Alle kouluikäisten lasten ylipaino ja lihavuus : opas hoitotyön opiskelijoille

(1)

Alle kouluikäisten lasten ylipaino ja lihavuus

Opas hoitotyön opiskelijoille

LAB-ammattikorkeakoulu Sairaanhoitaja (AMK) 2022

Emma Neijonen

(2)

Tiivistelmä

Tekijä(t)

Neijonen Emma

Julkaisun laji

Opinnäytetyö, AMK

Valmistumisaika 2022

Sivumäärä 36

Työn nimi

Alle kouluikäisten lasten ylipaino ja lihavuus Opas hoitotyön opiskelijoille

Tutkinto ja koulutusala Sairaanhoitaja (AMK)

Toimeksiantajan nimi, titteli ja organisaatio (jos opinnäytetyöllä on toimeksiantaja) LAB-ammattikorkeakoulu

Tiivistelmä

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa opas hoitotyön opiskelijoille alle kouluikäisten lasten ylipainosta ja lihavuudesta. Tarkoituksena oli lisätä hoitotyön opiskelijoiden tietoutta alle kouluikäisten lasten ylipainosta ja lihavuudesta sekä kehittää heidän osaamistaan puuttua tilanteeseen varhaisessa vaiheessa. Opas antaa hoitotyön opiskelijoille vinkkejä alle kouluikäisen lapsen ylipainon puheeksi ottoon vanhempien kanssa sekä auttaa ohjaamaan koko perhettä kohti terveellisempiä elämäntapoja.

Toimeksiantajana opinnäytetyölle toimi LAB-ammattikorkeakoulu. Menetelmäksi valittiin toiminnallinen opinnäytetyö, jonka tuotoksena luotiin Word-muotoinen verkko-opas.

Opas laadittiin LAB:n hoitotyön opiskelijoille osaksi lasten hoitotyön teoria-aineistoja.

Ylipainoisten lasten määrä kasvaa koko ajan ja kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma. Ylipainoa ja lihavuutta esiintyy yhä nuoremmilla lapsilla, myös Suomessa. Yli- paino aiheuttaa lapselle monenlaisia terveydellisiä haittoja sekä heikentää lapsen elä- mänlaatua. Ylipainolla ja lihavuudella on myös taipumus jatkua aikuisuuteen, mikäli sitä ei hoideta lapsuudessa. Tämä taas lisää muun muassa erilaisten sydän- ja verisuonisai- rauksien riskiä. Ylipainon ja lihavuuden ehkäisyyn tulisi kiinnittää huomiota jo varhaisessa vaiheessa, sillä mitä aiemmin lapsen ylipainoon puututaan, sitä suotuisammat vaikutukset sillä on lapsen terveyteen nyt ja myöhemmällä iällä.

Asiasanat

lihavuus, ylipaino, lapset, liikunta, ravitsemus, elintapaohjaus

(3)

Abstract

Author(s)

Neijonen Emma

Type of Publication Thesis, UAS

Published 2022 Number of Pages

36 Title of Publication

Overweight and obesity in under school aged children A guide for health care students

Degree and field of study Bachelor of Nursing

Name, title and organisation of the client (if the thesis work is commissioned by another party)

LAB University of Applied Sciences Abstract

The target of this practice-based thesis was to produce a guide of overweight and obesity among under school aged children. The guide is aimed for nursing students and it is intended to be part of their study materials. The purpose of this guide was to increase health care students’ knowledge of overweight and obesity among under school aged children and serve tools to bring up the topic with children’s parents. The guide also helps students to instruct families to follow healthier lifestyle.

The thesis was commissioned by LAB University of applied sciences. As a functional part of thesis developed guide was prepared primarily for LAB nursing students. The guide was produced into electronic format, so it is easy to print if needed.

Children’s overweight is increasing problem all over the world, as well in Finland.

Overweight and obesity tend to last adulthood if not intervened in childhood. That in- creases risk to get many different health issues, like cardiovascular diseases. Over- weight children are still younger and that’s why it’s important to notice possible risk factors early in health care and prevent weight gain.

Keywords

obesity, overweight, children, exercise, nutrition, lifestyle guidance

(4)

Sisällys

1 Johdanto ... 1

2 Alle kouluikäisen lapsen ylipaino ja lihavuus ... 3

2.1 Ylipainon ja lihavuuden määrittely ... 3

2.2 Painotietojen kerääminen ... 4

3 Ylipainon ja lihavuuden syyt ... 6

3.1 Elintavat ... 6

3.2 Elinympäristö ... 7

3.3 Muut tekijät ... 8

4 Ylipainon ja lihavuuden seuraukset ...10

4.1 Metaboliset ja mekaaniset seuraukset ...10

4.2 Mielenterveydelliset seuraukset ...11

5 Alle kouluikäisen lapsen ylipainoon ja lihavuuteen puuttuminen ...13

5.1 Ruokavalio ...13

5.2 Liikunta ja lepo ...16

6 Terveydenhuollon rooli ja puheeksi ottaminen ...19

6.1 Hoidon ja ennaltaehkäisyn järjestäminen ...19

6.2 Perheen elintapaohjaus ...19

7 Toiminnallinen opinnäytetyö...21

7.1 Toiminnallinen opinnäytetyö menetelmänä ...21

7.2 Oppaan sisältö ...21

7.3 Oppaan ulkoasu ...23

7.4 Opinnäytetyöprosessi ...23

8 Pohdinta ...27

8.1 Opinnäytetyön luotettavuus ja eettisyys ...27

8.2 Johtopäätökset ...28

8.3 Kehittämisehdotukset ...29

Lähteet ...31

Liitteet

Liite 1. Esitetyt palautekysymykset

Liite 2. Alle kouluikäisen lapsen ylipaino ja lihavuus - opas hoitotyön opiskelijoille

(5)

1 Johdanto

Lasten ylipaino on maailmanlaajuinen ja koko ajan yleistyvä ongelma. Maailman terveys- järjestön eli WHO:n (2020) mukaan vuonna 2016 alle 5-vuotiaiden ylipainoisten lasten määrä oli noin 41 miljoonaa koko maailmassa. Viimeisen 20 vuoden aikana ylipainoisten lasten osuus on tuplaantunut niin Euroopan kuin Amerikankin alueella (Segel 2011, 2). On- gelma on ilmeinen myös Suomessa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että alle kouluikäisisistä suomalaislapsista ylipainoisten poikien osuus oli 24 % ja ylipainoisten tyttöjen osuus 15 % (THL 2020b). Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut elinympäristön muutos on aiheuttanut muutoksia lasten ja perheiden elintavoissa sekä ajankäytössä, ja tämä on johtanut muun muassa lasten fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen, ja näin ollen osin myös ylipainon lisääntymiseen (Ope- tus- ja kulttuuriministeriö 2016, 5).

Tämän opinnäytetyön aiheena on alle kouluikäisten lasten ylipaino ja lihavuus. Ylipaino ja lihavuus aiheuttavat lapselle monenlaisia terveydellisiä haittoja sekä heikentävät lapsen elämänlaatua. Iällisesti tarkastelun kohteena olevat lapset on tässä opinnäytetyössä rajattu alle kouluikäisiin, sillä mitä varhemmin lapsen ylipainoon puututaan, sitä suotuisammat vaikutukset sillä on lapsen terveyteen myös tulevaisuudessa. Lapsen sydänterveyden edistä- misen ja lihavuuden ehkäisyn kannalta otollisia ajanjaksoja ovat erityisesti raskausaika ja varhaislapsuus (Nykopp 2015).

Lihavuudella on taipumus jatkua aikuisuuteen, mikä lisää muun muassa useiden kansan- sairauksien kuten tyypin 2 diabeteksen, verenpainetaudin sekä valtimotautien riskiä (Tar- nanen ym. 2020). Mitä myöhäisempään lapsuuteen lihavuus jatkuu, sitä todennäköisemmin lapsi on lihava myös aikuisena (Salo & Fogelholm 2016). Lihavista lapsista 82 % ja ylipai- noisista 65 % on myös aikuisena lihavia (Nykopp 2015). On tärkeää, että lapsi oppii terveellisten elämäntapojen mallin jo pienestä lähtien, jotta hän osaa tehdä terveyden edistämisen kannalta suotuisia päätöksiä myös aikuisena ja näin ollen lihavuuden kierre saadaan kat- kaistua.

Pyrkimyksenä on tarkastella ylipainon taustalla vaikuttavia elintapoja tarkemmin ja tuoda esiin lapsuudessa esiintyvän ylipainon syitä ja seurauksia. Myös ylipainon hoitoa ja ennal- taehkäisyä pohditaan. Opinnäytetyö toteutetaan toiminnallisena opinnäytetyönä. Opinnäy- tetyöraportin teoriaosuudessa keskitytään alle kouluikäisten lasten ylipainoon ja lihavuuteen kertoen aiheen yleisyydestä, syistä, seurauksista, hoidosta ja ennaltaehkäisystä.

(6)

Toiminnallisena tuotoksena luodaan opas LAB-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoille aiheesta alle kouluikäisten lasten ylipaino ja lihavuus.

Opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä hoitotyön opiskelijoiden tietoa alle kouluikäisten lasten ylipainosta ja lihavuudesta sekä kehittää heidän osaamistaan puuttua tilanteeseen varhaisessa vaiheessa. Jaettu tieto koskee ylipainon syitä, seurauksia, arviointia ja hoitoa. Ta- voitteena on luoda opas LAB-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoille osaksi lasten hoitotyön opintojakson teoria-aineistoja.

Lasten ylipaino on jatkuvasti lisääntyvä ilmiö niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, joten tietouden lisääminen aiheesta hoitotyön ammattilaisten keskuudessa on tärkeää tilanteeseen puuttumisen helpottamiseksi. Ylipainoisuus aiheuttaa lapselle monenlaisia tervey- dellisiä haittoja, minkä vuoksi asian tiedostaminen ja varhainen puuttuminen on tärkeää.

Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat tärkeässä roolissa jakamassa luotettavaa tietoa lapsen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Terveellisten elintapojen ohjaaminen ja perheen kannustaminen näiden toteuttamiseen on tärkeä osa ylipainoisen lapsen hoitoa.

Opas auttaa hoitotyön opiskelijoita ohjaamaan perheitä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen sekä antaa työkaluja lapsen ylipainon puheeksi ottoon.

Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimii LAB-ammattikorkeakoulu. LAB-ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa 1.1.2020 Lahden ammattikorkeakoulun ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhdistyessä. Kampuksia on kaksi ja ne sijaitsevat Lahdessa ja Lappeenrannassa.

