Keski - Suomen ympäri s tökeskus 2005

(1)

Keski - Suomen ympäri s tökeskus 2005

Kortteisen

kanava-alueen kalatalous- ja

virkistyskäyttöarvojen

kehittämiskatsaus

(2)

15.2.2005

Hannu Onkila, Keski-Suomen ympä- ristökeskus

Kannen kuva:

Kanavauoman kaivua vuonna 1913.

Lähde:

Keski-Suomen ympäristökeskuksen

Kortteisen kanava-alueen kalatalous- ja

virkistyskäyttöarvojen

kehittämiskatsaus

(3)

Sisällysluettelo

1 KORTTEISEN KANAVAN HISTORIA... 1

2 KEHITTÄMISKATSAUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET... 1

3 TARKASTELUALUEEN YLEISKUVAUS ... 2

3.1 VALUMA-ALUE JA HYDROLOGIA... 2

3.2 RAVINNEKUORMITUS... 4

3.3 VEDENLAATU... 7

4 SUOSITUKSET KORTTEISEN ALUEEN KEHITTÄMISEKSI ... 12

4.1 KANAVAUOMAN MONIPUOLISTAMINEN... 12

4.1.1 Uoman nykyiset ominaispiirteet ... 12

4.1.2 Toimenpide-ehdotukset ... 15

4.1.2.1 Yleistä ... 15

4.1.2.2 Uoman kehittämisideoita Saanijärveltä ylävirtaan (ks. liite3) ... 17

4.2 KANAVAN YMPÄRISTÖN VIRKISTYSKÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIEN PARANTAMINEN... 19

4.3 SAANIJÄRVEN SUISTOALUEEN RUOPPAUSTARPEEN UUDELLEENARVIOINTI... 19

5 TOIMENPITEIDEN PERUSTELUT JA ARVIO NIIDEN VAIKUTUKSISTA ... 21

5.1 PERUSTELUT... 21

5.2 ARVIO TOIMENPITEIDEN HYÖDYISTÄ JA HAITOISTA... 21

5.2.1 Kanavauoman monipuolistaminen ja uoman lähialueen virkistyskäyttöä tukevat työt ... 22

5.2.2 Saanijärven vedenpinnan nosto ja/tai Kortteisen uoman suistoalueen ruoppaus ... 22

6 TOIMENPITEIDEN OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET ... 23

6.1 LUVAT ALUEEN AIKAISEMMILLE VESIRAKENNUSTOIMENPITEILLE... 23

6.2 UOMAN PERUSPARANNUKSEEN VAADITTAVAT LUVAT... 23

6.3 SAANIJÄRVEN VEDENPINNAN NOSTOON JA/TAI KANAVAN SUISTOALUEEN RUOPPAUKSEEN TARVITTAVAT LUVAT... 24

6.4 KANAVAN YMPÄRISTÖN VIRKISTYSKÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIEN PARANTAMINEN... 24

7 RAHOITUS... 25

7.1 VALTION OSALLISTUMINENKORTTEISEN KANAVA-ALUEEN KEHITTÄMISEN RAHOITTAMISEEN... 25

8 YHTEENVETO ... 27

9 KIRJALLISUUS... 28

LIITTEET (4 kpl)

LIITE1 - KANAVAN SYVYYS JA POHJAN LAATU

LIITE2 - KANAVAN SUISTON KASVILLISUUS JA SYVYYDETSAANIJÄRVEN VEDENKORKEUDELLANN+ 114,04M

LIITE3 - TOIMENPIDESUOSITUKSET JA AIEMPIEN SUUNNITELMIEN PAALUJEN VIITTEELLISET SIJAINNIT

LIITE4 - KORTTEISEN KANAVA-ALUEEN KEHITTÄMISKYSELY

(4)

1 Kortteisen kanavan historia

Kortteisjärven ympärillä asuvat tilalliset saivat vuonna 1837 Vaasan läänin kuvernööriltä luvan kuivattaa noin 450 - 670 ha suuren Kortesjärven (myöhemmin Kortteisen kortetuotanto- ja vesijättöalue) viljely- ja asuinkäyttöön. Työ aloitettiin kuitenkin vasta 1883 Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen johdolla. Kortteisen joen perkaus jatkui vuoteen 1891, jonka jälkeen järven kuivattamiseksi toimitettiin täydennystöitä poikkiojia kaivamalla vuoteen 1901 saakka. Näihin aikoihin työ siirtyi hallinnollisesti pohjoiselle maanviljelysinsinööripiirille, jonka ydintoimialaan kuuluivat vesiperäisten maiden kuiva- tukseen, järvien laskemiseen ja jokien perkaukseen sekä pengerrykseen liittyvät mittavat kaivutyöt.

Vuosisadan vaihteen käsityönä tehdyillä kaivuilla Kortesjärvi saatiin kuivattua niittyasteelle. Kuivatusvaikutus ei ollut riittävä ja toimenpiteitä jouduttiin täydentämään sotien jälkeisen maatalouden sekä asutustoiminnan nopean kehityksen maankäytölle asettamien vaatimusten edessä. Vasta vuosien 1948-1952 kaivutöiden jälkeen Kortesjärven aluetta oli saatu kuivatettua niin paljon, että alueelle suunnitellut pika-asutustilat ja viljelyalueet voitiin sijoittaa vanhan järven pohjal- le syntyneelle kuiviolle. Samoihin aikoihin hankkeen työnimi vaihtui Kortteisen vesijätön kuivatuksesta Kortteisen asutus- alueen kuivatukseksi.

Maan tiivistymisen, harvan ojaverkoston ja liian ahtaiden uomien vuoksi kanavan ja sivuojien kuivatusvaikutus oli jälleen liian heikko ja täydennyskuivatuksen mahdollisuutta alettiin tutkia 60-luvun lopulla. Ensimmäiset täydennyskuivatustyöt valmistuivat vuonna 1973, jonka jälkeen kanavassa suoritettiin vesioikeudellinen katselmustoimitus ja täydennysperka- usta vielä 1970 ja -80 –lukujen vaihteessa.

Alueen maatalouselinkeino on säilynyt elinvoimaisena näihin päiviin saakka, mikä on osittain kanavan viljelyksille tuoman vesitaloudellisen hyödyn ansiota. Kanavan monikäyttöä, vesiensuojelua ja maisema-arvoja palveleva kanavaseudun kehittämistyö tulee toteuttaa kokonaisuudessaan siten, että toimet eivät muuta alueen vesitaloutta maatalouselinkeinon tai asutuksen kannalta heikkoon suuntaan, sillä onhan kanavan ensisijainen perustamis- ja käyttötarkoitus ollut muinoin ja vielä nykyisinkin alueen valuma-alueeltaan vettä kokoavan painanteen kuivattaminen.

2 Kehittämiskatsauksen tausta ja tavoitteet

Ajatus kehittämiskatsauksesta syntyi kun Kortteisen kanavassa sijaitsevan säännöstelypadon havaittiin olleen käyttämät- tä yli vuosikymmenen ajan. Paikallinen osakaskunta ja kalastusalue keskustelivat muun muassa kalojen kulkua rajoitta- van padon kohtalosta TE-keskuksen kanssa, joka tiedusteli Keski-Suomen ympäristökeskuksen mahdollisuutta tarkas- tella alueen kehittämistarpeita patokysymystä laajemmin. Kehittämiskatsauksen laatiminen aloitettiin toukokuussa 2004 ja alustavaa maastokatselmusta seurasivat maastomittaukset elokuussa. Katsaus laadittiin kirjalliseen muotoon keväällä 2005.

