Sotilaspoikain perinnekillat toimivat · DIGI

Sotilaspoikain perinnekillat _toimivat

Eurooppalainen status

quo päättyi kommunismin näivettymi-

seen ja sen seuraamuksiin entisen Neuvostoliiton alueella. Vaiku- tukset näkyivät nopeasti Itämeren alueella, Baltiassa, Saksassa, ylei- sesti Itä-Euroopassa

ja

entisen

Neuvostoliiton

liittovaltioissa.

Myös Suomeen ja sen poliittiseen

ja

kulttuuriseen elämään pysäh- tyneisyyden ajan päättyminen toi muutoksia. Suomalaiset tosin otti- vat muutokset vastaan viileän rau-

hallisesti ja jopa

ihmettelivät mielenilmaisujgn rajuutta totaali- tääriseen komentoon kuulunei-

den

kansojen keskuudessa.

Il-

maisun vapaus laajeni, rikastui ja monipuolistui. Suomessa todettii n todellisen itsenäisyyden alkaneen, ja monien kansakuntien kohdalla pääsi vauhtiin pyrkimys täysimit- taiseen suvereniteettiin.

Suomen talvisota, jatkosota ^si- donnaisuuksineen

ja

seuraamuk- sineen, veteraanien asema, ja lotta- sekä suojeluskuntajarjestön merkitys sotien aikana, nousivat keskustelun

ja

tarkastelun koh- teiksi. Nämä lqysymykset avasivat myös arvokeskustelun

ja

laajasti uuden tarpeen orientoitua, sanan mukaisesti, uuteen tilanteeseen.

Asiat, joista viisi vuosikymmentä

oli vaiettu, olivatkin yhtäkkiä tär-

keitä,

mielenkiintoisia

ja

uusia näköaloja avaavia. Sotilaspoikain kiltatoiminta sai alkunsa Tampe- reelta, jossa keväällä

l99l

perus-

tettiin järjestöön

kuuluneille tarkoitettu muistoristi. Sotilaspoi- kaperinnettä vaalivat killat syntyi-

vät, ja ne ovat

^jakaneet ristiä

järjestössä toimineille.

Loka- kuussa

l99l

satakuntalaiset soti- laspojat päättivät perinnekillan perustamisesta. Myös Huittisissa entisiä sotilaspoikia on paljon ja

heistä monet kuuluvat

Sata-

kunnan kiltaan.

Ensimmäiset huittislaiset saivat muistoristinsä

It'#;y\*.l'.6

Perinnekilta Sotilaspojat r.y. Satakunta sai oman lippunsa 4.9.1993. Lippu vihittiin Porin Suomalaisella Klu- billa. Arvokkaassa juhlassa oli killan ^jäseniä paikalla salin täysi. Porin Nuorisosoittokunta tahditti marssimusii- kin ja laulut. Lipun vihki kirkkoherra Pekka Kaijala.

55

5.12.1991 Porissa, mutta pääosin huittislaisten ristit jaettiin seuraa- van vuoden aikana Huittisissa jar-

jestetyssä tilaisuudessa.

Kiltojen toiminnasta

Perinnekillat, nimensä mukai-

sesti, keräävät tietoja suojeluskun- tain poikatyöstä, järjestävät isän- maallisia juhlia ja vaalivat maan- puolustushenkeä. Keski-iältään

yli

65-vuotiaat entiset sotilaspojat eivät ole herättämässä entistä jär- jestöään uudelleen henkiin, vaan pyrkivät palauttamaan mahdolli- simman

paljon

tietoa ^järjestön tavoitteista

ja

toiminnasta sekä nykyisen nuorison saataville että historiantutkimusta varten. Samat tavoitteet

ovat

myös lottatyössä mukana olleilla.

Ravanin leirikeskus

oli

^Sata-

kunnan suojeluskunnille ja valta-

kunnallisesti

poikkeuksellisen merkittävä. Muistokiven palj astus ja juhla kesällä 1992 Ravanissa sai huomattavan suosion,

joka

kui-

tenkin tuntuvasti ylittyi

viime kesän Ravani-tapahtumassa. Nyt pidetäänkin selviönä, että juhlat järjestetään vuosittain. Onko juh- lapaikkana

aina

Ravani, onkin

toinen

kysymys.

Myös

valta- kunnallisia tapahtumia järjeste- tään vuosittain.

Perinnekilta

Sotilaspojat r.y.

Satakunta

otti

erääksi tärkeäksi tehtäväkseen muistokilpien hank- kimisen suojeluskuntataloina ol- leisiin rakennuksiin

tai

muistut- tamaan paikasta, jossa tuollainen

talo on ollut. Kilven

^paljasta-

minen on samalla isänmaallinen juhlatilaisuus. Satakunnan killan järjestämien

juhlien

kokonais- määrä nousee

pitkälti

toiseelle kymmenelle, vaikka

kilta

on toi-

minut

vasta

noin kaksi

vuotta.

Myös

killan

kokouksilla on oma tärkeä merkityksensä, samoin kil- taneuvoston työskentelyllä. ^Sata- kuntalaisten kiltahallitus ansait- see erityismaininnan

siksi,

että Satakunnassa

kiltatoiminta

on maan

vilkkainta ja

monipuoli- sinta.

Muistelmateos kirjapainossa Satakuntalaisten sotilaspoikain suurhankkeena

voidaan

pitää

muistelmateoksen

^aikaansaa-

mista.