Lisäksi verkossa toimii erillinen verkkokampus. Sosiaali- ja terveysalan lisäksi ammattikor- keakoulussa voi suorittaa tekniikkaa, liiketaloutta, hotelli-, ravintola ja matkailualaa sekä muotoilua, kuvataidetta ja visuaalista viestintää. Sairaanhoitajakoulutusta tarjotaan niin Lahden kuin Lappeenrannankin kampuksilla. (LAB University of Applied Sciences.)

(7)

2 Alle kouluikäisen lapsen ylipaino ja lihavuus 2.1 Ylipainon ja lihavuuden määrittely

Lihomisella tarkoitetaan tilannetta, jossa kehon rasvakudoksen määrä kasvaa liian suu- reksi. Tämä on seurausta liian suuresta energiansaannista sen kulutukseen nähden.

(Käypä hoito 2020.) Lasten (2–18-vuotiaat) ylipainoa ja lihavuutta mitataan lasten painoin- deksilaskurin eli ISO-BMI:n avulla. Lapsilla on käytössä oma mittari tavallisen painoindek- simittarin sijaan, sillä kasvun aikana paino ja pituus muuttuvat. Painoindeksimittariin lisä- tään lapsen paino ja pituus sekä syntymäaika ja mittauspäivä. Näiden tietojen pohjalta mittari muuttaa lapsen painoindeksin aikuista vastaavaksi, joten lasten painoindeksissä voidaan käyttää samoja raja-arvoja kuin aikuisilla. Painoindeksin normaalipainon alue on 17–

25. Mikäli painoindeksi on yli 25, on lapsella liikaa painoa. Painoindeksi välillä 25–30 merkitsee ylipainoa, kun taas indeksilukema välillä 30–35 tarkoittaa lihavuutta. Mikäli painoindeksi on yli 35, on lapsi huomattavasti lihava. (Dunkel ym. 2020.)

Toinen perinteinen tapa arvioida lapsen ylipainoa on lapsen pituuspainon määrittämi- nen. Pituuspainolla tarkoitetaan lapsen painoa suhteessa samaa sukupuolta olevien sa- manpituisten lasten keskipainoon. Mikäli alle kouluikäisen lapsen paino on 10–20 prosenttia yli keskipainon, pidetään lasta ylipainoisena. Jos taas pituuspaino on enemmän kuin 20 prosenttia suhteessa keskipainoon, puhutaan lapsen lihavuudesta. (Hermanson 2012.) Pituuspohjainen painontarkkailu on ollut hyvin yleisessä käytössä Suomen neuvoloissa, mutta muualla maailmassa sitä ei tunneta. Tämä vaikeuttaa kansainvälistä vertailua.

Mittaustapa ei myöskään huomioi lapsen kehon koostumuksen määrän pituudesta riippu- mattomia iän mukaisia muutoksia. (Mäki ym. 2012.) Pituuspainon määritystä käytetäänkin nykyään lähinnä vain alle 2-vuotiaille lapsille. Sitä vanhemmille ensisijainen painon seuran- nan mittari on painoindeksi. (Salo ym. 2020.) Taulukossa 1 on havainnollistettuna lasten ylipainon ja lihavuuden kriteerit pituuspainon ja painoindeksin mukaan.

(8)

Ylipaino Lihavuus

Pituuspaino < 7 v 10–20 % > 20 %

Pituuspaino ≥ 7 v 20–40 % > 40 %

ISO–BMI (≥ 2 v) 25–30 kg/m² > 30 kg/m²

Taulukko 1. Käytännön kasvuseurantaan soveltuvat lasten ylipainon ja lihavuuden kriteerit (Salo & Fogelholm 2016)

2.2 Painotietojen kerääminen

Suomalaislasten pituutta ja painoa seurataan säännöllisesti neuvoloissa, jokaisen määrä- aikaisen terveystarkastuksen yhteydessä. Seuranta antaa tietoa lapsen hyvinvoinnista ja ravitsemuksen riittävyydestä sekä auttaa sairauksien diagnosoinnissa. Kerätyt tiedot siirty- vät potilastietojärjestelmän kasvukäyräsovellukseen, jonka kautta painonkehityksen seuranta on helppoa. (Salo ym. 2020.) Potilastietojärjestelmästä tiedot siirtyvät automaattisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämään Perusterveyden avohoidon hoitoil- moitukseen eli Avohilmoon yhdenmukaisten luokitusten ja koodistojen avulla (Mölläri &

Saukkonen 2014, 8-9).

THL käyttää Avohilmon tietoja erilaisten selvitysten tekemisessä, kehittämistoimissa sekä tilastoja tutkimustyössä. Avohilmon rekisteristä saatujen tietojen perusteella on voitu luoda tilastoja eri ikäisten lasten painotiedoista ja kartoittaa ylipainoisten lasten osuutta valtakun- nallisesti. Jokainen kunta ja kuntayhtymä on vastuussa perusterveydenhuollon avopalve- luihin liittyvän tiedon toimittamisesta Avohilmoon. Tietojen luovutus Terveyden- ja hyvin- voinninlaitokselle perustuu useaan eri lakiin, muun muassa lakiin terveydenhuollon valta- kunnallisista henkilörekistereistä. Tietojen yleisessä raportoinnissa ei käytetä asiakaskoh- taisia tai muulla tavoin tunnistettavia tietoja. (Mölläri & Saukkonen 2014, 8–9.) Avohilmon tiedot toimitetaan terveyskeskuksista Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle kerran vuoro- kaudessa. (Mäki ym. 2017). Maailmanlaajuisesta tilastotiedon keräämisestä vastaa WHO eli maailman terveysjärjestö (WHO).

Koko Suomen kattavaa tietoa lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyydestä on tä- hän asti ollut saatavilla melko vähän. Esimerkiksi vuonna 2018 vain noin puolessa kunnista

(9)

kerättyjen pituus- ja painotietojen kattavuus oli vähintään 50 %. Tietojen siirtyminen potilas- tietojärjestelmästä Avohilmoon tulisi olla automaattista, mutta tässä on havaittu ongelmia.

Tietojen poimintaa tulisi vielä siis kehittää korjaamalla tiedonsiirtoon liittyviä ongelmia säh- köisissä potilastietojärjestelmissä. (Mäki ym. 2017, 212.) Tavoitteena onkin jatkossa lisätä kasvutietojen saatavuutta Avohilmon kautta, jotta kuntakohtainen ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyden ja kehityksen seuranta helpottuu (Käypä hoito 2020).

Tarkastelun kohteena olevat lapset on tässä opinnäytetyössä rajattu ikäryhmältään alle kouluikäisiin eli alle 7-vuotiaisiin lapsiin. Ylipainoa ja lihavuutta esiintyy yhä enemmän yhä nuoremmilla lapsilla, minkä vuoksi ilmiö on kiinnostava ja varhaisen puuttumisen tarve korostuu. Mitä aiemmin lapsen ylipainoon puututaan, sitä suotuisammat vaikutukset sillä on lapsen terveyteen ja hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa. Kuitenkin esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoissa ylipainoa ei juurikaan ole tutkittu alle 2-vuotialla lapsilla.

Myöskään ISO-BMI ei sisällä viitearvoja näin pienille lapsille. Näin ollen pääpaino opinnäy- tetyössä tulee olemaan 2–6-vuotiaissa lapsissa.

(10)

3 Ylipainon ja lihavuuden syyt 3.1 Elintavat

Ylipaino ja lihavuus johtuvat lapsilla pääosin liiallisesta energiansaannista suhteessa kulutukseen. Erilaisia tausta- ja riskitekijöitä on useita, ja ne liittyvät niin lapsen elintapoihin, perimään kuin elinympäristöönkin. Lapsen ruokailu- ja liikuntatottumusten lisäksi on tärkeää selvittää myös mahdolliset lapsen sairaudet, lääkkeet sekä suvussa esiintyvät sairaudet.

Lisäksi pituuden ja painon kehityksen arviointi kasvukäyrien avulla on tärkeää. (Tarnanen ym. 2020.)

Yksi tärkeimmistä syistä ylipainon taustalla on fyysisen aktiivisuuden vähentyminen. On arvioitu, että esimerkiksi Yhdysvalloissa lapset viettävät 25 % hereillä oloajastaan television- katseluun. Tilastojen mukaan lapset, jotka viettävät paljon aikaa television ääressä, ovat vähemmän fyysisesti aktiivisia, ja heillä esiintyy myös eniten ylipainoa. (Jackson 2013, 105.) Lasten ja perheiden elinympäristö on kokenut suuren muutoksen viimeisen vuosikymme- nen aikana myös Suomessa, mikä on johtanut fyysisen aktiivisuuden laadun ja määrän heikentymiseen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 5). Fyysinen aktiivisuus on vähentynyt niin kotitoimissa kuin harrastuksissakin. Runsas istuminen ja paikallaan olo edistävät painon kertymistä. (Tarnanen ym. 2020.) Arkiliikunta on vähentynyt myös lisääntyneen autossa istumisen sekä ruutuajan myötä. Yhä pienemmät lapset viettävät yhä enemmän aikaa muun muassa puhelinten ja tablettien ääressä, mikä vähentää liikuntaa ja edistää painonnousua.

(Salo & Fogelholm 2016.) Esimerkiksi puolitoistavuotiaista reilu viidennes viettää aikaa ruu- dun äärellä yli tunnin päivässä (THL 2021). WHO (2019) ei suosittele alle 2-vuotialle ruutuaikaa lainkaan.

Vanhempien kannustus sekä erilaisten liikuntavälineiden ja -varusteiden tarjoaminen ovat merkityksellisessä roolissa alle kouluikäisen lapsen fyysisen aktiivisuuden tukemisessa.

Vanhemmat toimivat tärkeinä roolimalleina lapselle liikunnan ja motoristen taitojen kehittä- misen suhteen. Perheet kuitenkin käyttävät yhteiseen aktiiviseen tekemiseen keskimäärin alle puoli tuntia päivässä. Alle puolet lapsiperheistä liikkuu yhdessä 1–2 kertaa viikossa. On selkeästi havaittavissa, että liikunnallisten vanhempien lapset ovat yleensä muita lapsia ak- tiivisempia. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 16.)

