sisältäisi nittiin,

(1)

V a l t i o v a r a i n v a l i o k u n n a n mie- t i n t ö n:o 3 tarkoituksenmukaisen huoneiston

hankkimisesta Suomen Eduskunnalle.

Suomen Valtiosäätyjen väliaikaisilla valtiopäivillä 1905—1906 siitä Suomen Pankin valtuusmiehille anta- man määräyksen johdosta ovat pankkivaltuusmiehet tämän vuoden Kesäkuun 17 päivänä lähettäneet Valtio- varainvaliokunnalle kirjelmän ynnä piirustukset Sääty- talon laajentamiseksi Suomen Eduskunnalle sopivaksi huoneistoksi, ja on Eduskunta esitetyn kysymyksen johdosta määrännyt, että Valtiovarainvaliokunnan tulee tässä asiassa antaa mietintönsä.

Lähinnä on kerrottava, miten tämä kysymys on nostettu ja valmisteltu.

Suomen Pankin valtuusmiehille 14 päivänä Kesä- kuuta 1906 annettu kirjelmä määräsi, että valtuusmiesten tuli itse tai asettamansa komissioonin kautta ehdottaa ne toimenpiteet, jotka olisivat tarpeen, jotta Suomen uusi Eduskunta niin pian kuin suinkin voisi kokoontua tarkoituksenmukaiseen huoneistoon. Sove- liaana keinona sanotun tarpeen tyydyttämiseksi mainittiin, että Säätytalon itäpuoliselle rakentamattomalle alueelle voisi tehdä lisärakennuksen, joka muun muassa sisältäisi 200 edustajalle aiotun sekä kaikkia nykyajan tarkoituksenmukaisuus- ja mukavuusvaatimuksia tyy- dyttävän istuntosalin.

Täten saamansa tehtävän johdosta pankkivaltuus-

Valtwvarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

(2)

2 1907. — V. M. — Eduskuntatalo.

miehet lähinnä ottivat harkitaksensa, mitä sopii vaatia huoneistolta, joka pitkäksi ajaksi sopisi Suomen Edus- kunnan käytettäväksi, ja teki pankkivaltuusmiesten puheenjohtaja herra Hallberg yksissä neuvoin Sääty- talon arkkitehdin, professori Gustaf Nyströmin kanssa ensiksi ohjelman, jonka valtuusmiehet sitten tarkastivat ja kaikissa pääkohdissa hyväksyivät. Tämän ohjelman mukaan pitäisi puheena olevassa huoneistossa olla:

1. Iso istuntosali 200 edustajalle tehtyine istuma- paikkoineen (nojatuoli ja pulpetti). Istumapaikat jär- jestettävät amfiteaterintapaisesti, jotta niihin on helppo päästä, korkeintaan 4 rinnan, sekä tilaa niin että tarvittaessa voi paikkoja enentää 240:ksi. Puhemiehen paikka asetettava perälle, sen viereen sijaa tarpeelliselle kansliakunnalle (sihteerille, notaareille, 2 tulkille ja 6 pikakirjoittajalle), samoin 12 hallituksen jäsenelle sekä kahta äänestyksiin ja vaaleihin tarvittavaa uurnaa varten. Salin pääovi vastapäätä puhemiehen istuinta; tätä alempana puhujalava; äänisuhteita arvosteltaessa edel- lytettävä, että edustajat tavallisesti puhuvat lavalta.

Saliin ei saa tulla suoranaista sivuvaloa; päivänvalo saatava joko ylempää sivulta tai parhaiten katosta.

Istuntosaliin kuuluisi tilavat kuulijalehterit, yhdessä kerroksessa, syvyys ja korkeus salin suuruuden mukaan, jotta epäedullisia äänisuhteita vältetään. Korkeimman arvon virkamiehiä (ministerivaltiosihteeriä, korkeimman oikeuden jäseniä) varten pitää lehterille järjestää erikseen määrätyt paikat; sen ohessa 10 paikkaa sanoma- lehtiä varten. Lehtereille johtavat ovet ja portaat niin järjestettävät, ettei yleisö pääse eduskunnan alalle; samassa on kuitenkin edustajille hankittava mahdollisuus päästä tapaamaan lehterillä olevaa kuulijaa.

2. Istuntosalin yhteydessä:

Puhemiehen vastaanottohuone ja työhuone, huo- neet sihteerille ja kansliahenkilökunnalle, 3—4 huonetta pikakirjoittajia varten, niin järjestetyt, ettei näiden tar-

Valtiovaramvaliokunnan mietintö N:o 3.

(3)

vitse paikkoihinsa päästäkseen käydä läpi suurempaa osaa istuntosalia. Istuntosalin tasalle järjestettävä riit- tävä määrä sopivasti sijoitettuja tupakka- ja mukavuus- huoneita ja puhelinkaappeja. Lisäksi järjestettävä halli- tukselle kokoushuone sisäänkäytävineen ja eteisineen sekä mukavuushuone; samoin sanomalehtimiehille huoneita, mihin tarvittaessa voi johtaa yksityispuhelimet;

Ravintolahuoneista, käsittävä vähintäänkin kaksi salia (tupakoitsijoille ja tupakoitsemattomille), niissä tilaa laskettu 230 aterioivalle, ruokasalit mukavassa yhteydessä keittiöhuoneiston kanssa. Ravintolan puolelta tarjoilu mahdollinen erikseen hallituksen jäsenille ja sanomalehtimiehille sitä varten soveltuvissa huoneissa.

3. Valiokuntain tarpeeksi:

Suuren valiokunnan istuntosali istumapaikkoineen (nojatuoli ja pulpetti) 60 jäsenelle, puheenjohtajanistuin, paikat sihteerille, 2 tulkille ja 6 pikakirjoittajalle. Istuma- paikat edustajille ja hallituksen jäsenille valmistettava salissa, ehdollisesti lehterillä. Suuren valiokunnan salin yhteyteen etuhuoneet ja tupakkahuoneet. Valitsijamie- het saavat kokoontua tässä salissa.

