Kielentutkimusta logiikan ja filosofian näkökulmasta näkymä

(1)

Kielentutkimusta logiikan ja filosofian nakokulmasta

J ,AKKO H 1:-;TIKKA Kieli ja miel_i: kalsauksia kielifilosofiaan ja merki()iksen leonaan. Otava, Keuruu 1982. 255 s.

1. Johdannoksi

Formaalin logiikan metodit ovat seitsen- kymmenluvun alusta lahtien saaneet yha suuremmanjalansijan kielten kuvauksessa.

Tunnetuin esimerkki tasta kehityksesta on Montaguen kielioppi, joka monien mielesta sisaltaa toistaiseksi ainoan laaja-alaisen ja eksplisiittisesti esitetyn (lause)semantii-

kan teorian. Logiikan kasvava merkitys asettaa kielitieteilijat - tai ainakin seman- tikot - kiperan ongelman eteen: pysty- vatko he antamaan jossain mielessa »oma- ehtoisen» kielitieteellisen vastauksen Mon- taguen haasteeseen, vai onko heidan kou- lutettava itsensa uudelleen loogikoiksi?

Takana on toinen, perustavampi kysymys:

milla ehdoin on hyvaksyttavaa soveltaa keinotekoisten kielten yhteydessa kehitet- tyja tutkimusmetodeja luonnollisten, ts. ei- keinotekoisten, kielten tutkimukseen? Vas- taus vaatisi perusteellista selvitysta, jollais- ta tietaakseni ei ole viela tehty. On joka tapauksessa selvaa, etta v11stausta ei voi antaa ellei tunne seka kielitiedetta etta logiikkaa.

'

Prof. Jaakko Hintikka on ollut nakyvasti esilla uudempaa modaalilogiikkaa kehitet- taessa, ja tyoryhmineen han on ollut logiikan ja kielitieteen valisen yhteistyon aktii- visimpia puolestapuhujia. Hintikan kirja

»Kieli ja mieli» on tarkoitettu muidenkin kuin ammattifilosofien ja -loogikkojen luettavaksi, ja siksi sen olisi syyta kiinnos- taa niita kielitieteilijoita, joita askarrutta- vat edellisessa kappaleessa luonnehditut ongelmat. On kylla todettava, etta lukijal- ta vaaditaan melkoinen maara seka logiikan etta filosofian tuntemusta. Yleistajui- sesta katsauksesta tai johdatuksesta ei siis ole kysymys.

J aan kirjoitukseni loppuosan vii teen jak- soon. J aksossa 2 kasittelen mahdollisten maailmojen semantiikkaa ensisijaisesti lukujen II (»Carnapin perinne loogisessa

emantiikassa») ja IV (»Quine ja kvantto- rit») pohjalta. Jaksossa 3 kasittelen intentionaalisuuden ongelmaa luvun III (»lntentionaalisuuden intentiot») pohjalta. Jaksossa 4 kasittelen Wittgensteinin filoso-

fiaa lukujen V (»Wittgensteinin kielipelit») ja VI (»Uusi nakokulma Wittgenstei- nin myohaisfilosofiaan») pohjalta. Jaksossa 5 kasittelen Hintikan arviota transformaa- tiokieliopista luvun VII (»Logiikka ja kielitieteen vallankumous») pohjalta. Jaksos- sa 6 esitan tiivistelman. Sivuutan siis kokonaan kirjan luvut I (»Conception et vision: todellisuudessa esittamisen ongel- masta modernissa kuvataiteessa ja modernissa filosofiassa» ), VIII (»lnformaation tutkimisesta») ja IX (»Semanttisen infor- maation teoriasta» ).

2. Mahdollisten maailmojen semantiikka

Hintikka esittaa nakemyksensa mahdollisten maailmojen semantiikasta Carnapin ja

(2)

Quinen kasityksia vastaan suuntaamansa kritiikin yhteydessa. Vaikka ta.Ila tarkaste- Iutavalla on tieteenhistoriallinen kiintoi- suutensa, sivuutan sen jaljempana.

Semantiikka tutkii »merkitykscn» kasitetta. Merkitysteoriat voidaan jakaa esineistaviin ja ei-esineistaviin. Esimerkiksi platonistinen merkitysteoria ja psykologis- tinen merkity teoria oval sikali esineista- via, etta edelli en mukaan merkitys on jonkinlainen abstrakti olio, jalkimmaisen mukaan mielle (idea, mentaaliedustuma tms. ). v\littgensteinilainen mcrkitysteoria on sita vastoin ei-esinei tava, koska sen mukaan muodon ,\' merkitys on sama kuin .\':n (saannonmukainen) kii_yllo (ks. Itkonen 1983: 152-157, 311-313). Myo mahdollisten maailmojen semantiikka sisaltaa

»eraanlaisen ylei en merkityk en teorian», jonka luomi esta kuuluu Hintikan mukaan paaansio Montague lie (s. 125 ). Ta ta syy - ta kaytan tassa jaksossa en isijaisesti Mon- taauen kieliopille ominaista notaatiota.

Montaguen Ua Hintikan) mukaan merkitys on funktio ( . 39, 86, 126, 209), mika merkit ee sita, etta kyseinen merkitysteoria on luokiteltava ei-csinei tavak i.

Mita tarkoittaa »funktio»? On ehka syyta korostaa, etta kyseessa ei ole e »funktio»-sanan kaytto, joka esiintyy ns. funktio- naalisissa selityksissa, esim. kun sanomme, etta sydamen funktio on verenkierron yl- lapito. K yseessa on pikemmin malemaalli- nen f unktio. Tama voidaan valjasti maari- tella tietynlaiseksi suhteeksi, joka vallitsee tiettyjen lahtokohtien ja tiettyjen lopputu- losten valilla. Funktiota voidaan kulloin- kin soveltaa yhteen tai useampaan lahto- kohtaan (eli argumenttiin), joiden luku maaraa f unktion »paikkaisuuden». Kulla- kin funktion sovelluskerralla saadaan vain yksi lopputulos (eli arvo). Yhteenlasku on kaksipaikkainen funktio, joka antaa argumenteille 2 ja 3 arvoksi 5 ja argumenteille 3 ja 3 arvoksi 6. Kertolasku on toinen kaksipaikkainen funktio, joka antaa samoille argumenttipareille arvot 6 ja 9. »Funktio»- kasitteelle voidaan antaa erilaisia tulkinto- ja. Yksinkertaisin onjoukko-opiLLinen tulkinta. Sen mukaan funktio ei ole mitaan muuta kuin argumenttien ja arvojen muodos-

tamien jarjestyneiden parien joukko. (Sen mukaan, miten monipaikkaisesta funktios- ta on kysymys, naiden parien ensimmainen jasen on yksi ainoa elementti taijarjes- tynyt pari tai jarjestynyt kolmikko jne.) Esim. sellainen yksipaikkainen funktio kuin »potenssi toiseen» esitetaan seuraavasti: {<0,0>, < l,I>, <2,4>, < 3,9>,

<4,16> .. .}. Joukko-opillista tulkintaa voisi moittia mitaansanomattomuudesta. Se esittaa toisaalta lahtokohdan ja toisaalta lopputuloksen, mutta - tekisi mieli sanoa - ei funktiota itseaan eli sita, miten lahtokohdasta paastaan lopputulokseen.

Juuri tahan puoleen keskittyykin »funktio»-kasitteen algorilminen tulkinta, joka on ominainen tietokonematematiikalle. Algo- ritminen tulkinta on joukko-opillista sel- vasti informatiivisempi silla lahtokohdan ja lopputuloksen lisaksi se nayttaa, miten jalkimmainen »komputoidaan» edellisen perusteella (ks. Minsky 1967: 132-137).

