KÖYHYYS JA IHMISSUHTEET TYÖSSÄKÄYVIEN KÖYHIEN KOKEMINA
Anna Hasu
Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalityön
pro gradu -tutkielma Lokakuu 2020
Itä-Suomen yliopisto Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Laitos
Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä Anna Hasu
Työn nimi
Köyhyys ja ihmissuhteet työssäkäyvien köyhien kokemina Oppiaine
Sosiaalityö
Työn laji
Pro gradu -tutkielma Tutkielman ohjaajat
Kaarina Mönkkönen, Taru Kekoni
Aika Lokakuu 2020 Sivumäärä 64 (+ 1 liite)
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla köyhyys ilmenee työssä- käyvien köyhien ihmissuhteissa. Aineistona on käytetty ”Töissä ja köyhä”-aineistoa, jonka 135 kirjoituksesta valikoitui tähän tutkielmaan tarkempaan tarkasteluun 75 kirjoitusta.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisäl- lönanalyysillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu köyhyyden ja prekarisaation kä- sitteistä. Tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan tutkimus pohjaa fenomenologiaan, jossa kokemus pyritään ymmärtämään sellaisena kuin se on.
Analyysin tuloksena muodostui neljä kategoriaa: rahan ja ajan puutteen ilmeneminen ihmis- suhteissa, köyhyys perhesuhteissa, köyhyys yhdistävänä tekijänä sekä köyhyys erottavana te- kijänä. Tulosten perusteella köyhyys ja epäsäännöllinen tai epätyypillinen työ ilmenevät ihmis- suhteissa pääasiassa negatiivisesti. Rahan ja ajan puute vähentävät mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin. Köyhyys voi toimia erottavana tekijänä ja tehdä kahtiajakoa ihmisten välille. Köy- hyys ilmenee perhesuhteissa niin puolisolta saatavana tukena kuin ristiriitoina. Myös perheen hankkimista lykätään tai siitä luovutaan kokonaan. Toisaalta huonon rahatilanteen keskellä ih- missuhteet nähtiin voimavarana, ja tilanteesta pyrittiin löytämään positiivisia puolia ja keskit- tymään siihen, mikä elämässä on hyvin. Positiivisena nähtiin myös se, että köyhyys yhdistää samassa tilanteessa olevia ihmisiä.
Köyhyys ilmenee ihmissuhteissa niin konkreettisena ilmentymänä kuin henkisenä kokemuk- sena. Köyhyys ilmenee myös niin yhdistävinä kuin erottavina kokemuksina, jotka voivat olla sekä konkreettisia ilmentymiä että henkisiä kokemuksia.
Avainsanat
köyhyys, ihmissuhteet, prekarisaatio, fenomenologia
University of Eastern Finland Faculty
Faculty of Social Sciences and Business Studies
Department Social Sciences Author Anna Hasu
Title Poverty and social relationships experienced by the working poor Main subject
Social work
Level
Master’s Thesis Supervisors
Kaarina Mönkkönen, Taru Kekoni
Date October 2020 Number of pages 64 (+ 1 appendix)
Abstract
Aim of this study was to explore how poverty arises in the social relationships in the midst of the working poor. Research material of the study was the material "Working and poor" which contains 135 articles, from which 75 were selected for closer inspection to be used in this study.
This study is qualitative. The research material has been analyzed using material-based content analysis. The theoretical frame of this study builds on the concepts of poverty and precarization.
The methodological frame of this study is phenomenological, in which an experience is tried to understand as it is.
As a result of the analysis four categories were established: lack of money and time and how it arises in social relationships, poverty in family relationships, poverty as a connecting factor and poverty as a separating factor. Based on the results of the study, poverty and irregular or atypical occupation appears primarily negatively in social relationships. Poverty can act as a separating factor and can cause polarization among people. The lack of money and time reduce the possi- bilities for social contacts. In family relationships, poverty can arise as support from a partner as well as conflicts. Starting a family is also postponed or abandoned entirely. On the other hand, social relationships were seen as an asset in the midst of a poor financial situation. Also, positive aspects of the situation were tried to be seen and focusing on the things that were well in life.
What was also seen as positive was the fact that poverty connects people that are in the same situation.
Poverty in social relationships arises as concrete manifestation as well as a mental experience.
Poverty arises as a connecting experience but it can also be a separating one, which can both be concrete manifestations as well as mental experiences.
Key words
Poverty, Relationships, Precarization, Phenomenology
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 1
2 KÖYHYYS ... 4
2.1 Köyhyyden määrittelytapoja ... 4
2.2 Köyhyyden mittaamisesta ... 6
2.3 Työssäkäyvät köyhät ... 10
2.4 Prekarisaatio ... 14
2.5 Köyhyys ihmissuhteissa ... 16
3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 19
3.1 Tutkimustehtävä ... 19
3.2 Kirjoitukset tiedon tuottamisessa ... 19
3.3 Aineiston kuvaus ... 20
3.4 Fenomenologia ... 21
3.5 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi ... 23
3.6 Eettiset kysymykset ... 27
4 KÖYHYYS PERHE- JA MUISSA IHMISSUHTEISSA ... 31
4.1 Rahan ja ajan puutteen ilmeneminen ihmissuhteissa ... 31
4.1.1 Rahan puute ajanviettotavoissa ... 31
4.1.2 Ajanpuute ja työn epäsäännöllisyys ihmissuhteissa ... 34
4.2 Köyhyys ja perhesuhteet ... 36
4.2.1 Suhde puolisoon ... 36
4.2.2 Perheen perustaminen ... 38
4.2.3 Huoli perheen elättämisestä ... 40
4.3 Köyhyys yhdistävänä tekijänä ... 42
4.3.1 Muilta saatava henkinen tuki ... 42
4.3.2 Muilta saatava taloudellinen tuki ... 44
4.4 Köyhyys erottavana tekijänä ... 46
5 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 52
6 POHDINTA ... 57
LÄHTEET... 59
KUVIO 1. ... 55
LIITE 1 ... 65
1 JOHDANTO
Vuonna 2018 pienituloisia henkilöitä oli Suomessa 640 000. Korkeimmillaan pienituloisuus on vuosien 1987–2015 välillä ollut vuosina 2008 ja 2010, jolloin pienituloisia oli 728 000. Pie- nituloisten määrä oli pitkään nousussa kyseisellä aikavälillä. Vuodesta 2010 eteenpäin katsot- tuna pienituloisia on vuosittain tarkasteltuna ollut keskimäärin alle 700 000. Yhden hengen talouden pienituloisuusraja oli 1250 euroa kuukaudessa vuonna 2018. (Suomen virallinen ti- lasto 2020.) Lukujen perusteella voidaan todeta, että köyhyys koskettaa suurta osaa suomalai- sista ja on läsnä monen suomalaisen arjessa.
Valitsin tutkimuksen aiheeksi köyhyyteen liittyvät kokemukset ihmissuhteissa, koska minua kiinnostaa kysymys siitä, miten kokonaisvaltaisesti köyhyys näkyy ihmisen elämässä. Köy- hyyden ja ihmissuhteiden yhteyttä tutkimalla huomio kiinnittyy muuhunkin kuin vain konk- reettiseen rahan puutteeseen ja siihen, ettei ole varaa esimerkiksi ostaa erilaisia hyödykkeitä.
Toisaalta se, ettei ole varaa ostaa hyödykkeitä, vaikuttaa osaltaan ihmissuhteisiin, mutta halusin tutkimuksen peruskysymysten käsittelevän nimenomaan sosiaalisia suhteita.
Aihe on mielenkiintoinen myös siksi, että köyhyyttä ei ole tutkittu kovin paljoa ihmissuhteiden näkökulmasta. Köyhyystutkimuksissa saatetaan sivuta ihmissuhteita, mutta köyhyystutkimuk- seen perehtyessäni en löytänyt moniakaan tutkimuksia, joissa ihmissuhteet olisivat varsinai- sena tutkimuksen kohteena.
Köyhyys on yhteiskunnallisesti tärkeä ja ajankohtainen teema. Esimerkiksi lapsiperheiden köy- hyys on puhuttanut julkisuudessakin, ja se onkin ollut yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa mukana koko 2000-luvun (Salmi, Närvi & Lammi-Taskula 2016, 13). Lapsiperheiden köyhyys on vahvasti perhepoliittinen kysymys, ja tulonsiirroilla pystytään vaikuttamaan suoraan siihen, kuinka lapsiperheet selviävät rahallisesti. Perheen pitkäaikainen huono rahatilanne vaikuttaa monin tavoin lapsen kehitykseen. (Forssén 2012, 109.) Köyhyyden vaikutukset ulottuvat laa- jalle, ja samaan aikaan tiedetään, että köyhyyteen pystytään poliittisin keinoin vaikuttamaan, joten on perusteltua pyrkiä hahmottamaan köyhyyden olemusta tutkimusten avulla. Lapsiper- heiden köyhyys ja lapsiköyhyys tarkoittaa muutakin kuin vain sitä, ettei lapsilla ole tarjolla riittävästi ruokaa ja vaatteita, vaan myös osallistumisen ja osallisuuden puutteesta, kun vapaa- ajan mahdollisuudet vähenevät. Köyhyydessä kasvamisessa on kyse myös lasten oikeuksien
toteutumattomuudesta. (Save the Children 2014, 1.) Myös uunituore Pelastakaa Lasten (2020) raportti, joka on julkaistu hieman ennen tämän pro gradu -tutkielman valmistumista, kuvaa lasten kokemuksia siitä, millä tavalla perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa arkeen, vapaa- aikaan ja hyvinvointiin. Myös tässä raportissa todetaan, että mahdollisuuksia erilaisiin vapaa- ajanviettotapoihin on köyhien perheiden lapsilla vähemmän. Erilaisissa aktiviteeteissa kuiten- kin saataisiin viettää aikaa ystävien kanssa, ja myös opittaisiin tärkeitä sosiaalisia taitoja. (Emt.) Lapsiperheiden köyhyys kietoutuukin myös tätä kautta ihmissuhteisiin, koska köyhien perhei- den lapsilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia taitojaan, tai viettää aikaa ystävien kanssa.
Lapsiperheet eroavat muista köyhistä kotitalouksista siinä, että usein köyhissä lapsiperheissä on työssä käyviä henkilöitä, mutta kotitalous on silti köyhä (Salmi ym. 2016, 21). Lapsiperhei- den köyhyys on siten tässä tutkielmassa käytettyä aineistoa ajatellen olennainen, sillä aineisto koostuu nimenomaan työssäkäyvien köyhien kirjoituksista.