Puhemiesneuvoston huoneessa varattava tilaa 10 hengelle riittävää pöytää sekä sihteerin ja tulkin pöy- tää varten.

Kokoushuoneet 7 valiokunnalle (Perustuslaki-, Laki-, Talous-, Valtiovarain-, Pankki-, Toimitus- ja Tarkastus- valiokunnalle), neljä ensinmainittua laskettuna kukin 16-jäseniseksi, Pankkivaliokunta 12- ja viimeksi mainitut 9-jäsenisiksi. Kutakin valiokuntaa varten 2 huonetta, jotka voi yhdistää, mutta Valtiovarainvaliokunnalle 4 huonetta, riittävän isoja, jotta valiokunta voi yhtaikaa tehdä työtä neljässä osastossa.

Sen lisäksi hankittava huoneistot 3 erityiselle valiokunnalle, jokaista kohti kaksi huonetta ja tilaa 16 jäsenelle.

Valtiovarainvaliokunncm mietintö N:o B.

(4)

4 1907. — V. M. — Eduskuntatalo.

4. Tämän lisäksi:

Kirjastohuoneista, joka sisältää lukuhuoneen ynnä tilaa riittävälle käsikirjastolle, missä useat henkilöt yhtaikaa voivat häiritsemättä tehdä työtä kirjoituspöydän ääressä. Kirjamakasiini laskettava 30,000 nidokselle, sitä paitsi arkistohuoneisto, lattia-ala noin 500 neliö- metria, sekä virkahuone kirjastonhoitajalle ja sitomohuone.

5. Vihdoin tuli rakennuksen sisältää huoneita ravintolan keittiö-osastoa varten, tarpeellisia kellareita, ruokakammion ynnä 2—3 huonetta palveluskunnalle.

Samoin asunnot talon palveluskunnalle, ylivahtimestarille 3 huonetta ja keittiö, talonmiehelle, ovenvartijalle ja lämmittäjälle kullekin 2 huonetta keittiöineen. Samoin aitat ja mukavuushuoneet, tilaa lämmitys- ja ilman- vaihtolaitoksia sekä polttoaineita varten. Suuren eteisen yhteyteen tilavat ja mukavat huoneet päällysvaatteita varten.

Kustannusarvioon oli laskettava erikseen ulko- fasaadien arkkitektoonisten pääosien päällystys luonnolli- sella kivellä sekä kaluston hinta.

Tämä pankkivaltuusmiesten kesken hyväksytty ehdotus pantiin sittemmin tehtyjen piirustusten perus- teeksi, erityisissä osissa tekemällä parannuksia ja täy- dennyksiä.

Pankkivaltuusmiehet jättivät lähinnä Säätytalon arkkitehdin asiaksi tehdä valmistavat piirustukset aiottua rakennusta varten, jonka jälkeen valtuusmiesten puheenjohtaja herra Hallberg sekä professori Nyström valtuusmiesten päätöksestä kävivät Tuhkolmassa ja Berlinissä tutustuakseen siellä viime aikoina rakennet- tuihin parlamenttihuoneistoihin. Samassa otettiin selkoa Köpenhaminaa varten aiotun parlamenttihuoneiston piirustuksista. Tällä matkalla saavutettujen kokemusten

Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

(5)

johdosta pankkivaltuusmiehet tilasivat professori Ny- strömilta lopullisen ehdotuksen Säätytalon muuttami- seksi ja laajentamiseksi, päättäen samassa että tämä ehdotus sitten asian selvittämiseksi oli jätettävä Yleis- ten rakennusten ylihallituksen ja Arkkitehtiklubin arvos- teltavaksi ennen kuinj se jätettäisiin Suomen Edus- kunnalle.

Sittenkun professori Nyström oli esittänyt valmiin ja 8 piirustuksella valaistun ehdotuksensa, lähettivät pankkivaltuusmiehet sen ynnä sen perusteena olevan ohjelman Yleisten rakennusten ylihallitukselle ja Arkki- tehtiklubille, pyytäen, että ne suosiollisesti arvostelisivat tehtyä työtä.

Yleisten rakennusten ylihallitus lausui 10 päivänä Toukokuuta 1907 päivätyssä vastauksessaan, että ylihallitus oli havainnut piirustusten olevan voimassa olevan rakennusjärjestyksen säännösten mukaisia sekä että rakennettavan eduskuntatalon pohjasuunnitelma ylihallituksen* mielestä oli erittäin onnistunut. Ehdotuk- sen puhtaasti arkkitektoonista puolta oli myös hyvin har- kittu, ehdotettu lisärakennus kun sopusuhtaisesti liittyi pääosissaan muuttamatta jätettyyn Säätytaloon, joka sekä rakenteellisesti että arkkitektooniseen tyylilajiin näh- den oli pidetty uudellekin rakennuksen osalle määrää- vänä. Ehdotuksen suurten ansioitten joukkoon ylihallitus lukij senkin, ettei lisärakennus tulisi semmoisena esiintymään, vaan muodostuisi rakennuksen vanhemman osan kanssa arkkitektooniseksi kokonaisuudeksi.

Arkkitehtuurin ulkonaisia erikoisosia tarkastaessaan ylihallitus arveli niiden paikotellen olevan jokseenkin runsaasti koristeltuja, mikä kuitenkin jaloa rakennusainetta käytettäessä saattaisi vastaavat rakennuksen osat täysin arvokkaasti näkyville. Ylihallitus tahtoi siis puoltaa ehdotuksen toteutettavaksi, erikseen huomauttaen olevan suotavaa, että ulkopuoliseen arkkitehtuuriin käytetään jaloja aineita, jotka osaltaan lisäisivät rakennuksen tar-

(6)

6 1907. — V. M. — Eduskuntatalo.

koitettua monumentaalista vaikutusta sekä samassa sen kestävyyttäkin.

