Asiakkaan kotona tehtävä päihdetyö : Malli jalkautuvan päihdetyön hankesuunnitelmasta

(1)

ASIAKKAAN KOTONA TEHTÄVÄ PÄIHDETYÖ Malli jalkautuvan päihdetyön hankesuunnitelmasta

Eija Korpihalkola ja Elina Mattila

Opinnäytetyö, syksy 2017 Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

(2)

Korpihalkola, Eija & Mattila, Elina.

Asiakkaan kotona tehtävä päihdetyö. Malli jalkautuvan päihdetyön hankesuunnitelmasta.

Pori, syksy 2017, 56, 3 liitettä.

Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pori. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).

Kehittämispainotteisen opinnäytetyön tavoitteena on luoda hankemalli jalkautuvasta päihdetyöstä. Opinnäytetyötä ei ole tehty yhteistyössä työelämän kanssa.

Teoreettisessa osiossa käsitellään hankkeen suunnittelemista alusta loppuun ja käytetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja haastatteluja työn perustana. Han- kimme teoriatietoa hankesuunnitelman tekemisestä ja alkoholista ilmiönä ja sen perusteella kehitettiin malli kotona tehtävästä päihdetyöstä.

Opinnäytetyön tuloksena on jalkautuvan päihdetyön malli, jossa työmenetelmänä on varhainen puuttuminen. Hankemallissa olennaista on puuttuminen alkoholin käyttöön ennen riippuvuuden syntymistä.

Asiasanat: jalkautuva päihdetyö, alkoholi, varhainen puuttuminen, hankesuunnitelman tekeminen.

(3)

Korpihalkola, Eija and Mattila, Elina.

A model of outreach substance abuse work at client’s home.

56 p., 3 appendices. Language: Finnish. Autumn 2017. Diaconia University of Applied Sciences.

Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services.

The purpose of this development-oriented bachelor's thesis was to create a project plan for the home substance abuse work as a part of outreach social work.

The theoretical framework of the study consists of alcohol as a phenomenon and completing a project plan. For the study, the material was collected by de- scriptive literature reviews and by means of interviews.

As a result of the study was completed a model of outreach social work. The model is meant to substance abuse work at the client’s home. The work method and the focus are on early intervention and outreach substance abuse work.

The essential of the model is to intervene the person’s alcohol usage before the substance dependence or being addicted and quit the use before the harmful consequences.

Keywords: home substance abuse work, alcohol, early intervention, completing of a project plan.

(4)

1 JOHDANTO ... 6

2 HANKE RAKENTUU PALA PALALTA ... 7

2.1 Hyvä hankesuunnitelma on tekemisen perusta ... 8

2.2 Hanketoiminnan rahoittaminen ... 9

2.3 Hankkeen tavoite ohjaa toimintaa ... 10

2.4 Hanke tarvitsee motivoituneen henkilöstön ja riittävät resurssit ... 11

2.5 Hanketyön haasteita ... 12

3 HANKEIDEANA ALKOHOLIN KÄYTTÖÖN PUUTTUMINEN ... 15

3.1 Alkoholiriippuvuus ja siitä syntyvät haitat... 16

3.2 Päihdepalvelujen järjestäminen Suomessa ... 17

3.3 Varhaisen puuttumisen avulla irti alkoholista ... 18

3.3.1 Puheeksi ottamisen käytäntö ... 18

3.3.2 Mini-interventio ... 20

3.3.3 Motivoiva haastattelu ... 21

3.3.4 AUDIT-testi ... 23

4 JALKAUTUVAN PÄIHDETYÖN HANKEMALLI ... 26

4.1 Uudenlaisen päihdepalvelumallin tarpeen kartoittaminen ... 26

4.2 Organisaatio koostuu ammattilaisista ... 27

4.3 Tavoitteellista toimintaa ... 28

4.3.1 Asiakassuhteen käynnistyminen ... 29

4.3.2 Päihdetyötä asiakkaan mukavuusalueella ... 29

4.3.3 Työmenetelmänä varhainen puuttuminen ... 30

4.3.4 Palveluohjaus tukena asiakastyössä ... 30

4.4 Hankemallin riskit ja niiden hallinta ... 32

4.5 Hankemallin arviointiperusteet ja toteutuskelpoisuus ... 32

5 POHDINTA ... 33

LÄHTEET ... 35

(5)

LIITE 2: Päihteidenkäyttö puheeksi -kyselylomake LIITE 3: Hankesuunnitelma

(6)

1 JOHDANTO

Maailman terveysjärjestö WHO on todennut alkoholin aiheuttavan kolmanneksi eniten sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia maailmanlaajuisesti (Sailas 2013, 195). Suomessa on arvioiden mukaan noin 500 000 alkoholin riskikäyttäjää ja se aiheuttaa merkittävän osan työikäisten kuolemista (Alkoholiongelmaisen hoito.

Käypä hoito 2015). Suomessa vuonna 2015 päihdehuollon menot olivat noin 202 miljoonaa euroa, jotka kasvoivat vuoteen 2014 verrattuna noin 5,6 %. Vuonna 2013 julkiselle sektorille kohdistuneet alkoholin haittakustannukset olivat arviolta 887—1089 miljoonaa euroa, jotka koostuivat pääosin haittojen hoitamisesta ja korjaavasta työstä. Kustannuksista 25 % kohdistui alkoholin käytöstä aiheutunei- siin sosiaalihuollon menoihin ja 13 % kohdistui erikoissairaanhoitoon, perusterveydenhuoltoon ja avohoidon kuluihin. (Jääskeläinen, Virtanen & Räikkönen 2016, 34—35,37.)

Kehittämispainotteisen opinnäytetyön taustalla on ongelma, joka kaipaa ratkaisua. Ennen ongelman ratkaisua mietitään mistä ongelmassa on kyse. Jos ongelma on väärin ymmärretty niin hyvätkään tiedonkeruumenetelmät eivät tuota oikeaa ratkaisua. (Kananen 2012,13.) Opinnäytetyön tavoitteena on palvella päihdepalveluita kehittäviä tahoja ja luoda uudenlainen päihdetyön hankemalli.

Idea jalkautuvasta päihdetyöstä on syntynyt päihdetyötä tehdessä ja työharjoitte- lujaksojen aikana. Ajatus ihmisen kamppailusta yksinään alkavan päihdeongel- man kanssa antoi lopullisen suunnan opinnäytetyölle. Perehdyimme aiheeseen lähes koko opiskelujen ajan ja yritimme aktiivisesti saada yhteistyökumppania.

Usea taho koki asian tärkeänä, mutta resurssit eivät riittäneet uuteen projektiin ryhtymiseen. Suunnitteilla oleva sosiaali- ja terveysalan uudistus koettiin tällä het- kellä kehittämistyötä rajoittavaksi tekijäksi.

Kehittämispainotteisen opinnäytetyön tarkoituksena on luoda jalkautuvan päih- detyön hankemalli, jonka työmenetelmä on varhainen puuttuminen. Keräsimme tietoa opinnäytetyöhön kirjallisuuskatsauksen ja haastattelujen avulla.

(7)

2 HANKE RAKENTUU PALA PALALTA

Projekti eli hanke on ajallisesti ennalta määriteltyä, aikataulutettua ja tuloksiin pyr- kivää toimintaa. Hanke on ainutkertainen ja tavoitteena on todetun ongelman rat- kaiseminen tai idean kehittäminen käytännön toiminnaksi. Kehittämisen tarve voi syntyä yksittäisen ammattilaisen kokemuksesta muuttaa olemassa olevia toimintatapoja toimivammiksi. Onnistuneella hankkeella on pysyviä vaikutuksia. (Lea- der Suupohja.)

Hanke koostuu vaiheista: ideointi- ja esisuunnitteluvaihe, suunnitteluvaihe, käyn- nistysvaihe, toteutusvaihe, tulosten esittämisvaihe, arviointivaihe sekä käyttöön- otto- ja seurantavaihe. Hankkeen esisuunnittelu- ja ideointivaiheessa tutkitaan jo olemassa olevaa tutkimustietoa kehitettävästä aiheesta ja käytetään aikaa uuden idean kehittelemiseen. Esisuunnitelman aikana mietitään uudistaako idea toimintaa, palvelua vai järjestelmää ja mitkä ovat käytettävissä olevat resurssit. Lisäksi pohditaan mistä hankitaan tarvittavaa osaamista, sopiiko idea muuhun yksikön toimintaan samalla muistaen mihin hankkeella pyritään. (Heikkilä, Jokinen & Nur- mela 2008, 58—59.)

Hanketoiminnan tarkoituksena on kehittää uusia toimintatapoja tai palveluita, joiden tarkoitus on jäädä toiminnan osaksi hankkeen päättymisen jälkeen. Hanke- työhön palkataan työntekijä, joka tuo lisäresurssin toimintaan samalla luoden mahdollisuuden tehokkaaseen kehittämiseen. Hanketyöskentely tarjoaa monen- laisia mahdollisuuksia oppimiseen ja ammattimaisuuden kehittymiseen, koska siihen liittyy raportointia, dokumentointia ja oman toiminnan jatkuvaa arviointia.

Hankkeet luovat uusia näkökulmia ja lisäävät tietoisuutta alan toimintaympäris- töistä. Yhteistyön luominen on tärkeä osa hanketyöskentelyä, josta hyötyvät sekä työntekijä että yhdistys. Hankkeet rohkaisevat yhdistyksiä kokeilemaan uusia toimintatapoja ja vanhoja toimintoja herätellään uudelleen käyttöön. (Ruusuvirta, 10—11.)

Haastattelimme Leader Karhuseudun hankeasiantuntija Raisa Rantaa hanke- suunnittelusta ja -työskentelystä. Hänen mukaansa hankkeiden merkitys palveluiden kehittäjänä on suuri, koska kunnilla ei ole taloudellisia resursseja kehittää

(8)

palveluita tarpeen vaatimassa tahdissa. Kehittämistyössä eli uusien toimintatapojen kokeilussa hankkeilla on yhteiskunnallisesti suuri merkitys. Hanketoimin- nalla mahdollistetaan lisäresurssien käyttö ja ulkopuolinen rahoitus. Haasteena on kehitettyjen toimintamallien jatkuminen hankerahoituksen päätyttyä. (Raisa Ranta, henkilökohtainen tiedonanto 25.10.2017.)

2.1 Hyvä hankesuunnitelma on tekemisen perusta

Hankesuunnitelman alussa esitellään kehittämiskohteen nykytilannetta, uuden idean syntyprosessia ja mihin kehittämisellä pyritään vaikuttamaan. Kehittämisen tarpeellisuutta perustellaan aiemmilla tutkimustuloksilla tai selvityksillä, jotka tuo- vat kehittämiseen tutkimuksellisen otteen. Kehittämiskohteen perusteellinen tut- kiminen tuo varmuutta muutoksen välttämättömyydestä ja samalla hankkeen tär- keyden perustelu rahoittajalle helpottuu tutkimustulosten läpikäymisen myötä.