Köyhyyttä tutkitaan laajasti monilla eri tieteenaloilla. Sosiaalityö on jo profession alkuajoista lähtien ollut työtä köyhien ihmisten parissa (Pierson 2016, 24), eli sosiaalityö käytännön am- mattina on nähnyt ja näkee köyhyyttä läheltä. Sosiaalityössä köyhyys paikantuu konkreettisesti huono-osaisuuden vähentämiseen sekä huono-osaisuuteen ja köyhyyteen vaikuttaviin tekijöi- hin. Köyhyys on läsnä monen sosiaalityön asiakkaan elämässä ja taloudelliset ongelmat ovat sosiaalityön käytännön työssä usein esillä. Perustoimeentulotuki on siirtynyt Kelalle sosiaali- toimelta, mutta edelleen harkinnanvaraisen ja täydentävän toimeentulotuen myöntäminen on sosiaalitoimen ja sosiaalityöntekijöiden vastuulla. Harkinnanvarainen ja täydentävä toimeen- tulotuki on konkreettinen köyhyyden ja sosiaalityön välinen ilmentymä. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, ja he, jotka muiden etuuksien ja perustoimeentulotuen myöntämisen jälkeen tarvitsevat tukea harkinnanvaraisen tai täydentävän toimeentulotuen muodossa, ovat todennäköisesti erityisen heikossa taloudellisessa asemassa tulojen ja menojen ollessa suuressa epäsuhdassa. Koska köyhyys kietoutuu niin vahvasti sosiaalityön arkeen ja käytäntöön, on tä- mänkin takia aihetta tärkeää tutkia. Isola (2014, 290–291) esittää, että sosiaalityön avulla köy- hyydessä elävien toimintakykyä ja hyvinvointia voitaisiin tukea – olennaista on kohdata ihmi- nen ja nähdä pinnan alle. Näenkin, että jos köyhyyttä ja sen vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ymmärtää syvemmältä kuin pelkän pintaraapaisun verran, on mahdollista tehdä vaikuttavam- paa sosiaalityötä.
Prekarisaation käsittely tuo tutkimukseen uuden näkökulman, sillä sosiaalityön saralla preka- risaatiota ei ole paljoakaan käsitelty, vaikka se kytkeytyy monien sosiaalityön asiakkaiden elä- mään. Prekarisaatiota on tutkittu enemmän muissa yhteiskuntatieteissä, kuten yhteiskuntapoli- tiikassa tai sosiologiassa. Yhtenä syynä tähän voi mahdollisesti olla sosiaalityön kiinnittyminen muita yhteiskuntatieteitä enemmän käytännön kenttään, kun taas prekarisaatio itsessään tutki- musaiheena on melko käsitteellinen, ja sen olemukseen voidaan uppoutua hyvinkin teoreetti- sista lähtökohdista käsin.
Tämän tutkielman keskiössä on se, millä tavalla köyhyys ilmenee ihmissuhteissa. Tutkimus- kysymykset ovat seuraavat:
1) Miten köyhyys näkyy työssäkäyvien köyhien perhesuhteissa?
2) Millaisia yhteyksiä köyhyydellä on muihin ihmissuhteisiin?
Tutkielma etenee johdannon jälkeen köyhyyttä käsittelevään teoriaosioon, jossa sivutaan myös prekarisaatiota. Tämän jälkeen seuraa tutkimuksen toteutusta kuvaava luku, jossa kuvataan tut- kimustehtävä, esitellään tutkimuksessa tehtyjä valintoja ja avataan sitä, millä tavalla fenome- nologia näkyy tämän tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana. Lisäksi kuvataan tarkem- min, miten aineistolähtöinen sisällönanalyysi on toteutettu tässä tutkimuksessa. Aineistona tut- kimuksessa on käytetty ”Töissä ja köyhä” -aineistoa, joka on ollut saatavilla Yhteiskuntatie- teellisestä tietoarkistosta. Tutkimuksen toteutuksesta edetään seuraavaan lukuun, jossa esitel- lään tutkimuksen tulokset. Tutkielman loppupuolella tutkimustulokset nivotaan yhteen johto- päätöksissä. Tutkielman lopusta löytyy pohdinta.
2 KÖYHYYS
2.1 Köyhyyden määrittelytapoja
Tässä pääluvussa käsittelen köyhyyttä sekä sen erilaisia määrittely- ja mittaustapoja, sillä nii- den kautta voidaan lähestyä köyhyyden käsitettä ja ymmärtää käsitteen moniulotteisuutta. Oma osionsa on varattu työssäkäyvien köyhyydelle, jolla on omat erityispiirteensä. Käsittelen myös prekarisaatiota, joka lävistää tässä tutkielmassa käytetyn empiirisen aineiston. Yhtenä alalu- kuna käsittelen myös ihmissuhteita köyhyyden kautta tarkasteltuna.
Köyhyyden käsite on jossain määrin vakiintunut, ja lähes jokaisella ihmisellä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä köyhyydellä tarkoitetaan. Tästä huolimatta köyhyyden määrittely ei ole yk- siselitteistä silloin, kun köyhyyttä halutaan mitata tai tutkia. (Kainulainen 2013, 12.) Vaikka köyhyyden käsitteenä itsessään on jossain määrin vakiintunut, sen määritelmä ei sitä ole. Ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä köyhyyden määritelmää. Köyhyyttä voidaankin mää- ritellä monista eri näkökulmista, jotka painottavat eri asioita. Köyhyyden määrittelyn apuna voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia tulorajoja tai muita luokitteluja, mutta nämäkään eivät ole ongelmattomia.
Usein köyhyyttä määriteltäessä köyhyys jaetaan absoluuttiseen ja suhteelliseen köyhyyteen.
Absoluuttisella köyhyydellä tarkoitetaan sitä tilannetta, jossa elämisen perusedellytykset eivät ole kunnossa. Puutteet näkyvät ihmisen perustarpeissa, kuten ravinnossa, asumisessa ja vaate- tuksessa. Pääasiassa absoluuttista köyhyyttä esiintyy kehitysmaissa. (Eskelinen & Sironen 2017, 4–5; Järvinen ym. 2018, 4; Kangas & Ritakallio 2008, 3; Moisio 2006, 639.) Toisaalta Roivainen, Heinonen ja Ylinen (2011, 9) mainitsevat, että myös hyvinvointiyhteiskunnassa voi esiintyä piirteitä absoluuttisesta köyhyydestä, jos rahan puutteen vuoksi ei ole varaa esimer- kiksi monipuoliseen ruokavalioon.
Absoluuttisen köyhyyden määrittelyssä lähtökohtana on siis, pystytäänkö jollakin tietyllä vä- himmäismäärällä tuloja takaamaan fyysinen olemassaolo – joskin niukka sellainen. Absoluut- tisen köyhyyden ongelmallisuus on lopulta määritelmässä itsessään, koska myös absoluuttisen köyhyyden määritelmä on suhteellinen. (Kangas & Ritakallio 2008, 3). Köyhyys on suhteessa aikaan ja paikkaan, mikä aiheuttaa sen, että fyysisen selviämisen ja toimeentulon edellytykset ovat erilaiset eri paikoissa ja eri aikoina.
Tähän ongelmaan vastaa suhteellisen köyhyyden käsite. Suhteellisessa köyhyydessä yksilön elintasoa verrataan yhteiskunnassa yleisesti odotettuun elintasoon. Suhteellinen köyhyys on sitä, ettei ole mahdollista saavuttaa elintasoa, joka on yleensä yhteiskunnassa saavutettavissa, koska rahaa ei ole riittävästi. Vähimmäismääräiseen elintasoon vaikuttavat sekä yhteiskunta että aika, joita eletään. Eri aikoina ja eri yhteiskunnissa on eri käsitykset siitä, mitä pidetään vähimmäiselintasona. (Moisio 2006, 639.) Suhteellinen köyhyys heijastelee sitä, mitä kussakin yhteiskunnassa pidetään pienimpänä mahdollisena tulona, jolla voi saavuttaa kohtalaisen elin- tason (Nielsen 2009, 3–4). Suomessa suhteellinen köyhyys voi siis tarkoittaa eri asioita kuin jossakin toisessa maassa. Myös nykyisen Suomen vähimmäiselintaso on erilainen verrattuna vuosikymmenten takaiseen Suomeen, jolloin esimerkiksi puhelinta tai televisiota ei löytynyt lähes jokaiselta. Köyhyyttä voidaankin mitata myös esimerkiksi sen kautta, millaisia puutteita elinoloissa on (Moisio 2006, 639). Tämä tapahtuu yleensä kartoittamalla joidenkin tiettyjen tavaroiden tai asioiden puuttumista siitä syystä, ettei niitä ole varaa hankkia (emt).
Yksi peruskysymys köyhyyden määrittelyyn ja sen tutkimiseen liittyen onkin se, pitäisikö köy- hyys ymmärtää laajempana kysymyksenä kuin vain joidenkin määriteltyjen hyödykkeiden puutteena. On ehdotettu muun muassa, että köyhyyttä tutkittaessa kiinnitettäisiin huomiota esi- merkiksi terveyteen ja koulutukseen (Callander, Schofield & Shrestra, 2012). Kankaan ja Ri- takallion (2008, 3) mukaan tutkijoiden keskuudessa köyhyyttä lähestytään usein sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta. Teollistuneissa yhteiskunnissa köyhyyden voidaan ajatella tar- koittavan sosiaalisen toimintakyvyn rajoittuneisuutta, joka johtuu taloudellisten resurssien puutteesta. Ihmisellä tulisi olla voimassa edellytykset sosiaaliselle toimintakyvylle. Sosiaalisen toimintakyvyn kautta tarkasteltuna köyhyys tarkoittaa siis sitä, että fyysisten köyhyyden teki- jöiden, kuten asumisen, ravinnon ja vaatetuksen lisäksi ihmiseltä puuttuu mahdollisuuksia elää niin, että ympäröivän yhteiskunnan asettamat laatuvaatimukset täyttyvät. (Emt.) Yksi tapa määritellä köyhyyttä on ajatella se syrjäytymisenä normaalista sosiaalisesta elämästä (Forssén 2012, 113).
Mahdollisesti yksi viitatuimmista tutkijoista köyhyystutkimuksessa on Nobel-palkittu Amartya Sen, jonka yhdessä Martha C. Nussbaumin kanssa luomaa toimintamahdollisuuksien teoriaa (capability approach) käytetään pohjana useissa köyhyyttä käsittelevissä tutkimuksissa. Sen (1993) on Nussbaumin kanssa lähestynyt köyhyyttä ja huono-osaisuutta toimintamahdollisuuk- sien teorian kautta, missä kiinnitetään huomiota yksilön kykyyn saavuttaa erilaisia toimintoja,
jotka katsotaan tarpeellisiksi. Keskeisiä käsitteitä ovat toimintamahdollisuudet (capabilities) sekä toiminnot (functionings). Sen (1993, 31) tarkoittaa toiminnoilla sitä, mitä ihminen tekee tai on. Toimintamahdollisuuksilla tarkoitetaan sitä, että yksilöllä on halutessaan mahdollisuus saavuttaa haluamansa ja tavoittelemansa toiminnot. (Emt.) Kyse on tiivistetysti siitä, mitä ih- misen on mahdollista saavuttaa, tai mikä hänen kapasiteettinsa olisi saavuttaa asioita. Jos yk- silöllä on vain vähän tuloja, eli hänen toimintamahdollisuutensa (capabilities) ovat rajalliset, on hänen mahdollisuutensa saavuttaa haluamiaan toimintoja (functionings) pienemmät.