Arkkitehtiklubi, joka samoin toivomuksen mukaan on tarkastanut puheena olevia piirustuksia, antoi tun- nustuksensa sille silminnähtävälle harrastukselle, millä ehdotus oli tehty ja havaitsi, että siinä ilmeni selvä- piirteinen pohjasuunnitelma sekä erityisissä sisäosissa vaikuttava arkkitehtuuri. Samassa klubi huomautti esitetyn tehtävän vaikeuksista, kun rakennuspaikalla, mikä tuntuvasti rajoittaa sepittelyn vapautta, piti kaikin puo- lin ansiokkaasti liittää uutta vanhaan. Paikan ahtau- den seurauksina mainittiin ehdotuksen ainoastaan välil- lisesti valaistut pitkät korridoorit, jotka ehdotuksessa vaikuttivat häiritsevästi. Klubi havaitsi sen ohessa, että ehdotuksesta puuttui lehteriyleisön päällysvaatteita varten käytettävä huone, suuren valiokunnan tupakka- huone sekä sitomohuone; samoin näytti klubin mielestä suuren valiokunnan etuhuone pieneltä ja arkistohuone oli 200 neliömetriä pienempi kuin ohjelma oli vaatinut.

Lehterikerroksen pohjapiirros ja fasaadi eivät myöskään klubin mielestä ikkunain asemaan nähden olleet kes- kenään yhtäpitävät; samoin ohjelman vaatima eri sisäänkäytävä hallituksen jäsenille oli jäänyt huomioon ottamatta, koska puheena oleva porraskäytävä on suoranaisessa yhteydessä yleisten korridoorien kanssa.

Tarpeettomana ja kalliina muutoksena merkittiin Sääty- talon nykyisen suuren porraskäytävän ehdotettu purka- minen; samoin arveltiin, että haitatta voitaisiin ehdotuksesta poistaa talon koilliseen kulmaan ehdotettu avara mutta tarpeeton porrashuone. Ehdotettua kupoolia vastaan muistutettiin, että kellari, istuntosali ja kupooli mitoiltaan esiintyvät ilmeisesti epäsuhteisina ja lausut- tiin epäilys siitä, tuleeko kupoolilaite ehdotetulla pai- kalla arkkitektooniselta arvoltaan vastaamaan siihen pan- tuja suuria kustannuksia, varsinkin kun kupooli ei mo- nesta paikasta tule näkyviin, jos korkeampia taloja

(7)

läheisyyteen rakennetaan. Klubi tahtoi tämän vuoksi mielipiteenään lausua, että voisi ehdotuksesta poistaa kupoolin. Niinikään klubi jo säästäväisyyden kannalta katsoi yksinkertaisemman arkkitektoonisen koristuksen olevan lisärakennukselle suotavamman. Tarkastuksensa lopputuloksen klubi sovitti siihen ponteen, ettei ehdotuksen kautta ole näytetty nykyisen säätytalopaikan suovan mahdollisuutta täysin tyydyttävästi ratkaista tätä tehtävää, ja ehdotti, että jos pysytään aikeessa tehdä Säätytaloon lisärakennus, professori Nyströmille uskot- taisiin uuden ehdotuksen valmistaminen.

Tämän vuoden Toukokuun 31 päivänä professori Nyström jätti pankkivaltuusmiehille valmiin seikka- peräisen kustannusarvion, joka päättyi seuraavaan yhteenvetoon:

Uudisrakennus Smk 1,745,593: — Penger » 51,842: — Kirjasto- ja arkistohuoneistojen

sisustaminen ja muutokset van-

hassa talossa » 129,747: — Yhteensä Smk 1,927,182: — Samassa professori Nyström antoi ehdotuksesta perustelevan selityksen, jonka pääkohdat tässä tulkoot mainituiksi.

Rakennuspaikkaan nähden hän huomauttaa, miten tärkeätä on, että eduskuntatalo sijaitsee lähellä Senaatin- taloa, Valtioarkistoa ja muita julkisia rakennuksia, joten myös voi tulla mahdolliseksi käyttää kaikille näille rakennuksille yhteistä sähkökeskusasemaa. Jos vapaamman ase- man saavuttamiseksi vaaditaan uutta paikkaa eduskunta- taloa varten, seuraisi siitä epäilemättä suurempia vaatimuk- sia rakennuksen ulkoarkkitehtuuriin nähden, ja näyttää tämä lisäkustannus pikemmin olevan käytettävä jalompiin rakennusaineihin ja töihin, joilla vanhassa Säätytalossa saadaan korjauksia vältetyksi sekä hankitaan rakennuk-

Valtiovarainvctiiokwiman mieMntö N:o 3.

(8)

8 1907. — V. M. j- Eduskuntatalo.

sille suurempaa arvoa ja mukavuutta. Vanhassa talossa tehtäviksi ehdotetut tärkeimmät muutokset eivät aiheutuneet periaatteellisesta tarpeesta muuttaa rakennusta, vaan tarkoittivat uusien huoneitten, erikseen kirja- ja asiakirjamakasiinien järjestämistä vähillä kustan- nuksilla entiseen taloon. Jos nykyinen Säätytalo luo- vutettaisiin aivan uuteen tarkoitukseen käytettäväksi, tulisivat arvatenkin melkoista suuremmat kustannukset tarpeellisiksi rakennuksen muuttamista varten.

