Mustavaaran kaivoksen alapuolisen vesistön tila ja sen kehitys

MUSTÄVÄÄRAN KAIVOKSEN ÄLÄPUOLISEN VESISTÖN TILA JA SEN KEHITYS

Urpo Myllymaa Jarmo Aalto

1 ii

Nro 127

MUSTÄVÄÄRÄN KAIVOKSEN ÄLÄPUOLISEN VESISTÖN TILA JA SEN KEHITYS

Urpo Myllymaa Jarmo Aalto

Vesi- ja ympäristöhallitus Helsinki 1988

Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä, eikä siihen voida vedota vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.

Julkaisua saa Oulun vesi- ja ympäristöpiiristä.

ISBN 951-47-1742-2 ISSN 0783-3288

Painopaikka: Vesi- ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 198$

Vesi- ja ympäristöhallitus

Tekijät

Myllymaa, Urpo ja Aalto, Jarmo

Julkaisun nimi

Mustavaaran kaivoksen alapuolisen vesistön tila ja sen kehitys

Julkaisun laji

Julkaisun osat

Tiivistelmä

Posiolla sijaitseva Mustavaaran kaivos oli toiminnassa vuosina 1976 ^- 1985. Vesistö on säännöstelty, mikä osaltaan vaikuttaa veden laatuun ja eliöstöön. Säännöstelyn on todettu vaikuttaneen etupäässä syväntei den alusveden happipitoisuutta alentavasti, mutta tämä vaikutus on vähentynyt. Kaivoksen jätevedet ovat 1970-luvun loppupuolelta lähtien heikentäneet Kynsijärven happitilannetta sekä lisänneet typen,

natriumin ja sulfaatin pitoisuuksia vedessä. Koska vesistössä fosfori on kasviplanktontuotannon minimitekijä, ei jätevesien ole todettu aiheuttaneen sanottavaa rehevöitymistä. Suurempi haitta on suolojen kertyminen alusveteen ja pohjasedimentteihin Kynsi- ja Kostonjärvessä.

Ämmoniumtypen hapettuminen on aiheuttanut hapen kulumista. Pohjasedi menttitutkimuksissa on todettu jo alkuvaiheessa natriumin ja suifaatin sekä metallien lisääntymistä pintakerroksissa. Happipitoisuuden

aleneminen sekä suolojen kertyminen pohjaan ovat ilmeisesti aiheutta neet kalataloushaittoja. Veden laatu on alkanut parantua, mutta

jätevesiä huuhtoutuu edelleen vesistöön.

Vesistön tilaa tulisi edelleen seurata ja myöhemmin tehdä tutkimus, jossa todetaan myös pohjasedimenttien mahdolliset muutokset. Sedimen tistä tulisi alueellisesti ja vertikaalisesti määrittää lähinnä

sulfaatti, natrium ja vanadiini.

Äsiasanat (avainsanat) Kaivos, jätevedet, vesistö

Muut tiedot

Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN

Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 951-47-1742-2 0783-3288 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus

40 Suomi Julkinen

ja Kustantaja

Oulun vesi- ja ympäristöpiiri Vesi- ja ympäristöhallitus

SISÄLLYS

Sivu

1 5

2 5

3 5

3.1 5

3.2 7

3.2.1 7

3.2.2 10

3.2.3 10

3.2.4 10

3.2.5 14

3.2.6 14

3.3 19

3.3.1 19

3.3.2 24

3.3.2.1 24

3.3.2.2 24

3.3.2.3 24

4 25

4.1 25

4.2 25

4.3 38

4.4 38

4.5 39

JOHDANTO AINEISTO

TUTKIMUSTULOKSET Kuormituksen kehitys Vesistön veden laatu Kiintoaine ja sameus pHHappi ^.

Typpi ja fosfori

Sahkönjohtavuus ja suifaatti Metallit

Sedimenttitutkimus Sedimentin pintakerros Vertikaalinen analyysi

Redokspotentiaali, pH ja van Hehkutushäviö ja kuiva-aine Metallit

TULOSTEN TARKASTELU Kuormitus

Vesistön veden laatu Sedimenttien laatu Biologiset vaikutukset Lisätutkimustarve

KIRJALLISUUS 40

JOHDÄNTO

Rautaruukki Oy:n Mustavaaran kaivoksen rakennustyöt aloi tettiin Taivalkosken kunnassa kesällä 1973. Vuoden 1976 alkupuolella kaivoksella siirryttiin koekäyttövaiheeseen.

Varsinainen tuotanto pääsi täyteen mittaansa vuoden 1979 aikana. Kaivoksen toiminta loppui vuoden 1985 lopussa, minkä jälkeen jätevesiä on valunut vesistöön selkeytysal taasta.

Kaivoksen päätuotetta vanadiinipentoksidia saatiin rikas tamalla vanadiinipitoista rautatitaanimalmia kaivoksen yhteydessä olevassa rikastamossa ja erottamalla vanadiini kaivoksen omalla vanadiinitehtaalla.

Raakavesi kaivoksen käyttöön otettiin Kuusijärvestä ja Sirniölammesta. Kaivoksen jätevedet johdettiin n. 1,5 km2:n laajuiseen jätevesialtaaseen, jossa kiintoaine laskeutui altaan pohjalle. Selkeytynyt jätevesi laskettiin vesistöön ylijuoksutuksena. Pohjois-Suomen vesioikeus oli määrännyt sekä jätealtaan että jäteveden vaikutuksen alaisen vesistön velvoitetarkkailun piiriin. Lisäksi vesioikeus oli määrännyt vesiensuojelumaksun käytettäväksi vesiensuoj elututkimukseen.

2 AINEISTO

Tämän tutkimuksen aineisto koostuu vesiensuojelumaksuilla tehdyn pohj asedimenttitutkimuksen sekä Pohj ois-Suomen Vesitutkimustoimiston tekemän velvoitetarkkailun tuloksis ta. Pohjasedimenttien metallit ja sulfaatti määritettiin Pohjois-Suomen vesitutkimustoimiston laboratoriossa.

Jätevesikuormitusta tarkkailtiin

j

ätealtaasta lähtevästä vedestä (kuva 1). pH- ja kiintoaine määritettiin keski määrin kahdeksan kertaa ja kok.-N keskimäärin neljä kertaa kuukaudessa Mustavaaran kaivoksen omassa laboratoriossa.

Muut analyysit tehtiin kuukauden välein.

Vesistötarkkailua tehtiin huhti-, kesä- ja elokuussa kaivoksen alapuolelta Sirniönjoesta, Unijoesta, Kynsijär vestä ja Kostonjärvestä sekä vertailuvesistöstä Kuusijär vestä ja Sirniölammesta (kuva 1).