Konetta, joka pystyy suorittamaan jokai- sen tallaisen komputaation (sikali kuin se on lainkaan mekaanisesti suoritettavissa), nimitetaan » Turingin koneeksi». Funktio- ta ja algoritmia ei voida yksinkertaisesti samastaa, koska yksi ja sama funktio voidaan esittaa monen eri algoritmin avulla.

- »Funktio»-kasite muuten on niin laaja, etta se sallii askeisten »luonnollisten» funk- tiotyyppien lisaksi myos taysin mielival- taisten tai keinotekoisten f unktioiden ole- massaolon.

Mita tarkoittaa se, etta »merkity on funktio»? »Funktio»-kasitteelle on tunnus- omaista, ettajo tunnemme funktionja ar- gumentin (tai argumentit), voimme aina

»laskea» arvon. Mahdollisten maailmojen semantiikka perustuu ajatukselle, etta ilmauksen .Y merkitys (eli intensio) on Uoukko-opillisesti tulkittu) funktio, jonka argumenttina onjokin »mahdollinen maailma» ja arvona jokin X:n tyyppia vastaava ekstensio. Esim. yksilonnimia, yksipaik- kaisia predikaatteja ja lauseita vastaavat - tassa jarjestyksessa - yksilot, joukot ja totuusarvot. Tama muotoilu saattaa vai- kuttaa hamaralta, mutta sen takana on hyvin yksinkertainen ja - ainakin ensi nakemalta - intuitiivisesti luonteva oival-

(3)

lus. Jos tiedamme ilmauksen Suomen presi- denlli merkityk en, voimme eri tilanteissa, ts. joko tosiasialli es a tai kuvitteellisessa historia sa, tunnistaa sen henkilon.joka on Suomen presidentti;jajos tiedamme ka/ju- sanan merkityksen, voimme eri tilantei a jakaa kohtaamamme ihmi et kahteen luokkaan sen mukaan, ovatko he vai ei- vatko he ole kaljuja. (Yksinkertaisuuden vuoksi sivuutan rajatapaukset.) Jos tiedamme edella mainitut merkityk etja lau- seenmuodostuksen periaatteet tiedamme lauseen Suomen presidenlli 011 kalju merkityksen, ja sen tietaminen taas merkitsee sita, etta voimme eri tilantei sa todeta, onko tama lause tosi vai epatosi. Ilse asiassa voimme jakaa kaikki eri tilanteet eli

»mahdolli et maailmat» kahteen luokkaan sen mukaan, onko ta.ma lau e niissa tosi vai epatosi. (Yksinkertaisuuden vuoksi sivuutan sellaiset mahdolliset maailmat, joissa Suomi on kuningaskunta tai joissa Suomea ei valtiollisena yksikkona lainkaan

ole.) Tuskin kenellakaan on huomautta-

mista edella esitettyja kasityksia vastaan.

Ne eivat olekaan sinansa kiinnostavia, vaan kiinnostavaa on se, etta ne voidaan kaantaa matemaattisten f unktioiden kie- lelle.

Tama tapahtuu euraava ti. Tarkaste- limme edella kolmentyyppi ia ilmauk ia, nimittain yk ilonnimia tai maaraisia ku- vauk ia (»definite de cription »; yksilonnimien ja maaraisten kuvau ten vali en eron voimme tassa sivuuttaa), yksipaikkai- sia predikaatteja ja lauseita. Kategorialli- sessa yntak issa naita tyyppeja edu tavat kategoriat .\·, S/.\.ja S, t. ubstantiivien kategoria, niiden ilmausten kategoria, jotka substantiiviin liitettyna antavat tulok- seksi lauseen, ja lauseiden kategoria. Eks- tensionaalisessa semantiika sa tulkintafunktio antaa naihin kategorioihin kuulu- ville ilmauksille niiden ekstensiot eli tarkoitteet. Yksilonnimien tarkoitteet ovat yksiloita eli tyyppia e. Lauseiden tarkoil- teet oval toluu arvoja eli tyyppia t. (Ole- tamme vain kaksi totuusarvoa, o. »tosi» ja

»epatosi», ja merkitsemme niita numeroil- la »l» ja »0».) Yksipaikkai ten predikaattien tarkoitteet ovat yksiloiden joukkoja.

Yhlenaistaaksemme e itystapaamme kor- vaamme kuitenkin joukot niita vastaavilla

»karakteristisilla f unktioilla». Esim. kal- jujen joukon karakleristinen f unktio on

funktio, joka ottaa argumentik een minka tahansa yksilonja antaa arvoksi I tai Osen mukaan, onko kulloinenkin yk ilo kalju vai ei. ::\'ain siis paastaan siihen, etta yksi- paikkaisten predikaattien tarkoitteet ovat tyyppia

<e, t> ,

^ts.ne ovat funktioita yksi- loi ta totuu arvoihin. (On syyta koro taa, eua

< e , t>

ei ole jarje tynyt pari vaan se e maa tiettyjen jarjestyneiden parien joukkojen eli funktioiden ()ypin. Kyseessa oval funktiot, joiden argumentit kuuluvat tyyppiin e ja arvot tyyppiin t. Tata notaa- tiola kohta laajennetaan ottamalla mukaan tyyppi s.)

Ekstensionaalinen emantiikka iis liit- taa yksinkertai e ti kielen ilmauksiin niita va taavat kielenulkoi et tarkoitteet, ja ni- menomaan siten, etta lauseen tarkoite ra- kenluu mekaani e ti en o ien tarkoitteis- ta. Ekstensionaalinen semantiikka on kui- lenkin aivan ilmeisesti kyvyton edusta- maan luonnolli ten kielten semanliikkaa, ja siksi siirrymmc inten ionaaliseen seman-

tiikkaan. Tama tapahtuu siten, etta otamme e:nja t:n lisaksi kayttoon viela yhden kielenulkoi en perustyypin, nimittain mahdollisten maailmojen tyypin, ja merkitsemme sita s:lla. Nyt tulkintafunktio antaa yksilonnimille, yksipaikkaisille predi- kaateille ja lauseille intensiot (eli merkitykset), jotka ovat tyyppia

< s, e > , <s,

<e, t> >

^ja

<s, t>.

>Jama in ten iot ovat funklioi~a, joiden argumenttina on jokin mahdollinen maailmaja arvona ekstensio- naalisen semantiikan tulkintafunktion arvo, t . ekstensio eli tarkoite. On helppo nahda, etta ta.ma esitystapa pyrkii vangit- semaan juuri ne merkityksen luonnetta ko keval, intuitiivi esti luontevat oivalluk- set joiden tote in muodostavan mahdollis- len maailmojen semantiikan peru tan.

E im. e, etta lau een intensio eli merkity on tyyppia

<s, t>,

tarkoittaa, etta se on funktio, jonka argumentti on jokin mahdollinen maailma ja arvo on 'tosi' tai 'epatosi'. Tama taas tarkoittaa, etta jos tiedamme lauseen merkityksen ja jo meil-

(4)

le annetaan jokin tietty tilanne, pystymme (periaatteessa) sanomaan, onko lause tosi vai epatosi.

Saman asian voi esittaa hieman tasmal- lisemmin. Jos (yksipaikkaisen) funktion yleinen rakenne on 'f(x) = y', niin intensionaalinen semantiikka antaa lauseelle Suomen presidentti on kalju tulkinnan, jonka tyyppirakenne on ta.ma:

<s, <e, t>>

funktio

(<s, e>) <s, t>

argumentti arvo Ylla oleva formulointi on itse asiassa harhaan johtava, koska tamantyyppista funktiota ei voida soveltaa tamantyyppiseen argumenttiin. Tarkoituksena onkin se, etta ensin valitsemme jonkin tietyn mahdollisen maailman ja asetamme sen argumen- tiksi, johon sovellamme jokaista naista kolmesta intensiosta, jolloin saadaan:

<s, <e, t> > (s) = <e, t>; <s, e> (s)

= e; <s, t> (s) = t. yt ei yksipaikkaista predikaattia vastaavan funktion sovelta- miselle ole enaa esteita, ja saadaan: <e, t>

(e)

=

^t.

