalla laskettuihin eläintiheyksiin. Tarkoituksena oli selvittää, ovatko alueet eläin- määriltään poikkeavia maaseu tuelinkeinopiirissään.

Tulosten perusteella Lestijoen ja Taipaleenjoen alueet ovat eläintiheydeltään maaseutuelinkeinopiireihinsä verrattuna huomattavasti pienempiä kanojen ja sikojen osalta, mutta nautoja taas on keskimääräistä enemmän. Yläneenjoen ja Lepsämänjoen alueet ovat eläintiheydeltään suunnilleen samaa luokkaa tai suu- rempia kolmen em. eläintyypin osalta verrattuna maaseutuelinkeinopiireihinsä.

Yläneenjoella sikojen tiheys oli yli kaksinkertainen ja kanojen tiheys seitsenker- tainen Turun maaseutuelinkeinopiirin keskimääräiseen tiheyteen verrattuna, jo- ten alueelle on muodostunut varsinkin siipikarjan osalta voimakas keskittymä.

Lepsämänjoen alueella kanojen tiheys oli huomattavasti alle Uudenmaan maa- seutuelinkeinopiirin keskimääräisen tiheyden.

Taulukko 2. Eläinmäärät eläinryhmittäin eri alueilla.

Alue Naudat Siat Siipikarja Lampaat Hevoset, ponit Turkiseläimet

Lesti joki 3443 191 30 30 33 600

Taipaleen joki 1120 0 89 1 6 0

Yläneenjoki 831 4595 150159 0 5 0

Lepsämänjoki 919 1403 312 13 90 0

3.4 Tuotantosuunta ja tuotantotapa

Suomalaiset maatilat ovat keskimäärin jakautuneet tuotantosuunnittain siten, että kasvinviljelytiloja on noin 45 % kaikista tiloista ja noin SS % on kotieläintiloja.

Taulukosta 3 havaitaan, että pohjoisempien tutkimusalueiden tilat ovat tuotanto- suunnaltaan pääasiassa kotieläintiloja ja eteläisempien alueiden tilat kasvinvilje- lytiloja, mikä on normaali tilanne Suomessa. Alueiden tilat ovat jakaantuneet tuo- tantosuunnittain suunnilleen samalla tavalla kuin tilat alueiden maaseutuelin- keinopiireissä keskimäärin. Tuotantotapatarkastelussa erottuu Yläneenjoen alu- een innokkuus luonnonmukaista viljelyä kohtaan (taulukko 4). Tuotantotapa tuo- tantosuunnittain on esitetty liitteessä 4.

Taulukko 3. Tuotantosuunta alueittain.

Alue Kasvinviljelytila Kotieläintila Puutarha tila Yhdistelmätila

lkm % lkm % lkm % lkm %

Lesti joki 17 16,0 80 77,0 0 0,0 7 7,0

Taipaleen joki 11 26,0 31 72,0 0 0,0 1 2,0

Yläneenjoki 52 53,0 22 23,0 0 0,0 23 4,0

Lepsämänjoki 69 68,0 28 27,0 3 3,0 2 2,0

Taulukko 4. Tuotantotapa alueittain.

Alue Tavanomainen IP Luomu, siirtymävaihe Luomu

lkm % lkm % lkm % lkm %

Lesti joki 100 96,2 2 1,9 0 0,0 2 1,9

Taipaleen joki 40 93,0 2,3 0 0,0 2 4,7

Yläneenjoki 87 89,7 1,0 8 8,3 1 1,0

Lepsämän joki 97 95,0 1,0 2 2,0 2 2,0

3.5 Ympäristönhoito-ohjelman laadinta-ajankohta

Muilla alueilla paitsi Taipaleenjoella huomattava osa ympäristönhoito-ohjelmista tullaan tekemään vasta vuonna 1997 tai myöhemmin (taulukko 5). Koska lohko- kohtaiseen kirjanpitoon tulee siirtyä viimeistään ympäristönhoito-ohjelman laa- dinnan jälkeen - kuitenkin viimeistään vuoteen 1998 mennessä, on todennäköis- tä, että vielä seuraavankin haastattelukierroksen tuloksiin tulee sisältymään epä- varmuuksia puutteellisten muistiinpanojen takia.

• _{• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • a • • • • • • • • • • • • • •} s uomen ympan ···st··s1 0

Vuosina 1991-1994 maatiloille tehtiin ns. ympäristönhoitosuunnitelmia,, jot- ka on päivitettävä ohjelmiksi vuoteen 1998 mennessä.

Taulukko 5. Ympäristöhoito-ohjelman laadinta-ajankohta (vuoteen 1995 asti tehtiin ympäristönhoitosuunnitelmia).

Vuosi Lesti joki Taipaleen joki Yläneenjoki Lepsämänjoki

lkm % lkm % lkm % lkm %

Ei ilmoitettu 4 3,8 1 2,3 21 21,6 5 4,9

1992 1 1,0 0 0,0 1,0 0 0,0

1993 2 1,9 0 0,0 1,0 0 0,0

1994 0 0,0 0 0,0 1 1,0 0 0,0

1995 11 I0,6 5 11,6 23 23,8 7 6,9

Tehdään v. 1996 37 35,6 35 81,4 IO I0,4 28 27,5

Tehdään v. 1997 tai myöh. 49 47,1 2 4,7 40 41,2 62 60,7

3.6 Lohkokohtainen kirjanpito

Ympäristötuen vaikutuksesta on jo jonkin verran siirrytty muistinvaraisesta tie- tojen säilyttämisestä lohkokohtaisen havaintopäiväkirjan käyttämiseen (tauluk- ko 6). Alueittaiset erot ovat suuria. Yläneenjoen alueella näyttää tilanne olleen vuonna 1995 paras. Sen sijaan esimerkiksi Lestijoen alueella edelleen yli 70 % tiedoista perustui vuonna 1995 viljelijän muistiin.

Taulukko 6. Lohkokohtaisten tietojen lähde.

