Sienten elämästä on paljon kerrottavaa näkymä

60

Viaporia suunnitellessa hankittiin ajankohtaisinta tietoa alan inno- vaatioista Euroopassa ja sovellet- tiin niitä luovasti toisenlaisiin olo- suhteisiin. Ulkomaisia asiantunti- joita rekrytoitiin Suomeenkin, esi- merkiksi Fredrik af Chapman oli englantilainen. Yhtään ranskalais- ta asiantuntijaa ei Viaporissa ol- lut, vaikka se oli hankeen päära- hoittaja. Hollantilaiset olivat hei- tä suositumpia puolueettomuu- tensa vuoksi. Siirtyminen vuonna 1757 alkaneeseen isojakoon ja sii- hen liittyvään yksityisomistukseen mahdollisti voimavarojen tehok- kaamman organisoinnin.

Huhtamies kutsuu Viaporin kaleeritelakkaa nerokkaaksi. Sii- hen liittyikin useita merkittäviä innovaatioita sulkuportteineen, vedennostolaitteineen ja myllyi- neen. Voimakoneena oli monipuo- lisesti toimiva tuulimylly. Telakalle suunniteltiin varajärjestelmiä, ku- ten telakka-altaan tyhjentäminen tuulivoiman lisäksi kahden hevo- sen pyörittämän niin sanotun pa- ternoster-laitteen avulla, joka oli eräänlainen hissin esimuoto. Il- manvaihtolaite esti laivoja lahoa- masta liian nopeasti. Omaperäisin Daniel Thunbergin innovaatioista oli telakan nerokas sulkulaite, kel- luva kasuuniportti eli sulkuproo- mu, jollainen on edelleenkin käy- tössä Suomenlinnan telakalla.

Kirjassa on kiinnostava erilli- nen luku vedenalaisista laitteista, sukelluskelloista ja muista sukel- luskoneista. Ne ovat sukua Leo- nardo da Vincin keksimille sukel- lusveneille, joiden salaisuutta Leo- nardo ei kuitenkaan halunnut pal- jastaa ”ihmisen huonon luonteen vuoksi”, koska hän pelkäsi, että täl- lainen joukkotuhoase voisi jou- tua vääriin käsiin. Suomessa vai-

kutti erikoinen keksijä, ”Suomen Leonardo”, Samuel Chydenius, jo- ka kehitti ”sammakkomiehen” ja alkeellisen kypärän ”Leonardo da Vincin hengessä”. Englantilainen John Wilkin suunnitteli vedenalai- sia utopioita, säännöllisten väli- matkojen päähän toisistaan raken- nettuja asumuksia, joissa asuttiin ja joiden lapset eivät koskaan nähneet kuivaa maata. Nämä utopiat vievät kuitenkin ajatukset jo liian kauak- si Viaporista.

Utopiat ovat aina kiehtoneet ih- misiä. Niitä on jaettu hyödyllisiin ja hyödyttömiin sekä pelon ja toivon utopioihin. Edellä kuvaillut ovat selvästi hyötyä tavoittelevia toivon utopioita. Ne heijastivat ajan opti- mistista henkeä, vaikka eivät aina toteutuneetkaan. Tai ehkä sitten- kin Viaporia voisi hyvin syin kut- sua ”toteutuneeksi utopiaksi”?

Parhaimmillaan utopioiden tehtävä kulttuurissa on olla ihan- ne tai lupaus jostain uudesta. Ernst Blochin mukaan utooppinen ajat- telu on inhimillisen mieltämisen eräänlainen uloin topos ja ylära- ja. Italo Calvinon mukaan utopis- tinen poetiikka aistii herkästi tule- vaisuutta. Tähän poetiikkaan nä- mä aika kouriintuntuvat utopiat tuovat lihaa luiden ympärille. Ne pyrkivät olemaan myös moderneja eli liikkuvia ja dynaamisia.

Myytit rakentavat parhaimmil- laan ”koejumalia”, utopiat puoles- taan ”koemaailmoja”. Vahvasti ko- keelliseen tieteeseen uskova ai- ka uskoi myös kokeellisiin todel- lisuuksiin. Vaikka ne jälkikäteen katsottuna näyttävätkin usein leik- kimiseltä uskomattomilla ideoil- la ”hulluuden tantereilla” (Aleksis Kivi), niissä oli ikään kuin sisään- rakennettuna todellisuusaineksia, joita oli jo itumuodossa, mutta ei

silti vielä täysimittaisesti olemas- sa sen ajan tunnetussa maailmas- sa. Utopia antoi näyn mukana lupa- uksen kokeilla niitä ja katsoa seura- uksia käytännöllisellä tasolla.