(Heikkilä, Jokinen & Nurmela 2008, 71—72.)

Hankesuunnitelman laatiminen aloitetaan suunnitteluvaiheesta, jonka huolellinen tekeminen säästää aikaa ja rahaa sekä auttaa tulevista vaikeuksista selviämi- sessä. Suunnitteleminen jää helposti vähälle huomiolle, koska tuloksia halutaan saavuttaa nopeasti. Suunnitteluvaiheessa mietitään tapa toimia, tarvittavat resurssit, aikataulutus ja käytettävissä olevien resurssien tehokas kohdistaminen.

Hankkeen suunnittelu alkaa sen jälkeen, kun idea on todettu toteuttamiskel- poiseksi. Hankesuunnitelman avulla työskennellään kohti toiminnalle luotuja tavoitteita. Kirjallinen hankesuunnitelma toimii työkaluna: toteutuksessa, toiminnan toteutumisen valvonnassa, tavoitteiden kuvaajana, työntekijöiden vastuualueiden määrittäjänä, päätöksenteon perustana, hankkeen tiedotuskanavana ja luotujen tavoitteiden arvioinnissa. Hankesuunnitelmaa muutetaan hankkeen toteutusvaiheessa kehittämistarpeiden ilmentyessä. (Heikkilä, Jokinen & Nurmela 2008, 68—69.)

(9)

Hyvän hankesuunnitelman edellytyksenä on määrätietoisesti kohti tavoitetta kul- kevat hanketoimijat ja saumaton tiedonkulku. Onnistuneessa hankesuunnitelmassa tavoitteet on ilmaistu selkeästi ja realistisesti. Aikataulu suunnitellaan rea- listiseksi ja koko hankkeen ajan kattavaksi. Hankkeen toiminnassa korostuu toimiva johtamismalli ja organisaatio. Osapuolten roolit ja vastuut määritellään sel- keästi ja toiminta perustuu aitoon yhteistyöhön. Hyvin tehdyssä hankesuunnitelmassa resurssit määritellään riittäviksi suhteessa tavoitteisiin ja tuloksiin. Resurs- sien eli palkkojen, materiaali- ja -tarvikekulujen sekä ostopalveluiden pohjalta lasketaan hankkeelle budjetti. (Silfverberg 2007, 6—7.)

2.2 Hanketoiminnan rahoittaminen

Hankkeen suunnitteluvaiheessa laaditaan budjetti eli talousarvio, joka on välttä- mätön päätöksenteossa ja kannattavuuden arvioinnissa. Ulkopuolista rahoittajaa haettaessa talousarvio on välttämätön. Hankkeessa on arvioitava kustannuksia, koska samanlaista työtä ei ole tehty aikaisemmin. Kustannukset jaetaan omiin kustannuslajeihinsa: palkat, sivukulut, laite- ja materiaalikulut sekä markkinointi- ja matkakulut. Kustannusarvioon merkitään mahdolliset tuotot ja omarahoitus- osuus. Ulkopuoliset rahoituslähteet jaetaan kolmeen ryhmään: julkisiin rahoitus- lähteisiin (esimerkiksi EU, Sosiaali- ja terveysministeriö, kunnat), yksityisiin rahoi- tuslähteisiin (esimerkiksi säätiöt, rahastot, yhdistykset) ja hankkeen tulorahoituk- seen (esimerkiksi osallistumismaksut). Rahoitusta haettaessa selvitetään mihin kyseinen rahoitusmalli on tarkoitettu. Hakuohjeita ja –aikoja on noudatettava tarkasti hankkeen rahoitusehtojen täyttämiseksi. Kustannussuunnitelma on tärkeä osa hankesuunnitelmassa. (Heikkilä, Jokinen & Nurmela 2008, 83—84.)

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA on sosiaali- ja terveysminis- teriön yhteydessä toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. STEA avustaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen hankkeita. Avustuksen jaetaan vuosittain tarkistetta- van toimintalinjauksen mukaisesti. Avustuslajit jaetaan kolmeen ryhmään: toiminta-avustus, investointiavustus ja hankeavustus. Hankeavustusta myönnetään uusien toimintatapojen kehittämiseen. Hankeavustusta käytetään toiminnasta

(10)

syntyneisiin kuluihin, hankintoihin ja yleiskuluihin. (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus, 22.)

2.3 Hankkeen tavoite ohjaa toimintaa

Hankkeen toimintaa edistää selkeät tavoitteet ja kehittävä työote koko prosessin ajan. Aikaisempi kokemus hanketyöstä helpottaa työskentelyä, koska kaikkea tietoa ei tarvitse etsiä. Hyvän hankkeen onnistumisen edellytyksenä on se, että suunnitteluun on varattu tarpeeksi aikaa. Hanketoimijoiden huolellinen perehdyt- täminen tavoitteisiin, aikatauluihin ja kehittämistoimintaan ovat oleellisia tavoitteiden saavuttamisessa. (Ruusuvirta. Hanketyön haasteet ja mahdollisuudet, 14—

18.)

Hanketyötä tekevien on ymmärrettävä hankkeen kokonaistavoite. Tavoitteita asetettaessa pohditaan ja arvioidaan kehittämisen painopiste. Kehittämisen tavoitteet lajitellaan tulostavoitteiksi ja vaikutustavoitteiksi. Tulostavoitteet tarkoitta- vat sitä, mikä on hankkeen tavoiteltava lopputulos eli mitä se tuottaa päätyttyään tai mikä on tuotoksen hyöty. Vaikutustavoitteet ovat selkeästi mitattavia ja arvioi- tavia. Hankkeen välitavoitteet motivoivat tehokkaaseen työskentelyyn, koska päätavoite voi tuntua alkuvaiheessa kaukaiselta. Hanketavoitteet rajataan selke- ästi, koska rajallisten resurssien puitteissa useaa kohdetta ei voida kehittää sa- manaikaisesti. Hankkeen tavoitteet asetetaan tärkeysjärjestykseen, jotta hanke ei laajene liian suureksi. Tavoitteet ovat realistisen haasteellisia, ajallisesti rajat- tuja, tuloskeskeisiä, mitattavia, selkeitä ja saavutettavia. (Heikkilä, Jokinen & Nur- mela 2008, 73—74.)

Tavoitteiden tarkka määritteleminen ja suunnitelma auttavat tarvittavien resurssien arvioinnissa. Hankkeen toteutusaikatauluun asetetaan käynnistys-, päätty- mis- ja seuranta-aika, joiden avulla arvioidaan tarvittavia resursseja, työn etene- mistä ja seurantaa. Toteutussuunnitelma muuttuu työskentelyn edetessä, joten sitä ei voida aivan tarkalleen tehdä hankkeen alussa. Hankkeen arviointi eli eva- luointi auttaa suuntaamaan tehtäviä toimia kohti asetettuja hanketavoitteita. Arvi-

(11)

ointi on tapa ohjata hanketoimintaa projektin ajan ja samalla se parantaa hanke- työskentelyn laatua. Arvioinnin avulla hanketyöskentelyä kehitetään haluttuun suuntaan tekemällä muutoksia toimintaan. Rahoittajat ovat kiinnostuneita resurssien kohdistamisesta ja tulosten saavuttamisesta koko hankkeen ajan. Arvioinnin tukena käytetään hankedokumentteja, saavutettuja tavoitteita ja asiakaslähtöistä kehittämistä. (Heikkilä, Jokinen & Nurmela 2008, 78; 88.)

Raisa Ranta kertoi haastattelussa, että hankesuunnitelma edellä ei voida kehittää toimintaa vaan kehittämisen tarpeen on oltava toiminnan lähtökohtana. Hanke voi olla tarkasti suunniteltua toimintaa tai toteutusvaiheessa elävää hankkeen si- sällöstä riippuen. Raisan mukaan Suomessa on tällä hetkellä meneillään kokei- lukulttuuri, johon hankkeet pystyvät vastaamaan nopealla aikataululla, kun taas julkiset palvelut toimivat hitaammin byrokraattisuuden vuoksi. (Raisa Ranta, hen- kilökohtainen tiedonanto 25.10.2017.)

2.4 Hanke tarvitsee motivoituneen henkilöstön ja riittävät resurssit

Hankkeelle luodaan organisaatio vastaamaan sovitusta aikataulusta ja budjetissa pysymisestä. Hankeorganisaatio tiedottaa kehittämistyössä työskenteleville ja ul- koisille sidosryhmille. Toimivassa organisaatiossa jäsenten osaaminen täyden- tää toisiaan. Keskeisiä hanketoimijoita ovat: tilaaja, ohjausryhmä, hankepääl- likkö, hankesihteeri ja muut kehittämistyöhön osallistuvat tahot. Hankkeen käyn- nistämisvaiheessa toimijoiden tehtäväkuvaukset, vastuut ja työtehtävät jaetaan tarkasti. Hankepäällikkö huolehtii hankkeelle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta suunnitelman mukaisesti. Hän vastaa myös henkilöstön ja sidosryhmien osallistamisessa sekä sitouttamisessa. Hankepäällikön lisäksi ohjauksesta vastaa ohjausryhmä. Ohjausryhmä nimetään suunnitteluvaiheessa ja sen tehtäviin kuuluu valvoa ja seurata hankkeen etenemistä, budjetissa pysymistä sekä tavoitteiden toteutumista. Ohjausryhmään kuuluu sidosryhmiin kuuluvia henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita hankkeen tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Määrä- tietoisesti tavoitteisiin pyrkivässä hankkeessa henkilöstö on motivoitunutta ja kan-

(12)

taa vastuuta tavoitteiden saavuttamiseksi. Mielenkiintoiset työtehtävät, tasapuo- linen delegointi ja vastuu sitouttavat henkilöstön hankkeeseen. (Heikkilä, Jokinen

& Nurmela 2008, 75—76; 92; 102—103.)

Tiedonkulun toimijoille ja yhteistyökumppaneille sekä toisinpäin on oltava sauma- tonta ja nopeaa. Sähköiset viestimet ovat aikaa säästävä kanava tiedonvälityk- sessä, mutta tehokkaimmin viestit menevät perille oikeanlaisina face to face - tapaamisissa. Hankkeissa kehitetään asiakaslähtöisiä palveluita, joiden tarkoitus on jäädä osaksi toimintaa hankkeen päätyttyä. (Ruusuvirta. Hanketyön haasteet ja mahdollisuudet, 14—18.)

Raisa Rannan mukaan motivoitunut ohjausryhmä tiedottaa, tukee ja innostaa.

Huonoimmillaan tapaamiset ovat vain yksipuolista tiedonjakoa. Ohjausryhmän ja yhteistyökumppaneiden motivointi on yleensä helppoa, koska hankkeen toiminta tuottaa heillekin hyötyä. (Raisa Ranta, henkilökohtainen tiedonanto 25.10.2017.)