Ruokavaliolla on suuri merkitys ylipainon kehittymiselle. Globaalisti ajateltuna ruoka, jota syömme sisältää yhä enemmän rasvaa ja sokeria sekä vähemmän vitamiineja ja hivenai- neita. Tällä on selvä yhteys myös lasten ylipainon kehittymiselle. (WHO 2020.) Jo vasta- syntyneellä on luontainen mieltymys makeaan, kun taas kitkerää makua aletaan inhota varhaisessa vaiheessa. Mieltymys suolaisia makuja kohtaan alkaa kehittyä jo neljän

(11)

kuukauden iässä. Ruuan energiatiheydellä on nähtävästi vaikutusta lapsen luontaiseen mieltymykseen ja sen syntyyn. Energiatiheät ruuat saavat helposti aikaan kylläisyyden tun- teen. Tämä voi aiheuttaa opitun mieltymyksen niiden makuun, rakenteeseen ja tuoksuun liittyen. (Wardle & Cooke 2008.) Erityisesti runsaan lihan syönnin ja vähäkuituisten viljatuot- teiden käytön on todettu altistavan painon nousulle. Myös runsaalla makeisten ja sokeroi- tujen juomien kulutuksella on selvä yhteys lihomiselle. Mitä suurempi ruokavalion energiatiheys on, sitä helpommin se johtaa ylipainon kertymiseen. (Käypä hoito 2020.)

Ruokaympäristö on muuttunut melko radikaalisti viime vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi elintarvikkeiden kulutus on lisääntynyt. Kulutuksen lisääntymistä selittävät muun muassa niiden helppo saatavuus, halpa hinta sekä runsaat valikoimat. Ruuat ovat yhä ti- heäenergisempiä ja pakkaus- ja annoskoot suurempia. Myös sokeripitoisten juomien kulutus on lisääntynyt. Ruualla on suuri näkyvyys ja jopa lapsille kohdennetaan ruokamainoksia.

(Mustajoki 2015.) Ihmiset saattavat olla tietämättömiä siitä, mitä terveellinen ruoka on, ja tehdä nopeita valintoja ruuan maun, hinnan ja valmistamisen helppouden perusteella. Ruuan pitkäaikaisten terveysvaikutusten pohtiminen saattaa helposti näin ollen jäädä. Terveellisten valintojen sijaan turvaudutaan yhä enemmän halpoihin ja energiatihei- siin ruokiin. (Segel 2011.) Napostelu ja välipalatyyppinen syöminen on selvästi lisääntynyt.

Lapsi saattaa huomaamatta syödä useita pieniä aterioita päivän aikana, jolloin säännöllinen aterirytmi jää puuttumaan. Perheiden yhteiset ruokailuhetket ovat myös selvästi vähenty- neet. (Salo & Fogelholm 2016.)

Liian lyhyillä yöunilla on tutkitusti yhteys lapsuusiän ylipainon ja lihavuuden kehittymiseen (Käypä hoito 2020). Liian vähäinen nukkuminen muuttaa ruokahalun säätelymekanismeja, mikä aiheuttaa insuliiniresistenssiä eli insuliinihormonin heikentynyttä vaikutusta kudoksissa. Tämä nostaa verensokeria, jolloin muun muassa riski sairastua 2.tyypin diabetek- seen kasvaa. Lyhyet yöunet myös kasvattavat ruokahalua, mikä altistaa painonnousulle.

(Hermanson 2019.) 3.2 Elinympäristö

Perheen sosioekonomisella asemalla on oma merkityksensä lapsen ylipainon kehittymiselle. Sosioekonomisella asemalla tarkoitetaan ihmisen hyvinvoinnin aineellisia voimavaroja sekä niiden hankkimiseen tarvittavia edellytyksiä. Näihin aineellisiin voimavaroihin voidaan laskea esimerkiksi tulot, omaisuus ja asumistaso. (THL 2019a.) Erityisesti kehitty- neissä maissa on huomattu, että ylipainon ja sosioekonomisen aseman vaikutus toisiinsa on oikeastaan kaksisuuntainen. Alhainen sosioekonominen asema edistää ylipainon kehit- tymistä, ja ylipaino toisaalta edistää alhaista sosioekonomista asemaa. Alhainen tulotaso voi aiheuttaa esimerkiksi sen, ettei perheellä ole varaa terveelliseen ruokaan tai erilaisiin

(12)

liikuntaharrastuksiin. (Jackson 2013.) Alhainen sosioekonominen asema näkyy esimerkiksi siinä, että kasviksia käytetään harvemmin ja sokeroituja virvoitusjuomia useammin. Myös yhteisiä ruokailuhetkiä on alhaisemman sosioekonomisen aseman perheissä vähemmän, mikä on lapsen ylipainon kehittymisen kannalta riskitekijä. (Käypä hoito 2020.) Matalaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvilla, joilla ravitsemustottumuksissa olisi eniten paranta- misen varaa, edullisuus ja tuttuus ovat tärkeimpiä motiiveja ruoan ostamisessa (Erkkola ym.

2019). Alhaisen tulotason ja koulutuksen omaavien vanhempien lapsilla on siis selvästi suurentunut riski tulla ylipainoisiksi keski- tai suurituloisten vanhempien lapsiin verrattuna.

Lapsen äiti voi jo raskausaikana omilla valinnoillaan ja elintavoillaan saattaa lapsen alttiiksi ylipainolle. Äidin raskauden aikainen lihavuus tai liiallinen painonnousu raskausaikana altistavat lasta ylipainolle. Myös raskausdiabetes sekä äidin tupakointi raskausaikana lisäävät lapsen lihomisalttiutta. Imetyksen on tutkittu ehkäisevän lapsen myöhempää lihomista. Kui- tenkin runsas energian ja maitoproteiinin saanti imeväisiässä saattaa olla yhteydessä lapsen myöhempään kehon rasvakudoksen lisääntyneeseen määrään. Mikäli lapsen paino nousee runsaasti ensimmäisten kahden ikävuoden aikana, ennustaa se ylipainon lisäänty- nyttä riskiä myöhemmin lapsuusiässä. On lisäksi tutkittu, että lapsen suurella syntymäpai- nolla on vaikutusta ylipainoalttiuteen myöhemmällä iällä. (Käypä hoito 2020.)

3.3 Muut tekijät

On myös löydettävissä suuri joukko geenejä, jotka voivat osaltaan altistaa lasta ylipainolle.

Geenien osuuden lihavuuden selittäjänä on arvioitu olevan keskimäärin useita kymmeniä prosentteja. Pelkkä perimä ei kuitenkaan voi olla lihomisen taustalla vaan lihavuus syntyy aina perimän ja elintapojen yhteisvaikutuksesta. (Salo & Fogelholm 2016.) Geenien on nähty vaikuttavan ennen kaikkea ihmisen ruokahalun säätelyyn. Myös rasvakudoksen kertyminen eri osiin kehoa voi olla osin geenien säätelemää. (Käypä hoito 2020.) Vanhempien lihavuus on erittäin merkittävä riskitekijä lapsen ylipainon kehittymiselle. Noin 80 %:lla vaikeasti lihavista lapsista ainakin toinen vanhemmista on lihava, 25–30 %:lla molemmat vanhemmista ovat lihavia. (Lipsanen-Nyman 2010.)

Jotkin tietyt sairaudet ja lääkkeet saattavat harvinaisissa tapauksissa olla lapsen ylipainon taustalla. Mahdollisia sairauksia lihomisen taustalla voivat olla esimerkiksi kilpirauhasen va- jaatoiminta tai kortisolin liikaeritys. (Salo ym. 2020.) Myös syövän tai reuman yhteydessä käytettävä kortisonilääkitys voi lihottaa (Hermanson 2012). Erikoissairaanhoitoa tulee aina konsultoida, mikäli lapsen lihavuus on vaikea-asteinen, voidaan epäillä lihavuuden taustalla jotakin sairautta tai todetaan lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia. Vaikeasta lihavuudesta puhutaan ISO-BMI:n ollessa yli 35. Myös verenpaineen ollessa korkea, tulee pyytää erikoissairaanhoidon arviota. Alle kouluikäisellä korkeasta verenpaineesta voidaan puhua,

(13)

kun yläpaine on yli 115 elohopeamillimetriä ja alapaine yli 75 elohopeamillimetriä. (Käypä hoito 2020.)

(14)

4 Ylipainon ja lihavuuden seuraukset 4.1 Metaboliset ja mekaaniset seuraukset

Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät seuraukset voidaan jakaa metabolisiin, mekaanisiin ja mielenterveydellisiin seurauksiin (Käypä hoito 2020). Liiallinen painon kertyminen alkaa vaikuttaa ihmisen metaboliaan eli aineenvaihduntaan. Veren insuliini- ja verensokeripitoisuu- det usein nousevat, kuten myös kokonaiskolesteroli sekä LDL-kolesteroli eli niin sanottu huonolaatuinen kolesteroli. LDL-kolesteroli alkaa ajan myötä kerääntyä verisuonten seinä- miin huonontaen verenkiertoa ja aiheuttaen hapenpuutetta eri puolella elimistöä. Sen sijaan HDL-kolesteroli eli hyvä kolesteroli, jonka tehtävä on kuljettaa kolesterolia pois verisuonten seinämistä, vähenee verenkierrossa. (Terveyskylä 2020.)

Ylipaino ja lihavuus nostattavat verenpainetta, ja varsinkin systolisen verenpaineen eli ylä- paineen arvot saattavat nousta myös ylipainoisilla lapsilla (Terveyskylä 2020). Myös veren maksa-arvot saattavat nousta, erityisesti ALAT-arvo eli alaniiniaminotransferaasi. Ylipaino ja tästä seuraava maksa-arvojen nousu voi johtaa jopa rasvamaksatautiin, mistä on tullut lasten ylipainon lisäännyttyä lapsuusiän yleisin maksasairaus. Veren suurentuneet rasva- arvot aiheuttavat rasvan kertymisen maksasoluihin, mikä voi tulehduttaa maksasolut. On kuitenkin huomioitava, että rasvamaksatauti on harvinainen alle 10-vuotialla lapsilla, ja sen taustalla on tavallisesti ylipainon ja epäedullisten elintapojen lisäksi perinnöllinen alttius.

(Lehtimäki ym. 2021, 137.) Ylipaino yhdistettynä edellä mainittuihin aineenvaihdunnallisiin muutoksiin suurentaa merkittävästi lapsen riskiä sairastua erilaisiin sydän- ja verisuonisai- rauksiin myöhemmällä iällä (Käypä hoito 2020).

Ylipaino ja sen mukaan tuomat aineenvaihdunnalliset muutokset altistavat lasta myöhem- mällä iällä muun muassa metaboliselle oireyhtymälle. Metabolinen oireyhtymä on keskivar- talolihavuuden aiheuttama aineenvaihdunnallinen oireyhtymä, jossa henkilöllä on useita terveyttä uhkaavia häiriöitä yhtä aikaa. Kansainvälisten kriteereiden perusteella seuraavista ehdoista kolmen tulee toteutua oireyhtymän varmistamiseksi: vyötärönympärys miehellä yli 100 cm ja naisella yli 90 cm, triglyseridien eli rasvojen suurentunut määrä veressä (yli 1,7 mmol/l), hyvän kolesterolin (HDL-kolesteroli) määrä veressä pienentynyt (miehellä alle 1,0 ja naisilla alle 1,3 mmol/l), kohonnut verenpaine, kohonnut yön jälkeinen paastoverensokeri (yli 5,7 mmol/l). Henkilöillä, joilla metabolinen oireyhtymä todetaan, on 2–3 kertaa suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin terveillä. (Mustajoki 2021.) Valtimotautien varhaismuutoksia alkaa esiintyä jo lapsuudessa, jolloin valtimoiden seinämiin alkaa pikku- hiljaa muodostua ateroskleroottisia muutoksia eli kovettumaa ja ahtautumista. Näin ollen

(15)

valtimotautien ehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota jo varhaislapsuudesta lähtien. (Juonala ym. 2008, 124.)