Vaikka ”täydellisessä ja valmiis- sa maailmassa jokainen utopia on koditon” (Bloch), nämä pyrkivät ratkaisuihin todellisessa ja mah- dollisessa maailmassa valistuksen, hyödyn, edistyksen ja tulevaisuu- den nimissä. Joskus ne onnistui- vat siinä, kuten Viaporin esimerk- ki osoittaa.

Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja vapaa filosofi.

Sienten elämästä on paljon kerrottavaa

Mattias Tolvanen Sari Timonen ja Jari Valkonen (toim.): Sienten biologia.

Gaudeamus 2013.

Yleisimmät syötävät ja vaaralli- sen myrkylliset sienet ovat useim- mille tuttuja, mutta silti tavalliselle maallikolle sienet ovat melko epä- selvä eliöryhmä, josta mainitaan hämmästyttävän monenlaisissa yhteyk sissä.

Sienet ovat suuri ja erittäin merkityksellinen eliöryhmä, jo- hon kuuluvat lajit elävät hyvin eri- koistuneina yhteistyössä muiden eliöiden kanssa tai niistä yksipuo- lisesti hyötymällä. Sienet hajotta- vat ekosysteemissä kertyvää elo- peräistä jätettä, ja suuri osa niistä elää symbioosissa esimerkiksi met- säpuiden tai levien kanssa. Loisina vain tietyissä lajeissa tai suvuissa viihtyvät sienet aiheuttavat eläin-

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 1 5

61

Selvästi sienille kuuluvia mik- rofossiileja on säilynyt ainakin si- luurikaudelta noin 440 miljoonan vuoden takaa. Vaikka sieniä on- kin tutkittu paljon, edes niiden la- jimäärää ei vielä tiedetä tarkasti.

Arvioiden mukaan sienilajeja voi olla satojatuhansia, mahdollisesti jopa viisi miljoonaa, mutta toden- näköisesti niitä on vielä huomatta- vasti enemmän.

Metsästä poimittavat sienet ovat sienten itiöemiä, jotka tuotta- vat sienen leviämisessään tarvitse- mia mikroskooppisen pieniä itiöi- tä. Varsinainen sieni elää hentona rihmastona näkymättömissä met- sänpohjan karikkeessa ja usein vie- lä symbioosissa metsäpuiden juu- ristoissa.

Ilman sieniä luonnon ekosys- teemit olisivat vähintäänkin suu- rissa vaikeuksissa. Puiden kasvun edellytykset heikkenisivät ja ravin- teiden kierrätys hidastuisi hajotta- jien toiminnan vaikeutuessa, eikä puutarhan kompostikaan toimi- si entiseen tapaan. Ja miltä elämä maistuisikaan ilman punaviiniä ja voimakkaita juustoja? Ihminen on hyödyntänyt sieniä jo kauan elin- tarvikkeita valmistaessaan. Hiivoja on käytetty viinin ja oluen valmis- tamiseen ja leivän kohottamiseen, erilaisia homekantoja viljelemällä on puolestaan valmistettu kypsy- tettyjä juustoja.

Mitä sienet ovat?

Sienet muodostavat oman aitotu- mallisten eliöiden kunnan. Ne ei- vät ole kasveja, kuten vielä muu- tamia vuosikymmeniä sitten luul- tiin, mutta eivät ne ole eläimiäkään, vaikka niillä onkin monia yhteisiä piirteitä eläinsolujen ja -kudosten kanssa. Erityisesti yksisoluiset eliöt

ovat olleet joskus vaikeita määrit- täviä jopa niin suurella taksonomi- sella tasolla, kuin kuuluisivatko ne lähinnä eläinkuntaan eli Animalia vai sienikuntaan eli Fungi.

Sienitutkimus on edistynyt huo- mattavasti viimeisimpien vuosi- kymmenten aikana lähinnä uusien molekyylibiologian tutkimusme- netelmien, kuten ribosomaalisen DNA:n emäsjärjestyksen vertai- luun perustuvien analyysien, ansi- osta. Monet vanhat käsitykset sie- nistä ovat muuttuneet, sienet tun- nustettiin omaksi sienikunnakseen vasta 1960-luvulla, ja niiden kasve- ja läheisempi sukulaisuus eläinten kanssa varmistui 1990-luvulla.

