K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 0 . v s k . – 2 / 2 0 0 4
183 V Ä I T Ö K S I Ä
Esseitä rahaliiton
makrotalousteoriasta *
Anssi Rantala VTT, ekonomisti
Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos
E
uroopan rahataloudellinen yhdentyminen huipentui euroseteleiden ja -kolikkojen käyt- töönottoon tammikuussa 2002. Julkisessa kes- kustelussa on ollut usein esillä Euroopan ta- lous- ja rahaliiton eli EMUn ilmeiset hyödyt, kuten valuutanvaihtokustannusten ja valuutta- riskin poistuminen jäsenmaiden väliltä, tai sen mahdollisesti mukanaan tuomat haitat, kuten itsenäisen raha- ja valuuttakurssipolitiikan me- nettämisestä aiheutuvat ongelmat kansantalou- den vakauttamisessa siihen kohdistuvilta häi- riöiltä. Jälkimmäisen seikan nosti esiin talous- tieteen nobelisti Robert Mundell(1961) jo yli neljäkymmentä vuotta sitten.Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että rahaliiton kokonaistaloudelliset vaikutukset riippuvat merkittävästi talouden eri toimijoi- den käyttäytymisestä uudessa toimintaympäris- tössä. Esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen pal-
kanasetantaan ja jäsenmaiden hallitusten pää- töksiin saattaa vaikuttaa rahapolitiikan muut- tuminen kansallisesta koko rahaliiton yhteisek- si asiaksi. Tällöin on mahdollista, että vakiin- tuneet talouden rakenteet ja välittymismekanis- mit muuttuvat rahaliiton perustamisen myötä.
Väitöskirjani ”Essays on the Macroeconom- ics of Monetary Union” (Rantala, 2004) sisäl- tää teoreettisia tutkimuksia rahaliiton makro- talousteoriasta. Erityisesti tarkastelun kohtee- na ovat rahaliiton vaikutukset järjestäytyneiden työmarkkinoiden toimintaan ja työttömyyteen.
Rahaliiton ja työmarkkinoiden välistä suhdet- ta on havainnollista tarkastella kahdessa osas- sa. Ensinnäkin miten rahaliitto vaikuttaa tasa- painotyöttömyyteen jäsenmaissa? Ja toiseksi miten rahaliiton perustaminen vaikuttaa suh- dannetyöttömyyteen eli työttömyysasteen hei- lahteluihin tasapainotason ympärillä? Väitös- kirjani ensimmäinen essee käsittelee ensim- mäistä kysymystä, ja toinen ja kolmas essee jäl- kimmäistä kysymystä.
Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan mal- lia, jossa palkanasetannasta vastaavat suuret ammattiliitot. Tällöin ammattiliittojen ja kes-
* Kirjoitus esittelee tammikuussa 2004 Helsingin yliopistos- sa tarkastetun väitöskirjani ”Essays on the Macroeconomics of Monetary Union”. Työn ohjaajina toimivat professorit Seppo Honkapohja ja Erkki Koskela sekä dosentti Jouko Vilmunen. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä toimi Profes- sori Steinar Holden Oslon yliopistosta.
184
V Ä I T Ö K S I Ä KAK 2 / 2004
kuspankin välille muodostuu strateginen vuo- rovaikutus siten, että ammattiliittojen va- lintoihin vaikuttaa keskuspankin tapa hoitaa rahapolitiikkaa. Esseessä laajennetaan Grüne- rinja Hefekerin(1999) ja Cukiermaninja Lip- pin(2001) esittämää kahden maan mallia tilan- teeseen, jossa eri maissa valmistetut hyödyk- keet ovat epätäydellisiä substituutteja. Aikai- semmista tutkimuksista poiketen osoittautuu, että rahaliiton muodostaminen saattaa alentaa tasapainotyöttömyyttä, jos keskuspankin kon- servatiivisuuden aste on riittävän suuri. Kon- servatiivisuuden asteella viitataan tässä siihen, kuinka suuren painon inflaation hillintä saa keskuspankin tavoitteissa.