Ylipainoisilla lapsilla voi esiintyä diabeteksen esiasteen oireita eli heikentynyttä glukoosin- sietoa ja korkeita verensokeriarvoja, mutta myös tyypin 2 diabeteksen sairastumisikä on koko ajan laskemassa. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinihormonin säätelemä glukoosin siirtyminen verenkierrosta soluihin on heikentynyt, mistä voidaan käyttää nimitystä insuliiniresistenssi. Tämä saa aikaan sen, että haima alkaa tuottaa insuliinia yhä enemmän, jotta glukoosi siirtyisi soluihin tehokkaammin. Ajan myötä haiman toiminta alkaa kuormittua ja heikentyä, jolloin insuliinintuotto vähenee ja verensokeri nousee entisestään. Vaikka tyypin 2 diabetesta on havaittu myös nuorten keskuudessa, vie sen kehittyminen yleensä vuosia.

Lapsuudessa ja nuoruudessa esiintyvän esidiabeteksen kehittyminen diabetekseksi voidaan välttää elintapahoidolla eli painontarkkailulla, liikunnalla ja ruokavaliolla. Tällöin insu- liinin tarve kudoksissa vähenee, mikä vastaa haiman insuliininerityskykyä. (Ilanne-Parikka 2021.)

Ylipaino ja lisääntynyt rasvamassa kuormittavat elimistöä fyysisesti, mikä vaikeuttaa liikku- mista ja hengittämistä (Terveyskylä 2021). Lisääntynyt paino aiheuttaa näin ollen erilaisia mekaanisia vaivoja. Uniapnea ja nivelrikko ovat mekaanisista sairauksista merkityksellisim- mät. Lisäksi lihavuus voi aiheuttaa hedelmättömyyttä sekä lisätä syöpäsairauksien riskiä.

(Käypä hoito 2020.)

4.2 Mielenterveydelliset seuraukset

Ylipaino aiheuttaa lapselle myös kömpelyyttä, mikä rajoittaa esimerkiksi leikkeihin ja liikuntalajeihin osallistumista. Ylipainoinen lapsi kokee helposti kiusaamista ikätovereidensa toimesta ja hänet voidaan jättää kaveriporukan ulkopuolelle. (Mustajoki 2019.) Lihavuus on yhteydessä psyykkiseen huonovointisuuteen, heikkoon itsetuntoon ja jopa masennukseen (Tarnanen ym. 2020). Lapsen ulkonäöstä vitsailu voi jättää häneen pysyviä traumoja, mikä voi olla hyvin haitallista lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille ja sen kehittymiselle. Jatkuva pai- nosta puhuminen voi aiheuttaa myöhemmällä iällä häiriintynyttä suhdetta syömiseen. Lap- sen tulee ymmärtää, ettei tärkeintä ole paino vaan se, kuinka terve hän on. (Mustajoki 2019.) Lapselle on tärkeää painottaa, että hän on arvokas omana itsenään, ja että hän kelpaa juuri sellaisena kuin on (THL 2019).

Itsetunto kehittyy läpi elämän, mutta kehittymisen kannalta otollisimpiin ajanjaksoihin kuuluu ennen kaikkea varhaislapsuus. Ympärillä olevilta ihmisiltä saatu positiivinen palaute muokkaa lapsen käsitystä omasta itsestään sekä rakentaa positiivista itsetuntoa.

(16)

(Mannerheimin lastensuojeluliitto 2017.) Ylipainoisten ja lihavien lasten omakuva on usein heikommin rakentunut kuin normaalipainoisten lasten, ja he tuntevat enemmän epävar- muutta omaan itseensä ja ulkonäköönsä liittyen. Jopa lasten keskuudessa lihavuus koetaan helposti vastenmielisenä asiana, minkä vuoksi ylipainoinen lapsi joutuu helposti syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi. Tällä taas voi olla vakavia seurauksia lapsen itsetunnon ja kehonkuvan kehittymiselle, mikä voi johtaa pahimmassa tapauksessa jopa esimerkiksi syö- mishäiriöiden syntyyn. (Väisänen 2012, 17–18.)

(17)

5 Alle kouluikäisen lapsen ylipainoon ja lihavuuteen puuttuminen 5.1 Ruokavalio

Tavallisesti lapsen painoa ei ole tarvetta alkaa laskemaan vaan riittää, että painon lisäänty- minen hidastuu tai pysähtyy. Lapsen kasvaessa pituuden lisääntyminen korjaa ylipainon ajan myötä itsestään. Tärkeintä on huolehtia terveellisistä elämäntavoista painon kertymisen ehkäisemiseksi. (Hermanson 2012.) Tavoitteena on, että lapsi oppii terveellisten elä- mäntapojen mallin ja elintapamuutos on pysyvä (Käypä hoito 2020).

Ruokavaliossa ei käytetä koskaan laihdutusdieettejä. Tärkeintä on muuttaa ruokatottumuk- sia siten, että kaloreiden saanti ruuasta ja juomista sopivasti vähenee. Vanhemmat vastaavat siitä, mitä lapsi syö, mutta lapsi itse päättää, kuinka paljon hän milläkin aterialla syö. On myös tärkeää kannustaa koko perhettä terveelliseen ruokavalioon, jotta kaikki syövät samaa ruokaa samaan aikaan. (Mustajoki 2019.) Lapset mallioppivat vanhemmiltaan ruoka- tottumuksia, -asenteita ja -käyttäytymistä, minkä vuoksi vanhempien esimerkillä on suuri merkitys lapsen syömiskäyttäytymiselle. Osa vanhemmista tarvitsee esimerkiksi neuvolan tarjoamaa tukea ja tietoa terveellisen ruokavalion toteuttamiseen ja lapsen iänmukaiseen ruokailuun liittyen. (Käypä hoito 2020.) Lapsen annetaan osallistua ruuan annosteluun itse, heti kun hän ikänsä puolesta siihen kykenee. Lapsen oma elimistö ja kylläisyyden tunne kertovat, kuinka paljon hän ruokaa tarvitsee. Vanhempien tehtävä on huolehtia, että tarjolla on terveellistä ruokaa ja riittävästi kasviksia. (Mustajoki 2020.)

Rasvaiset pikaruuat ja makeat välipalat karsitaan lapsen ruokavaliosta ja tilalle vaihdetaan vähäkalorisia, mutta täyttäviä ja terveellisiä aterioita ja välipaloja. Päivittäiseen ruokavalioon tulee kuulua paljon vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, ja niitä on hyvä säilyttää lapsen näh- tävillä. Leikki-ikäiselle sopiva määrä kasviksia on viisi oman kämmenen kokoista kasvis-, hedelmä- tai marja-annosta päivässä, ja kasviksia olisi hyvä olla tarjolla joka aterialla. Yh- deksi annokseksi voi laskea esimerkiksi hedelmänpuolikkaan tai pienen porkkanan. Hedel- mien ja vihannesten pilkkominen pienempiin osiin houkuttaa lasta syömään niitä enemmän.

(THL 2020a.)

Rasvatuotteiden energiatiheys on erityisen suuri, minkä vuoksi rasvan laatuun ja määrään tulee kiinnittää huomiota. On tärkeää suosia pehmeää rasvaa kovan ja haitallisen rasvan sijaan. Lihatuotteiden valinnassa tulee huomioida rasvan määrä ja koostumus. Siipikarjan liha on vähärasvaisempaa, ja sen sisältämä rasva on laadultaan parempaa punaiseen li- haan verrattuna. (THL 2020a.) Myös kala on rasvan laadun kannalta parempi vaihtoehto punaiselle lihalle. Leivän päälle valitaan pehmeä kasvipohjainen margariini ja juustosta valitaan vähärasvainen vaihtoehto. (Tarnanen ym. 2020.)

(18)

Maitotuotteet on hyvä vaihtaa rasvattomiin tai vähärasvaisiin. Leikki-ikäisille suositellaan käytettäväksi päivittäin 4 desilitraa nestemäisiä maitotuotteita riittävän kalsiumin saannin turvaamiseksi. (Pitkänen 2020.) Janojuomaksi käy hyvin vesi. Riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi lapsille suositellaan annettavan D-vitamiinilisää ympäri vuoden. Alle kaksivuotiaan tulisi saada 10 mikrogrammaa ja yli kaksivuotiaan 7,5 mikrogrammaa D-vitamii- nivalmistetta päivän aikana. (THL 2020a.)

Viljavalmisteet on hyvä vaihtaa täysjyvätuotteisiin, leikki-ikäiselle suositellaan viljavalmis- teita neljä annosta päivässä. Paljon sokeria sisältävät ruokatuotteet sisältävät usein myös paljon energiaa, minkä vuoksi sokerin vuorokautinen osuus alle kouluikäisen lapsen ruokavaliossa on alle 10 prosenttia päivän energiasta. Muun muassa erilaiset mehut ja jogurtit saattavat sisältää paljon lisättyä sokeria, minkä vuoksi on hyvä suosia esimerkiksi mausta- mattomia jogurtteja sekä tarjota hedelmiä ja marjoja sellaisenaan. (THL 2020a.) Suola on osaltaan merkittävä riskitekijä verenpaineen kohoamisen ja erilaisten sydän- ja verisuoni- sairauksien kehittymisen kannalta, joten erityisesti ylipainoisen lapsen suolansaantiin tulee kiinnittää huomiota. Yleinen suolansaantisuositus lapsille on alle 3 grammaa päivässä, alle 1-vuotiaan ruokaan ei tulisi lisätä suolaa lainkaan. (Pusa 2021.)