Alue Havainto päiväkirja Viljelijän muisti Muu Ei ilmoitettu Lesti joki

Vuoden 1994 tiedot 11% 75% 4% 10%

Vuoden 1995 tiedot 19% 73 % 5% 3%

Taipaleen joki

Vuoden 1994 tiedot 23 % 70% 7% 0%

Vuoden 1995 tiedot 26% 67% 7% 0%

Yläneenjoki

Vuoden 1994 tiedot 41% 49% 7% 3%

Vuoden 1995 tiedot 70% 21 % 6% 3%

Lepsämänjoki

Vuoden 1994 tiedot 22% 72% 6% 0%

Vuoden 1995 tiedot 50% 44% 6% 0%

3.7 Lannoitus

3 .1. I Lannoitustarkastelun suorittaminen

Lannoitusta tarkasteltiin kasvilajeittain (ks. liite 1). Lannoitusta koskevat kasvi- kohtaiset yhteenvetotiedot on laskettu pelkästään väkilannoitteilla lannoitettu- jen lohkojen osalta sekä karjanlannalla ja/tai väkilannoitteilla lannoitettujen loh- kojen osalta erikseen Qälkimmäisessä on mukana pelkästään väkilannoitteilla lan- noitetut lohkot, pelkästään orgaanisilla lannoitteilla lannoitetut lohkot sekä loh- kot, joita on lannoitettu molemmilla lannoitetyypeillä). Näin on pystytty tarkas- telemaan lähemmin karjanlannalla lannoittamisen vaikutuksia lannoitustasoihin.

Kevätviljojen lannoituksessa ei ole huomioitu edellisenä syksynä lohkolle levitet- tyä karjanlantaa. Tämä johtuu siitä, että vuodelta 1993 ei ole lannoitustietoja ke- rätty eikä näin voida huomioida vuoden 1993 syyslevitystä vuoden 1994 lannoi- tuksessa. Vuodelle 1995 tämä voitaisiin tehdä, mutta sen jälkeen vuodet 1994 ja 1995 eivät olisi vertailukelpoisia. Kaikissa lannoitustarkasteluissa on karjanlan- nan kokonaisfosforista laskettu kasveille käyttökelpoiseksi 75 % .

Tarkastelun ulkopuolelle jätettiin lohkot, joita ei oltu ilmoitettu lannoitetuksi lainkaan, ts. haastatteluaineistossa on lannoituksen kohdalla nolla tai ei mitään merkintää (kohta jätetty tyhjäksi). Nolla tai tyhjää voi tarkoittaa joko sitä, että lohkoa ei ole lainkaan lannoitettu, tai se saattaa tarkoittaa myös sitä, että haastat- telutilanteessa viljelijä ei ole muistanut lannoitusmääriä, jolloin kohta on jätetty täyttämättä. Koska ei voitu olla varmoja siitä, onko lohko tahallaan jätetty lan- noittamatta, nämä (nolla, tyhjää) lohkot jätettiin pois. Tarkastelusta pois jäänei- den lohkojen osuudet kaikista lohkoista poikkesivat alueittain huomattavastikin (taulukko 7).

Taulukko 7. Lannoitustarkastelusta pois jääneiden lohkojen osuudet kaikista lohkaista (ei sisällä kesantolohkoja eikä viljele- mättömiä lohkoja).

Alue

Lesti joki Taipaleen joki Yläneenjoki Lepsämänjoki

Lannoitustarkastelusta pois jääneiden lohkojen osuudet

V.1994 V. 1995

14,6%

7,0%

1,3%

26,0%

3,0%

7,0%

6,0%

10,6%

Lannoitustarkastelu kohdistuu siis yksinomaan todella lannoitettuihin loh- koihin. Tämä tarkoittaa mm sitä, että luomutiloille kuuluvat lohkot, jollei niille ole levitetty karjanlantaa, ovat tarkastelun ulkopuolella. Seurauksena on myös se, että keskimääräiset lannoitustasot saattavat olla todelliseen tilanteeseen ver- rattuna hieman liian korkeita. Todennäköistä on, että tahallaan lannoittamatta jääneiden lohkojen lukumäärä on hyvin pieni verrattuna niiden lohkojen mää- rään, joiden lannoitustietoja ei ole ilmoitettu esim. muistamattomuuden takia.

Millään alueella pelkästään karjanlannalla lannoitettuja kasvulohkoja ei ol- lut merkittäviä määriä, joten niistä ei omaa tarkastelua tehty.

Lannanlevityksen osalta on haastattelutilanteessa ollut ongelmana ilmoittaa lohkokohtaisia lannanlevitystietoja, jos lantaa on levitetty vain osalle lohkoa (sama ongelma tulee esille myös torjunta-aineiden käytön kohdalla: lohko on voitu ruis-

- S '''"81

W • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • . . .

kuttaa vain reunoiltaan). Myöskään levitettyjä lantamääriä ei aina ole tiedetty tarkkaan. Näitä epävarmuustekijöitä ei ole voitu poistaa aineiston käsittelyvai- heessa.

Syysviljojen (ruis ja syysvehnä) osalta lannoitustarkastelu tehtiin vain vuon- na 1994 kylvetyn viljan osalta. Näin saatiin tarkasteluun yksi kokonainen kasvu- jakso, josta voitiin laskea erikseen syksyllä ja keväällä annettujen ravinteiden määrät ja ravinteet yhteensä koko jaksolta. Tähän liittyvät tulokset ovat liitteessä 2. Kasvilajikohtaisia lannoitustietoja laskettaessa monivuotisen kuivaheinä-, säilörehu- ja tuorerehunurmen kohdalla on ongelmia tuottanut se, että kyseisiä kolmea eri nurmityyppiä ei tietokantaan syötettäessä tai jo haastatteluvaiheessa aina ole jaettu omiksi ryhmikseen, jolloin mm. lannoitusta ei ole pystytty koh- dentamaan oikealle nurmityypille. Niiden lohkojen osalta, joista nurmityyppi selviää, on lannoitustarkastelu pystytty tekemään nurmityyppikohtaisesti ja tu- lokset on esitetty liitteen 1 taulukoissa, mutta lannoitustiedot em. monivuotisten nurmityyppien osalta yhteensä ( ei jaettu omiin ryhmiinsä) on myös laskettu.