2.2 Köyhyyden mittaamisesta
Köyhyyden määrittelyssä ja tutkimuksessa asetetaan usein erilaisia rajoja ja muodostetaan ka- tegorioita sekä käytetään erilaisia köyhyysmittareita. (Kainulainen 2013, 12; Moisio 2006, 639.) Köyhyyden mittaamiseen ei ole kuitenkaan olemassa yhtä mittaria, joka olisi yleisesti hyväksytty ja kaikenkattava (Moisio 2006, 639). Tämä aiheuttaa ristiriitaisuutta, koska toi- saalta köyhyyttä pyritään määrittelemään tarkasti erilaisilla mittareilla ja rajojen asettamisella, mutta kuitenkaan yksiselitteistä mittaria ei ole olemassa. Rajan asettaminen on myös aina jos- sain määrin mielivaltaista, mikä on ongelmallista (Kangas & Ritakallio 2008, 10). Erilaiset mittarit antavat erilaisen käsityksen köyhyydestä. Tämän takia esittelen muutamia köyhyys- mittareita, koska ne ilmentävät köyhyyden määrittelemisen monimutkaisuutta.
Suhteellista köyhyyttä tarkasteltaessa köyhyyttä lähestytään usein köyhyysriskirajan avulla, jolloin asetetaan jokin tietty prosenttiraja köyhyyden määrittäjäksi. Köyhyysriskirajana käyte- tään usein 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta, eli kun kotita- loudella on käytettävissään alle 60 prosenttia väestön mediaanitulosta, kotitalous voidaan mää- ritellä köyhäksi. (Järvinen ym. 2018, 3; Moisio 2006, 639–640; Suomen virallinen tilasto 2009.) Joissain tapauksissa voidaan käyttää myös 40, 50 tai 70 prosentin rajaa (Suomen viral- linen tilasto 2009). 60 prosentin rajaa voidaan kuitenkin pitää vakiintuneena suhteellisen köy- hyyden mittarina (Vaalavuo & Moisio 2014, 101). Kyseessä ei siis ole Suomen virallinen köy- hyysraja, mutta monet viralliset tahot, kuten Tilastokeskus (Mukkila ym. 2019, 81), Eurostat (Kainulainen 2013, 13) sekä YK (Kanniainen 2011, 658) käyttävät kuitenkin 60 prosentin ra- jaa. Kangas ja Ritakallio (2008, 10) tuovat esiin, ettei tällainen köyhyysrajan asettaminen tiet- tyyn prosenttilukemaan ole ongelmatonta, koska rajan asettamista ei pystytä aukottomasti pe- rustelemaan.
Yksi tapa arvioida köyhyyttä on käyttää minimibudjettiin perustuvaa köyhyysrajaa. Köyhyys- mittari, jonka perustana minimibudjetti toimii, kuvaa sitä, kuinka moni väestöstä elää sellai- sessa kotitaloudessa, jonka tulot eivät riitä sellaiseen vähimmäiskulutukseen, joka voitaisiin katsoa kohtuulliseksi (Moisio ym. 2016, 4). Minimibudjettiin perustuva köyhyysraja eroaa köyhyysriskirajasta siten, että siinä otetaan huomioon asumiskustannukset (Mukkila 2019, 81).
Minibudjetin suuruus siis vaihtelee sen mukaan, asuuko esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vai jollakin pienellä paikkakunnalla. Toinen minimibudjettiin perustuvan köyhyysrajan ja köy- hyysriskirajan ero on siinä, että minimibudjettiin perustuva köyhyysraja vaihtelee myös sen mukaan, minkä ikäinen ja missä elämänvaiheessa henkilö on (emt., 81). Kangas ja Ritakallio (2008, 13–14) lähestyvät samaa ideaa vähimmäistarvebudjettimetodin käsitteellä, jossa laadi- taan kotitalouksille luetteloita tarpeista, jotka riittävät välttämättömimpään elämiseen. Kangas ja Ritakallio tuovat esiin, ettei tämäkään köyhyyden mittaustapa ole ongelmaton, sillä ei ole yksiselitteisesti mahdollista määritellä sitä, mikä lasketaan vähimmäistarpeeksi. Vähimmäis- tarpeet vaihtelevat myös ajan mukaan. Lisäksi vaikutusta on sillä, kuka tarpeet määrittelee.
(Emt.)
Määrittelemisen ja rajojen asettamisen ei siis ole ongelmatonta. Käytetyllä mittarilla on vaiku- tusta siihen, millainen käsitys köyhyydestä muodostuu. Köyhyyttä mittaavissa mittareissa on heikkouksia, mutta useita eri mittaustapoja hyödyntämällä voidaan monipuolistaa köyhyydestä saatavaa kuvaa ja mittareita yhdistämällä voidaankin saada kattavia tuloksia. (Mukkila ym.
2019, 80.) Moision (2006, 639) mukaan kotitalous voidaan useampaa mittaria käyttäessä mää- ritellä köyhäksi, mikäli useampia köyhyydelle määriteltyjä ehtoja täyttyy samanaikaisesti. Täl- laisissa moniulotteisissa mittareissa voitaisiin tarkastella esimerkiksi sitä, jäävätkö kotitalou- den tulot köyhyysrajan alapuolelle, ja pystyykö kotitalous sen lisäksi hankkimaan tiettyjä pe- rushyödykkeitä (emt.). Yksi esimerkki useita mittaustapoja hyödyntävästä mittarista on AROPE-mittari (at-risk-of poverty or social exclusion), joka on EU2020-strategiassa käytetty mittari. AROPE-mittarissa yhdistetään kolmea eri ulottuvuutta. Yksi näistä on suhteellinen tu- loköyhyys, eli aiemmin esitelty 60 prosentin tuloraja mediaanitulosta. Toisessa mittarin ulot- tuvuudessa katsotaan, puuttuuko kotitaloudelta vähintään neljä yhdeksästä määrätystä asiasta, esimerkiksi puhelin, auto, viikon loma vuodessa tai mahdollisuus pitää koti riittävän lämpi- mänä. Kolmas ulottuvuus on vajaatyöllisyys, jossa selvitetään kotitalouden jäsenten työssä- käyntiä. Vajaatyöllisyyden osalta tarkastellaan, työskentelevätkö kotitalouden 18–59-vuotiaat jäsenet alle 20 prosenttia siitä, minkä voitaisiin katsoa olevan kotitalouden täystyöllisyys.
(Ilmakunnas & Moisio 2014, 308–309.) Toisaalta useidenkaan mittarien yhtäaikainen käyttö ei ole ongelmatonta, sillä esimerkiksi eri maiden välisiä köyhyyseroja selvitettäessä näiden kolmen mittarin käyttö tasoittaa eroja, vaikka yksittäisellä mittarilla erot voisivat olla suuria.
(Ilmakunnas & Moisio 2014, 317.)
Edellä esitetyt tavat kuvaavat köyhyyttä pitkälti erilaisten lukujen, rajausten ja mittareiden kautta. Köyhyyttä on pitkälti tutkittu kvantitatiivisella tutkimusotteella, ja suomalaisessakin köyhyystutkimuksessa on oltu pitkälti kiinnostuneita erilaisista köyhyyden mittareista ja ra- joista (Hakkarainen 2012, 83). Suomalainen köyhyystutkimus onkin siis pitkälti painottunut köyhyyden tutkimiseen makrotasolla (Roivainen, Heinonen & Ylinen 2011, 79), jolloin mik- rotason tutkimus on jäänyt vähäisemmäksi. Jos halutaan selvittää köyhyyden kokemusta, eivät erilaiset mittarit ja tilastot toimi (Lister 2015, 139). Köyhyys koskettaakin tavallisia ihmisiä heidän arjessaan, ja tämä näkökulma ei tule esiin luvuista ja laskelmista. Köyhyyttä voidaan mitata myös kysymällä ihmisiltä itseltään, onko heillä toimeentulovaikeuksia tai kokevatko he itsensä köyhiksi, jolloin kyseessä on subjektiivinen näkökulma. Käyttämäni aineisto pohjautuu nimenomaan subjektiiviseen köyhyyden kokemukseen. Jos köyhyyttä mitataan ihmisten koke- musten ja näkemysten pohjalta, köyhyyden raja on liukuva (Kainulainen 2013, 15–16). Joku ihminen saattaa siis ajatella olevansa köyhä, vaikka toinen kokisi tulevansa hyvin toimeen sa- malla rahamäärällä.
On perusteltua pohtia tämänkin tutkimuksen kohdalla, onko pelkkä subjektiivinen köyhyyden kokemus riittävä, vai tulisiko kriteerejä määritellä tarkemmin. Toisaalta tämän tutkimuksen tavoitteena ei ole mitata köyhyyttä numeerisesti, vaan saada tietoa siitä, millä tavalla köyhyy- den kokemus näyttäytyy perhesuhteissa sekä muissa ihmissuhteissa. Koska kyse on nimen- omaan kokemuksellisuudesta, tutkimuksen kannalta ei ole tarpeen rajata vastauksia esimer- kiksi jonkin tietyn tulorajan mukaan, vaikka vastaajat ilmoittivatkin taustatiedoissa kuukausi- tulonsa. Ylipäätään rajaaminen olisi ongelmallista, kuten aiemmin tässä luvussa on todettu, joten rajaamisellakaan en pystyisi tekemään selvää rajaa köyhien ja ei-köyhien välille. Olen kiinnostunut köyhyyden kokemuksesta ja köyhyyden vaikutuksista perhe- ja ihmissuhteisiin sen sijaan, että huomioni kohdistuisi suoraan henkilön tuloihin tai varallisuuteen. Jos ihminen kokee itsensä köyhäksi ja on vastannut kirjoituspyyntöön, ei tämän tutkimuksen aihe huomioi- den ole köyhyyttä tarpeen rajata muun kuin subjektiivisen köyhyyden kokemuksen mukaan.
Myös Ritakallio ja Kangas (2008, 15) tuovat esiin, että yhteiskuntapolitiikan legitimiteetin kan- nalta ihmisten kokemukset köyhyydestä ovat tärkeitä, vaikkei kokemusperäistä tietoa
voitaisikaan käyttää esimerkiksi sosiaalietuuksien myöntämisen perusteena tai ainoana tapana mitata köyhyyttä. Ihmisiä tutkittaessa on tavallista, että kokemus ei kata koko ilmiötä, vaan on ainoastaan yksi tutkittavan aihepiirin ulottuvuus (Tökkäri 2018, 81). Tämänkään tutkielman tarkoituksena ei ole valottaa köyhyyttä kokonaisvaltaisesti, vaan keskittyä nimenomaan koke- muksellisuuteen. Kokemusten tutkiminen onkin yksi tärkeä osa tutkimuskenttää, koska sitä kautta ihmistä voidaan tarkastella ja ymmärtää kokonaisuutena (Tökkäri 2018, 81).