Lounaan ja päivällisen koostamiseen on hyvä käyttää lautasmallia, (Kuva 1) jossa puolet lautasesta täytetään kasviksilla, neljäsosa hiilihydraateilla kuten perunalla tai riisillä sekä loppuneljännes proteiinipitoisella ruualla kuten lihalla, kalalla tai palkokasveilla (THL 2020a). Monipuolista ja terveellistä ruokavaliota havainnollistaa myös ruokakolmio, (Kuva 2) jossa ruokavalioon kuuluvat ruoka-aineet on ryhmitelty kolmion muotoon ravintosisällön sekä suositeltavan käyttötiheyden ja -määrän mukaan. Ala- ja keskiosaan kuuluvia ruokia on hyvä syödä päivittäin ja yläosassa olevia ruokia kohtuullisesti. Huipulla olevat ruoka- aineet eivät kuulu päivittäiseen ruokavalioon ja niitä tulisi syödä vain harvoin. (Schwab &

Antikainen 2020.)

(19)

Kuva 1. Lautasmalli (Ruokavirasto 2021)

Kuva 2. Ruokakolmio (Syöhyvää.fi)

(20)

Lasta ei saa koskaan pakottaa syömään, mutta häntä kannustetaan maistamaan. Esimer- kiksi kasviksia on tärkeää laittaa lautaselle esille joka aterialla, vaikka lapsi ei kaikkea söi- sikään. Tavallisesti 10–15 maistamiskerran jälkeen lapsi tottuu uuteen makuun ja alkaa syödä kyseistä ruokaa enemmän. Ruoka ei saa koskaan olla palkinto. Esimerkiksi salaatin syöntiin ei tule kannustaa sillä, että lupaa lapselle herkkuja tästä palkinnoksi. Tämä johtaa vain siihen, että lapsi alkaa entistä enemmän pitää herkuista ja inhota salaattia. Ruokailun tulee olla säännöllistä ja päivään sisältyä 4–6 ateriaa. Sopiva ateriarytmi sisältää aamupa- lan, lounaan, päivällisen, iltapalan sekä yhdestä kahteen välipalaa aterioiden välille. Liian pitkäksi venyvät ateriavälit altistavat napostelulle ja tämän myötä ylipainolle. (Mustajoki 2020.)

5.2 Liikunta ja lepo

Lapsella on synnynnäinen tarve fyysiseen aktiivisuuteen, minkä vuoksi liikunnallinen elä- mäntapa alkaa kehittyä jo varhaislapsuudessa. Tämän vuoksi on tärkeää aloittaa lapsen liikunnallisuuden tukeminen jo varhain. Liikunta kehittää lapsen motorisia taitoja, mikä tuottaa onnistumisen ja ilon kokemuksia. Liikunta edistää kokonaisvaltaisesti lapsen terveyttä ja hyvinvointia, sekä ennustaa myös liikunnallista elämäntapaa aikuisuudessa. Tällä on tär- keä merkitys erilaisten sairauksien ja niiden riskitekijöiden ilmaantumisen ehkäisyssä sekä hyvinvoinnin edistämisessä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 6.) Liikunta kuluttaa ylipainoisen lapsen energiaa, ja energiaa kuluu sitä enemmän mitä rasittavampaa liikunta on (Mustajoki 2019). Liikunnalla on selvä yhteys vähäisempään ylipainon ja rasvakudoksen kertymiseen, minkä vuoksi ylipainoisen lapsen riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeää.

(Käypä hoito 2020).

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2016 uusimmat varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset, joita on tärkeää hyödyntää myös ylipainoisen lapsen arjessa. Suosi- tusten tieteellisen perustan on luonut laaja monitieteinen asiantuntijaryhmä, ja ne koskevat kaikkia alle 8-vuotiaita lapsia. Tutkimustulokset ovat osoittaneen fyysisen aktiivisuuden tu- kevan lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä, mitä suositukset pyrkivät lisää- mään. Suositukset on tarkoitettu lasten vanhemmille, varhaiskasvatus-, liikunta- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä muiden alle 8-vuotiaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistä- miseen osallistuville tahoille. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 6.)

Alle kouluikäisen lapsen tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä, sisältäen monipuolisesti niin kevyttä liikuntaa kuin reipasta ja kuormittavampaakin liikuntaa (Kuva 3).

(21)

Kuormittavaa ja vauhdikasta liikuntaa tulisi kertyä tunti päivässä. Näihin liikuntalajeihin voidaan laskea muun muassa hyppiminen, hiihto, juoksuleikit ja uinti. Loput kaksi tuntia tulisi sisältää sekä reipasta että kevyttä liikuntaa. Reippaaseen liikuntaan voidaan laskea esimerkiksi polkupyörällä ajo, luistelu ja potkulautailu. Kevyttä liikuntaa on muun muassa kävely, keinuminen ja pallonheitto. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 14-15.)

Vanhempi on lapselle tärkeä roolimalli, joten on tärkeää, että koko perhe osallistuu leikkiin ja liikkumiseen. On tärkeää kuulla lapsen mielipiteitä ja mahdollistaa hänen toiveidensa mu- kaista toimintaa. Erilaiset liikuntavälineet ja -tarvikkeet innostavat lasta liikkumaan, joten niitä olisi hyvä olla lapsen saatavissa ja käytössä. Myös sisällä voi olla fyysisesti aktiivinen, ja lasta voi ottaa mukaan esimerkiksi arjen kotiaskareisiin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 9–10.)

Liikunnan ohella lapsi tarvitsee myös riittävästi lepoa ja unta, sillä liian vähäiset yöunet altistavat ylipainon kehittymiselle. Leikki-ikäiselle suositellaan unta 10–13 tuntia vuorokau- dessa. Television ja tabletin äärellä vietetty aika on myös syytä minimoida, sillä liiallinen ruutuaika sekä lisää paikallaan oloa että heikentää yöunta. WHO suosittelee 2–4-vuotiaille lapsille ruutuaikaa maksimissaan tunnin päivässä. Alle 2-vuotiaille ruutuaikaa ei suositella lainkaan. (WHO 2019.) Ylipainoisen lapsen pitkää paikallaanoloa ja istumista esimerkiksi television ääressä tulee välttää, ja kannustaa lasta leikkiin ja aktiiviseen toimintaan hereil- läoloaikana (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 14-15).

(22)

Kuva 3. Alle kouluikäisen lapsen fyysisen aktiivisuuden suositus (Opetus- ja kulttuuriminis- teriö 2016)

(23)

6 Terveydenhuollon rooli ja puheeksi ottaminen 6.1 Hoidon ja ennaltaehkäisyn järjestäminen

Päävastuu lapsen ylipainon ja lihavuuden ehkäisystä ja hoidosta kuuluu perusterveyden- huollolle, alle kouluikäisten kohdalla neuvolalle. Neuvolan tehtävänä on tunnistaa lapset, jotka ovat ylipainoisia tai heidän elintapansa sekä -ympäristönsä ovat painonnousua edis- täviä. Hoitoa varten voidaan luoda moniammatillinen hoitotiimi, jossa perheelle voidaan tarjota myös esimerkiksi ravitsemusterapeutin tai fysioterapeutin asiantuntemusta. Hoidon ko- konaisvaltaisena tavoitteena on parantaa lapsen toimintakykyä ja elämänlaatua sekä eh- käistä ja hoitaa ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä vaaratekijöitä ja sairauksia. (THL 2019b.) Erikoissairaanhoitoa tulee kuitenkin aina konsultoida, mikäli lapsen lihavuus on vaikea-asteinen, voidaan epäillä lihavuuden taustalla jotakin sairautta tai todetaan lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia. Lääkehoitoa käytetään lasten lihavuuteen vain erittäin harvoin poik- keustilanteissa, mikäli elintapamuutokset eivät ole tuottaneet riittävää tulosta. Pitkäkestoisia tutkimustuloksia lasten lihavuuden lääkehoidosta on vain vähän. Lihavuuteen liittyviä leik- kaushoitoja ei lapsille tehdä lainkaan, nuorille niitä voidaan harkita. (Käypä hoito 2020.) 6.2 Perheen elintapaohjaus

Alle kouluikäiselle lapselle tulee kertoa ja kuvailla, mitä terveelliset elämäntavat tarkoittavat, mutta vanhemmat ovat vastuussa niiden toteuttamisesta (Mustajoki 2019). Lapsen ylipainon ja lihavuuden hoito vaatii tiivistä yhteistyötä vanhempien ja koko perheen kanssa. Van- hemmat tuntevat helposti häpeää lapsen ja mahdollisesti koko perheen ylipainoon liittyen, sillä yleinen uskomus yhteiskunnassa on, että ylipaino ja lihavuus johtuvat laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta. (Pietrobelli 2010, 9.) Vanhemmat kokevat ylipainoon puuttumisen helposti syyllistämisenä, minkä vuoksi on tärkeää puhua lapsen ylipainosta ja elinta- voista hienotunteisesti ja kannustavasti (Ruotsalainen 2019).

Terveydenhuollossa koetaan usein haastavaksi ottaa lapsen ylipaino puheeksi lapsen vanhempien kanssa aiheen arkaluonteisuuden vuoksi. Ottaessa ammattilaisena puheeksi perheen elintapoja sekä niihin liittyviä puutteita tulee aina muistaa kiinnittää huomiota tapaan ilmaista asioita. (THL 2019b.) Aluksi on aina tärkeää kartoittaa perheen elämäntilanne, voi- mavarat ja jaksaminen sekä perheenjäsenten oma näkemys elintapamuutosten tarpeelli- suudesta ja mahdollisuuksista. Ohjauksessa on tärkeää välttää suostuttelua, väittelyä sekä vastakkainasettelua. Keskeistä on perheen ja vanhempien oman vastuun ja valinnanvapau- den korostaminen sekä heidän omien ratkaisuvaihtoehtojen kuunteleminen. (Käypä hoito 2020.) Erityisesti lapsen kuullen on tärkeää puhua ylipainosta hienotunteisesti, jotta

(24)

suojellaan lapsen positiivista minä- ja kehonkuvan syntyä (Lipsanen Nyman 2010). Esimer- kiksi paino- ja pituusmittauksia tehdessä lapselle tulee puhua myönteiseen sävyyn ja kertoa myös, että kaikkien lasten kasvua seurataan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien tietojen keräämiseksi. (THL 2019c.) Liiallista huomion kiinnittämistä lapsen painoon tulee välttää ja kannustaa perhettä elintapamuutoksiin hyvinvointilähtöisesti painolähtöisyyden sijaan (Käypä hoito 2020).