3.1.2 Muutokset lannoituksessa

Ympäristötuen perustuen ehtojen mukaiset peltokasvikohtaiset typpi- ja fosfori- lannoituksen perustasot on esitetty taulukossa 8. Esitetyistä ravinnemääristä on mahdollista poiketa jäljempänä esitetyn mukaisesti (luvut 3.7.3 ja 3.7.4). Lannoi- tustarkastelussa on verrattu lannoitustason yleistä muutosta vuodesta 1994 vuo- teen 1995.

Taulukko 8. Ympäristötuen perustuen mukaiset lannoituksen perustasot (Maa- ja metsätalousministeriö 1995).

Kasvilaji Typpi kg/ha fosfori kg/ha

Rehuvilja 90 15

Kevätvehnä IOO 15

Syysvehnä syksyllä 20 15

keväällä 100

Ruis syksyllä 20 15

keväällä IOO

Öljykasvit 100 15

Sokerijuurikas 120 30

Ruokaperuna 60 40

Teollisuusperuna 80 40

Säilörehu 180 30

Heinä 90 15

+

jos odelma korjataan 60

Liitteen 1 kasvilajeittaisista lannoituslaskelmista on havaittavissa, että keski- määräisissä lannoitustasoissa ei ole tapahtunut typen eikä fosforin osalta merkit- tävää alentumista, vaikka lannoitus perustasojen mukaan sitä olisi edellyttänyt- kin. Suunta on kuitenkin lievästi aleneva. Lannoitushuiput ovat edelleen vuon- na 1995 korkeita ja ovat monessa tapauksessa jopa kasvaneet vuoteen 1994 ver- rattuna, tosin eri alueiden ja kasvilajien välillä on suuria eroja. Parhaiten lannoi- tuksen perustasot näyttävät toteutuvan säilörehunurmien kohdalla.

ympäristö 8 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Liitteessä 1 olevat taulukot perustuvat kasvilajeittain tehtyihin lannoituslas- kelmiin, joissa on mukana kaikki lannoitetut kasvulohkot. Tästä aineistosta ei luo- tettavasti voida tehdä vertailua lannoituksen muuttumisesta vuodesta 1994 vuo- teen 1995, koska vertailuaineisto vuosien välillä ei ole täysin sama. Jotta pystyttiin varmemmin selvittämään lannoituksessa tapahtunutta muutosta, laskettiin kum- mankin vuoden osalta lannoitustietojen kasvikohtaiset yhteenvetotiedot vain nii- den tilojen, jotka viljelivät samaa kasvia sekä vuonna 1994 että vuonna 1995, loh- kojen lannoitustiedoista. Näin saadut tulokset eivät merkittävästi poikkea varsin- kaan lannoituksessa vuosien välillä tapahtuneiden muutosten osalta liitteessä 1 esitetyistä tuloksista.

Muutostarkastelu olisi voitu tehdä myös vielä tarkemmin laskemalla lannoi- tustiedot vain niiden lohkojen osalta, joilla viljeltiin samaa kasvia sekä vuonna 1994 että vuonna 1995. Tässä tapauksessa havaintojen lukumäärä olisi kuitenkin jäänyt monessa tapauksessa hyvin pieneksi, mikä johtuu mm. siitä, että viljely- kierron takia lohkoilla pyritään viljelemään peräkkäisinä vuosina eri kasveja.

Lannoitustasojen aleneminen on nähtävässä selvemmin pelkästään väkilan- noitteilla lannoitettujen lohkojen lannoitustietojen perusteella tehdyistä yhteen- vetotiedoista kuin kaikkien lohkojen - jossa on siis mukana myös lannoitus kar- janlannalla - yhteenvetotiedoista. Kuitenkin myös pelkästään väkilannoitteilla lannoitettujen lohkojen keskimääräiset kasvilajikohtaiset lannoitustasot ovat edel- leen vuonna 1995 korkeita varsinkin fosforin osalta.

Väkilannoitteilla lannoitettujen lohkojen osalta voidaan todeta, että typpi- lannoituksessa on havaittavissa suurten lannoitustasojen aleneminen selvimmin Yläneenjoen alueella. Fosforilannoituksen osalta lannoitushuiput ovat laskeneet eniten Lestijoen alueella.

Mahdollisia syitä lannoitustasojen ennallaan pysymiseen ovat:

1. Perustukiehtojen mukainen 4 vuoden tasoitusjakso fosforilannoituksen osal- ta. Sallittu tasoitusjakso tulee todennäköisesti laskemaan jatkossa etenkin fosforilannoitusta.

2. Viljelijät olivat ilmeisesti suurelta osin ostaneet vuoden 1995 aikana käytettä- vät lannoitteet ennen kuin perustuen mukaiset lannoitusehdot olivat tie- dossa. Lisäksi silloinen lannoitusvalikoima (N:P -suhteen osalta) ei ollut kovin sopiva perustuen ehtoihin nähden.

3. Epävarmuutta tulosten tulkinnassa lisää myös se, että erityisesti vuoden 1994 osalta suuri osa haastattelutiedosta perustuu muistinvaraiseen tietoon.

Lannoitustasojen ennallaan säilymiseen viittaavat myös Kemira Agro Oy:n tilastot, joiden mukaan maatiloille myytyjen kasviravinteiden määrä oli lannoi- tusvuonna 1993/1994 jonkin verran pienempi kuin lannoitusvuonna 1994/1995.

