Anri Vesanto
ALKOHOLI- JA KORVIKEALKOHOLI- INTOKSIKAATIOPOTILAAN HOITOTYÖ
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Opinnäytetyö
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Ensihoitajakoulutus
2020
Tutkintonimike Ensihoito AMK Tekijä/Tekijät Anri Vesanto
Työn nimi Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiopotilaan hoitotyö Toimeksiantaja Kaakkois- Suomen ammattikorkeakoulu, XAMK
Vuosi Syyskuu 2020
Sivut 39 sivua, liitteitä 8 sivua Työn ohjaaja Lehtori Leena Kosunen
TIIVISTELMÄ
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata alkoholi- ja korvikealkoholi-in- toksikaatiopotilaan hoitotyötä sairaalassa. Tavoitteena tässä työssä oli tuottaa ajantasaista ja luotettavaa tietoa alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatioista sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, ammattilaisille ja aiheesta kiinnostuneille.
Opinnäytetyön tilaajana toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston keruu tehtiin systemaattisesti. Tietoa haettiin Medic-, PubMed-, Cinahl- ja Finna-tie- tokantoja apuna käyttäen sekä lisäksi Google Scholaria. Analyysimenetel- mänä käytettiin teemoittelua. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 9 eri tutkimusta, joista 3 oli englanninkielisiä ja 6 suomenkielisiä.
Opinnäytetyön keskeisten tulosten mukaan alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksi- kaatioihin ajoissa puuttuminen vähensi puolella intoksikaatioiden määrää. Tur- vaamalla intoksikaatiopotilaan peruselintoiminnot sekä oireenmukaisella hoi- dolla saatiin hyvät tulokset hoidolle. Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaa- tiopotilaan hoitotyössä myös tärkeässä asemassa oli turvallisuudesta huolehti- minen, mikä mahdollisti potilaalle tarvittavan hoidon. Tarkkailun helpotta- miseksi sekä mahdollisten uusien oireiden löytymisen takia potilaat siirrettiin valvonta- ja tehohoidon pariin. Intoksikaatiopotilaita pyrittiin hoitamaan val- vonta- ja tehohoidossa, sillä potilaalta otettujen aineiden enimmäispitoisuus ei ollut vielä huipussaan.
Johtopäätöksinä opinnäytetyössä on, ettei potilaan hyvä alkuvaiheen kunto välttämättä ennustanut sitä, etteikö potilas joutuisi tehohoitoon. Hoitohenkilö- kunta koki tarvitsevansa enemmän koulutusta alkoholi- ja korvikealkoholi-in- toksikaatioiden hoitoon, sekä alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatipotilaan hoitotyössä hoitohenkilökunnan osaaminen korostui. Alkoholi- ja korvikealko- holi-intoksikaatipotilaan hoiton on tehokasta valvonta ja teho-osastolla, mutta kustannustehokkuutta täytyy vielä pohtia. Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksi- kaatipotilaan oireet ovat moninaisia ja voivat muuttua ajan kuluessa.
Asiasanat: Alkoholi, korvikealkoholi, intoksikaatio, hoitotyö
Degree Bachelor of Health Care Author (authors) Anri Vesanto
Thesis title Nursing process of an alcohol and substitute alcohol intoxicated patient
Commissioned by South-Eastern Finland University of Applied Sciences
Time September 2020
Pages 39 pages, 8 pages of appendices
Supervisor Leena Kosunen
ABSTRACT
The purpose of this thesis was to describe the nursing work’s an alcohol and substitute alcohol intoxication patient in a hospital. The aim of the thesis was to provide up-to-date and reliable information on alcohol and substitute alcohol intoxications to social and health care students, professionals and those inter- ested in the subject. The commissioner of the thesis was South-Eastern Fin- land University of Applied Sciences.
The thesis was implemented as a descriptive literature review. Data collection was done systematically. The information was retrieved using the databases of Medic, PubMed, Cinahl and Finna, as well as Google Scholar. Thematic analysis was used to specify the results of the literature review. Nine different studies were used in the thesis of which 3 were in English and 6 in Finnish.
According to the main results of the thesis, early intervention in alcohol and substitute alcohol intoxications reduced the number of intoxications by half.
Symptomatic treatment and securing the vital functions of the intoxication pa- tient gave good results in the nursing process. In the nursing work of patients with alcohol and substitute alcohol intoxication, taking care of safety is a key factor which enables the patient to receive the necessary treatment. To facili- tate monitoring and the discovery of possible new symptoms, patients were transferred to monitoring and intensive care units. Monitoring and intensive care units aim to treat intoxication patients, since the substance concentra- tions taken from the patient were yet to reach their peak.
The conclusion of the thesis is that the patient’s good initial condition did not necessarily predict that the patient would not end up in intensive care. The nursing staff felt that they needed more training in the treatment of alcohol and substitute alcohol intoxications. The competence of the nursing staff in the treatment of alcohol and substitute alcohol intoxication patients was empha- sized. The treatment of an alcohol and substitute alcohol intoxicated patient is effective in the supervision and intensive care unit, but cost-effectiveness still needs to be considered. The symptoms of a patient with alcohol and substi- tute alcohol intoxication are diverse and may change over time.
Keywords: alcohol, substitute alcohol, intoxication, nursing process
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 5
2 HOITOTYÖNPROSESSI ... 6
2.1 Hoidon tarve ... 7
2.2 Hoidon suunnittelu ... 9
2.3 Hoidon toteutus ... 10
2.4 Hoidon arviointi ... 10
3 ALKOHOLI- JA KORVIKEALKOHOLI-INTOKSIKAATIO ... 12
3.1 Etanolimyrkytys ... 14
3.2 Isopropanolimyrkytys ... 16
3.3 Metanolimyrkytys ... 16
3.4 Etyleeniglykolimyrkytys ... 17
4 ALKOHOLI- JA KORVIKEALKOHOLI-INTOKSIKAATIOIDEN YLEINEN HOITO ... 18
4.1 Esitiedot ja anamneesi ... 18
4.2 Hoitotoimenpiteet ja lääkehoito ... 19
4.3 Valvonta ja tehohoito ... 21
4.4 Työturvallisuus intoksikaatiopotilaan hoidossa ... 22
5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYS ... 23
6 KIRJALLISUUSKATSAUS TUTKIMUSMENETELMÄNÄ ... 23
6.1 Aineistonhaku ... 24
6.2 Aineiston laadun arviointi ja analyysi ... 25
7 TULOKSET ... 26
7.1 Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatipotilaan hoitotyö päivystyksessä 26 7.2 Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiopotilaan hoitotyö valvonta- ja tehohoidossa ... 28
8 POHDINTA ... 30
8.1 Tulosten pohdinta ... 30
8.2 Eettisyys ja luotettavuus ... 32
8.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset ... 34
LIITTEET ... 39
Liite 1 Eri intoksikaatipotilaille suositeltavat tutkimukset ja mahdolliset lisätutki- mukset
Liite 2 Tiedonhauntaulukko Liite 3 Tutkimustaulukko
1 JOHDANTO
Suomessa kaikista eniten käytetty päihde on alkoholi, ja suurin osa suomalai- sista käyttää sitä ainakin jossain määrin elämänsä aikana. Se aiheuttaa vuo- sittain paljon terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja, tämän vuoksi al- koholin saatavuutta säännellään lainsäädännöllä. (Ehyt s.a.) Alkoholin koko- naiskulutus on pysynyt vuosien varrella melko tasaisena tai vähän vähentynyt.
Korvikealkoholit eivät ole yleisesti niin tunnettuja, sillä niiden tarkka määrittely on vaikeaa. Ne voivat olla alkoholivalmisteita, jotka on tarkoitettu muuhun kuin nautittavaksi. Korvikealkoholeja esiintyy nykyisin vähemmän. Tähän voi vai- kuttaa se, että niitä pidetään sosiaalisesti häpeällisenä ja näin ollen niiden käyttöä myöskin salaillaan eikä sitä myönnetä haastattelu tai kyselytutkimuk- sissa. Vaikka tiedonkeruussa esiintyy pulmia, voidaan todeta, että korvikealko- holejen osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on tällä hetkellä pienempi kuin mitä se oli esimerkiksi 30 tai 50 vuotta sitten. (Österberg 2008.)
Vuonna 2002 tehtiin kartoitus, minkä mukaan vaarallisten kemikaalien käyttö korvikkeena ei ollutkaan hävinnyt Suomesta. Korvikealkoholeja käyttäjät tiesi- vät niiden haitoista sekä vaarallisuudesta, muttei sillä näyttänyt olevan juuri- kaan merkitystä. Merkityksellisempiä tekijöitä oli niiden halpa hinta ja helppo saatavuus, kun tavoitteena oli päihtyminen. Uskotaan, että korvikealkoholejen käyttö voi Suomessakin nousta, jos niiden käytön valvonnasta ja myynnin kontrolloinnista luovuttaisiin tai edes vähennettäisiin. (Österberg 2008.)
Vuosittain Suomessa menehtyy noin 400–450 ihmistä erilaisten alkoholien ai- heuttamiin intoksikaatioihin. Noin 90 % niistä menehtyy metanolimyrkytyksiin.
Korvikealkoholi kuolemia oli 2000-luvun alussa keskimäärin noin 40, näiden kuolemien mukana oli myös itsemurhia. (Österberg 2008.) Vuoden 2006 jäl- keen vasta 2018 alkoholikuolleisuus kääntyi lievään kasvuun. Alkoholi-intoksi- kaatiot sekä alkoholiset maksa- ja sydänsairaudet lisääntyivät vuoden 2017 jälkeen. Kuitenkin 10 vuoden aikana alkoholikuolemista alkoholi-intoksikaatioi- den osuus on pienentynyt 26 %:sta 15 %:iin. (Tilastokeskus 2018.) Vuosina 2014–2017 alkoholin aiheuttamien myrkytyskuolemien määrä jatkoi vähenty-
mistään. Uskotaan, että tilastoituihin alkoholimyrkytyskuolemiin ei ole vaikutta- nut kuolemansyyn selvittämisen prosesseissa tapahtuneet mahdolliset muu- tokset. (Kriikku & Ojanperä 2020.)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata alkoholi- ja korvikealkoholi-in- toksikaatiopotilaan hoitotyötä sairaalassa. Opinnäytetyö toteutetaan kuvaile- vana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa ajanta- saista ja luotettavaa tietoa alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatioista sosi- aali- ja terveysalan opiskelijoille, ammattilaisille ja aiheesta kiinnostuneille.
Tutkimusaiheen valinnan lähtökohtana oli aiheen mielenkiintoisuus sekä sen ajankohtaisuus.