Rahapolitiikan regiimi vaikuttaa mallissa palkanasetantaan, koska suuret ammattiliitot pystyvät vaikuttamaan maan reaaliseen valuut- takurssiin suhteessa toisiin maihin. Kun inflaa- tion hillintä on keskeinen rahapolitiikan tavoi- te, itsenäisen rahapolitiikan oloissa ammattilii- toilla on suuremmat kannustimet palkankoro- tuksiin kuin rahaliitossa, koska kansallisten keskuspankkien optimaalinen reaktio maakoh- taiseen palkkasokkiin voimistaa reaalisen va- luuttakurssin vahvistumista. Jos taas maat ovat rahaliitossa keskenään, rahapolitiikalla ei voi- da vaikuttaa maiden väliseen reaaliseen valuut- takurssiin, mikä tekee ammattiliittojen palkka- vaatimukset maltillisemmiksi kuin itsenäisen rahapolitiikan oloissa.
Toisessa esseessä tutkitaan työmarkkinoi- den joustavuuden määräytymistä rahaliitossa, jossa hallitukset voivat vaikuttaa palkanmuo- dostuksen joustavuuteen poliittisin valinnoin ja lainsäädäntöteitse. Mitä joustavammat työ- markkinat ovat, sitä vähemmän työn kysynnän heilahtelut välittyvät työllisyyden heilahteluik- si. Esseessä laajennetaan Calmforsin (2001) esittämää rahaliittomallia tilanteeseen, jossa
työttömyys kerran noustuaan palautuu vain hi- taasti kohti tasapainotasoaan. Tällä työttömyy- den pysyvyydellä on merkitystä rahapolitiikan harjoittamisen kannalta. Työmarkkinoilla pal- kanasetannasta vastaavat ammattiliitot, joissa sisäpiiriläisillä on huomattava valta. Työmark- kinoiden joustavuus ei ole sisäpiiriläisten etu- jen mukaista, koska se johtaa nimellispalkka- muutosten kautta tuloepävarmuuden lisäänty- miseen. Optimaalisen joustavuuden asteen va- linnassa hallitus tasapainoilee siten makrota- loudellisten hyötyjen ja joustavuudesta aiheu- tuvien poliittisten kustannusten välillä.
Esseessä osoitetaan, että joustavuuspäätök- sen koordinointi maiden hallitusten välillä vai- kuttaa toteutuvaan joustavuuden tasoon, kun rahapolitiikassa ilmenee työttömyyden pysy- vyydestä aiheutuva ns. stabilisaatioharha. Kes- kuspankki reagoi talouteen kohdistuviin häi- riöihin liian voimakkaasti verrattuna yhteiskun- nan kannalta optimaaliseen politiikkaan, jol- loin inflaation heilahtelut suhteessa työttömyy- den heilahteluihin muodostuvat liian suuriksi.
Työmarkkinoiden joustavuus vähentää tarvet- ta vakauttaa taloutta rahapolitiikalla ja samal- la stabilisaatioharha pienenee. Suuressa raha- liitossa yksittäisen maan työmarkkinoiden jous- tavuus ei juurikaan vaikuta koko alueen työ- markkinoiden joustavuuteen, joten hallitukset eivät huomioi päätöstensä vaikutuksia yhteisen rahapolitiikan kannalta. Koordinaatiotapauk- sessa sitä vastoin hallitukset sisäistävät stabili- saatioharhaongelman ja sitä pienentääkseen valitsevat joustavammat työmarkkinat kuin kansallisen päätöksenteon tapauksessa. Raha- politiikan teho vakauttaa kansantalous siihen kohdistuvilta häiriöiltä vaikuttaa siten hallitus- ten kannustimiin koordinoida työmarkkinapo- litiikkaa rahaliitossa.
Esseessä osoitetaan myös, että työmarkki-
185 A n s s i R a n t a l a
nat eivät välttämättä muutu joustavammiksi rahaliitossa, vaikka joustavuuden tarve olisikin epäsymmetristen häiriöiden takia suurempi kuin itsenäisen rahapolitiikan oloissa. Mekanis- mi on sama kuin edellä politiikkakoordinaation tapauksessa: Rahaliiton ulkopuolella hallitus huomioi joustavuuspäätöstä tehdessään jousta- vuuden suotuisat vaikutukset rahapolitiikan harjoittamisen kannalta. Jos työttömyys on hy- vin pysyvää ja siten stabilisaatioharha suuri, kannattaa hallituksen valita hyvin joustavat työ- markkinat huolimatta korkeista poliittisista kustannuksista. Suuressa rahaliitossa sitä vas- toin yksittäisen hallituksen päätös ei vaikuta stabilisaatioharhaan, joten kannustimet lisätä työmarkkinoiden joustavuutta ovat siltä osin pienemmät.