Samoin lannoitusvuoden 1993/1994 peltohehtaaria kohti myytyjen kasviravintei- den määrä oli typen ja fosforin osalta pienempi kuin lannoitusvuonna 1994/1995 (taulukko 9). Lannoitusvuoden 1994/1995 aiempiin lannoitusvuosiin verrattuna suurempiin myyntimääriin syynä on se, että viljelijät ostivat lannoitteita varas- toon. Tämä näkyy myös seuraavan lannoitusvuoden myynnissä.

Taulukko 9. Väkilannoitteissa myytyjen kasviravinteiden määrä viljeltyä peltohehtaaria kohti lannoitusvuosina 1992/1993 - 1995/1996 (Kemira Agro Oy:n tilastot).

Lannoitusvuosi Typpi (kg/ha) Fosfori (kg/ha) Kalium (kg/ha)

1992/1993 94,3 19,4 39,8

1993/1994 94,1 19,0 40,0

1994/1995 101,6 20,0 38,5

1995/1996 92,3 16,1 34,2

A

- ... .

Liitteen 1 lopussa olevat kuvat esittävät muutaman esimerkin lannoituksen muuttumisesta. Lannoitushuippujen syitä tarkastellaan seuraavissa luvuissa.

3.1.3 Fosforilannoituksen riippuvuus satotasosta ja maan viljavuudesta

Maatalouden ympäristötuen perustuen tukiehtojen mukaan ylin sallittu fosfori- lannoitusmäärä riippuu kasvilajista, maan viljavuudesta eli viljavuusluokasta ja satotasosta. Lannoituksen perustasosta -joka fosforilla on vilja- ja öljykasvien osalta 15 kg P /ha - voidaan poiketa em. kriteerien perusteella.

Aineiston lannoitustietojen ja lohkokohtaisten maalaji- ja maan fosforiarvo- tietojen pohjalta on tehty kasvilajeittain maan viljavuusluokkakohtainen lannoi- tustarkastelu. Tarkastelun tarkoituksena on ollut selvittää, millä tavalla viljelijät ovat ottaneet huomioon maan viljavuuden ja satotason fosforilannoituksessa.

Vtljavuusluokkakohtaiset tarkastelut tehtiin vuosille 1994 ja 1995 erikseen, jotta muutosta lannoituksessa voidaan havainnoida. Vtljavuustutkimuksista otettiin huomioon enintään seitsemän vuotta vanhat tutkimukset. Tämä ja se, että vilja- vuustutkimuksia ei ole kaikilla tiloilla ylipäätään tehty, vaikuttivat siihen, että vil- javuusluokkakohtaisia tarkasteluja voitiin tehdä vain melko pienellä aineistolla.

Lannoitusaineistosta tehtiin myös yksityiskohtaisempaa (kasvulohkokohtais- ta) tarkastelua, jossa etsittiin selityksiä kasvikohtaisen lannoituksen huippuarvoille.

Yksi yleisin huippuarvoja aiheuttava syy on karjanlannan käyttö ja varsinkin sil- loin, kun lohkolle on levitetty sekä karjanlantaa että väkilannoitetta. Yleistä on näyttänyt olevan se, että niissä tapauksissa, joissa on levitetty sekä karjanlantaa että väkilannoitetta, jo pelkästään väkilannoitteen käyttömäärillä olisi "normaali"

lannoitustaso ainakin fosforin ja kaliumin osalta saavutettu, mutta tämän lisäksi lohkolle on levitetty myös karjanlantaa yleisen käytännön mukainen määrä, ts.

niin paljon, että ainakin fosforilannoitustaso on kasvin kannalta riittävä. Koska karjanlantaa levitetään ennen kylvöä on todennäköistä, että kylvön yhteydessä annettava väkilannoite on käytetty täydentämään karjanlannalla tapahtunutta lannoitusta. Väkilannoituksessa olisi kuitenkin riittänyt monessa tapauksessa vain typen täydentäminen, mutta käytännössä fosforia ja kaliumia on annettu nor- maali määrä. Liitteessä 7 on esitetty esimerkinomaisesti rehuohran kohdalta loh- kokohtaista tietoa muutaman lohkon osalta Lestijoen ja Lepsämänjoen alueilta.

Liitteessä on listattu suurimman fosforimäärän saaneet kasvulohkot ja näiden lohkojen ominaisuudet.

Liitteessä 3 olevien taulukoiden (pellon viljavuuden mukainen lannoitus- tarkastelu kasvilajeittain) ja jäljempänä tässä luvussa esitettyjen kaavioiden (ku- vat 6-13) perusteella voidaan sanoa, että mitään mainittavaa riippuvuutta fosfori- lannoituksen ja maan P-luvun (viljavuusluokan) välillä ei näytä olevan. Fosfori- lannoitustasot ovat lähes samat riippumatta maan viljavuusluokasta ja vain har- voin suurimmat lannoitustasot osuvat lohkolle, jonka P-luku on pieni. Myöskään satotaso ei liitteen 5 (keskimääräiset sadot kasvilajeittain pellon viljavuuden mu- kaan ja keskimääräiset sadot kasvilajeittain) mukaan anna perusteita fosforilan- noitustason nostamiseen. Maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuteen perustuva viljavuusluokkajako on esitetty taulukossa 10.

Taulukko 10. Maan helppoliukoisen fosforin pitoisuutta (mg/1) vastaava viljavuusluokka. Luku ilmoittaa fosforin pitoisuudet luokkien rajoilla. Pitoisuuksissa pie- nempi luku tarkoittaa runsasmultaista, suurempi luku vähämultaista maata (Elonen 1994).

