265
K
evään 2006 Ranskan nuori- solevottomuuksien ja Sorbon- nen yliopiston opiskelijalakon jälkeen ranskalaisvaikutteinen vasemmistointellektualismi vaikuttaa hyvin eurokeskeisel- tä ja väkinäiseltä yritykseltä luoda digitaalisen teknologian hallitsemalle globalisaatiolle jotakin vaihtoehtoista toimin- taa. Nykyinen pariisilainen emeritusprofessori Armand Mat- telart kuitenkin jaksaa esittää”meidän tehtäväksemme” kiel- täytyä ”vääristä kokkapuheis- ta” ja teknoglobaaleista har- hoista”.
Ajatusten taustalla on luetta- vissa vahva usko Ranskan suu- ren vallankumouksen kaikki- voipaisuuteen ihmiskunnan tu- levaisuudenkin viitoittajana.
Mattelartin sanojen mukaan Ranskan vallankumous, ”kal- kyylikielen todentamisen suuri hetki, teki siitä kansalaisten yh- denvertaisuuden sekä yleismaa- ilmallisten arvojen mitan.”
(s.10). Myös tieteen kehitys sai Mattelartin mukaan sysäyksen tästä maailmanhistorian mullis-
tuksesta: ”Oli kuitenkin odotet- tava Ranskan suurta vallanku- mousta, ennen kuin Maan pi- tuuspiirien laskenta, jonka pe- rusteella metri määriteltiin, sai ratkaisunsa” (s.13).
Näin siitäkin huolimatta, että Ranskan vallankumouksen ihanteet vapaudesta ja tasa-ar- vosiuudesta toteutuivat Ameri- kan Yhdysvalloissa paremmin kuin sääty-yhteiskuntien Euroo- passa. Yhdysvallat on Mattelar- tin analyysissa kritiikin kohde, mutta ei Ranskan vallankumo- us, vaikka se tukahdutti alueel- lisia kieliä ja kulttuureja eivät- kä myöskään sosialistiset maat tukahduttaessaan lähes kaiken vapaan kansalaistoiminnan.
Kun muistaa, että Mattelart on työskennellyt keskeisesti Latinalaisessa Amerikassa, ou- doksuttaa hänen vahva eurokes- keisyytensä. Esimerkiksi ame- rikkalaisuuden tarkastelussa odottaisi 2000-luvulla Fukuya- man ja Huntingtonin kritiikin ohella analyysia myös muiden sivilisaatioiden roolista ja esi- merkiksi kiinalaisen ja intialai- sen kulttuurin merkityksestä globalisaation kehitykselle. Ja- pania Mattelart käsitteleekin, mutta lähinnä samaan tapaan kritikoiden kuin Yhdysvaltoja.
”Japanista piti tuleman histroi- an ensimmäinen informaatioyh- teiskunta. Vuonna 1945 käyn- nistynyt kehitys jaettiin neljään toisiinsa limittyvään vaihee- seen” (s.100). Nyt 2000-luvulla olisi ollut kiinnostavaa verrata kehitystä Etelä-Koreassa, jossa uusi digitaalinen osaaminen on edennyt nopeasti, mutta sitä Mattelart ei tee.
Viestinnän sotilaallinen ja geostrateginen näkökulma
Tutustuin Mattelartiin jo vuon- na 1972 Philadelphian yliopis- tossa. Hän ei puhunut englan- tia, mutta esitelmöi espanjaksi.
Mattelart on syntyjään belgia- lainen, mutta työskenteli tuol- loin Allenden Chilessä yhteis- kuntatieteilijänä. Sain häneltä monia kirjoja, joihin Armand kirjoitti minulle omistuskirjoi- tukset ranskaksi ”vallankumo- uksellisella solidaarisuudella”.
Hänen palava sosialismi-inton- sa sytytti minutkin ja autoin mm. hänen ja Ariel Dorfmanin kriittisen Aku Ankka-tutkimuk- sen kääntämisessä mm. suomen kielelle.
Mattelart kuuluu ehdotto- masti länsimaisen, kriittisen Armand Mattelart (2003).Infor-
maatioyhteiskunnan historia.