Tekemänsä ehdotuksen yksityiskohtiin nähden professori Nyström huomautti, että samoin kuin vanhassa- kin talossa oli uudessa käytetty keskuskäytäviä eli korridooreja. Valaistus on rakennuksen pääkerroksessa niin runsas, että ainoastaan kaksi puhelinkaappia ja pari syrjäistä mukavuushuonetta tarvitsevat sähkövaloa. Kah- den suuren pohjakerroksessa sijaitsevan valiokuntahuo- neen edessä olevat korridoorit tulevat uudessa raken- nuksessa saamaan täydelleen riittävästi valoa niiden seinäaukkojen kautta, jotka näkyvät piirustuksissa ja mihin on aikomus hankkia kahdenkertaiset ruudut ja sievät lasimaalaukset. Berlinin parlamenttirakennukset (Abgeordnetenhaus, Herrenhaus ja Reichstagsgebäude) sekä Köpenhaminaan ehdotettu valtiopäivätalo sisältävät paljon pitempiä ja vähemmin valaistuja korridooreja, eikä voi jättää mainitsematta, että sellainen korridoorien käyttäminen suuressa määrässä tekee mahdolliseksi talossa mukavasti päästä paikasta toiseen.

Edustajille on tehty tilavat vaatehuoneet porras- käytävän kummallekin puolelle. Lehterikerroksessa on arveltu voitavan käyttää erittäin tilavia korridooreja vaate- huoneina, kuten on tapana ulkomaan suurissa parla- menttirakennuksissa.

Suuren valiokunnan eteinen on suunnitelman mukaan Eduskunnan suuren etuhuoneen vieressä; suuren valiokunnan jäsenet voivat siis käyttää tupakkahuonee- naan istuntosalin viereen sijoitettua tupakkahuonetta.

VcdtiovarainvaJiokunnaM mietintö N:o 3.

(9)

Ryhmäkokouksiin voipi käyttää sekä talousvaliokunnan ja ensimäisen tilapäisen valiokunnan huoneita että Edus- kunnan istuntosalin pohjois- ja eteläpuolella olevia suuria tupakka- ja naishuoneita, ja olisivat tupakka- huoneita korridooreista erottavat lasiseinät silloin työn- nettävät syrjään. Kun molempia ryhmäsaleja käytetään, jäisi toisen kerroksen kansliahuoneisto sisäänkäytävää vaille, ellei koilliskulman porrashuonetta olisi. Samat portaat ovat sen ohessa täysi-istuntojen aikana käytettä- vissä, kun lomahetkillä mennään ravintolan puolelle. Tuk- holman valtiopäivätalossa saavutettu kokemus on näyt- tänyt sellaisen sivurapun olevan varsin hyödyllisen ruokasaliin pääsemistä varten. Hallituksen jäsenille ehdotetut portaat jatkuvat lehterikerrokseen, jotta voisi tarvittaessa niitä myöten päästä lehterillä varattuihin parempiin paikkoihin; on oletettu, että ovet vieressä oleviin korridooreihin tavallisesti pidetään lukittuina.

Piirustukseen on vahingossa jäänyt merkitsemättä por- taitten päässä oleva ovi lehterikerrokseen.

Mukavan yhteyden saavuttamiseksi istuntosalin ja muitten huoneistojen välillä tämä on sijoitettu keskelle aiottua lisärakennusta. Päivävalaistuksena on tässä ehdotuksessa samoin kuin useimmissa uudemmissa par- lamenttitaloissa käytetty katto valoa, se kun on kaikista miellyttävin. Salinkaton valoaukkoon voipi hankkia valoa joko korkeammalle sijoitetuista sivuikkunoista tai ulkonaisesta lasikatosta. Pystysuorat sivuikkunat ovat ehdotuksessa tulleet käytäntöön, ne kun eivät talvella peity lumella. Taloudelliselta kannalta katsoen on jotakuinkin merkitystä vailla, annetaanko rakennuksen yläpuolelle kupoolin tai teltantapainen muoto. Kupoolia puoltaa sen kieltämättä monumentaalinen luonne. Ku- poolin muurien korottaminen huomattavaan korkeuteen ei maksa paljon ja aiheutuu siitä, että on tahdottu antaa eduskuntatalon kohota ympäristöä korkeammalle. Is- tnntosalin alla olevaa tilaa ei voi sanottavasti vähentää,

Valtiovarainvaliolcunnan mietintö N:o 3.

(10)

10 1907. — V. M. — Eduskuntatalo.

jos rakennukselle ylen tärkeät lämmitys- ja ilmanvaihto- laitokset tahdotaan järjestää täysin tyydyttäviksi.

Jotta vältettäisiin häiritsevää kauttakulkuliikettä lehterillä sekä siitä seuraavaa töminää istuntosalin pit- kältä takaseinältä, on istuntosalin pohjoinen ja eteläinen lehterikorridoori yhdistetty salin ulkopuolella olevalla käytävällä, mistä johtuu että porrashuonetta on vähän pitennetty. Istuntosaliin vievän sisäänkäytävän van- hempi osa on siirretty vähän lähemmäksi suurta ulko- ovéa, jotteivät pääraput päättyisi äskenmainitun käytävän alle; sisäänkäytävä tulee täten valoisammaksi. Tämä muutos ei maksa paljon, kun ei siihen tarvita uutta ainesta.

Kirjastosaliin on hankittu sanomalehti- ja kirjoitus- huoneita enemmän kuin ensimäisessä ohjelmassa vaa- dittiin. Arkistohuoneisto, johon pitää saada mahtumaan sekä painotuotteita että mahdollisesti tarvittava asia- kirjaosasto, on siitä syystä voinut jakautua kahteen ker- rokseen. Tätä tarkoitusta varten on suuren valiokunnan huoneiston yläpuolella varattu alaa noin 300 neliömetriä.