2.5 Hanketyön haasteita

Hankkeen toimijat ovat erilaisia ja työpanokset vaihtelevat resursseista riippuen.

Suuressa organisaatiossa hanketyöntekijä saa tukea muita työntekijöiltä, mutta pienessä työyhteisössä vastuu jää yksittäiselle työntekijälle. Pienet hanketoimijat tarvitsevat runsaasti tukea toiminnan aloittamiseen, hankekäytäntöjen opettele- miseen ja käytännön toimintaan. Hanketyöntekijän sairastuminen voi aiheuttaa hanketyön pysähtymisen, mikäli riskiin ei ole varauduttu ajoissa sijaisen hankki- misella ja perehdyttämisellä. Hanketyön haasteena on byrokraattisuus, johon liittyy selvitysten tekeminen ja hanketyön kirjallinen raportointi. Hanketoiminnasta syntyneen toiminnan, mahdollisuuksien ja tietotaidon siirtäminen yhdistyksen re- surssiksi on hankalaa hankkeen loppumisen jälkeen, mikäli työntekijä ei jatka yh- distyksessä töissä. Kunnat ostavat hankkeilta rahoitusosuutta vastaan palveluita, joka voi johtaa siihen, ettei palveluista haluta hanketoiminnan päättymisen jäl- keen maksaa enempää kuin aikaisemminkaan. Hankkeen alussa toimijat sitou- tetaan toimintaan siten, että kehitetyt palvelut jatkuivat hankkeen päättymisen jäl- keenkin. (Ruusuvirta. Hanketyön haasteet ja mahdollisuudet, 12—14.)

(13)

Raisa Rannan mukaan hanketyön haasteena on työntekijöiden sitouttaminen määräaikaiseen toimintaan. Työntekijät kaipaavat taloudellista turvaa, jonka vuoksi pitkäaikaisen työpaikan saatuaan he lähtevät pois hanketyöstä. Uuden työntekijän etsiminen ja perehdyttäminen kuluttavat runsaasti hankeresursseja.

(Raisa Ranta, henkilökohtainen tiedonanto 25.10.2017.)

2.6 Riskien määrittely auttaa selviytymään ongelmatilanteissa

Hankkeen riskitekijät voivat olla joko ulkoisia tai sisäisiä. Ulkoisilla riskeillä tarkoitetaan niitä tekijöitä, jotka eivät ole hankkeen vaikutusvallassa, kun taas sisäiset riskitekijät johtuvat hankkeen toteutustavasta. Hankkeen suunnitteluvaiheessa kartoitetaan mahdolliset riskitekijät, jotka korjataan nopeasti valmiin suunnitelman avulla niiden ilmaantuessa. Kehittämishankkeiden yleisiä riskitekijöitä ovat:

aikatauluongelmat, ylimääräiset kustannukset, markkinatilanteen muutokset, lop- putuloksen heikko laatu ja asiakkaiden heikko saavutettavuus. Riskien toteutuminen ei ole ongelma vaan se, että niiden varalle ei ole tehty suunnitelmia. Ris- kianalyysiin kirjataan mahdolliset riskit, niiden todennäköisyys ja mahdolliset seu- raukset. Analysoinnin jälkeen pohditaan keinoja riskien poistamiseen ja mini- moimiseen. (Silfverberg 2007, 33—34.)

SWOT-analyysi on strategiatyökalu, jonka avulla kartoitetaan vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet. SWOT-analyysissä toimintaa tarkastellaan koko- naisuudessaan tai osa-alueittain. (Lindroos & Lohivesi 2010, 219.) SWOT-ana- lyysia käytetään hankesuunnittelun alkuvaiheessa, sillä sen avulla pystyään ana- lysoimaan, arvioimaan, luomaan toimintalinjoja ja strategisia valintoja. (Montonen

& Powers-Erkkilä 2003, 66).

(14)

TAULUKKO 1. SWOT-analyysi ja apukysymykset (Montonen & Powers-Erkkilä 2003, 66).

VAHVUUDET

(myönteiset sisäiset tekijät)

HEIKKOUDET (kielteiset sisäiset tekijät) - Missä on onnistuttu?

- Ongelman tai tilanteen myön- teiset puolet?

- Tilanteen tarkastelu omasta näkökulmasta

- Mitä tarvitsee parantaa?

- Missä on tehty virheitä?

- Mitä pitäisi välttää tulevaisuu- dessa?

MAHDOLLISUUDET (myönteiset ulkoiset tekijät)

UHAT

(kielteiset ulkoiset tekijät)

- Mitä vahvistetaan?

- Mitkä trendit voisivat olla hyö- dyksi?

- Millaisia ongelmia on odotetta- vissa?

- Mitä asioita seurataan?

(15)

3 HANKEIDEANA ALKOHOLIN KÄYTTÖÖN PUUTTUMINEN

Alkoholi on Suomessa käytetyin päihde, koska se on laillinen ja yleisesti hyväk- sytty. Päihteiden käytöstä aiheutuvat ongelmat johtuvat enimmäkseen alkoholista. Alkoholia käytetään vuosi toisensa jälkeen enenevässä määrin ja ennus- teena on käytön kohoaminen tulevaisuudessakin. Eniten alkoholia nauttivat 20—

29-vuotiaat miehet, joiden kerta-annokset ovat suuria. Alkoholi vaikuttaa ihmisen hermostoon aiheuttaen humalatilan, joka muuttaa käyttäjän arvostelukykyä, mie- lialaa, suorituskykyä ja käyttäytymistä. (Lappalainen-Lehto, Romu & Taskinen 2008, 67.)

Suomessa ja muissa pohjoismaissa alkoholia on käytetty humaltumis- ja viihde- tarkoituksessa jo pitkään. Humalajuomista on pidetty miesten oikeutena, joka on kulttuurissa yleisesti hyväksyttyä vapaa-ajan toimintaa. Alkoholin käyttö lisääntyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen ja kulutus on kasvanut siitä lähtien 1990-luvun lamaa ja vuosia 2008—2010 lukuun ottamatta. 1960-luvulla 70 % juodusta alkoholista oli väkeviä alkoholijuomia eli viinaa. Vuonna 1969 keskioluen tulo kauppoihin ja kioskeihin vaikutti siten, että oluen suosio oli hetkellisesti noin puolet kaikesta juodusta alkoholista. 1980-luvun lopulta oluesta on tullut kulute- tuin alkoholijuoma, mutta tilastoimaton tuontialkoholi aiheuttanee suurimman ongelman nykyään alkoholin kulutuksen suhteen. Suomalaiset käyttävät eniten alkoholia vapaa-ajalla ja viikonloppuisin, mutta runsain käyttö tapahtuu juhlapyhien aikana. Ruokajuomana alkoholia käytetään vähäisesti. (Österberg 2013, 17—

21.)

Suomessa alkoholin kulutus on eurooppalaista keskitasoa, mutta ongelmana on suuri kertakulutus eli humalajuominen. Alkoholin kokonaiskulutus on hieman vä- hentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. (Alkoholiongelmaisen hoito. Käypä hoito - suositus 2015.) Vuonna 2015 alkoholijuomia hankittiin yli 15 vuotiaita henkilöitä kohden 972 eurolla, joka tarkoittaa määrällisesti 10,8 litraa 100 prosenttista alkoholia. Tilastotietoihin lasketaan Alkon myynti ja tukkumyyjien toimitukset jälleen- myyjälle eikä niissä ole huomioitu kotivalmistusta tai ulkomaantuontia. (Jääske- läinen, Virtanen & Räikkönen 2016, 20.)

(16)

3.1 Alkoholiriippuvuus ja siitä syntyvät haitat

Alkoholi virkistää ja luo käyttäjälleen mielihyvää sekä positiiviseksi koettuja tun- netiloja. Positiiviset juomiskokemukset aiheuttavat sen, että alkoholia juodaan yhä uudelleen ja useiden juomiskertojen jälkeen syntyy alkoholiriippuvuus, joka on rinnastettavissa huumeriippuvuuteen. Alkoholiriippuvuus syntyy, koska alkoholi muokkaa käytön aikana aivojen mielihyvätoimintoja aiheuttaen positiivisia tuntemuksia. Alkoholismista eli alkoholiriippuvuudesta puhutaan silloin, kun käyt- täjä ei pysty hallitsemaan käyttöään. Alkoholia runsaasti käyttävän aivot tottuvat alkoholinkäyttöön, jonka seurauksena kehittyy toleranssi eli alkoholin humallut- tava vaikutus vähenee. Alkoholin aiheuttamat mielihyvävaikutukset voimistuvat herkistymisen myötä. Sopeutumisilmiöt vaikuttavat alkoholiriippuvuuden syntymiseen ja suurempien alkoholimäärien nauttimiseen, kunnes juomisesta tulee pa- konomaista toimintaa. Alkoholiriippuvainen ei pysty hallitsemaan juomistaan eikä kieltäytymään alkoholista. Käytöstä aiheutuu sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja koskettaen sekä käyttäjää että hänen lähipiiriään. Alkoholi muuttaa keskusher- moston toimintaa, joka johtaa alkoholille tyypillisiin käyttäytymismuutoksiin. Alko- holin pitkäaikainen ja runsas käyttö aiheuttavat elimellisiä sekä aineenvaihdun- nallisia sairauksia. Alkoholihaitat voivat kohdistua joko käyttäjään tai sivullisiin, koska humala on usein syynä tapaturmiin ja väkivaltaisiin tekoihin. (Kiianmaa 2013, 43—44, 48, 50.)

Lokkila ja Memarisara (2013) ovat käsitelleet opinnäytetyössään päihdetyönteki- jöiden käsityksiä päihteidenkäyttäjien syrjäytymisestä. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja haastattelut toteutettiin Läntisellä-Uudella- maalla sijaitsevassa yksityisessä päihdehuollon laitoksessa. Tutkimuksessa selvisi, että päihteiden käytöllä on suoranaisia vaikutuksia sosiaaliseen elämään.

Päihteiden käyttäjien sosiaaliset suhteet koostuvat lähinnä muista käyttäjistä, koska muut ihmissuhteet ovat menetetty. Päihteidenkäyttäjien kesken solmitut kaverisuhteet eivät ole pysyviä, koska ne eivät perustu aitoon ihmissuhteeseen ja lopulta käyttäjä jää yksin. (Lokkila & Memarisara 2013, 36, 46.)

(17)

3.2 Päihdepalvelujen järjestäminen Suomessa

Päihdehuoltolain (L 41/1986) 6§:n mukaan: Päihdehuollon palveluja on järjestet- tävä yleisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kehittämällä sekä antamalla erityisesti päihdehuoltoon tarkoitettuja palveluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon yleisiä palveluja tulee kehittää siten, että niiden piirissä pystytään riittävästi hoi- tamaan päihteiden ongelmakäyttäjiä sekä tarvittaessa ohjaamaan avun ja tuen tarpeessa oleva henkilö erityisesti päihdehuoltoon tarkoitettujen palvelujen piiriin.