Työn tavoite oli selvittää kanava-alueen nykyistä tilaa ja arvioida sen kehittämistarpeita alueen ekologian, kalatalouden virkistyskäytön, kuormituksen ja maisemaestetiikan näkökulmista, sekä esittää yleisluonteisia suosituksia kanavan virta- vesiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi ja ympäristön viihtyisyyden kohentamiseksi. Katsausta orientoivana aineis- tona käytettiin alueelle laaditun asukaskyselyn vastauksia ja siinä esiin nousseita erityistoiveita (Liite 4).

Työssä annettujen toimenpidesuositusten toteuttaminen edellyttää tarkempaa jatkosuunnittelua, jossa huomioidaan alueen kehittämisen lisäksi alueella kanavaympäristön historialliset arvot ja nykyisin voimakkaana vaikuttavan maatalouselinkeinon toimintaedellytykset, jotka ovat yhä osittain riippuvaisia kanavasta. Toimenpiteillä pyritään saattamaan uoma virtausoloiltaan, maisemaltaan ja eliöstöltään nykyistä enemmän luonnonmukaista uomaa vastaavaksi, vaikka sen rakenteelliset mittasuhteet asettavatkin työlle rajoituksia esimerkiksi tulvadynamiikan kehittämisen osalta.

(5)

3 Tarkastelualueen yleiskuvaus

3.1 Valuma-alue ja hydrologia

Kortteisen alue sijaitsee Saanijärven vesistöalueella (14.49), joka kuuluu Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin (14.4) yläosaan. Vesistöalue kokoaa vedet 412,8 km²:n valuma-alueelta, jonka järvisyys on noin 7,2 % (Ekholm 1993). Saani- järven vesistöalue muodostuu kahdeksasta osavaluma-alueesta (Kuva 1, Taulukko 1), joiden alueella on paljon voimak- kaasti ojitettua metsämaata, mikä on osaltaan äärevöittänyt alueen hydrologiaa ja lisännyt vesistökuormitusta. Suurin osa vesistöalueesta kuuluu Keski-Suomen maakuntaan ja Pihtiputaan kuntaan. Noin neljännes alueen koillisosasta kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakunnan Pyhäjärven kunnalle.

Saanijärven vesistöalueen suurimmat järvet ovat Liitonjärvi, Elämäjärvi ja Saanijärvi. Liitonjärven vedet virtaavat Liitonjoen kautta Elämäjärveen joka purkautuu edelleen Elämäisjoen ja sen jatkeena olevan Kortteisen kanavan kautta Saanijärveen.

(Kuva 2). Saanijärvestä vedet laskevat Saanijokea Putaanvir- ran kautta Kolimaan, josta ne jatkavat reittiä edelleen Keite- leen ja Päijänteen kautta etelään päätyen lopulta Suomenlah- teen.

Kehittämiskatsauksen tarkastelualueeseen kuuluvat Elämä- järven ja Saanijärven välinen virtavesiosuus, Kortteisen kanavan suistoalue Saanijärvellä, sekä näitä alueita reunustavat maa-alueet. Kuormituksen ja vedenlaadun osalta tarkastelu- mittakaavaa on laajennettu kattamaan Saanijärven yläpuoli- nen valuma-alue (Kuva 1).

Kuva 1. Saanijärven vesistöalue 14.49 ja sen osavaluma-alueet.

Kuvan pohjois-etelä –suuntainen tumma viiva kuvaa valtatie 4:ää.

Saanijärvi

Peninginjoki

Elämäisjoki

Hongonjoki

Liitonjoki Kortteisen

kanava Luhanpuro

Elämäjärvi

Liitonjärvi Raudanjoki

Virkapuro

Saanijoki

Tuohipuro

Pajupuro

(6)

Elämäjärvi

Elämäjärven pinta-ala on noin 10,3 km². Järven suurin pituus luode-kaakko -suunnassa on 5,3 kilometriä ja suurin leveys lounas-koillinen -suunnassa 3,3 kilometriä. Järven vesimassa on painottunut lievästi järven eteläosaan, missä sijaitsee altaan laaja-alaisin painanne. Järven suurin syvyys ennen vuoden 2003 vedenpinnan nostoa oli 4,1 metriä keskisyvyy- den ollessa vain 1,99 metriä. (Ympäristöhallinnon Hertta –tietojärjestelmä).

Elämäjärven vedenkorkeudesta ei ole systemaattista havaintoaineistoa pinnan nostoa edeltävältä ajalta, vaan olemassa olevat havainnot perustuvat erilaisten rakennushankkeiden yhteydessä tehtyihin seurantoihin. Järven hydrologiaa on muutettu rakentamalla sen luusuaan pohjapato lähinnä virkistyskäytöllisin perustein. Vuoden 2003 syksyllä rakennetulla pohjakynnyksellä nostettiin aliveden pintaa 30 cm, keskivettä 20 cm ja ylivettä noin 3 cm. Maasta, kivistä ja lankkuyti- mestä valmistettu pato sopii ympäröivään maisemaan hyvin ja sallii hyvin vesieliöstön liikkumisen alivirtaamakausia lukuun ottamatta.

Elämäjärven vedenpinnan noston jälkeiset vedenkorkeuden vaihtelun laskennalliset tunnusluvut ovat Sokan (2002) laa- timan suunnitelman mukaan seuraavat:

NW

(alin vesi)

N

60

+123,42 m MW

(keskivesi)

N

60

+123,70 m HW

(ylin vesi)

N

60

+124,63 m

Kortteisen kanava

Kortteisen kanavan (ent. Kortteisen joen) kokonaispituus Elämäjärvestä Saanijärveen on noin 7,4 kilometriä. Uoman kokonaispituudesta noin 12 % on koskea tai sahia ja loppu on nopeaa tasavirtaista nivaa. Kanavan ylä- ja alaosassa sijaitsevat lyhyet koskijaksot muodostavat merkittävän osuuden uoman noin 9,7 metrin putouskorkeudesta. Pääsääntöi- sesti hyvin tasaleveän uoman leveys on koskialueita lukuun ottamatta noin 8-15 metriä.

Maastokatselmusten aikana 12.-13.8.2004 uoman syvyys oli pääsääntöisesti noin 0,7 –1.3 metriä, mutta

syvyys vaihtelee huomattavasti sadannasta ja valunnasta riippuen (Liite 1). Saanijärven suistossa ja Elämäisjoen ylä- osassa havaittiin paikoin noin 1,8 metrin syvyyksiä (Liitteet 1 ja 2). Havaintohetkellä virtaamat olivat keskimääräistä suu- rempia runsaiden sateiden vuoksi. Mäki (1974) on laskenut suunnitelmassaan virtaamat kanavan eri osille (Taulukko 5).

Saanijärvi

Saanijärven pinta-ala on noin 12,6 km². Järven suurin pituus luode-kaakko -suunnassa on 5,5 kilometriä ja suurin leveys lounas-koillinen –suunnassa 4,3 kilometriä. Järvi on koko alueeltaan matala ja laajoja painanteita tai syvänteitä ei ole.

Järven syvin kohta sijaitsee erittäin pienialaisessa syvänteessä järven keskiosassa. Suurin syvyys on 6.0 metriä kes- kisyvyyden ollessa vain 1,96 metriä. (Ympäristöhallinnon Hertta –tietojärjestelmä).

