119 TE E M A
Tausta
M
aaseudun sosioekonomisten rakenteiden muu- tos on ollut hyvin nopeaa 1990- ja 2000-lu- vuilla ja maaseutu on menettänyt väestöään kau- pungeille nopeasti muuttoliikkeen johdosta. Ny- kyisin jopa 90 prosenttia Suomen pinta-alasta on jo poismuuttoaluetta. Voimakkaimmin muuttotap- pio on kohdistunut harvaan asuttuun maaseutuun ja erityisesti nuoriin ihmisiin. Väestön ikääntymiske- hitys on vaikuttanut myös metsänomistajakuntaan ja seuraavien vuosien aikana metsänomistajien kes- ki-iän arvioidaan nousevan edelleen. Erityisen no- pea muutos metsänomistajakunnassa on odotettavis- sa silloin, kun niin kutsutut suuret ikäluokat luopu- vat omasta metsänomistuksestaan. Tällöin kaupun- kilaismetsänomistajien osuus tulee todennäköises- ti kasvamaan hyvinkin merkittävästi, sillä suurten ikäluokkien lapset ovat usein itse syntyperäisiä kau- punkilaisia.Metsästys on Suomessa sidottu maanomistuk- seen ja se on siksi myös maanomistajien etuoikeus.
Metsästys onkin ollut perinteinen harrastus maaseu- dulla ja erityisesti maanviljelijöiden keskuudessa.
Maanomistaja voi vuokrata maan metsästykseen jo- ko määräajaksi tai toistaiseksi ja sopimus voidaan tehdä joko yksityisen henkilön, henkilöiden tai oi- keushenkilöiden, esimerkiksi metsästysseuran ni- miin. Metsästysseura on rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on tuottaa jäsenilleen metsästysmah- dollisuus vuokraamillaan mailla. Metsästysseuran
sisällä voi olla useampia metsästysseurueita. Met- sästäjäkunnasta 80 prosenttia kuuluu metsästysseu- roihin. Myös hirvenmetsästys tapahtuu useimmiten metsästysseuroittain tai -seurueittain. Hirvenmetsäs- tysseurueet ovat usein kyläläisten, naapureiden, tutta- vien tai työtovereiden muodostamia. Seurueet saat- tavat asettaa erilaisia vaatimuksia jäsenilleen. Jotkut seurueet vaativat, että jäsenten tulee olla maanomis- tajia, toisilla seurueilla ei tällaista vaatimusta ole. Jä- senyys voidaan myös evätä erilaisin perustein.
Hirvenmetsästykseen käytetty työpanos on mer- kittävä. Vuonna 1999 hirvien kaatomäärän ollessa noin 49 000 yksilöä hirvenmetsästykseen käytettiin koko maassa yhteensä yli 800 000 henkilötyöpäivää ja vuonna 2002, kaatomäärän ollessa 85 000 hirveä, tarvittiin yhteensä 1 600 000 henkilötyöpäivää. On arvioitu, että talvikannan pitäminen nykyisellä va- jaan 100 000 yksilön tasolla vaatii noin 800 000–
900 000 metsästyspäivää vuosittain. Metsästäjätut- kimusten mukaan useat metsästäjät katsovat, että he eivät halua osallistua hirvenmetsästykseen, sillä he arvioivat hirvenmetsästyksen vaativan liian pal- jon aikaa.
Metsästysseuroja ja -seurueita on tutkittu aiem- min Suomessa vain suhteellisen vähän. Muutamia tutkimuksia on tehty jo 1960- ja 1970-luvuilla, mut- ta muutoin metsästysseuroja koskevia tutkimuksia on vain niukasti. Metsäntutkimuslaitoksessa on vii- me vuosina kuitenkin tehty useampia hirvenmet- sästysseuroja ja -seurueita koskevia tutkimuksia.
