Veteraanien kevätjuhla · DIGI

(1)

Juhla on

juhlavin silloin, kun

seppe-

lepartio

lähtee sankariveljien haudalle hymnin soidessa.

Tuttuja

ovat sävelet,

tuttuja

soittajat,

koruttomat puhujan

sanat,

jotka

nyt koskettavat kaikkia

-

^yhdistäen.

Tytöistä, tietenkin, veistää eräs oitis.

Liikennejärjestelyistä,

korjaa

toi- nen.

Räjähdysvaarasta viime

viikolla, kun bensaa

oli

päässyt viemäriin.

Sivullinen ei

tohdi

kysellä paljon. Mi-

Sankariveljien muistoa

kunnioitettiin

heidän muistomerkillään laskemalla ^sep- pele. Laskijat vasemmalta Unto Sundell,

Heikki

Norri

ja

Paavo Salonen'

Toukokuun

kahdeksantena päivänä

liehui kolme siniristilippua

Huhkolin-

nan

saloissa

itäisen puhurin

hurjassa otteessa.

Jotain tavallista juhlavampaa?

Sisään astui miehiä pieninä ryhminä, kaksitt ain, yksitellenkin, ikääntyviä.

Saliin

kertyi

heitä

alun

kolmatta sa- taa. Muutama nainenkin.

Veteraanien kokoontumisia tapahtuu vuosittain

yksiköittäin

sekä järjestöjen-

sä

puitteissa.

Tällä kerralla juhla

on kaikkien Huittisten seudun veteraanien yhteinen.

Ollaan kaikin

yhdessä niin

kuin silloin, kun

veteraaneiksi oltiin varttumassa.

Juhlakansa

on

vakavahkoa vaitelias-

takin.

Sivullinen muodostaa mieless ddn kuvausta:

-

^Miehiä,

^joita

kohtalo kasvatti ko- vin ottein: vaati vuosia nuoruudesta, vei

osan teneydestä, vei monet

veljistä kumpujen alle, antoi rauhan

ja

vapaan maan, mutta raunioista rakennettavak-

si, velat

maksettaviksi,

antoi

voimia kestää vammat

ja tehdä työtä,

antoi kodin

ja

lapset

ja

niissä tulevaisuuden toivon. . .

Aterialla luulen

hernekeittoa maistellessa mieleen

kai

tulee yhteinen ateria jossain kauan sitten.

Mistä te veteraanit tänään puhut- te keskenänne ?

täs he nruistoistaan

muille. Hiljaa

vain toivotan mielessäni

:

Siunausta

! Ja kii-

tän.

KJ.

Tämän päivän kenttilounas.

T4