Saanijärven vedenkorkeutta on havainnoitu vuodesta 1909 alkaen. Nykyinen ympäristöhallinnon vedenkorkeuden päivit- täisseurantapiste sijaitsee järven länsirannalla. Vedenkorkeuden tunnusluvut aikavälillä 1980-1999 ovat ympäristöhallin- non Hertta –tietojärjestelmän mukaan:

NW

(alin vesi)

, N

60

+113,57 m MW

(keskivesi),

N

60

+ 113,98 m HW

(ylin vesi)

, N

60

+115,23 m

Elämäjärven vedenpinnan noston laskennallinen vaikutus Saanijärven vedenkorkeuteen on ± 6 cm (Sokka 2002). Saani-

(7)

Vesistöjen käyttö

Kortteisen viljelyalueen peruskuivatuksen lisäksi tarkastelualueen vesistöjä käytetään vapaa-ajan virkistäytymiseen, kuten loma-asumiseen, kalastukseen, uintiin ja veneilyyn. Järvien pienen koon, mataluuden ja heikkojen vesiyhteyksien vuoksi veneily on soutu- ja pienmoottoriveneilyä. Vesistöjen logistinen merkitys on vähentynyt uittotoiminnan lakattua Itä- Suomen vesioikeuden kumottua alueen uittosäännön 8.7.1991(N:o 63/I/91).

Vuoden 2002 rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan 200 metrin etäisyydellä Kortteisen kanavan rantaviivasta sijaitsi 22 asuin- tai vapaa-ajan rakennusta. Elämäjärvellä ja Saanijärvellä vastaavat luvut olivat 42 ja 81.

Saanijärven vesistöalueella ei ole toteutettu säännöstelyhankkeita Kortteisen kanavan vedenpinnan lyhytaikaiseksi jää- nyttä järjestelyä lukuun ottamatta. Säännöstelyjen sijaan lähialueella on toteutettu lukuisia peruskuivatushankkeita, joista hyötyalueeltaan laajimpia ovat olleet Kortteisen as.al. kuivatus, Kortteisen as.al. täydennyskuivatus, Liitonjoen perkaus, Liitonjoen lisäperkaus, Yrjönpuron as.al. kuivatus, Koivujoen as.al. kuivatus, Hujakon as.al. kuivatus ja Hongonjoen as.al.

kuivatus.

Suojelualueet ja erityiskohteet

Saanijärven vesistöalueella sijaitsevia huomionarvoisia suojelualueita ja erityiskohteita ovat muun muassa:

- Ylä-Liitonjoen maisema-alue (Valtakunnallisesti merkittävät maisemakokonaisuudet)

- Suurisuo – Sepänsuo – Paanasenneva – Teerineva (Natura, Soidensuojeluohjelmat, Vanhojen metsi- en suojeluohjelmat)

- Makkaran niitty / Peltoahon luonnonsuojelualue (Natura) - Hepomäen haka (Natura)

- Suurusneva (Natura)

Lisäksi alueella on useita kivi- ja rautakautisia muinaisjäännöksiä.

3.2 Ravinnekuormitus

Saanijärven vesistöalueen (14.49) pinta-alasta on järviä vain noin 7,2 % (Ekholm 1993). Maatalouden käytössä alueesta oli vuonna 2002 6,9 % ja Slices -tietojärjestelmän mukaisiin luokittelemattomiin metsätalousmaihin kuului 84,3 %, josta noin 36 % sijaitsee turvemailla. (Taulukko 1)

Saanijärven vesistöalueen fosforikuormituksesta noin 60 % on ihmistoiminnan aiheuttamaa. Suurin osa ihmisperäisestä fosforikuormituksesta on peräisin alueen maataloudesta. Maatalous on merkittävin yksittäinen tekijä myös alueen ihmis- peräisen typpikuormitukseen, joka on noin 46 % kokonaiskuormituksesta. Kuormitustiedot kuvaavat 2000-luvun alun tilannetta. (Taulukko 2).

(8)

Taulukko 1. Saanijärven vesistöalue (14.49) ja sen osavaluma-alueet Ekholmin (1993) mukaan. Alueiden maankäytön tunnusluvut on laskettu satelliittipohjaisen Slices -maankäyttöaineiston mukaan (tiedot vuodelta 2002). Osavaluma-alueiden kuormitustiedot vuodelta 2002 ovat VEPS -järjestelmästä. Koko valuma-alueen kuormitustiedot käyvät ilmi taulukosta 3.

Osavaluma-alue

Pinta-ala km²

Vesi- alueet

%

Maata- louden maat

%

Luokittelem. met- sätalousmaat⁽*

%

Muut maat

(Slices- pääluokat A,B,C,D ja G)

%

Fosforikuormitus (kg/vuosi) ja kaksi merkit- tävintä kuormitustekijää

Typpikuormitus (kg/vuosi) ja kaksi merkittävintä kuor- mitustekijää

14.491

Saanijärven lähialue

46,5 27,4 4,4

66,3

kangasm. 81 % turvem. 19 %

1,9 458

Maatalous (33 %) Luon.huuht. (28 %)

12 568 Laskeuma (43%) Luon.huuht. (26%)

14.492

Kortteisen kanavan a ^52,0 ^0,4 ^16,8 79,3

3,5

10 002 Maatalous (64 %) Luon.huuht. (21 %)

14.493

Elämäjärven a ^28,7 ^36,2 ^14,3

48,5

1,0 549

Maatalous (59 %) Laskeuma (15 %)

13 555 Maatalous (48 %) Laskeuma (32 %)

14.494

Raudanjoen va ^53,3 ^2,0 ^1,1

96,5

0,4 334

Luon.huuht. (69 %) Maatalous (14 %)

8 823

14.495

Hongonjoen va ^56,0 ^0,2 ^3,1

96,1

0,6 439

10 586

14.496

Peninginjoen va ^38,4 ^1,7 ^0,6

93,4

4,3 256

Luon.huuht. (62 %) Turvetuotanto (16 %)

7 004

Luon.huuht. (63 %) Turvetuotanto (22 %)

14.497

Luhanpuron va ^11,6 ^0,0 ^5,2

94,5

0,3 102

2 520

14.498

Liitonjoen va ^126,2 ^3,9 ^8,2

87,1

0,8 1 517

Maatalous (50 %) Luon.huuht. (35 %)

14.49

SAANIJÄRVEN VA ^412,8 ^7,3 ^6,9

84,3

1,5 (ks. taulukko 2) (ks. taulukko 2)

VEPS-järjestelmän eri hajakuormituslähteistä tuottama tieto on suuntaa-antavaa. Useimmat käytetyt laskentamenetelmät on arvioitu suurempien alueiden aineistojen perusteella, vaikka maankäyttömuodot on laskettu 3. jakovaiheen vesistöalueiden tarkkuudella. Laskennoissa käytetyt regressiokaavat (esim. luonnonhuuhtouma), suorat mittaushavainnot (esim. laskeuma) sekä mallinnustulokset (esim. maatalous) perustuvat suhteelliseen suppeaan aineistoon, joka on alueellistettu kattamaan kaikki 3. jakovaiheen vesistöalueet.

VEPS ei myöskään huomioi ravinteiden sedimentoitumista vesistöihin, mikä on merkittävä kuormitusta alentava tekijä etenkin reittivesitöillä. Tulosten tulkinnassa on syytä hyödyn- tää paikallista asiantuntemusta, vedenlaatutietoa ja karttapohjaista tausta aineistoa alueen hydrologisista ja morfologisista tekijöistä.

*

Luokittelemattomat metsätalousmaat (Slices) jaettiin turve- ja kangasmaihin Maanmittauslaitoksen Maankäyttö- ja puustotulkinta –aineiston (SLAM3) mukaan. Tausta-aineistot ovat vuosilta 1986-1994 ja tulokset ovat suuntaa antavia.