Tutkimukset ovat keskittyneet ennen kaikkea sel-
Ashley Selby ja Leena Petäjistö
Hirviseurueiden tulevaisuuden näkymät
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja2/2007
120
Metsätieteen aikakauskirja2/2007 Tieteen tori
vittämään hirvenmetsästystapoja, hirvenmetsästys- seurueiden jäsenrakennetta, jäsenyysvaatimuksia, uusiutumismahdollisuuksia ja väestön ikääntymi- sen vaikutuksia hirvenmetsästysseurojen ja -seuru- eitten tulevaisuuteen sekä myös hirvenmetsästyksen kaupallistamisen mahdollisuutta hirvenmetsästäjien ikääntyessä.
Vuonna 2002 tehtiin kaksi postikyselytutkimus- ta metsästysseuroille ja -seurueille. Ensimmäises- sä kartoitettiin hirvenmetsästysseurueitten toimin- taa seurueitten johtajien näkökulmasta. Perusjou- kon muodostivat kaikki noin 5 000 hirvenmetsästys- seuruetta Suomessa. Näistä mukaan poimittiin joka kymmenes seurue, joiden johtajat vastasivat pos- tikyselyyn. Vastausprosentti oli 63. Kyselylomak- keessa tiedusteltiin samanaikaisesti myös seurueen jäsenten kiinnostusta osallistua jatkotutkimukseen.
Jos metsästyksen johtaja katsoi jäsenten voivan osal- listua jatkotutkimukseen, hänelle lähetettiin pyydet- ty määrä jatkotutkimuksen kyselylomakkeita jaetta- vaksi jäsenille hirvenmetsästyksen aikana. Jatkotut- kimuksessa selvitettiin hirvenmetsästysseurueitten jäsenten suhtautumista hirvenmetsästykseen ja sen tulevaisuuteen. Lomakkeita lähetettiin yhteensä noin 3 000, ja niistä palautettiin yhteensä vajaat 1 500. Pa- lautusprosentti oli siten vähintään 50 prosenttia.
Keskeiset tulokset
Keskeisten tulosten mukaan hirvenmetsästyksen toi- minnan jatkuvuudesta ja kehittämisestä on kannet- tava huolta, sillä maaseudun sosioekonomisten ra- kenteiden muutokset ja erityisesti väestön ikäänty- minen näkyvät jo tänä päivänä hirviseurueitten toi- minnassa. Hirviseurueitten jäsenten ikääntyminen vaikeuttaa jo monien seurueiden toimintaa. Hirvi- kannan säätelyyn täytyy kehityksen näin jatkuessa ja voimistuessa löytää myös uusia ratkaisuja, sillä jäsenten ikääntyessä ja hirvikannan pysyessä suh- teellisen korkeana, ei kannan säätelystä enää välttä- mättä selvitä vapaaehtoisin voimin. Huolta on kan- nettava erityisesti siitä syystä, että osa seurueista asettaa uusille jäsenille vielä nykyisin tiukkoja jä- senyysehtoja, vaikka ikääntyminen on jo selkeästi havaittavissa, eikä uusia tulokkaita ole näköpiirissä kovinkaan useita.
Hirvenmetsästysseurueet voidaan ryhmitellä nel-
jään jäsenten suhteen toisistaan poikkeavaan ryh- mään. Ensimmäinen koostuu pääasiassa maanomis- tajista, jotka suurelta osin asuvat seurueen toimin- ta-alueella, mutta mukana saattaa olla myös joita- kin paikkakunnan asukkaita, jotka eivät itse omista maata. Tällaisia pääasiassa maanomistajista koostu- via seurueita on yli puolet kaikista seurueista. Seu- raavan ryhmän seurueiden jäsenet ovat pääasiassa paikkakuntalaisia (ei siis maanomistajia). Kolman- nen ryhmän muodostavat seurueet, joiden jäsenis- tössä ei dominoi mikään erityinen ryhmä, vaan jä- senet ovat sekä maanomistajia, paikkakuntalaisia tai maanomistajien sukulaisia tai tuttavia. Neljännen seurueryhmän muodostivat seurueet, joiden jäsenis- tö koostui pääasiallisesti muista kuin maanomista- jista, paikkakuntalaisista tai maanomistajien suku- laisista tai tuttavista. Jäsenet eivät olleet kotoisin metsästyspaikkakunnalta. Nämä seurueet metsästi- vät useimmiten valtion mailla.