Palvelut tulee järjestää ensisijaisesti avohuollon toimenpitein siten, että ne ovat helposti tavoitettavia, joustavia ja monipuolisia. Päihdehuoltolain (L 41/1986) 3§:n mukaan: Kunnan on huolehdittava siitä, että päihdehuolto järjestetään sisäl- löltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Päih- dehuollon palvelujen ja toimenpiteiden järjestäminen ja kehittäminen kuuluvat sosiaalihuollon osalta sosiaalilautakunnalle ja terveydenhuollon osalta terveyslau- takunnalle.

Päihdepalvelut järjestetään ensisijaisesti matalan kynnyksen avopalveluina, joiden lähtökohtana on asiakkaan omaehtoinen hakeutuminen avun piiriin. Päihde- työtä voidaan toteuttaa liikkuvan eli jalkautuvan palvelun avulla, jossa asiakkaan tukeminen tapahtuu pääasiallisesti hänen omassa kodissaan. Avohoidon palvelut ovat asiakkaalle yleensä maksuttomia, kun taas laitoskuntoutukseen tai vas- taaviin pidempiaikaisiin hoitomuotoihin tarvitaan kunnan maksusitoumus. Kun- tien päihdehuolto on hoitopainotteista, erityispalveluiden käytön tarpeen arviointia, hoitoonohjausta ja kuntouttavaa toimintaa. Kunnallista päihdehuoltoa tarjo- taan: perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, työterveyshuollossa, kouluterveydenhuollossa, neuvoloissa, sosiaalipalveluissa, asumispalveluissa ja kotipalveluissa. Kunnalliset päihdepalvelut järjestetään kunnissa eri tavoin ja eri- tyispalvelut voidaan hankkia ostopalveluina yksityisiltä palveluntuottajilta, järjes- töiltä tai muilta kunnilta. Erityistason päihdetyötä tarjoavat: erikoissairaanhoito, vammaispalvelut, yksityinen terveydenhuolto, A-klinikat, katkaisuhoitoasemat, nuorten päihdepalvelut, ensisuojat, asumispalvelut, päivätoimintakeskukset, kun- toutumisyksiköt ja vankilat. Erityistason päihdepalveluissa arvioidaan ongelmien ja hoidon tarvetta, terapian tarvetta, laitoshoidon- ja kuntoutuksen toteuttamista,

(18)

jälkikuntoutusta sekä moniammatillista yhteistyötä hoitosuhteen aikana. (Holm- berg 2016, 67—69.)

3.3 Varhaisen puuttumisen avulla irti alkoholista

Ihmisten fyysistä, sosiaalista ja henkistä hyvinvointia pyritään edistämään ennalta ehkäisevällä mielenterveys- ja päihdetyöllä. Terveyttä ja hyvinvointia edis- tävässä työssä huomioidaan asiakkaan kokonaistilanne terveydentilakartoituk- sella, koettu hyvinvointi, sosiaaliset suhteet, elinympäristö, toimeentulo ja päih- teidenkäyttö. Edistävässä työssä keskitytään asiakkaan voimavaroihin ja vahvistetaan suojaavia tekijöitä, joiden avulla ehkäistään päihde- ja mielenterveyson- gelmia. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on osa yhteiskunnallista toimintaa, jossa oleellista on yksilövastuun korostaminen hyvinvoinnin aikaansaajina ja yhteiskunnallisina toimijoina. Ennalta ehkäisevässä työssä tärkeintä on luottamus, vastavuoroisuus ja asiakkaan suojaavien tekijöiden korostaminen. Varhai- sen puuttumisen keinoja tarvitaan välittömästi päihdeongelma havaittua ja sen katkaisemiseksi tarvitaan pikaisia toimia. Asiakasta motivoidaan pohtimaan kriit- tisesti tilannettaan, päihteidenkäyttöään ja huomaamaan päihteiden käytön ne- gatiivinen vaikutus elämän kaikille osa-alueille. Varhainen puuttuminen parantaa asiakkaan mahdollisuuksia alkoholinkäytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Al- koholin käyttöön voidaan joutua puuttumaan useamman kerran ja jokainen vä- liintulo edesauttaa muutoksessa. (Holmberg 2016, 8—10.)

3.3.1 Puheeksi ottamisen käytäntö

Päihteiden käytön puheeksi ottamisen on oltava luonteva osa sosiaalityötä ja sitä on tehtävä kaikkien asiakkaiden kanssa. Päihteidenkäyttö ei välttämättä näy ulospäin kuin vasta pitkän käytön seurauksena. Päihteet on otettava puheeksi aina keskusteltaessa asiakkaan kanssa elämäntavoista ja terveyteen liittyvistä asioista. Päihteidenkäyttöön puututaan usein vasta silloin, kun ne ovat aiheutta- neet merkittäviä haittoja käyttäjässä. Päihteiden käytöstä kysytään joko avoimilla

(19)

kysymyksillä tai hyödynnetään valmiita kysely- ja haastattelulomakkeita. (Lappa- lainen-Lehto, Romu & Taskinen 2008, 151—152.)

Elina Renko kirjoitti vuonna 2009 Psykologia lehteen artikkelin Järki, ideologia ja tunteet: sosiaalityöntekijöiden asennoituminen alkoholin käytön puheeksi ottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan. Artikkelissa pohditaan aikuissosiaalityöntekijöi- den asennoitumista alkoholin käytön puheeksi ottamiseen ja käyttöön liittyvissä asioissa. Tutkimuksessaan Elina Renko esitti haastateltaville väittämiä, joiden tarkoituksena oli virittää työntekijöitä arvottamaan alkoholin käytön puheeksi ottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa. Tarkoituksena oli tuoda esiin asenteiksi luul- tuja kannanottoja väitteisiin, sekä asenteiden moninaisuuden tarkastaminen ja sen jäsentäminen. kulutuksen vähentämisen kannalta varhainen puuttuminen sekä suurkulutuksen tunnistaminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Tutkimuksessa haastateltaville esitettiin väittämiä, joiden tarkoitus oli virittää heidän arvottamaa alkoholin käytön puheeksi ottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa eri näkökulmista.

(Renko 2009.)

Haastattelujen tuloksena sosiaalityöntekijöiden asenteet jakautuivat kolmelle ta- solle. Yhteiskunnallinen, voimaannuttava sekä vuorovaikutuksellinen taso. Yh- teiskunnallinen taso tarkoittaa sitä, että puheeksi ottaminen ja neuvonta koetaan sosiaalityöhön kuuluvana velvoitteena. Toiminta perustuu lähinnä työmoraaliin ja oikeaan tapaan toimia. Voimaannuttava taso on yhteiskunnallista tasoa varauk- sellisempi ja siinä tarkoitetaan asioiden mahdollistamista, voimavarojen löytä- mistä ja toimintakyvyn saavuttamista. Puheeksi oton ja neuvonnan katsotaan vaativan yksilönvapauden kunnioittamista ja luottamuksellisen asiakassuhteen, jossa asiakkaalla itsellään on oikeus päättää elämästään. Asiakkaat eivät välttä- mättä ota aihetta esille, vaikka ehkä haluaisivatkin. Tällä tasolla korostuu sosiaa- lityöntekijän oikeanlainen tapa lähestyä puheeksi ottoa ja neuvontaa. Vuorovai- kutuksellisella tasolla puheeksi ottoon ja neuvontaan suhtauduttiin varaukselli- sesti sekä sitä pidettiin asiakasta leimaavana. (Renko 2009.)

(20)

3.3.2 Mini-interventio

Mini-interventio eli lyhytneuvonta on yleinen hoitomenetelmä, jossa kartoitetaan asiakkaan alkoholinkäyttöä ja terveydentilaa. Alkukartoituksen jälkeen asiakkaalle annetaan ohjeita ja esitellään hoitovaihtoehtoja sekä tuetaan asiakkaan itseluottamusta. Mini-interventio on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi vä- hennettäessä alkoholinkulutusta ennen alkoholiriippuvuuden syntymistä. Lyhyt- neuvonnan vaikutus kestää noin 1—2 vuotta, jonka vuoksi seurantaa pitää tehdä vuosittain ongelmallisesti alkoholia käyttävän asiakkaan kanssa. (Koski-Jännes 2013, 125.)

Alkoholin käyttö tulee ottaa puheeksi jokaisen käyntikerran yhteydessä tervey- denhuollossa, koska 90 % aikuisväestöstä käyttää alkoholia. Alkoholin vaikutukset terveydentilaan ovat yhtä tärkeä tekijä kuin liikunta ja ravitsemus. Mini-intervention on empaattista ja vuorovaikutuksellista, jossa asiakkaan on helppo pohtia alkoholinkäyttöään ja sen haittapuolia. Asiakas seuraa alkoholinkäyttöään inter- netin päihdetestien, oma-apuoppaiden ja juomapäiväkirjan avulla, joiden rinnalle järjestetään seurantatapaamisia. Juomapäiväkirjan avulla asiakas seuraa 1—3 kuukauden ajan alkoholinkäyttöään ja sen avulla hän voi vähentää alkoholin kulutusta ja arvioida miten helppoa tai vaikeaa vähentäminen oli. (Holopainen 2013, 136—137.)

(21)

TAULUKKO 2. Mini-interventio RAAMIT (Lappalainen-Lehto, Romu & Taskinen 2008, 157).

MINI-INTERVENTIO LYHYTNEUVONNAN KEHYKSET Rohkeus Luodaan asiakkaaseen rohkeutta ja

positiivisuutta onnistumisen suhteen.

Alkoholitietous Annetaan palautetta ja tietoa

alkoholiasioista asiakas huomioiden.

Apu Avustetaan päätöksessä vähentää

tai lopettaa juominen.

Myötätunto Lämmin, reflektoiva, empaattinen ja ymmärtäväinen lähestymistapa.

Itsemääräämisvastuu Asiakkaan on päätettävä vähentää juomistaan.

Toimintaohjeet Luodaan asiakaslähtöisiä vaihtoehtoisia toimintamalleja.

3.3.3 Motivoiva haastattelu

Motivoivan haastattelun tarkoitus on saada asiakas ratkaisemaan päihteiden- käyttöön liittyvää ristiriitaa, jossa hän haluaa muutosta ja toisaalta jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin. Asiakkaan sisäinen ristiriita ilmenee motivoivassa haastattelussa muutosvastarintana, viivyttelynä, päättämättömyytenä tai haluttomuutena muuttaa päihteidenkäyttöään. Asiakkaalle ei tarjota valmiita ratkaisumalleja tai pakoteta häntä muutokseen vaan asiakas luo tavoitteet ja sitoutuu niihin. Moti- voiva haastattelu toteutetaan yleensä enintään neljän hoitokerran aikana, mutta se toimii lyhyemmissä tai pidemmissäkin asiakaskontakteissa työmenetelmänä.