2 HOITOTYÖNPROSESSI
Hoitotyönprosessilla tarkoitetaan tapahtumasarjaa. Sen eri vaiheisiin liittyy päätöksiä, jotka vaikuttavat prosessin seuraavien vaiheiden valitsemiseen, suorittamiseen tai mahdollisesti prosessin keskeyttämiseen. Hoitotyönprosessi on hoitajien menetelmä ja työväline. Se auttaa terveydenhuollon ammattihen- kilöiden päätöksentekoa, seurausten ennustamista ja niiden arviointia. Hoito- työnprosessi suunnitellaan potilaan näkökulmasta ja hoitoon osallistuvien kanssa informaatio tulee olla jaettavissa. Hoidollisen päätöksenteon eli hoito- työnprosessin vaiheet ovat hoidon tarpeen määrittäminen, hoidon suunnittelu, hoidon toteutus ja hoidon arviointi. Potilaan hoitotyöhön liittyvät olennaiset tie- dot ja päätökset kirjataan hoitotyössä (taulukko 1). Kokonaisuudessaan hoito- työnprosessi dokumentoidaan, jotta kaikille potilaan hoitoon osallistuville saa- daan tieto potilaasta ja hoidossa tapahtuvista muutoksista. (Rautava-Nurmi ym. 2019).
Taulukko 1. Hoitoprosessin vaiheiden alle kirjoitettavia asioita (THL 2018)
Hoitoprosessin vaihe Vaiheessa kirjattavia asiakokonai- suuksia
Tulotilanne
Taustatiedot potilaasta, tulosyy, esi- tiedot ja ongelmat. Tehdyt havainnot tulotilanteessa, Nykytilanne (status), toimintakyky, hoitoisuus, tämänhetki- nen hoidon tarve.
Terveyteen vaikuttavat tekijät, mah- dolliset riskitiedot, lääkehoito sekä onko apuvälineitä käytössä.
Hoidon suunnittelu
Suunnitelma potilaan hoidosta, hoi- don tavoitteista ja sen perusteista, mikä on tehty yhteistyössä potilaan, tarvittaessa myös omaisten sekä ter- veydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa.
Hoidon toteutus
Käytetyt keinot ja menetelmät hoidon tavoitteiden saavuttamiseksi esimer- kiksi tehdyt mittaukset ja tutkimuk- set, toimenpiteet, kuntoutus- ja hoito- toimet, annettu lääkehoito ja rokotuk- set
Hoidon arviointi
Potilaan voinnissa tapahtuneet muu- tokset ja toteutuneen hoidon arviointi suhteessa hoidon suunnitellussa asetettuihin tavoitteisiin
Määrittämätön
Määrittämätöntä hoitoprosessin vai- hetta käytetään niissä tilanteissa, joissa ei voida käyttää tai ei ole mie- lekästä käyttää mitään määritellyistä vaiheista, kuten todistuksissa.
2.1 Hoidon tarve
Hoitohenkilökunta määrittää hoidon tarpeen, mikä kuvaa potilaan terveydenti- laan liittyviä, jo olemassa olevia tai tulevaisuudessa mahdollisia ongelmia.
Näitä voidaan poistaa tai lievittää hoitotoimintojen avulla. Potilas kertoo omista oireistaan, hoitaja havainnoi potilasta ja mittaa tarvittaessa ruumiinlämmön ja verenpaineen. Saatujen tietojen perusteella hoitaja yhdessä potilaan kanssa määrittää potilaan hoidon tarpeen. (THL 2018.)
Ongelmat mitä potilas kokee tai jokin muu taho tuo esille voivat olla psyykki- siä, fyysisiä tai sosiaalisia. Psyykkisiä ongelmia voivat olla esimerkiksi pelkoti- lat. Fyysisiä ongelmia taas voivat olla hengitysvaikeus, kipu, sydänoireet, pa- hoinvointi, huimaus, sekavuus tai tajunnantason häiriöt. Sosiaalisia ongelmia on yleensä yksinäisyys ja eristäytyminen. Näistä helpoiten tunnistettavissa on fyysiset ongelmat. (Rautava-Nurmi ym. 2019.)
Keskeinen osa potilaan hoitoa on hoidon tarpeen arviointi. Hoidon tarpeenar- vioinnista säädetään terveydenhuoltolaissa ja ns. päivystysasetuksessa. (Val- vira 2017). Päivystysasetuksen mukaan kunnan tai kuntayhtymän tulee huo- lehtia siitä, että terveydenhuoltolain (1326/2010) 50. §:ssä tarkoitettua kiireel- listä hoitoa on saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina joko kiireettömän hoi- don yhteydessä tai sitten erillisessä päivystyksen toteuttamista varten suunni- tellussa ympäri vuorokauden toimivassa päivystysyksikössä.
Päivystysyksikössä voi hoidon tarpeen arvioinnin ja siihen liittyvän ohjauksen tehdä laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö. Päivystysyksikön käytössä on oltava riittävät labotorio- ja kuvantamispalvelut potilaan tutkimista, hoidon tarpeen arviointia ja hoitoa varten. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 50. §.) Hoidon tarpeen arviointi on kuitenkin eri asia kuin varsinainen taudinmääritys.
Siinä ei ole kyse lääketieteelliseen tai hammaslääketieteelliseen tutkimukseen perustuvasta taudinmäärityksestä. Hoidon tarpeen arvioinnissa selvitetään henkilön terveydentila, toimintakyky ja sen kehittyminen tarvittaessa terveys- tarkastuksella, erilaisten kyselyjen, testien ja tutkimusten avulla. Kunnan tulisi järjestää tarpeellinen hoito kohtuullisessa ajassa hoidon tarpeen arvion perus- teella. Hoidon kiireellisyyden ensiarviolla tarkoitetaan päivystyspoliklinikalle saapuvalle potilaalle tehtävää määrämuotoista hoidon kiireellisyyden arviota.
Siitä käytetään termiä ”triage”. Päivystyksessä kartoitetaan kaikkien hoitoon saapuvien hoidon kiireellisyys ja tarvittava hoitopaikka potilaan ilmoittaman tu- losyyn, muiden sairauksien ja statuslöydösten perusteella. Kartoituksessa on otettava huomioon päivystysyksikössä noudatettavat kiireellisyysluokat ja yksi- löllinen hoidon tarpeen sekä riskin arviointi. (Valvira 2017).
Potilaiden kiireellisyyden luokittelemiseen käytetään viisiportaista triage luokit- telua eli ABCDE-triagea. Se on kehitetty päivystysjärjestelmän tueksi autta- maan päivystyspotilaiden hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arvioinnissa.
Triage-luokitus määrää sen, kuinka nopeasti potilas tulee saamaan hoitoa.
Päivystykseen saapumisjärjestyksellä ei ole merkitystä, joten odottamaan jou- tuvat lievempiä vammoja tai oireita saaneet potilaat. (Kantonen 2014):
A = Hätätilapotilas, hoito tulee aloittaa välittömästi.
B = Kiireellisen hoidon tarve, 15–30 minuutin kuluessa hoito on aloitettava C = Päivystyspotilas, 1–2 tunnin kuluessa on aloitettava hoito
D = Ei tarvetta kiireelliselle hoidolle, kahden tunnin kuluessa pyritään hoita- maan
E = Ei päivystyksellisen hoidon tarvetta (Krooniset ja kiireettömät vaivat).
2.2 Hoidon suunnittelu
Hoidon suunnittelu koostuu toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä, elintoimin- noista kuten esimerkiksi vitaalielintoiminnot sekä ravitsemustila, nestetasa- paino, hygienia, eritystoiminta sekä iho- ja kudoseheys, psyykkinen vointi, po- tilaan elämäntilanteesta ja potilaan tai läheisen näkemyksestä hoidosta. (THL 2018.)
Potilaan auttamismenetelmät vaihtelevat muun muassa potilaan terveydenti- lan, toimintakyvyn, arvojen, elinympäristön ja elämäntilanteen mukaan. Autta- mismenetelmistä jotkut ovat helposti kirjattavissa, kuten potilaan sykkeen mit- taaminen kerran päivässä. Joitakin menetelmiä on vaikea sanallisesti ilmaista, kuten potilaan kanssa keskusteleminen. Hoitotyön auttamismenetelmät eli hoi- totyöntoiminnot valitaan tavoitteiden mukaan niin, että ne ovat tarkoituksen- mukaisia. Hoitajana on siis otettava huomioon se, mitä potilas haluaa ja miten hän haluaa toimittavan. Hoitotyön periaatteet ja potilaan itsehoitovalmiudet otetaan huomioon auttamismenetelmien valinnassa. Näitä ovat esimerkiksi potilaan fyysinen tai psyykkinen kyky hoitaa haavansa. (Rautava-Nurmi ym.
2019.)
Viime vuosia hoitojaksojen pituudet ovat lyhentyneet mikä osaltaan on tuotta- nut haasteita sekä erilaisia vaatimuksia jatkohoidon suunnittelulle. Jatkohoi- don tavoitteena on, että potilaan kotiutuminen on kokonaisuudessaan sujuvaa sekä se tapahtuu oikeaan aikaan. Tämä edellyttää palvelun tarjoavalta taholta
asioiden sujuvaa hoitamista sekä hyvää tiedonkulkua eri terveydenhuollon yk- siköiden välillä. Jatkohoidon kannalta tärkeitä dokumentteja ovat huolellisesti täytetty epikriisi, jossa selviää selostus hoidettujen sairauksien kulusta sekä tehdyistä hoitotoimenpiteistä. Epikriisi on potilasasiakirja, joka on salassa pi- dettävä. Epikriisi voidaan siis luovuttaa vain potilaalle itselleen tai hänen kirjal- lisella suostumuksellansa kolmannelle osapuolelle. Jatkohoidossa korostuu moniammatillinen yhteistyö. (Rautava-Nurmi ym. 2019.)
2.3 Hoidon toteutus
Suunniteltujen hoitotyöntoimintojen toimeenpanoa ja toteutumista tarkoitetaan hoitotyön toteutuksella. Siinä noudatetaan hoitotyönperiaatteita, kuten omatoi- misuutta, ammatillisuutta, jatkuvuutta, yksilöllisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta.
Potilaan puolesta hoitohenkilökunta tekee vain sen, mihin potilas ei itse ole ky- kenevä syystä tai toisesta. Näin tuetaan potilaan omia voimavaroja, mikä edis- tää potilasta selviytymistä mahdollisimman pitkään itsenäisesti. Hoitohenkilö- kunnan teoreettinen tieto ja kädentaitojen hallinta korostuvat hoitotoimissa.
Potilas, hoitaja, tai potilaan omainen, yksin tai yhdessä voivat olla hoidon to- teuttajia. (Rautava-Nurmi ym. 2019.) Hoidon toteutus pitää sisällään kliiniset tutkimukset, tutkimustulokset, toimenpiteiden aikainen hoito ja seuranta, toi- mintakykyyn vaikuttavat tekijät, elintoiminnot, psyykkinen vointi, potilaan elä- mäntilanne, potilaan ja mahdollisen läheisen ohjaus ja tukeminen (THL 2018).
Hoitotyöntoiminnoista toteutuneet kirjataan potilaskertomukseen menneessä aikamuodossa, koska yleensä kirjaamishetkellä potilaalle on jo tehty toiminto.