Köyhyyden kokemuksellisuudesta on tehty myös aiemmin tutkimusta. Esimerkiksi Tyyne Hakkarainen (2012) on tutkinut tarveharkintaista sosiaaliturvaa köyhyysaiheisissa elämäntari- noissa. Hakkarainen on käyttänyt aineistonaan vuodelta 2006 olevaa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoitusaineistoa, joka on kerätty kirjoituskilpailun avulla. Aineistoa on lähes- tytty narratiivisen tutkimusotteen kautta, ja Hakkaraisen mukaan elämäntarinat kuvautuivat usein selviytymistarinan muodossa. Sosiaalitoimi kuvautui kirjoituksissa usein ”rikollisena”, joka ei ole auttanut köyhyydestä pois pääsemisessä.
Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoitusaineistoa on hyödynnetty useissa muissakin köy- hyyttä käsittelevissä tutkimuksissa. Samalla Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä –nimellä on kerätty myös uusia aineistoja. Anna-Maria Isola on kirjoittanut eri tekijöiden kanssa useampia artikkeleita aineistoihin liittyen, josta esimerkkinä Isolan, Turusen ja Hiilamon (2016) artikkeli
”Miten köyhät selviytyvät Suomessa?”, joka ottaa köyhyyteen selviytymisnäkökulman. Köy- hyyttä lähestytään myönteisenä muutoksena. Varsinaisten tutkimusten lisäksi aineisto on poh- jana monissa pro gradu -tutkielmissa.
Riihelä ja Suoniemi (2015) kuvaavat artikkelissaan köyhyyden pysyvyyttä. Ajanjaksona tar- kastellaan vuosia 1995–2008, jonka aikana sekä tuloerot ihmisten välillä että köyhyysriski kas- voivat Suomessa huomattavasti verrattuna vastaavien tekijöiden kehitykseen kansainvälisesti.
Köyhyyden voitiin nähdä myös kroonistuneen ja pitkittyneen. Köyhyydestä oli aiempaa han- kalampaa päästä eroon. Toisaalta osassa väestöä köyhyys on harvinaista. Väestössä onkin ta- pahtunut jonkinlainen kahtiajako, sillä osalle köyhyys on harvinaista, ja osalle köyhyys taas näyttäytyy pitkittyneenä ja kroonistuneena.
Yhteenvetona köyhyyden määrittelytavoista ja mittaamisesta voidaan todeta, että köyhyyttä lähestytään usein joidenkin tiettyjen hyödykkeiden puutteena. Monesti köyhyyttä määritellään jonkin tietyn tulorajan kautta. Toisaalta köyhyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi
subjektiivisena kokemuksena tai lähestymällä sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta. Köy- hyyttä voidaan tarkastellakin niin tarkkaan määriteltyjen rajojen kautta kuin jopa filosofisena kysymyksenä.
2.3 Työssäkäyvät köyhät
Tämän pro gradu -tutkielman aineistona on käytetty työssäkäyviltä köyhiltä kerättyjä kirjoi- tuksia, joten on tarpeen pohtia tarkemmin kysymystä siitä, mitä työssäkäyvillä köyhillä tarkoi- tetaan, ja millaisia erityispiirteitä työssäkäyviin köyhiin liittyy. Työssäkäyviä ei useinkaan mielletä köyhiksi. Köyhyys liitetäänkin usein nimenomaan työttömyyteen (Airio 2006, 295).
Pitkään köyhyyden on nähty johtuvan myös vain yksilöiden laiskuudesta ja kykenemättömyy- destä tai siitä, ettei töitä yksinkertaisesti ole tarjolla (Peña-Casas & Latta, 2004, 3). Usein pie- nituloisuuden syynä on jokin tietty elämänvaihe. Esimerkiksi opiskelu ja eläkkeelle jääminen ovat tyypillisiä elämänvaiheita, joissa tavataan köyhyyttä. (Riihelä ja Suoniemi 2015, 182.) Toisaalta köyhyyttä mitattaessa saatetaan jättää esimerkiksi opiskelijat kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle. Kanniainen (2011, 658–659) toteaa, että opiskelijoiden ei edes odoteta kartutta- van varallisuutta kyseisessä elämänvaiheessa, vaan opiskelijat investoivat tulevaan elämään opiskelemalla, jolloin opiskelijoiden mukaan ottaminen köyhyystilastoihin on tilastollisesti on- gelmallista.
Monesti köyhyyden nähdään siis koskevan nimenomaan sitä väestöä, joka on työmarkkinoiden ulkopuolella, mutta nykyisin esimerkiksi työmarkkinoiden epävakaus on köyhyyttä aiheuttava tekijä, eikä työnteko enää suojaa köyhyydeltä samalla tavalla kuin ennen (Airio 2006). Köy- hyysriski on suurempi esimerkiksi eläkeläisten, yrittäjien, pitkään työttömänä olleiden sekä muiden työmarkkinoiden ulkopuolella olevien kohdalla (Kauhanen, Riihelä & Tuomala 2020, 10), mutta työnteon nähdään kuitenkin suojaavan parhaiten köyhyydeltä, vaikkei se aukotto- masti takaakaan köyhyysrajan yläpuolella oloa (Moisio 2006, 641–642).
Koulutuksen nähdään olevan tehokas tapa köyhyyden estämiseen, koska koulutus antaa pa- remmat mahdollisuudet työllistyä. Karvosen ja Kestilän (2014, 171) mukaan koulutuksen puut- teen on useissa tutkimuksissa todettu kasvattavan riskiä muulle huono-osaisuudelle ja syrjäy- tymiselle. Jos peruskoulussa ei ole pärjännyt hyvin, voi tämä tulla esteeksi toisen asteen kou- lutukselle, mikä taas johtaa huonoon ja epävarmaan työmarkkina-asemaan (emt.) Esimerkiksi
Kauhanen (2005, 21–22) toteaa, että köyhyysriski on suurin perusasteen koulutuksen käyneillä, ja pienin korkeakoulutetuilla. Ainoastaan perusasteen koulutuksen käyneet ovat myös suurim- massa riskissä, jos tarkastellaan erikseen köyhyyden pitkittymistä (Kauhanen 2005, 45).
Kauhasen (2005 21–22) mukaan korkeakoulutus ei toisaalta enää takaa vastavalmistuneille töitä etenkään omalta alalta, sillä korkeasti koulutettujen työllisyystilanne on huonontunut viime vuosikymmeninä. Korkeasti koulutettujen asema työmarkkinoilla onkin muuttunut epä- varmemmaksi, kun aiemmin työelämän epävarmuus koski enemmän muita kuin korkeakoulu- tuksen saaneita (Salmi ym. 2016. 23). Kuitenkin köyhyysriski on suurempi matalasti koulute- tuilla henkilöillä kuin korkeammin koulutetuilla (Airio 2008, 49).
Maailmanlaajuisesti katsottuna työssäkäyvistä köyhistä on käyty keskustelua pitkään, mutta Euroopan unionin alueella ja Suomessa aihe ei ole ollut esillä yhtä kauaa nykyisessä laajuu- dessaan (Kainulainen 2013, 10). Joskus työssäkäyvien köyhyyden ajatellaankin koskettavan lähinnä Yhdysvaltoja, jossa se on ollut poliittinen kysymys jo vuosikymmeniä (Andreß & Loh- mann 2008, 1). Työssäkäyvien toimeentuloa ja köyhyyttä on tutkittu jossain määrin jo 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ulkomailla ja Suomessakin jo 1900-luvun alussa (Airio & Niemelä 2004, 64). Airio ja Niemelä (2004, 65–66) kirjoittavat Yhdysvaltojen working poor -ilmiöstä.
Yhdysvaltojen 1980-luvulla aloitettu työvoimapolitiikka johti siihen, että työntekijöiden palkat eivät yksinkertaisesti ole tarpeeksi suuria takaamaan riittävää elintasoa. Toisaalta myös työ- paikkojen kausiluonteisuus on ollut ongelma, jolloin epätyypilliset työsuhteet ja lyhyet työpät- kät luovat osaltaan työssäkäyvien köyhyyttä. Työttömyyden vähentäminen ei itsessään vä- hennä köyhyyttä, jos palkat ovat liian matalia. (Emt.) Kainulaisen (2013, 10–11) mukaan kes- kustelu työssäkäyvistä köyhistä on alkanut laajemmin Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Sieltä il- miö on vähitellen levinnyt muihin länsimaihin, ja 2000-luvun alussa työssäkäyvistä köyhistä alettiin puhua enenevissä määrin myös Suomessa. Airio (2006, 308) kuitenkin esittää, ettei työssäkäyvien köyhien määrä sinällään ole Euroopan tasolla yleistynyt viime vuosina, vaan työssäkäyviä köyhiä on yhtä lailla ollut jo useita vuosikymmeniä sitten, mutta työssäkäyvät köyhät on vasta myöhemmin nostettu puheenaiheeksi. Myös Kangas & Hussain (2014, 152) toteavat, ettei tutkimuksissa ole voitu selkeästi todeta, että työssäkäyvien köyhien määrä olisi kasvanut. Kyseessä ei siis ole niinkään uusi sosiaalinen riski, vaikka usein työssäkäyvien köy- hyydestä niin puhutaan (Airio 2008, 112–113).
Työn monimuotoistumisesta on käyty keskustelua, mutta Sutelan ja Lehdon (2014, 33) mukaan työsuhteet ovat pysyneet melko samantyyppisinä 2000-luvulla, sillä sekä vuonna 2000 että 2013 kaksi kolmasosaa työssäkäyvistä on ollut kokoaikaisessa ja toistaiseksi voimassa olevassa palkkatyössä. Suurimpia muutoksia 2000-luvulla ovat maatalousyrittäjien väheneminen ja it- sensätyöllistäjien lukumäärän ja osuuden kasvu (emt.). Työn monimuotoisuus tai työsuhteiden olemuksen muuttuminen ja tätä myötä prekarisaatiokeskustelu ei olekaan yksiselitteistä. Riip- pumatta ajankohdasta milloin keskustelu työn monimuotoistumisesta tai työssäkäyvistä on al- kanut, työssäkäyvien köyhyys on kuitenkin nykyisin ajankohtainen ilmiö.