Palatkaamme yksinkertaisempaan esi- tystapaan. Lauseen Suomen presidentti on kal- ju merkitys on abstraktio, jonka sisal to kay selvaksi vain, kun kuvittelemme sen lausu- tuksi eri tilanteissa. J os valitsemme lausu- mistilanteeksi tamanhetkisen todellisen maailman, kalju-sanan merkitys noutaa esiin sen karakteristisen funktion, joka vastaa niiden ihmisten luokkaa, jotka ta.Ila hetkella todella ovat kaljuja. Suomen presi- dentti -ilmauksen merkitys noutaa esiin Mauno Koiviston tuon funktion argumen- tiksi; ja kun funktiota sovelletaan argu- menttiinsa, se saa arvon 0, koska Mauno Koivisto ei kuulu funktiota vastaavaan luokkaan. Jos taas valitsemme jonkin toi- sen lausumistilanteen, esim. joko nykyhet- kea edeltaneen todellisen tilanteen, jossa Suomen presidentti oli Urho Kekkonen, tai nykyhetken kanssa vaihtoehtoisen tilanteen, jossa Suomen presidentti on Ei- no U usitalo, karakteristinen f unktio saa arvon 1.

Olen edella koettanut esittaa mahdollisten maailmojen semantiikan perusajatuk- sen niin yksinkertaisesti kuin suinkin, kui-

tenkin sita triviaalistamatta. Tama oli valttamatonta, koska vastaavaa yleistajuis- ta esitysta ei sisally Hintikan kirjaan. Olen tietoisesti valinnut nakokulman, joka korostaa mahdollisten maailmojen semantiikan intuitiivista luontevuutta. Tata luontevuutta viela lisaa se, etta - kuten Hin- tikka toteaa (s. 36) - funktionaalisen esi- tystavan voi katsoa esittavan myos sita ta- paa, jolla kielta kiiytetiiiin eri tilanteissa.

a.in ollen yhtaloiden »merkitys = funktio»

ja »merkitys = kaytto» voi todeta muistut- tavan toisiaan.

Hintikka mainitsee (s. 41-63) kolme keskeista ongelmaa, joita mahdollisten maailmojen semantiikka on hanen mielestaan pystynyt valaisemaan merkittavalla tavalla: A) identiteetin korvattavuusja ek- sistentiaalinen yleistys intensionaalisissa konteksteissa, B) uskomuslauseiden (»belief- sentences») semantiikka ja C) intensionaa- listen ka itteiden behavioraalinen tai empiirinen tulkinta. Kasittelen seuraavassa kutakin.

A) Ekstensionaalisessa predikaattilogii- kassa pa.tee »identiteetin korvattavuuden»

periaate (eli IK). Sen mukaan jos »a= b»

on tosi, niin voimme missa tahansa todessa lauseessa »Fa» korvata »a:n» »b:lla» ja nain saatu lause »Fb» on edelleen tosi.

Toinen samantyyppinen periaate on eksis- tentiaalinen yleistys (eli EY). Sen mukaan jos lause »Fa» on tosi, voimme aina paatella, etta lause »ExFx» on tosi; toisin sanoen jos on totta, etta yksilolla a on ominaisuus F, niin on totta, etta on olemassajokin yksilo, jolla on ominaisuus F. lntensionaaliset kontekstit voidaan suorastaan miiiiritellii konteksteiksi, joissa IK ja EY eivat pa.de.

Tallaisia konteksteja ovat valttamatto- myytta tai mahdollisuutta ilmaisevat mo- daalilauseetja propositionaalisia asenteita, esim. uskomusta, ilmaisevat lauseet.

Auringolla on yhdeksan planeettaa, ja siksi ilmaukset 9 ja (yhtii. suuri kuin) planeettojen mii.ii.rii. korvaavat toisensa ekstensionaalisis- sa konteksteissa. Tarkastelkaamme nyt lausetta On viilttiimii.tiintii., ettii. 9 on suurempi kuin 4. Tama lause on tosi. Muttajos kor- vaamme ilmauksen 9 ilmauksella planeetto- jen miiiirii, lause muuttuu epatodeksi, silla

(5)

ei ole suinkaan valttamatonta, etta auringolla onjuuri tama tai tuo maara planeet- toja. IK ei siis pa.de intensionaalisissa kon- _teksteissa (vrt. myos jaksossa 3 kasiteltavaa

kohtaa B). Tarkastelen seuraavaksi lausetta Jussi uskoo, ettii Tarzan on viidakon kunin- gas. Tassa lauseessa ei nimi Tarzan viittaa mihinkaan olemassa olevaan yksiloon.

Vaikka olettaisimmekin lauseen todeksi, emme siis voi sitovasti paatella, etta on olemassa joku, joka (kuten Jussi uskoo) on viidakon kuningas. Siis myoskaan EY ei pa.de intensionaalisissa lauseissa.

Mahdollisten maailmojen semantiikan kanta naihin ongelmiin on e, etta periaat- teita IK ja EV on tarkasteltava suhteessa johonkin mahdollisten maailmojen osa- joukkoon. Puhuessamme esim. Jussin uskomuksista tarkastelemme niita maailmoja, jotka ovat sopusoinnu sa sen kanssa,

mita Jussi u koo. Talloin voimme sanoa, etta IK ja EY sovellettuina tiettyihin lausei iin patevat naissa maailmoi sa mutta eivat ehka mis aan muis a maailmoissa.

Sama asia voidaan esittaa tasmallisem- min seuraavasti: Jotta IK patisi yksilonnimien »a» ja »b» kohdalla, on niihin kumpaankin erikseen liittyvan tulkintafunktion I noudettava esiin sama yksilo kussakin tarkasteltavana olevaan maail- majoukkoon kuuluvassa maailmassa, esim. yksilo x maailmassa w, ja yksilo J' maailmassa

w ,.

^Toisin^sanoen^[I^('a^'^)]^(w^;)

= x; [I('b')] (w;) = x; (l('a')] (w_j) = y;

[I('b')] (w_j)

=

^y. Sita vastoinjotta EY patisi tietyn yksilonnimen »a» kohdalla, meidan on konstruoitava sellainen funktio F, joka noutaa saman yksilon tarkasteltavina olevissa eri maailmoissa, esim. yksilon x maailmoissa w,ja wJ" Toisin sanoen (F('a')]

(w;) = x; [F('a')] (wj) = x. Tallainen »indi- viduoiva f unktio» F edellyttaa eri maailmojen »ristiin identifioimista», koska meidan olisi pystyttava seuraamaan yhden ja saman yksilon ehka hyvinkin mutkikkaita vaiheita maailmasta toiseen. Hintikan keskeisia teeseja on se, etta individuoivat funktiot muodostavat oman luokkansa, jota ei voi palauttaa intensioihin sen enempaa kuin ekstensioihinkaan. Ju uri individuoivat funktiot ovat hanen mielestaan

niita olioita, joiden »yli» kvantifioidaan in tensio naal isissa kon tekste issa.

IK:nja EY:n ongelmaan esitetty ratkai- su on varsin siisti. Tassa vaihees a alkavat kuitenkin herata ensimma1set epailyt.

Kaikki seisoo tai kaatuu »mahdollisen maailman» kasitteen mukana eli sen mukana, mi ten tasmallisella ja intersubjektii- vi esti luotettavalla tavalla me pystymme operoimaan talla kasitteella esim. yrittaes- samme erotella mahdollisia maailmoja tai niiden »asukkaita» toi istaan. »Mahdolli- sen maailman» ka itetta on syytetty muun mua sa hamaraksi ja liian abstraktiksi.