Motivoivassa haastattelussa asiakkaan voimavaroja vahvistetaan käyttämällä apuna esimerkiksi juomapäiväkirjaa ja tehtäviä. Asiakas palkitaan onnistumisista kannustavalla palautteella. (Koski-Jännes 2013, 126.)

(22)

Motivoiva haastattelu on työtapa, jota käytetään lähestymistapana monenlaisissa elämäntapamuutoksissa. Päihdeongelmaiset asiakkaat koetaan usein haasta- vina hoitomotivaation puutteen vuoksi ja heitä kannustetaan hoitoon keskustelu- jen avulla. Motivoivan haastattelun kulmakivenä on luonteva vuorovaikutus. Hy- vän vuorovaikutussuhteen muodostuminen vaatii luottamusta ja asiakkaan todel- lista kohtaamista. Työntekijän rauhoittuminen asiakaskeskusteluun, katsekon- takti ja kiireetön läsnäolo ovat tärkeitä elementtejä toimivassa vuorovaikutuk- sessa. Motivoivan keskustelun tarkoituksena on saada asiakas puhumaan muutoksen puolesta. Keskeisiä tekijöitä motivoivassa haastattelussa ovat: empatia, asiakkaan sisäisen ristiriidan selkeyttäminen, väittelyn välttäminen, usko asiakkaaseen ja muutosmotivaation vahvistaminen. Asiakkaalle välitetään tunne siitä, että hän työstää ongelmaansa yhteistyössä työntekijän kanssa. Useat epäonnis- tumiset passivoittavat asiakasta, joten työntekijän tehtävänä on herättää asiakkaan usko muutokseen. (Päihteet puheeksi. Muutosvaiheet ja motivoiva lähesty- mistapa.)

Tekniikkatasolla motivoivassa haastattelussa asiakkaalta kysytään avoimia kysy- myksiä, joihin ei voi vastata kyllä tai ei. Asiakasta rohkaistaan puhumaan alkoho- linkäytöstään esimerkiksi kysymyksellä "Mitä ajattelet alkoholinkäytöstäsi?" Koh- taamisten aikana asiakkaalle annetaan vilpitöntä positiivista palautetta. Työnte- kijä hyödyntää keskusteluissa heijastavaa kuuntelua, jossa tarkennetaan ja tar- kistetaan lisäkysymyksillä kerrotun ymmärtämistä. Työntekijä koostaa yhteenvetoja asiakkaan puheesta, jolloin asiakkaalle mahdollistuu tulkintavirheiden korjaa- minen. Asiakkaan kuulluksi tulemisen tunnetta vahvistetaan yhteenvetoja teke- mällä. Motivoivassa keskustelussa työntekijä välttää väittelyä ja hyväksyy asiakkaan oikeuden tehdä elämäänsä liittyvät ratkaisut. Asiakas odottaa työntekijältä ammatillista suhtautumista ja ammattitaitoa. Päihdetyöntekijä keskustelee ystä- vällisesti, mutta suoraan ja rehellisesti. Mikäli muutos ei etene tai asiakas retkah- taa ammattilaisen on säilytettävä empaattinen työote ja löydettävä tilanteesta toi- von elementtejä. Työntekijän tehtävänä on etsiä asiakkaasta muutosmotivaatio keskustelun avulla. (Päihteet puheeksi. Muutosvaiheet ja motivoiva lähestymis- tapa.)

(23)

Maria Rakkolainen (2017) on väitöskirjassaan Motivoivan haastattelun toteutuminen päihdehoidon alkutapaamisissa ja yhteys asiakkaan päihdehaittojen vähen- tämiseen tutkinut motivoivaa haastattelua työskentelymenetelmänä. Tutkimuk- sen tavoitteena oli selvittää missä määrin päihdetyöntekijät käyttävät vuorovaiku- tustyyliä, toimiiko motivoiva haastattelu keskusteluissa ja mitkä tekijät selittävät päihdehaittojen vähentämistä puolen vuoden seurannassa. Tutkimuksesta sel- viää, että motivoivan haastattelun mukainen vuorovaikutus toteutui noin puolessa ensitapaamisista, mutta tekniikoiden käyttö oli usein vajavaista. Arvioiduista 36:sta keskustelusta vain neljässä hyödynnettiin kaikkia motivoivan haastattelun osaamiskriteereitä. Tutkimuksessa selvisi, että motivoivan haastattelun mukainen reflektoiva kuunteleminen tukee asiakkaan sitoutumista hoitoon ja ehkäisee päihdehaittojen syntymistä. (Rakkolainen 2017, 79.)

3.3.4 AUDIT-testi

AUDIT-testi (Liite 1) on varhaiseen alkoholin riskikäyttöön suunniteltu kyselytesti, jonka kehitti parikymmentä vuotta sitten Maailman terveysjärjestö WHO. Testi si- sältää kymmenen kysymystä, joissa on 3—5 vastausvaihtoehtoa kartoittamassa alkoholinkulutusta. Kysymyksistä kolme ensimmäistä liittyy alkoholinkulutukseen.

Neljäs, viides ja kuudes kysymys kartoittavat riippuvuuden oireita ja loput kolme kuvaavat käytön haittoja. (Alho & Öfverström-Anttila 2010, 8—9.)

AUDIT-testillä määritellään alkoholinkäytön riskitasoja. Vähäriskisellä tasolla alkoholin käyttöön liittyvät terveyshaitat ovat vähäisiä. Riskitasolla terveyshaittojen vaara on kasvanut, vaikka merkittäviä oireita tai riippuvuutta ei ole vielä ilmaan- tunut. Alkoholin haitallisella tasolla terveyshaittojen riskit ovat suuret, riippuvuutta ei vielä ole, mutta terveyshaittoja on tunnistettavissa. Viimeisenä on alkoholiriippuvuuden taso, jonka piirteinä ovat: pakonomainen juominen, vieroitusoireet, to- leranssin kasvu ja juomisen jatkuminen haitoista huolimatta. AUDIT-testistä hyö- tyvät erityisesti alkoholin riskikäyttäjät tai haitallisesti käyttävät, jotka voitaisiin ohjata hoitoon ennen alkoholihaittojen syntymistä. Testin tarkoituksena on ehkäistä alkoholiriippuvuuden syntymistä, koska alkoholinkäytön vähentäminen on hel-

(24)

pompaa ennen riippuvuuden syntymistä. AUDIT-testi toimii herättelijänä riskita- son kartoittamisessa. Mahdollisen alkoholiriippuvuuden tunnistaminen AUDIT- testin avulla helpottaa asiakkaan ohjaamista arviointiin ja hoitoon. (Alho & Öfver- ström-Anttila 2010, 6,8.)

Palautteenannon yhteydessä asiakkaan kanssa keskustellaan mistä osa-alu- eesta pisteitä kertyi eniten. Ensimmäisestä osasta saadut pisteet merkitsevät alkoholin käyttötapaan liittyviä riskejä. Toisesta osasta kertyneet pisteet kertovat mahdollisesta alkoholiriippuvuudesta tai sen alkuvaiheesta. Viimeisestä osiosta saadut pisteet ovat merkki alkoholinkäytöstä johtuvista ongelmista. Maksimipis- teet testissä ovat 40 ja riskikäytön raja on 8 pistettä. (Alho & Öfverström-Anttila 2010, 9.)

Alkoholinkulutusta arvioidaan annoskäsitteen avulla. Suomessa yksi alkoholian- nos sisältää noin 12 grammaa alkoholia, joka on: keskiolut (33cl), mieto viini (12cl) tai väkevä juoma (4cl). Alkoholin suurkuluttaja on mies (18—65-vuotias), joka juo yli 24 annosta viikossa tai 7 annosta kerralla. Naisilla suurkulutuksen määrä on yli 16 annosta viikossa tai yli 5 annosta kerralla. Suurkulutusta on myös runsas viikoittainen kertajuominen. (Alho & Öfverström-Anttila 2010, 5.)

(25)

TAULUKKO 3. AUDIT-testin pisteytys, alkoholinkäytön riskitasot, asiakkaalle an- nettava palaute ja interventio (Alho & Öfverström-Anttila 2010, 12).

PISTEET RISKITASO PALAUTE INTERVENTIO

0-7

Vähäriskinen käyttö

Käytön riskit vähäiset

Tiedon antaminen

8-15

Riskikäyttö Käytön riskit kasvaneet

Lyhytneuvonta ja seuranta

16-19

Haitallinen käyttö Käytön riskit suuret

Lyhytneuvonta ja seuranta

20-40

Mahdollinen riippuvuus

Käytön riskit erittäin suuret

Motivoiva haastattelu, laajempi arvio ja hoitoonohjaus

(26)

4 JALKAUTUVAN PÄIHDETYÖN HANKEMALLI

Hankemallimme on lääkkeetöntä jalkautuvaa päihdetyötä, jossa työskennellään varhaisen puuttumisen keinoin. Työn teoreettisena viitekehyksenä on Vantaalla toteutettu KotiKatko-pilottihanke.

SiniVida Oy toteutti KotiKatko-pilottihankkeen Vantaalla vuonna 2010. Tavoit- teena oli motivoida ja tukea asiakkaita päihteiden käytön muutokseen heidän omassa kodissaan. Hankeidean syntymiseen vaikutti säästövelvoite, avohoidon palveluiden lisääminen ja uusien asiakasryhmien sekä asiakkaiden tavoittami- nen. KotiKatko-pilotti tavoitti 85 asiakasta, joista 53 % oli miehiä ja 47 % oli naisia.

Asiakkaista 11:lle aloitettiin katkaisuhoito, jälkikuntoutuksessa oli 53 asiakasta ja joillekin riitti arviointi ja motivointikäynti. Asiakaspalautteen ja kokemusten perusteella päihteidenkäyttö vähentyi tai loppui kokonaan, toimintakyky parani ja ver- taisryhmissä käynti lisääntyi. Palvelumuoto koettiin helposti lähestyttäväksi ja se tavoitti asiakkaita, jotka terveydellisten rajoitteiden vuoksi eivät saavuttaneet muita päihdepalveluita. (Råman 2012b, 4; 8; 19.) Opinnäytetyössään Råman (2012a) toteutti arviointitutkimuksen, jossa selvitettiin KotiKatkon jälkikuntoutuk- sen toimintaa ja asiakkaita. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea KotiKatkon asiakasta, joilla jälkikuntoutuksesta oli kulunut yli puolivuotta. Kaikilla kolmella haastateltavalla elämänhallinta oli parantunut ja he kokivat elämän laatunsa parantuntuneen. Alkoholin käyttö oli haastateltavin mukaan loppunut tai vähentynyt huomattavasti. (Råman 2012a, 86—88.)