Perhettä kannustetaan pohtimaan heidän arkeensa sopivia ja toteutettavissa olevia pieniä ja konkreettisia elintapamuutoksia, ja näistä voidaan tehdä tarvittaessa kirjallinen suunnitelma (THL 2019c). Tavoitteenasettelussa huomioidaan ennen kaikkea vanhempien itse rakentamat tavoitteet, mutta terveydenhuollon ammattilaisen tulee pitää huoli siitä, että muutokset ovat lapsen painonhallinnan kannalta asianmukaisia (Vänskä 2011). Seuraa- valla käynnillä katsotaan yhdessä, onko suunnitelmaan luotuja muutoksia toteutettu. Van- hemmille on tärkeää antaa tietoa lapsen ylipainosta ja siihen liittyvistä seurauksista. On kuitenkin hyvä välttää kertomasta asioita, mitä vanhemmat jo tietävät. Toisen antama tieto helposti torjutaan, ja se saatetaan kokea tunkeilevana. Vanhemmilta on hyvä alkuun siis kysyä, mitä he tietävät aiheesta jo ennestään. Tärkeintä on, että vanhemmille jää tunne siitä, että heidän vanhemmuuttaan kunnioitetaan eikä sitä pyritä arvioimaan lapsen painon kautta. Mikäli vanhemmat eivät ole halukkaita tai valmiita keskustelemaan lapsen ylipainosta ja tarvittavista elintapamuutoksista, voidaan asiaan palata seuraavalla kerralla. (THL 2019c.) Menestyksellinen ylipainon hoito vaatii myönteistä suhtautumista elintapamuutokseen sekä selkeitä tavoitteita muutoksen saavuttamiseksi (Vänskä 2011).

(25)

7 Toiminnallinen opinnäytetyö

7.1 Toiminnallinen opinnäytetyö menetelmänä

Opinnäytetyö toteutetaan toiminnallisena opinnäytetyönä, jonka tuotoksena luodaan verkko-opas hoitotyön opiskelijoille alle kouluikäisten lasten ylipainosta ja lihavuudesta. Toi- minnallinen opinnäytetyö on vaihtoehto tutkimukselliselle opinnäytetyölle, ja sen tuloksena syntyy opinnäytetyöraportin lisäksi aina jokin konkreettinen tuotos. Tämä voi olla esimerkiksi opas, malli tai esite. Toiminnallinen osuus tulee esittää osana raporttia. (Salonen 2013.) Opinnäytetyöraportti toimii kirjallisena viitekehyksenä tuotokselle. Raportissa kuva- taan tuotoksen tekoon liittyviä valintoja alan ammattikirjallisuuteen peilaten. (Metropolia 2020.)

Yhteistyökumppanina toimii LAB-ammattikorkeakoulu, ja opas tulee osaksi lasten hoitotyön opintojakson teoria-aineistoja. Kohderyhmänä toimivat LAB:n hoitotyön opiskelijat. Op- paassa annetaan tietoa lasten ylipainosta sekä jaetaan vinkkejä, kuinka ohjata ylipainoisten lasten vanhempia ja koko perhettä terveellisempien elämäntapojen toteuttamiseen arjessa.

Opinnäytetyöraportin teoriaosuuden tavoitteena on tuoda esiin teoriatietoa alle kouluikäis- ten lasten ylipainosta ja lihavuudesta. Raportissa tuodaan esille aiheen syitä, seurauksia, hoitoa ja ennaltaehkäisyä.

7.2 Oppaan sisältö

Oppaan luomisessa tulee pitää mielessä hyvän oppaan kriteerit. Yleisesti terveysaineiston tavoitteena voidaan pitää sitä, että se vastaa tavoitellun kohderyhmän sen hetkisiä tarpeita.

Terveyttä edistävän aineiston laatuun panostamalla tuetaan ja ylläpidetään yksilöiden ter- veyttä. Aineisto voi olla joko voimavaralähtöinen tai riskilähtöinen. Voimavaralähtöisessä terveysaineistossa tuetaan ja vahvistetaan yksilön omia voimavaroja, kun taas riskilähtöi- sessä aineistossa keskitytään tiettyyn sairauteen, oireeseen tai riskitekijään. Voimavaraläh- töisessä sisällössä korostuu promotiivinen lähestymistapa, jolloin yksilön terveyttä pyritään edistämään ennen kuin terveyttä uhkaavia riskitekijöitä on edes ilmaantunut. Riskilähtöi- sessä sisällössä taas korostuu muutokseen motivointi, sillä kohderyhmänä ovat jo sairas- tuneet tai riskiryhmään kuuluvat. (Rouvinen-Wilenius 2008, 4-5.)

Terveysaineiston luontiin on luotu seuraavat standardit: aineistolla tulee olla konkreettinen terveys-/hyvinvointitavoite, aineisto välittää tietoa terveyteen vaikuttavista tekijöistä, aineisto tarjoaa keinoja muutosten aikaansaamiseksi, se on voimaannuttava ja motivoi terveyden kannalta hyviin päätöksiin, se palvelee käyttäjäryhmän tarpeita sekä herättää

(26)

mielenkiinnon ja siinä on huomioitu aineistomuodon ja sisällön edellyttämät vaatimukset.

Kriteereissä on huomioitu niin promotiivisen kuin preventiivisenkin lähestymistavan pohjalta tuotettavien aineistojen ominaisuuksia. (Rouvinen-Wilenius 2007, 5–11.) Tässä opinnäyte- työssä korostuu enemmän riskilähtöinen ajattelu, sillä opas on tarkoitettu ylipainoisten lasten kanssa työskenteleville hoitotyön opiskelijoille. Toki ennaltaehkäisyä korostetaan myös tuoden esiin ylipainolle altistavia riskitekijöitä.

Hyvässä oppaassa on selkeä rakenne, ja virkkeet ovat helposti ymmärrettävissä ja tar- peeksi lyhyitä. Sanavalinnat tulee tehdä niin, että teksti on mahdollisimman yleiskielistä.

Vaikeasti ymmärrettävät termit ja lyhenteet tulee aina selittää. Opasta luodessa tulee muistaa kohderyhmä, jolle teksti on tarkoitettu, ja kohdentaa teksti heidän tarpeidensa mu- kaiseksi. Tässä yhteydessä tulee huomioida esimerkiksi kohderyhmän tiedontaso. (Hyväri- nen 2005.)

Tässä opinnäytetyössä syntyvä tuotos on tarkoitettu hoitotyön opiskelijoille, joten kohderyh- män voi olettaa omaavan jonkin verran ennakkotietoa ylipainoon ja yleensä ottaen terveyteen liittyen. Tästä huolimatta esimerkiksi vierasperäisiä termejä on pyritty tuotoksessa vält- tämään, vaikka niitä opinnäytetyön teoriaosuudessa jonkin verran esiintyykin. Välttämättö- mät vaikeasti ymmärrettävät termit ja lyhenteet on selitetty tekstissä selkeyden lisäämiseksi.

Hyvässä oppaassa on myös juoni, joka on rakennettu tietoisesti, ja sitä on helppo seurata.

Juoneen vaikuttaa asioiden esittämisjärjestys: asiat voidaan tuoda esiin esimerkiksi tär- keysjärjestyksessä tai aihepiireittäin. Juonta miettiessä tulee ottaa huomioon, mitä tekstillä halutaan saada aikaan, kenelle se on tarkoitettu ja minkälaisessa tilanteessa sitä luetaan.

(Hyvärinen 2005.)

Yhteiskunta on digitalisoitunut eli tietotekniikan käyttö on tullut yhä suuremmaksi osaksi ihmisten arkielämää. Myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden käyttämät materiaalit ovat koko ajan enemmän verkkopainotteisia eikä opiskelu ilman tietokonetta ole mahdollista. Digitaa- linen oppimateriaali tarjoaa enemmän vuorovaikutteisia ja toiminnallisia mahdollisuuksia kuin painettu materiaali (Opetushallitus). Muutenkin terveysaineistot ovat yhä enemmän in- ternetpohjaisia ja painetun terveysmateriaalin arvo ja merkitys jatkossa on epävarma (Rou- vinen-Wilenius 2007, 12). Myös tämän opinnäytetyön tuotoksena syntyvä opas on tehty digitaaliseen muotoon, mikä parantaa sen saatavuutta ja tavoitettavuutta kohderyhmän keskuudessa. Pdf-muotoinen opas lähetetään LAB-ammattikorkeakoulun lasten hoitotyön opettajille, jotka lisäävät sen osaksi lasten hoitotyön opintojakson opiskelumateriaaleja Moodle verkko-oppimisympäristössä. Sähköinen muoto mahdollistaa oppaan muokkaami- sen ja päivittämisen. Oppaan voi myös tarvittaessa tulostaa paperiversioksi.

(27)

7.3 Oppaan ulkoasu

Oppaan onnistunut ulkoasu herättää lukijan mielenkiinnon ja luottamuksen (Rouvinen-Wi- lenius 2007). Oppaan sivuasettelu on pyritty luomaan mahdollisimman selkeäksi. Myös kappaleiden ja virkkeiden pituuteen on kiinnitetty huomiota helppolukuisuuden lisäämiseksi. In- ternetissä julkaistavassa oppaassa tulee huomioida se, että sitä luetaan näyttöruudulta.

Virkkeiden ja kappaleiden tulee olla lyhyempiä kuin paperiversiossa, sillä ruudulta on haas- tavampaa lukea kuin paperilta. (Hyvärinen 2005.) Kirjaisintyyliksi eli fontiksi on valittu riittä- vän yksinkertainen ja helppolukuinen vaihtoehto. Kirjaisintyyli on myös sama joka sivulla, mikä lisää tekstin selkeyttä. Asiakokonaisuuksia on tuotu esille muun muassa luetteloiden avulla, aihepiiri kerrallaan. Myös erilaisia kuvioita on hyödynnetty sisällön selkeyttämiseksi.

Mielenkiinnon lisäämiseksi tuotosta on hyvä täydentää esimerkiksi kuvilla ja taulukoilla (Sa- lonen 2013). Oppaaseen on lisätty aiheeseen liittyviä ja ymmärtämistä tukevia kuvia. Esi- merkiksi kuva lautasmallista auttaa hahmottamaan ruokamääriä ja tukee tekstissä kerrottua kuvausta aiheesta. Kuvituskuvat etsittiin pääosin Pixabay.com-sivustolta, joka on internetin yksi laajimmista ilmaisia ja vapaita kuvia tarjoavista kuvapalveluista. Myös erilaisten värien käytöllä on pyritty elävöittämään tuotosta sekä luomaan siitä visuaalisesti miellyttävä lukea.

Tuotoksessa sointuvat lähinnä erilaiset violetin, sinisen ja harmaan eri sävyt, mikä luo maanläheisyyttä ja harmoniaa. Kirkkaat värit loisivat tuotokseen enemmän rauhattomuutta, joten lukijaystävällisyyden kannalta oppaaseen päädyttiin valitsemaan melko neutraalit vä- rit.