Hintikka pyrkii nakojaan torjumaan taman syytoksen korostaessaan (s. 36, 125) oman tarkastelutapansa ja myos Monta- guen kieliopin »reali tisuutta». Reali ti- suuden tuntua on kuitenkin omiaan va- hentamaan Hintikan toteamus (s. 87), etta

»mahdollisen maailman» kasitteeseen 1-

saltyy »kaikki». Mieleeni muistuu seitsen- kymmenluvun alkupuolelta esitelmatilai- suus, jossa Hintikalta kysyttiin, mita mahdolliset maailmat ovat. Hintikka va tasi a eista riisuvasti: »En tieda.» aiden lau- suntojen valossa voi i hyvinkin nayttaa il- ta, etta mahdollisten maailmojen semantiikka on jarjestelma, jossa kehittymaton sisalto koetetaan saada vastaamaan ylike- hittynytta muotoa.

B) Varhaisempi modaalilooginen semantiikka keskittyi loogisen valttamattomyy- denja mahdollisuuden tutkimiseenja koh- teli kaikkia mahdollisia maailmoja tasaver- taisesti. Uudemman loogisen semantiikan ke keinen oivallus on ollut se, etta mahdollisten maailmojen valilla voidaan todeta erilai ia »vaihtoehtoisuus»-suhteita. (Eng- lannin termin »accessibility» luoma kuva tuntuu ainakin minusta »vaihtoehtoisuu- den» kasitetta informatiivisemmalta.) Esimerkiksi muistamisen ja uskomisen ero voidaan esittaa »vaihtoehtoisuus»-suhteen erona, koska voin (aidosti) mui taa vain sellaista, minka olen it e kokenut, ita vastoin uskoa myos sellaista, mita muut ovat kokeneet tai ei kukaan ole kokenut. Jal- kimmaisessa tapauksessa »vaihtoehtoja»

on siis paljon enemman.

Olen siis valmis myontamaan mahdol-

(6)

listen maailmojcn semantiikan ainakin sikali informatiivi eksi, etta se pystyy »vaihtoehtoisuus»-kasitteellaan tekemaan eron eraiden propositionaalisten asenteiden valilla. Sil ti minua vaivaa se tapa, jolla Hin- tikka palauttaa e im. uskomista ilmaisevan lauseen »Bap», ts. »a uskoo etta p», yksin- kertaiseksi !au eeksi »p». Ky eessa on se yleinen periaate, jonka mukaan logiika sa pyritaan tyypiltaan mutkikkaammat lauseet palauttamaan propositiologiikkaan.

Kun esim. lauseiden validiutta tutkitaan ns. puumetodin avulla, predikaattilogii- kan lause »(x) (Fx:::) Gx)» muutetaan ensin implikaatioksi »Fa :J Ga» (oletetaan, etta derivaatiossa e iintyy vain yksilonnimi

»a»), ja sit ten ta man implikaation annetaan »haaroa» lauseiksi »~Fa» ja »Ga», joita kohdellaan kuin ne oli ivat propositio-

logiikan lauseita »~p» ja »q». Vastaavasti modaalilogiikan lauseen »:\'p», ts. »On valttamatonta etta p», totuus muutetaan lauseen »p» totuudeksi kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Mutta katsotaanpa, miten \·a taava operaatio suoritetaan u ko- mista tutkivassa doksasti e · a logiikassa.

Siella annetaan seuraava maaritelma:

'a uskoo etta p' on tosi

=

'p' on tosi kaikissa mahdollisissa maailmoissa, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa, mita a uskoo.

Ky eessa on uskomisen maaritelma, mutta sana uskoa esiintyy myos yhtalai- syysmerkin oikealla puolella eli maaritel- man »definiens»-osassa. Talia maaritelma- tyypilla on mahdollisten maailmojen semantiikan virallinen siunaus; silti en voi valttaa vaikutelmaa, etta kyseessa on ke- hamaaritelma. On tietysti mahdollista vii- tata siihen, etta uskoa-sana esiintyy defi- niendum-osassa lainausmerkkien sisalla (eli objektikielessa), definiens-osassa taas lainausmerkkien ulkopuolella (eli metakielessa). Ja esim. universaalikvanttori maaritellaan yleen a aivan vastaavasti, ts. objektikielessa esiintyy »(x)», mika merkitsee

»kaikki», ja metakielessa esiintyy kaikki- sana. Sen sijaan Lorenzenin kehittama

»dialoginen logiikka» pystyy maarittele- maan universaalikvanttorin »(x)» niin, ettei samaa merkitseva kaikki-sana esiinny

metakielessa (ks. Kamiah-Lorenzen 1967: 161). Ja tosiasiana pysyy joka tapauksessa, etta edella esitetyssa maaritel- massa se, mita a uskoo, maaritellaan sen perusteella, mita a uskoo.

» Uskomisen» kasite voidaan ymmartaa joko normatiivisesti tai deskriptiivisesti:

voidaan tarka tella joko sita, mita ratio- naalin ihmisen pitaa uskoa, Lai sita, mita ihmiset kaikkine alyllisine rajoituksineen tosiasiassa uskovat. Osa doksastisen logiikan ongelmista nayttaisijohtuvan siita, ettei py tyta selva ti paattamaan, pitaisiko omaksua uskomu ten normatiivinen vai deskriptiivinen tulkinta. Toisaalta Hintik- ka toteaa (s. 44), etta ede intensioiltaan identtiset ilmaukset eivat pysty korvaa- maan toisiaan uskomuskonteksteissa, koska uskoja voi olla tietamaton tasta intensioiden idcnttisyydesta. Tama nayttaisi viittaavan deskriptii\·iseen tulkintaan.

Mutta toisaalta Hintikka ilmoittaa samassa yhteydessa tutkivansa sita, mita rationaa- Lin uskojan voi katsoa uskovan. Tuntuu il- rneiselta, etta ihmi et voivat uskoa varsin kummallisia ja jopa ri tiriitaisiakin asioita

(ajateltakoon vaikkapa oppia pyhasta

kolminaisuudesta), mutta nama uskomuk- set logiikka ivuuttaa irrationaaleina.

Paadymme 11s ittenkin normatiiviseen tulkintaan.

C) Propositionaalisia asenteita onjoskus moitittu »havainnontakaisiksi». Carnap koetti vastata tahan kritiikkiin maaritte- lemalla ihmisen u komukset sen perusteella, miten han reagoi tiettyihin lauseisiin.

Hintikka hylkaa Carnapin kannan ja maarittelee ihmi en uskomuk et sen perusteella, miten han reagoi erilaisiin mahdollisiin maailmoihin: »Lyhye ti sanoen aja- tukseni on e, ettajosjohnjoutuisi yhtak- kia maailmaan, joka ei ole sopusoinnussa hanen (senhetkisten) uskomustensa kanssa, han reagoisi eraalla tietylla tavalla. Jos han joutuisi maailmaan, joka on sopusoinnu a kaiken hanen uskomansa kanssa, hanen reaktionsa olisi erilainen. John siis uskoo, etta p, jos han ei reagoisi edellisella tavoin (sic!] mi saan sellaisessa mahdolli- sessa maailmassa jossa p pitaa paikkansa»

(s. 56).