3 TUTKIMUSTULOKSET

3.1 KUORMITUKSEN KEHITYS

Jätealtaaseen johdettiin jätevesiä pääasiassa rikastamolta ja vanadiinitehtaalta. Jätealtaasta jätevesi laskettiin lijoen vesistöalueen Kostonreittiin kuuluvaan Lavotjokeen.

Jätealtaan purkuvesimäärät, joiden huippu oli vuonna 1981, esitetään seuraavassa

j

aotelmassa.

Kostonjärvi Vedentaodunhevaintopuikko

X

Sedimenttihuvuintopoikku ——Vesijohto Vedenottomooi2345km Kuva1Tutkimusaluejahavaintopaikat..

Vuosi Jätevesimäärä

- m3/d

1977 17 563

1978 18 490

1979 25

1980 21 098

1981 29 604

1982 25 874

1983 24 584

1984 21 563

1985 21 784

Keskiarvo 22 942

Typpikuormitus oli suurimmillaan vuosina 1978 ^- 83 ja natriumkuormitus v. 1981 (kuva 2). Suifaattikuormitus kasvoi epäsäännöllisesti vuoteen 1985 asti (kuva 2). Rau ta-, kupari- ja titaanikuormitus laskivat vuoden 1979 jälkeen (kuvat 2 ^- 3). Sinkkikuormitus oli suurimmillaan vuosina 1982 ^- 84, vanadiinikuormitus vuosina 1980 ^- 81 ja nikkelikuormitus vuosina 1980 ^- 83 (kuva 3). Fosfori kuormitus oli niin pieni (0,087 ^- 1,1 kg/d), ettei sillä katsottu olevan vaikutusta vesistön tilaan.

3.2 VESISTÖN VEDEN LAATU

3.2.1 Kiintoaine ja sameus

Kaivokselta lähtevissä j ätevesissä kiintoainepitoisuus oli talvella 6,8 ^- 82 mg/l ja kesällä 1,0 ^- 157 mg/l.

Kaivoksen yläpuolisessa Kuusij ärvessä kiintoainepitoisuus oli 1976 ^- 85 tulva-ajan ulkopuolella 0,5 ^- 3,4 mg/l, Unijoen suulla jätevesien laskukohdan alapuolella

0,8 ^- 9,4 mg/l, Kynsijärven päällysvedessä 1,0 ^- 5,5 mg/1 ja Kostonjärven päällysvedessä 0,5 ^- 4,8 mg/l. Kynsijärven alusvedessä pitoisuudet olivat 0,5 ^- 13 mg/1 ja Kostonjär ven alusvedessä 0,6 ^- 30 mg/1.

Kuusijärven kiintoainepitoisuus oli vesistölle luonteen omaista tasoa. Kaivoksen alapuolella kiintoainepitoisuus oli jossain määrin kohonnut Unijoessa ja ajoittain vielä Kynsijärvessä. Sameusarvoissa erot olivat selvemmät. Tämä osoittaa, että jätevedet sisälsivät pieniä hiukkasia, jotka eivät tulleet esille kiintoainemäärityksissä.

Veden sameus vaihteli vuosina 1976 ^- 85 Kuusijärvessä 0,9 ^- 4,5 FTU ja Unijoen suulla 2,3 ^- 30 FTU. Jätevedessä sameus oli 9,0 ^- 530 FTU. Kuusijärveen verrattuna Unijoessa mitatut arvot olivat korkeampia kesällä ja talvella. Erot olivat erityisen suuria etenkin talvella, jolloin Unijoen virtaama oli alhaisimmillaan.

0>

1—

1200 kgld 1000

800

600

600

200

8000 kgIU

6000

.2 6000E₁ z0

2000

30 000 kg Id 25000

20000

15000

10000 ^-

5000 ^-

160 ^- kg/d140

120 100 80 60 ^- 40 ^- 20

0 (1D

0 D0

1977 i97 1979 i9BO i95 1982 1983 1984 1985

Kuva 2. Typen, suifaatin, natriumin ja raudan keskimääräi nen jätevesikuormitus käyntipäivien aikana v. 1977 ^- 85.

Kuva 3. Sinkin, kuparin, vanadiinin, titaanin ja nikkelin keskimääräinen jätevesikuormitus käyntipäivien aikana v.

1977 ^- 85.

1,8 ^- kgld1,6

14 1.2 7.0 0.8 0,6 04 0.2

50 kgld 60

30

20

10

kgld6

3

L. 2

00.

50 kgld 60

30

00

3-1=

1.0

(1)c

c

0c

z

1.0

nn

kgld0,8

0,6 0,6 0,2

19771978197919801981 1982198319661985

197919801981198219831986198519861987

10

3.2.2

pH

Veden pH oli vuosina 1976 ^- 85 koko tutkimusalueella päällysvedessä talvisin 6,3 7,2 ja kesäisin 6,3 7,3.

Vastaavat luvut alusvedessä olivat talvisin 6,2 ^- 6,8 ja kesäisin 6,5 ^- 7,1. Kaivoksen jätevesien p11 oli

5,3 ^- 7,7 eli keskimäärin vähän alhaisempi kuin vastaanot tavassa vesistössä. Jätevesien alhaisempi pH heijastui vain Sirniönj oessa; muualla tutkimusalueella pH: n muutokset vastasivat normaalia vuodenaikaisvaihtelua.

3,2.3 11 a p p i

Happitilanne oli avoveden aikana hyvä (kuva 4). Hapen kyllästysaste vaihteli jätteitä vastaanottavan vesistön päällysvedessä kesäisin 54 ^- 103 %:n välillä. Keskiarvo oli Unijoessa 83

%,

Kynsijärvessä 92 % ja Kostonjärvessä 94

%.

Kuusijärvessä, joka ei ole jätevesien kulkeutumisrei tillä, kesäarvot pintavedessä olivat 80 ^- 103 % (keskiarvo 90

%).

Alusvedessä hapen kyllästysasteet olivat kesäisin 75 ^- 96

%.

Talvella päällysveden kyllästysarvot olivat 40 ^- 94

%.

Jätevesien taipumus kerääntyä syvänteisiin aiheutti syvemmissä vesissä talvisin voimakasta hapenva

j

^austa.

Veden happipitoisuudet ovat seuranneet kyllästysarvoja;

päällysveden arvot ovat hyvät sekä kesällä että talvella (kuva 4). Älusveden kesäarvot olivat hyvät, mutta talviai kana pitoisuudet laskivat ajoittain tuntuvasti.