Maalaji

A Savi maat

B Karkeat kivennäismaat BI Hiesu, hiekka, hiue B2 Hieta, moreeni

(hiesuinen hiesusavi, hiesua yli 50 %) C Eloperäiset maat

(Rahkaturpeilla luvut 1/3 alempia)

Viljavuusluokat ja fosforiluku (mg/1) luokkien rajoilla

Huono Huonon- Välttävä Tyydyttävä Hyvä Korkea Arveluttavan

lainen korkea

1,5-2 3-4 6-8 12-15 20-25 40

2,5-3 5-7 10-13 18-22 30-35 50

2-2,5 4-5 8-10 15-18 25-30 50

2 4 8 15 22 30

Fosforilannoituksessa nähtäviin suuriin arvoihin on monessa tapauksessa syynä karjanlannan käyttäminen lannoituksessa siten, että lannan levitysmäärät ovat aivan liian suuria viljeltävän kasvin tarpeeseen ja fosforilannoitustasoihin nähden. Karjanlannan vaikutus on havaittavissa mm. kasvikohtaista lannoitusta esittävistä taulukoista liitteessä 1 ja jäljempänä tässä luvussa olevista kuvista 13 ja 14. Kun verrataan pelkästään väkilannoitteilla lannoitettujen lohkojen lannoitus- määriä väkilannoitteilla ja/tai karjanlannalla lannoitettuihin lohkoihin nähdään, että jälkimmäisessä tapauksessa fosforin ja kaliumin määrät ovat edellisiä merkit- tävästi korkeammat. Fosforilannoituksen osalta analysointia vaikeuttaa neljän vuoden lannoituksen tasausmahdollisuus, jonka takia fosforilannoitusta ei ole tarvinnut vielä ensimmäisinä vuosina mukauttaa ympäristötuen ehtojen mukaan.

Ympäristötuen varsinaiset vaikutukset fosforilannoitukseen nähdäänkin vasta seurantatutkimuksen myöhemmissä vaiheissa muutaman vuoden kuluttua.

e • • • • • • • • • • • • • • • • .. • ...

60 -• 50

40 1 +I 1 1 I ro

1 ---'"'--,---+----+---+--_J

l 40,--~---j~-_.+---+--_J

••

<J) .3 30 1 ·-1 1 0 1

2

.w ..

d..

40

40

ro so ro

-

0 .c.

-

-

-

' ... .-. ..,. .._ A . A

i

y V 1 .... •I>

::J 30

...

ffi

'V •~1

- "V'l

A A ,.. .... V

.

• .

1 60 1 1 ,_ 50 ro .c 40

V 0

---

...

• * •• ••

... ... '.

- ro so

-

, -~ ---

...

,,

C C

20 C\1

A. - 1 a.. 10 0 0 10 20 30 40 50 Maan P-luku (mg/Q l<uva 12. Säilörehu, Lestijoki, 1994

60 ...,

ro

- t

,,

---

...

.A

•• • • it,.,j ~· ••

,,,.

, ..

*

-

---

•••• ... ....

• •

...

A A V ... 0 10 20 30 40 50 Maan P-luku (mg/Q Kuva 13. Säi/örehu, Lestijoki, 1995

Kuvat 14 ja 15 esittävät kauran saamia fosforimääriä vuonna 1995 lohkoilla, joita on lannoitettu väkilannoitteilla ja/tai karjanlannalla (kuva 14) ja lohkoilla, joita on lannoitettu vain väkilannoitteilla (kuva 15) Taipaleenjoen alueella. Esi- merkin kuvista on havaittavissa, millainen vaikutus karjanlannalla on suurien fosforilannoitustasojen syntymiseen. Tosin suuria lannoitustasoja esiintyi pelkäs- tään väkilannoitteilla lannoitetuilla lohkoillakin.

10

cii _en

Std. Dev = 12.56

i

U: 0 ----~=N = 84.00

2.0 10.0 18.0 26.0 34.0 42.0 50.0 58.0 6.0 14.0 22.0 30.0 38.0 46.0 54.0 Kg Piha

Kuva 14. Väkilannoitteilla ja/tai karjanlannalla lannoitettujen kauralohkojen fosforilannoi- tus Taipaleenjoen alueella vuonna 1995.

cii C/l C

] Q)

u:

10

Std. Dev = 7.57 Mean = 18.3

0 ~-~~~-~~__,N= 58.00

2.0 10.0 18.0 26.0 34.0 42.0 50.0 58.0 6.0 14.0 22.0 30.0 38.0 46.0 54.0 Kg Piha

Kuva 15. Vain väkilannoitteilla lannoitettujen kauralohkojen fosforilannoitus Taipaleenjo- en alueella vuonna 1995.

Karjanlannan käyttöä lannoitteena käsitellään myöhemmin yksityiskohtai- semmin omassa luvussaan. Jo nyt voidaan kuitenkin todeta, että karjanlannan käyttämisessä lannoitteena on edelleen paljon parantamisen varaa. Hyvin usein syyllinen suuriin levitysmääriin ja sitä kautta lannoitustasojen ylityksiin on lan-

Suomen ympäristö 8 1 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

nanlevityskalusto. Nykyinen kalusto ei anna mahdollisuutta levittää lantaa tar- kasti pieniä määriä. Tähän ongelmaan olisi syytä kiinnittää jatkossa huomatta- vasti enemmän huomiota. Ongelma on ollut kuitenkin jo pitkään tiedossa, mutta laitevalmistajat eivät silti ole pystyneet ongelmaan (taloudellisesti järkevää) rat- kaisua löytämään. Lisäksi lannankäyttöasenteissa ja -taidoissa on parantamista.

Erityisesti karjanlannalla tapahtuneen lannoituksen täydentäminen väkilannoit- teilla on epävarmaa, koska täydennyslannoitustarvetta ei aina osata laskea oi- kein. Lannanlevityksen huonohkoon tasoon vaikuttaa myös se, että lannan levi- tys hyvin usein kärsii viljelijän kiireen takia. Kaluston ja ajankäytön kannalta olisi järkevää, että levityksen suorittaisivat urakoitsijat, joilla olisi käytettävissään hy- välaatuiset laitteet sekä mahdollisuus palvella joustavasti viljelijöitä.