Kolmannessa esseessä tutkitaan talouden toimijoiden odotusten muodostumista ja odo- tusten vaikutusta makrotalouden tasapainoon.
Rahaliiton perustaminen on suuri rakenteelli- nen muutos jäsenmaiden talouksien toiminnas- sa. Tällaisessa tilanteessa modernissa talousteo- riassa yleisesti käytetty rationaalisten odotus- ten hypoteesi on varsin tiukka oletus, sillä ta- loudenpitäjien tulisi tuntea tarkasti kaikki ta- louteen uudessa tilanteessa vaikuttavat tekijät.
Esseessä luovutaan tästä oletuksesta ja tarkas- tellaan, miten talouden tasapainoon vaikuttaa se, että taloudenpitäjät yrittävät oppia talouden oikeat parametriarvot. Oppimiskäyttäytymistä mallinnetaan ns. adaptiivisena prosessina, jos- sa taloudenpitäjät päivittävät käsitystään talou- den rakenteesta joka periodilla toteutuneen kehityksen perusteella. Analyysissä hyödynne- tään Evansinja Honkapohjan(2001) esittämää E-stabiilisuuden käsitettä. Jos talous voi pää- tyä tiettyyn rationaalisten odotusten tasapai- noon, kun taloudenpitäjät käyttäytyvät edellä kuvatulla tavalla, sanotaan kyseisen tasapainon
olevan E-stabiili. Jos taas talous ei voi päätyä johonkin rationaalisten odotusten tasapainoon oppimisdynamiikan vallitessa, on kyseinen ta- sapaino E-epästabiili. Oppimisdynamiikkaa voidaan siis joissain tapauksissa käyttää tasa- painon valintaan malleissa, joissa on useita ra- tionaalisten odotusten tasapainoja.
Esseessä tarkastellaan Lockwoodinja Philip- popouloksen (1994) esittämää luonnollisen työttömyysasteen rahataloudellista mallia, jos- sa työttömyys palautuu kohti tasapainotasoaan hitaasti häiriöiden jälkeen. Kyseinen malli on pohjana myös toisessa esseessä rakennetulle rahaliittomallille. Tässä mallissa on kaksi ratio- naalisten odotusten tasapainoa, joista toinen on aikaisemmassa kirjallisuudessa usein suljettu pois tarkastelusta vetoamalla tasapainon epäin- tuitiiviseen komparatiiviseen statiikkaan ja sii- hen, että se esiintyy vain äärettömän aikahori- sontin tapauksessa. Esseessä osoitetaan, että monikäsitteisen tasapainon ongelma poistuu, kun taloudenpitäjät muodostavat odotuksensa adaptiivisesti ja käyttävät pienimmän neliösum- man menetelmää parametriestimaattien päivit- tämiseen. Essee tarjoaa siten aikaisempaa van- kemmat teoreettiset perusteet sulkea mallin toinen rationaalisten odotusten tasapaino tar- kastelun ulkopuolelle.
Kirjallisuus
Calmfors, L. (2001): ”Unemployment, Labor Mar- ket Reform, and Monetary Union”, Journal of Labor Economics, vol. 19, s. 265–289.
Cukierman, A. ja F. Lippi (2001): ”Labour Markets and Monetary Union: A Strategic Analysis”, Eco- nomic Journal, vol. 111, s. 541–565.
Evans, G. ja S. Honkapohja (2001): Learning and Expectations in Macroeconomics. Princeton Uni- versity Press.
186
V Ä I T Ö K S I Ä KAK 2 / 2004
Grüner, H. P. ja C. Hefeker (1999): ”How Will EMU Affect Inflation and Unemployment in Europe”, Scandinavian Journal of Economics, vol.
101, s. 33–47.
Lockwood, B. ja A. Philippopoulos (1994): ”Insid- er Power, Unemployment Dynamics and Multi- ple Inflation Equilibria”, Economica, vol. 61, s. 59–77.
Mundell, R. A. (1961): ”A Theory of Optimum Cur- rency Areas”, American Economic Review, vol.
51, s. 657–665.
Rantala, A. (2004): ”Essays on the Macroeconomics of Monetary Union”, Kansantaloustieteen laitok- sen tutkimuksia, No. 100:2004, Dissertationes Oeconomicae, Helsingin yliopisto. Sähköinen versio saatavilla osoitteessa http://ethesis.
helsinki.fi.