3.2.4 Typpi ja fosfori

Mustavaaran tärkein kuormittaja metallien ja elektrolyyt tien ohella oli typpi, josta suurin osa esiintyi ammonium typpenä. Päällysvesissä suurimmat typen arvot mitattiin kevättalvella: Unijoessa 12 mg/l, Kynsijärvessä 7,1 mg/l ja Kostonjärvessä 2,2 mg/l. Kuusijärvessä päällysveden typpipitoisuudet jäivät yleensä alle 0,5 mg/l (kuva 5).

Kesällä päällysveden typpiarvot olivat yleensä alle 1,0 mg/l. Pienet kesäarvot johtunevat perustuotannon aiheutta masta kulutuksesta sekä laimenemisesta. Talvella alusveden typpimäärät lisääntyivät voimakkaasti, Suurimmat arvot mitattiin Kynsijärvestä (15 mg/l). Kostonjärven alusveden typpipitoisuudet (maksimi 1,8 mg/1) olivat talvella huomat tavasti alhaisempia kuin Kynsijärven. Jätevesien mukana tuleva typpi pidättyi siten pääosin Kynsijärveen. Vesistös sä typpipitoisuus alkoi kohota vuonna 1977 ja alentui selvästi taas vuonna 1986 kaivostoiminnan loputtua.

Kaivoksen alapuolisen vesistön fosforipitoisuus ei eronnut merkittävästi vertailuvesistöstä. Unij oessa päällysvedessä olivat pitoisuudet talvella 10 ^- 103 pg/l ja kesällä 12 ^- 42 pg/1 (kuva 6). Kynsijärvessä vastaavat pitoisuudet olivat talvella 5 ^- 15 pg/l ja kesällä 9 ^- 24 pg/l. Koston järven kokonaisfosfori päällysvedessä oli talvisin

16 mg/I 12 10 8

z 6

0

mg11 10

8 6 c. 6

ci

2 0 mg/I12

10 8 6

cici 0

1

.

Kuusijärvi

0-3m

f.

^,

Unijoki

0-3m

r

12

mg/ 112 10 8 6 4 01

cici 1ci

Kostonjärvi

*---x 0-3m o—o > 3m

1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1986 1985 1986 1987 Kuva 4. Vesistön liappipitoisuudet.

12

>,

c._>

2 mg / 1 1

7 mgII

6 5 4 3 2 1

9 mglt

8 7 6 5 4 3 2

3 mg / 1

2

Kuusijärvi

Kynsijärvi

x 15

o—o O-3m

X---( im

x lOi

I

Kuva 5. Kokonaistypen pitoisuudet vesistössä.

01..

LL0

01

In0

0 0

jO0 UI0

50 p9”40

30 20 10

Kuus iiär v i

- o—o 0-3m

... 0103

Kynsijärvi

. o—o 0-3m

x-—-x > 3m Jg/L50

60 30 20 10

60 pgl 1 50 60

30 20 10

pg /140 30 20 10

Kostonjärvi

- o—o 0-3m

x---x > 3m

1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1986 1985 1986 1987

Kuva 6. Kokonaisfosforipitoisuudet vesistössä.

14

6 ^- 32 pg/l ja avoveden aikaan 4 36 pg/l. Jätevesien kulkureitin ulkopuolella sijaitsevassa Kuusijärvessä oli vat fosforimäärät talvisin 6 ^- 28 pg/l ja kesäisin 4- 20 pg/l. Kynsi- ja Kostonjärven alusvesissä fosforipitoi suudet olivat samansuuntaisia kuin päällysvesissä, eikä talvella havaittuihin korkeisiin typpipitoisuuksiin liitty nyt kohonneita fosforipitoisuuksia.

3.2.5 Sähkönjohtavuus ja sulfaatti

Elektrolyyttien kokonaismäärää kuvaa sähkönj ohtavuus.

Päällysveden sähkönjohtavuudet olivat Unijoessa talvisin 3,5 ^- 43 mS/m ja kesäisin 4 ^- 98 mS/m (Kuva 7). Muualla sähkönjohtavuus päällysvedessä jäi alle 20 mS/m. Älusveden sähkönjolitavuus oli suurimmillaan kevättalvella. Kynsijär ven syvänteissä sähkönjohtavuus oli talvella 9,5 ^- 360 mS/m ja kesällä alle 10 mS/m.

Kynsijärven alusvedestä saadut korkeat arvot ilmaisivat jätevesien kerääntymistä syvänteisiin, mikä todettiin myös natrium- ja sulfaattipitoisuuksina. Kostonjärvessä sähkönjohtavuus pysytteli koko ajan alle 15 mS/m.

Unijoessa sähkönjohtavuus oli alhaisin kesäkuun alussa, jolloin suuresta vesimäärästä johtuen jätevedet laimentui vat paremmin kuin muulloin. Kynsijärvessä havaittiin korkeimmat arvot alusvedessä talvella.

Sähkönjohtavuus on vesistössä alkanut lisääntyä v. 1978 alussa. Vuonna 1987 kaivoksen toiminnan loppuminen näkyi Kynsijärvessä ja Kostonjärvessä alenneina sähkönjohtavuus lukuina.

Sulfaatin pitoisuus oli Kuusijärvessä 1,1 ^- 3$ mg/l, Unijoen suulla 0 ^- 130 mg/l, Kynsijärven päällysvedessä 0 ^- $3 mg/l ja alusvedessä 0 ^- 280 mg/1 sekä Kostonjärvessä 0 ^- 36 mg/l (kuva 8). Suifaattipitoisuuskin on alkanut lisääntyä alapuolisessa vesistössä vuonna 1977, joskin hitaammin kuin natriumpitoisuus ja sähkönjohtavuus. Vuonna 1987 pitoisuus on selvästi alentunut, Vertailuvesistössä Kuusijärvessä on sulfaattipitoisuus ollut normaalia kor keampi vuosina 1982 ^- 1985 huhtikuun näytteissä. Tämä viittaa laskeumaperäiseen vaikutukseen.

3.2.6 M e t a 1 1 i t

Natriumpitoisuus oli Kuusijärvessä 0,9 ^- 5,5 mg/l, Unijoen suulla 1,1 ^- 38 mg/l, Kynsijärven päällysvedessä 1,1- 23,0 mg/1 ja alusvedessä 1,5 ^- 82,5 mg/l (kuva 9). Koston järven päällysvedestä löytyi natriumia 1,0 ^- 16,0 mg/l ja alusvedestä 1,1 ^- 13,6 mg/l. Natriumpitoisuus on kehit tynyt samalla tavalla kuin sähkönjohtavuus ja sulfaattipi toisuus (kuvat 7 ^- 8).