(7)

Hintikka Ii aa etta tama kanta ei ole

»triviaalisti eparealistinen», ja hanesta on

»jopa outoa», etta kielifilo ofit ovat ivuut- taneet sen. Tasta olen eri mielta. On paivanselvaa, etta ei-kielellinen kaytos kertoo jotain kayttajan uskomuksista; ja se, minka elaimet ovat oppineet ja minka ne niin muodoin tietavat (tai »u kovat» ), voidaan saada selville vain asettamalla ne erilaisiin koetilanteisiin. Mutta ihmisten uskomuk- si ta puhuttae sa Hintikan kanta on nahdakseni triviaalisti epareali tinen. Oletta- kaamme, etta haluamme aada selville.

uskooko John, etta maa on pannukakun muotoinen, etta Relander oli Suomen ensimmainen pre identti _ja etta Vayrynen tulee olemaan Suomen presidentti vuonna 2000. Ylikali haluamme eurata Hintikan ohjeita, meidan pitaisi en in a ettaa John maailmaan, jossa maa on pannukakun muotoinen tai jossa Relander oli Suomen ensimmainen presidentti tai jossa Vayry- nen tulee olemaan eitsemantoi ta vuoden kuluttua Suomen pre identti. Taman jalkeen meidan tarvitsee »vain» tarkastella Johnin reaktioita. Hetken harkinta riittaa paljastamaan naiden »metodologisten oh- jeiden» koykaisyyden. Jos sita va toin haluamme seurata Carnapin ohjeita, meidan tarvitsee vain lrysyii J ohnilta » kotko, etta ... ?», ja asia on (kaytannolli esti katsoen) silla selva.

3. »Intentionaalisuuden» ongelma

Inten ionaalisuus on kielifilosofian keskeisia kasitteita, mielenfilosofia (»philosophy of mind») taas rakentuu paljolti intentionaalisuuden kasitteelle. >Jama kaksi tar- keaa filosofian haaraa koskettavat toisiaan, kun kysymme, mika on inten ionaalisuu- den ja intentionaalisuuden uhde. Kuten jo naimme edella. inten ionaali uus on lauseiden (tai yleisemmin kielen) ominaisuus: lause on intensionaalinen, jo IK ja EY perinnaisessa muodossaan eivat pade siina. Intentionaalisuus on sita vastoin psykologisten tilojen ja aktien ominaisuus.

Tyypillisia intentionaalisia tiloja ovat esim. uskominen ja haluaminen. Intentio- naalisia tiloja on perinnaisesti luonnehdit-

tu kahden tuntomerkin avulla. Ensiksi- kin niille on ominaista se, etta ne ovat tiloja, jotka maaritellaan joidenkin muiden tilojen avulla. E im. Ju sin uskominen on eras J ussin psykologinen tila, joka maaritellaan en (a iain)tilan kautta, jonka Jussi uskoo vallitsevan. Toi ek i intentionaalisten tilojen on ajateltu olevanjossain mielessa suun- /auluneila. Jussin uskominen nayttai i

» uuntautuvan» iihen asiaintilaan, jonka han uskoo vallitsevan.

Hintikka haluaa hylata nakemyk en, jonka mukaan intentionaalisuus on uun-

tautuneisuutta. Hanen mielestaan intentionaalisuus on maariteltava intensionaali- uudeksi, _ja mahdollisten maailmojen semantiikka puolestaan maarittelee sen, mita inten ionaali uu on . . ama nake- myksen a han e ittaa osana Hu serlin fe- nomenologiaa vastaan kohdistamaansa kritiikkia. En pida Hintikan kantaa kovin- kaan vakuuttavana. ita arvioides ani tu- len oak i nojautumaan Searleen (1979), joka esittaa modernin puolustuk en nake-

mykselle, etta intentionaalisuus on uun- tautuneisuutta. Ky ymykseen Husserlin esmamien muotoilujen oikeaanosuvuu- desta en halua ottaa kantaa.

Hintikan keskeinen argumentti on seuraava (s. 72- 73 ja 80- 81). Luulemisen, haluamisen tai havaitsemisen kohteet ovat tilannetta myoten todellisia tai pelka taan mahdollisia asiaintiloja, jotka saavat iden- titeettin a vain iita, etta ne eroavatjoi ta- kin muista a iaintiloista. Tarka telles- samme intentionaali ia tiloja joudumme sik i (implisiitti e ti) tarkastelemaan useita asiaintiloja. Meidan tarvitsee vain korvata

»a iaintila» »mahdolli ella maailmalla», ja olemme var in uoraviivaisella tavalla paatyneet intentionaalisuuden analyysista mahdollisten maailmojen semantiikkaan.

Intentiot tarvit e,·at u eiden maailmojen huomioonottoa, ja merkitykset (eli intensiot) maaritellaan funktioiksi mahdollisista maailmoista sopivan tyyppisiin ekstensioi- hin; nain olemme siis onnistuneet maarit- telemaan intentiot intensioiksi (s. 86- 88).

Esitan Hintikan nakemysta vastaan kolme kriittista huomautusta: A) Vaite useiden maailmojen amanaikai e ta tar-

(8)

kastelusta on huomattavasti epainforma- tiivisempi kuin Hintikka olettaa. B) Searlen ( 1979) tavoin voimme sailyttaa nakemyk- sen intentionaalisuudesta suuntautunei- suutena ja erityisesti vaittaa, etta intentionaalisuus on primaari suhteessa intensio- naalisuuteen. C) Perimmainen nakemys in tentionaalisuudesta su untautuneisuute- na korostaa aktuaalin maailman keskeista roolia. Hintikka kiistaa ta.man nakemyk- sen eksplisiittisesti mutta joutuu sen implisiittisesti hyvaksymaan.

A) Strukturaalikielitieteen keskeinen oivallus oli se, etta tietyn yksikon identiteetin maaraa sen paikka kokonaisjarjestel- massa; ja ta man taas maaraa se, mi ten kyseinen yksikko eroaa muista yksikoista:

»Kielessa on vain eroja», kuten de Saussu- re ( 1962: 166) totesi. Tama ajatus on sinansa ikivanha eika suinkaan rajoitu kieleen. Hegelilaisessa perinteessa se ilmais- taan seuraavasti: »Sama voidaan olettaa vain muuksi kuin muu» (Descombes 1980:

40). Kieleen tama totuus joka tapauksessa pa.tee kaikilla tasoilla - fonologiassa yhta hyvin kuin semantiikassa - , ja samaan to- tuuteen perustuu Hintikan yritys maaritel- la intentiot intensioiksi. On paivanselvaa, etta jos haluanjuoda vetta, haluni kohteena oleva asiaintila, ts. se etta juon vet ta, ym- marretaan vain, kun se rinnastetaan mui- hin asiaintiloihin, esim. siihen todellisuudessa vallitsevaan asiaintilaan, etta en juo vetta, tai siihen mahdolliseen asiaintilaan, etta juon kahvia. Mutta sama periaate pa.- tee myos kaikkiin ekstensionaalisiin lauseisiin, esim. lauseeseen Tiimii ruusu on punai- nen. Se saa identiteettinsa siita, etta se on kontrastissa sellaisten lauseiden kanssa kuin Tuo ruusu on valkoinen ja Tuo neilikka on punainen; ja tama kontrastisuhde puolestaan perustuu siihen, etta meidan kieles- samme (ja ajattelussamme) liimii, ruusu ja punainen kontrastoivat - muun muassa - tuon, neilikan ja valkoisen kanssa. On mahdo- tonta nahda, miten nain yleisluonteinen ja lopulta triviaali totuus voisi tarjota kel-

vollisen perustan intentioiden uudelleen- arvioinnille.

B) Searle ( 1979) esittaa kaksi meidan kannaltamme kiinnostavaa teesia. Ensiksi-

kin intenLionaalisuus ja intensionaalisuus ovat kokonaan eri asioita. Ja toiseksi: jos haluaa verrata mielta ja kielta keskenaan, on aiheellisempaa ottaa lahtokohdaksi mieli kuin toimia painvastoin. Tarkastelen seuraavassa naita teeseja.