Kirjaamisen tulee olla potilaslähtöistä, arvioivaa ja tarkkaa. Siihen on myös hyvä liittää potilaan omia ajatuksia hoidon toteutumisesta, kuten miten potilas koki annetun lääkkeen vaikutuksen. (Rautava-Nurmi ym. 2019.)
2.4 Hoidon arviointi
Hoidon arviointiin kuuluu muun muassa potilaan tämänhetkinen vointi, poti- laan ja mahdollisen läheisen näkemys hoidosta, ammattihenkilöiden arvio hoi- dosta, hoidon sekä kuntoutuksen vaikuttavuus, jatkohoito, käytetyt mittarit ja mittaukset (THL 2018).
Iso-Britanniassa sisätautilääkäriyhdistys kehitti NEWSin eli National Early Warning Scoren vuonna 2012. Tarkoituksena sen oli helpottaa aikuispotilai- den peruselintoimintojen arviointia, seurantaa ja mahdollistaa aikaisinpuuttu- misen kehittyviin peruselintoiminnon häiriöihin. Pisteytyksessä otettiin huomi- oon happisaturaatio, hengitystaajuus, verenpaineet, syketaajuus, tajunnan taso, lämpötila sekä mahdollisen lisähapen käyttö. Mittarissa käytettiin avuksi pisteytys järjestelmää ja jokainen poikkeavuus pisteytettiin asteikolla 0–3. Mitä korkeampi pistemäärä, sitä kauempana ollaan normaalista fysiologisesta ar- vosta. Korkeat pistemäärät myös ennakoivat sydänpysähdystä, tehohoitoon päätymistä tai kuolemaa seuraavan vuorokauden aikana. (Karjalainen ym.
2018.)
Alun perin pisteytys järjestelmä kehitettiin tunnistamaan vuodeosastopotilai- den tilan heikentymistä, mutta se todettiin myös luotettavaksi ja toimivaksi en- sihoidossa sekä päivystyspoliklinikoilla. NEWS tarjoaa yhteisen tavan arvioida potilaan peruselintoimintojen tilaa ja potilaan tilan seurantaan tämä tuo jatku- vuutta. Pisteytys tuo myös selkeät hälytysrajat lääkärin konsultoimiselle sekä MET-tiimin hälyttämiselle. (Karjalainen ym. 2018.)
Taulukko 2. Aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmä NEWS (Karjalainen ym. 2018)
Pisteet 3 2 1 0 1 2 3
Hengitys- taajuus
≤8 9–11 12–20 21–24 ≥25
Happi-sa- turaatio
≤91 92–93 94–95 ≥96
Lisähappi käytössä
Kyllä Ei
Systolinen verenpaine
≤90 91–100 101–110 111–219 ≥220
Syke-taa- juus
≤40 41–50 51–90 91–110 111–130 ≥131
Tajunnan taso
Normaali Poikkeava
Lämpötila ≤35.0 35.1–36.0 36.1–38.0 38.1–39.0 ≥39.1
Pisteet 0 Matala riskiluokka, laske silti NEWS-pisteet vähintään 12 h välein.
Pisteet 4–1 Matala riskiluokka, informoi potilaan voinnin muutok- sesta muita hoitajia. Laske NEWS-pisteet uudestaan vähintään 8 tunnin vä- lein.
Pisteet 6–5 Kohtalainen riskiluokka. Tarvittaessa aloita välittö- mät hoitotoimenpiteet sekä informoi potilaan voinnin muutoksista muita hoita- jia. Jatkotoimista konsultoi lääkäriä. Laske NEWS-pisteet vähintään 2–4 tun- nin välein.
Pisteet ≥7 Korkea riskiluokka. Tarvittaessa aloita välittömät hoi- totoimenpiteet ja tee MET-hälytys. Lisäksi hälytä hoitava lääkäri. Laske NEWS-pisteet 0–2 tunnin välein (Karjalainen ym. 2018)
Hoidon arvioinnissa kuvataan, miten potilaan hoidon tarpeisiin on vastattu, saavutettiinko suunnitellut tavoitteet, mitä muutoksia potilaan tilassa on mah- dollisesti tapahtunut ja minkälainen kokemus potilaalla on saamastaan hoi- dosta. Hoidon arvioinnissa myös mietitään, onko hoidon tavoitteet asetettu liian korkeiksi, liian mataliksi vai juuri sopiviksi sekä olivatko ne potilaan tilaan nähden sopivia sekä realistisia. Voidaan myös tarvittaessa miettiä uusia hoi- don tarpeita, hoidon tavoitteita ja hoitotyön toimintoja. (Rautava-Nurmi ym.
2019.)
Hoidon arvioinnissa myös arvioidaan sitä, onko potilaan mielestä ongelma poistunut tai lievittynyt. Usein vaihtuvissa tilanteissa potilaan arviointia suorite- taan lyhyin väliajoin sekä nopeasti. Muissa tapauksissa hoidon arviointia teh- dään harvemmin, esimerkiksi kerran kuukaudessa tai vuodessa. Hoitava hen- kilöstö kerää potilaasta tietoa haastattelemalla, havainnoimalla ja mittaamalla, näitä tarvitaan arvioinnin tekemiseen. Tavoitteisiin verrataan kerättyä tietoa ja tulosten perusteella tehdään päätelmät, onko potilaan tilanteessa tapahtunut muutoksia ja millaisia ne ovat. (Rautava-Nurmi ym. 2019.)
Kun hoitojakso on päättynyt, tehdään hoitotyön yhteenveto. Siinä verrataan potilaan tilaa sairaalaan tulovaiheessa ja millainen se on hoitojakson päätty- essä. Hoitotyön yhteenvetoon kirjataan potilaan saama sairaalassa olon aikai- nen hoito sekä kaikki hoidossa tapahtuneet keskeiset asiat. (Rautava-Nurmi ym. 2019.)
3 ALKOHOLI- JA KORVIKEALKOHOLI-INTOKSIKAATIO
Vakavimmillaan alkoholi-intoksikaatiot eli etanolimyrkytykset voivat olla hen- genvaarallisia. Intoksikaatioina ne ovat hyvin yleisiä, niitä ei tule aliarvioida, koska ne aiheuttavat vuosittain yhtä monta myrkytystä kuin kaikki lääkeaineet
yhteensä. (Kuisma ym. 2017.) Suomessa alkoholi on yleisin kuolemaan joh- tava myrkytyksen aiheuttaja, kun taas korvikealkoholit aiheuttavat vuosittain vain muutamia kuolemia (Huttunen 2017). Lapset ovat erityisen herkkiä eta- nolimyrkytyksille (Kuisma ym. 2017).
Alkoholia juodessa, se kulkeutuu koko elimistöön verenkierron välityksellä.
Rasvakudokseen imeytyy vain hyvin pieni osa, sillä alkoholin rasvaliukoisuus on huono (Partanen ym. 2015). Alkoholin vaikutuksiin sekä imeytymiseen vai- kuttaa myös ikä, paino, sukupuoli, ruokailu, alkoholin nauttimisnopeus ja erilai- set lääkkeet (Aalto ym. 2015). Alkoholi lamauttaa aivojen toimintaa ja näin ai- heuttaa humalatilan. Ihmisessä, se näkyy käyttäytymisen, toimintakyvyn ja mielentilan muutoksina. Humalluttava vaikutus alkaa muutamissa minuuteissa alkoholipitoisen juoman nauttimisen jälkeen. Kuitenkin vaikutuksen alkami- seen ja vahvuuteen vaikuttavat samanaikaisesti syöty ruoka sekä alkoholipi- toisuus. Keskushermoston dopamiinivälitteisten hermoratojen toiminnan li- sääntymisestä aiheutuu mielihyvän tunne eli nousuhumala. Varsinaisia resep- toreja alkoholilla ei ole keskushermostossa, mutta se vaikuttaa useiden eri vä- littäjäaineiden säätelemiin hermojärjestelmiin. On havaittu merkittävimpiä muutoksia muun muassa gamma-aminovoihapon eli GABAn sekä glutamiinin välittämissä hermotoiminnoissa. Keskushermoston toimintojen lama ilmenee humalan eri vaiheessa ja vaihtelee yksilöllisesti. Alkoholin juomisen alussa vaikutus koetaan rentouttavana, virkistävänä, estoja vähentävänä ja mielihy- vää tuottavana. Kuitenkin humalan lisääntyessä liikkeiden koordinointi ja tasa- paino heikkenevät hyvin nopeasti. Runsaan juomisen jälkeen muistiinpaina- miskyky saattaa heiketä huomattavasti, mikä pahimmillaan voi johtaa siihen, ettei muista juomisen aikaisia tapahtumia ollenkaan. (Partanen ym. 2015.)
Korvikealkoholeja ei yleensä ottaen ole tarkoitettu nautittavaksi vaan muuhun tarkoitukseen, kuten auton lasinpesunesteeksi. Tarkkaa määrää niiden käyttä- jistä ei tiedetä. Uskotaan, että niiden käyttöön liittyy korvikealkoholien halpuus, siksi käyttäjäryhmänä on yleensä keski-ikäiset alkoholisoituneet miehet.
(Kuisma ym. 2017.) Korvikealkoholi-intoksikaatiot eivät aina tapahdu syrjäyty- neille alkoholisteille, jotka tietoisesti juovat esimerkiksi lasinpesunestettä, vaan potilas voi myös juoda sitä tietämättään (Lapatto-Reiniluoto & Ikäheimo 2012).
Kyseessä olevan intoksikaatio tyypin mukaan määräytyy myrkytyksen hoito,
vaarallisuus ja oireisto. Yleisimpiä vakavia myrkytyksiä aiheuttavia korvikeal- koholeja ovat isopropanoli, metanoli ja etyleeniglykoli. (Kuisma ym. 2017). Po- tilailla, joiden epäillään nauttineen korvikealkoholeja ja todetaan metabolinen asidoosi, tulee hoito aloittaa viivyttelemättä ja pitoisuusmäärityksen tulosta odottamatta (Lapatto-Reiniluoto & Ikäheimo 2012). Kuitenkin korvikealkoholin tarkka määrittely on hankalaa. Ne voivat olla muuhun kuin nautintokäyttöön tarkoitettuja alkoholivalmisteita, joita kuitenkin juodaan. Vaikutuksiltaan ne voi- vat olla samanlaisia kuin alkoholijuomilla, mitkä ovat tarkoitettu nautittavaksi.