Kellarikerroksessa on taasen huoneita, joilla on lattia- alaa 280 neliömetriä, puhumatta vanhoista aikistohuo- neista, joista 180 neliömetriä jää muuttumatta. Arkistoa varten on siis hankittu 260 neliömetria enemmän kuin ohjelma vaatii, ja osa siitä voidaan jättää sitomoksi.

Vastaisuudessa kenties esiintyvien tarpeiden tyydyttämi- seksi on sitä paitsi eri kerroksissa valmistettu vara- huoneita.

Tämän kustannusarviota seuranneen lausunnon ohessa jätti professori Nyström pankkivaltuusmiehille Karkkilan tehtaan ja Vattolan puuhiomon sekä Porin konepajan lähettämät tarjoumukset piirustuksineen rakennuksen lämmitystä ja ilmanvaihtoa varten, huomauttaen lopuksi, että talon kustannus etupäässä riippui siitä ulkoasusta, jonka Eduskunta tahtoi sille antaa.

Rakennuksen vastaisen kestävyyden kannalta olisi laa-

Valtiovaramvaliokunnan mietintö N:o 3.

(11)

jempi luonnollisen kiven käyttäminen talon fasaadien päällystykseksi varsin suotava, mutta se vaatisi kustannuksia lisää 200,000—400,000 markkaa, josta suurin osa olisi suoritettava työpalkkoina.

Kun Valtiovarainvaliokunta on ottanut tarkastaak- sensa kysymystä Suomen Eduskuntaa varten tarvittavan rakennuksen aikaansaamisesta, tulee lähinnä huomioon asiantuntijain kesken, kuten ylempänä olevasta selos- tuksesta käy ilmi, eri tavoin arvosteltu kysymys, onko tarkoitus parhaiten tyydytettävissä nykyistä Säätytaloa lisäämällä vai kokonaan uuden rakennuksen aikaan- saamisella. Lähinnä on silloin otettava huomioon ne seikat, jotka kohdistuvat rakennuspaikkaan.

Ei tosin sovi kieltää, että valiokuntatöille ja valtio- päiväin toiminnalle yleensä on jotakin etua siitä, että eduskuntatalo on lähellä keskusvirastoja, valtioarkistoa sekä meillä kansalliskirjaston tehtäviä täyttävää yli- opistonkirjastoa. Mutta toiselta puolen ei ole jätettävä huomioon ottamatta, etteivät suurimmatkaan etäisyydet nykyisessä Helsingissä, verrattuina etäisyyksiin muiden maiden suurkaupungeissa, ole niin tuntuvia, että yksin- omaan tälle asianhaaralle olisi annettava ratkaiseva merkitys. Myöskään ei Valiokunta ole voinut omaksua sitä vähemmistön esittämää mielipidettä, että mahdollisesti kysymykseen tuleva suurempi etäisyys tuntuvam- min vaikeuttaisi hallituksen jäsenten ja eduskunnan vuorovaikutusta.

Valiokunta on ollut yksimielinen siinä kohdin, ettei kaupungin vanhemmissa, nykyjään jo täyteen ra- kennetuissa osissa liene nykyisen Säätytalon alueen sijaan uutta rakennuspaikkaa saatavissa hintaan, joka olisi sopusoinnussa kansaneduskunnan velvollisuuden kanssa noudattaa tarpeellista säästäväisyyttä yleisten varojen käyttämisessä. Sen sijaan on Valiokunnalla

(12)

12 1907. — V. M. — Eduskuntatalo.

aihetta otaksua, että kirkkoa tai muuta yleista rakennusta varten Töölön uudessa kaupunginosassa varattu alue N:o 426 voitaisiin eduskuntatalon paikaksi saada ostetuksi kohtuullisemmalla hinnalla kuin se, joka vastalauseessa mainitaan, varsinkin kun sellaisen rakennuksen sijoittaminen mainittuun kaupunginosaan tuottaisi kaupungille suurta etua muun muassa sen kautta, että sikäläiset tontit tulisivat halutummiksL Siinä tapauksessa, että eduskuntatalo rakennettaisiin muualle kuin nykyisen Säätytalon yhteyteen, jäisi viime- mainittu talo alueineen muuhun tarkoitukseen käytettä- väksi. Tämän kiinteimistön arvo, paikan edulliseen asemaan nähden, tulee olemaan ainakin l—l^x/2 miljoonaa markkaa suurempi kuin nyt kysymyksessä olevan alueen lunastushinta, jota seikkaa ei sovi jättää huomioon ottamatta uuden eduskuntatalon kustannuksia arvosteltaessa.

Kysymyksen lopullinen ratkaisu näyttää kuitenkin Valiokunnan mielestä välttämättömästi edellyttävän moni- puolisempaa selvittelyä, kuin mitä nyt on olemassa, kun asian valmistelussa koko huomio on kiinnitetty ainoastaan nykyisen Säätytalon laajentamiseen. Toiselta puolen taas^ on Valiokunta ajan niukkuuteen nähden havainnut mahdottomaksi itse ryhtyä hankkimaan tarvittavaa selvitystä. Valiokunta on kyllä koettanut päästä selvyyteen m. m. rakennuspaikka-kysymyksen suhteen kuulustelemalla asiantuntijoina arkkitehtejä G. Nyströmiä, O. Tarjannetta ja E. Saarista. Mutta ratkaisevaa tulosta ei ole sitenkään saavutettu, koska asiantuntijat tontti- paikkaan nähden olivat eri mieltä.

Joskaan Valiokunta siis ei ole voinut muodostaa lopullista mielipidettä tonttikysymyksestä, on Valiokunta kuitenkin katsonut oi evänsä velvollinen harkitsemaan käsillä olevaa prof. Nyströmin tekemää ehdotusta Sääty- talon muutos- ja lisärakennukseksi, sen tapauksen va- ralle, että Eduskunta päättäisi sanotun ehdotuksen poh-

Valtiovarainvaliokitnnan mietintö N:o 3.