Intentionaalinen tila koostuu tietyn asiaintilan (mentaali)edustumasta tietyssa

»moduksessa». Jos Jussi uskoo, etta poydalla on kirja, hanen intentionaalisen ti- lansa modus on uskominen (eika esim. muistaminen),ja tassa moduksessa esiintyy sen asiaintilan edustuma, etta (tietylla) poydalla on (jokin) kirja. Sikali kuin »eks- tensionaal inen -in tensionaal inen»-distink- t iota voidaan soveltaa Jussin mentaaliedustumaan, on todettava, etta se on ekstensionaalinen, suurin piirtein samassa mielessa kuin vastaava lause Poydiillii on kir- ja. Toisin sanoen intentionaalisuus ei

(yleensa) ole intensionaalista, paitsi tietysti Hintikan tarkoittamassa triviaalissa mielessa, jossa myos ekstensionaaliset lauseet ovat »intensionaalisia». Sita vastoin J ussin intentionaalista tilaa kuvaava lause, ts.

lause Jussi Luulee, elta poydallii on kirja, on valttamatta intensionaalinen, koska se ei ota kantaa vain johonkin kielenulkoiseen asiaintilaan vaan myos J ussin ta.ta asiaintilaa koskevaan mentaaliedustumaan. ln- tensionaalisille lauseille ominainen ongelma syntyy siita, etta me puhumme siita samasta asiaintilasta, jonka Jussi uskoo vallitsevan, mutta kaytamme ehka sanoja, jotka eivat vastaa J ussin mentaaliedustu-

maa. Jos puheena oleva poyta on samalla Mikon tyopoyta, voimme kuvatajussin intentionaalista tilaa lauseella Jussi uskoo, el- la Mikon Lyopoydiilla on kirja. Muttajosjussi ei tieda, etta puheena oleva poyta on Mi- kon tyopoyta, olemme era.an tulkinnan mukaan muuttaneet toden lauseen Jussi uskoo, eltii pojdii.Llii. on kirja epatodeksi lau- seeksi Jussi uskoo, eltii. Mikon Lyopoydii.Llii. on kirja. Tiivistaen: silloin kun intentionaalisuus tulkitaan intensionaalisuudeksi, teh- daan Searlen mukaan tyypillisesti se virhe, etta sekoitetaan mentaaliedustumat ja niista puhuvat lauseet.

On kiistamatonta, etta mieli on ontologisesti primaari suhteessa kieleen; voim-

(9)

mehan ilmeisesti puhua myos sellaisten olentojen psykologisista tiloista, jotka ovat vailla kielta. Silti on luvallista valaista intentionaalisten tilojen luonnetta kielellis- ten esimerkkien avulla, kunhan vain muis- tamme, etta kyseessa on esitystekninen keino. Intentionaalinen tila koostuu »edus- teisesta (representatiivisesta) sisallosta»

(so. jonkin asiaintilan mentaaliedustumas-

ta), joka on jossain tietys a »moduksessa».

Aivan vastaavasti erotamme puheaktissa propositionaalisen sisallon ja illokutiivisen voiman. Edu teinen sisalto »suuntautuu»

kohti esittamaansa asiaintilaa. Se etta ta.- man asiaintilan ei tarvitse olla olemassa, on aiheuttanut filosofeille paljon paanvai- vaa. Kyseessa ei ole kuitenkaan kummem- pi ilmio kuin se, etta epatosi lause on mie- lekas, vaikka sita asiaintilaa, johon se viittaa, ei ole olemassa.

C) Perinnainen intentionaalisuuden tulkinta korostaa aktuaalin maailman eri- tyisasemaa: juuri ta.man maailman perus- talta erilaiset intentionaali et tilat »suun- tautuvat» eri moduksissa joko tosiasialli- siin tai vain mahdollisiin asiaintiloihin.

Hintikka puolestaan korostaa sita (s. 88), etta mahdollisten maailmojen semantiikka kohtelee eri maailmoja periaattcessa sa- manarvoisina. Mutta toisaalta han nayt- taajoutuvan ta.man teesinsa kanssa ristiriitaan selittaessaan, miten me maaritamme yhta yksiloa maailmasta toi een seuraavat individuoivat funktiot (eli »maailmanvii- vat» ). Han korostaa (s. 90-91 ), ettei tuo operaatio ole mielivaltainen vaan perustuu kieliyhteisomme implisiittisesti tekemaan »kollektiiviseen paatokseen». Ky- seessa on tietenkin meidan aktuaalissa maa- ilmassamme sijaitseva kieliyhteiso. Muissa mahdollisissa maailmoissa on muita kieli- yhteisoja, jotka tekevat ehka hyvinkin erilaisia »kollektiivisia paatoksia». Tuollaiset kieliyhteisot eivat Hintikkaa kiinnosta, ja se osoittaa, etta han antaa kuin antaakin aktuaalille maailmalle etusijan.

Lopuksi on syyta korostaa, etta puhe in- tentionaalisista tiloista on vaillinaista niin kauan kuin sita ei kytketa vastaavaan (kielelliseen tai ei-kielelliseen) kaytokseen. Toi- vominen ja pelkaaminen ovat kaksi eri

as1aa, mutta niiden eroa olisi mahdoton esittaa ottamatta huomioon vastaavien ka ytostyyppien eroa.

4. » U udet» tulkinnat Wittgensteinin filosofiasta

Kahdessa luvussa Hintikka kasittelee Wittgensteinin filosofiaa. Han vaittaa, etta tahanastinen vVittgensteinin-tutkimus on ollut hakoteilla; han on itse keksinyt ne tulkinnat, jotka han nyt esittaa ja joiden on maara saada Wittgensteinin-tutkimus oikeille raiteille. Kumpikin vaite on epatosi, jajalkimmaisen epatotuus seuraa edellisen epatotuudesta. Wittgensteinin-tutkimus on oikeilla raiteilla juuri siita syysta, etta ne tulkinnat, jotka Hintikka esittaa, ovat jo pitkaan olleet common knowledge.

ojaudun seuraavassa kahteen erinomai- seen tutkimukseen, nimittain Spechtiin

(1969)ja Kennyyn (1973). Suosittelen nai-

ta teoksia niille, jotka haluavat saada to- tuudenmukaisen kuvan Wittgensteinin- tutkimuksen tilasta.

Luvussa » Wittgensteinin kielipelit» Hintikka esittaa kaksi laheisesti yhteen kuuluvaa teesia: A) Wittgensteinin nuo- ruudenteoksen » Tractatus logico-philo- sophicus» ja vanhuudenteoksen »Philo- sophische U ntersuchungen» val ilia ei ole jyrkkaa katkoa. Etenkaan ei pida paik-

kaansa, etta Wittgenstein olisi kokonaan hylannyt edellisessa teoksessa esittamansa

»kuvateorian», ts. kasityksen kielesta »ku- vana». B) Wittgensteinin myohaiskauden kasite »kielipeli» ei merkitse sita, etta kieli Wittgensteinin tulkitsemana erkaantuisi kielenulkoisesta todellisuudestc:1 ___ ja olisi pelkkaa (pelinkaltaista) »kayttoa». Myos kielipeliksi ymmarrettyna kieli sailyttaa esittavan funktion. Toisin sanoen kielipelit muodostavat sillan kielen ja todellisuuden valilla. - Kommentoin seuraavassa naita teeseja.

A) Kennyn kirjan viimeisen luvun paljon puhuvana nimena on »Wittgensteinin filosofian jatkuvuus». Siina han kysyy (s.

219-220), onko nuoren Wittgensteinin kuvateorian ja vanhan Wittgensteinin kayttoteorian valilla jyrkka katko, ja vastaa, etta tallaista katkoa puoltava nakemys

(10)

on »lahes kokonaan harhaan johtava». Tarkemmin sanoen »kuvateoria kaipaa ta ydennysta, sen sijaan etta se olisi epatosi;

- - teoria merkityksesta kayttona ei ole kuvateorian kilpailija vaan taydentaa sita»

(s. 226). Specht (1969: 21) toteaa saman as1an.