Peninginjoen valuma-alueella (14.496) sijaitsee Pyytnevan turvetuotantoalue, jonka käyttö jatkuu tiettävästi vielä useita vuosia. Pyytnevan kuormitus vaikuttaa koko Elämäjärven ja Saanijärven veden laatuun toisin kuin alempana sijaitsevan, nykyisin jälkikäytössä olevan Orirämeen turvetuotantoalueen kuormitus. Oriräme sijaitsee Kortteisen kanavan alueella

(9)

alun kuormitusarvoista. Suurimpia selittäviä tekijöitä tulosten välisiin vähäisiin eroihin lienevät kuormitusarvioinnin las- kentaperusteiden tarkentuminen ja kuormituksen arviointijärjestelmien kehittyminen.

Kuormituksessa tapahtuneiden muutosten havaitsemiseksi havaintoaineisto ryhmiteltiin kahteen kolmevuotisjaksoon (Taulukko 3). Yleisesti ottaen absoluuttisen kuormituksen voidaan todeta vähentyneen lähinnä metsätalouden ja ilmape- räisen laskeuman osalta. Muissa kuormitustekijöissä ei ole tapahtunut tarkastelujaksolla merkittäviä muutoksia. Suhteel- lisia kuormitusosuuksia tarkastellessa huomataan, että metsätalouden ja laskeumaperäisen fosforikuormituksen alene- minen on kohottanut muun muassa maatalouden ja luonnonhuuhtouman suhteellista osuutta. Samoin on käynyt myös typpikuormituksen osalta. Vesistöalueen kokonaiskuormitus näyttää vähentyneen hieman sekä fosforin että typen osalta.

Taulukko 2. Saanijärven vesistöalueen fosfori- ja typpikuormitusosuudet kuormitustekijöittäin luokiteltuna. Osuudet laskettu vuosien 1990-1992 ja 2000-2002 kuormituskeskiarvojen perusteella (ympäristöhallinnon VEPS –vesistökuormituksen arviointijärjestelmä) .

Fosfori kg P/a

Typpi kg N/a

Kuormituksen suht. osuuden muuttuminen 1990-1992 2000-2002

Kuormittaja 1990-1992 2000-2002 1990-1992 2000-2002 Fosfori

%

Typpi

%

Luonnonhuuhtouma 1 632 1 632 46 215 46 215 31 35 39 41

Laskeuma 325 218 20 245 14 058 6 5 17 13

Maatalous 2 101 2 101 41 393 41 393 39 45 35 37

Metsätalous 902 331 7 468 5 274 17 7 6 5

Haja-asutus 304 304 1 992 1 992 6 7 2 2

Turvetuotanto 64 64 2 376 2 376 1 1 2 2

Hulevedet 3 2 166 116 0 0 0 0

Pistekuormitus - - - - - -

Kokonaiskuormitus 5 331 4 652 119 855 111 424 - -

(10)

3.3 Vedenlaatu

Ympäristöhallinnon järviseurantarekisterissä on melko kattavasti havaintoja Kortteisen kanavan, Elämäjärven ja Saani- järven vedenlaadun fysikaalis-kemiallisista muuttujista on melko kattavasti havaintoja. Rekisterin 70-luvulta alkavista analyysituloksista voidaan tehdä tarkastelualueen vedenlaatua ja tilaa koskevia yleisiä päätelmiä, mutta vesistöjen ominaisuuksien yksityiskohtaisempaan analysointiin havaintoaineisto ei ole riittävän kattava.

Näytteiden lukumäärältään ja ajankohdiltaan edustavimmat näytepisteet sijaitsevat kanavan osalta valtatie 4:n (Kortteinen 2) ja Peningintien sillan (Kortteinen 1) kohdalla (Kuva 3). Elämäjärvellä on vain yksi seurantapiste ja Saanijärvellä on niin ikään yksi kattavasti seurattu piste, sekä hajanaisia näytteitä kahdesta muusta pisteestä. Hankealueen vedenlaadun tarkastelussa on tulkittu Saanijärven ja Elämäjärven osalta ajalla 23.2.1999 – 8.6.2004 ja kanavan osalta ajalla 30.10.1997 – 4.12.2003 otettujen näyt- teiden analyysituloksia. Ajankohdat on valittu siten, että molemmista järvis- tä löytyy samana päivänä noudettujen näytteiden vedenlaatutiedot. Samaa perustetta on käytetty myös kanavan ylä- ja alajuoksun analyysitulosten valinnassa.

Saanijärvi ja Elämäjärvi ovat muotonsa ja syvyyssuhteidensa vuoksi otolli- sia veden tehokkaalle sekoittumiselle, mikä näkyy järvien kerrostuneisuu- den puuttumisena ja vedenlaadun homogeenisuutena eri syvyyksistä ote- tuissa vesinäytteissä. Esimerkiksi Elämäjärven pintavedestä ja pohjanlähei- sestä vesikerroksesta otetut näytteet eivät juuri eroa toisistaan.

Koska kanavasta on vedenlaatutietoja samalta päivältä ylä- ja alajuoksulta, voidaan tulosten perusteella tehdä karkeita päätelmiä väliin jäävän laajan viljelyalueen vaikutuksista veden laatuun. Samoin kanavan yläpuolella sijaitsevan Elämä- järven vedenlaatua on mielenkiintoista verrata samaan aikaan kanavan alapuolella sijaitsevan kokoluokaltaan ja altaan- muodoltaan hyvin samantyyppisen Saanijärven vedenlaatuun. Koska tarkastelussa käytetty tulosten aikasarja on lyhyt, vedenlaadun pitkän aikavälin kehityksestä ei voida tehdä päätelmiä. Seuraavassa on tarkasteltu Kortteisen kanavan, Saanijärven ja Elämäjärven vedenlaatua päätekijöittäin.

Pääravinteet P ja N

Elämäjärven alusvesinäytteiden kokonaisfosforipitoisuus on ollut tarkastelujaksolla keskimäärin 49,5 µg/l. Saanijärvellä vastaava lukema on ollut 53,8 µg/l. Pintavedessä arvot olivat hieman alhaisemmat (Elämäjärvi 45,75 µg/l ja Saanijärvi 48,0 µg/l), vaikka vesimassa onkin ollut fosforipitoisuuden osalta lähes yhtäläinen. (Taulukko 4 ja Kuva 4). Vedenlaatutie- tojen perusteella fosforia ei näyttä vapautuneen alusveteen merkittäviä määriä, vaikka veden suurista raudan pitoisuuk- sista päätelleen rautayhdisteet ovatkin muuttuneet hapen vähetessä liukoiseen muotoon. Fosforipitoisuuden perusteella Elämäjärvi ja Saanijärvi voidaan luokitella reheviksi tai erittäin reheviksi. Rehevän ja erittäin rehevän järvityypin raja- arvona pidetään luokituksesta riippuen noin 50 µg/l. Erittäin rehevissä järvissä fosforia voi olla jopa satoja tai tuhansia mikrogrammoja litrassa.

Kortteisen kanavan veden kokonaisfosforipitoisuus Peningintien kohdalla on ollut tarkastelujaksolla keskimäärin 53,0 µg/l ja vt 4:n kohdalla vastaava lukema samaan aikaan ovat olleet 52,0 µg/l (Taulukko 3 ja Kuva 5). Kuten taulukoista 3 ja 4 käy ilmi, veden fosforipitoisuudet vaihtelevat mittausajankohdasta riippuen. Vaihtelu riippuu ilmasto- ja sääolojen

Kuva 3. Ympäristöhallinnon vedenlaadun seu- rantapisteet tarkastelualueella. Alueella on lisäksi kolme näytepistettä, joiden seuranta on ollut lyhytkestoista tai satunnaista.