(13)

jalla ratkaista kysymyksen eduskuntatalon hankkimisesta. Otettuaan selvää edellä esitettyjen asiakirjojen ja lausuntojen sisällöstä ja kuultuaan ylempänä mainit- tujen asiantuntijain välistä mielipiteitten vaihtoa, on Valiokunnan enemmistö tullut siihen vakaumukseen, että professori Nyström ehdotuksessaan on sisäiseen järjestelyyn katsoen ainakin kaikkiin tärkeimpiin osiin nähden sangen ansiokkaasti ratkaissut hänelle annetun tehtävän. Sitä vastoin tuntuvat ulkoasua vastaan tehdyt muistutukset Valiokunnan mielestä jossain määrin oikeu- tetuilta, niinhyvin säästäväisyyden kuin taiteellisen vai- kutelman kannalta katsoen. Lopullisen päätöksen tekeminen tässä suhteessa lienee kuitenkin jätettävä asian- tuntijoille.

Valiokunta ei suinkaan pidä vähäpätöisenä sitä seikkaa, että Eduskunta niin pian kuin suinkin mahdollista on, voisi päästä työskentelemään tarkoituksen- mukaisessa huoneistossa. Mutta kun on kysymys ra- kennustyöstä, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa vuosikymmeniä, ehkäpä vuosisatoja eteenpäin, ei vähäinen viivytys merkitse niin paljon, että sen takia olisi syytä luopua asian perinpohjaisesta valmistamisesta.

Sillä jos Eduskunta lopullisen selvityksen saatuaan nä- kisi paremmaksi olla käyttämättä Säätytalon tontteja ja sen sijaan tahtoisi rakennuttaa uuden talon toiselle ton- tille, niin onhan ollut asialle eduksi, ettei päätöstä ole hätäillen tehty. Jos taasen Eduskunta silloin päättäisi käyttää Säätytalon tontteja, missä tapauksessa Valiokunta katsoo luonnolliseksi ja oikeudenmukaiseksi, että raken- nustyön johto uskotaan säätytalon luojalle, professori Nyströmille, ei aikaa mainittavasti mene hukkaan, jos Eduskunta nyt määrää lyhyemmän ajan, esim. helmikuun l p:vään 1908, minkä kuluessa lopullinen selvitys on hankittava. Sillä rakennustöitä Säätytalon alueella ei voitane suuremmassa määrin panna alulle ennenkuin keväällä 1908, siitäkään syystä, että nyt valmistetut piirus-

VcUtiovarainvaiiokunnan mietintö N:o 3.

(14)

14 1907. - Y. M. — Eduskuntatalo.

tukset kuitenkin lienevät sitä ennen osittain muu- tettavat.

Esittämillään perusteilla Valiokunta sen vuoksi kun- nioittaen ehdottaa Eduskunnan päätettäväksi:

että kysymys tarkoituksenmukaisen huo- neiston hankkimisesta Suomen Eduskunnalle kokonaisuudessaan jätetään Eduskunnan kes- kuudesta tai sen ulkopuolelta valitun 5-jäse- nisen valtuuskunnan valmisteltavaksi] ollen tämä valtuuskunta velvollinen helmikuun l p:ksi 1908 antamaan Eduskunnalle ehdotuk- sen asiasta sekä luonnospiirustukset ja liki- määräiset kustannusarviot ynnä sen ohessa harkitsemaan, josko ja missä suhteessa nyt kä- sillä oleva professori G. Nyströmin valmistama ehdotus voitaisiin tehdä yksinkertaisemmaksi ja halvemmaksi;

että rakennushankkeen kokonaiskustan- nukset eivät saa sanottavassa määrin nousta suuremmiksi kuin 2 miljoonaa markkaa yli sen arvon, joka nykyisellä säätytalolla tontteineen on;

sekä

että Valtiovarainvaliokunnalle annetaan tehtäväksi ehdottaa millä tavalla jäsenet tähän valtuuskuntaan on valittava sekä määrätä heille suoritettava korvaus, ynnä esittää sen määrä- rahan suuruus, joka tarvitaan valtuuskunnan menoihin.

Katsoen siihen suuren merkitykseen, joka on tun- nustettava kysymykselle Suomen Eduskunnalle aiotusta huoneistosta, on Valiokunta katsonut asiakseen liittää tähän mietintöön pienennetyt jäljennökset tärkeimmistä professori Nyströmin rakennusehdotukseen kuuluvista piirustuksista

(15)

Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa poheenjohtaja Paimen, jäsenet Ahmavaara, v. Alfthan, Antila, Hakuli- nen, Heimonen, Kallio, Koskelin, Koskinen, Lagerlöf, A. Neovius, Partanen, Rapola, Rissanen, Tainio, Tanner, Tokoi, Wiitanen, W. Wuolijoki ja Y. K. Yrjö-Koskinen sekä varajäsenet Arajärvi, Kanervo, Olkkonen, Raatikai- nen, Riihelä ja A. Soomalainen.

Helsingissä syyskuun 19 p:nä 1907.

(16)

16 1907. — V. M. — Eduskuntatalo.

Vastalause.

Valtiopäivätyön hajoittaminen kahteen jokseenkin kaukana toisistaan olevaan huoneistoon sekä siitä aiheu- tuva ajanhukka ja muut hankaluudet muodostuvat siksi tuntuvaksi esteeksi Eduskunnan toiminnalle, etten voi äänelläni vaikuttaa tämän tilan tarpeettomaan pitkittä- miseen. Koska kuitenkin useitten armollisten esitysten käsittelemiseen vaadittava aika ei lupaa hyötyä kysymyksen palauttamisesta Valiokuntaan, eikä toivottuja hedelmiä arvatenkaan ehditä määräaikaan saada ehdote- tun valtuuskunnan asettamisesta, katson velvollisuudek- seni saattaa Eduskunnan tietoon ne syyt, joiden perus- tuksella olen arvellut olevan mahdollista jo nyt tehdä päätös kysymyksen periaatteellisesta puolesta.