3.7.4 Satotaso ja maalaji korkean typpilannoituksen selittäjinä

Maatalouden ympäristötuen tukiehtojen mukaan lohkojen typpilannoituksessa voidaan poiketa kasvilajeittaisista peruslannoitustasoista kasvilajikkeen, viljely- vyöhykkeen, lohkon maalajin ja multavuuden sekä satotason perusteella. Typpi- lannoituksen perustaso on vilja-ja öljykasveilla 90-120 kg N/ha (taulukko 8). Nur- mikasveilla typpilannoituksen perustasosta poikkeamiseen ei satotaso ole kritee- rinä vaan korjattavien satojen määrä vuodessa. Liitteessä 5 esitetään alueittain ja kasvilajeittain viljakasvien osalta maalajikohtaiset keskimääräiset sadot ja sato- odotukset vuosilta 1994 ja 1995 viljojen ja öljykasvien osalta. Satotiedot kasvila- jeittain kaikkien kasvien osalta ilman maalajijaottelua on myös esitetty liitteessä 5. Nurmien osalta satotiedot ovat paljon viljakasveja epävarmempia, eikä nur- mikasvien sadon perusteella voida ympäristötuen ehtojen mukaan lannoitusta edes muuttaa. Nurmikasvien lannoitustasoon vaikuttaa korjattavien satojen mää- rä. Aineistosta ei kuitenkaan tarkkaan selvinnyt satojen määrät, mutta todennä- köisesti kolmen säilörehusadon korjaaminen on ollut melko yleistä. Kuivahei- nänurmilla heinän lisäksi korjataan yleisesti yksi säilörehusato odelmasta. Liit- teessä 7 on esitetty suurimman typpilannoituksen saaneiden lohkojen yksityis- kohtaiset tiedot (mm. maalaji, sato, lannoitus). Ensimmäisessä taulukossa on esi- tetty Lestijoen alueen rehuohralohkojen tietoja, toisessa taulukossa on Yläneen- joen alueen kevätvehnälohkoja. Taulukoissa on esitetty vain lohkoja, joilta maa- lajitiedot oli saatavilla. Kasvilajiketta ei haastattelussa ole kysytty.

Typen osalta lannoitushuippuja ei kaikilta osin pystytä selittämään tukieh- tojen salliman säätövaran perusteella, vaan - kuten liitteen 7 typpitauluista voi- daan havaita - ylityksiä esiintyy.

3. 7.5 Lohkokohtainen typpitasetarkastelu

Aineiston lannoitus-ja satotietojen pohjalta laskettiin myös lohkokohtaiset typpi- taseet. Kuvissa 16-23 on esitetty typpitasejakaumat kaikilta alueilta kaikkien loh- kojen paitsi kuivaheinä- ja laidunnurmilohkojen osalta vuosilta 1994 ja 1995. Typ- pitasetarkastelussa huomioitiin vain lannoitteina annetut ravinteet ja sadon mu- kana poistuneet ravinteet, eikä esim. denitrifikaation, laskeuman ja biologisen typensidonnan vaikutuksia taseeseen huomioitu.

Kun verrataan vuosien 1994 ja 1995 typpitasejakaumia keskenään havaitaan, että Taipaleenjoen ja Lepsämänjoen alueiden jakaumissa on vuosien välillä eroa, mutta Lestijoen ja Yläneenjoen osalta merkittävää muutosta ei ole tapahtunut.

A

w ...

Taipaleenjoella muutos on toteutunut siten, että niiden lohkojen osuus, joilla tase on voimakkaimmin positiivinen, on pienentynyt. Lepsämänjoella muutos on ol- lut päinvastainen

Lohkokohtainen typpitasetarkastelu toteutettiin siten, että niiden lohkojen osalta, joilta oli olemassa satotiedot ja lannoitustiedot, laskettiin lannoitteina an- netun ja satoon sitoutuneen typen erotus. Satoon sitoutuneen typen määrä las- kettiin sadon raakavalkuaispitoisuuden (g valkuaista/kg kuiva-ainetta) pohjalta.

Raakavalkuaispitoisuudet kasvilajeittain saatiin valtakunnallisista rehu taulukoista (Tuori ym. 1995) ja maaseutukeskuskohtaisista seurantatilojen rehujen analyysi- tiedoista (Maitotilaneuvonnan ... 1996). Aluekohtaisia tietoja käytettiin, mikäli ana- lyysitiedot (rehun kuiva-ainepitoisuus, keskimääräinen raakavalkuaispitoisuus) pohjautuivat vähintään kahteenkymmeneen rehunäytteeseen. Muuten käytet- tiin valtakunnallisia tietoja. Joidenkin kasvien osalta (mm. vehnät, rypsi) ei ollut käytettävissä alueellisia tietoja lainkaan. Rehun raakavalkuaispitoisuudesta saa- tiin rehun typpipitoisuus eli rehuun (satoon) sitoutuneen typen määrä jakamalla raakavalkuaispitoisuus 6,25:llä (valkuainen sisältää typpeä 16 % ).

Viljakasvien oljet otettiin tarkastelussa huomioon seuraavasti: jos oljet oli korjattu pois, laskettiin hehtaarilta korjatuksi olkisadoksi hehtaarilta korjattua jy- väsatoa vastaava määrä.

Koska käsiteltävä aineisto oli puutteellista, ts. lohkokohtaista lannoitus-, sato- ym tietoja puuttui usean lohkon osalta, ja koska kerätyksikin saatu aineisto sisälsi paljon epävarmuutta ( esim satotiedot), ei koko aluetta koskevaa typpitasetta voi- tu laskea. Sen sijaan niitä kasvulohkoja, joille typpitase pystyttiin laskemaan, käy- tettiin jakaumatarkastelussa.

Kuivaheinälohkojen kohdalla ongelmia oli siinä, että odelmasta korjatun säilörehusadon määrää ei välttämättä oltu ilmoitettu. Yleensä nurmien kohdalla on ongelmana sadon määrän arviointi, mikä tuo suurta epävarmuutta tasetar- kasteluunkin. Tarkastelusta on jätetty pois myös laidunnurmet, koska typpita- seen laskeminen niille ilman tietoja laidunnuksesta on mahdotonta. Tarkastelu tehtiin myös pelkästään viljakasvilohkoista, mutta niiden mukaan tehdyt jakau- mat eivät oleellisesti eronneet kaikista lohkoista tehtyihin jakaumiin verrattuna eikä niitä siitä syystä esitetä.