Työssäkäyvien köyhyysriski kasvaa huomattavasti osa-aikaisen ja määräaikaisen työn takia (Kainulainen 2013, 29). Työssäkäyvien köyhyyttä tarkasteltaessa yhtenä tekijänä voidaankin kiinnittää huomiota työnteon intensiteettiin. Tällä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon yksilö tekee töitä. Työnteon intensiteettiä voidaan tarkastella esimerkiksi tehtyjen työkuukausien perus- teella. Luonnollisesti työnteon intensiteetti vaikuttaa siihen, minkä suuruisia palkkatulot ovat.
(Kauhanen 2005, 28–29.) Esimerkiksi vuositasolla työtulot jäävät siis luonnollisesti pienem- miksi, jos kuukausia, jolloin on tehnyt töitä, ei kerry paljoa.
Myös erilaiset itsensä työllistämisen muodot kasvattavat köyhyyden riskiä (Kainulainen 2013, 29). Pärnänen ja Sutela (2014, 13–14) kuvaavat itsensätyöllistäjiksi henkilöitä, jotka tekevät työtä yksin. Työnteko voi tapahtua joko yrittäjänä tai yrittäjämäisesti. Yrittäjämäisellä työnte- olla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että tapa, jolla työtä tehdään, on yrittäjämäinen, mutta työn- teko kuitenkin tapahtuu työsuhteessa. Työ on myös voitu hankkia kuten yrittäjät tekisivät, eli esimerkiksi markkinoimalla itseään. Freelancereille on tyypillistä tällainen työnteko. (Emt.) Myös tässä pro gradu -tutkielmassa käytetyssä aineistossa freelancerit ovat iso joukko. Pärnä- sen ja Sutelan (2014) tutkimuksessa itsensätyöllistäjiksi lasketaan freelancerien ohella yk- sinyrittäjät, ammatinharjoittajat sekä apurahansaajat. Kauhanen (2005, 34–35) toteaa, että työ- tätekevien riski köyhyyteen on riippuvainen siitä, tekeekö työtä yrittäjänä vai palkansaajana, sillä yrittäjien köyhyysriski on selkeästi suurempi kuin palkansaajilla.
Työssäkäyvien köyhyyteen vaikuttavia tekijöitä voidaan paikantaa myös muualta. Matala kou- lutustaso, matalapalkkaisuus sekä kotitalouden rakenne ovat työn monimuotoisuuden ohella tekijöitä, jotka vaikuttavat työssäkäyvien köyhyysriskiin (Kainulainen 2013, 22–30).
Alhainen koulutus tai puuttuva koulutus lisäävät siis köyhyysriskiä. Toisaalta asiaa ei voida tulkita yksioikoisesti, sillä Suomessa koulutustaso ei ole niin vahvasti yhteydessä matalaan palkkaan kuin monissa muissa maissa (Kainulainen 2013, 26), kuten esimerkiksi edellä todet- tiin Yhdysvalloista. Ylipäätään Suomessa ei ole kehittynyt samalla tavalla matalapalkka-aloille työmarkkinoita, jotka olisi kohdistettu matalasti kouluttautuneille (emt.).
Usein työssäkäyvien köyhyys liitetään siihen, että erityisesti matala palkka aiheuttaa köy- hyyttä. Pieni palkka ei kuitenkaan automaattisesti johda köyhyyteen. Olennaista on se, missä suhteessa kotitalouden tulot ja menot ovat. Matala palkka on yksi syy köyhyydelle, mutta se ei yksin selitä köyhyyttä. Kotitalouksien köyhyyttä tarkasteltaessa on tärkeää huomioida myös se, elääkö matalapalkkaisessa työssä olevan henkilön kotitaloudessa muita henkilöitä. Matala- palkkaisessa työssä käyvä henkilö ei välttämättä siis elä köyhyysrajan alapuolelle jäävässä ko- titaloudessa, jos pieni palkka ei ole kotitalouden ainoa tulonlähde. (Kainulainen 2013, 27.) Työssä käymistä ja työstä saatavaa matalaa palkkaa tarkastellaankin yksilötasolla, kun taas köyhyyttä tarkastellaan kotitalouksittain (Peña-Casas & Latta 2004, 4), mikä aiheuttaa sen, ettei näitä voida suoraan verrata toisiinsa. Yksilön matalan palkan perusteella ei voidakaan vielä päätellä, että hän eläisi köyhyydessä.
Kotitalouden rakenne on olennainen köyhyysriskiä tarkasteltaessa. Mikäli taloudessa on vä- hintään kaksi henkilöä, jotka käyvät töissä, on köyhyys epätodennäköisintä. Suurimmassa köy- hyysriskissä ovat yhden hengen taloudet tai yksinhuoltajaperheet. (Kainulainen 2013, 28; Airio 2006, 308.) Pienin riski on siis lapsettomilla pareilla. Lapsiperheissä köyhyysriski kasvaa las- ten lukumäärän kasvaessa. (Kauhanen 2005, 23.)
Kainulainen (2013, 17) tuo esiin, että työssäkäyvien köyhyys on jäänyt vähemmälle huomiolle sosiaalipoliittisessa keskustelussa. Asunnottomat, pitkäaikaistyöttömät tai eläkeläiset ovat pe- rinteisempiä köyhyyden riskiryhmiä kuin työssäkäyvät, jolloin köyhyyskeskustelu ja myös muu syrjäytymiskeskustelu ovat kohdistuneet enemmän näihin ryhmiin. Poliittisessa keskus- telussa keskitytään usein myös vain työllisyysasteen nostamiseen. Esimerkiksi hallituksen aset- tamissa tavoitteissa työllisyysasteen nostamiselle ei kuitenkaan huomioida työsuhteen laatua tai kestoa (Asplund & Vanhala 2019), mikä on ongelmallista. Työllisyysasteen nostaminen ei sellaisenaan ratkaise köyhyysongelmaa, koska se ei huomioi sitä, ettei työ välttämättä takaa riittävää toimeentuloa.
Toisaalta suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä paikkaa osaltaan matalia palkkoja. Airion (2006, 306) mukaan työssäkäynti Suomessa suojaa hyvin köyhyydeltä, mutta oletettavasti syynä on osaksi suomalainen tulonsiirtojärjestelmä. Etuuksien avulla kotitaloudet eivät jää yhtä helposti köyhyysrajan alapuolelle, vaikka palkka ei yksinään riittäisikään turvaamaan toimeen- tuloa (emt.). Voidaan kuitenkin pohtia, onko tarkoituksenmukaista, että toinen järjestelmä paikkaa toisen järjestelmän heikkouksia ja sen jättämiä jälkiä.
2.4 Prekarisaatio
Prekarisoitumisella tarkoitetaan elämän epävarmemmaksi muuttumista sekä haurastumista.
(Åkerblad 2013, 177). Prekarisaatiosta puhutaan silloin, kun puhutaan työhön liittyvästä epä- varmuudesta. Epätyypillinen työsuhde onkin monesti yksi kriteeri prekaaria työtä määriteltä- essä. Epätyypillisellä työsuhteella voidaan tarkoittaa esimerkiksi määräaikaista työsuhdetta tai vuokratyötä. (Pyöriä & Ojala 2016, 48.) Epävarmuus työstä aletaan ajatella yhä eneneväm- missä määrin normaaliksi (Åkerblad 2013, 177). Prekarisaatio kytkeytyy vahvasti tähänkin pro gradu -tutkielmaan ja siinä käytettyyn empiiriseen aineistoon. Tutkielman lähtökohtana ovat työssäkäyvät köyhät, jotka kamppailevat epävarmojen työolosuhteiden värittämässä arjessa.
Työelämä saattaa olla pirstaleista ja toimeentulo epävarmaa, mikä vaikuttaa myös ihmissuhtei- siin.
Prekaaria työtä voidaan määritellä erilaisin kriteerein. Pyöriä ja Ojala (2016) liittivät tutkimuk- sessaan prekarisaatioon ylikoulutuksen suhteessa työn sisältöön. Lisäksi prekaarille työlle omi- naista on, että henkilön historiassa on ollut työttömyyttä viimeisten vuosien aikana. Myös epä- tyypillinen työsuhde ja huonot mahdolliset työnsaantiin voivat kertoa prekarisaatiosta. Lisäksi Pyöriän ja Ojalan tutkimuksessa yhtenä prekaarin työn kriteerinä käytettiin koettavaa uhkaa työn jatkumisesta. (Emt.)
Prekarisaatiota voidaan lähestyä myös tarkastelemalla uuden työn ja vanhan työn käsitteitä.
Vanha työ on nähty lähinnä fordistisena teollisuustuotantona, ikään kuin liukuhihnatyönä.
Työn tärkeys määräytyi lähinnä sen pohjalta, onko työ tämän tyyppistä. Työsuhteet vanhassa työssä olivat pysyviä, ja töitä oli tarjolla riittävästi. Kärjistetysti uusi työ taas nähdään monesti vanhan työn vastakohtana, eli uusi työ on monotonisen tehdastyön sijaan postfordistista, eikä keskity materiaalin tuotantoon. Uusi työ on siis enemmänkin tietotyötä. Yksi uuden työn
määrittäjä on se, ettei se ole samalla tavalla työpaikkaan ja -aikaan sidottua. Uuden työn voi- daan nähdä olevan vaativampaa ja epäselvempää kuin mitä vanha työ on ollut. Uuden työn yleistyminen on johtanut siihen, että koulutusta vaativan tietotyön ja palvelutyön arvostus on laskenut, ja myös työehdot ovat huonontuneet. On syntynyt uudenlainen työväenluokka, jota ei tosin nähdä yhtenäisenä joukkona. (Jakonen 2014, 292–298.)
Tähän uuteen työväenluokkaan, jonka tekemän työn arvostus on laskenut, ja jonka työehdot ovat huonontuneet, voidaan liittää prekarisaation käsite. Uuden työväenluokan tekemä työ on prekaaria työtä, ja tätä prekaaria työtä tekevien elämää leimaa muun muassa se, että he kohtaa- vat elämässään yleistä epävarmuutta sekä se, ettei elämää pysty pitkäjänteisesti suunnittele- maan. (Jakonen 2014, 300.) Prekaarille työlle ominaista ovatkin erilaiset määräaikaiset pätkä- työt, mutta prekarisaatio ulottuu myös paljon laajemmalle kuin vain työn epävarmuuteen. Pre- kaari työ saattaa riittää juuri ja juuri tarjoamaan riittävän elintason, mutta varmuutta seuraa- vasta työpätkästä ja tätä kautta turvatusta toimeentulosta ei ole. Tällöin esimerkiksi perheen perustaminen ei tunnu järkevältä vaihtoehdolta. (Emt., 302.)