Aivan erityisesti minua kummastuttaa se, etta Hintikka vaittaa (s. 161- 162) vain Stegmi.illerin huomanneen kuvateorian ja loogisen semantiikan valisen yhteyden.

Tassa Hintikalta unohtuu hanen vanhem- pi suomalainen kollegansa akateemikko G. H. von Wright, joka eksplisiittisesti toteaa (1971: 43- 45) yhtalaisyyden Tracta- tus-teoksen semantiikan ja »tilankuvauk- sen» (»state description») kasitteen val ilia.

Hintikan oman todistuksen mukaan (s. 36) juuri Carnapin »tilankuvaus» on moder-

nin loogi en semantiikan peruskasite ja samalla mahdollisten maailmojen semantiikan valiton edeltaja.

B) Kirjansa 4. luvussa (s. 63-97) Specht o oittaa seikkaperaisesti, kuinka myohempi Wittgenstein ei suinkaan kiis- tanyt sita, etta myos kielipeliksi tulkittuna kieli sailyttaa merkitysfunktion (»signifi- cation function») eli yhteyden kielenulkoiseen maailmaan. Wittgenstein oli toisin sanoen jatkuvasti valmis kayttamaan lau- sekaavaa »Sana - - merkitsee - -». Sen sijaan han vastusti nakemysta, etta taman kaavanjalkimmaiseen aukkoon eli sanojen kielenulkoisiksi vastineiksi olisi sijoitettava ontologisesti yhdenmukaisia entiteetteja.

Tallaista nakemysta edustavat omilla ta- voillaan seka platonismi etta nominalismi, ja samalle kannalle kallistui myos nuoren Wittgenstein in »looginen atomismi».

Vanha Wittgenstein oivalsi, etta kielen to- siasiallisen kayton (ts. kielipelien) tarkaste- lu paljastaa sanoja vastaavien kielenulkois- ten entiteettien ontologisen moninaisuu- den. Specht toteaa itsestaan selvaan sa- vyyn, etta juuri kielipelien kautta kieli on ja voi olla tuollaisessa moninaisessa yhtey-

dessa kielenulkoiseen maailmaan. - Ko- rostan erityisesti, etta Spechtin nakemys on tavattomasti rikkaampi ja seikkaperai- sempi kuin ylimalkainen teesi kielipeleista

»kielen ja todellisuuden valisena siltana».

Siirryn seuraavaksi tarkastelemaan lu, kua »Uusi nakokulma Wittgensteinin myohaisfilosofiaan», jonka Hintikka on kirjoittanut yhdessa vaimonsa Merrill B.

Hintikan kanssa. Kirjoittajat vaittavat, etta »vVittgensteinin myohaisvaiheen filosofiasta on vallalla nakemys, joka ei ole vain harhaan johtava, vaan perin pohjin er- heellinen, grundfalsch» (s. 184), ja he ilmoit- tavat olevansa valmiit paljastamaan er- heet. Mita piilee taman hatkahdyttavan lupauksen takana? Ei mitaan muuta kuin edellajo ka ittelemani tee i B. Hintikat so- veltavat sita ns. privaattikieliongelmaanja paatyvat seuraavaan tulokseen: Wittgen- stein ei suinkaan kieltanyt luonteeltaan yk- sityisten aistimusten olemassaoloa; han ha- lusi vain korostaa, etta niista ei voida puhua muuten kuin julkisen, ts. julkisiin kri- teereihin perustuvan, kielen avulla.

Taas kerran se, mika esitetaan suurena keksintona, on itse asiassa selvio. Kenny sanoo saman asian seuraavasti: » Wittgen- stein hylkasi seka [mielenja ruumiin] dua- lismin etta behaviorismin. Han oli dualis- tien kanssa yhta mielta siita, etta mentaali- tapahtumia voi esiintya ilman vastaavaa ruumiillista kaytosta; han oli behavioris- tien kanssa yhta mielta iita, etta ne yleensa saavat ilmaisunsa kaytoksessa» (s. 17).

»Wittgenstein ei kiella sita, etta aistimus voidaan nimeta; han vain vaittaa, etta ni- meaminen edellyttaa lavastusta ("stage- setting"). Sellainen lavastus on mahdollinen julkisessa kielessa, mutta ei privaatti- kielessa» (s. 182-183). Specht (1969: 92- 94) toteaa saman asian. On viela syyta mainita, etta jo Geachin ( 1957: 3- 4) mukaan Wittgenstein ei kieltanyt sita, etta sanalla kipu voi olla privaatti ref erenssi tiettyyn kivun aistimukseen, mutta han kielsi sen, etta nain ka ytet y Ila kipu-sanalla voisi olla privaatti merkitys.

Kasittelemani luvun nimi siis oli »Uu i nakokulma Wittgensteinin myohaisfilosofiaan». Jos Hintikat olisivat kayttaneet sanan uusi sijasta sanaa van/za, he olisivat osuneet naulankantaan.

(11)

5. Kokonaisarvio tran formaatio- kieliopista

Hintikan mielesta tran formaatiokieliopin pysyvana ansiona on vaatimu kieliopin eksplisiittisyydesta. Kieltei ia piirteita ovat sita va toin epaonnistunut pyrkimy psy-

kologiseen todellisuuteen seka kelvollisen semanttisen teorian puute. Hintikka toteaa, etta Chomsky joutuu ristiriitaan toisaalta asettaessaan syntaksin semantiikkaa tarkeammaksi ja toisaalta korostaessaan kielen »luovuutta». Semantiikkakielteisyy osoittaa itse asiassa, etta erot Chomskynja Skinnerin valilla eivat sittenkaan ole suu- ren suuret. Kokonaisvaltaisia semantiikan teorioita on Hintikan mukaan pystytty toistaiseksi luomaan vain logiikan alalla.

Esimerkkeina han mainitsee Montaguen kieliopin ja oman »peliteoreettisen semantiikkansa».

Arv ion voi paljolti hyvaksya. I tsekin olen (1974: 67- 69) amoin kuin Linell ( 1980) todennut periaatteelli en yhtalaisyyden Chomskyn »mentali min» ja Skin- nerin behaviorismin valilla. Luovuuden ja semantiikan valinen yhteys ei kylla ole aivan niin ilmeinen kuin Hintikka olettaa.

Ilmei immillaan se on merkityksen muu- tok en yhteydessa; mutta muutos on mahdoton formaalien kielten emantiikassa.

(Voimme kyllakin puhua uusien formaalien kielten »luomi esta».) Li aksi Hintikka i- vuuttaa Chom kyn (1976) tekeman tutkimuksen »mysteereja» ja »ongelmia» kos- kevan eron: luovuusja yleen a vapaa tahto ovat »mysteeri», jota ei voida kasitella tie- teellisesti; sita vastoin ne psykologis- grammatikaaliset puitteet (eli »saannot» ), joiden rajoissa kielellista kaytosta liikkeelle paneva vapaa tahto toimii, muodo tavat

»ongelman», jota voidaan tutkia tieteelli- sesti, tarkemmin sanoen sellaisen metodin avulla, joka ei laadultaan eroa fyysikkojen metodista. On joka tapauk es a totta, etta transformaatiokielioppi ei ole pystynyt ke- hittamaan kokonaisvaltai ta semanttista teoriaaja etta - kuten kirjoitukseni alussa jo totesin - loogikot ovat ta sa uhtee sa paasseet pitemmalle. Montaguen kielioppi edustaa mahdollisten maailmojen seman-

tiikkaa, ja tata suuntaustahan Hintikka kasittelee kirjassaan perusteellisesti. Sita vastoin han e ittelee peliteoreettista semantiikkaa var in suppeasti. Seikkaperaisem- man kuvauksen tarjoaa esim. Saarinen ( 1979).