Toteutuneella sadolla on suuri merkitys sille, millaiseksi tase muodostuu: mitä huonompi on toteutunut sato sitä vähemmän sadon mukana poistuu typpeä ja sitä epäedullisemmaksi typpitase muodostuu. Näin mm. sääolojen vaikutukset vuosittaiseen satoon ja edelleen typpitaseeseen aiheuttavat eri vuosien taseita kuvaaviin jakaumiin selviäkin poikkeamia.

Kaavioissa on vertailun helpottamiseksi pystyviiva kolmenkymmenen kilon kohdalla.

:;::;

"E _<D

(JJ 0

0. C:

<D

:~

'"5

E ::::J ::::s::::

1 0 0 - - - r - - - = 90

80 70 60 50 40 30 20

10 o ____ -,,-__,.---.,.-..,.--___,.----..---=---=--____,,---..---

-49,oo -13,oo -1,00 12,00 25,00 35,00 45,00 62,00 105,00

-25,00 -6,00 7,00 19,00 31,00 39,00 55,00 83,00

Kg N/ha

Kuva 16. Typpitasejakauma. Taipaleenjoki v. 1994.

100 90 80

:;::; 70

"E _<D 60

(JJ 0 50

0. C 40

<D C 30

:~

E 10 ::::J ::::s:::: 0

-49,00 -27,00 -12,00 ,00 10,00 22,00 33,00 48,00

-38,00 -17,00 -6,00 5,00 16,00 28,00 39,00 69,00

Kg N/ha

Kuva 17. Typpitasejakauma. Taipaleenjoki v. 1995.

O • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • . • • . . . ...

100 90 80 :;:::::: 70

c

(/) 0 50

0.

C 40

(1) C 30

;~

3 _::::; E 10

-49,00 0 -i5,00 1,00 i2,00 25,00 36,00 53,00 74,00 112,00 -24,00 -6,00 7,00 19,00 31,00 43,00 62,00 88,00 122,00

Kg N/ha

Kuva 18. Typpitasejakauma. Lestijoki v. 1994.

100~···-···---.---··· -···-···-····

90 80 70 60 50 40 30 20 10

0 --=---=---,=---=---,,---=---.---,.:---.-,.--:-. ---a.:--=----=---=----=----,.:---.-. - • .----;---..

-49,00 -28,00 -13,00 4,00 20,00 34,00 50,00 64,00 79,00 99,00 142,00 -36,00 -20,00 -4,00 13,00 27,00 41,00 57,00 71,00 87,00 117,00

Kg N/ha

Kuva 19. Typpitasejakauma. Lestijoki v. 1995.

100 90 80

:;:::; 70

c

CD (/)

0 50

1,,..

c.. C 40

CD C 30

;~

:5 E _:::::i 10

-49,00 0 -24,00 -7,00 10,00 ~.oo ^{3~00 5~00 80,00}

-31,00 -15,00 ,00 17,00 31,00 46,00 64,00 105,00

Kg N/ha

Kuva 20. Typpitasejakauma. Yläneenjoki v. 1994.

:;:::;

c

(/) 0

1,,..

c.. C CD C

:~

:5 E _:::::i

1 0 0 - - - ~ - - - = 90

80 70 60 50 40 30 20 10

011---r----..---...---.,---.----..---.---. --.---.----.---.---.---.-

-38,00 -9,00 8,00 24,00 40,00 57,00 76,00 143,00

-18,00 -1,00 16,00 32,00 48,00 66,00 95,00

Kg N/ha

Kuva 21. Typpitasejakauma. Yläneenjoki v. 1995.

e • • • • • • • • • • • • • • • • • ...

100 90 80

:.::; 70 'E ₆₀

CD en

0 50

:1...

c.. C 40 CD C 30

:~

"S

E 10 :::c:: ::J 0

-41,00 -2,00 14,00 23,00 32,00 42,00 52,00 63,00 75,00 123,00 -13,00 7,00 19,00 28,00 37,00 46,00 58,00 69,00 85,00

Kg N/ha

Kuva 22. Typpitasejakauma. Lepsämänjoki v. 1994.

100 90 80

E _C 70 CD 60 en 0

:1... 50

c.. C 40 CD C 30

:~

"S

E 10

:::c:: ::J 0

. . . . . . .

-34,00 -9,00 10,00 23,00 35,00 47,00 59,00 72,00 86,00 102,00 -21,00 1,00 17,00 29,00 41,00 53,00 65,00 79,00 92,00 128,00

Kg N/ha

Kuva 23. Typpitasejakauma. Lepsämänjoki v. 199 5.

3.8 Karjanlannan varastointi ja levitys

3.8. I Lantaloiden koot ja lannan varastointimenetelmät

Pääsääntöiset lannankäsittelymenetelmät (varastointimenetelmät) eläinryhmittäin ja niiden suhteelliset osuudet on esitetty taulukossa 11 (Yläneenjoen osalta ker- rottu vain sanallisesti, koska siellä on monilla tiloilla käytössä useampia lannan- käsittelymenetelmiä). On huomattava, että kyseisten päämenetelmien lisäksi on käytössä myös muita menetelmiä samanaikaisesti, mutta näiden osuus on pieni.

Lannankäsittelyn tarkastelussa ylipäätään ongelmana on se, että käsiteltävä ai- neisto on varsinkin lantatietojen osalta pieni, koska kotieläintaloutta harjoittavi- en tilojen lukumäärä aluetta kohti on pieni. Tämän takia luotettavien yhteenve- totietojen saaminen on vaikeaa.

Taulukko 11. Kolmen alueen lannankäsittelytiedot eläinryhmittäin. Yläneenjoen osalta esitetty sanallisesti jäljempänä.