Kun puhutaan uudesta työstä, voidaan sitä lähestyä myös workfare-käsitteen kautta, jolla tar- koitetaan siirtymistä hyvinvointiyhteiskunnasta (welfare) niin sanottuun työkyvyn yhteiskun- taan (workfare). Workfaressa nähdään, että sosiaaliturvajärjestelmästä hyötyäkseen ja työttö- myysetuutta saadakseen täytyy yksilön vastikkeellisesti pyrkiä etsimään aktiivisesti töitä. Täl- löin on pakotettu hakemaan myös töitä, jotka eivät välttämättä vastaa omaa koulutusta tai osaa- mista. Vastikkeellisuus on johtanut myös siihen, että erilaisten työllistämistöiden ja harjoitte- lujen määrät ovat kasvaneet, mikä taas toimii ikään kuin prekaarin työvoiman tuottajana: siir- rytään erilaisista pätkätöistä ja harjoitteluista toisiin. Sosiaaliturvajärjestelmä ei kuitenkaan jousta prekaaria työtä tekevien ihmisten elämäntilanteiden mukana. (Jakonen 2014, 304.) So- siaaliturvajärjestelmä edellyttääkin vastikkeellisuutta etuuksien saamiseksi, mutta ei pysty vas- taavasti joustamaan ja mukautumaan prekaaria työtä tekevän ihmisen tilanteeseen samoissa määrin. Jakonen (2014, 304) näkee, että tämä johtaa working poor -luokan eli työssäkäyvien köyhien luokan muodostumiseen, jonka aiemmin tässä tutkielmassa todettiin olevan esimer- kiksi etenkin Yhdysvalloissa yleinen ilmiö.
Myös Lempiäinen (2014) on tutkinut prekaaria, akateemista työtä. Lempiäinen tuo esiin, että akateemisessa yliopistomaailmassa työura voi rakentua lukuisista määräaikaisista työsuhteista.
Akateemisen pääoman karttumisesta huolimatta taloudellinen pääoma ei välttämättä kasva
samassa suhteessa. Akateemisessa maailmassa voi myös joutua odottamaan omia työmahdol- lisuuksiaan ja epävarmuus työuran jatkumisesta on jatkuvasti läsnä, mutta samaan aikaan ha- lutaan kuitenkin pitää kiinni akateemisesta toimijuudesta. Työn pirstaleisuus vaikuttaa omaan taloudelliseen tilanteeseen, mutta toisaalta akateemisesta toimijuudesta muodostuu identiteetti, josta on vaikea luopua. (Emt.)
Voikin siis olla, että prekaari työ koetaan negatiivisena, mutta samaan aikaan se on jo omak- suttu niin läheisesti työhön liittyväksi ja omaan elämään kuuluvaksi, ettei siitä enää osata luo- pua. Epätyypillisestä onkin muodostunut uusi normaali.
2.5 Köyhyys ihmissuhteissa
Määrittelen tässä tutkielmassa ihmissuhteet ihmisten välisinä suhteina, sosiaalisina suhteina.
Näillä tarkoitan yksilön suhteita kavereihin, ystäviin, tuttaviin, perheenjäseniin tai sukulaisiin.
Ulkopuolelle on jätetty kontaktit esimerkiksi tutkittavan ja hänen omistamassaan asunnossa asuvan vuokralaisen välillä, koska suhde määrittyy tekstin perusteella ainoastaan vuokranmak- sun kautta. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu myös yksittäiset maininnat muista ihmisistä, jos ne ovat epäolennaisia kirjoituksen kannalta, eivätkä kuvaa millään tasolla yksilön suhdetta toiseen ihmiseen.
Köyhyys näkyy usein muillakin elämän osa-alueilla kuin vain rahan puutteena. Köyhyys voi liittyä esimerkiksi terveyteen ja sosiaalisiin verkostoihin, joten köyhyyttä ei tulisi nähdä aino- astaan pienituloisuutena (Vaalavuo & Moisio 2014, 102.) Tämän takia haluankin tässä tutki- muksessa tarttua nimenomaan tarkemmin siihen, millä tavalla köyhyys ilmenee ihmissuhteiden kautta tarkasteltuna.
Ihmissuhteita käsitellään tutkimuksissa monesti elämänlaatuun, hyvinvointiin, osallisuuteen tai sosiaaliseen toimintakykyyn liittyen. Esimerkiksi Vaarama, Siljander, Luoma ja Meriläinen (2010) käsittelevät tutkimuksessaan suomalaisten kokemaa elämänlaatua ja sen yhteyttä sosio- ekonomiseen asemaan. Siinä elämänlaatuun nähdään vaikuttavan esimerkiksi niin fyysinen ja psyykkinen tilanne, sosiaaliset suhteet kuin yksilön ja elinympäristön välinen suhde. Elämän- laatu määrittyy suhteutettuna kontekstiin, jossa ihminen elää. (Vaarama ym. 2010, 128.) Sosi- aaliset suhteet ovat siis yksi osa elämänlaatua. Köyhyystutkimuksessa ihmissuhteita
sivutaankin usein vain yhtenä elämänlaadun, hyvinvoinnin, osallisuuden tai sosiaalisen toimin- takyvyn osa-alueena. Myös nämä käsitteet ovat keskenään usein päällekkäisiä ja niiden mää- rittely ja sisällöt eroavat toisistaan, mikä tuo oman haasteensa aiempaan tutkimukseen pereh- tymiselle. Tutkimusta, jossa on keskiössä nimenomaan ihmissuhteiden yhteys köyhyyteen, on tehty ainakin Suomessa vain vähän. Usein tutkimuksissa sivutaan ihmissuhteiden ja köyhyyden yhteyttä vain lyhyesti – lähinnä todeten, että köyhyys on yhteydessä ihmissuhteisiin. Syvälli- sempää tarkastelua sisältävää tutkimusta siitä, miten köyhyys ilmenee ihmissuhteissa, on kui- tenkin haasteellista löytää.
Köyhyystutkimuksessa puhutaan useimmiten työttömien köyhyydestä sen sijaan, että puhut- taisiin työssäkäyvien köyhyydestä. Prekarisaatio käsitteenä ratkaisee osittain tätä ongelmaa, mutta usein prekarisaatiokin keskittyy nimenomaan työhön ja työn epävarmuuteen siinä tilan- teessa, kun työtä ei ole.
Myös Hirvilammi ja Mäki (2013) kuvaavat tutkimuksessaan työttömiä vähävaraisia. Sinällään tutkittavien ryhmä on eri kuin tässä tutkimuksessa, mutta myös tämän tutkimuksen aineistossa on paljon henkilöitä, jotka tekevät esimerkiksi osa-aikatyötä tai freelancer-tyyppisiä töitä, jol- loin töitä on vain silloin tällöin. Tältä osin tässä tutkimuksessa käytetty aineisto voidaan osittain rinnastaa myös työttömiin. Toisaalta köyhyyden kokemus voi myös olla melko samantyyppi- nen ainakin joiltakin osin riippumatta siitä, käykö ihminen töissä vai ei, jos kokemus ei suoraan liity esimerkiksi työkavereihin. Hirvilammi ja Mäki (2013, 131–132) kuvaavat, että pienituloi- suus vaikuttaa sosiaalisiin kontakteihin ja uusien sosiaalisten kontaktien luomiseen. Köyhällä ei ole mahdollisuutta kutsua ystäviä kylään tai järjestää juhlia tarjoilujen takia, eli vaikutukset näkyvät jo olemassa olevissa ihmissuhteissa. Toisaalta uusien ihmissuhteiden muodostaminen on myös hankalaa. Se voi käytännössä näkyä esimerkiksi niin, ettei ole varaa lähteä treffeille ravintolaan tai etsimään uusia tuttuja lähikuppilasta. Aloitekyvyttömyys kasvaa, koska rahan- puutteen vuoksi ei pysty ehdottamaan toisille ihmisille tekemistä.
Hirvilammin ja Mäen (2013, 133–135) tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, miten tutkittavat näkevät itsensä suhteessa muihin ihmisiin. Pienituloisuus yhdessä työttömyyden ohella lisää tunnetta alemmuudesta ja vaikuttaa myös itsekunnioituksen määrään. Tähän liittyy myös ko- kemus köyhien vähättelystä niin yhteiskunnallisella tasolla kuin lähipiirin osalta. Toisaalta hä- peän ja alemmuuden tunteet voivat saada henkilön itsensä rajoittamaan ihmissuhteitaan sekä toimintaansa (Hirvilammi & Mäki 2013, 136), joten yksilö voi myös itse vaikuttaa
negatiivisemmin sosiaalisiin suhteisiinsa, kuin mitä köyhyys sellaisenaan sosiaalisiin suhteisiin vaikuttaisi. Tämä voi tapahtua tiedostamatta.
Köyhyys näkyy myös perhesuhteissa. Perhesuhteet voivat tarjota taloudellista ja sosiaalista tu- kea. Tätä kautta ne voivat vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin. Toisaalta perhesuhteet eivät tarkoita pelkästään positiivisia asioita, vaan perhe tuo mukanaan myös vastuuta ja velvolli- suuksia, koska perhe täytyy elättää. (Hirvilammi & Mäki 2013, 132.) Erola ja Härkönen (2014) ovat tutkineet, millaisia vaikutuksia vanhemmuudella on taloudelliseen tilanteeseen, tyytyväi- syyteen sekä sosiaalisiin verkostoihin. Erola ja Härkönen toteavat, että lapsiperheiden hyvin- vointi on aihe, joka on toistuvasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kyse ei ole vain lapsista ja lasten kasvattamisesta, vaikka huoli lapsista onkin usein keskustelun alulle panijana. Olen- nainen kysymys on kuitenkin näiden ohella myös se, miten lastensaanti tai perheen hankkimi- nen näkyvät vanhempien hyvinvoinnissa. (Emt., 78–79.) Oletettavasti lasten lukumäärä vai- kuttaa siihen, millainen taloudellinen tilanne perheellä on. Etenkin kahden ensimmäisen lapsen jälkeen lapsiperheiden taloudellinen tulokehitys heikkenee (emt., 90).
Monissa tutkimuksissa on kuvattu työttömyyden vaikutusta esimerkiksi elämänlaatuun tai osallisuuteen ja tätä kautta ihmissuhteisiin. Usein näissä tutkimuksissa työttömyys kuitenkin kytkeytyy tiiviisti myös köyhyyteen, eli köyhyys on tutkimuksissa ikään kuin piilossa. Suoraan köyhyyden ja ihmissuhteiden välisestä yhteydestä tehtyä tutkimusta ei ole kovinkaan paljoa, vaan se on ikään kuin piilossa muiden käsitteiden ja muun tutkimuksen alla.
3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 3.1 Tutkimustehtävä
Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen tavoitteena on tuottaa kuvailevaa ja ymmärtävää tietoa. Tut- kin tässä pro gradu -tutkielmassa sitä, millä tavoilla köyhyys ilmenee perhesuhteissa ja muissa ihmissuhteissa. Olen kiinnostunut tutkimaan köyhyyden yhteyksiä nimenomaan ihmissuhtei- siin, sillä usein tutkimukset lähestyvät köyhyyttä aineellisena puutteena. Köyhyyttä tutkitaan usein yhteiskunnallisesta näkökulmasta, jolloin yksilön kokemus jää paitsioon. Olen kiinnos- tunut nimenomaan köyhyyden subjektiivisesta kokemuksesta. Tarkemmat tutkimuskysymyk- seni ovat seuraavat:
1) Miten köyhyys näkyy työssäkäyvien köyhien perhesuhteissa?