Hirvenmetsästäjät ovat iältään keskimäärin 50- vuotiaita. Jäsenten keski-ikä on jo siis nykyisin melko korkea. Alle 25-vuotiaita hirvenmetsästä- jiä on vain kuusi prosenttia ja yli 56-vuotiaita rei- lu kolmannes. Metsästäjistä ikääntymisen omassa seurassaan koki jo olemassa olevaksi ongelmaksi 14 prosenttia. Vakavammalta tilanne näyttää met- sästysseurueiden johtajien näkökulmasta, joista yli kolmannes katsoi, että ikääntyminen vaikuttaa jo nykyisin metsästyksen toteuttamiseen omassa seu- rueessa. Metsästyksen johtajien ja jäsenten erilaisiin arvioihin vaikuttanee se, että metsästyksen johtajalla on vastuu metsästyksen organisoinnista ja onnistu- misesta kokonaisuudessaan.
Ratkaisu ikääntymisongelmaan olisi uusien jäsen- ten mukaantulo hirviseuraan. Kuitenkin suuri osa (28 %) hirviseuroista on asettanut jäsenyyden eh- doksi maanomistuksen. Tämä rajoittaa jo lähtökoh- taisesti ainakin nuorten jäsenten mukaantulon, koska nuoret harvoin itse ovat maanomistajia. Kolmannes hirviseuroihin hakeneista olikin hylätty, koska haki- ja ei täyttänyt jäsenyysehtoja. Voimakkaimmin tämä oli nähtävissä seuroissa, joiden jäsenet olivat pääasi- assa maanomistajia. Toisin sanoen hirviseurat halua- vat toimia perinteisen käytännön mukaisesti, joka ei kuitenkaan ota huomioon ikärakenteen ja paikallisen maanomistuksen muutoksia eikä nykyisen korkean hirvikannan säätelyn vaatimaa suurta työpanosta.
Metsästyksenjohtajien käsityksen mukaan hirven-
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja2/2007
121 metsästys harrastuksena ei edes houkuttele nuoria
ihmisiä. Vain pieni osa hirvenmetsästyksen johtajis- ta arveli seuran toiminnan kiinnostavan useita nuo- ria. Suuri ongelma on se, että nuorten kiinnostus arvioitiin vähäisimmäksi hirviseuroissa, joiden jä- senet olivat keski-iältään yli 50-vuotiaita. Useam- man kuin joka neljännen seurueen johtajan mielestä nuoret eivät ole kiinnostuneita ja vain joka kymme- nes metsästyksen johtaja uskoi, että toiminta kiin- nostaa useita nuoria. Useimmissa seurueissa (58 %) arveltiin, että niiden toimintapiirissä on vain muu- tama nuori, jota metsästysharrastus kiinnostaa. Hir- venmetsästysseurueiden jäsenille kohdistetun kyse- lytutkimuksen mukaan kuitenkin halukkaita nuoria oli enemmän. Ero jäsenten ja metsästyksen johtajien kannanotoissa saattaa johtua siitä, että metsästyksen johtajat eivät aina tiedä esimerkiksi seurueen jäsen- ten lasten kiinnostusta metsästystä kohtaan.
Metsästyksen kaupallistamisen mahdollisuus
Jos metsästysseurojen elinvoimaisuus ja jatkuvuus ei enää kaikkialla ole tulevaisuudessa turvattu, eräänä ratkaisuna on esitetty virkavallan tai ammattimetsäs- täjien käyttämistä. Lisäksi on esitetty myös kaupal- lisen hirvenmetsästyksen lisäämistä. Siinä esimer- kiksi maaseutuyrittäjä voi vuokrata metsästysseuran maita ja järjestää kaupallisia metsästysretkiä joko suomalaisille tai ulkomaalaisille metsästäjille. Peri- aatteessa tällainen yrittäjyys sopisi hyvinkin moni- toimimaatilojen toimintaan. Kuitenkin osalla hirven- metsästäjistä asenteet hirvenmetsästyksen osittaista- kin kaupallistamista kohtaan ovat hyvin negatiivisia.