(11)

Elämäjärven pintaveden kokonaistypen pitoisuus on ollut tarkastelujaksolla keskimäärin 854,17 µg/l. Saanijärvellä vastaava lukema on ollut 896,67 µg/l. (Taulukko 4). Arvot ovat tyypillisiä reheville järville. Alusveden typpipitoisuutta ei ole analysoitu (Taulukko 4 ja Kuva 4).

Happipitoisuus ja pH

Veden happipitoisuuden merkitys elolliselle luonnolle on erittäin suuri ja korostuu yhdessä happamuuden ohella erityisesti alueen kalatalouden kehittämisen edellytyksiä arvioitaessa. Elämäjärven ja Saanijärven veden happipitoisuus on ollut avovesikausilla hyvä, mutta talvikaudella heikko. Mataluudestaan ja suhteellisen suuresta koostaan johtuen järvet eivät yleensä kerrostu kesäisin, mikä voi vaikuttaa edullisesti avovesikauden happitalouteen. Toisaalta suuri mataluus tarkoit- taa osaltaan suurta tuotantopotentiaalia suhteessa tuotetun orgaanisen aineksen hajotuspotentiaaliin, mikä heikentää happitaloutta talvikaudella. Elämäjärven happitalous on ollut hieman heikompi kuin Saanijärvessä. Elämäjärven alusvesi on ollut hapeton tai lähes hapeton vuosien 2003 ja 2004 keväällä, jolloin myös pintaveden happipitoisuus on ollut alhai- nen (24.3.2003 2,1 mg/l).

Elämäjärven ja Saanijärven talvinen hapen vajaus ilmentää orgaanisen aineksen hajotusprosessien intensiteettiä. Ajoit- taiset happikadot voivat olla kohdejärvien kaltaisissa humusvesissä luonnollinen ilmiö, mutta toisaalta jatkuva hapen niukkuus lienee selvä viesti voimakkaasta ihmisperäisestä kuormituksesta. Kortteisen kanavan happitilanne on uoman läpivirtausluonteen (kanavan on morfologialtaan otollinen koko vesimassan nopealle liikkeelle ja vaihtuvuudelle) vuoksi vähintään yhtä hyvä kuin uoman ylä- ja alapuolisissa järvissä.

Elämäjärven, Kortteisen kanavan ja Saanijärven vesi on lievästi hapanta tai neutraalia. pH on vaihdellut havaintojaksolla välillä 6,1 – 7,4, mitä voidaan pitää turvemaiden suuresta suhteellisesta osuudesta johtuvan humoosisuuden huomioon ottaen melko korkeana (Taulukot 3 ja 4). Toisaalta turvemailta tulevien valumavesien laatu riippuu paljon suotyypistä sekä maanmuokkaustoimista, ja näin ollen veden humuspitoisuus ei välttämättä tarkoita happamuutta. Avovesikaudella veden pH on ollut korkeampi kuin talvikausina. Tämä voi osaltaan joutua perustuotannon voimistumisesta, mikä kohottaa tuottavan vesikerroksen pH arvoa.

COD Mn

Kemiallinen hapenkulutus ilmaisee veden sisältämien hapettuvien orgaanisten yhdisteiden määrän. Veden humuspitoisuus lisää tarkastelualueella kemiallista hapenkulutusta, joka yleensä korreloi positiivisesti veden väriarvon kanssa.

Toisaalta myös jätevedet ja eräät maatalouden päästöt lisäävät hajotukseen tarvittavan hapen määrää ja kemiallista hapenkulutusta.

Elämäjärven pintaveden CODMn on ollut tarkastelujaksolla keskimäärin 23,33 mg/l. Saanijärvellä vastaavat arvo on ollut 22,67 mg/l (Taulukko 4 ja Kuva 6). Alusveden hapenkulutusta ei ole analysoitu. Kanavan COD Mn -arvot ovat samaa suuruusluokkaa kuin ala- ja yläpuolisissa järvissä (Taulukko 3 ja Kuva 7).

CODMn –määrityksessä hapettuvat myös humusaineet, joten humusvesissä COD -arvot ovat luontaisesti korkeampia.

Tarkastelualueen veden kemiallinen hapentarve on tyypilliseen tapaan hieman kohonnut ojitetuilla turvemaille tyypilliseen tapaan. Selviä merkkejä merkittävän voimakkaasta ihmisperäisestä kuormituksesta ei ole havaittavissa. Hapettomuuden aiheuttamat pelkistävät olosuhteet lisäävät kemiallista hapentarvetta, joka selittää osan alusveden hapentarpeesta.

Kuva 4. Elämäjärven ja Saanijärven (katkoviiva) veden kokonaisfos- forin ja -typen pitoisuudet ympäristöhallinnon vesistöseurannan näytteissä ajalla 23.2.1999 – 8.6.2004.

0 20 40 60 80 100 120 140

23.2.19 99

10.8.19 99

20.3.2000 17.7.20

00 3.4.200

1 21.8.2001

13.3.2002 19.8.2002

24.3.2003 25.8.2003

29.3.2004 8.6.200

4

P (µg/l)

0 200 400 600 800 1000 1200

N (µg/l)

P tot. - Eläm. P. tot - Saan. N tot - Eläm. N tot - Saan.

20 40 60 80 100 120 140 160 180 200

30.10.1997 26.7.2000 9.11.2000 13.11.2001 4.12.2003

P (µg/l)

0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600

N (µg/l)

P tot - yläj. P tot - alaj. N tot - yläj. N tot - alaj.

Kuva 5. Kortteisen kanavan veden kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet ympäristöhallinnon näytteissä ajalla 30.10.1997 – 4.12.2003 (katkoviiva kuvaa pitoisuutta yläjuoksulla).

(12)

Sähkönjohtavuus

Sähkönjohtokyky ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sähkönjohtavuus pysyy lähes vakiona, mikäli järven valuma-alue on luonnontilainen. Vaihtelevat ja kohonneet sähkönjohtavuusarvot voivat kertoa muun muassa lisäänty- neestä peltolannoituksesta, jätevesikuormituksesta tms. ihmistoiminnasta.

Elämäjärven pintaveden sähkönjohtavuus on ollut tarkastelujaksolla keskimäärin 4,17 mS/m. Saanijärvellä vastaava lukema on ollut 4,86 mS/m. (Taulukko 4 ja Kuva 6). Alusveden sähkönjohtavuus on pintaveden kanssa yhtäläinen Elä- mäjärven alusveden hapen vajausjaksoa lukuun ottamatta. Kanavan veden sähkönjohtavuus on ollut suuruusluokaltaan ylä- ja alapuolisten järvien kaltainen (Taulukko 3 ja Kuva 7). Arvot ovat laajojen viljelyalueiden läheisille vesille hyvät.

Rauta

Elämäjärven alusveden rautapitoisuus on ollut tarkastelujaksolla keskimäärin 2900 µg/l ja pintavedessä pitoisuus on ollut keskimäärin 1716,67 µg/l. Saanijärvessä arvot ovat olleet 1540,83 µg/l (pinta) ja 1653,00 µg/l (pohjan läh.). (Tauluk- ko 4 ja Kuva 8). Veden korkea rautapitoisuus on tyypillistä turveperäisillä alueilla, joilla rauta liikkuu lähinnä humusaineisiin sitoutuneena. Raudan analyysissa määritetty raudan määrä sisältää myös humusaineisiin sitoutuneen raudan, joten kaikki määritetty rauta ei ole liukoisessa muodossa. Elämäjärvellä kuivien vuosien kevättalvilla mitatut happikatojen ai- kaiset korkeat rautapitoisuudet pohjan läheisyydessä johtuvat mitä ilmeisimmin alhaisen happipitoisuuden aiheuttamasta raudan pelkistymisestä ja muuttumisesta liukoiseen muotoon.