Tarmokkaasti veteraani- iässä olevat kiltalaiset _ryhtyivät kirjoittamaan tapahtumista, koke- muksista

ja

ajatuksista

yli

viiden vuosikymmenen takaa. Menneitä.

56

jännittäviä asioita muisteli

¹³³ kirjoittajaa. Valokuvia kertyi

yli

120, ja joukossa on useita arvok- kaita

ja

aiemmin julkaisematto- mia kuvia.

Kirjan

johdanto-osassa kerro- taan suojeluskuntajärjestön syn-

nystä ja

kehityksestä, lottajär- jestöstä, pikkulotista

ja

suojelus- kuntain poikatyöstä vuoden 1917

oravakomppanioista alkaen, poi- kaosastoista

ja

järjestön nimen muuttumisesta sotilaspoikajärjes- töksi asti, kunnes järjestö lakkau-

tettiin.

Lähes neljäsataasivuisen

kirjan

pääsisältö koostuu luon- nollisesti entisten sotilaspoikien

kirjoituksista, mutta kirja

^ei

unohda asekätkentää, eikä sano- malehtien merkitysta silloisessa maanpuolustustyössä. Siinä ker-

rotaan myös

kiltatoiminnasta.

Muistelmaosassa liikutaan maal- la, merellä

ja

ilmassa, ollaan poi- kien matkassa kotirintaman var-

tiopaikoilta aina

rintamaolojen

lähetintehtäviin asti,

liikutaan kursseilla

ja

_leireillä

ja

piipahde-

taan jännittävälle

Saksan mat- kalle kriittisessä vaiheessa kesällä 1944. Suomalaisten poikain moni-

puolinen osallistuminen

kan- samme yhteiseen ponnisteluun itsenäisyytemme sailyttamiseksi tulee laajasti esitellyksi. Kotirinta- man tycitehtäviäkään ei ole unoh-

dettu, mutta niiden

kasittely näyttää olleen useimmille ^itses- tään selvyys, eikä käsittely tästä syystä

ole

kovinkaan seikkape-

räinen. Kirja

ilmestyy nimellä, Poikia isänmaataan rakentamas- sa.

Vähän yleistietoutta

Viimeisen, ennen talvisotaa

jul- kistetun tilaston mukaan

Suo- messa

oli yli

100.000 suojelus- kuntalaista. Sen jalkeen miesten tehtävien

luonne muuttui,

eikä järjestön toiminta palannut enti- selleen sotien takia, sekä järjestön tultua lakkautetuksi.

Lottien lukumäärä oli korkeim- millaan vuonna ^1943, jolloin heitä

oli

^144.000. Syksylla

l9M lottia

oli

^yksistään rintamatehtävissä 19.535. Pikkulottia, tai lottat5rttöjä vuonna ¹⁹⁴³ oli lahes 50.000. Jär- jestöt lakkautettiin valtioneuvos- ton päätöksellä ^23.1 1.194r''.

Myös sotilaspoikien lukumää- rätilaston korkein vuosi

oli

^1943, sillä seuraavana vuotena sotilas- pojista vanhimpia lähti armeijan

koulutuskeskuksiin

enemmän kuin nuoria liittyi järjestöön. Par-

haimmillaan poikia oli

^noin

73.000. Järjestö lakkautettiin yh-

dessä suojeluskuntien

^kanssa

3.11 .194/.

kello

10.30 alkanees-

sa eduskunnan

istunnossa,

jossa

suojeluskuntajärjestöstä 22.12.1927 annettu

laki

myöhem- min tehtyine muutoksineen ^edus- kunnan kolmannessa kasittelys- sä kumottiin.

Järjestöjen

merkitys,

monien lausuntojen mukaan, on ollut rat- kaisevan tärkeä. Sanotaan, ^että Suomi

ilman

aktiivisten ^maan- puolustusjärjestöjen

osuutta

^ei

olisi kyennyt säilyttämään ^itsenäi- syyttään. Tästä johtuen sota-ajan

ja

sita edeltaneen itsenäisyyden-

ajan

tapahtumien selvittäminen on historiallisesti tärkeä. Kyseessä

on

merkittävä

osa

suomalaista omakuvaa,, jonka luomisessa em-

piirit kertomukset eivät ole muuta- mlen vuosien

kuluttua

mahdol- liset. Sama koskee lottajärjestöä.

Sotakirjallisuus on

^sotavete-

raanien kohdalla täyttänyt ^tarpeet ja kertonut itsenäisyytemme säily- misen ankarimmat kokemukset.

Suoj eluskuntaperinteen keräämi- sestä tiettävästi ei ole keskusteltu.

Kirja ei ole varsinainen historia, joskin sen sisaltö pääosin palvelee myös historian tarpeita. Alkujaan asetettiin tavoitteeksi muistelma-

teos, jonka avulla ikaantyneet soti-

laspojat kertovat mita

kokivat.

Kirjoittajat omistavat

kirjan

lap- silleen

ja

lastensa lapsille, joille vaikenemisen vuosina asioista ^ei

tullut

kerrottua.

Kirja

ilmestyy markkinoille vuodenvaihteen ^tie- noilla.

Tapani Mikola

Ritva Ytti

Syksy

Piilipuun latvassa

maffaskuun aurinko ^heröö, hetkeksi paljastaa

kultaisen miekkansa, sivaltaa.

Ja oksistossa tuuli nousee, viimeiset lehdet karistaa kuin haikean laulun, srie scikeeltci keröön sen talteen,

varovesti poimin valon, kultaisen munan.