MOR-Y08-091
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 4458000
4458000
4459000
4459000
4460000
4460000
7011000 7011000
7012000 7012000
7013000 7013000
7014000 7014000
7015000 7015000
OTRAVAARANSELKOSEN DRUMLIINIPARVI JUUKA
Tietokantatunnus: MOR-Y08-091 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 4 Karttalehti:4312 10 Alueen pinta-ala: 62,2 ha
Korkeus: 160 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 23 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m
Moreenimuodostuman sijainti: Otravaaranselkosen drumliiniparvi sijaitsee Otravaaran ja Juuanjoen välissä, 5 km Juuan keskustan lounaispuolella.
Geologia
Otravaaranselkosen 2200 x 800 metrin kokoinen, hyvin tai erittäin hyvin suuntautunut drumliiniparvi sijoittuu Sonkajärven-Outokummun drumliinikentän keskiosaan. Alue koostuu vaihtelevan kokoisista selänteistä, jotka ovat ryhmittyneet 4-5 rinnakkaiseen jonoon. Erillisiksi tulkittavia muodostumia on yhteensä jopa 18 kappaletta.
Suurimmat selänteet ovat pohjoisosassa, pienimmät lounaisreunalla. Drumliinit ovat 100-1000 metriä pitkiä, 50- 200 metriä leveitä ja 3-15 metriä korkeita. Kokonaiskorkeuseroa kaakkoon viettävällä alueella on 23 metriä.
Pohjoisosassa selänteet ovat hieman crag-and-tail-tyyppisiä, kaakossa on leveähköjä sukkulamuotoja ja lännessä puolestaan kapeampia, jopa neulamaisia sukkulamuotoja. Drumliinien kyljet ovat yleisesti selväpiirteiset, kaakossa ja lännessä paikoin jyrkähköt. Laet ovat pyöreähköt, kaakossa melko tasaiset. Kohdealue on seudun selkeimpiä drumliiniparvia: ympäröivä maasto on hyvin suuntautunutta, mutta muodoissa näkyy myös kallioperän rakenteiden vaikutus. Alueen lounais- ja koillispuolitse kulkevat moreenikumpujen reunustamat harjujaksot. Alueen pohjoispuolella näkyvä vähävetinen Vanhajoen uoma on entisen Sorveusjärven lasku-uoma.
Sorveusjärvi kuivui kokonaan v. 1805 hallitsemattomassa järvenlaskussa, kun sen vedet purkautuivat harjun läpi itään synnyttäen uuden Vepsänjoen ja kerrostaen paksulti ainesta Juuan kirkonkylän alueelle (Vesajoki 1994).
Kalliosta ei ole pintahavaintoa, mutta se saattaa olla alueen pohjoisosassa lähellä pintaa. Alueen eteläosaan tehdyn uuden tien leikkauksissa on melko hienoainespitoista hiekkamoreenia. Kaakkoisosan selänteiden alarinteet ovat pinnaltaan muita hiekkaisempia. Pintalohkareisuus on vähäinen (alle 1 kpl aarilla), ja lohkareet ovat pieniä (alle 1m). Kiviä on kohtalaisesti, ja niiden jakauma on melko tasainen. Eniten kiviä on selänteiden lakiosissa. Ylin ranta (Yoldiamerivaihe) on seudulla noin 135 metrin tasolla, joten alue lienee kokonaan supra- akvaattinen.
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Kaakkoisimmat kaksi drumliinia ovat pääosin havumetsiä ja luoteisimmat drumliinit pääosin harvapuustoisia kankaita (Syke:CLC2000-maankäyttö/maanpeite (25m)- aineisto). Puusto vaihtelee varttuneista männikköistä eri-ikäisiin mäntytaimikoihin. Pohjoisosasta löytyy palokantoja ja maapuita.
Maisema ja muut arvot
Soiden lähes kokonaan rajaama alue erottuu selkeästi ympäristöstä, vain luoteis- ja kaakkoispäät ovat hieman tulkinnanvaraisia. Avoimille, pääosin ojittamattomille kelokkoisille soille on runsaasti näkymiä, ja lännessä kohoava korkea Juuanvaarojen aluekin näkyy kohtalaisesti. Sisäinen maisema on drumliinikohteeksi melko vaihteleva, hyvin hahmottuvia matalia selänteitä on runsaasti. Näkyvyys on selänteiden sisäosissa paikoin heikohko, mutta kyljillä yleensä hyvä. Avosoiden liepeillä vaikutelma on jopa hieman erämainen. Alueen itäpuolella on kuitenkin hajuetäisyydellä turkistarha. Lounaassa viiden kilometrin päässä on hajanainen Polvelan luontokokonaisuuden Natura-alue (FI0700012).
Kirjallisuutta
Vesajoki, H. 1994. Juuka - luonnonhistoriallinen katsaus. Julkaisussa: Nieminen, O. (toim.) Juuan luonto. Juuka:
Juuka-seura, 9-31.