Eläinten ja sienten evoluutio kulki pitkään samaa kehityslin- jaa, kunnes ne erosivat toisistaan vasta noin tuhat miljoonaa vuot- ta sitten, mikä selittää näiden ryh- mien yhteisiä piirteitä. Sekä sie- net että eläimet ovat toisenvaraisia eliöitä, eivätkä ne pysty yhteyttä- mään auringon energiaa orgaani- siin eli eloperäisiin yhdisteisiin, kuten kasvit tekevät perustuotan- nossaan. Sienillä ei kuitenkaan ole sisäistä ruoan sulatusta, kuten eläi- millä, vaan ne siirtävät ruoansula- tuksen solujen ulkopuolella kasvu- alustaansa, josta entsyymien pilk- komat ravintoaineet kulkeutuvat sienisolujen sisään.

Ekosysteemissä sienet pystyvät tulemaan toimeen vielä paljon mo- nimuotoisemmilla keinoilla kuin eläimet, ja itse asiassa sienten elämä voi olla lähes mielikuvituksellis- ta erilaisine mahdollisuuksineen.

Evoluutionsa aikana sienet ovat pystyneet erikoistumaan, sopeutu- maan ja tulemaan toimeen hyvin erilaisissa olosuhteissa. Lähes jo- kaiselle eliölajille ja -suvulle löytyy sen kanssa elämään erikoistunut

sieniloinen tai symbionttinen sie- nikumppani. Jäkälätkin lasketaan sieniin kuuluviksi, viidesosa nykyi- sin tunnetuista sienilajeista elää jä- kälinä yhteiselämää viherlevien tai syanobakteerien kanssa.

Sienien leviämistä ei voi es- tää juuri mitenkään. Ne leviävät ilmavirtojen mukana lähes kaik- kialle kulkeutuvien itiöiden väli- tyksellä. Sienet kasvavat kaikkial- la, missä niillä on suotuisat kasvu- olosuhteet. Sienet tarvitsevat elääk- seen sopivan kasvualustan, jossa on ravinteita solujen energia-ai- neenvaihduntaa ja rakennemole- kyylien tuotantoa varten, lisäksi ne tarvitsevat kosteutta ja sopivan lämpötilan. Sienten olemusta on- kin melko vaikea hahmottaa, vaik- ka tietäisikin herkulliset syötävät metsäsienet ja tärkeimmät myrk- kysienet sekä ymmärtäisi valitetta- vina tosiasioina myös homeen, här- män, sammaksen ja silsan.

Sienitutkimus vie tutkijan usein jo perusteissaan sekä laajoihin eko- logisiin kokonaisuuksiin että mik- roskooppiseen maailmaan sienten solu- ja molekyylitasolle. Vain hy- vin harvoin paljain silmin erotetta- vat sienet ovat suurimmalta osalta hyvin ohuiden, muutamien mikro- metrien eli millimetrin tuhannes- osien läpimittaisten rihmastojen muodostamia. Esimerkiksi puiden rungoissa elävä puuta lahottava sie- ni voi peittää rihmastollaan jopa 15 hehtaaria metsämaata, ja ikääkin sillä voi olla tuhat vuotta.

Monipuolinen sienitieteen perusteos

Ei olekaan mikään ihme, että pel- kästään sienten biologian perustei- den kuvaamiseen on tarvittu järeä teos (448 sivua). Sienten biologia on ensimmäinen suomenkielinen sie-

62

nitieteen perusteos, joka valmistui kaikkiaan 38 sienitutkijan yhteis- työnä. Kirjoittajien joukossa on yliopistojen biotieteiden laitosten sekä biotalouteen liittyvien tutki- muslaitosten tutkijoita.

Koska sieniä pidettiin aikai- semmin kasveina, myös sienitutki- mus on ollut perinteisesti kasvitut- kimuksen yhteydessä ja tieteelliset sieniaineistot kasvimuseoiden ko- koelmissa. Suomen suurimmat ja vanhimmat sienikokoelmat ovat Helsingissä Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseossa.

Sienten biologia kokoaa sieni- tutkimuksen uusimman perustie- don yksiin kansiin. Sienten koko- naisuuden hallitsemiseksi tarvi- taan kuitenkin lisätietoja, siksi jo- kaisen luvun lopussa on lueteltu aina pari kolme aihetta täydentävää teosta. Runsas lajisto on vain esi- merkkien tasolla esillä, sen sijaan keskeistä sisältöä ovat teoreettiset biologiset kysymykset, kuten sien- ten luokittelu ja rakenne, sienisolu- jen perustoiminnot, geenit ja geno- mit sekä sienten lisääntyminen.

Lisäksi selvitetään sienten mo- nipuolisia elämäntapoja symbiont- teina muiden eliöiden kanssa, tau- tien aiheuttajina sekä hajottajina.