Sameus ja väri

Vedessä keijuvat ja valoa siroavat ainekset samentavat vettä. Tyypillisimpiä samennuksen aiheuttajia ovat valuma- alueelta järveen kulkeutunut kiintoaines kuten savi, planktoneliöstö ja sedimentistä veteen resuspendoitunut aines. Sa- mentavat ainekset vaikuttavat myös veden väriin, jota lisäävät yleisimmin veteen liuenneet yhdisteet (esim. rauta ja hu- mus).

Sameus ja väri vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Sateisina aikoina ja keväisin valuma-alueelta saapuvat sade- ja sulamisvedet lisäävät hetkellisesti veden sameutta ja väriä, mikä vaikuttaa valon sammumisen kautta merkittävästi perustuotannon syvyyssuuntaiseen jakautumiseen. Mikäli vesi on hyvin sameaa ja värikästä, valo ei pääse tunkeutumaan syvälle veteen ja valaistu leville käyttökelpoinen vesikerros jää ohueksi. Sameus ja väri ohjaavat levien lisäksi myös makrofyyttikasvien syvyysjakaumaa.

Elämäjärven, Kortteisen kanavan ja Saanijärven pintaveden väri on vaihdellut tarkastelujaksolla välillä 70 - 300 mg Pt/l

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45

23.2.1999 10.8.1999

20.3.2000 17.7.2000

3.4.200 1

21.8.2001 13.3.2002

19.8.2002 24.3.2003

25.8.2003 29.3.2004

8.6.200 4

mg/l

0 2 4 6 8 10 12 14

mS/m

COD Mn - Eläm. COD Mn - Saan. Sähk.joht. - Eläm. Sähk.joht. - Saan.

0 5 10 15 20 25 30

30.10.1997 26.7.2000 9.11.2000 13.11.2001 4.12.2003

mg/l

0 2 4 6 8 10 12 14

mS/m

COD Mn - yläj. COD Mn - alaj. Sähk.joht. - yläj. Sähk.joht. - alaj.

Kuva 6. Elämäjärven ja Saanijärven (katkoviiva) veden veden COD Mn ja sähkönjohtavuus ympäristöhallinnon vesistöseurannan näytteissä ajalla 23.2.1999 – 8.6.2004.

Kuva 7. Kortteisen kanavan ylä- ja alajuoksun veden COD Mn ja sähkönjohtavuus ympäristöhallinnon näytteissä ajalla 30.10.1997 – 4.12.2003.

(13)

keimmillaan pohjan läheisessä vesikerroksessa talvella, jolloin alhaisessa happipitoisuudessa veteen liukeneva rauta kohottaa arvoja.

0 100 200 300 400 500 600

23.2.1999 10.8.19

99 20.3.20

00 17.7.2000

3.4.

2001 21.8.20

01 13.3.2002

19.8.20 02

24.3.20 03

25.8.2003 29.3.20

04 8.6.

2004

mg Pt/l

0 500 1000 1500 2000 2500 3000

µg/l

Väri - Eläm. Väri - Saan. Rauta - Eläm. Rauta - Saan.

Klorofylli

Klorofyllin pitoisuutta on mitattu Elämäjärvestä ja Saanijärvestä 90-luvulta lähtien. Klorofylliarvot vahvistavat veden ravin- nepitoisuuksista saatua käsitystä järvien tuotantotasosta. Klorofylli-a havainnot ylittävät luokittelulähteistä riippuen sel- västi rehevän vesialueen raja-arvot.

Veden klorofyllipitoisuuden käyttäminen järven rehevyyden indikaattorina sisältää useita epävarmuustekijöitä. A- klorofyllin määrä vaihtelee luontaisten tekijöiden (valojaksoisuus, levien väliset kilpailuasetelmat, leväsolujen ikä jne.) vaikutuksesta paljon, mutta yhdessä muun vedenlaatutiedon kanssa siitä voidaan saada viitteitä veden rehevyystasosta.

Päätelmät vedenlaadusta ja sen asettamista rajoituksista

Hankealueen vedenlaadulle on ominaista runsas humuspitoisuus, korkeat ravinnearvot ja alueen järvialtaiden ajoittainen hapen vajaus. Ravinnearvojen perusteella Elämäjärvi, Kortteisen kanava ja Saanijärvi ovat reheviä ja näin ollen potenti- aalisia voimakkaan tuotannon vesistöjä. Veden ominaisuuksien voidaan olettaa johtuvan osittain valuma-alueen suuresta pelto- ja suopinta-alasta sekä runsaista kuivatustoimenpiteistä (peruskuivatushankkeet ja metsäojitukset). Veden nykyi- siin ominaisuuksiin vaikuttaa myös alueen Liitonjärvi-Elämäjärvi-Saanijärvi –reitin järvialtaiden mataluus. Erot tarkastelualueen vesistöjen eri osissa ovat vähäisiä ja yleisesti ottaen Elämäjärven, Kortteisen kanavan ja Saanijärven veden voidaan todeta olevan ominaisuuksiltaan melko yhtäläistä.

Kortteisen peltoaukealla ei voida tarkastelussa käytetyn havaintoaineiston perusteella olettaa olevan merkittäviä suoria vaikutuksia veden laatutekijöihin. Tosin tarkastelun pohjana käytetyn, niin ajallisesti kuin parametreiltaankin suppean, havaintoaineiston perusteella ei asiasta voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Kuitenkin tarkastelun perusteella kanavan-alueen tyydyttäväksi luokitellun vedenlaadun voidaan olettaa johtuvan pikemminkin koko yläpuolisen vesistöalueen kuormitussummasta kuin yksistään esimerkiksi Kortteisen viljely- ja karjatalousalueen vaikutuksista.

Alueella ei ole tehty vesibiologisia tutkimuksia klorofylli a:n määrityksiä lukuun ottamatta. Kalastusalan toimijat (osakas- kunnat ja kalastusalue) ovat havainnoineet alueen kalastoa, jota on esitelty tarkemmin liitteessä 4. Tulevaisuudessa vesistöjen viranomaisseuranta painottuu perinteisen fysikaalis-kemiallisen havainnoinnin ohella yhä enemmän vesistöjen biologisiin muuttujiin, mikä lisää tietoa vesistöjen toiminnallisesta tilasta. Vaikka tämän hankkeen yhteydessä ei havainnoitu juurikaan alueen biologiaa, maastoselvitysten aikana kanavan todettiin olevan elottoman näköinen. Vesikasvillisuut- ta ja päällysleviä ei juuri ollut, mikä voi tosin osaltaan johtua uoman yksipuolisesta rakenteesta (esim. kiinnittymispinto- jen niukkuus) ja virtausoloista.

Alueen nykyiset veden ominaisuudet vastaavat tyydyttävästi arvokalojen elinympäristövaatimuksia, mikä on syytä huo- mioida asetettaessa tavoitteita alueen kunnostuksille. Ekologisesta ja kalataloudellisesta näkökulmasta olisi edullista pyrkiä parantamaan kanavan lisäksi myös Elämäjärven yläpuolisia uomia (mm. Liitonjoki), sekä erityisesti Putaanvirrasta Saanijärveen johtavaa Saanijokea. Lisäksi alueen kuormitustilan alentamiseen tulisi kiinnittää yhä erityistä huomiota.