Kuivalanta- Kuivalanta- lietelanta- Maapohjainen Kuivikepohja menetelmä, menetelmä, menetelmä kattamaton (toimii lanta- virtsa erotettu virtsa sidottu varasto varastona)

kuivikkeisiin lesti joki

Naudat 50% 6% 40% 4% 0%

Siat 0% 0% 100% 0% 0%

Taipaleenjoki

Naudat 19% 34% 38% 9% 0%

lepsämänjoki

Naudat 73% 0% 13% 9% 5%

Siat 50% 0% 50% 0% 0%

Kanat 0% 0% 0% 0% 100%

Yläneenjoen alueella lannankäsittely on sikatilojen osalta järjestetty useim- missa tapauksissa siten, että käytössä on sekä kuivalanta- että lietelantamenetel- mät. Syynä tähän on se, että tiloilla on sekä emakoita että lihasikoja: emakoille on kuivalantamenetelmä, lihasioille lietelantamenetelmä. Muutamalla sikatilalla ja noin kolmasosalla nautatiloista lannan varastointi tapahtuu kattamattomassa maapohjaisessa lantalassa. Muutoin nautatiloilla on käytössä pääasiassa kuiva- lantamenetelmä ilman virtsan erotusta. Kananlanta varastoidaan lähes kaikki kuivalantaloissa. Patterivarastointia esiintyy jonkin verran.

Tarkoituksena oli laskea tilan eläinmäärien perusteella tarvittavat vähimmäis- lantavarastotilavuudet kaikkien kotieläintilojen osalta. Kuitenkin monen tilan kohdalla eläintyyppejä ja siten myös lantatyyppejä on useampiakin, mikä vai- keuttaa tai estää kokonaan vähimmäisvarastointitietojen laskemista. Niiden tilo- jen osalta, joilla on käytössä vain yksi lannankäsittelymenetelmä, on vähimmäis- varastointitiedot laskettu 12 ja 8 kuukauden varastoinnin mukaan ja verrattu il- moitettuihin varastointitilavuuksiin. Tulokset ovat taulukossa 12. Kahdeksan kuu- kauden laskelmissa oletettiin, että kaikki naudat ovat vuodessa neljä kuukautta laitumella. Yöaikaisen sisälläpidon vaikutusta ei huomioitu. Muille eläimille tila- vuudet laskettiin 12 kk:n mukaan.

- •••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••• Suomen ympäristö 81

Taulukko 12. lantavarastojen lisärakentamistarve 12 ja 8 kuukauden (naudoille laskettu 8 kk:n, muille eläimille 12 kk:n mu- kaan) varastointia varten. Mukana ainoastaan ne tilat, joilla on yksi lannankäsittelymenetelmä.

Alue lantatyyppi Tilat alle Tarve lisära- Keskimääräinen

minimin/ kentamiselle lisärakentamis-

kaikki tilat (% tiloista) tarve (m³⁾

12 kk 8 kk ( naudat) 12 kk 8 kk (naudat) 12 kk 8 kk ( naudat)

Lesti joki Kuivikel + virtsa 4/4 4/4 IO0 100 385 165

Kuivikelanta 32/39 25/39 82 64 185 101

Virtsa 19/39 16/39 48 41 120 73

Lietelanta 8/30 2/30 27 7 290 222

Taipaleen joki Kuivikel + virtsa 10/10 10/10 IO0 100 440 274

Kuivikelanta 6/6 6/6 100 IO0 170 92

Virtsa 6/6 5/6 IO0 83 85 40

Lietelanta 6/11 3/11 55 27 243 194

Yläneenjoki Kuivikel+virtsa 11/14 11/14 71 71 135 80

Kuivikelanta 6/6 5/6 100 83 296 291

Virtsa 6/6 5/6 IO0 83 291 306

Lietelanta 2/6 2/6 33 33 536 247

Lepsämänjoki Kuivikel + virtsa 2/2 2/2 IO0 IO0 220 128

Kuivikelanta 13/15 13/15 87 87 184 92

Virtsa 13/15 13/15 87 87 126 72

Lietelanta 2/2 2/2 100 IO0 285 138

Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että esimerkiksi todellinen keski- määräinen lisärakentamistarve on enintään 12 kuukauden mukaan lasketun mukainen, mutta vähintään kahdeksan kuukauden mukainen. Todellinen tilan- ne on näiden kahden välillä. Edellä laskettuihin lisärakentamistarpeisiin on kui- tenkin syytä suhtautua varauksin. Monen tilan kohdalla tilanne todennäköisesti on se, että tarkkaa lantavaraston tilavuutta ei tiedetä.

Karjanlannan varastotilavuuksissa on paljon vielä puutteita varsinkin kui- valantaloiden osalta. Lietelantaloiden kohdalla tilanne on huomattavasti parem- pi, tosin puutteita niidenkin osalta esiintyy runsaasti. Puutteet lantalan varas- tointikapasiteetissa aiheuttavat paineita lisätä lannan syys- ja talvilevitystä sekä lannan varastointia pattereissa pelloilla.

Perustukiehtojen mukaan tilalla syntyvää lantaa varten tulee olla sellaiset varastotilat, jotka on mitoitettu 12 kuukauden varastointia varten. Jos eläimiä lai- dunnetaan, riittää 8 kuukauden varastointiaikaa vastaava varasto. Varastotilojen tulee olla kunnossa kolmen vuoden kuluessa perustukeen sitoutumisesta.

3.8.2 Lohkot joille lantaa on levitetty

Lantaa on levitetty vuosina 1994 ja 1995 eri alueilla taulukon 13 mukaisesti. Tau- lukosta selviää aluekohtaisesti niiden kasvulohkojen määrä, joille levitettiin kar- janlantaa kyseisinä vuosina. Taulukossa on myös ilmoitettu näiden lohkojen osuus alueen kaikista kasvulohkoista, sekä vuonna 1995 lantaa saaneista kasvulohkois- ta niiden lohkojen osuus, joille levitettiin lantaa myös vuonna 1994.