(Österberg 2008)
3.1 Etanolimyrkytys
Alkoholi on alkoholipitoisissa juomissa etanolia (Aalto ym. 2015). Myrkytyk- senä etanolimyrkytys on suhteellinen käsite, sillä sen oireet riippuvat tolerans- sista etanolille. Toisille veren alkoholipitoisuus 0,3–0,4 gdl eli 3–4 promillea ai- heuttaa koomaan menemisen, kun taas pitkäkestoisesti alkoholia nauttineelle se voi olla normaali olotila (Huttunen 2017). Oikeuskemiallisesti todettujen al- koholimyrkytyskuolemien keskimääräinen alkoholin pitoisuus on ollut 3,3 pro- millea. Lapsella tappava alkoholiannostus on 3 g/kg ja aikuisella 5–8 g/kg. Ve- ren alkoholipitoisuus voi vaihdella yksilöllisesti hyvinkin paljon alkoholimyrky- tyksissä sekä myrkytyskuolemissa. Nuorella alkoholiin tottumattomalla tai ikäihmisellä tappava veren alkoholipitoisuus voi olla alle kolme promillea, kun taas alkoholin ongelmakäyttäjä saattaa sietää reilusti yli viiden promillen hu- malatilan ilman tajunnan menetystä. (Aalto ym. 2015.) Vaikeusasteen mukaan määritellään hoito (taulukko 3). Hoitohenkilökunnan tulee muistaa, että lapsi- potilaista tehdään aina lastensuojeluilmoitus. Aikuispotilailla tehdään kartoitus päihteiden käytöstä ennen kotiutumista sekä arvioidaan potilaan tarve päihde- palveluiden käytölle yhteistyössä sosiaalipäivystyksen kanssa. (Mäkijärvi ym.
2018.)
Oireena ja löydöksenä voi olla eriasteinen tajunnanhäiriö, puheen sammalta- minen, ataksia, pahoinvointi ja oksentelu, hengityslama varsinkin silloin, jos epäillään olevan nautittuna muitakin päihteitä. Silmien pupillit ovat usein pie- nehköt tai keskisuuret, reagoivat symmetrisesti, mutta hitaasti. Voi myös esiin- tyä ketoasidoosia tai hypoglykemiaa. (Mäkijärvi ym. 2018.) Maksan glukoosi- muodostumista estää etanoli, tämän vuoksi se altistaa hypoglykemialle
(Kuisma ym. 2017). Alkoholin pitkäaikaisessa käytössä tavallista ovat elektro- lyyttihäiriöt eli hyponatremia, hypokalemia ja hypomagnesemia (Mäkijärvi ym.
2018).
Taulukko 3. Vaikeusaste etanoli-intoksikaatioissa: B-EtOH-pitoisuus, toimintakyky ja hoitoperi- aatteet (Soininen ym. 2019)
Lievässä intoksikaati- ossa
B-EtOH Alle 2 promillea yleensä Toimintakyky Toimintakykyinen poti-
las Hoitoperiaate Ei ole tarvetta
Keskivaikeassa intok- sikaatiossa
B-EtOH 2–3 promillea yleensä
Toimintakyky
Alentunut selkeästi, po- tilas ei pysy pystyssä, nukahtelee myös ajoit-
tain
Hoitoperiaate Seurata potilasta
Vaikeassa intoksikaa- tiossa
B-EtOH Yli 3 promillea yleensä Toimintakyky Potilas on tajuton, eikä
häntä saa hereille
Hoitoperiaate
Selvitetään, onko poti- las mahdollisesti otta- nut muita päihteitä, lääkkeitä sekä sairau- det tai vamma syynä ta-
junnan häiriöön Jos tajunnan häiriö on
vaikea:
- Intubaatio ja mekaani- nen ventilaatio - Mahalaukussa oleva
alkoholi imetään pois - Verenkierron hoito
Erotusdiagnostiikassa on muistettava sekamyrkytyksen mahdollisuus. Jos po- tilaalla on neurologista poikkeavuutta, kuumetta, jäykistelyä tai kouristelua on
huomioitava aivovamman, aivohalvauksen, aivoverenvuodon, keskushermos- ton infektion sekä septisen infektion mahdollisuus. Hemodialyysi poistaa alko- holia eli etanolia tehokkaasti, mutta on harvoin tarpeen. (Mäkijärvi ym. 2019.) Akuutin intoksikaation lisäksi tulisi huomioida deliriumin tremens eli juoppohul- luuden mahdollisuus, jos alkoholin käyttö on kestänyt useita päiviä tai sitä pi- dempään. Se on hengenvaarallinen tila, mikä vaatii mahdollisimman pian sekä usein tahdonvastaista sairaalahoitoa. (Huttunen 2017.)
3.2 Isopropanolimyrkytys
Isopropanolia esiintyy monissa tuulilasinpesunesteissä sekä jäänestones- teissä. Sillä on etanoliin verrattuna voimakkaampi humalluttava vaikutus ja on kestoltaan huomattavasti pidempi. Asetoniksi metaboloituu pieni osa, joka on myrkyllinen yhdiste ja eliminoituu hitaammin kuin isopropanoli. Pääosin myrky- tyksen oireet johtuvat isopropanolista itsestään sekä asetonista. Isopropanoli- myrkytyksissä oireena on tajunnanhäiriö, mahdollinen hengityslama ja veren- kiertovajaus sekä hengityksessä hedelmäinen tai makea tuoksu. (Mäkijärvi ym. 2018.)
Potilasta hoidetaan sekä tutkitaan samalla tavalla kuin etanolimyrkytyksessä (Mäkijärvi ym. 2018). Isopropanolimyrkytyksessä hoitona on pääosin perus- elintoimintojen tukeminen. Henkeä uhkaavassa isopropanolimyrkytyksessä voidaan käyttää hemodialyysiä, koska se poistaa asetonia sekä isopropanolia elimistöstä tehokkaasti. (Soininen ym. 2019.)
3.3 Metanolimyrkytys
Kemianteollisuudessa, liuottimena ja tuulilasinpesunesteinä käytetään muun muassa metanolia (Mäkijärvi ym. 2018). Suomessa nykyään on markkinoilla 150 erilaista tuotetta, joiden metanolinpitoisuus on 10 % tai enemmän. Sitä saattaa myös esiintyä laittomasti valmistetuissa alkoholeissa. Metanolin saata- vuus ja käytön valvonta oli hyvin tarkkaa aikaisemmin. Viime vuosikymmenen puolivälissä metanoli otettiin Suomen EU-jäsenyyden myötä laajemmin käyt- töön muun muassa tuulilasinpesunesteissä. Suomessa metanolimyrkytys- kuolemat sekä metanolimyrkytykset ovat huomattavasti yleisimpiä kuin muissa Euroopan maissa. (Aalto ym. 2015.) Se metaboloituu elimistössä formaldehy- diksi ja muurahaishapoksi, joka aiheuttaa silmävaurioita sekä metabolisen
asidoosin. Hengenvaarallinen annos on 30 ml, mutta pienempikin annos voi riittää sokeutumiseen. (Mäkijärvi ym. 2018.)
Metanolimyrkytyksen oireet voivat ilmetä vasta 12–24 tunnin viiveellä nauttimi- sesta, sillä etanoli hidastaa oireiden ilmaantumista. Oireena ensimmäisten tuntien aikana on humalatila, niitä voivat myös olla sokeus ja kouristelu. (Mäki- järvi ym. 2018.)
Tehokkaasti metanolia ja sen metaboliitteja poistaa hemodialyysi. Siksi sen aloittaminen mahdollisimman nopeasti vaikeissa asidooseissa ja intoksikaati- oissa on kannattavaa. Yleensä 4–6 tunnin hemodialyysi riittää, mutta sitä voi jatkaa niin kauan, kunnes metanolin pitoisuus lähenee nollaa. Hemodialyysi on aiheellista, jos otettu annos on yli 30 ml, potilaalla on näköhäiriöitä, silmän- pohjanmuutoksia tai muita mahdollisia dialysoitavia aineita on mukana myrky- tyksessä. (Mäkijärvi ym. 2018.) Hemodialyysiä on pyritty tekemään jo heti al- kuvaiheessa, sillä näyttö sen hyödyistä myrkytyksen myöhemmässä vai- heessa on ollut vähäisempää (Lapatto-Reiniluoto & Ikäheimo 2012).
3.4 Etyleeniglykolimyrkytys
Auton jäähdytinnesteissä käytetään muun muassa etyleeniglykolia. Hengen- vaarallinen annos on 100–150 ml. (Mäkijärvi ym. 2018.) Sanotaan, ettei ety- leeniglykoli ole niin myrkyllinen aine kuin metanoli (Lapatto-Reiniluoto & Ikä- heimo 2012). Alkoholeja aineenvaihdunnassa hajottava entsyymi alkoholide- hydrogenaasi hajottaa aineen myrkyllisiksi tuotteiksi. Nämä aiheuttavat eten- kin munuais- ja keskushermostovaurioita. Tällöin elimistö happamoituu, mikä saattaa johtaa virtsantulon loppumiseen. (Kuisma ym. 2017.)
Yleensä oireet alkavat alle 12 tuntia nauttimisesta, oireiden viivästyminen voi kuitenkin johtua samanaikaisesta etanolin nauttimisesta. Entsyymikapasitee- tista etanoli käyttää suuremman osan suuremman määränsä vuoksi, silloin etyleeniglykoli ei metaboloidu vaaralliseksi aineeksi. Etanolin pitoisuuden las- kettua lähemmäs nollaan, alkaa ilmetä myrkkyoireita etyleeniglykolista. Tähän voi mennä useampi päivä, joten on hyvä selvittää alkoholinkäyttöjakson ajalta koko alkoholianamneesi. (Kuisma ym. 2017.) Oireita voivat olla humalatila, se-
kavuus, tajuttomuus, metabolinen asidoosi, kouristelu, niskajäykkyys, hyper- glykemia ja akuutti munuaisvaurio (Mäkijärvi ym. 2018). Se voi myös aiheuttaa hyperventilaatiota happamuuden takia (Kuisma ym. 2017). Hoidettuna munu- aisvaurion ennuste on kuitenkin hyvä (Mäkijärvi ym. 2018).
Jos etyleeniglykoli myrkytyksestä kärsivä potilas on tajuton, hänet intuboi- daan. Tällä varmistetaan ja turvataan potilaan hengitys sekä hapensaanti. Mi- käli kyseessä on varmistettu tai on syytä epäillä etyleeniglykolimyrkytystä, aloitetaan potilaalle etanolihoito. (Soininen ym. 2019.) Hoitoa voidaan toteut- taa joko suoraan suonensisäisesti tai sitten suun kautta. Etyleeniglykolin kanssa etanoli kilpailee alkoholidehydrogenaasientsyymistä. Toisena hoitokei- nona voidaan käyttää fomepitsolia, joka myös estää kyseistä entsyymiä. Tämä estää etyleeniglykolia synnyttämästä vaarallisia yhdisteitä, jolloin se voidaan poistaa keinomunuaishoidolla tai sitten voidaan jäädä odottamaan sen poistu- mista munuaisista. Fomepitsolihoidon hyviä puolia on se, ettei potilas ole päih- tynyt hoidon aikana eikä toistuvaa etanolinpitoisuuksien määritystä verestä tarvita. Hoitona fomepitsoli on huomattavasti kalliimpi. (Kuisma ym. 2017.) Vasta-ainehoitoa jatketaan, kunnes metabolinen asidoosi on vähentynyt ja etyleeniglykolipitoisuus on alle 1,6 mmol/l sekä potilaalla ei ole enää oireita.