Kuva 8. Elämäjärven ja Saanijärven (katkoviiva) veden veden väri ja rautapitoisuus ympäristöhallinnon vesistöseurannan näytteissä ajalla 23.2.1999 – 8.6.2004.

(14)

Taulukko 3. Kortteisen kanavan ylä- ja alajuoksun vedenlaatuanalyysien tulokset ajalta 1997-2003. Aineisto on kerätty ympäristöhallinnon Hertta –tietokannasta. Oheiseen lisätaulukkoon on koottu muuttujien keskiarvot, keskihajonnat ja otoksen koko.

30.10.1997 26.7.2000 9.11.2000 13.11.2001 4.12.2003

Määritys Yksik. Peningint. Vt 4 Peningint. Vt 4 Peningint. Vt 4 Peningint. Vt 4 Peningint. Vt 4

Happi liuk. mg/l - - 8,7 - - - - - - -

Sameus FNU 4,6 5,0 19,0 12,0 14,0 8,5 7,0 8,4 5,2 7,0

Kiintoaine mg/l - 4,1 29,0 17,0 - 12,0 6,0 7,4 6,7 7,5

Sähkönjohtav. mS/m 3,6 3,9 3,0 3,3 4,5 5,5 3,8 4,1 4,0 5,7

pH - 6,7 6,7 6,6 6,8 6,6 6,3 6,6 6,7 6,5 6,3

Väriluku mg Pt/l 120 140 180 180 120 180 160 160 120 160

N kok. µg/l 620 620 710 730 1 000 1 300 740 790 710 1 500

P kok. µg/l 33 34 92 79 63 59 41 43 36 45

Rauta µg/l - - 1 700 1 800 - - - - - -

COD Mn mg/l 17,0 17,0 19,0 19,0 18,0 24,0 23,0 23,0 17,0 23,0

Klorofylli -a µg/l - - 22 - - - - - - -

Taulukko 4. Elämäjärven ja Saanijärven vedenlaatuanalyysien tulokset ajalta 1999-2004. Aineisto on kerätty ympäristöhallinnon Hertta –tietokannasta. Oheiseen lisätaulukkoon on koottu muuttujien keskiarvot, keskihajonnat ja otoksen koko (pintaveden arvot suurella fontilla ja pohjan läheisen vesikerroksen arvot pienellä fontilla).

1999 2000 2001 2002 2003 2004

23.2. 10.8. 20.3. 17.7. 3.4. 21.8. 13.3. 19.8. 24.3. 25.8. 29.3. 8.6.

Määritys Yksik. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa. El. Sa.

Lämpötila °C 2,5

4,0

1,3

3,6

16,9

17,0

1,7

3,4

1,2

3,4

18,7

18,8

18,7

1,9

3,2

1,4

3,0

16,9

17,0

16,5

16,8

1,1

3,1

1,1 20,7

20,7

1,8

3,8

2,0

3,8

16,4

16,9

17,0

1,3

4,5

1,4

2,8

13,4 13,5 Happi liuk. mg/l 8,2

2,8

10,6

7,6

9,2

9,0

8,9

3,1

10,4

5,4

- - 8,1

2,7

9,4

6,6

8,4

8,5

8,7

8,4

6,7

5,1

8,6

7,0

9,1

8,9

8,8

8,7

2,1

0

6,9

1,1

8,5

8,8

8,3

8,1

8,9

0,3

9,4

4,1

- -

Sameus FNU 3,2

8,2

3,3

6,1

8,4

11,0

8,4

7,3

3,7

10,2

3,5

5,3

7,2 6,20 3,6

4,4

2,9

4,0

5,3

5,1

9,3

3,7

4,2

4,0

4,7

5,8

6,0

3,5

4,9

4,3

11,0

1,4

7,4

7,1

6,9

4,7

5,0

1,7

34,0

2,6

2,2

4,2 4,4

Kiintoaine mg/l 3,4 3,3 37,0 15,0 ^< 2,0 ^<2,0 - - 2,0 ^< 2,0 6,2 5,5 ^< 2,0 ^< 2,0 10,0 9,0 0,7 1,0 13,0 8,7 0,5 2,5 - -

Sähk.joht. mS/m 5,0

5,1

5,3

5,2

3,2 3,6

3,6

4,7

5,0

5,3

5,4

3,1 3,5 4,6

4,8

5,2

3,4

3,8

5,0

5,5

5,9

5,6

3,4

5,8

3,9

5,2

6,9

5,4

5,2

3,7

4,0

4,1

5,1

7,3

6,1

6,8

3,6 4,4

pH - 6,2

6,3

6,4

6,8

6,9

6,4

6,3

6,5

6,4

6,7 6,8 6,2

6,1

6,3

6,2

7,0

7,1

6,3

6,6

7,0

7,4

7,1

6,1

6,3

6,8

6,1

6,3

6,2

6,1

6,2 6,3

Väriluku mg Pt/l 300

400

300

170

130

160

200

160

120 150 240

160

200

160

100

130

100

130

200

180

130

25

100

130

350

100

130

100

70

400

180

130

170 130

N kok. µg/l 1 100 1 100 860 780 900 1 000 650 740 900 1 100 680 700 1 000 1 000 760 800 830 770 830 770 830 1 000 910 1 000

P kok. µg/l 43

49

42

53

85

90

63

34

35

38

45

49 53 36

34

39

40

51

53

63

85

41

38

46

58

63

62

32

40

30

42

52

62

64

30

46

40

38

38 37

Rauta µg/l 3 000

3 400

3 100

2 600

2 100

1 700

2 000

1 900

2 400

1 800

1 600 1 500 1 700

1 800

1 300

900

800

830

930

2 400

3 200

2 000

2 400

1 300

960

1 000

1 800

6 100

1 200

2 100

1 400

1 500

1 300

6 400

1 500

1 100

1 200 1 300

COD Mn mg/l 40,0 38,0 19,0 17,0 21,0 22,0 22,0 21,0 24,0 25,0 21,0 19,0 25,0 24,0 20,0 18,0 19,0 19,0 22,0 20,0 22,0 25,0 25,0 24,0

Klorofylli -a µg/l - - 32,0 36,0 - - 24,0 27,0 - - 18,0 17,0 - - 28,0 20,0 - - 21,5 16,7 - - 13,9 10,5

KESKI- ARVO

KESKI- HAJONTA

SE±

n

Määritys Yksik. Pening. Vt 4 Pening. Vt 4 Pening. Vt 4

Happi liuk. mg/l 8,7 - - - 1 -

Sameus FNU 9,96 8,18 6,29 2,56 5 5

Kiintoaine mg/l 13,9 9,6 13,08 5,0 3 5

Sähk.joht. mS/m 3,78 4,50 0,55 1,05 5 5

pH - 6,6 6,56 0,07 0,24 5 5

Väriluku mg Pt/l 140 164 28,28 16,73 5 5

N kok. µg/l 756 988 143,63 387,52 5 5

P kok. µg/l 53 52 24,77 17,55 5 5

Rauta µg/l 1700 1800 - - 1 1

COD Mn mg/l 18,8 21,2 2,49 3,03 5 5

Klorof. -a µg/l 22,0 - ^- ^- ¹ ^-

KESKI- ARVO

KESKI- HAJONTA

SE±

n

Määritys Yksik. El. Sa. El. Sa. El. Sa.