7.4 Opinnäytetyöprosessi

Opinnäytetyön aihe valikoitui kirjoittajan omien mielenkiinnon kohteiden sekä ajankohtai- suuden mukaan. Lasten hoitotyö on aina ollut kirjoittajan näkökulmasta kiinnostava aihe, myös tulevaisuuden työelämän suuntautumisvaihtoehtoja ajatellen. Lasten ylipaino ja lihavuus on koko ajan yleistyvä ongelma, minkä vuoksi aihe on ajankohtainen. Aluksi oli aja- tuksena tehdä opinnäytetyö aiheesta lasten ylipaino ja lihavuus, mutta aihe olisi tällöin ollut selkeästi liian laaja. Tarkastelun kohteena olevat lapset rajattiin koskemaan alle kouluikäisiä ylipainoisia ja lihavia lapsia, mikä helpotti näkökulman valitsemista ja aiheen käsittelyn aloit- tamista. Ylipainoisen lapsen terveyden kannalta on myös aina parempi, mitä varhaisem- massa vaiheessa ylipaino todetaan. Ylipaino on aiheena melko herkkä ja lähteitä tutkiessa kävi nopeasti ilmi, että lapsen ylipaino koetaan myös terveydenhuollossa haastavaksi asiaksi ottaa puheeksi vanhempien kanssa. Tästä syntyi ajatus tuottaa toiminnallinen opin- näytetyö, jonka tuotoksena syntyvä opas tarjoaisi hoitotyön opiskelijoille sekä tietoa lapsen ylipainoon ja lihavuuteen liittyen, että myös työkaluja aiheen puheeksi ottoon ja perheen

(28)

elintapamuutokseen kannustamiseen. Alle kouluikäinen lapsi ei vielä itse kykene vastaa- maan omista elintavoistaan, minkä vuoksi opinnäytetyössä korostuu yhteistyö vanhempien kanssa. Vanhemmat vastaavat esimerkiksi siitä, mitä lapsi syö sekä tarjoavat mahdollisuu- den liikunnan harrastamiselle. Huolella tehty opinnäytetyösuunnitelma toimi hyvänä poh- jana opinnäytetyöraportin ja tuotoksen työstämiselle. Tavoitteena oli saada opinnäytetyö kokonaan valmiiksi tammi-helmikuussa 2022.

Jo opinnäytetyösuunnitelmaa varten tuli selvittää muun muassa keskeisiä käsitteitä, pohtia opinnäytetyön eettisyyttä ja luotettavuutta sekä luoda alustava sisällysluettelo ja johdanto.

Tämä loi jo melko hyvin kokonaiskuvaa aiheesta sekä auttoi jäsentämään myös itse opin- näytetyön runkoa. Raporttiosuuteen siirtyessä tietolähteiden määrä lisääntyi ja teoriatietoa lähdettiin etsimään myös kansainvälisistä lähteistä. Monipuolisella lähteiden käytöllä pyrit- tiin lisäämään tiedon luotettavuutta.

Raporttiosuuden ollessa lähes valmis oli aika aloittaa oppaan suunnittelu. Opasta tehdessä pääsi harjoittamaan jo ennalta hankitun tiedon soveltamista, sillä oppaan tietoperusta poh- jautuu hyvin pitkälti raporttiosuuden teoriatietoon. Opasta työstäessä pääsi myös käyttä- mään luovuutta, sillä pyrkimyksenä oli tuottaa niin sisällöllisesti kuin myös visuaalisesti lu- kijaystävällinen kokonaisuus. Oppaaseen koottiin tietoa alle kouluikäisen lapsen ylipainon ja lihavuuden määrittelystä, syistä, seurauksista, hoitoperiaatteista ja puheeksi otosta. Li- säksi siihen listattiin valtakunnallisiin ravitsemus- ja liikuntasuosituksiin perustuvia vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen. Vinkkejä käyttämällä hoitotyön opiskelijat saavat hyviä työkaluja ylipainoisen lapsen perheelle suunnattavaan ohjaustyöhön ja moti- vointiin.

Toiminnallisen opinnäytetyön tuotoksen arviointi on tärkeä osa opinnäytetyöprosessia. Ar- vioinnilla tarkoitetaan jonkin asian, ilmiön tai toimenpiteen arvon määrittämistä. Arvioinnissa tarkastellaan toiminnan tuloksellisuutta eli sitä, miten hyvin valmis työ vastaa ennalta laa- dittuja tavoitteita. (Karjalainen 2001.) Toiminnallista opinnäytetyötä arvioitaessa tulee ottaa huomioon sen toimivuus, hyöty, soveltuvuus sekä käyttö. Myös muun muassa aineistojen ja materiaalien hankintaa tulee arvioida. (Salonen 2013.) Opasta voidaan arvioida myös hyvän terveysaineiston kriteereiden mukaisesti: aineistolla tulee olla konkreettinen terveys- /hyvinvointitavoite, aineiston tulee välittää tietoa terveyteen vaikuttavista tekijöistä, aineiston tulee tarjota keinoja muutosten aikaansaamiseksi, sen tulee olla voimaannuttava ja mo- tivoida terveyden kannalta hyviin päätöksiin, sen tulee palvella käyttäjäryhmän tarpeita sekä herättää mielenkiintoa, ja siinä tulee olla huomioituna aineistomuodon ja sisällön edellyttä- mät vaatimukset. Olennaista on myös arvioida, miten hyvin aineisto vastaa kohderyhmän sen hetkisiä tarpeita. (Rouvinen-Wilenius 2007, 9.)

(29)

Opinnäytetyön tuotosta arvioitiin kahden hoitotyön opiskelijan toimesta. Molemmat opiskelijat ovat loppuvaiheen opiskelijoita, ja he ovat jo suorittaneet lasten hoitotyön teoriaopinnot.

He ovat myös kiinnostuneita lasten hoitotyöstä ja haluavat suuntautua kyseisiin työtehtäviin myös valmistumisen jälkeen. Kyseisille opiskelijoille esitettiin oppaan luvun yhteydessä muutamia kysymyksiä, (Liite 1) joihin vastaamalla he antoivat tärkeää palautetta oppaan sisältöön ja ulkonäköön liittyen. Kysymykset käytiin läpi yhdessä kirjoittajan kanssa puheli- mitse. Kysymykset pohjautuivat osin hyvän terveysaineiston kriteereihin. Palautteen perusteella oppaaseen tehtiin vielä pieniä viime hetken muutoksia.

Molemmat opiskelijat olivat samaa mieltä oppaan tarjoaman tiedon riittävästä kattavuu- desta. Tietoa oli heidän mielestään sopivasti, ja oppaan jaksoi hyvin lukea loppuun saakka.

Molempien mielestä oli hyvä, ettei oppaassa ollut liian yksityiskohtaista tietoa aiheesta. Hy- vänä asiana nähtiin se, että opas sisältää linkkejä, joiden kautta saa halutessaan lisätietoa.

Tiedon ymmärrettävyys oli myös hyvää ja teksti oli molempien mielestä selkeää. Tiedon luettelointi nähtiin positiivisena asiana, ja se helpotti oppaan lukemista.

Opas tarjosi opiskelijoille osin myös uutta tietoa. Esimerkiksi ylipainon ja lihavuuden mää- rittelyyn liittyvät termit ”ISO-BMI” ja ”pituuspaino” olivat molemmille uusia. Toki on muistettava, että arvioijat ovat olleet aiemmin muun muassa päiväkodissa lasten parissa töissä ja lasten hoitotyö kuuluu heidän suurimpiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Esimerkiksi vähemmän lasten parissa olleelle opiskelijalle uutta tietoa olisi varmasti ollut enemmän.

Molemmat opiskelijat kokivat, että he voisivat oppaan avulla antaa lapsen ylipainoon liitty- vää ohjausta perheille. Erilaiset vinkit esimerkiksi ruokavalion keventämiseen ja liikunnan lisäämiseen nähtiin hyvinä. Puheeksi ottoa pohdittiin laajemmin kummankin opiskelijan kanssa, ja molemmat olivat yhtä mielisiä aiheen arkaluontoisuudesta. Kuvitteellisessa oh- jaustilanteessa molemmat näkivät lapsen ylipainon haastavaksi aiheeksi ottaa puheeksi vanhempien kanssa. Oppaan puheeksi ottoon liittyvät ohjeet antoivat kuitenkin työkaluja tilanteen ilmapiirin ”keventämiseen” ja aiheen helpompaan lähestymiseen.

Oppaan visuaalisuudesta opiskelijat olivat hieman erimielisiä. Toinen heistä koki oppaan ulkoasun sopivan yksinkertaiseksi ja miellyttäväksi lukea sellaisenaan. Toinen ehdotti valkoisen taustavärin muuttamista johonkin toiseen väriin, varsinkin sivuilla, joilla ei ole kuvia lainkaan. Hän koki, että oppaan ulkoasua ja väritystä voisi muutenkin hieman yhtenäistää, jotta sitä olisi miellyttävämpää lukea.

Palautteen perusteella ulkoasua muutettiin melko paljon ja valkoisen taustan sijaan joka sivulle lisättiin valmis kuva Pixabay.com-sivustolta. Kuva on abstrakti, ikään kuin vesivärein maalattu ja siinä on violetin, sinisen ja harmaan eri sävyjä. Taustavärin muutoksen vuoksi myös kuvia ja kuvioita hieman muokattiin ja vaihdettiin, jotta ne sointuvat paremmin yhteen

(30)

taustan sävyjen kanssa. Muutosten johdosta oppaasta saatiin ulkonäöllisesti yhtenevä ja harmoninen kokonaisuus, jossa sointuvat melko maanläheiset värit. Valmis opas on esitel- tynä liitteessä 2.

(31)

8 Pohdinta

8.1 Opinnäytetyön luotettavuus ja eettisyys

Tutkimusetiikalla tarkoitetaan tutkimuksen tekemistä yleisesti ohjaavia yhteisiä pelisään- töjä. Hyvällä tieteellisellä käytännöllä taas tarkoitetaan eettisesti kestävien tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmien käyttöä. Tutkimuksen tekijän tulee noudattaa hyvää tieteellistä käy- täntöä jokaisessa tutkimusprosessin vaiheessa. (Vilkka 2021.) Opetus- ja kulttuuriministe- riön vastuulla oleva Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) edistää toiminnallaan hyvää tutkimusetiikkaa ja hyvää tieteellistä käytäntöä sekä ennaltaehkäisee tutkimusvilppiä. Tut- kimuseettinen neuvottelukunta on luonut yhteistyössä Suomen tiedeyhteisön kanssa tutki- museettisen ohjeen eli HTK-ohjeen, jonka tavoitteena on antaa tutkimuksen harjoittajille malli hyvästä tieteellisestä käytännöstä sekä edistää näin tutkimusetiikan periaatteiden nou- dattamista. Opinnäytetyön aloittamiselle tulee tarvittaessa anoa tutkimuslupaa. (Tutkimus- eettinen neuvottelukunta 2012, 4) Tässä opinnäytetyöprojektissa tutkimusluvan hakeminen ei kuitenkaan ollut tarpeellista, sillä opinnäytetyöhön ei kuulu henkilöitä tutkimuksen kohteena tai osallistujina. Tällöin ei myöskään ole tarpeellista huomioida osallistujien itsemää- räämisoikeutta, vapaaehtoisuutta, suostumusta tai anonymiteettia.