Ensiksi tulee huomioon, mitä tulevalta eduskunta- talolta vaaditaan ja toiseksi miten paljon varoja arvel- laan voitavan siihen käyttää. Kummallekin kysymykselle rakennuspaikan valinta on erittäin tärkeä.

Säätytalokysymyksen vv. 1863—1887 valtiopäivillä ja säätyvaltuuskunnassa suoritettu käsittely on selvästi valaissut, miten vaikeaa on pääkaupungin asutun alueen sisällä saada näin suurelle talolle sopiva tontti, samoin myös kuinka vaarallista on lykätä päätöksen tekeminen vuodesta vuoteen. Väliajalla ehtivät tonttihinnat ja muut kustannukset suuresti kasvaa, ja suuri olikin ilo kun

Valtiovarainvaliohmnan mietintö N:o 3.

(17)

lähes kaksi vuosikymmentä jatkuneen etsimisen perästä vihdoin saatiin puolella miljoonalla lunastetuksi keskellä kaupunkia sijaitseva paikka, joka myös jätti tarpeellista tilaa lisärakennuksille. Tästä paikasta luopuminen tie- tää kahdenkertaista tuhlausta, sillä jos säätytalotontin arvonnousu voikin korvata suuret uhraukset uuden rakennuspaikan hankkimiseksi, niin esim. Fjälldalin vuori- kukkulalle sijoitetun rakennuksen hankaluudet aina py- syvät tuntuvina; on nimittäin paljon tärkeämpi kuin Valiokunnan enemmistö on olettanut, että Eduskunta toimii lähellä* senaatinrakennusta, Valtioarkiston, Yli- opistonkirjaston ja Suomen Pankin huoneistoja. Vaikkapa katsottaisiinkin sopivaksi ottaa pois Säätytalon otsikko- ryhmä toiseen paikkaan siirrettäväksi, ei ainakaan ole mainittu uutta tarvetta, johon Säätytalo sopisi, suuria muutoksia vaatimatta. Fjälldalin alueen hinnasta on Helsingin rahatoimikamari kysyttäessä vastannut, että vähintään 60 markkaa neliömetriltä, yhteensä siis 660,000 markkaa, tätä nykyä on katsottava tontin arvoksi, vaikkei vielä ole tehty mitään katujen, vesi- ja kaasujohto- jen, viemärien y. m. hankkimiseksi — kaikki siksi suuria menoja, että jos ne tulevat kaupungin tilille, vaaditaan vuosikausia, ennenkuin ne on saatu suoritetuksi.

Luultavaa, jopa varmaa on, että mainittu tontinhinta ennenkuin lopullinen sopimus kaupungin kanssa on saatu aikaan, lähenee miljoonaa markkaa, ja sellainen meno olisi mielestäni arveluttavaa tuhlausta, kun riittävä ja paremmassa paikassa sijaitseva tontti ilman mitään

maksua on käytettävissä.

Kun viime säätykokouksen päätöksen johdosta tehdyt piirustukset Säätytalon laajentamiseksi ovat olleet tarkastettavana, on koko joukko tyyliin ja makuun koh- distuvia pikkuseikkoja etupäässä herättänyt huomiota, vaikka on asianmukaista, että kansanedustus jättää sel- laisten asiain ratkaisun ammattimiesten haltuun. Itse on Eduskunta sitä vastoin velvollinen tutkimaan, onko ra-

Vcdtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

(18)

18 1907. — V. M. — Eduskuntatalo.

kennusohjelma tehty pitäen silmällä mitä valtiopäivätyö vaatii sekä vastaavatko piirustukset ohjelmaa.

Tässä suhteessa täytyy minun huomauttaa, että professori Nyströmin ehdotusta vastaan tehdyt kirjalli- set tai suulliset muistutukset osittain koskevat vähä- pätöisiä sekä helposti autettavia puutteita, osaksi ovat aiheutuneet tarkastajain huomaamattomuudesta. Kerta toisensa perästä on kysytty, mitkä Eduskunnalle tär- keät tarpeet mahdollisesti ovat jääneet syrjään tai tulleet puutteellisesti tyydytetyiksi, mutta vaikka asianomai- silla on ollut varsin riittävästi aikaa ehdotuksen tutki- miseen, eivät edustajat eivätkä arkkitehdit ole mainin- neet sellaisia virheitä, joiden perusteella ehdotuksen hylkääminen tai täydellinen uudistus olisi tarpeen. Las- kettu rakennuskustannus on joka tapauksessa niin tun- tuva, että minusta nähden on velvollisuus ottaa har- kittavaksi, voitaisiinko jossain kohden tehdä ohjelma yksinkertaisemmaksi ja suppeammaksi. Mutta huoneistojen vähentämistä ajateltaessa, joko puhutaan Eduskun- nan kokoussalista, valiokuntain, kanslian ja pikakirjoitta- jain huoneistoista tai ravintolasta, on aina herännyt epäi- lystä; kirjaston, sanomalehtimiesten paikkain ja ehkäpä myöskin käytäväin ala on näyttänyt pikemmin vaativan laajentamista. Vaikkei tietysti sovi kieltää, että ehdotus vielä viimeisteltäessä saattaa tulla tärkeissä osissa paranne- tuksi, tarjoaa se jo nykyisessä muodossaan niin suuria etuja tilavuuteen ja mukavuuteen katsoen, että olisi Eduskunnalle varsin edullista saada läheisessä tulevai- suudessa niin tyydyttävä rakennus käytettäväkseen. Ei ole paikallaan asiain näin ollen panna pääpainoa arkkitehtuuriin ja tyyliin, koska Säätytalo ja sen jatko tietysti ovat taiteelliseksi kokonaisuudeksi muodostettavat ja varsinkin koska täytyy jättää arkkitehdille ja asian- tunteville tarkastajille tilaisuus yksityiskohdissa viimeis- tellä ehdotusta, kun ollaan selvillä periaatteista.