4.1 Uudenlaisen päihdepalvelumallin tarpeen kartoittaminen

Haastattelut sopivat erilaisissa tilanteissa käytettäviksi, koska ne ovat helposti muokattavia. Kyselylomake on yksi haastattelun muoto, joka kohdistuu yksilön ajatuksiin käsiteltävästä aiheesta. Haastattelumenetelmistä käytetyin muoto on kyselylomake, jossa oletetaan kaikkien vastaajien käsittävän kysymykset samalla tavalla. (Hirsjärvi & Hurme 2009, 34—35, 44.) Kyselylomakkeen suunnittelun pe- rustaksi tarvitaan tutkimusongelma, johon etsitään vastauksia kysymysten avulla.

Kyselylomakkeen tekemisessä mietitään kohderyhmää ja miten heiltä saataisiin

(27)

parhaiten vastauksia tutkimusongelman ratkaisemiseksi. Kaikki kyselyt vaativat etukäteistyötä, aiheen tuntemusta, kysymyslomakkeen muokkaamista ja kokeilemista. (Ronkainen & Karjalainen 2008, 21—22, 31, 33.)

Olimme syksyllä 2016 mukana Lähde Mukaan! -hankkeen toiminnassa, jossa jär- jestimme Vaihtoehtoiset pikkujoulut porilaisissa lähiöissä. Vaihtoehtoisten pikkujoulujen aiheena oli läheisten päihteidenkäyttö ja puheeksi ottaminen. Tapahtu- mien järjestäminen lähiöissä koettiin parhaaksi mahdolliseksi tavaksi tavoittaa aiheesta kiinnostunutta kohderyhmää. Idean tapahtumiin saimme syksyllä 2016 järjestettävästä Ehyt Ry:n järjestämästä Ehkäisevästä päihdetyön viikosta, jossa teemana oli päihteiden käytön puheeksi ottaminen. Laadimme tapahtumiin kyselylomakkeen (Liite 2), jonka avulla selvitimme vastaajan tyytyväisyyttä elä- määnsä, pitäisikö päihdepalveluita tarjota kotiin ja onko heidän lähipiirissään al- koholiriippuvaisia. Kysely oli anonyymi ja kysymykset kehitettiin sellaisiksi, ettei niiden perusteella voi päätellä kenen vastauksesta on kyse. Anonyymi kyselylomake ja palautus vastauslaatikkoon lisäsivät kyselyn tutkimusetiikkaa. (Ronkai- nen & Karjalainen 2008, 126).

Kyselyn tuloksena saimme palautetta, että jalkautuvalle päihdetyölle voisi olla tarvetta Porissa. Jalkautuva päihdetyö voisi tavoittaa asiakkaita, joilla on korkea kynnys mennä jo olemassa oleviin päihdepalveluihin. Suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä elämänlaatuunsa, mutta he kaipasivat enemmän tapahtumia ja yhtei- söllistä tekemistä lähiöihin. Jokainen tunsi lähipiiristään liiallisesti päihteitä käyt- tävän henkilön. Kyselyn tulokset vahvistivat käsitystämme päihdepalveluiden ke- hittämisen tarpeesta.

4.2 Organisaatio koostuu ammattilaisista

Hankemallin organisaatio koostuu ohjausryhmästä eli hankkeen tilaajasta, rahoit- tajasta ja sosiaali- ja terveysalan palvelutuottajista. Yhteistyötahojen sitoutuminen ja motivoituminen toimintaan on edellytyksenä hankemallin tavoitteiden saa- vuttamiselle. Ohjausryhmä kokoontuu säännöllisesti ja sen tehtävinä ovat: palve-

(28)

lun kehittäminen, tiedottaminen, toiminnan tukeminen sekä ohjaaminen. Kokoon- tumisista tehdään muistio, johon kirjataan käsitellyt asiat ja jatkossa huomioitavat asiat.

Hankemallin raportoinnista. yhteistyötahojen etsimisestä ja tiedottamisesta vastaa hankepäällikkö. Hanketyöntekijät tekevät asiakastyötä, johon hankepäällik- kökin osallistuu tarvittaessa. Palvelun juurruttamiseksi hankkeen päättymisen jäl- keen on tärkeää sitouttaa yhteistyökumppanit osaksi asiakastyötä. Hankemallin toimintaa seurataan hankeraportein ja säännöllisillä kokoontumisilla. Hankera- porttien salassapito ja arkistointi tehdään laissa määritetyin ehdoin. Hankkeen asiakastietojen dokumentointia ja kirjaamista ohjaa laki sosiaalihuollon asiakir- joista (L 254/2015).

4.3 Tavoitteellista toimintaa

Hankemallin tavoitteena on madaltaa päihdepalveluihin hakeutumisen kynnystä ja tarjota asiakkaille esteetön avohuollon palvelu. Palvelun tavoitteena on puuttua suurkuluttajien alkoholinkäyttöön ennen riippuvuuden syntymistä. Alkoholinkäyt- täjät saavat keinoja pohtia kulutusta yhdessä ammattilaisen kanssa. Päihderiip- puvaisille ei riitä hankemallissa käytettävät varhaisen puuttumisen menetelmät, joten heidän kohdallaan palveluohjaus korostuu. Palvelumuodon tarkoitus on tavoittaa ne päihteiden käyttäjät, joita muut päihdepalvelut eivät tavoita. Hankemal- lin tavoitteena on taata asiakkaalle hoidon tarpeen arviointi ja sen jatkumo sosi- aaliohjauksen keinoin. Hankemalli tarjoaa keinoja päihteiden käytön puheeksi ottoon ja ennaltaehkäisee alkoholihaittojen syntymistä. Tavoitteiden toteutumista seurataan asiakastapaamisten, yhteydenottojen ja saadun palautteen perusteella. Palvelua kehitetään jatkuvasti enemmän asiakkaita tavoittavaksi kokeile- malla uudenlaisia toimintatapoja.

(29)

4.3.1 Asiakassuhteen käynnistyminen

Palvelusta tiedottaminen on olennaista asiakkaiden tavoittamisessa. Asiakkaalla ei ole vielä herännyt huoli alkoholin liikakäytöstä, kun varhaista puuttumista tarvitaan. Palvelusta tiedottamisen on oltava informatiivista eikä leimaavaa tai syyt- tävää. Keskeisiä yhteistyötahoja tiedottamisen suhteen ovat työterveyshuolto ja esimiehet.

Asiakassuhde alkaa asiakkaan, yhteistyötahon tai omaisen yhteydenotosta, kun huoli herää alkoholin liiallisesta käytöstä. Yhteydenotto tapahtuu puhelimitse, sähköpostitse tai sosiaalisen median kautta. Yhteydenoton aikana asiakkaan tai omaisen kanssa sovitaan ajankohta, jolloin asiakas tavataan ensimmäisen kerran ja kartoitetaan alkoholin käyttöä.

4.3.2 Päihdetyötä asiakkaan mukavuusalueella

Jalkautuvan päihdetyön mallia toteutetaan asiakkaan mukavuusalueella, joka voi olla koti tai muu asiakkaan valitsema ympäristö. Asiakkaan kohtaaminen hänen omalla alueellaan tekee kohtaamisesta luontevan. Asiakkaan toiveiden mukaan sovitaan tapaamispaikka, mutta suosituksena on työntekijöiden kotikäynti. Asiak- kaan kotona tavattaessa saadaan mahdollisimman realistinen kuva kokonaiselä- mäntilanteesta ja ympäristö luo luottamuksellisen lähtökohdan keskustelulle.

Minna Kuittinen tutki vuonna 2015 eteläsuomalaisen päihdeyksikön työntekijöi- den ajatuksia asiakkaan kotona tehtävästä sosiaalityöstä. Tutkimuksessa selvisi, että päihdetyötä tekevät pitivät kotikäyntityötä laadukkaana ja ammattitaitoa ke- hittävänä palveluna. Jalkautuva työ on tärkeää niiden asiakkaiden saavuttamiseksi, jotka eivät muuten hakeudu palveluiden piiriin. Sosiaalityöntekijät motivoivat asiakkaita selviytymään arjesta itsenäisesti tarjoten samalla siihen apua.

(Kuittinen 2015, 25—26.)

(30)

4.3.3 Työmenetelmänä varhainen puuttuminen

Hankemallin voi toteuttaa itsenäisenä avohoidon palveluna tai hyödyntää palvelun osana. Palvelumallissa asiakkaita tuetaan päihteettömään elämäntapaan varhaisen puuttumisen keinoin ja autetaan heitä arjessa. Asiakkaan kanssa käydään motivoivaa keskustelua ja toimitaan rinnalla kulkijoina sekä tukijoina. Asiakasta autetaan ymmärtämään alkoholinkäyttöään ja kannustetaan häntä vähentämään tai lopettamaan. Asiakkaan toimintakykyä ja arjenhallintaa tuetaan voimavara- lähtöisesti. Jalkautuvassa päihdetyön hankesuunnitelmamallissa käytettäviä varhaisen puuttumisen menetelmiä käsiteltiin tarkemmin luvussa 3.3. Menetelmät ovat: puheeksi otto, mini-interventio, motivoiva haastattelu sekä AUDIT-testi.

Työpaikkojen päihdeohjelmien tarkoituksena on ennalta ehkäistä haittoja ja puuttua varhaisessa vaiheessa työntekijöiden päihteidenkäyttöön. Päihteidenkäyt- töön puuttuminen lisää työturvallisuutta, työhyvinvointia ja on vastuullista toimintaa. Päihteidenkäyttö näkyy työpaikalla väsymyksenä, poissaoloina, vaaratilan- teina tai jopa päihtymystilana, johon puuttumisvastuu kuuluu jokaiselle työyhtei- sössä. Luottamus rakennetaan esimiehen ja työntekijöiden välille työsuhteen alusta lähtien, jotta vaikeistakin asioista keskusteleminen avoimesti on luontevaa.

Päihdeohjelmassa korostuu varhainen puuttuminen ja ennalta ehkäisevät toi- menpiteet. Päihdeohjelmaan kuuluu: tiedottamista, neuvontaa, terveysluentoja ja henkilökunnan elämäntapakyselyjä. (Työturvallisuuskeskus 2012, 4—6.)

4.3.4 Palveluohjaus tukena asiakastyössä

Palveluohjaus on asiakkaan ja ammattilaisen yhteistyössä tapahtuvaa vuorovai- kutusta. Lähtökohtana palveluohjaukselle on se, että asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja ammattilaisen osaaminen tukee ratkaisujen hakemista yhdessä.