Opinnäytetyö tuottaa laadukasta tietoa, minkä vuoksi käytettävän lähdeaineiston luotetta- vuuden arviointi on tärkeää. Tiedon hankinnassa hyvän tieteellisen käytännön noudattami- nen merkitsee asianmukaisten ja luotettavien tietolähteiden käyttöä ja tuntemista (Vilkka 2021). Aiheeseen liittyvää tietoa on etsitty monipuolisesti eri tietolähteistä ja tietolähteen luotettavuuteen on kiinnitetty huomiota valikointihetkellä. Tiedonhankinnassa yhtenä mer- kittävänä lähteenä toimii LUT-yliopiston ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteinen LUT-tiede- kirjasto. Tiedekirjaston sisällä on käytetty LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijoille tarkoitet- tua LAB Primo-perushakupalvelua, josta löytyy luotettavaa ja asianmukaista tietoa niin säh- köisessä kuin painetussakin muodossa. Myös Google Scholar toimii tiedonhaun apuna.

Google Scholar on erityisesti tieteelliseen tietoon erikoistunut hakukone, joka sisältää eri tieteenalojen julkaisijoiden tuottamia tutkielmia, kirjoja ja artikkeleita (Humak 2021). Lisäksi asianmukaista tietoa on etsitty Duodecimin Oppiportti-sivustolta oppilaitoksen käyttäjätun- nuksia hyödyntäen.

Opinnäytetyön tiedonhankinnassa on pyritty käyttämään korkeintaan kymmenen vuotta vanhoja lähteitä. Muutamista yksittäisistä aiheista oli haastavaa löytää uudempaa näyttöön perustuvaa tietoa luotettavasta lähteestä, joten näissä tapauksissa on käytetty harkiten tie- toperustana vanhempaa materiaalia.

(32)

Hyvä tieteellinen käytäntö osoittaa myös avoimuutta ja rehellisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkija kunnioittaa toisten tutkijoiden työtä ja saavutuksia omassa tutkimuksessaan sekä tuo julki, mikä on toisen tutkijan esittämää ja mikä omaa pohdintaa. (Vilkka 2021.) Tässä opinnäytetyössä teoriaosuuden laatiminen vaatii toisten luoman tiedon tarkastelua ja ana- lysointia eri lähteistä. Opinnäytetyössä tuodaan kuitenkin lähdeviittein julki, mikä tieto on lainattua, ja mikä taas omaa näkemystä ja tulkintaa. Lähdeviitteet ovat näkyvillä sekä tekstin seassa tekstiviitteinä että tekstin lopussa lähdeluettelona. Opinnäytetyön toiminnallisen tuotoksen eli oppaan tietoperusta perustuu hyvin pitkälti opinnäytetyöraportin esittämään infor- maatioon, mutta myös siihen on lisätty tarkka lähdeluettelo tuotoksen loppuun.

Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden mukaisesti hoitajan ja potilaan hoitosuhteen tulee perus- tua avoimeen vuorovaikutukseen ja keskinäiseen luottamukseen. Sairaanhoitajan tulee kohdata potilaat tasa-arvoisesti riippumatta muun muassa heidän terveysongelmistaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan. (Sairaanhoitajaliitto.) Lapsen ylipaino on herkkä keskus- telunaihe ja vaatii terveydenhuollon ammattilaiselta eettistä osaamista. Aiheen puheeksi otto lapsen vanhempien kanssa koetaankin yleensä haastavaksi. On muistettava, että vaikka terveydenhuollon ammattilainen näkee lihavuuden helposti pelkkänä terveyskysy- myksenä, voi se potilaalle olla muuhun elämään liittyvä, tunnevaltainen asia. (Käypä hoito 2020.) Ylipainoon ja lihavuuteen liittyy ylipäätään yhteiskunnassa paljon häpeää, sillä se yhdistetään helposti laiskuuteen ja aikaansaamattomuuteen (Pietrobelli 2010). Myös terveydenhuollon sisällä ylipainoon ja lihavuuteen liittyy negatiivisia asenteita, niin tiedostettuja kuin tiedostamattomiakin (Käypä hoito 2020). Epäsopiva puheeksi otto saa vanhemmat helposti tuntemaan syyllisyyttä kasvatukseensa ja perheen elinoloihin liittyen. On tärkeää, että terveydenhuollon ammattilainen kykenee luomaan luottamuksellisen keskusteluyhtey- den vanhempien kanssa ilman, että vanhemmat kokevat, että heidän vanhemmuuttaan ar- vostellaan lapsen painon kautta. Positiiviseksi koettu hoitosuhde lisää myös perheen moti- vaatiota toteuttaa elintapamuutoksia. (THL 2019c.)

8.2 Johtopäätökset

Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä hoitotyön opiskelijoiden tietoa alle kouluikäisten lasten ylipainosta ja lihavuudesta sekä kehittää heidän osaamistaan puuttua tilanteeseen varhaisessa vaiheessa. Jaettu tieto koskee ylipainon syitä, seurauksia, arviointia ja hoitoa. Toi- minnallisena tavoitteena oli luoda opas LAB-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoille osaksi lasten hoitotyön opintojakson teoria-aineistoja.

(33)

Opinnäytetyön aiheenvalinnassa haluttiin valita sellainen aihe, jolla olisi merkitystä lasten hoitotyöhön ja sen edistämiseen. Lasten ylipaino on maailmanlaajuinen ja koko ajan yleis- tyvä ongelma. Myös Suomessa ylipainoisten lasten määrä kasvaa koko ajan. Ilmiötä selit- tää merkittävästi viime vuosikymmenten aikana tapahtunut elinympäristön muutos, joka on aiheuttanut muutoksia lasten ja perheiden elintavoissa sekä ajankäytössä. Muutos on johtanut muun muassa lasten fyysisen aktiivisuuden laadun ja määrän heikentymiseen. (Ope- tus- ja kulttuuriministeriö 2016, 5.) Ylipainoisen lapsen hoito painottuu pääosin terveellisempien elämäntapojen noudattamiseen ja opettamiseen, ja tämä vaatii elintapamuutosta koko perheen arjessa. Kansallisten ravitsemus- ja liikuntasuositusten mukainen arki on ylipainoisen lapsen hoidon kulmakiviä.

Terveydenhuollon merkitys lapsen ylipainon ja lihavuuden tunnistamisessa ja hoidossa on suuri. Ylipaino ja lihavuus aiheuttavat lapselle monenlaisia terveydellisiä haittoja, heikentä- vät lapsen elämänlaatua sekä lisäävät lapsen riskiä joutua kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi. Ylipainolla on myös taipumus pysyä aikuisuuteen, mikäli siihen ei puututa riittävän varhain. Tämä lisää merkittävästi lapsen riskiä sairastua muun muassa erilaisiin sydän- ja verisuonitauteihin myöhemmällä iällä. (Käypä hoito 2020.) Perheiden kanssa tehtävä yh- teistyö on tärkeää, ja terveydenhuollon ammattilaisen tulee kyetä tunnistaa lapsen ylipaino varhaisessa vaiheessa, tarjota tukea ja tietoa lapsen ylipainoon liittyen sekä ohjeistusta terveellisten elämäntapojen noudattamiseen. Moniammatillisen yhteistyön mukaisesti tulee neuvolan työntekijän tarvittaessa ohjata perhe esimerkiksi ravitsemusterapeutin vastaan- otolle. (THL 2019b.)

8.3 Kehittämisehdotukset

Lapsen ylipainon ja lihavuuden puheeksi otto vanhempien kanssa koetaan terveydenhuollossa haastavaksi. On huomattu, että terveydenhuollon sisällä lihavuuteen liittyy negatiivisia asenteita, niin tiedostettuja kuin tiedostamattomiakin. Potilaan puolelta ylipainoon ja lihavuuteen yhdistyy helposti häpeää ja syyllisyyden tunnetta, minkä vuoksi aiheen hienotun- teinen puheeksi otto on tärkeää. Aiheen puheeksi ottamisessa tulisi pyrkiä sensitiivisyyteen ja myönteisyyteen. Kannustava ja positiivinen asenne ennaltaehkäisevät vanhempien ko- kemia syyllisyyden tunteita. (Käypä hoito 2020.) Herkkien ja haastavien aiheiden puheeksi ottoa olisi hyvä harjoitella jo opiskeluvaiheessa. Lasten ylipaino ja lihavuus on koko ajan yleistyvä ongelma, joten osaamista varhaiseen puuttumiseen ja aiheen puheeksi ottoon tar- vitaan jatkossakin. Myös lihavuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja negatiivisia asenteita tulee kitkeä, jotta lihavan potilaan kohtaaminen on eettistä ja tasa-arvoista.

Lasten ylipainon ja lihavuuden vähentäminen vaatii yksilökohtaisten toimien lisäksi myös laajempia yhteiskunnallisia muutoksia. Myös lihavuuden ennaltaehkäisyyn tulee varata

(34)

riittävästi resursseja. Elinympäristö on muuttunut lihomista edistäväksi, sillä esimerkiksi ruo- kien annos- ja pakkauskoot ovat kaupoissa yhä suurempia, ja runsasenergiset ja epäter- veelliset ruokatuotteet ovat halvempia. Ruuan näkyvyys on yhteiskunnassa ja mainonnassa suuri, ja jopa lapsille suunnataan omia ruokamainoksia. Kuitenkin esimerkiksi lasten erilaiset välipalatuotteet saattavat sisältää huomattavia määriä piilosokeria ja energiaa. Yhteis- kunnallisilla toimilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi ruokaympäristöön liittyvään verotukseen ja lainsäädäntöön. WHO on esimerkiksi suositellut jäsenmailleen lisättyyn sokeriin, suolaan ja tyydyttyneeseen rasvaan kohdistuvien haittaverojen käyttöönottoa. (Käypä hoito 2020.) Myös Suomessa on peritty erillistä makeisveroa vuosina 2011–2016, mutta se lakkautettiin vuoden 2017 alusta veron oltua Euroopan unionin valtiontukisäädösten vastainen ja kilpai- lua vääristävä (Aronen 2017, 33). On kuitenkin selvää, että ruuan hintapolitiikkaa, näky- vyyttä ja mainontaa säätelemällä voidaan merkittävästi vaikuttaa ihmisten kulutustottumuk- siin.