Lämpötila °C 9,44

10,16

9,32

10,68

8,24

7,56

8,43

7,84

12

11

12

10

Happi liuk. mg/l 7,81

4,94

9,01

6,59

2,13

3,66

1,06

2,46

10

Sameus FNU 4,74

10,12

4,17

5,51

1,96

8,78

1,83

2,12

12

10

12

10

Kiintoaine mg/l 9,10 6,43 12,13 4,84 10 10

Sähk.joht. mS/m 4,17

5,01

4,86

4,88

0,83

1,41

0,94

1,01

12

9

12

10

pH - 6,48

6,52

6,63

6,59

0,35

0,34

0,38

0,37

12

10

12

10

Väriluku mg Pt/l 160,00

227,00

146,25

152,00

63,10

111,76

67,86

57,89

12

10

12

10

N kok. µg/l 854,17 896,67 124,93 148,83 12 12

P kok. µg/l 45,75

49,50

48,00

53,80

15,16

16,39

12,16

14,71

12

10

12

10

Rauta µg/l 1716,67

2900,00

1540,83

1653,00

579,71

1939,64

593,18

605,60

12

10

12

10

COD Mn mg/l 23,33 22,67 5,63 5,57 12 22,0

Klorof. -a µg/l 22,90 21,20 ^6,59 ^9,02 ⁶ ⁶

(15)

4 Suositukset Kortteisen alueen kehittämiseksi

Kortteisen alueen kehittämisen päätavoitteita ovat:

- Alueen vesistöjen ekologisen potentiaalin kohentaminen - Kanavan ympäristön monikäyttömahdollisuuksien kehittäminen - Vesistökuormituksen vähentäminen

Tavoitteet ovat toisiaan tukevia ja niihin sisältyy suppeampia alatavoitteita (esim. kalataloudellisen arvon nousu), jotka täyttyvät vähittäin päätavoitteiden toteutumisen myötä.

Ihmisnäkökulmasta alueen suurimmat ongelmat liittyvät heikkoon vedenlaatuun ja vesistöjen rakenteellisiin ominaisuuksiin, kuten kanavauoman yksipuolisuuteen ja järvien mataluuteen. Näiden ominaisuuksien muuttamiseen tähtäävät työt ovat mittavia, ja vaativat jopa vuosikymmenien päämäärähakuista toimintaa useilta eri toimijoilta.

Tässä kehittämiskatsauksessa on taustoitettu alueen historiaa ja nykyisiä ominaispiirteitä, sekä esitetty alustavia toimenpide-ehdotuksia, joita voidaan hyödyntää myöhemmässä suunnittelussa. Kortteisen alueen kehittämistyötä esitetään jatkettavaksi muun muassa seuraavilla toimenpiteillä:

- Kanavauoman monipuolistaminen (luonnonmukainen vesirakentaminen).

- Kanavan ympäristön ulkoilumahdollisuuksien ja maiseman kehittäminen (polkuverkosto, raivaukset ja ylityspaikat).

- Saanijärven suistoalueen ruoppaustarpeen uudelleenarviointi ja vedenpinnan noston käsitteleminen vaihtoehtoisena tai täydentävänä menetelmänä.

- Elämäjärven, Kortteisen kanavan ja Saanijärven tilaa sekä käyttöä tukevat vesiensuojelutoimet valuma-alueella.

4.1 Kanavauoman monipuolistaminen

4.1.1 Uoman nykyiset ominaispiirteet

Kuvaus uoman ominaispiirteistä perustuu 12.-13.8.2004 alueella tehtyyn maastokäyntiin ja vanhoista suunnitelmista saatuihin tietoihin. Havainnot uomaa ja sen ympäristöstä tehtiin silmämääräisesti syvyysmittauksia lukuun ottamatta.

Uoman pohjan laatua tutkittiin satunnaisesti valituista syvyyspisteistä lattatuntuman perusteella (Liite 1).

Elämäjärven yläpuoliselta valuma-alueelta saapuneet vedet johtuvat vuonna 2003 Elä- mäjärven luusuaan rakennetun pohjapadon kautta 1,25 km pitkään yläosastaan hiekka- /hiesupohjaiseen ja alaosastaan sora- /kivipohjaiseen Elämäisjokeen, joka muuttuu pian Peningintien sillan alapuolella kiviseksi Elämäkoskeksi.

Kuva 9. Elämäjärven pohjapato

(16)

Elämäisjoen uoman reuna-alueet ovat keväisin veden peittämää tulvatasankoa. Pohjoisrantaa reunustaa hyvin alava viljelykäytössä oleva peltoalue. Joen eteläpuolella on ojitettua lehtimetsää, josta osa on metsitettyä peltoa. Uoman mah- dollisista varhaisista muutostöistä ei ole tarkkaa tietoa, mutta mitä ilmeisimmin sen sijaintia ei ole suuremmin muutettu.

Elämäisjokea tiettävästi ole perattu ainakaan 1900- tai 2000-luvuilla, vaikka sen uoma vaikuttaakin varsin säännölliseltä ja peratulta. Joen yläosan avartamista suunniteltiin alustavasti Elämäjärven kunnostuksen yhteydessä 2002, mutta hank- keesta luovuttiin.

Elämäisjoen virtaus nopeutuu ja veden pinta rikkoutuu Peningintien sillan kohdalla, minkä alapuolella saa alkunsa noin 300 metriä pitkä Elämäkoski. Kivipohjainen koski haarautuu kahteen haaraan, joista alavirtaan katsottuna oikea on le- veydeltään noin neljännes vasempaan haaraan verrattuna. Kapeampi haara on 18.6.1930 vahvistetun Muuras-, Alva- ja Kolimajärviin laskevien vesistöjen lauttaussäännön mukaan kaivettu, ja siinä kulkeneesta vedestä on saanut käyttövoi- mansa Kumpuniemen taloille kuulunut mylly, jolle on saatu perustamispäätös syyskuussa 1915. Mylly on purettu paikalta ja suurten kivien väliin itsensä uurtanut uoma virtaa nykyisin vapaana. Elämäkoski on säilynyt vuosien 1926 – 1928 perkauksista huolimatta maisemallisesti melko koskimaisena jakson alinta osaa lukuun ottamatta. Silloisesta kosken perkaussuunnitelmasta voi saada kuvan lauttaussäännön katselmuskirjan maininnasta, "Lauttaus käy koskessa jotenkin esteettömästi, kuitenkin olisi siitä pitkin pituuttaan poistettava yhteensä 25 m³ kiviä".

Elämäkoski muuttuu alaosassaan, nopeavirtaiseksi sora- /kivipohjaiseksi sahiksi. Kaivetun kanavanosan yläpäähän (Elämäkosken alaosaan) paaluvälille 59 – 59 +42 m on mitä ilmeisimmin rakennettu Arvosen (1947) suunnitelman pituusleikkauskuvaan lisätty vedenalainen puuruuhi tai ns.

porrastettu lavaruuhi, jonka tehtävä oli estää kanavan ja luonnonuoman yhtymäkohtaan muodostuneen pienen putouksen aiheuttama uomaeroosio. Aloitteen ruuhen rakentamisesta teki Oy Uittojärjestely Ab joulukuussa 1948, jolloin ensimmäiset konetyövoimalla tehdyt kaivut olivat jo käynnissä. Myöhempi Mäen (1974) suunnittelema täydennysperkaus toteutettiin paaluvälillä 7-55, joten lavaruuhi lienee yhä olemassa.

Kuva 10. Elämäisjoen alava rantamaisema.

Kuva 12. Elämäkosken alaosan sahi.

Kuva 11.20 –luvulla perattu Elämäkoski haarautuu yläosassaan kahteen haaraan.