Toimivan palveluohjauksen taustalla on oltava avoin vuorovaikutussuhde ja mo- lemminpuolinen luottamus. Perinteisessä palveluohjauksessa: selvitetään asiakkaan palvelutarve, tehdään palvelusuunnitelma, pidetään yhteyttä palveluntuot-

(31)

tajiin, sovitetaan palvelut kokonaisuudeksi tai siirretään asiakas muiden palveluiden piiriin. Ammattilaiselta vaaditaan palvelujärjestelmäosaamista ja palveluiden kokonaisuuksien hallintakykyä. (Hänninen 2007, 12, 15.)

Hankemallissa on tärkeää tiivis yhteistyö paikallisten sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa eli moniammatillisen yhteistyön merkitys korostuu. Varhaisen puuttumisen menetelmät eivät riitä riippuvuuden hoidossa, jonka vuoksi palveluohjauksen merkitys korostuu. Palveluohjaukseen kuuluu ohjaus muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin asiakkaan tarpeiden mukaan. Tarkoituksena on palvelun jatkuvuus ja asiakkaan kokonaisvaltainen huomioiminen elämänlaadun parantamisessa.

Mikaela Toivola tutki Pro gradu -tutkielmassaan miten päihdepalveluiden asiakkaiden palveluohjaus sosiaalipalveluissa toteutuu. Tutkimus on kvantitatiivinen kyselytutkimus ja vastaajiksi valittiin kaikki Lounais-Suomen alueella työskente- levät päihdealan työntekijät, joiden työnkuvaan kuuluu palveluohjaus. (Toivola 2014, 34—35.) Tutkimuksessa 40 % vastaajista piti asiakkaan tapaamista hänen omassa ympäristössään tärkeänä, vaikka työ vaatiikin työntekijältä verkostoitu- mista ja valmiuksia työskennellä erilaisissa ympäristöissä. (Toivola 2014, 50.)

(32)

4.4 Hankemallin riskit ja niiden hallinta

Hankemallin riskejä tarkastellaan SWOT-analyysin avulla, joka on yleinen työkalu hankesuunnittelussa.

TAULUKKO 4 SWOT-analyysi.

VAHVUUDET HEIKKOUDET

- Matalan kynnyksen palvelu - Helppo saatavuus

- Asiakaslähtöinen työskentely - Lääkkeettömyys

- Puutteellinen kustannusarvio - Henkilöstöresurssit

- Yhteistyötahojen sitoutuminen - Aikataulut

MAHDOLLISUUDET UHAT

- Avohoidon lisääminen - Päihdepalveluiden

kehittäminen

- Toiminnan laajentaminen

- Tiedottamisen haasteet

- Palvelu ei jatku hankkeen jälkeen - Asiakasmäärät

- SOTE-uudistus

4.5 Hankemallin arviointiperusteet ja toteutuskelpoisuus

Haastattelimme Porin evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän päihde- ja krimi- naalityön diakonissa Heli Lukkaa ja pyysimme hänen mielipidettään kehittämäs- tämme jalkautuvan päihdetyön hankemallista. Helin mielestä idean arvioiminen vaatisi hankemallin kokeilemista käytännössä. Hänen mielestään jalkautuvalle päihdetyölle on tarvetta, mutta idean toteuttaminen toimisi parhaiten olemassa olevan päihdepalvelun osana eli toimintamallina. Yhteistyökumppaniksi tulisi sitouttaa taho, jossa on ympärivuorokautista toimintaa ja resursseja auttaa asiakasta virka-ajan ulkopuolellakin. Haasteeksi ideassa nousee viestinnän kohdistaminen asiakkaita tavoittavaksi. (Heli Lukka, henkilökohtainen tiedonanto 26.10.2017.)

(33)

5 POHDINTA

Opintojen alkuvaiheessa saimme idean hankesuunnitelmasta, jonka halusimme toteuttaa opinnäytetyönä. Päihdepalveluiden kehittämisen malli syntyi, kun yhdis- timme aikaisemman työkokemuksen ja henkilökohtaiset kokemukset läheisten päihdeongelmista. Teimme opiskelun aikana tehtävät päihdenäkökulmasta samalla kartuttaen ammattitaitoamme. Jalkautuvan palvelun tarve nousi esiin päih- depalveluihin tutustuessamme ja päihteisiin liittyvissä keskusteluissa. Ensimmäi- nen idea opinnäytetyön aiheeksi oli jälkikuntoutuksen toimintamalli kotiin tarjot- tuna, mutta asiaa pohdittuamme koimme varhaisen puuttumisen ja suurkuluttajien tavoittamisen tehokkaammaksi päihdetyöksi kuin korjaavan jälkikuntoutuk- sen. Olemme huomanneet työelämäyhteistyössä, että päihdeongelmainen on usein yksin ongelmansa kanssa ja hänen voimavaransa eivät riitä hakeutumaan päihdepalveluiden piiriin. Jalkautuvan päihdetyön tarkoituksena on mennä asiakkaan luo ja madaltaa avun hakemisen kynnystä.

Aloitimme prosessin viettämällä yhteisen viikonlopun suunnitelmaa luoden ja se antoi raamit opinnäytetyölle. Perehdyimme aiheeseen, keräsimme aiemmin tuot- tamamme materiaalit yhteen ja pohdimme mistä aiheesta etsimme lisää tietoa.

Raportin kirjoittamista varten loimme OneDrive-tiedoston, jossa kirjoittaminen on- nistui reaaliajassa. Pystyimme muokkaamaan yhtä aikaa opinnäytetyötä ja kes- kustelemaan Skypen kautta työhön liittyvistä asioista. Prosessin aikana tapa- simme säännöllisesti ja keskustelimme opinnäytetyön etenemisestä sekä teimme työnjakoa. Käytimme menetelmänä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen lisäksi haastatteluja, jotka toteutettiin kirjallisena kyselynä ja suullisina haastatteluina.

Haastattelimme hankesuunnitelmaosuuteen Leader Karhuseudun hankeasiantuntija Raisa Rantaa ja pyysimme hankeideastamme palautetta Porin evankelisluterilaisen seurakunnan päihde- ja kriminaalityön diakonissa Heli Lukalta.

Yritimme aktiivisesti etsiä opinnäytetyön aiheesta kiinnostunutta yhteistyötahoa, mutta sellaista ei löytynyt. Hankeidean kehittäminen ilman yhteistyökumppania tuntui aluksi haastavalta ja suunnitelman toteutus vei paljon aikaa. Pohdimme monesti olisiko opinnäytetyön tulos hankesuunnitelma vai toimintamalli. Epäi-

(34)

limme useaan otteeseen aihevalintaamme, mutta saimme kannustavaa palautetta opettajilta jatkaa aiheen työstämistä. Opinnäytetyön tekeminen parityönä oli alusta asti selvää ja yhteinen ajatusmaailma loi edellytykset yhteistyölle. Työs- kentelytapamme eroavat toisistaan, jonka koimme työtä ja oppimista rikastutta- vana asiana. Asioiden käsittely yhdessä ja näkökulmien jakaminen auttoivat tiedon sisäistämisessä sekä käsittelyssä. Yhteistyömme sujui mutkattomasti koko prosessin ajan. Haasteita toi opinnäytetyön materiaalin yhteen kasaaminen tiu- kassa aikataulussa muiden opintojen ja harjoittelujen lomassa. Prosessia helpotti aiemmin kertynyt materiaali ja selkeä hankemalli-idea.

Mielestämme jalkautuvaa päihdetyötä tulisi tehdä enemmän, koska se madaltaisi hoitoon hakeutumisen kynnystä. Lääkkeet eivät ole ratkaisu alkoholista eroon pääsemiseksi tai vähentämiseksi vaan ainoastaan keino hoitaa alkoholin käy- töstä aiheutuneita oireita. Väliaikaisessa käytössä lääkkeet ovat hyvä lisä hoitoon, mutta riippuvaisesta henkilöstä tulee helposti monipäihdeongelmainen hoi- tojakson jälkeen. Kuntoutuminen alkoholiriippuvuudesta vaatii asiakkaan elämän kokonaisvaltaista tarkastelua, koska taustalla voi olla muitakin tukea vaativia asioita.

Opinnäytetyöprosessin aikana verkostoiduimme porilaisten sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa ja ammattitaitomme kehittyi uusien näkökulmien myötä. Kirjallisuuskatsauksen avulla keräsimme tietoa hankkeen suunnittelusta, joka auttoi meitä hankesuunnitelman tekemisessä. Käytimme opinnäytetyön tie- donhankkimismenetelminä kahta haastattelumenetelmää, joka helpottaa oikean- laisen menetelmän valitsemista työelämässä. Kartutimme päihdeosaamistamme varhaisen puuttumisen menetelmiin perehtymällä ja samalla kasvoimme amma- tillisesti. Prosessin aikana ammatillisuutemme kasvoi tiedonhankinnan, menetel- mien käyttämisen ja soveltamisen kautta.

(35)

LÄHTEET

Alho, L. & Öfverström-Anttila, H. (toim.) (2010). Alkoholin käytön riskien arviointi, neuvonta ja hoitoonohjaus. Työvälineenä audit. Opas sosiaalialan ja terveydenhuollon ammattilaisille. Helsingin kaupunki: Sosi- aalivirasto. Saatavilla 4.10.2017 https://www.hel.fi/sta-

tic/sote/paihde/ety/aineistopankki/ammattilaisille-audit.pdf Alkoholiongelmaisen hoito (2015). Käypä hoito. Suomalaisen Lääkäriseuran

Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä.

Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Saatavilla 4.10.2017 http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50028#NaN

Heikkilä, A., Jokinen, P. & Nurmela, T. (2008). Tutkiva kehittäminen. Avaimia tutkimus- ja kehittämishankkeisiin terveysalalla. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2009). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teo- ria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.

Holmberg, J. (2016). Hoitajana mielenterveys- ja päihdetyössä. Edita Publishing Oy.

Holopainen, A. (2013). Lyhytneuvonta käytännössä. Teoksessa T. Peltoniemi (toim.), Pääasiana alkoholi. Käyttö, haitat, hoito, politiikka nyt ja 2040. (s.136—137). Turku: Lundbeck.

Hänninen, K. (2007). Palveluohjaus. Asiakaslähtöistä täsmäpalvelua vauvasta vaariin. Helsinki: Stakes.

Jääskeläinen, M., Virtanen, S. & Räikkönen, O. (2016). Päihdetilastollinen vuo- sikirja 2016: Alkoholi ja huumeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kananen, J. (2012). Kehittämistutkimus opinnäytetyönä. Kehittämistutkimuksen kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Kiianmaa, K. (2013). Alkoholiriippuvuuden biologiset taustatekijät. Teoksessa T.

Peltoniemi (toim.), Pääasiana alkoholi. Käyttö, haitat, hoito, politiikka nyt ja 2040. (s. 43—51). Turku: Lundbeck.

(36)

Koski-Jännes, A. (2013). Päihdetyön psykososiaaliset hoitomenetelmät. Teok- sessa T. Peltoniemi (toim.), Pääasiana alkoholi. Käyttö, haitat, hoito, politiikka nyt ja 2040. (s.125—130). Turku: Lundbeck.