Vielä tulee ratkaistavaksi, minkä summan Suomen

(19)

Eduskunta voi pitää sopivana tähän rakennushankkee- seen määrättäväksi.

Parlamenttitaloja rakennettaessa on useissa maissa nähty varsin vaikeaksi pitää kustannukset kohtuullisessa määrässä: Unkari, Belgia, Saksa y. m. ovat kukin siihen tarkoitukseen uhranneet kymmenittäin miljoonia;

Ruotsin uusi valtiopäivätalo maksoi valmiina noin viisi miljoonaa kruunua; Tanskalle tulee ehdotettu vastaava rakennus arviolta maksamaan seitsemän miljoonaa kruunua. Ne arkkitehdit, joita Valiokunta asiantuntijoina kuulusteli, arvelivat, että uusi eduskuntatalo, yhtä suuri ja suunnilleen sellainen kuin Säätytalo laajennet- tuna, nykyisten hintojen vallitessa vaatisi 3—3l/z miljoonaa markkaa yksistään rakennuskustannuksia. Yh- dessä tontin kanssa siis 4—5 miljoonaa markkaa, kun sitä vastoin ennen työpalkkojen suurta nousua raken- nettua Säätytaloa käyttämällä tarvittaisiin lisää korkeintaan 2 miljoonaa markkaa. Täytyy myös otta lukuun, että tässä tapauksessa on tarjona seikkaperäinen ja valmis kustannuslasku, osaksi urakkamiesten tarjouksiin perustettu, kun sitä vastoin uuteen paikkaan aikaansaata- van huoneiston kustannukset tietenkin ovat arviolaskuja, jotka voivat tuntuvasti kohota. Se summa, joka vaihto- puoliset ehdotukset erottaa toisistaan, ei missään tapauksessa ole laskettava 2 miljoonaa markkaa alem- maksi, mutta nousee todennäköisesti paljon suurempaan määrään, ellei ohjelmaa supisteta.

Usein on puhuttu siitä, että vanhemman rakennuksen uudis- ja lisärakennusten kautta sovelluttaminen uusiin tarkoituksiin voipi käydä vielä kalliimmaksi kuin uuden talon aikaansaaminen. Esimerkkejä vastakkai- sesta asianlaidasta löytyy kuitenkin runsaasti ja sellaisia laajennustöitä tarvitaan ehtimiseen. Kuinka suuri ja mukava joku rakennus onkaan kun se on valmis- tunut, käy se aikaa myöten sopimattomaksi ja ahtaaksi, koska varsinkin julkisiin rakennuksiin asetetut vaati-

Valtiovarainvaliolcunnan mietintö N:o 3.

(20)

20 1907. — V. M. — Eduskuntatalo.

mukset yhä muuttuvat ja kasvavat. Hyvällä menestyk- sellä onkin muutettu monta julkista rakennusta meidän maassamme: Senaatintaloon on lisätty kylkirakennuksia itään ja pohjoiseen sekä alkuperäiselle suunnitelmalle aivan vieras pitennys pihalle päin; Ylioppilastalon juhla- salia on suuresti laajennettu; Yliopiston kirjasto on saa- nut tärkeät lisärakennukset ja on muutettu; Ateneumissa on samanlaisia muutoksia tehty ja Polyteknikumim on lisätty kylkirakennukset. Suomen Pankin talon sisä- osissa on tehty ja tehdään paraikaa suuria muutoksia;

Keisarillinen linna on lisärakennuksilla uudistunut. Te- keillä ovat nykyänsä ehdotukset lisärakennuksesta Yli- opiston päärakennukseen ja sen juhlasalin suurentami- sesta. Ei näissä ja tämmöisissä tapauksissa ole tehty oikeutettuja valituksia siitä tavasta, millä uusia ja kas- vavia tarpeita on tyydytetty.

Koska on ylen tärkeätä että mitä pikemmin ryh- dytään toimeen, kun itse rakennustyö vaatii paljon aikaa, uskallan siis kunnioittavimmin puoltaa:

että Eduskunta tahtoisi periaatteessa hy- väksyä ehdotuksen Säätytalon laajentamiseksi käyttämällä tähän tarkoitukseen vuosina 1908, 1909 ja 1910 tasaluvuin 2 miljoonaan mark- kaan nousevan rahamäärän, josta 150,000 markkaa tulisi suoritettavaksi vuonna 1908;

sekä

että Eduskunta tahtoisi jättää Valtiovarain- valiokunnan asiaksi ehdottaa rakennustoimi- kunnan, joka, tehtyänsä sopimuksen Säätytalon arkkitehdin, professori Gustaf Nyströmin kanssa puheena olevan työn johtamisesta, saisi har- kita ja vahvistaa ne muutokset nyt tehtyyn ehdotukseen, jotka jo saadun tai vastedes saa- tavan selvityksen nojalla nähdään tarpeellisiksi, Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

(21)

sekä ehdottaa rakennuskustannusten lopullisen määrän ja seii jakamisen eri vuosille.

E. G. Paimen.

Tähän yhtyvät:

K. von Alfthan. Y. K. Yrjö-Koskinen. A. Lagerlöf.

J. E. Antila. 1. H. Hakulinen.