Raudan pitoisuus Kuusijärven vedessä oli 0,31 ^- 1,2 mg/l ja kaivoksen jätevedessä 0,24 ^- 18,1 mg/l (kuva 10).

Unijoen suuosassa rautapitoisuus oli 0,3 ^- 1,6 mg/l,

mstm

u’lQ

mstm 60 50 40 30

^-

20

10

80

^-

rns/m

70 60 50 40

10

ms /m 20 ,10

1976 7977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 7984 1985 1966 1987

Kuva 7. Veden sähkönjohtavuus5.

Kuusijärvi 0-3m

Unijoki 0-3m

^°

Kynsijärvi 0-3m/j

x----x >

3m’

360

°—.o

0-3m

Kostonj ärvi

16

mgI1

_D

40

(1)

cici ([1D

4-4-

cici

4-

(1D

4-4-

cici

.4-

(JO)

0

^{1 1}

siJärviO/

mglt 8 Kostonjärvi

°—°

O-3m

>

3m 4,

2

Kuva 8. Veden suifaattipitoisuudet.

Emg/L Kuusijärvi 0-3m 10-

0

40 -Unijoki 03m

⁰⁶³

mg

0

^{1 1}

z

D

z

0

E mglt Kostonjärvi 20-

^°

O-3m

--- >

3m 10

0 19 7&19771978 1979’1920’1981 1982’1983’1984’19851986’1987

Kuva 9. Veden natriumpitoisuudet

18

.4.O0 D0

D0

mg 1,2

/ 1

1,0 0,8 0,6 0,14 02

Kuusijäcvi

^o75

1 11

.4-0

mq/

1 8

1,6 ^Kynsijärvi

^---°

^0-3m

^> _{3 m}

1 ,6

1,2

1,0 0,8

0,6

0,4

02

mqII0,6 0,6

04 0,2

14

-4-0 D

1976 ‘1977’1978’1979’198O’191 192’1983’1984’1985’1986’1957 Kuva 10. Veden rautapitoisuudet.

Kynsijärven päällysvedessä 0,27 ^- 1,3 mg/l ja alusvedessä 0,3 ^- 17,0 mg/l sekä Kostonjärven päällysvedessä

0,07 ^- 0,69 mg/l ja alusvedessä 0,18 ^- 0,7 mg/1.

Vanadiinipitoisuus kaivoksen jätevesissä oli 40 ^- 2 400 pg/l, Unijoen suulla pitoisuudet olivat <10 ^- 260 ig/l, Kynsijärvessä <5 360 pg/1 ja Kostonjärvessä alle 60 pg/l (kuva 11). Kesäkuussa pitoisuudet olivat jätevesien suuremmasta laimentumissuhteesta johtuen aihaisempia.

Kuparin pitoisuus kaivoksen jätevesissä oli 22 ^- 280 pg/1.

Unijoen suulla pitoisuus oli <5 ^- 200 pg/1. Kynsijärven syvänteessä pitoisuus oli talvella <5 ^- 290 pg/l (kuva 12). Yleensä pitoisuudet vesistössä olivat aihaisia. Nousua havaitaan vuodesta 1977 lähtien, mutta vuonna 1985 pitoi suudet olivat alhaiset myös Kuusijärvessä. Osasyynä liene vät hydrologiset olot ja säätekijät.

Titaanin pitoisuus jätevesissä oli <25 ^- 6 600 ig/l.

Vuosina 1978 ^- 80 titaanin pitoisuus oli Unijoen suulla 10 ^- 280 pg/l. Kynsijärven alusvedessä titaanipitoisuus oli huhtikuussa 1979 200 ^- 270 pg/l. Muut Unijoen suun alapuolella tehdyt havainnot olivat analyysiherkkyysrajan

(100 pg/l) alapuolella.

Nikkelin pitoisuus oli kaivoksen jätevesissä yleensä alle 50 pg/l. Eräät havainnot olivat tasoa 60 ^- 80 pg/1. Unijoen suulla nikkelin pitoisuus oli <5 ^- 24 pg/l. Kynsijärven syvänteessä pitoisuus oli huhtikuussa 1979 30 ^- 34 jig/l;

muut havainnot Kynsijärvessä ja sen alapuolisessa vesistös sä olivat alle 5 pg/l

Sinkin pitoisuudet ovat jääneet myös pieniksi. Suurin osa havainnoista on <25 pg/l. Vain muutamat havainnot ylittävät hiukan tämän arvon.

3.3 SEDIMENTTITUTKIMUS

3.3.1 Sedimentin pintakerros

Vuoden 1976 analyysi edustaa sedimentin pintakerroksen kiintoaineen ja suodoksen pitoisuuksia säännöstellystä vesistöstä (kuva 1) ennen kaivostoiminnan alkua. Havainto- paikka 2 ((kuva 14) on näennäisesti sivussa jäteveden virtauksesta. Vähäisestä korkeuserosta johtuen se on kuitenkin ilmeisesti kuormittunutta aluetta, mikä näkyy kuvissa 13 ^- 14. Vuonna 1978 kaivos on ollut koekäytös sä. Rautapitoisuudet eivät ole lisääntyneet toiminnan alkuvaiheessa (kuvat 13 ^- 14).

Titaanipitoisuus on selvästi kohonnut (kuva 13). Suodoksen pitoisuuksissa muutosta ei havaita, joten titaani on kiinnittynyt kiintoaineeseen (kuva 14). Myös vanadiinipi toisuudet ovat kohonneet.

Natriumpitoisuus on myös selvästi kohonnut (kuva 13).

Kohoaminen näkyy myös suodosvesissä, mikä osoittaa nat riumin olevan liukoisessa muodossa lietevedessä (kuva 14).

20

c

4:0

11911 50

300 119/1

250 200

4:

o 150

04:

> 100 50

400 pgl 1

350 300 250

4: 200

04:

>o 150

100 50

100

. pgIt

0 50

4:

1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1986 1985 1986 1987

O

Kostonjärvi

Kuva 11. Veden vanadiinipitoisuudt.

D

1••

D

pg/t 20

0

10 Kuusijärvi

0 D

1982 1983 1981b 1985 1986 1987

Kuva 12. Veden kuparipitoisuudet.

22

0 0

00

‘l0c₀

>

E z0

0.0.