Kuitenkin hoidosta riippumatta pysyvä munuaisvaurio on mahdollinen. (Soini- nen ym. 2019.)
4 ALKOHOLI- JA KORVIKEALKOHOLI-INTOKSIKAATIOIDEN YLEINEN HOITO
Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiosta kärsivä, voimakkaasti humaltunut aikuinen henkilö tarvitsee sairaalaseurantaa, jos hän on nauttinut nopeasti suuren määrän alkoholia, puhekontaktia häneen ei saada, alkoholipitoisuus veressä on yli 3 promillea, tai jos potilaan tajunnantason asteen ja alkometrilu- keman kanssa on epäsuhta. (Väkeväinen & Jokelainen 2011.)
4.1 Esitiedot ja anamneesi
Diagnostiikan perustana on yleensä vahva epäily siitä, että potilas on juonut muutakin, kuin etanolia. Sillä potilaalla ei ole aina välttämättä suurkuluttajan anamneesia. Suomessa merkittävä osa potilaista on sairaalaan tullessaan niin
huonokuntoisia, että anamneesi jää usein niukaksi ja vasta täydentyy seuraa- vien päivien kuluessa. Hoidon varhainen aloittaminen on tärkeää sekä tulee myös pyrkiä luotettavaan diagnostiikkaan. Kohtalokkaan diagnoosin myöhäs- tymiseen saattaa johtaa alkometrin näyttämä vahva humalatila. (Lapatto-Rei- niluoto & Ikäheimo 2012.)
Tullessa potilas saattaa olla vielä melko hyväkuntoinen, sillä etanoli estää me- tanoli myrkytyksen oireiden ilmaantumista. Näköhäiriöiden ilmaantuessa, olisi hyvä miettiä metanolin käytön mahdollisuutta. Oikeille jäljille johtavat tajutto- muus, kouristukset sekä syvä metabolinen asidoosi. Epäilyn herättyä potilaalle tehdään verikaasuanalyysi sekä mielellään määritetään myös seerumin osmo- laarisuuspitoisuus. Potilaalta myös otetaan rutiinilabrakokeet, jotka ovat esi- merkiksi kreatiini, natrium, kalium, kloridi. Näiden ohella otetaan myös luonnol- lisesti veren myrkkyalkoholipitoisuus. Taulukko kaikille intoksikaatiopotilaille suositeltavista tutkimuksista sekä mahdollisista lisätutkimuksista on tämän opinnäytteen liitteenä 1. (Liite 1.) Metanolipitoisuuden määritys, asidoosin osoittaminen ja muiden asidoosin syiden sulkeminen pois sekä anioni- ja os- molaarivajeen osoittaminen mahdollisimman varhain on tärkeää. Etyleenigly- kolimyrkytyksen diagnostiikassa sekä hoidossa voidaan käyttää samoja asi- oita kuin metanolimyrkytyksessä (Lapatto-Reiniluoto & Ikäheimo 2012).
Epätyypillisissä tilanteissa, jossa potilas ei ole alkoholin suurkuluttaja, voi seu- raukset olla kohtalokkaat. Lievässä tai kohtalaisessa etanolimyrkytyksessä oi- reita ja löydöksiä voivat olla fyysisen ja psyykkisen suorituskyvyn heikkenemi- nen, kivuntunnon, reaktiokyvyn ja kuulon huonontuminen sekä tajunnantason alentuminen. Kuitenkin vakavan alkoholimyrkytyksen merkkejä ovat kipureak- tion puuttuminen, matala verenpaine sekä verensokeri, hengityksen katko- naisuus tai hengityspysähdys ja vaikea alilämpöisyys. (Lapatto-Reiniluoto &
Ikäheimo 2012.)
4.2 Hoitotoimenpiteet ja lääkehoito
Intoksikaatioiden hoidon pääperiaatteita ovat imeytymisen estäminen maha- ja suolihuuhtelulla sekä spesifisten antidoottien käyttö. Korvikealkoholeissa hoi- don kulmakiviä ovat antidootin anto, hemodialyysi ja mahdollisen asidoosin
hoito. Nämä toteutetaan yleensä teho-osastolla. Tavallisin antidootti on eta- noli-infuusio. (Lapatto-Reiniluoto & Ikäheimo 2012.) Eliminaation nopeuttami- nen dialyysillä tai hemoperfuusiolla ja oireenmukainen hoito. Oireenmukai- seen hoitoon kuuluu muun muassa suonensisäinen nesteytys, peruselintoi- mintojen turvaaminen ja lääkehoito. (Rimon 2018.)
Potilaalla voi esiintyä metabolisen asidoosin lisäksi ketoasidoosia tai hypogly- kemiaa. Etanoli estää maksaa muodostamasta glukoosia, sen vuoksi altistaa hypoglykemialle. (Kuisma ym. 2017). Elektrolyyttihäiriöt ovat myös tavallisim- pia alkoholin pitkäaikaisessa käytössä (Mäkijärvi ym. 2018). Elimistön happa- moituminen voi johtua munuais- ja keskushermostovaurioista. Se voi johtaa virtsantulon estymiseen sekä aiheuttaa potilaalle hyperventilaatioita. (Kuisma ym. 2017). Munuaisvaurion ennuste on hyvä hoidettuna (Mäkijärvi ym. 2018.) Kuitenkin pysyvän munuaisvaurion mahdollisuus on hyvä muistaa, etyleenigly- koli-intoksikaation hoidossa tämä on yleistä (Soininen ym. 2019.) Munuaisvau- rion lisäksi aivovauriokin on mahdollinen seuraus intoksikaatiosta.
Kaikista vaarallisimpia oireita intoksikaatiossa on kouristelu, tajunnantason häiriöt, vakavat rytmihäiriöt, verenkiertovajaus ja hengityslama. Potilaan pe- ruselintoiminnot, hengitys ja verenkierto on ensisijaisesti varmistettava. Yleis- ten periaatteiden mukaisesti hoidetaan kouristuksia, rytmi- ja johtumishäiriöitä.
Kriittisesti sairaan myrkytyspotilaan auttamiseksi asennetaan väliaikainen sy- dämentahdistin ja hemodynamiikan romahduksessa kehonulkoista happeutta- mista eli ECMO-hoitoa voidaan käyttää. (Rimon 2018.) Monesti hoidoksi kui- tenkin riittää nesteytys sekä seuranta, jos kyseessä on lievästi tai kohtalaisesti humaltunut aikuinen. On kuitenkin hyvä ensiksi tarkistaa tajunnan taso puhu- malla kovaäänisesti ja kipuärsykkeellä. Jos humaltunut henkilö reagoi kohta- laisen järkevästi, riittää hoidoksi kiristävien vaatteiden avaaminen ilmateiden turvaamiseksi sekä potilaan asettaminen kylkiasentoon. Jos humalatila ei ala korjaantua 3–4 tunnissa, on arvioitava uudelleen sairaalahoidon tarve. (Väke- väinen & Jokelainen 2011.) Kaikille itseään tahallisesti vahingoittaneille psyki- atrinarvio on aiheellinen (Rimon 2018).
Aiheita mahahuuhtelulle on hengenvaarallinen intoksikaatio, yliannostus, josta on kulunut enintään 1–2 tuntia tai jos potilaan tajunnan taso on alentunut
(Karlsson ym. 2017). Mahahuuhtelu oli aikaisemmin yleinen keino estää myr- kyllisten aineiden imeytymistä, siitä on kuitenkin vähitellen luovuttu. Se vaatii osaavan henkilökunnan. Kuitenkin sitä voidaan harkita, jos kyseessä on hii- leen sitoutumaton aine, altistuksesta on vähän aikaa ja annos on henkeä uh- kaava. (Rimon 2018.)
Voidaan harkita suolihuuhtelua esimerkiksi, jos toksisen aineen poistuminen on hidastunut antikolinergisen vaikutuksen vuoksi. Se toteutetaan antamalla makrogoliliuosta joko juottamalla tai sitten nenämahaletkun kautta n. 1000–
1500 ml/h. Tätä ei kuitenkaan suositella, jos kyseessä ei ole henkeä uhkaava myrkytys tai huuhtelusta ei katsota olevan erityistä hyötyä esimerkiksi voimis- tuvien vakavien oireiden vuoksi. (Rimon 2018.)
Kaikki vähäiset proteiineihin sitoutuvat myrkyt ovat teoriassa dialysoitavissa.
Kuitenkin kliinisesti merkityksellisiä dialysoitavia aineita esimerkiksi ovat ety- leeniglykoli ja metanoli. (Rimon 2018.)
4.3 Valvonta ja tehohoito
Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiopotilas tulisi hoitaa valvonta- ja teho- hoidossa silloin, kun tajunta on alentunut, potilas kouristelee, kärsii vaikeasta rytmihäiriöstä tai niiden uhka on suuri, ilmenee verenkiertovajautta, munuais- ten tai maksan vajaatoimintaa. Näiden lisäksi tehovalvonta saattaa olla tar- peen, jos potilaalla on vaikeat vieroitusoireet, hoidossa käytetään harvinai- sempia antidootteja tai ei olla täysin varmoja potilaan nauttineista aineista (Karlsson ym. 2017.)
Valvontatasoista sairaalaseurantaa vaaditaan myös, jos epäillään mahansisäl- lön joutumista hengitysteihin, selkeästi potilas on alilämpöinen, hänellä on kuumetta, merkkejä pään vammasta tai jos epäillään potilaan nauttineen kor- vikealkoholeja. Tulee epäillä korvikealkoholien käyttöä, jos selittämättömästi huonokuntoinen potilas alkaa kouristella ja hänellä todetaan laboratorioko- keissa selkeä asidoosi. (Väkeväinen & Jokelainen 2011.)
4.4 Työturvallisuus intoksikaatiopotilaan hoidossa
Työväkivallan vakavuus ja yleisyys terveydenhuollossa on alkanut vaatimaan toimenpiteitä sen ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Väkivallan hallin- taan ja ennaltaehkäisyyn on kehitetty erilaisia apuvälineitä ja ohjeita. Silti työ- tapaturmatilastoiden ja toteutettujen haastattelututkimusten mukaan Suo- messa terveyden- ja sairaanhoitotyö on toimialoista yksi riskialttiimmista väki- vallan suhteen. (Vasara ym. 2012.) Eniten potilasväkivaltaa työssään kokee ensiavun, päivystyksen, psykiatrian sekä vanhusten hoidossa työntekijät. Kai- kista eniten nuoret työntekijät joutuvat kohtaamaan työssään potilasväkivaltaa.
(Kivimäki ym. 2019.) Lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä 2000-luvulla väkival- tatilanteiden määrä on kasvanut sekä samalla niiden luonne on muuttunut. Ti- lanteita on vaikeampi ennakoida sekä ne ovat mielivaltaisempia. Viime vuo- sien aikana asiaan on vasta alettu kiinnittää enemmän huomiota. (Vasara ym.