Nykyaikaisissa bioteknologioissa hyödylliset hiivat ja homeet saa- vat paljon huomiota, kuten myös sienet osana muuta mikrobiyhtei- söä. Ihmiselle on ollut sienistä pal- jon hyötyä, mutta myös haittaa.

Taudinaiheuttajina ja esimerkiksi asuintalojen rakenteissa eläessään ne ovat olleet myös hyvin haitalli- sia ja jopa vaarallisia.

Jo lähitulevaisuudessa metsä- ja kemianteollisuudessa on käytös- sä uusia entistä monipuolisempia bioteknologisia sovellutuksia, jois- sa hyödynnetään erityisesti sien-

ten kykyä hajottaa monimutkaisia luonnon polymeerejä ja toisaalta tuottaa hyvin monimuotoisia ai- neenvaihduntatuotteita.

Myös jotain yleistajuista

Sienten biologia on selkeästi tieteel- linen teos, mutta sen runsaasta si- sällöstä riittää tiedonjyväsiä myös biologian tutkimuksesta kiinnos- tuneelle luonnonharrastajalle. Tär- keitä ja myös yleistajuisia kokonai- suuksia on koottu selkeiksi tieto- laatikoiksi. Niistä löytyy vastauksia jopa käytännöllisiin kysymyksiin, kuten kannattaako syödä purkis- sa homehtunutta hilloa, tai mitä sieniä voisi käyttää lemmen nos- tattajina? Mutta sienten biologias- ta kiinnostunut löytää tarkkoja tie- toa myös eri sieniryhmien moni- mutkaisista elinkierroista, lahotta- jasienten toiminnasta, lahotuksen biokemiasta ja lahotusentsyymeis- tä tai hiivojen perusaineenvaih- dunnasta.

Biologisessa perusteoksessa tar- vitaan aina asiaa selventäviä kaa- vioi ta ja valokuvia. Valokuvat lisää- vät teoksen kiinnostavuutta, mutta niillä on paljon arvoa myös sisäl- tönsä takia. Jo hienoa kansikuvaa kannattaa tutkia tarkasti, sillä sii- nä näkyy havainnollisesti metsän- pohjan karikkeen alta paljastettua nummitatin sienirihmastoa, josta kasvaa nuori itiöemä ja useita pie- niä itiöemän alkuja.

Myös sienitutkijat liikkuvat luonnossa kamera mukanaan, useimmat kirjan valokuvista ovat- kin kirjoittajien omia otoksia. Li- säksi harvinaisia kuva-aiheita on koottu sekä Suomesta että ulko- mailta, ja jokaisen kuvan lähde on ilmoitettu kuvatekstin yhteydessä.

Teoksen lopussa on laaja sieni- tieteellinen sanasto, joka selittää

tieteellisten termien merkitykset ja yhtenäistää samalla suosituksil- laan suomenkielistä terminolo- giaa. Sanastosta voi löytää selityk- sen esimerkiksi sanoille itiöemä, home, hiiva tai symbioosi. Lukija huomaa sanastosta löytyvät sanat jo artikkelien tekstistä, jossa ne on korostettu.

Myös laaja sienten systemaat- tinen taksonominen luokittelu on esitetty liitteenä, jota varten on tar- vittu kaikkiaan 11 sivua. Näin mo- nipuolisen teoksen käyttäjä tarvit- see välttämättä myös hyvän ha- kemiston, joka helpottaa tietojen löytämistä. Tässäkin kirjassa olisi käyttäjäystävällisintä ilmoittaa si- vunumero aina hakusanan jälkeen eikä viitata vain toiseen hakusa- naan, kuten esimerkiksi parasiitti, ks. loinen. Ehkäpä tilan puutteen takia hakemisto on taitettu pientä- kin pienemmällä, näkökykyä mel- koisesti rasittavalla kirjaintyypillä.

Sienten biologia on todellinen suurtyö sekä tekijöiltä että kirjan kustantajalta. Suomenkielinen teos on tullut todelliseen tarpeeseen, sil- lä nykyaikana sienitieteen perus- teiden hallitseminen korostuu sa- malla, kun uusien bioteknologioi- den käyttö yleistyy monilla tuotan- toaloilla.

Sienitieteen oppikirjaksi sovel- tuvaa teosta ja perusasioiden ha- kuteosta tarvitaan biotieteiden ja sienitutkijoiden lisäksi niin maa- ja metsätalouden, elintarvikealan kuin lääketieteenkin tutkijoiden käytössä. Ja valistunutta luonnon- harrastajaa teos auttaa ymmärtä- mään sienitutkimuksen monipuo- lisuutta ja uusien bioteknologioi- den todellisia mahdollisuuksia.

Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija.