130 niin & näin 3/2017
otteita ajasta
Eero Suorsa
Kolonialismin katveesta
Haastattelussa Françoise Vergès
Ajattelen, koska voin! -tapahtumassa Turussa huhtikuussa piipahtanut Françoise Vergès (s. 1952) on tehnyt pitkän uran kolonialismin tutkimuksen parissa. Monella mantereella asunut Vergès ei tunne aihettaan pelkästään teoriassa, sillä hän on kotoisin Réunionilta, joka on yhä Ranskan merentakainen departementti. niin & näinin haastattelussa kuultiin tapahtumarikkaan menneisyyden muistelun lisäksi suoria sanoja rasismista ranskalaisten edistyksellisten liikkeiden, feministien ja filosofien sokeana pisteenä.
O
lette puhunut kriittisesti ranskalaisen feminismin brändäyksestä. Mitä tar- koitatte tällä?Se on feminismin nationalisointia, joka on vastaan kaikkea sitä, mitä femi- nismin kuuluisi olla. Tiettyjen naisten brändäys ranska- laisen feminismin keulakuviksi sivuuttaa kaiken poliittisen aktivismin erityisesti suhteessa kolonialismiin, ja tämä ranskalaisen feminismin versio asettuu kaikkea antikolo- nialista feminismiä vastaan. En kutsuisi Luce Irigarayta (s. 1930) rasistiksi, mutta olen lähes kaikesta eri mieltä hänen kanssaan. Ranskalaisen feminismin ilmiö, sellaisena kuin Julia Kristeva (s. 1941), Hélène Cixous (s. 1937) ja Irigaray sitä ilmentävät, syntyi yhdysvaltalaisissa akateemi- sissa ympyröissä. Tämä ilmiö palveli ranskalaisen naisten vapautusliikkeen tekemistä valkoiseksi.
Mitä nykypolven ranskalaiset feministit ajattelevat esimerkiksi Kristevasta?
On ilmestynyt uusia liikkeitä, kuten afrofeminis- tisiä tai muslimifeministisiä ryhmiä, ja heille Kristeva on täysin yhdentekevä henkilö. He eivät tiedä hänestä mitään, ja sama pätee Irigarayhin. Vain 1970-luvulla vai- kuttaneet muistavat Irigarayn, ja jo tuolloin oli olemassa kolonialismin ja rasismin vastaisia feministisiä ryhmiä.
Nykypolvi muistaa 70-luvulta tietysti Simone de Beau- voirin (1908–1986), kenties Gisele Halïmin (s. 1927), mutta näitä kahta lukuun ottamatta tuskin ketään.
Kristeva, Irigaray ja Cixous tunnetaan vain yliopis- toissa. Ei heillä ole mitään tekemistä aktivismin kanssa – vaikkakaan kaikkia heitä ei voida niputtaa yhteen.
Kutsuisin kolmikkoa myös elitisteiksi, vain Irigaray on feministi. Itse asiassa Cixous vastusti 1970-luvulla ak- tiivisesti feminististä liikettä! Kristeva on puolestaan puhtaan eurosentrinen: antirasismia ja kolonialismia kos- kevat kysymykset eivät kiinnosta häntä. He eivät kenties ole rasisteja, mutta heidän ajattelunsa on rodullistavaa.
Encorena vedetty ”Sinä lähdit pois” laulettiin lähes ko- konaan yleisön voimin ja niin nopealla tempolla, että vaikutti yhtyeen haluavan sen äkkiä pois alta. Haikea ja hymnimäinen ”Minä suojelen sinua kaikelta” oli eri- tyisen tyylikäs. Allekirjoittanut ei ole koskaan ajautunut UB-hurmokseen, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.
Yleisö koostui suurelta osin keski-ikäisestä keltasadetak- kikansasta, mutta joukkoon mahtui myös huomattavasti nuorempia kyynelehtiviä vesoja ja veeroja. Vaikea sanoa, oliko tämä sellainen comeback, jonka yleisö ansaitsi – ai- nakin se oli sellainen, jonka se näytti tarvitsevan.
Viitteet & Kirjallisuus
1 Krueger, Anton, Part II: Zef/Poor White Kitsch Chique: Die Antwoord’s Comedy of Degradation. Safundi. The Journal of South African And American Studies. Vol. 13, No. 3–4, 2012, 399–408 (399).
2 Ks. esim. Wright, Scott, Scene and Heard: Zef. The Guardian 1.2.2010. Verkossa: theguardian.com/music/2010/feb/01/scene- heard-zef
3 Sama, 401, 403.
4 Myös ”Ugly Boy”-kappaleen musikkivideolla esiintyy blackface- maskissa valkoihoinen henkilö, jonka paidassa lukee ”Hello, my name is God”. Tällaisessa kontekstissa kyse voi olla ironisesta kommentista siihen, kuinka blackface-esiintyjät ovat olleet alkujaan valkoihoisia, jotka ovat pyrkineet esiintymään tiettyjen stereotypioiden mukaisina tummaihoisina. Samalla he ovat hal- linneet ja luoneet laajempaa käsitystä siitä, mitä on olla tumma.
5 Stone, Jasmine, Ninja: ”God Made a Mistake With Me.
I’m…” 2oceansvibe.com 17.1.2012. Verkossa: 2oceansvibe.
com/2012/02/17/ninja-god-made-a-mistake-with-me-im-actu- ally-black-trapped-in-a-white-body/
6 Haupt, Adam, Die Antwoord’s Revival of Blackface Does South Africa No Favours. The Guardian 22.10.2012. Verkossa: theguard- ian.com/global/2012/oct/22/die-antwoord-blackface-south-africa 7 Sonymusic.fi, View’n uusi single ”Trippin’ Sober” on kuvaus
luovan tilan saavuttamisesta. 24.3.2017. Verkossa: sonymusic.
fi/uutiset/viewn-uusi-single-trippin-sober-kuvaus-luovan-tilan- saavuttamisesta/
3/2017 niin & näin 131
otteita ajasta
He eivät tiedosta kuinka etuoikeutettuja he rikkaina valkoisina naisina ovat, eikä kukaan heistä ole ottanut kantaa Ranskassa nousevaan rasismiin.
Miten 1970-luvun työläis- ja opiskelijaliike sekä muut radikaalit yhteiskuntakriittiset ryhmät suhtau- tuivat kolonialismiin Ranskassa?
Ne olivat tietysti hyvin kriittisiä Yhdysvaltojen Viet- namissa harjoittamaa imperialismia kohtaan, mutta fe- ministiliike ei silloin ottanut kantaa Ranskan merenta- kaisten alueiden kolonialismiin. Edes Algerian kysymys ei ollut esillä niin paljon kuin nykyään uskotaan. Saavuin 1970-luvun puolivälissä Réunionilta Ranskaan elettyäni ensin Algerissa. Alun perin halusin Réunionilta Alge- riaan, koska tahdoin elää maassa, joka oli vapauttanut itsensä Ranskan sorrosta.
Algeria oli tietysti jo tuolloin Houari Boumediennen (1932–1978) hallitsema poliisivaltio, mutta kontrolli ei ollut vielä niin läpitunkevaa1. Menin opiskelemaan maahan aikana, jolloin se oli kolonialismin vastaisen tais- telun keskus. [Yhdysvalloista paenneet] Mustat pantterit elivät poliittisen turvapaikan suojissa samoin kuin bra- silialaiset poliittiset pakolaiset2. Mosambikin vapautus- liikkeen FRELIMO:n aktiivit toimivat Algeriasta käsin, ja näin teki myös Angolan vapautusliike MPLA3. Alger oli hyvin eloisa kaupunki Boumediennesta huolimatta.
Olin kasvanut Réunionilla perheessä, jossa feminismi ja kolonialismin vastustus olivat arkipäivää, ja silti Algeria tarjosi uusia kokemuksia. Ranskaan saapuessani en kui- tenkaan löytänyt feministisestä liikkeestä kolonialismin vastaista ulottuvuutta.
Fanon, de Beauvoir, Réunion
Dekolonisaation uranuurtaja Franz Fanon (1925–
1961) on vaikuttanut työhönne voimakkaasti. Tun- sitteko Fanonin henkilökohtaisesti?
Vain hänen vaimonsa, Josie Fanonin, joka teki myö- hemmin itsemurhan. Hän oli minua kohtaan hyvin äi-
dillinen. Hän oli hyvin aktiivinen kolonialismin vastai- sessa liikkeessä kaikilla rintamilla ja halusi nähdä Algerin kolonialisminvastaisen liikkeen pääkaupunkina. Alge- riassa en ainoastaan vakuuttunut kolonialismin vastus- tamisen tärkeydestä vaan myös feminismin tärkeydestä nähdessäni miten Boumediennen hallinto painosti naisia takaisin keittiöön. Tilanne oli ristiriitainen: vaikka Al- geria oli vapaa kolonialismista, naiset siellä eivät olleet.
1970-luvun jälkeen Fanonin ympärillä vallitsi hil- jaisuus, mutta nyt kiinnostus on taas nousussa. Isaac Julien, rakas yhteistyökumppanini, oli tuomassa Fanonia taiteen kentälle jo 1990-luvulla, mutta vasta nyt filoso- fiassa ja rasisminvastaisessa teoriassa on entistä enemmän kiinnostuttu Fanonista4.
Kuinka poliittisesti aktiivinen de Beauvoir oli 1970-luvulla saapuessanne Ranskaan?
Hän oli aktiivinen, kyllä, mutta minulle hän oli jo menneisyyttä. De Beauvoir oli täysin värisokea rotuky- symykselle. Kolonialismin vastustamisessa hän oli ak- tiivinen Algerian suhteen kuten koko muukin vuoden 1968 sukupolvi. Kokonaisuudessaan ranskalainen vasem- misto oli kuitenkin sokea rasismille ja kolonialismille.
Aimé Césaire (1913–2008) jätti kuuluisan erokir- jeensä Ranskan kommunistisesta puolueesta Unkarin kansannousun jälkeen vuonna 19565. Hän toi juuri nämä faktat esiin, ja minulle tämä kirje onkin filoso- fisen antirasismin kulmakivi. Césairen kirja Discours sur le colonialisme (1950) on hyvin tärkeä erityisesti ana- lysoitaessa dekolonisaation bumerangivaikutusta: siir- tomaan vapautuminen ei vaikuta vain siirtomaahan, vaan sorron vastustaminen siirtyy myös emämaahan. Vaikka de Beauvoir ja Sartre ihailivat Fanonia, he eivät huo- mioineet Césairea. Kirjoittaessaan esipuhetta Fanonin teokseen Sorron yöstä (1961) Sartre ei huomioinut ol- lenkaan Ranskassa esiintyvää rasistista sortoa. Se olisikin aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia koko hänen fi- losofialleen, jonka perustana on valkoinen ihminen.
Millainen Réunionin kolonialismin vastainen liike oli asuessanne maassa?
”Ranskalainen vasem-
misto oli sokea rasismille ja
kolonialismille.”
132 niin & näin 3/2017
otteita ajasta
Poliisiväkivaltaa oli paljon. Isäni Paul Vergès oli eräs Réunionin kommunistisen puolueen perustajista vuonna 1959, ja lapsuuttani varjosti poliisin jatkuva tarkkailu:
kotietsinnät aamukuudelta, tappouhkaukset ja mielival- taiset pidätykset. Puolue ei sitoutunut Moskovaan eikä Pekingiin – se sivuutti ideologiset kysymyksen sitoutuen vain kolonialismin vastaiseen taisteluun.
Onko Ranska yrittänyt tehdä Réunionista val- koista?
Kyllä, esimerkiksi suoranaisilla murhilla. 1960- ja 1970-luvuilla tätä tapahtui paljon, ja ainoastaan alistu- malla ja politiikasta erossa pysyttelemällä vältti tapetuksi tulemisen. Sama tilanne vallitsi muillakin Ranskan me- rentakaisilla alueilla. Kolonialismi merkitsi sotilaallista mutta myös kulttuurista kontrollia. Pakkosterilisointi ja aborttiin pakottaminen olivat Réunionilla välineitä val- koiseksi tekemiseen: ei-valkoisilla naisilla ei nähty olevan oikeutta lisääntyä. Toisen maailmansodan jälkeen alettiin puhua väestön ’liikakasvusta’.