2012.) Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei väkivaltatilanteet sekä uhkatilanteet ei- vät vähene ollenkaan (Kumpulainen ym. 2017).
Yksi keskeisistä työturvallisuusriskeistä sairaaloissa on väkivalta. Se uhkaa hoitohenkilökunnan turvallisuutta ja heikentää turvallisuuden tunnetta. Tarvi- taan toimenpiteitä, jottei hoitohenkilökunta joutuisi pelkäämään oman, potilai- den, työtovereiden tai omaisten turvallisuuden puolesta. (Vasara ym. 2012.) Eri ammattiryhmissä, työpaikoilla ja toiminnoissa vaihtelee väkivallan riski. Uh- kaavat tilanteet ovat yleisempiä joillakin työpaikoilla, toisissa niitä on harvem- min. Aina ei voida ennustaa niiden syntymistä. Kuitenkin poikkeavat tilanteet tulisi ennakoida, jotta voidaan mitoittaa turvatoimet oikein. Vaativaa siitä tekee se, että toiminnan tulisi olla joustavaa ja taloudellisesti kestävällä perustalla.
(Kumpulainen ym. 2017.)
Hoitohenkilökunta kohtaa työssään myös sanallista väkivaltaa, näitä ovat esi- merkiksi haistattelu, nimittely, huutaminen, perheellä uhkailu, tappouhkaukset tai kostotoimilla uhkaaminen. Sanallisen väkivallan lisäksi hoitohenkilökuntaa kohtaa fyysistä väkivaltaa, mitä on töniminen, huitominen, lyöminen, raapimi- nen, sylkeminen, nipistäminen tai muuten kiinni käyminen. Väkivallan toteut- taja ei aina ole potilas, vaan saattajat ja omaiset voivat aiheuttaa väkivaltaisia tilanteita, uhkailu on näistä yleisin. Väkivaltaiseen käyttäytymisen taustalla on
usein päihteet, kuten alkoholi. Sairaus tai tyytymättömyys hoitoon tai hoidon odottamiseen voivat olla väkivallan syitä. (Vasara ym. 2012.)
Sairaanhoitopiireissä on myös alettu ottamaan väkivalta-asiat mukaan yhtenä osana uuden työntekijän perehdytystä sekä toimintaohjeita ja -malleja on tehty erilaisten tilanteiden varalle niin työntekijä osaa toimia oikein tilanteissa. Hoito- henkilökunnalle on alettu tarjoamaan koulutusta väkivaltatilanteiden kohtaami- seen. Työntekijöille tarjotaan MAPA-(koulutus haastaviin asiakastilanteisiin), AHHA-(Aggression hoidollinen hallinta), AVEKKI-(aggressio, vuorovaikutus, ennaltaehkäisy, kehittäminen, koulutus, integraatio)-koulutuksia sekä itsepuo- lustusta ja potilaan sanallista rahoittamista. (Vasara ym. 2012.)
Terveydenhuollossa syntyy uhkatilanteita potilaiden, omaisten, ulkopuolisten ja joskus jopa työtovereiden aiheuttamana. Hoitohenkilökunnan ja potilaiden turvallisuutta on päätetty lisätä ottamalla yksityisiä turvallisuuspalveluiden toi- mijoita sairaalaan valvomaan. (Kumpulainen ym. 2017.)
5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYS Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata alkoholi- ja korvikealkoholi in- toksikaatiopotilaan hoitotyötä sairaalassa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa ajantasaista ja luotettavaa tietoa alkoholi –ja korvikealkoholi intoksi- kaatiopotilaiden hoitotyöstä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, ammattilai- sille sekä aiheesta kiinnostuneille.
Tutkimuskysymyksenä on
Minkälaista on alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiopotilaan hoitotyö sairaalassa?
6 KIRJALLISUUSKATSAUS TUTKIMUSMENETELMÄNÄ
Kirjallisuuskatsauksen perustyypeistä yksi yleisimmin käytetty on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Yleiskatsaukseksi sitä voidaan luonnehtia ilman tiukkoja, tarkkoja ja sääntöjä. Kirjallisuuskatsauksessa tutkittavaa asiaa pystytään ku- vaamaan laajasti ja myös tarpeen mukaan luokittelemaan tutkittavan asian ominaisuuksia. Myös tutkimuskysymykset ovat kuvailevassa kirjallisuuskat-
sauksessa väljempiä kuin meta-analyysissä tai systemaattisessa katsauk- sessa. Kirjallisuuskatsauksen ideana on tutkia, kuinka paljon tietystä aiheesta on tehty erilaisia tutkimuksia ja millaisia ne ovat. Sillä myöskin haetaan vas- tausta johonkin tiettyyn kysymykseen tai kysymyksiin, eli tutkimusongelmaan.
(Salminen 2011.)
6.1 Aineistonhaku
Aineistonhaku alkoi muodostamalla erilaisia hakusanoja, nämä myöhemmin muokkaantuivat sekä tiivistyi nykyisiksi hakusanoiksi. Keskeiset käsitteet muo- dostuivat helposti, suoraan otsikosta. Sopivia tutkimuksia löytyi vähän. Tie- donhaussa käytettiin hyväksi kirjaston informaatikon luentoa ja yksilöllistä oh- jausta. Sain kirjaston informaatikolta lisää tietoa kirjaston tietokannoista, haku- sanojen käytöstä sekä hakujen rajauksista. Tiedonhaussa käytetyistä hakusa- noista ja rajauksista on taulukko tämän työn liitteenä 2. (liite 2). Tiedonhaussa on käytetty Medic-, PubMed-, Cinahl- ja Finna-tietokantoja sekä lisäksi Google Scholaria. Tiedonhakutaulukko löytyy liitteistä. Tiedonhakua rajattiin sisään- otto- ja poissulkukriteereillä, esitellään taulukossa 4:
Taulukko 4. Sisäänotto- ja poissulkukriteerit
Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit
Vastaa tutkimuskysymykseen Ei vastaa tutkimuskysymykseen Alle 10 vuotta vanhat teokset Yli 10 vuotta vanhat teokset Kielinä suomi ja englanti Muut kielet
Tieteelliset tutkimukset, YAMK, Pro Gradu, Väitöskirjat
Alemman AMK:n opinnäytetyöt
Ilmaiset teokset Maksulliset teokset
Saatavilla koko tutkimus Osa tutkimuksesta ei saatavilla Ilmaiset käyttöliittymät Maksulliset käyttöliittymät
Tähän opinnäytetyöhön valikoitui 9 eri tutkimusta, mitkä vastaavat sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Tarkemmat tiedot löytyvät tutkimustaulukosta (liite 3) Tutkimuksissa oli yhteensä ulkomaalaisia 3 ja suomalaisia 6 tutkimusta.
6.2 Aineiston laadun arviointi ja analyysi
Systemaattisesta tiedonhausta saatujen tutkimusten laatu arvioitiin käyttä- mällä JBI:n (Joanna Briggs instituutti) arviointikriteeristöä. Laadun arvioiminen aloitettiin listaamalla jokainen tutkimus, mitä on käytetty tässä opinnäyte- työssä. Tämän jälkeen jokainen tutkimus arvioitiin erikseen. Arvioitavia tutki- muksia oli yhteensä 9, niistä kvantitatiivisia tutkimuksia oli kuusi ja kvalitatiivi- sia tutkimuksia oli kolme. Tutkimukset arvioitiin sillä perusteella vastaavatko ne arviointikriteeristöön, voiko niitä soveltaa siihen vai eivätkö vastanneet ol- lenkaan. Arviointiasteikkona toimi 0–11, sillä arviointikriteeristössä oli 11 kysy- mystä. Suurin osa tutkimuksista sai 8–9 pistettä. (Hotus s.a.)
Tutkimukseen valittujen tutkimusten tulokset järjestetään ja niistä tehdään yh- teenveto. Kirjallisuuskatsauksissa tutkija luokittelee ja järjestää aineistoa sa- malla etsien yhtäläisyyksiä ja eroja. Tämän jälkeen tuloksista koostetaan ko- konaisuus, josta muodostuu ymmärrystä lisäävä synteesi. (Stolt ym. 2016.)
Tässä opinnäytetyössä on käytetty tutkimusten analyysimenetelmänä teemoit- telua (ks. taulukko 5). Pääteemoiksi nousivat alkoholi- ja korvikealkoholi-intok- sikaation hoitotyö päivystyksessä sekä valvonta- ja tehohoidossa. Näihin pää- teemoihin päädyttiin hoitotyönprosessin kannalta sekä vastaamaan tutkimus- kysymystä mahdollisimman hyvin. Myöskin tutkimukset, mitä aiheesta löytyi, mahdollisti hyvin teemoittelun käytön.
Taulukko 5. Teemoittelu
Asiasanat, käsitteet Teema Potilaan hyvä kohtaa-
minen, hoitoon osal- listuminen, esitiedot, työturvallisuus, pe- ruselintoimintojen tur- vaaminen
Hoitotyö päivystyksessä
Valvonta –ja tehohoi- don tarpeen arviointi, tarkkailun helpottami- nen, peruselintoimin- tojen romahtamisen
Hoitotyö valvonta- ja tehohoidossa
uhka, valvonta –ja te- hohoitoon joutumisen kriteerit,
7 TULOKSET
7.1 Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatipotilaan hoitotyö päivystyk- sessä
Päihtyneet potilaat muodostavat keskeisen haasteen sosiaali- ja terveyden- huollolle, sillä päivystysyksikön arkeen kuuluvat vahvasti päihtyneet potilaat (Innanen & Tuominen 2019.) Päivystyksen hoitohenkilökunta koki, että päihty- neet potilaat käyttävät toistuvasti päivystyksen palveluita, ovat sitoutumatto- mia hoitoon sekä motivoitumattomia. Tutkimuksen mukaan hoitohenkilökun- nan jäsenet, joilla oli vähemmän koulutusta, suhtautuivat myönteisemmin al- koholi-intoksikaatiopotilaisiin, kuin enemmän koulutusta saaneet. Potilaan kunnioittavasta kohtelusta hoitohenkilökunta oli kuitenkin tietoinen, mutta silti se aina toteutunut potilaan hoidossa. Hoitohenkilökunta ei myöskään ottanut vastuuta alkoholinkäyttöön puuttumisesta. (Hakala ym. 2020a.) Alkoholin vää- rinkäyttöön puuttuminen ja sen tunnistaminen aikaisessa vaiheessa pienentää haittariskiä sekä hoidon tarpeen määrää (Hakala ym. 2020b). Alkoholin käy- töstä johtuvien terveysriskien havaitsemisessa hoitohenkilökunnalla on kuiten- kin keskeinen rooli (Hakala ym. 2020a).