>‘

Fe

₁₉₇₆

1111

300 mglkg

250

200

150

100

50

0 1,5 mglkg

1.0 0.5 0 mglkg0.3

0,2 0,1 0 0.5 mglkg

0,4 0.2 0 1,0 mg!kg

0.5

jz’-JI-ji

Va

- L41

£1 ⁱ

^{1 1}

^fl

^r11

0 mglkg3.5

3.0 1,5

0 2 3 4 5 6 7 8

-ovcuntopoIkkQ

Kuva 13. Sedimentin pintakerroksen kiintoaineen ainepitoi suudet tuorepainosta (havaintopaikat kuvassa 14).

0,06 mg!kg E 0.06

00

0.02 0 0.18 E mg/kg .2 0.12₁

0.06 0 0.50 mgi kg

0 0.25

0

0

No ¹⁹⁷⁶

wI

_{1 2 3 6}

^lr1J1

_{5 6} 7 8 Hovaintopaikka

Kuva 14. Sedimentin pintakerroksen suodoksen ainepitoisuu det, jotka ylittävät käytetyn menetelmän määritysherkkyys rajan, sekä havaintopaikat.

24

fosforin kokonaispitoisuus on kolmea pistettä (2, 3 ja 4) lukuunottamatta laskenut lievästi. Muutokset ovat kuitenkin pieniä. Myöskään typellä ei mitään selvää trendiä ole havaittavissa. Muutokset ovat monin paikoin jopa kaksinker taisia, mutta puolella tapauksista negatiivisia (kuva 13).

3.3.2 Vertikaalinen analyysi

3.3.2.1 Redokspotentiaali, pH ja väri

Kuusijärven ja Kynsijärven sekä Kostonjärven Keminperän (kuva 1) sedimentistä mitattiin redokspotentiaali ja pH 20 cm:n syvyyteen saakka (kuva 15). Kostonjärven syväntees tä redokspotentiaali ja pH mitattiin 10 cm syvyyteen.

Mittaukset suoritettiin 5 cm syvyyteen asti 1 cm:n välein ja sen jälkeen 5 cm:n välein.

Näytepisteiden kaikki redokspotentiaaliarvot olivat nega tiivisia. Kynsijärven, Kostonjärven ja Kuusijärven pH laski syvyyssuunnassa ja vaihteluväli oli 6,7 ^- 7,6. Keminperän pisteessä pH oli aivan sedimentin pinnalla matalin (6,4), ja redokspotentiaali kohosi tällä kohden lähelle nollaa.

Korkein pH (7,4) Keminperässä oli 2 ^- 4 cm syvyydessä.

Kuusijärven sedimentin väri oli 0 ^- 4 cm:n syvyydessä ruskea, sen alapuolella tumman ruskea ja 18 cm:n tason alapuolella vihertävän ruskea. Vaaleamman ruskeassa pinta- kerroksessa redokspotentiaali aleni ja pH nousi jyrkästi.

Sedimentin värikerrostuneisuus oli muissakin järvissä samantapainen (kuvat 15 ^- 16), Kynsijärvessä vaalea kerros oli kuitenkin paksumpi, noin 8 cm.

3.3,2,2 Hehkutushäviö ja kuiva-aine

Hehkutushäviöt vaihtelivat näytepisteissä 13 ^- 42 % (kuvat 17 ^- 18). Alle 20 % hehkutushäviöt olivat Kynsijärven ja Keminperän sedimenttinäytteissä. Kuusijärven ja Kostonjär ven näytteiden hehkutushäviö oli yli 20 %. Suuri hekutushä viö ilmentää sedimentin runsasta orgaanista ainesta.

Kuusijärvessä ja Kostonjärvessä hehkutushäviö kasvoi 5 cm:iin saakka.

Kuiva-ainepitoisuudet sedimenteissä vaihtelivat

5,5 ^- 17,5

%.

Suurimmat pitoisuudet olivat Keminperässä ja Kynsijärvessä.

3.3.2.3 Metallit

Näytteet otettiin 20 cm:n syvyyteen asti, paitsi Kostonjär ven syvännepaikasta 5 cm:n syvyyteen, 1 cm:n vahvuisina viipaleina yhtenäisenä sarjana 5 cm: iin saakka, sen jälkeen 5 cm:n välein,

Kuusijärven sedimentin suurin rautapitoisuus oli 4 ^- 5 cm:n ja pienin 3 ^- 4 cm:n syvyydessä (kuva 19). Pinnassa ollut alentuma johtunee aihaisesta redokspotentiaalista (kuva 15). Kynsijärven sedimentissä rautakäyrä oli redoks potentiaalikäyrän suuntainen. Kostonj ärven Keminperässä rautapitoisuus aleni pintaa kohti, syvännepaikassa kehitys oli päinvastainen.

Mangaani- ja kuparipitoisuudet olivat yleensä sedimentin pintaosissa suurimmat ja seurasivat redokspotentiaalia, erityisesti Kuusijärvessä (kuvat 20 ja 22). Yleensä, Keminperää lukuunottamatta, käyrät muistuttivat rauta käyriä.

Suurimmat sinkkipitoisuudet olivat Kostonj ärven syvännepai kan sedimenteissä (kuva 21). Maksimipitoisuus kaikissa havaintopaikoissa oli 3 ^- 5 cm:n syvyydellä, missä yleensä esiintyi myös orgaanisen aineen maksimipitoisuus.

Suurimmat lyijypitoisuudet olivat 2 ^- 4 cm:n syvyydessä (kuva 23). Vertikaalisuus oli samansuuntainen kuin sinkil lä. Kuusijärvessä ja Kostonjärven syvänteessä oli tapahtu nut selvää rikastumista sedimentin yläosaan.

Kadmiumpitoisuuden vertikaalisessa

j

akautumisessa oli suurta hajontaa, eikä siinä voitu havaita johdonmukaista kehityssuuntaa (kuva 24). Nikkelin jakautuminen (kuva 25) muistutti sinkin ja lyijyn (kuvat 21 ja 23) vertikaali suutta.

4 TULOSTEN TARKÄSTELU

4.1 KUORMITUS

Jätevesimäärä kohosi vuosina 1977 ^- 1981, minkä jälkeen se aleni vuoteen 1985 asti, jolloin toiminta loppui.

Jätevesiä on tämän jälkeenkin purkautunut vesistöön lammi kosta.

Toiminnan aikana nouseva suunta oli typpi-, suifaatti ja sinkkikuormituksissa, laskeva rauta-, kupari- ja ti taanikuormituksissa (kuvat 2 ^- 3). Natrium- ja vanadii nikuormituskäyrät olivat selvimmin parabelin muotoisia;

suurin kuormitus ajoittui toimintajakson puoliväliin.