Huolestuttavaa oli se, että juuri ne hirvenmetsästäjät, jotka eivät kanna huolta oman hirvenmetsästysseu- ran uusiutumisesta ja mielellään rajoittavat uusien jäsenten mukaan ottamista, eivät myöskään hyväksy metsästyksen kaupallistamista. Metsästyksen kau- pallistamisen uskotaan tuovan mukanaan ongelmia ja hirvenmetsästäjät pelkäävät kaupallistamisen olevan mahdotonta maanomistajien vastustuksesta johtuen. Yrittäjätaustaiset hirvenmetsästäjät näke- vät kaupallistamisen mahdollisuuden hyväksyttä- vämpänä kuin muut hirvenmetsästäjät. Metsästyk- sen kaupallistaminen on vaihtoehto, jonka luomasta metsästysmahdollisuudesta voivat tulevaisuudessa
hyötyä erityisesti maata omistamattomat ja myös kaupungeissa asuvat metsästyksestä kiinnostuneet.
Kansalaisten mielipiteitä metsästyksestä kartoit- taneen tutkimuksen perusteella neljä prosenttia kan- salaisista toivoisi tulevaisuudessa voivansa osallis- tua hirvenmetsästykseen. Myös ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita metsästämään Suomessa. Kaupalli- sen hirvenmetsästyksen toteuttaminen ainakin laa- jemmassa mittakaavassa edellyttäisi kuitenkin hyvää valmistelua ja yhteistyötä yrittäjien, metsästäjien, maanomistajien ja metsästysorganisaatioiden kes- ken. Lisäksi se vaatisi ensin asennemuutosta suu- rimmassa osassa hirviseurueita ja luultavasti myös muutoksia lainsäädäntöön ja ainakin jonkinlaisen maaseutusopimuksen kehittämistä. Tällaiset muu- tokset ovat aina hyvin pitkäjänteisen työn tuloksia.
Toisaalta kaupallinen metsästys saattaisi edellyttää nykyistä suurempia hirvitiheyksiä ainakin alueittain.
Eräänä mahdollisuutena alueittaisiin suhteellisen kor- keisiinkin hirvitiheyksiin on esitetty muun muassa luonnonarvokauppaidean soveltamista hirvikannan hoidossa. Ajatuksena luonnonarvokaupan soveltami- sessa hirvikannan hoidossa on ollut, että hirvien lai- dunalueilla maanomistajille voitaisiin maksaa palk- kiota, jotta maanomistaja voisi hyväksyä enemmän hirvivahinkoja metsissään ja toisaalta maanomistaja voisi myös hoitaa hirvikantaa kunnostamalla esimer- kiksi hirvien elinympäristöä palkkiota vastaan.
Kirjallisuutta
Koskela, T. 2004. Hirvenmetsästyksen sosiaalinen kes- tävyys maaseudun väestön ikääntyessä: kasautuva ongelma metsätaloudelle vai luontoyrittämisen mah- dollisuus. Loppuraportti Kyösti Haatajan säätiölle.
— & Nygrén, T. 2002. Hirvenmetsästysseurueet Suomes- sa vuonna 1999. Suomen Riista 48: 65–79.
Selby, A., Petäjistö, L. & Koskela, T. 2005. Threats to the sustainability of moose management in Finland.
Alces 41: 63–74.
— , Petäjistö, L., Koskela, T. & Aarnio, J. 2005. Ikäänty- minen hirvenmetsästysseurojen tulevaisuuden ongel- mana? Suomen Riista 51: 69–82.
n Ph.D. Ashley Selby, Dipl.Ing. d. Forstw. Leena Petäjistö, Metsäntutkimuslaitos, Helsingin toimipaikka. Sähköposti ashley.selby@metla.fi