Globaalin etelän naisia syytettiin köyhyydestä, koska heidän väitettiin synnyttävän liikaa lapsia. Feministiliike Ranskassa ei tehnyt mitään merentakaisten alueiden naisten hyväksi, ei edes de Beauvoir. Algerian vapautu- misen myötä Sartren, de Beauvoirin ja koko feministi- liikkeen mielenkiinto kolonialismia ja rasismia kohtaan loppui täysin.
Muslimivastaisuuden ja äärioikeiston nousu
Eurooppalaisessa politiikassa vallitsee tällä hetkellä hyvin muslimivastainen diskurssi ja poliittisen is- lamin pelko. Minkälaisena ilmiönä näette ISIS-jär- jestön?
ISIS on ilmentymä alueella vallitsevasta kaaoksesta, jonka länsimaiden sekaantuminen Lähi-itään on saanut aikaan. Missään nimessä ISIS ei kuitenkaan ole anti- kolonialistinen liike, vaikka se on imperialismin lapsi.
Lännen vastainen muttei antikolonialistinen. He ajavat pikemminkin eurooppalaisen kansallisvaltion ideaa, johon kuuluu yksi kieli ja yksi kulttuuri.
Puhuttaessa ranskalaisesta äärioikeistosta ja Front National -puolueesta esiin nousee kysymys, miten ää- rioikeisto yrittää käyttää homojen oikeuksia ja femi- nismiä muslimeja vastaan. Miten näette tämän asian?
Sorretut ryhmät eivät toimi yhdessä vaan voivat olla toisilleen vahingollisia. Front Nationalissa toimii sekä homoja että feministejä, ja muutos onkin ollut valtava verrattuna 1990-lukuun. Politiikassa on painotettava sitä, ettei pelkkä identiteetti riitä. Huolimatta siitä, oletko homo vai feministi, on kysyttävä, mitä teet ra- dikaalin politiikan hyväksi ja vastustatko Front Natio- nalia?
Homojen oikeuksien ja feminismin käyttäminen keppihevosena palvelee Front Nationalin islamofobista agendaa. Tästä huolimatta he ovat valmiit kumoamaan tasa-arvoisen avioliittolain ja he ovat myös antisemi- tistejä. Feministin identiteetti ei estä omaksumasta taantumuksellisia asenteita. Esimerkiksi Kristeva on vas- tustanut huivin ja hunnun käyttöä, ja sillä saa tilaa me- diassa. Islamofobia antaa feministeille mahdollisuuden näkyä. Naisten suuremmat köyhyysluvut ja alipalkkaus jäävät tämän pelkän vaatekappaleita koskevan diskurssin alle. Eikä tässä varsinaisesti puhuta huivista tai hunnusta vaan rodusta: huivi on rodullistettu symboli. Rasismi on läsnä kaikissa ranskalaisissa instituutioissa, poliisissa ja yliopistoissa.
Viitteet
1 Algerialainen poliitikko, joka toimi maan presidenttinä vuosina 1976–1978.
2 Black Panther Party oli 60-luvulla perustettu afrikkalaisamerik- kalainen vallankumouksellinen organisaatio, joka oli aktiivinen 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa.
3 Frente de Libertação de Moçambique. Mosambikilainen vasem- mistopuolue, joka nousi maan johtoon maan itsenäistyttyä; Movi- mento Popular de Libertação de Angola – Partido do Trabalho.
Vuonna 1956 perustettu angolalainen sosialistinen puolue.
4 Brittiläinen installaatiotaiteilija ja elokuvantekijä.
5 Martiniquelais-ranskalainen runoilija, kirjailija ja poliitikko. Hän oli luomassa rodullistettuja ympäri maailmaa yhdistävää, kirjalli- sia ja poliittisia pyrkimyksiä ajavaa Négritude-aatetta.