4.2 VESISTÖN VEDEN LAATU

Vesistön veden kiintoainepitoisuus ja sameus lisääntyivät jätevesien vaikutuksesta Unijoessa ja Kynsijärvessä.

Vaikutus näkyi vielä paremmin sameudessa.

Veden pH:ssa ei kaivostoiminnan vaikutus näkynyt muualla kuin Sirniönjoessa. Tutkimusaikana ei ole havaittu myöskään pitempiaikaista muutosta veden happamuudessa.

26

cm 0 2 6 6 8 10 12 16 16 18 20 22 26 26 28 cm 0

2 6 6 8 10 12 16 16

u

18

>>‘

>

26 26 28

Redokspotentiaoti

Vi hertävän ruskeQ

Vootean

ruskea

Tumman

ruskea

Ruskecn

hcrmGa

Kuva 15. Kuusijärven ja Kynsijärven sedimentin pH:n, redokspotentiaalin ja värin vertikaalisuus.

64

6.6 6,8

pH

W Väriprofii(i

Ruskea

>‘

>

Tum man

ruskea

7,6 ₀

cm

6

18

27 0 cm

8

23

28

O 1 1 ⁰

x—^—

Kynsijärvi

1

x-—-.x

o—o Redokspotentcoli

-300 -200 -100 0

Väri prof iii i cm Ruskea

4

16

31

>‘

>‘

>>..

(1

Tummanruskea

Vihertävänharmoo

0

cm Vaateonruskea 4>’

0

>

‘

Tummanhor maa Ruskecnhcrmaa

Kuva 16. Kostonjärven Keminperän ja syvännehavaintopaikan sedimentin pH:n, redokspotentiaalin ja värin vertikaali suus.

0

Kostonjärvi syvä nne cm c

2

0’

>‘

>

u,8 10 12

F 1

-

*1

10 9

-300 m V -200 Redokspotentiaali -100 0

28

cm 0 2 4 6 8 10 12 16 16 18 20 22 cm 0

2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22

Kuivo-oine

U)>.

>..

>

(1

>>

(1

Kynsijärvi

¹

*

°—° Kuivo-uine

»----< Hehkutus häviö

10 20 30 60 % 50

Hehkutushäviö

Kuva 17. Kuusijrven ja Kynsijärven sedimentin kuiva ainepitoisuus ja hehkutusliäviö.

Kuva 18. Kostonjärven Keminperan ja syvannehavaintopaikan sedimentin kuiva-ainepitoisuuden ja hehkutushäviön verti kaalisuus.

Kuivo-oine cm 0

2

10 Kemnpero

^x

)(

15 % 20

>.

>>%

(1)

4 6 8 10

12 14 16 18 20 22

4

Syvänne cm 0

2 6

>‘

>>‘

(1

J1;

Kuiva- aine Hehkutushäviö

10 20 % 30

Hehkutushäviö

30

cm0 2 45

Kuusijärv Kostonjärvi, Keminperä

cm0 2 65

ui>‘

>‘10

(1)11 1516

2021

Kynsijärvi

IJ1

10

>11

lf

1516 2021

•Ii Kostonjärvi. Syvänne

20 60 60 80 100 g/kg 160

Routa

0 20 40 60 80

Rauta 100 glkg 160 0

Kuva 19. Sedimentin rautapitoisuuden vertikaalisuus.

1 2 3 Mangoani

Kuusijärvi Kostonjärvi, Keminperä

cm0 2 65

0>n

>‘10

>>

cr;

1516

2021

cm0 2 65

0>‘

>10

(1),11 11

2021

1

II

Kostonjärvi. Syvän ne K yn sijä ry i

••1 Ii

0 Ii1 •2

Mongaani 3 glkg4 0

$ $ $

6 5 glkg6

Kuva 20. Sedimentin mangaanipitoisuuden vertikaalisuus.

32

0 KUU SIJÄRVI cra2

65 1

KOSTONJÄRV KEMINPERÄ

II

U) 1011

>

1516

2021

KYNSUÄRVI cm 0

2 65

KOSTON]ÄRVL SYvÄNNE

(i 10

11

>‘

(1 15

16

I

•1L

60 60

Sinkki

120 mglkg 180 1.0 80 120

Sinkki

160 mg/kg 21.0

Kuva 21. Sedimentjn sinkkipitoisuuden vertikaalisuus.

(n

>‘

>>‘

(1)

cm 20 65

KUUSIJÄRVI

1011

2021

cm 0 2 65

KOSTONJÄRVI^.KEMINPERÄ

••1

1

1

KYNSI]ÄRVI KOSTONJÄRVI .SYVÄNNE

UI

>>%

1

1011

2021

1

1

10 20 30 60 mg(kg 60

Kupoti

10 20 30 60 mglkg 60

Kupari

Kuva 22. Sedimentin kuparipitoisuuden vertikaalisuus.

34

cm0 2 45

Kuu sijä cvi

1516

H

1

20 Ii

21o 20 6Omg!kg6O 0 Lyijy

Kostonjärvi, Keminperä

(1)>iO

>11

•1 1

Kynsijärvi 2021

cm0 2 45

10>11

>,

1516

Kostonjärvi, Syvänne

20 60 60 aOmgIkglOO Ly ij y

Kuva 23. Sedimentin lyijypitoisuuden vertikaalisuus,

35

••1

Kynsijärvi Kostonjärvi, Syvänne

2

—

0.6 mglkg 0,6 0 0,1 0,2 0.3 0,4 mglkg 0.6

Kadmium

Kuusijärvi Kostonjärvi. Keminperä

cm0 2

45

>.,

>10

>>

U)

1516 2021

cm0 2 65

>,11

U)

1516 2021

1

0 0.1 0.2 0.3

Kadmium

Kuva 24. Sedimentin kadmiumpitoisuuden vertikaalisuus.

36

Ii

>‘

>>‘

V)

0 KUUSIJÄRVI cfT

L5

1011

2021

KYNSIJÄRVI cm0

2 4.5

KOSTONJÄRVI, KEMINPERÄ

KOSTONJÄRVI,SYVÄNNE

j

% 1011

(1 15

16 2021

1

10 20 30 mglkg 40 10 20 30 60 mglkg 50

NikkeLi Nikke[i

Kuva 25, Sedimentin nikkelipitoisuuden vertikaalisuus.

Älusveden happipitoisuuden aleneminen Kynsi ja Kostonjär vessä johtui jtevesistä (kuva 4), Säännöstelystä johtunut hapen vajaus oli lg7o-luvuna poistunut, mutta v. 1977 jälkeen happipitoisuus alkoi jälleen alentua Kynsi ja Kostonjärven alusvedessä, mikä johtui Mustavaaran kaivoksen toiminnasta, Hapen vajaus näkyi myös mangaanipitoisuuden nousuna (ks. Myllymaa ja Eskonen 1986),

Korkeat typpikuormitukset näkyivät erityisesti Kynsijärven alusvedessä; Kostonj ärvessä pitoisuudet olivat huomattavas ti alhaisemmat (kuva 5). Hapen väheneminen alusvedessä johtunee suurelta osin nitrifikaatiosta.

Kohonneita fosforipitoisuuksia mitattiin ainoastaan Uni- joen vedestä, missä fosfori oli ilmeisesti kiintoainekseen sitoutuneena (kuva 6). Vesistössä minimitekijänä oleva fosfori ei merkittävästi lisännyt levätuotantoa (vrt, Ylitolonen ym. 1983),

Sähkönjohtavuus sekä sulfaatti- ja natriumpitoisuus lisään tyivät vesistössä v. 1977 alkaen. Vuonna 1987 arvot olivat aihaisia kaivostoiminnan loputtua. Kynsijärven alusvedessä arvot olivat erittäin korkeat (kuvat 7 9).

Toiminnan alkuaikoina Kynsijärvessä oli lievää rautapitoi suuden nousua (kuva 10). Vanadiinipitoisuus sen sijaan oli noussut voimakkaasti (kuva 11), Myös kuparipitoisuudes sa oli selvä nousu (kuva 12), Muiden tutkittujen metallien pitoisuudet olivat lähellä analyysin herkkyysrajaa tai sen alapuolella.

Vaikka Mustavaaran kaivoksen jätevedet ovat perimmäinen syy Kynsijärven ja Kostonjärven veden typpi-, suola- ja metallipitoisuuksien lisääntymiseen vuodesta 1977 lähtien sekä hapen vajaukseen, on myös vesistön säännöstelyllä siihen vaikutusta. Talviaikainen vedenpinnan aleneminen ohentaa päällysvettä, mistä seuraa jätevesien konsentroitu minen pienentyneeseen vesimassaan sekä vesimassan läm peneminen luonnontilaista korkeammaksi (vrt, Myllymaa 1986). Lämpötilan kohoaminen lisää hajoitustoimintaa sekä jätevesien tuoman ammoniumin hapettumista, mitkä kuluttavat happea. lijoen vesistön säännösteltyjen järvien tutkimuk sessa (Myllymaa ja Eskonen 1986) säännöstelyn todettiin yleisesti nostaneen järvien kevättalvista lämpötilaa.

Tämä johtui suurista juoksutuksista, jotka kuljettivat pois kylmää vettä. Vesi oli huhtikuussa viiden ylimmän metrin alueella keskimäärin puoli astetta lämpimämpää kuin ennen säännöstelyä. Lämpötilan kohoaminen alueella 0 ^- 5°C lisää bioaktiivisuuden moninkertaiseksi (SITRÄ 1970) ja vaikuttaa siten hapen kulutukseen, Lämpenemisen vaikutus hapen kulumiseen riippuu altaan koosta, aiemmasta päällys- ja alusveden tilavuuksien suhteesta verrattuna uuteen tilanteeseen sekä säännöstelyn aiheuttamasta kuormi tuksesta. Myös Kuhmon reitin Ontojärvessä on lämpötilan kohoaminen todettu säännöstelystä johtuvaksi (Valtion teknillinen tutkimustoimisto, Rakennuslaboratorio, 1988).

38

Myllymaa (1986) on todennut, että Kynsijärvessä ei säännös telyn voida osoittaa aiheuttaneen kalastolle haitallisia pitkäaikaisia veden laadun muutoksia. Kostonjärven alusve den happipitoisuuden aleneminen sen sijaan on ollut ilmei sen haitallinen mädin kehitykselle ja ravintoeläimille.

Kynsijärvessä 1977 alkaen havaittu hapen vajaus johtuu pääasiassa jätevesistä ja on myös haitallinen kalastolle.

Kalastoa haittaa myös suolojen ja metallien kertyminen alusveteen. Tämän tutkimuksen valossa kuitenkin kysymykses sä on säännöstelyn ja jätevesien yhteisvaikutus.

4,3 SEDIMENTTIEN LAATU

Vuonna 1976 tehdyssä analyysissä todettiin titaani-, vanadiini- ja natriumpitoisuuksien kohonneen kaivoksen alapuolisen vesistön sedimenttien pintaosassa (kuvat 13 ^— 15).

Vuonna 1986 sedimenttien vertikaalista rakennetta koskevas sa tutkimuksessa rauta- ja mangaanipitoisuuksien (kuvat 19 ^- 20) todettiin yleensä seuraavan redokspotentiaalin muutoksia (kuvat 15 ^- 16). Tästä seuraa, että sedimentin pintakerroksen pelkistyessä näitä metalleja vapautuu alusveteen, mikä havaittiin erityisesti Kynsijärvessä

(kuvat 10 ^- 11),

Sinkki-, lyijy- ja nikkelipitoisuudet (kuvat 21, 23 ja 25) riippuvat lähinnä orgaanisen aineen pitoisuudesta ja kerrostuneisuudesta (kuvat 17 ^- 18), mihin on voinut vaikuttaa mm. säännöstely.

Kupari (kuva 22) oli yleensä mangaanin kanssa samalla tavalla kerrostunut ja oli siten riippuvainen redokspoten tiaalista.

Koska tärkeimmät kuormittavat aineet, suifaatti, natrium ja vanadiini, jäivät pois sedimenttimäärityksistä, ei sedi menttitutkimuksissa havaittu kaivostoiminnan välittömiä vaikutuksia. Metallien kerrostuminen riippui yleisesti hapetuspelkistystilasta ja orgaanisen aineen pitoisuudes ta, joten jätevesien aiheuttama hapenvajaus alusvedessä näkyisi mahdollisesti talviaikai sena metal lipitoi suuden alenemisena sedimentin pintaosissa.

4,4 BIOLOGISET VAIKUTUKSET

Mustavaaran kaivoksen vesistövaikutuksista vuosina 1978- 81 tehdyssä tutkimuksessa (Ylitolonen ym. 1983) selvitet

tim

jätevesien vaikutusta levänkasvuun, kalojen fysiologi aan ja hauen elohopeapitoisuuteen. Vesistökuormitus oli tällöin saavuttanut huippunsa. Jäteveden suuri typpipitoi suus ei levätestien perusteella aiheuttanut rehevöitymistä, sillä minimitekijäksi todettiin pienenä pitoisuutena oleva fosfori. Typen merkitys tulee kuitenkin esille, jos jokin muu tekijä lisää vesistön fosforipitoisuutta riittävästi (Myllymaa 1982). Toisaalta suuri typpipitoisuus voi torjua sinilevien massaesiintymistä, ns. leväkukintoja.