Vastapaino, Suom. Risto Suik- kanen
Puutteineenkin viestintätutkimuksen klassikko
3/2006u KIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu
266 uKIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu3/2006
viestintätutkimuksen klassik- koihin ja hänen arvostuksensa on laaja varsinkin latinalaises- sa maailmassa. Hänen keskei- nen teemansa on yleensä ollut viestinnän ja informaation soti- laallinen ja geostrateginen poh- timinen ja Yhdysvaltojen ylival- lan kritiikki. Kiinnostavaa täs- säkin teoksessa on sivilisaation ja ajattelun logistiikan historia.
Mattelart esittelee Harold Inni- sin ja Marshall McLuhanin ajat- telua osana uuden sivilisaation mediakäsitteiden historiaa. Kir- jan kääntäjä on ilmeisesti teh- nyt oikean ratkaisun telekom- munikaation kääntämisessä
”kaukoviestinnäksi” eikä ”pika- viestinnäksi”, kuten Suomen lainsäädännössä aikanaan teh- tiin.
Wigipedian puuttuminen yksipuolistaa analyysiä
Puutteeksi kirjassa kuitenkin näen wikipedian problematii- kan puuttumisen kokonaan, v aikka Mattelart pohtiikin vuonna 1895 Brysselissä perus- tetun kansainvälisen bibliograa- fisen instituutin toimintaa (s.40) ja ensyklopedistien filosofisia periaatteita vuodelta 1772 (s.
24). Voi olla, että kirjan kirjoit- tamisen aikaan wikipedia ei vie- lä ollut levinnyt nykyisiin mit-
toihinsa. Käsitykseni mukaan esimerkiksi juuri wikipedia on oivallinen esimerkki siitä, että elämme todella uudenlaista, globaalin informaatioaikakau- den todellisuutta, vaikka sitä kuinka radikaalisti arvostelisi.
Kirjan henki heijastaa hyvin ranskalaista ei-asennetta maail- man nopealle muutokselle.
Tämä vain tuntuu kovin tyhjäl- tä sen todistusaineiston valos- sa, mitä Ranskan ja muiden maiden kaduilta ja yliopistois- ta on viime aikoina nähty. Mat- telart uskoo silti yliopiston voi- maan jälkiteollisen yhteiskun- nan kritiikin harjoittamisessa:
”Yliopisto ei ole enää karismaat- tisen yhteisön pyhättö vaan tek- nokratian vastaisen yhteiskun- nallisen liikkeen kehto. Kun opiskeleva nuoriso lähti liike- kannalle tämän täydessä hajoa- mistilassa olevan laitoksen po- liittisen ja hallinnollisen pää- töksenteon jäykkyyttä vastaan, se paljasti yhteiskunnallisten konfliktien luonteen ohjel- moiduissa yhteiskunnissa”
(s.85).
Teos herättää lukijassa vastakysymyksiä
Mattelartin näkemykset herättä- vät ilkeitä vastakymyksiä. Mik- si suuri osa Ranskan kyvyk-
käimmistä tietotekniikan alan tutkijoista on siirtynyt työsken- telemään parjattuun Yhdysval- toihin? Miksi eurooppalaisen yliopiston uudistuminen näyt- tää etenevän pragmaattisemmin Englannissa kuin Ranskassa tai Saksassa? Miksi Mattelart ei esittele sellaisia uusia ja kiistel- tyjä käsitteitä kuin moniluku- taidot tai moniälykkyys? Sellai- set yritysmaailmaa, terveyden- hoitoa ja sotilaallista toimintaa mullistavat toiminnot kuin e- oppiminen eivät häntä kiinnos- ta. Miksi hän ei kerro, miksi juuri Ranskassa monikultturi- suuden ristiriidat ovat niin kär- jekkäitä ja väkivaltaisia, mutta eivät esimerkiksi Yhdysvallois- sa?
Kirja ansaitsee kyllä tulla lu- etuksi eikä esittämäni kritiikki mitenkään vähennä vanhaa ys- tävääni kohtaan tuntemaani ar- vostusta. Kirjan ajatukset toimi- vat vasta-ajatusten katalysaat- toreina. Vastauksia globalisaa- tion ja digitaaliseen älykkyyden haasteisiin (Gardnerin esiinnos- tama käsite) voi kyllä hakea muualtakin kuin jälkiuusva- semmistolaisesta maailmanke- hityksen tulkinnasta.
TAPIO VARIS