2) Millaisia yhteyksiä köyhyydellä on muihin ihmissuhteisiin?
Tutkimuskysymykset ovat avoimia ja laajoja. Tämä on tarkoituksellista, koska en halunnut ra- jata aihetta tutkimuskysymyksillä liiaksi, koska läpi tutkielman keskeisenä näkökulmana on kokemuksellisuus ja aineistolähtöisyys. Tutkimuskysymysten tarkalla rajauksella olisin kaven- tanut aineistolähtöisen analyysin mahdollisuuksia, koska aineiston tarkasteluani rajaisi tietty kysymyksenasettelu. Fenomenologian ja aineistolähtöisen sisällönanalyysiin periaatteisiin kuuluu, että ennakko-oletuksia on mahdollisimman vähän – tai pikemminkin se, että ne pyrkii tiedostamaan mahdollisimman hyvin – ja kokemus pyritään tavoittamaan niin aitona kuin mah- dollista. Tutkimuskysymykset ovat muodostuneet vasta aineistoon perehtymisen jälkeen, enkä ennen aineistoon perehtymistä tiennyt, mitä aihepiiriä lähden tutkimaan.
3.2 Kirjoitukset tiedon tuottamisessa
Avoimuus ja aidon kokemuksen tavoittaminen ovat fenomenologian lähtökohtia. Koska tutki- mukseen vastanneet ovat saaneet vapaasti kirjoittaa kokemuksistaan ilman tarkkaa kysymyk- senasettelua, on se antanut mahdollisuuden kokemuksen aitoon kuvaamiseen. Kirjoituspyyn- nössä oli jonkin verran kysymyksiä, joiden pohjalta vastausta on voinut lähteä jäsentämään, mutta kuitenkaan esimerkiksi mihinkään tiettyyn kysymykseen ei ollut pakko vastata. Tällöin
vastaaja on saanut kuvata ja kirjoittaa ajatuksistaan haluamallaan tavalla, sekä saanut nostaa esiin asioita, jotka itse on kokenut tärkeiksi.
Toisaalta kirjoitukset antavat mahdollisuuden muokata todellisuudesta haluamanlaisensa. Kir- joituksen sisältö riippuu täysin siitä, mitä kirjoittaja päättää kirjoittaa tai olla kirjoittamatta, eli kirjoitukset eivät välttämättä kuvaa todellisuutta sellaisenaan. Voidaanko toisaalta kokemusta muutenkaan välttämättä pitää puhtaana kuvauksena todellisuudesta – tai onko se ylipäätään tarpeellistakaan? Kirjoituksissa voidaan ajatella kuvautuvan kirjoittajan sen hetkinen todelli- suus ja kokemus. Kysymys kokemuksen todellisuuden puhtaana kuvaajana voidaan nähdä myös filosofisena kysymyksenä: mikä lopulta onkaan totta tai se ”aito” todellisuus.
En ole itse valinnut aineistonkeruutapaa, koska aineistona toimii valmis aineisto Yhteiskunta- tieteellisestä tietoarkistosta. Näen kuitenkin, että kirjoitukset ovat sopiva tapa tiedonkeruuseen, kun kerätään tietoa tämäntyyppisestä aiheesta ja olisin mitä luultavimmin valinnut saman tie- donkeruutavan tutkimukseeni, jos olisin kerännyt aineiston itse. Kirjoitus tiedonkeruutapana antaa mahdollisuuden kertoa arastakin aiheesta ilman pelkoa siitä, että tulisi tunnistetuksi tai leimatuksi. Köyhyys voi aiheuttaa muun muassa häpeän ja nöyryytyksen tunteita (Isola 2014, 285), joten mahdollisuus kertoa arasta aiheesta anonyymisti voi saada kertomaan köyhyyden kokemuksista realistisemmin, kuin mitä kertoisi esimerkiksi haastattelun kautta. Toisaalta kir- joittaminen ei välttämättä ole kaikille luontevin tapa ilmaista itseään, mikä voi taas omalta osaltaan vaikuttaa kokemuksen eteenpäin välittämiseen. Voi kuitenkin olla, että kirjoituspyyn- töön ovat vastanneet pääasiassa henkilöt, jotka ovat kokeneet kirjoittamisen ilmaisun muotona omakseen, jolloin kirjoittaminen ei ole vaikuttanut rajaavasti kokemusten ilmaisemiseen.
3.3 Aineiston kuvaus
Käytän tutkielmani aineistona valmista aineistoa. Kyseessä on ”Töissä ja köyhä”-kirjoitusai- neisto vuodelta 2015. Hankin aineiston Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Aineistoon kuuluu 135 vapaamuotoista kirjoitusta, jotka kerättiin Jyväskylän yliopiston hankkeessa
”Köyhä, läski ja roska - Jakautuvan Suomen eriarvoistuvat ruumiit”. Kirjoituksissa kuvataan sitä, miten koetaan köyhyyttä siitä huolimatta, että käydään töissä. Taustalla on syynä esimer- kiksi matalapalkka-alalla työskentely sekä työsuhteiden epätyypillisyys tai epäsäännöllisyys.
(Jakonen 2015.)
Kirjoituskutsu julkaistiin Jyväskylän yliopiston verkkosivuilla, ja kutsua jaettiin myös sosiaa- lisessa mediassa. Kirjoittajilta pyydettiin lupa aineiston arkistointiin, ja 170 kirjoituksesta 135 on lopulta päätynyt Tietoarkiston aineistoon. Aineisto on julkaistu Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa 29.1.2019. (Jakonen 2015.)
Kirjoituksissa käsitellään monia eri aiheita, eikä ollut tarkoituksenmukaista lähteä tutkimaan niitä kaikkia. Kuten Kiviniemikin (2018, 63) toteaa, on rajaaminen laadullisessa tutkimuksessa oikeastaan välttämätöntä. 135 kirjoituksesta tähän tutkimukseen on valikoitu kirjoitukset, joissa käsitellään ihmissuhteita. Osassa kirjoituksista ihmissuhteita ei kuvata, joten ne on jä- tetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle, koska ne eivät antaisi lisätietoa nimenomaan ihmissuh- teiden ja köyhyyden välisestä yhteydestä. Tässä tutkimuksessa olen kiinnostunut vain siitä, millä tavalla köyhyys ilmenee ihmissuhteissa. Lopulta tämän tutkielman aineistoksi päätyi 75 kirjoitusta, joita tarkastelin tarkemmin. Olen säilyttänyt aineistossa olleet alkuperäiset vastaa- jien tunnistenumerot, eli tässä tutkielmassa saatetaan puhua esimerkiksi vastaajasta numero 135, vaikkei tähän tutkimukseen valikoitunut tarkasteltavaksi 135 kirjoitusta.
3.4 Fenomenologia
Kirjoitukset ovat tutkittavien henkilökohtaisia kokemuksia elämästään. Tutkimuksen kohteena ovat tutkittavien kokemukset. Pohjaan tutkimukseni fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimus- perinteeseen. Kun tutkimusta tehdään fenomenologisen ja hermeneuttisen ihmiskäsityksen pohjalta, olennaista on kiinnittää huomiota kokemuksiin, merkityksiin ja yhteisöllisyyteen kä- sitteinä (Laine 2018, 29; Tuomi & Sarajärvi 2018, 39–40). Fenomenologiassa keskeistä on se, millainen ihminen on tutkimuskohteena. Toisaalta kiinnitetään huomiota siihen, miten ihmi- sestä voidaan saada inhimillistä tietoa, ja millaista tieto on. (Tuomi & Sarajärvi 2018 39–40.)
Hermeneuttinen ulottuvuus näkyy fenomenologista tutkimusta tehdessä siinä vaiheessa, kun on tarve tehdä tulkintoja. Hermeneutiikassa olennaista on ymmärrys siitä, millaisia merkityksiä ilmiöiden taustalla on. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 40.) Toisaalta myös fenomenologiassa itses- sään painotetaan merkityksiä. Kokemusten voidaan nähdä rakentuvan merkityksistä, ja ihmi- nen elää elämäänsä siten, että hänen kokemansa asiat ovat kaikki jollain tapaa merkityksellisiä.
Voidaan puhua myös intentionaalisuudesta, jolla tarkoitetaan sitä, että kaikki mitä ihminen ko- kee, on ainakin jossain määrin kyseiselle ihmiselle merkityksellistä. (Laine 2018, 31–32.)
Fenomenologiassa ihminen ja ympäröivä maailma ovat yhteydessä toisiinsa. Ihmisyksilö siis elää ympäröivässä maailmassa, mutta vaikuttaa myös itse ympäristöönsä. Ihmistä ei nähdä ym- päristöstään erillisenä vaan suhteessa ympäristöön. Tähän ympäristöön kuuluvat niin toiset ih- miset, sosiaaliset tapahtumat kuin fyysinen ympäristö. Jokainen ihminen elää omassa ympäris- tössään, ja jokaisella yksilöllä on oma kokemusmaailmansa. (Laine 2018, 30.) Fenomenologi- assa korostuu yksilönäkökulma, mutta tämä ei kuitenkaan sulje sitä pois, etteikö yksilöä näh- täisi myös osana yhteisöä tai yhteiskuntaa. Todellisuus muodostuu yksilöille merkitysten kautta, ja merkitykset muodostuvat suhteessa yhteisöön, jossa yksilö kasvaa. (Laine 2018, 31–
32.)
Jokainen kirjoituspyyntöönkin vastannut on siis oma yksilönsä, jolla on omat yksilölliset ko- kemuksensa. Vaikka kokemuksia kirjoitetaan samasta aihepiiristä, jäsentyvät jokaisen koke- mukset suhteessa heidän omaan kokemusmaailmaansa. Köyhyys aihepiirinä voi myös kätkeä sisälleen hyvin monenlaisia eri tilanteita, sillä taloudellinen tilanne saattaa vaihdella vastaajien kesken. Tässä tutkielmassa kyse on nimenomaan köyhyyden subjektiivisesta kokemisesta. Osa kirjoituspyyntöön vastanneista myös kirjoitti menneistä kokemuksistaan jopa vuosikymmenten takaa, mutta useimmat kirjoittivat kokemuksistaan 2010-luvun Suomessa. Kirjoittajat ovat siis osa suomalaista yhteiskuntaa. Yhteiskunnan taloudellinen tilanne vaihtelee, millä on oma osuu- tensa kirjoittajien kokemuksissa. Yksilöt ovat myös osana erilaisia yhteisöjä, ja sosiaaliset piirit vaihtelevat. Yksilöiden kokemukset ja myös tämä tutkimus rakentuvat tietyssä ajassa ja pai- kassa.
Kokemuksen tutkimukselle on ominaista, että siitä saatava tieto koskee yksilöitä. Tietoa ei voida yleistää, mutta yhteen kokoavia johtopäätöksiä voidaan tehdä, jos tutkittavien elämänti- lanteet ovat riittävän samankaltaisia. (Tökkäri 2018, 66.) Tässä tutkimuksessa tutkittavia yh- distää köyhyyden kokemukset. Aineistonkeruussa kriteerinä on käytetty köyhyyden subjektii- vista kokemusta, joten tutkittavien elintaso saattaa todellisuudessa vaihdella, koska ihmiset voivat kokea köyhyyden eri tavoilla. Kuitenkin elämäntilanteen samankaltaisuutta voidaan miettiä kokemuksen aiheen kautta (emt.), ja tässä tutkimuksessa köyhyyden kokemus ja yhteys ihmissuhteisiin ovat tutkittaville yhteisiä, vaikka todellisessa elintasossa olisikin eroavaisuuk- sia. Ei tule sivuuttaa sitä, että käytännössä tutkittavat saattavat esimerkiksi asuinolosuhteiden
osalta elää hyvin eri tavoin, ja jonkun tutkittavan tilanne ei välttämättä ulkopuolisen silmin näyttäydy köyhyydessä elämisenä, jos puitteet ovat ulkoapäin katsottuna kunnossa. Myös tut- kimuskohteena köyhyyden kokemus ihmissuhteiden kautta tarkasteltuna on luonteeltaan sel- lainen, ettei ulkoisten puitteiden vaikutus välttämättä ole kovin suuri. Toisaalta ”statuskysy- myksenä” ulkoiset puitteet kuten vaikkapa oman kodin ulkonäkö muihin naapuruston taloihin verrattuna voi mahdollisesti olla merkityksellinen ja tätä kautta vaikuttaa myös ihmissuhteisiin.
3.5 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi
Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysi sopii oikeastaan minkä vain kirjal- lisessa muodossa olevan dokumentin analyysiin (Tuomi & Sarajärvi 2018, 117), joskin sisäl- lönanalyysin voidaan nähdä soveltuvan kirjoitetun aineiston lisäksi myös niin suullisten kuin visuaalisten aineistojen analyysiin (Salo 2015, 169). Sisällönanalyysi on siis tältä osin tähän tutkimukseen sopiva analyysimenetelmä, koska aineisto on kirjoitelmien muodossa.
Sisällönanalyysissä tarkoituksena on, että ilmiöstä muodostetaan tiivistetty kuvaus. On kuiten- kin tärkeää, etteivät tutkimustulokset jää vain järjestetyn aineiston tasolle, vaan tästä uuteen muotoon järjestetystä aineistosta on tehtävä johtopäätöksiä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 117.) Aineiston uudelleenjärjestelyä ei siis itsessään voida pitää tutkimustuloksena – tai ainakaan laadukkaana sellaisena. Varsinaisen analyysivaiheen olen toteuttanut aineistolähtöisesti, mutta sen jälkeen olen tehnyt siitä laajempia päätelmiä ja kytkenyt analyysin aiempiin tutkimustu- loksiin.
Sisällönanalyysissä analysointia varten määritetään analyysiyksikkö, jonka pituus voi vaih- della yhdestä sanasta useammasta lauseesta koostuvaan ajatuskokonaisuuteen (Tuomi & Sara- järvi 2018, 122). Tässä tutkielmassa analyysiyksikkönä käytetään ajatuskokonaisuutta. Ana- lyysiyksikköjen pituus vaihtelee kuitenkin jonkin verran sen mukaan, millä tavalla vastaaja on kuvannut ajatuksiaan. Joissakin tapauksissa analyysiyksikön pituus voi siis olla esimerkiksi muutama sana, kun taas toisessa tapauksessa analyysiyksikkö koostuu useammasta lauseesta tai virkkeestä, jotta kokonaisuus on mahdollista hahmottaa.
Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti siinä määrin kuin se on mahdollista. Pyrin analyysi- vaiheessa jättämään käsitykseni köyhyydestä ja prekarisaatiosta taka-alalle ja keskittymään
nimenomaan aineistosta nouseviin aiheisiin. Herkistin itseni kuuntelemaan, mitä aineisto ha- luaa sanoa. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä on kuitenkin omat ongelmansa ja se on saa- nut kritiikkiä siitä, onko aineistolähtöistä sisällönanalyysiä edes käytännössä mahdollista to- teuttaa sellaisena kuin se kirjallisuudessa kuvataan (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109). Myös Salo (2015, 172) tuo esiin, ettei tutkimusta ja analyysiä tehdessään pysty sulkemaan pois omia aiem- pia tietojaan ja ennakkokäsityksiään. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on siis saanut kritiik- kiä siitä, että se on vain jonkinlainen ideaali, jota ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa. Toi- saalta kuitenkin kokemuksen tutkimuksesta puhuttaessa Tökkäri (2018, 65) toteaa, että herme- neuttis-fenomenologisessa tutkimuksessa tutkijan ei oikeastaan pidäkään tavoitella omista ko- kemuksistaan ja ennakkokäsityksistään vapautumista, vaan olennaista on ennakkokäsitysten tiedostaminen.
Omien kokemusten pohdinta ja läpikäynti on fenomenologiassa keskeistä. Itsensä reflektointi ja kriittinen ote ovat fenomenologian lähtökohtia. Fenomenologia metodologiana on myös it- sessään kriittinen. Fenomenologiaan kuuluu sen metodien kriittinen tarkastelu, jolloin selvite- tään niin metodologian vahvuudet kuin heikkoudet ja puutteet. (Reeder 2009, 22–23.) Feno- menologisessa ja hermeneuttisessa tutkimuksessa on siis tärkeää, että omat ennakkokäsitykset pyrkii tiedostamaan mahdollisimman tarkasti. On tarpeen pohtia, tulkitseeko aineistossa olevaa ilmaisua omista lähtökohdistaan käsin, jolloin ilmaisun kirjoittajan todellinen tarkoitusperä jää- kin huomaamatta. Olennaista on pyrkimys siihen, että aineistoa analysoidessa taustalla on mah- dollisimman vähän tutkimus- tai arkitietoa tutkimuksen kohteena olevasta aiheesta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö teoriaan ole voinut perehtyä ennen aineiston työstämistä. Tärkeää on kui- tenkin asettaa omat ennakkotiedot syrjään siksi ajaksi, kun aineistoa tulkitaan. (Laine 2018, 36–37.)
Vaikka aineistolähtöinen sisällönanalyysi onkin saanut kritiikkiä, on se myös analyysimuoto, jolla pystyn parhaiten tavoittamaan tutkittavien kokemukset sellaisina kuin ne ovat. Olen kiin- nostunut nimenomaan köyhyyden kokemuksellisuudesta niin luonnollisena kuin mahdollista, eikä teorian käyttö tutkimuksen analyysivaihetta ohjaavana ole siten perusteltua. Fenomeno- logia korostaa joitakin muita tutkimussuuntauksia enemmän sitä, että tutkittavien kerronta ku- vastaa ikään kuin sellaisenaan heidän kokemuksiaan (Tökkäri 2018, 65). Fenomenologiassa myönnetäänkin se, että välttämättä kirjoitukset eivät kuvasta kokemuksellisuutta puhtaana (Tökkäri 2018, 68), mutta lähtökohtaisesti tutkielman perusoletuksena kuitenkin on, että kir- joitukset kuvastavat tutkittavien omia kokemuksia. Olen kiinnostunut nimenomaan
kokemuksellisuudesta ja tämän pystyn tavoittamaan parhaiten aineistolähtöisellä sisällönana- lyysillä. Koska perustan tutkielmani tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan fenomenologiaan, on aineistolähtöinen sisällönanalyysi myös tätä kautta luonnollinen valinta aineiston analyysime- netelmäksi.
Täydellinen aineistolähtöisyys ei ole mahdollista, joten pyrin tavoittamaan tutkittavien koke- mukset niin puhtaina kuin sen pystyy tavoittamaan. Toisaalta täydellinen aineistolähtöisyys ei ole tarpeenkaan, sillä en sokeasti väitä tämän tutkimuksen olevan täysin aineistolähtöistä. Reu- naehdot avaamalla ja näkyviksi tekemällä pystyn pohjaamaan tutkimukseni tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan fenomenologiaan ja käyttämään myös aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Koska käytän empiirisenä aineistona valmista tutkimusaineistoa, on tutkielman aihe noussut aineistosta käsin. Tätäkin kautta aineistolähtöinen sisällönanalyysi on perusteltu, sillä minulla ei ole ollut tutkielmani tekoa aloittaessa samanlaisia ennakkokäsityksiä, joita minulla olisi mahdollisesti ollut, jos olisin itse laatinut esimerkiksi kirjoituspyynnön tai toteuttanut haastat- teluja. Tämä olisi automaattisesti suunnannut tutkimusta jo johonkin suuntaan. Aloitin aineis- toon perehtymisen lukemalla kirjoituksia läpi. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt aineistosta muuta kuin mitä aineisto-oppaassa (Jakonen 2015) oli kerrottu, enkä tiennyt, mitä aihepiiriä lähden tutkimaan. Aineistoa lukiessani huomasin, että monet olivat kuvanneet kirjoituksissa köyhyyden tai työn epävarmuuden yhteyksiä ihmissuhteisiin, ja halusin lähteä tutkimaan tätä tarkemmin. Valmis aineisto on mahdollistanut avarakatseisemman lähestymistavan tarkastella aineistoa, koska en lähtenyt etsimään aineistosta vastauksia minulla jo valmiiksi olleisiin ky- symyksenasetteluihin. Toisaalta aineiston nimi ”Töissä ja köyhä” sekä aineiston kuvailu ja kir- joituspyynnön lukeminen johdattivat ajatuksiani jo johonkin suuntaan. Olen ollut pidempään kiinnostunut köyhyyden tutkimuksesta ja lähtökohtaisestikin lähes jokaisella ihmisellä on jon- kinlainen käsitys köyhyydestä, joten täysin puhtaalta pöydältä en aineistoa pysty lähestymään.
Olen läpi tutkielman teon reflektoinut itseäni, jotta hahmottaisin, millaisia ennakko-oletuksia minulla on.
Omien ennakkokäsitysten avaaminen vaati aktiivista reflektointia. Köyhyys on aiheena sellai- nen, että siihen törmäämiseltä ei ole voinut välttyä esimerkiksi erilaisissa median kanavissa, joten köyhyyttä ei voi lähestyä ilman minkäänlaisia ennakko-oletuksia. Köyhyydestä on raken- nettu usein kuva, että köyhyydessä elävien ihmisten elämä on laajaa ja jatkuvaa kurjuutta, eikä elämään mahdu ilonaiheita. Tämä helposti ohjaisi aineistoa lukiessa kiinnittämään huomiota