Päihtyneiden määrä lisääntyy koko ajan ja he ovat yhä moniongelmaisempia (Innanen & Tuominen 2019). Hoitohenkilökunta koki päihtyneet potilaat haas- tavaksi potilaiksi sekä haasteeksi hoitotyön toteutumiselle. Haastavina niitä pi- dettiin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Tutkimuksessa haasteltavat hoitohenkilökunnan jäsenet kokivat, etteivät pysty vaikuttamaan potilaan alkoholinkäyttöön ja tämän takia heille tuli voimattomuuden tunnetta alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Hoitohenkilökunta koki, että tar- vitsevat vahvempaa ammattitaitoa kohtaamiseen sekä hoitoon. Potilaan
kanssa yhteistyö vaikeutui, kun potilas ei suostunut jäämään hoitoon tai hänen asenteensa oli aggressiivinen. (Hakala ym. 2020a.)
Perussairauksien oireiden lisääntymiselle tai tapaturmille voi altistaa satunnai- nenkin päihteiden käyttö. Suomessa ei ole tutkittu, onko muihin päivystyspoti- laisiin verrattuna päihtyneissä enemmän sairastuvuutta perussairauksille. Päi- vystyspotilaista alkoholi oli yleisin päihtymyksen aiheuttaja. Suomessa, Tam- pereella suoritetun tutkimuksen mukaan 89 % potilaista oli alkoholista päihty- neitä. Korvikealkoholeja nauttineita oli 0,5 % eli yksi potilas tutkitusta tiedosta.
(Innanen & Tuominen 2019.)
Hoitoon joutumisen syy on osalla päihtyneistä potilaista nimenomaan päihtei- den aiheuttama intoksikaatio, joka vaarantaa pahimmillaan peruselintoimin- toja. Monet päihteet heikentävät kognitiivista ja motorista suorituskykyä ja näin altistavat tapaturmille. Teoriassa päihtymistila voi peittää alleen muita va- kavia sairaustiloja vaikeuttamalla potilaan arviointi ja operaatioita. (Innanen &.
Tuominen 2019.) Tutkimuksen mukaan avainasemassa alkoholi-intoksikaa- tiopotilaan päivystyksessä tapahtuvassa hoitotyössä on se, että hoitohenkilö- kunta ymmärtää, mitä osaamista heillä on tärkeätä olla, päihtyneen potilaan kohtaamisessa. He tarvitsevat tiimi- ja ryhmätyötaitojen osaamista sekä mah- dollisesti heidän täytyy myös osata neuvoa päihteiden sekä terveydellisistä että sosiaalisista haitoista. (Hakala ym. 2020a.) Ohjauksen ja opetuksen me- netelminä käytettiin kirjallisia materiaaleja sekä niiden lisäksi suullista oh- jausta. Asiakaslähtösyyttä ja moniammatillisuutta painotettiin ohjauksen suun- nittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. (Noppari ym. 2018.)
Tutkimus osoittaa, että päivystyksessä nuorten aikuisten alkoholin käytön lo- pettamisen motivointipuheet ovat osoittaneet lupaavia, mutta epäjohdonmu- kaisia tuloksia. Tulokset perustuivat kirjallisuuden perusteella tehtyyn moti- vointimalliin, mikä oli tehty juuri päivystyksessä olevia nuoria aikuisia varten.
Motivointimallissa käytettiin ryhmäkeskustelua, haastattelua, lääkärin arviota ja potilaiden näkemyksiä hoidosta. Tutkimuksessa huomattiin tärkeiksi asioiksi potilaan alkoholin käytön lopettamisen motivoinnissa vastakkain asettelun välttäminen, empatia ja henkilökohtainen palaute. Tämä toimintamalli vähensi nuorten aikuisten alkoholi-intoksikaatioita puolella. (Gaume ym. 2021.)
Päihtynyt potilas nähtiin aktiivisena osapuolena omassa hoidossaan. Läheis- ten osallisuutta hoitoon, hyvää vuorovaikutusta ja dialogia pidettiin tärkeänä
osana päihtyneen potilaan hoidon aikana. Tärkeää myös oli hoitohenkilökun- nan rauhallisuus hoitotyön aikana, tutkimuksessa huomattiin tämän vähentä- vän potilaan aggressiivisuutta. Aggressiivisesti käyttäytyneet potilaat aiheutti- vat pelkoa ja ahdistusta sairaanhoitajissa. Myöskin hoitohenkilökunnan ja mui- den potilaiden turvallisuuden kanssa oli haasteita. (Noppari ym. 2018.)
Tutkimuksen mukaan kaikkein tärkeämpänä osa-alueena pidettiin turvalli- suusosaamista. Haastatellut hoitohenkilökunnan jäsenet painottivat kykyä en- nakoida potilaan mahdollista väkivaltaista käyttäytymistä tarkkailemalla poti- laan liikehdintää yleensä, hermostuneisuutta, puhetapaa sekä käsien nyrkkiin puristumista. Tärkeätä on myös tieto siitä, onko potilas mahdollisesti käyttäyty- nyt aikaisemminkin aggressiivisesti. Tässäkin tutkimuksessa korostettiin hoito- henkilökunnan rauhallisena pysymistä, tämä oli haastateltavien mielestä paras tapa selviytyä uhkaavasta tilanteesta. (Hakala ym. 2020a.)
7.2 Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiopotilaan hoitotyö valvonta- ja tehohoidossa
Monet intoksikaatiopotilaat päätyvät hoidon aikana teho-osastolle. Alankomai- sen tutkimuksen mukaan päivystykseen saapuvista potilaista 40 % joutuvat sairaalaan ja 4–40 % näistä potilaista päätyy tehohoitoon. Keskimäärin 1,5 %- 3,7 % teho-osastolla hoidettavista potilaista on intoksikaatioita. (Brandenburg ym. 2017.) Myös Suomalaisen tutkimuksen mukaan suuri osa päihtyneistä po- tilaista päätyy tehohoitoon. Mahdollisesti syitä tehohoitoon päätymiselle voi olla päähän kohdistuneet iskut tai intoksikaatioista aiheutuva uhka peruselin- toiminnoille, sillä suolistoon imeytyy jatkuvasti päihteitä. Pään vammojen yh- teydessä tila voi heiketä nopeasti. (Innanen & Tuominen 2019.)
Teho-osastolla pystytään hoitamaan intoksikaatiopotilaita tehokkaasti, sillä muilla osastoilla ei ole samanlaista välineistöä. Tämän vuoksi uskotaan, että se olisi intoksikaatiopotilaille paras paikka. Useimmiten potilailla, joilla ei ole vakavia seurauksia intoksikaatiosta, eikä niitä välttämättä osata odottaa niin niitä ilmenee. Haitallisten ja vakavien seurausten ennustaminen on vaikeaa, joten intoksikaatiot on otettava teho-osastolle. (Brandergurg ym. 2017.) Tutki- muksen mukaan päihtyneillä potilailla oli suurempi riski päätyä tehohoitoon kuin muilla potilasryhmillä. Potilaan alkuvaiheen korkeat NEWS-pisteet (0–4
pistettä), eivät kuitenkaan tutkimuksen mukaan ennustaneet tehohoidonpiiriin joutumista. Tutkimuksen mukaan myöskään matalat lähtötilanteen NEWS-pis- teet ennustaneet sitä päätyisivätkö he tehohoitoon. Tämä korostaa sitä, että päihtyneen potilaan tilaa pitää toistuvasti seurailla. NEWS-pisteet ennustavat muita luokituksia paremmin sydänpysähdyksiä, yllättäviä kuolemia tai yllättä- vää tehohoitoon joutumista. (Innanen & Tuominen 2019.)
Alankomaisen tutkimuksen mukaan uskotaan, että intoksikaatiopotilaan otta- minen valvonta- ja tehohoidon piiriin johtuu ainoastaan tarkkailun helpottami- sesta, eikä niinkään välittömästä hoidosta. Hoidon aikana saattaa kuitenkin il- metä vakavia oireita, sillä usein potilaalta otettujen aineiden enimmäispitoi- suutta ei olla vielä saavutettu. (Brandenburg ym. 2017.) Tehohoitoyksiköt ovat turvallisuuden ja saatavuuden kannalta perusteltuja, sillä on kuitenkin talou- dellinen haitta. Intoksikaatiopotilaita tulisi kohdistaa paremmin sekä tunnistaa varhaisessa vaiheessa ne, jotka todella tarvitsevat tehohoitoa. Tämä alentaisi tehohoidosta aiheutuvia kustannuksia. Paremman jaon luomiseksi tutkimuk- sessa kehitettiin malli, mikä helpottaa intoksikaatiopotilaan tehohoidon tarpeen arviointia. Suurin kriteeri tehohoitoon pääsemiselle on hengitysvajaus, alle 55- vuoden ikä sekä Glasgow’n kooma-asteikosta saadut alle kuuden pisteet.
Tämä toimintamalli vähensi 34,4 % potilaiden joutumisesta tehohoitoon Alan- komaissa. Tutkimuksessa osoitettiin, että tehohoito on tarpeeton alkoholi-in- toksikaatipotilailla, joiden systolinen verenpaine on yli 130 mmHg. (Branden- burg ym. 2017.)
Tehohoidon yleisyydestä huolimatta kokonaiskuolleisuus oli alempi, mikä selit- tyy potilaiden nuorella iällä ja vähemmillä pitkäaikaissairauksia (Innanen &
Tuominen 2019). Tehohoidon tarvetta on vaikea arvioida, jos potilaalla on kroonisia samanaikaisia sairauksia. Suurempia riskitekijöitä tehohoidosta hy- vien tulosten saavuttamiselle on maksakirroosi, krooniset hengityselinten sai- raudet sekä korkea ikä. (Brandenburg ym. 2017.) Päihtyneen elintoimintahäi- riö on yleensä väliaikainen ja ohittuu itsestään, eikä tämän vuoksi vaadi teho- hoidon tarjoaman peruselintoimintojen tuen lisäksi muuta varsinaista hoitoa.
(Innanen & Tuominen 2019.)
8 POHDINTA
8.1 Tulosten pohdinta
Tutkimusten tulosten perusteella voidaan päätellä, että alkoholin väärinkäyt- töön ajoissa puuttuminen ja sen tunnistaminen aikaisessa vaiheessa pienensi haittariskiä sekä hoidon tarpeen määrää (Hakala ym. 2020b.) Gaumen ym.
(2021) tutkimuksessa huomattiin, että motivointimalli vähensi alkoholi-intoksi- kaatioiden määrää nuorten aikuisten keskuudessa. Päihtyneiden määrä li- sääntyy koko ajan ja he ovat potilasryhmänä yhä moniongelmaisempia (Inna- nen & Tuominen 2019.) Aiemmassa teoriatiedossa todettiin, että alkoholi-in- toksikaatiot eli etanolimyrkytykset voivat olla vakavimmillaan hengenvaaralli- sia. Vuosittain ne aiheuttavat yhtä monta myrkytystä, kuin kaikki lääkeaineet yhteensä. Tämän takia niitä ei tule aliarvioida. (Kuisma ym. 2017.) Kuitenkin korvikealkoholit aiheuttavat vuosittain vain muutamia intoksikaatioita (Huttu- nen 2017).