Mahdollisten maailmojen semantiikasta puhuessaan Hintikka esittelee sen historiaa yksityiskohtai e tija mainitsee lukuisia sen kehitykseen eri tavoin vaikuttaneita tutki- joita. Sita va toin puhuessaan peliteoreet- tisesta semantiikasta han on eri yhteyksissa - ja myo ta a uude sa kirjassaan - an- tanut ymmartaa, etta kyseessa on kokonaan hanen oma keksintonsa. Tama nakemys ei vastaa totuutta. Lansisaksalainen loogikko ja filo ofi Paul Lorenzen, ns. Er- langenin koulukunnan perustaja, on nimittain kuusikymmenluvun alu ta lahtien kehittanyt yhdessa oppilaansa Kuno Lo- renzin kan a »dialogista logiikkaa», joka ei mi saan olennai essa suhteessa eroa Hin- tikan myohemmin kehittamasta peliteo- reettisesta semantiikasta. Hintikka ( 1973:

80-81, I 08-109) myontaakin, ettei Lo- renzenin tarkastelutavan ja hanen oman tarkastelutapansa valilla ole formaaleja eroja, mutta han on nakevinaan »aivan olennaisen» isaltoeron: Lorenzenin pelit pelataan »si alla», ts. ne tutkivat vain loo- gista totuutta, kun taas Hintikan pelit pelataan »ulkona», ts. ne tutkivat (ensisijai- e ti) empiiri ta totuutta. Taman nake- myksen esim. Ka her (1979: 50) kritiikit- tomasti toistaa. Se on kuitenkin taysin vir- heellinen, kuten olen jo aiemmin (1978:

49-52) o oittanut. Vaitteeni todenperai- syydesta voi vakuuttua lukemalla esim. Kamiah in ja Lorenzen in ( 1967) yleista- juisen johdatuksen Erlangenin koulukunnan ajatteluun. Siina junktorit ja kvantto- rit maaritellaan ensin (luvussa V) kielenulkoiseen maailmaan kohdistuvien pelien a vu Ila ja va ta taman jalkeen (luvussa VI) otetaan tarka teltavaksi ei-empiirinen totuus kaikkine alalajeineen. Tamankertai- ses a kirja a Hintikka edelleen vaittaa (s.

178), etta vain hanen peliteoreettinen semantiikkansa on kyennyt yhdistamaan formaalin logiikan ja Wittgensteinin kielipeli-ajatuksen. Juuri ta.ma yhdistelma on

(12)

kuitenkin jo aiemmin tehty Erlangenin koulukunnan piirissa, esim. Schneiderin (1975) kirjassa, josta olen todennut seu- raavan: »Kielen pragmaattista perustaa kasittelee tietaakseni tyydyttavimmalla ta valla Schneider ( I 97 5 ), joka yhdistaa wittgensteinilaisen lahestymistavan Erlan- genin koulukunnan konstruktivistiseen la- hestymistapaan» ( 1978: I 20).

6. Tiivistelma

Onko Hintikan kirjan nimi hyvaksyttavis- sa? Tahan on nahdakseni vastattava: onja ei. lntentionaalisuuden luonnetta ja pri- vaattikielten mahdollisuutta koskevat ky- symykset nousevat niin sanoakseni esiin juuri niista pisteista, joissa kielifilosofia ja

mielenfilosofia leikkaavat toisensa. Talta osin Hintikan kirjan nimi siis vastaa kirjan sisaltoa. Toisaalta on kuitenkin selvaa, etta kirjan keskeinen teema, mahdollisten maailmojen semantiikka, ei liity millaan luon- tevalla tavalla mielenfilosofiaan enempaa kuin mielen tutkimukseen eli psykolo- giaan. Itse asiassa Johnson-Laird (1982:

32-33) todistelee varsin vakuuttavasti, etta mahdollisten maailmojen semantiikka ei ole psykologisesti todellinen: ei ole totta, etta esim. jonkin modaalilauseen totuudel- lisuutta pohtiessani vilistaisi sieluni silmien ohi lukematon maara erilaisia tilanteita, ts. intensioiden argumentteina toimivia mahdollisia maailmoja; pikemmin on niin, etta olemassa olevasta tilanteesta kasin konstruoin sille yhden vaihtoehdon tai enintaan pari kolme vaihtoehtoa (vrt. jak- son 3 kohtaa C). Mahdollisten maailmojen semantiikan osalta Hintikan kirjan nimi ei siis ole aivan osuva. Tata ei kuitenkaan pida tulkita mahdollisten maailmojen semantiikan kritiikiksi. On muistettava, etta kaikkien kielitieteellisten kuvausten ei tarvitse pyrkia psykologiseen todellisuuteen. Jo Par:iinin kielioppi on tasta erin- omaisena osoituksena (ks. Misra 1966: 12).

Toisin sanoen: jos mahdollisten maailmojen semantiikka luetaan kuuluvaksi auto-

nomisen kielitieteen perinteeseen, sen me- todologinen status ei jata moitteelle sijaa.

EsA ITKO'.\E:'\

LAHTEET

CHOMSKY, NOAM 1976: Problems and mysteries in the study of human language. - Language in focus (toim.

AsA KASHER), Reidel, Dordrecht, s.

281-357.

DESCOMBES, VINCENT 1980: Modern French philosophy. Cambridge University Press, Cambridge.

GEACH, PETER 1957: Mental acts, Rout- ledge & Kegan Paul, London.

H1:-1TIKKA, JAAKKO 1973: Logic, language- games and information. Oxford Uni- versity Press, London.

ITKONEN, EsA 1974: Linguistics and meta- science. Kokemaki.

--1978: Grammatical theory and meta- science. Benjamins, Amsterdam.

--1983: Causality in linguistic theory.

Croom Helm, London.

J OH:-ISON-LAIRD, P. N. 1982: Formal semantics and psychology. - Processes, beliefs, and questions (toim. STANLEY PETERsja EsA SAARINEN), Reidel, Dord- recht s. 1-68.

KAMLAH, WILHELM-LORE ZEN, PAUL 1967:

Logische Propadeutik. Bibliographi- sches lnstitut, Mannheim.

KASHER, AsA 1979: What is a theory of use?

- Meaning and use (toim. Av1SHAI MARGALIT), Reidel, Dordrecht s. 37- 55.

KENNY, A THO Y 1973: Wittgenstein. Pen- guin Books, Harmondsworth.

LINELL, PER 1980: On the similarity be- tween Skinner and Chomsky. - Evi- dence and argumentation in linguistics (toim. THOMAS A. PERRY), de Gruyter, Berlin, s. 190- 199.

MINSKY, MARV! ¹ 1967: Computation.

Prentice-Hall, Englewood Cliffs.

MISRA, VIDYA N1wAs 1966: The descriptive technique of Par:iini. Mouton, Haag.

SAARINE , EsA (toim.) 1979: Game-theore- tical semantics. Reidel, Dordrecht.

DE SAUSSURE, FERDINA D 1962 [ 1948]:

(13)

Cours de linguistique generale. 5.

painos, Payot, Paris.

SCHNEIDER, HANS ( 197 5): Pragmatik als Basis von Semantik und Syntax.

Suhrkamp, Frankfurt am Main.

SEARLE, JOHN (1979): Intentionality and the use of language. - Meaning and use (toim. Av1SHAI MARGALIT), Reidel, Dordrecht, s. 181-197.

SPECHT, ERNST Ko. RAD 1969: The founda

tions of Wittgenstein's late philosophy.

Manchester University Press, Man

chester.

VON WRIGHT, GEORG HENRIK 1971: Expla

nation and understanding. Routledge

& Kegan Paul, London.

,.

N