Kasviplanktonin perustuotannon ja biomassan perusteella Kynsijärvi ja Kostonjärvi olivat karuja tai lievästi rehevöitymässä olevia. Kaivostoiminnan ei kuitenkaan voitu arvioida vaikuttaneen levätuotantoon (Myllymaa 1982).

Koska typpi on joutunut vesistöön pääasiassa ammoniumina, se on aiheuttanut hapettuessaan hapen kulumista alusvedes sä. Tämä ilmiö yhdessä kiintoaineen, suolojen ja mahdolli sesti raskasmetallien kanssa on ilmeisesti vaikuttanut haitallisesti pohjaeläimistöön (vrt. Älasaarela ja Kauppi nen 1980) sekä kalastoon.

Merkittäviä fysiologisia vaikutuksia kalastoon ei todettu vuonna 1978 tehdyissä akvaariokokeissa eikä vuonna 1979 tehdyissä sumputuskokeissa Unijoen yläjuoksua lukuunotta matta (Ylitolonen ym. 1983), Vuonna 1981 pyydystetyistä kaloista ei löydetty myöskään kohonneita raskasmetallipi toisuuksia.

4,5 LISÄTUTKIMUSTÄRVE

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vesistö elpyy sen jälkeen, kun jätevesien johtaminen siihen on loppunut. Vuonna 1986 tehty tutkimus ajoittui vaiheeseen, jolloin kaivoksen toiminta oli loppunut, mutta jätevesiä johdettiin vesistöön selkeytysaltaasta. Siten vesistö ei ollut vielä täysin elpynyt, vaikka veden laadun paranemista oli jo tapahtunut. Velvoitetarkkailun on määrä loppua vuoden 1988 lopussa, jolloin vaikutusten on arvioitu loppuvan. Tarkkailua tulisi jatkaa esimerkiksi tämän raportin havaintopaikoissa, kunnes veden laatu on tasoittu nut.

Vuonna 1986 laaditussa tutkimusohjelmassa ehdotettiin jatkotutkimuksen tekemistä sedimenteistä noin kolme vuotta ensimmäisen tutkimuskerran jälkeen. Koska tehty tutkimus ei osoittanut jätevesien vaikutusta pohjasedimentteihin, tulisi harkita sen uusimista vain merkittävimpien aineiden osalta. Näitä ovat vanadiini, natrium ja sulfaatti, Tausta tietoina tarvitaan lisäksi lietteen redokspotentiaali ja pH-mittaukset sekä haihdutus- ja hehkutusjäännösmittauk set sekä lietekerrosten rakennetta kuvaavat tiedot (maala

ji,

väri ym.).

Sedimenttitutkimuksen yhteydessä tulisi tehdä vesianalyy si, joka kuvaa metallien ja suolojen kertymistä alusveteen sekä happitilannetta. Raportin laadinnassa tulisi käyttää

myös

kertynyt velvoitetarkkailuaineisto. Myös kalaston rakennetta ja kalansaaliiden kehittymistä tulisi tarkastel la, koska jätevesien epäillään kalansaaliiden perusteella vaikuttaneen niihin haitallisesti.

40 KIRJALLISUUS

Älasaarela, E. & Kauppinen, V. 1980. Mustavaaran kaivoksen ve denoton ja jäteveden johtamisen vaikutukset ja tästä aiheutuvat haitat. Rautaruukki Oy, Mustavaaran kaivoksen vesihuoltosuunnitelman liite. Oulu, Pohjois-Suomen vesi tutkimustoimisto. 9 s.

Myllymaa, U. 1982. Mustavaaran vanadiinikaivoksen jätevesien vaikutus vesistön tilaan. Ävustavan virkamiehen lausunto.

Liite katselmuskirj aan vesiasiassa, mikä koskee Rautaruukki Oy:n hakemusta luvan saamiseksi Mustavaaran kaivoksen käyttöveden johtamiseen Sirniönlammesta ja Kuusijärvestä sekä kaivoksen jätevesien johtamiseen Lavotjokeen ja Sirniönjokeen Posion ja Taivalkosken kunnassa. Oulu, Oulun vesipiirin vesitoimisto. 20 s.

Myllymaa, U. 1986. Säännöstelyn vaikutus Irni-, Polo- ja Kerojärven sekä Kostonjoen vesistön veden laatuun. Avustavan virkamie hen lausunto. Liite katselmuskirjaan, joka on laadittu vesihallituksen vireille panemassa katselmustoimitukses sa, joka tarkoittaa Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelyasiassa kalakannan hoitovelvoitteiden määräämistä ja säännöstelystä kalastukselle ja vesialueelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamista. Oulu, Oulun vesi- ja ympäristöpiiri. 17 s., 2 liitettä

(

^{67 s.).}

Myllymaa, U. & Eskonen, K. 1986. Säännöstelyn vaikutus lijoen vesistön järvien veden laatuun. Sis.: Myllymaa, U. 1986.

Säännöstelyn vaikutus Irni-, Polo- ja Kerojärven sekä Kostonjoen vesistön veden laatuun. Ävustavan virkamiehen lausunto. Liite katselmuskirjaan, joka on laadittu vesihal lituksen vireille panemassa katselmustoimituksessa, joka tarkoittaa Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelyasiassa kalakannan hoitovelvoitteiden määrää- mistä ja säännöstelystä kalastukselle ja vesialueelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamista. Oulu, Oulun vesi- ja ympäristöpiiri. 52 s.

SITRÄ 1970. Ympäristön pilaantuminen ja sen ehkäiseminen. Valtion tieteelliset toimikunnat ja SITRÄ. Helsinki, 330 s. Sarja 32.

Valtion teknillinen tutkimustoimisto, Rakennuslaboratorio 1988.

Ekologiset näkökohdat eräiden Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Projektin esittely ja yleistutkimukset.

Oulu, 52 s. Luonnos 7.3.1988. Ecoregu osa 1.

Ylitolonen, A., Miettinen, V. & Ruoppa, M. 1983, Selvitys Rauta ruukki Oy:n Mustavaaran kaivoksen vesistövaikutuksista v. 1978 ^- 1981. Oulu, Oulun vesipiirin vesitoimisto. 27 s. Vesihallituksen monistesarja 208.

Lz*.