Aiemman teoriatiedon mukaan alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiopoti- laan hoidon kulmakivenä on hoidon varhainen aloittaminen (Lapatto-Reini- luoto & Ikäheimo 2012.) Tärkeää on selvittää mikä aine on aiheuttanut intoksi- kaation, sillä sen mukaan määräytyy hoito, vaarallisuus ja oireisto (Kuisma ym. 2017). Suomalaisen tutkimuksen mukaan avainasemassa alkoholi-intoksi- kaatipotilaan hoidossa on se, että hoitohenkilökunta ymmärtää, mitä osaa- mista heillä on tärkeätä olla päihtyneen potilaan kohtaamisessa. Tiimi- ja ryh- mätyötaitojen osaamisen lisäksi heidän täytyy myös osata neuvoa päihteiden sekä terveydellisistä että sosiaalista haitoista. Kirjallisuuskatsauksessa ei noussut niinkään asioita mitä hoitaja tarvitsee hoidon toteuttamiseksi vaan hoitomuotoja. Kuitenkin suurin osa tutkimuksista nojasi siihen mitä osaamista hoitohenkilökunnalla tulisi olla, kun he hoitavat alkoholi- ja korvikealkoholi-in- toksikaatiopotilaita.
Aiempi teoriatieto sekä tulokset olivat yhdensuuntaisia siitä, että alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiopotilasta on tehokasta hoitaa valvonta- ja tehohoi- dossa. Tämä oli kuitenkin ristiriidassa kustannustehokkuuden kannalta. Bran- denburgin ym. (2017) tutkimuksen mukaan uskotaan, että tehohoito yksi- köissä hoitaminen on perusteltua turvallisuuden ja saatavuuden kannalta
vaikkei se olekaan kustannustehokasta. Brandenburgin ym. (2017) tutkimuk- sessa kehitettiin malli, mikä helpottaa alkoholi-intoksikaatipotilaiden tehohoi- don tarpeen arviointia. Tutkimuksessa osoitettiin, että tehohoito oli tarpeetonta potilaille, joiden systolinen verenpaine oli yli 130 mmHg (Brandenburg ym.
2017). Niin kuin aikaisemmin todettiin alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaati- potilaiden hoidon tarvetta oli vaikea arvioida varhaisessa vaiheessa. Oireiden löytyminen sekä potilaan tarkkailu on kuitenkin valvonta- ja tehohoidossa hel- pompaa. Myöskin hoidon aikana saattaa ilmetä vakavia oireita, sillä potilaalta otettujen aineiden kokonaispitoisuus ei ollut vielä huipussaan. Esimerkiksi me- tanoli-intoksikaatioissa oireet voivat ilmetä vasta 12–24 tunnin viiveellä nautti- misesta, sillä etanoli hidastaa oireiden ilmaantumista. (Mäkijärvi ym. 2018).
Myös etyleeniglykolimyrkytyksissä etanolipitoisuuden laskettua nollaan alkaa ilmetä myrkkyoireita (Kuisma ym. 2017). Aiempi teoriatieto ja tutkimustulokset olivat eri suuntaiset sen suhteen, ettei tutkimustuloksissa noussut esille niin- kään oireita ja löydöksiä vaan esimerkiksi kriteereitä valvonta- ja tehohoitoon päätymiselle.
Alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatipotilaan hoidon pääperiaatteita ovat imeytymisen estäminen maha- ja suolihuuhtelulla sekä spesifisten antidoottien käyttö. Edellä mainitut hoitomuodot toteutetaan valvonta- tai teho-osastolla.
Siihen kuuluu myös eliminaation nopeuttaminen dialyysillä tai hemoperfuusi- olla ja oireenmukainen hoito. Oireenmukainen hoito pitää sisällään suonen- sisäistä nesteytystä, peruselintoimintojen turvaamista sekä lääkehoitoa. Pe- ruselintoiminnoista ensisijaisesti on varmistettava hengitys ja verenkierto. (Ri- mon ym. 2018). Jos kyseessä on lievästi tai kohtalaisesti humaltunut aikuinen henkilö riittää hoidoksi monesti nesteytys ja seuranta. Henkeä uhkaavissa isopropanolimyrkytyksissä voidaan käyttää hemodialyysiä, se poistaa tehok- kaasti asetonia sekä isopropanolia elimistöstä (Soininen ym. 2019.) Hemo- dialyysi poistaa myös metanolia ja sen metaboliitteja tehokkaasti, siksi sen aloittaminen vaikeassa asidoosissa sekä intoksikaatiossa on kannattavaa. He- modialyysi on kannattavaa varsinkin silloin, kun potilaalla on näköhäiriöitä tai silmänpohjanmuutoksia (Mäkijärvi ym. 2018.)
Yhtenä isona teemana aiemmassa teoriatiedossa sekä tuloksissa nousi esille turvallisuus. Sairaaloissa yhtenä suurena työturvallisuusriskinä on väkivalta.
Tutkimusten mukaan tärkeimpänä hoitajan osaamisalueena pidettiin turvalli- suusosaamista alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Yhdessä Haka- lan ym. (2020a) tutkimuksessa hoitohenkilökunnan jäsenet kokivat alkoholi-in- toksikaatiopotilaat haastavaksi potilasryhmäksi sekä haasteeksi hoitotyön to- teutumiselle. Potilaita pidettiin haastavina, sillä he olivat yleensä aggressiivisia ja käyttäytymiseltään väkivaltaisia. Hakalan (2020a) tutkimuksessa haastatel- lut hoitohenkilökunnan jäsenet painottivat kykyä ennakoida potilaan mahdol- lista väkivaltaista käyttäytymistä. Myöskin aiemmassa teoriatiedossa nousi esille ennakoinnin tärkeys, jotta pystytään mitoittamaan turvatoimet oikein.
(Kumpulainen ym. 2017.) Tärkeätä olisi tietää myös onko potilas käyttäytynyt aikaisemminkin aggressiivisesti (Hakala ym. 2020a.) Tutkimuksessa myös huomattiin, että hoitohenkilökunnan kiinnostus hoitaa alkoholista päihtyneitä potilaita vaihteli. Aiemman teoriatiedon mukaan hoitohenkilökunta kohtaa työssään myös sanallista väkivaltaa. Tämä voi vaikuttaa siihen, ettei aina kiin- nosta hoitaa alkoholista päihtyneitä potilaita. Hoitohenkilökunta on ihmisiä siinä missä potilaatkin, eikä väkivalta missään muodossa ole oikein.
Alankomaisen tutkimuksen mukaan uskotaan, että tehohoito yksiköissä hoita- minen on perusteltua turvallisuuden ja saatavuuden kannalta vaikkei se ole- kaan kustannustehokasta (Brandenburg ym. 2017). Kustannustehokkuus nousi tuloksissa esille, muttei kirjallisuuskatsauksessa. Aiemman teoriatiedon mukaan kaikki alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaatiopotilaat tulisi hoitaa val- vonta- ja teho-osastolla. Siellä potilaita olisi helpompi seurata ja tarkkailla.
Brandenburgin (2017) tutkimuksessa kehitettiin malli, mikä helpottaa alkoholi- intoksikaatipotilaiden tehohoidon tarpeen arviointia. Tutkimuksessa osoitettiin, että tehohoito oli tarpeetonta potilaille, joiden systolinen verenpaine oli yli 130 mmHg. Niin kuin aikaisemmin todettiin alkoholi- ja korvikealkoholi-intoksikaati- potilaiden hoidon tarvetta oli vaikea arvioida varhaisessa vaiheessa, sillä poti- laalta otettujen aineiden enimmäispitoisuutta ei olla vielä saavutettu.
8.2 Eettisyys ja luotettavuus
Keskustelu eettisyydestä johtaa monesti päämäärien ja arvojen perimmäisiin kysymyksiin sekä selvittämiseen mitä oikeasti halutaan. Kysymykseen mikä on oikein, etsii etiikka. (Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neu-
vottelukunta ETENE 2011.) Ei ole oikein luvattomasti lainata eli plagioida toi- sen kirjottamia asioita. Pyrin tässä opinnäytetyössä tarkastamaan jatkuvasti, että viittaukset ja lähteet ovat oikein sekä asian mukaisesti ilmaistu. Pyrin myöskin siihen, että oikea ihminen saa kunnian kirjoittamastaan tekstistä.
(Arene ry 2020.) Perehdyin ammattikorkeakoulun opinnäytetyön eettisiin oh- jeistuksiin, ennen kuin aloin työstämään tätä opinnäytetyötä.
Opinnäytetyössä noudatettiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun viral- lista lähdeohjetta. Lähteiden käytön jälkeen lähdeluettelo täydennettiin heti.
Opinnäytetyön valmistuttua käytetään se Ouriginal-plagiaatintunnistusohjel- massa. Tätä opinnäytetyötä varten ei tarvinnut hakea tutkimuslupaa, koska tutkimusmenetelmä oli kirjallisuuskatsaus.
Tässä opinnäytetyössä on käytetty tutkimuksia, jotka ovat näyttöön perustuvia sekä ne on haettu luotettavista lähteistä. Työn luotettavuutta lisää kirjaston in- formaatikon käyttäminen oikeiden hakusanojen löytämiseksi sekä hänen luen- nollaan esitetyt asiat. Aihetta rajattiin jyrkästi toisen opinnäytetyön takia, mikä koski yleisesti intoksikaatioita. Aihetta myös rajattiin sisäänotto- ja poissulku- kriteereillä. Nämä valittiin ennen tutkimusten hakua, mutta niitä jouduttiin muuttamaan. Alunperäisillä sisäänottokriteereillä ei löytynyt juurikaan tutki- muksia, joten tutkimusten ikäkriteeriä pidennettiin 10 vuoteen. Tämänkin jäl- keen tutkimusten löytyminen osoittautui haasteelliseksi, sillä englannin kie- lessä ei ole samanlaista vastinetta hoitotyönprosessi sanalle. Hoitotyön näkö- kannasta löytyi enemmän tutkimuksia, joten päädyin vielä muuttamaan opin- näytetyötä siihen suuntaan. Kirjaston informaatikko käytti usean tunnin tutki- musten etsimiselle, muttei hänkään löytänyt kuin pari tutkimusta, nämä on otettu mukaan työhön. Monet aihetta koskevat tutkimukset käsittelivät enem- män alkoholiongelmaa, kuin akuuttia intoksikaatioita. Korvikealkoholeista ole- vat tutkimukset eivät myöskään osuneet aiheeseen, eikä niitä löytynyt kuin pari. Silti korvikealkoholit haluttiin pitää osana tätä opinnäytetyötä. Teoreetti- sen viitekehyksen aineiston löytymisessä ei ollut haasteita. Tämän opinnäyte- työn tutkimusartikkelit painottuvat alkoholi-intoksikaatiopotilaan hoitoon.
Opinnäytetyön luotettavuutta heikentää se, että tutkija on kokematon ja tutki- joita oli yksi. Luotettavuutta lisää se, että käsiteltävä aihe on työstä saadun ko-