KotiKatko. Katkaisuhoito kotona. Saatavilla 10.10.2017 http://www.kotikatko.fi/palvelumme/katkaisuhoito/katkaisuhoito-kotona/

Kuittinen, M. (2015). “Tuki on asiakkaan elämässä mukana elämistä.”

Työntekijöiden käsityksiä päihdehuollon kotikäyntityön mer- kityksestä ja sen kehittämisestä. (Opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma). Saatavilla http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/86778/Kuit- tinen_Minna.pdf?sequence=1

L 254/2015. Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150254

L 41/1986. Päihdehuoltolaki. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/1986/19860041

Lappalainen-Lehto, R., Romu, M-L. & Taskinen, M. (2008). Haasteena päihteet.

Ammatillisen päihdetyön perusteita. Helsinki: WSOY Oppimateriaa- lit Oy.

Leader Suupohja. Mikä on hanke? Saatavilla 23.10.2017 http://www.leadersuu- pohja.fi/mika_on_hanke

Lindroos, J-E. & Lohivesi, K.(2010) Onnistu strategiassa. Helsinki: WSOYpro.

Lokkila, P. & Memarisara, S. (2013). Päihdetyöntekijöiden käsityksiä päihteiden- käyttäjien syrjäytymisestä. (Opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu, hoitotyön koulutusohjelma). Saatavilla 28.10.2017

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/81267/Lok- kila_%20Memarisara.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Montonen, M. & Powers-Erkkilä. T. (toim.) (2003). Kouluttajan työkalupakki – kättä pidempää päihdekoulutuksen kehittämiseen. A-klinikkasääs- tiö. Saatavilla 10.11.2017 https://www.a-klinikka.fi/sites/default/files/kouluttajan_tyokalupakki.pdf

Päihteet puheeksi. Muutosvaiheet ja motivoiva lähestymistapa. JAKE-hanke.

Saatavilla 25.9.2017 http://jake-hanke.fi/paihteetpu- heeksi/?page_id=424

(37)

Rakkolainen, M. (2017) Motivoivan haastattelun toteutuminen päihdehoidon alkutapaamisissa ja yhteys asiakkaan päihdehaittojen vähenemi- seen. (Väitöskirja, Sosiaalipsykologia, Tampereen yliopisto). Saata- villa 23.10.2017 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0504-8

Renko, Elina 2009. Järki, ideologia, tunteet: sosiaalityöntekijöiden asennoituminen alkoholin käytön puheeksi ottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan. Psykologia 44:1. Saatavilla 19.8.2017. http://elektra.helsinki.fi.anna.diak.fi:2048/se/p/0355-1067/44/1/jarkiide.pdf

Ronkainen, S. & Karjalainen, A. (toim.) (2008). Sähköä kyselyyn! WEB-kysely tutkimuksessa ja tiedonkeruussa. Rovaniemi: Lapin yliopiston me- netelmätieteiden laitoksen tutkimuksia 1.

Ruusuvirta, M. Hanketyön haasteet ja mahdollisuudet. Kulttuuri-, liikunta-, ja nuorisoalan kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana. Hyvät käytännöt ja opettavat kokemukset. Saatavilla 19.10.2017

https://www.innokyla.fi/documents/859508/a9d47371-eedc-46c2- 8ce7-58c5f7549e4c

Råman, P. (2012a). Asiakkaan kotona tapahtuva alkoholikatkaisuhoito ja jälki- kuntoutus – Tapauskohtainen arviointitutkimus. (Opinnäytetyö, Dia- konia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Ylempi ammattikorkeatutkinto). Saatavilla 31.10.2017

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53065/Ra- man_Paivi.pdf?sequence=1

Råman, P. (2012b). Kotona tapahtuva alkoholikatkaisuhoito. Pilottihankkeen loppuraportti. Vantaan kaupunki Sosiaali ja terveystoimi, Perhepal- velut, Päihdepalvelut. Saatavilla 7.9.2017

https://www.yumpu.com/fi/document/view/46109453/kotikatko-loppuraportti-pilottihankkeesta-vantaan-kaupunki/6

Sailas, J. (2013). WHO:n alkoholipolitiikka. Teoksessa T. Peltoniemi (toim.), Pääasiana alkoholi. Käyttö, haitat, hoito, politiikka nyt ja 2040.

(s.195—200). Turku: Lundbeck.

Silfverberg, P. (2007). Ideasta projektiksi – Projektivetäjän käsikirja. Konsultti- toimisto Planpointi Oy. Saatavilla 20.10.2017 http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/liitetiedostot/ideasta_projektiksi.pdf

(38)

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus. Hakuopas. Saatavilla 28.10.2017 http://www.stea.fi/documents/2184241/2579445/STEA+Ha-

kuopas+2017.pdf/43b5cb8f-47cf-4153-9559-4571b1200d5a Toivola, M. (2014). Palveluohjaus päihdetyössä – Kyselytutkimus palveluoh-

jauksen sisällöstä, tavoitteista ja toteutumisesta. (Pro gradu -tut- kielma, Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yk- sikkö). Saatavilla 28.10.2017 https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95638/GRADU-1402393458.pdf?sequence=1

Työturvallisuuskeskus TTK (2012). ”Päihteet työssä – kiitos ei.” Saatavilla https://ttk.fi/files/2415/Paihteet_tyossa_-_kiitos_ei.pdf

Österberg, E. (2013). Alkoholin kulutus meillä ja maailmalla. Teoksessa T. Pel- toniemi (toim.), Pääasiana alkoholi. Käyttö, haitat, hoito, politiikka nyt ja 2040. (s.17-23). Turku: Lundbeck.

(39)

Liite1 AUDIT-testi

(40)

Liite 2 Päihteidenkäyttö puheeksi –kyselylomake VAIHTOEHTOISTEN PIKKUJOULUJEN PÄIHDEKYSELY

1. Oletko kuullut aikaisemmin kuullut AUDIT-testistä?

1. Kyllä 2. En

3. En osaa sanoa

1. Onko lähipiirissäsi ongelmia päihteiden käytössä?

1. Kyllä 2. Ei

3. En osaa sanoa

2. Oletko ollut koskaan huolissasi läheisesi alkoholinkäytöstä?

1. Kyllä 2. Ei

3. En osaa sanoa

3. Tiedätkö mistä saa apua, kun päihteidenkäyttö huolestuttaa?

1. Kyllä 2. Ei

3. En osaa sanoa

4. Tulisiko päihdepalveluita kohdistaa koteihin?

1. Kyllä 2. Ei

3. En osaa sanoa

5. Millaisena koet elämänlaatusi tällä hetkellä?

1. En osaa sanoa

2. Elämänlaadussani on paljon parannettavaa 3. Olen tyytyväinen elämänlaatuuni

4. Koen elämälaatuni oikein hyväksi tällä hetkellä

(41)

Liite 3 Jalkautuva päihdetyön hankesuunnitelma

Jalkautuvan päihdetyön -hanke

Laatijat: Eija Korpihalkola q31900 & Elina Mattila q33097

(42)

SISÄLTÖ

1 JALKAUTUVAN PÄIHDETYÖN TARVE JA TAUSTAT

2 KOHDERYHMÄ

3 TAVOITTEET JA TULOKSET

5 RESURSSIT

6 KUSTANNUSARVIO

7 ORGANISAATIO

8 LUOTTAMUKSELLISUUS JA SALASSAPITO 9 VIESTINTÄ

10 RISKIT

11 HANKEEN LAADUN VARMISTAMINEN

11.1Hankkeen raportointi

11.2Hankkeen ohjaus- ja asiantuntijaryhmän kokoukset 11.3Hankkeen dokumentoinnin hallinta

12 TOIMINNAN ARVIONTI Liite 1 Viestintäsuunnitelma

(43)

1 JALKAUTUVAN PÄIHDETYÖN TARVE JA TAUSTA

Hankkeen toiminta on lääkkeetöntä jalkautuvaa päihdetyötä.

Hankkeen teoreettinen viitekehys on KotiKatko-pilottihanke:

SiniVida Oy toteutti KotiKatko-pilottihankkeen Vantaalla vuonna 2010. Tavoit- teena oli motivoida ja tukea asiakkaita päihteiden käytön muutokseen heidän omassa kodissaan. Hankeidean syntymiseen vaikutti säästövelvoite, avohoidon palveluiden lisääminen ja uusien asiakasryhmien sekä asiakkaiden tavoittami- nen. KotiKatko-pilotti tavoitti 85 asiakasta, joista 53 % oli miehiä ja 47 % oli naisia. Asiakkaista 11:lle aloitettiin katkaisuhoito, jälkikuntoutuksessa oli 53 asiakasta ja joillekin riitti arviointi ja motivointikäynti. Asiakaspalautteen ja kokemusten perusteella päihteiden käyttö vähentyi tai loppui kokonaan, toimintakyky parani ja vertaisryhmissä käynti lisääntyi. Palvelumuoto koettiin helposti lähestyttä- väksi ja se tavoitti asiakkaita, jotka terveydellisten rajoitteiden vuoksi eivät saavuttaneet muita päihdepalveluita. Opinnäytetyössään Råman (2012b) toteutti arviointitutkimuksen, jossa selvitettiin KotiKatkon jälkikuntoutuksen toimintaa ja asiakkaita. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea KotiKatkon asiakasta, joilla jälki- kuntoutuksesta oli kulunut yli puolivuotta. Kaikilla kolmella haastateltavalla elä- mänhallinta oli parantunut ja he kokivat elämän laatunsa parantuntuneen. Alko- holin käyttö oli haastateltavin mukaan loppunut tai vähentynyt huomattavasti.

Maailman terveysjärjestö WHO on tunnustanut alkoholin aiheuttavan kolmanneksi eniten sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia maailmanlaajuisesti (Sailas 2013, 195). Suomessa on arvioiden mukaan noin 500 000 alkoholin riskikäyttä- jää ja sillä on merkittävä osa työikäisten kuolemissa (Alkoholiongelmaisen hoito.

Käypä hoito -suositus 2015). Suomessa päihdehuollon menot vuonna 2015 olivat noin 202 miljoonaa euroa ja kustannukset kasvoivat vuoteen 2014 verrattuna noin 5,6 %. Vuonna 2013 julkiselle sektorille kohdistuneet alkoholin haittakustannukset olivat arviolta 887-1089 miljoonaa euroa, jotka koostuivat pääosin haittojen hoitamisesta ja korjaamisesta. Kustannuksista 25 % kohdistui sosiaalihuollon menoihin, jotka aiheutuivat alkoholin käytöstä ja 13 % kohdistui erikoissairaanhoitoon, perusterveydenhuoltoon ja avohoidon kuluihin. (Jääskeläinen,