Lyhyesti 2/2021 näkymä

60 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2021 LYHYESTI

LYHYESTI

TOIVO JA KRIISINKESTÄVYYS

Suomalainen Tiedeakatemia kokosi keväällä 2020 monitieteisen asiantuntijaryhmän esittämään nä- kemyksensä Suomen kriisinkestävyydestä. Taipuu vaan ei taitu -kannanotto syntyi ryhmän työsken- telyn pohjalta ja julkaistiin helmikuussa. Kriisin- kestävyyden tukijalkoja ovat yhteiskunnan koulu- tus- ja sivistyspohja sekä luottamus. Kannanotossa esitetään seitsemän tavoitetta Suomen kriisinkes- tävyyden vahvistamiseksi. Niissä nousee esiin tar- ve vakiinnuttaa riippumaton tiedeneuvonta ja kas- vattaa rohkeasti tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin suunnattua bruttokansantuote- osuutta – pidemmällä aikavälillä jopa kahdeksaan prosenttiin.

Materiaalisen huoltovarmuuden rinnalla on huolehdittava henkisestä huoltovarmuudesta.

Henkinen hyvinvointi ei synny pelkästään tiedon tarpeiden tyydyttämisellä, vaan oleellista siinä on turvallisuuden tunne, jota on ylläpidettävä myös epävarmuuden keskellä. Henkisen huoltovarmuu- den rakennusaineita ovat koulutus, sivistys ja tai- de, joiden avulla vahvistetaan ihmisen kykyä hal- lita elämäänsä, kestää vastoinkäymisiä ja ratkoa eteen tulevia ongelmia.

Koronapandemia ja siihen liittyvät torjunta- toimet ovat jättäneet varjoonsa pitempikestoi- set kriisit, kuten ilmastonmuutoksen ja ympäris- tön ylikuormituksen. Pandemia ei kuitenkaan ole näistä irrallinen kriisi, sillä globaali muutos ympä- ristössä ja eri lajien elintilassa altistaa ihmistä vi- rusten leviämiselle. Pandemia on osoittanut, että kriisin ratkaiseminen edellyttää laajaa kansainvä- listä yhteistyötä ja sama koskee myös ilmaston- ja ympäristönmuutosta. Päästöjen vähentäminen ja hiilinielujen kasvattaminen sekä niin saavutetta- va hiilineutraalisuus onnistuvat vain ihmiskunnan yhteisin ponnistuksin.

Myös Sitra ja VTT ovat hahmottaneet tuoreis- sa selvityksissään elämäntapojen muutosta pan- demian jälkeen. Koronapandemia on muuttanut

ihmisten kulutuskäyttäytymistä ja elämänarvoja.

Kestävän ja hyvän elämän ratkaisuille on selvitys- ten mukaan kysyntää.

LUONTOKATO NÄKYVÄKSI

Taloustieteilijä Anni Huhtala kirjoittaa Valtion ta- loudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) blogissa Ison-Britannian valtiovarainministeriön tilaamas- ta raportista, joka käsitteli ”luonnon monimuotoi- suuden taloustiedettä”. Sen on kirjoittanut Cam- bridgen yliopiston emeritusprofessori Sir Partha Dasgupta. Raportin pääviesti on, ettei talous ole irrallaan luonnosta. Ihmisten, kotitalouksien ja yritysten toiminta rakentuu pääomavarantojen varaan. Ongelmia seuraa siitä, että luontoa ei ole nähty pääomana, varallisuutena ja vaurauden läh- teenä, samalla tavoin kuin inhimillistä ja tuotan- nollista pääomaa. Siksi taloudellinen toiminta on jo johtanut luonnon kantokyvyn ylittämiseen, luonnonvarojen ja luonnon ekosysteemipalvelui- den kestämättömään kulutukseen.

Luontokadon vaarallisuus jää taloudessa ha- vaitsematta osin siksi, että luonnon ekosystee- mipalveluiden arvo ei näy markkinahinnoissa.

Myöskään luontopääoman varallisuusarvo tai sen muutokset eivät näy tilinpäätöksissä, investointi- en kannattavuuslaskelmissa saati kansantalouden tilinpidossa. Tähän Dasguptan raportissa halutaan muutos. Näkymätön arvo on saatava näkyviin kai- kessa taloudellisessa päätöksenteossa.

Dasgupta ehdottaa, että talouden tuotan- toa kuvaavaan tuotantofunktioon tulisi sisällyt- tää myös luontopääoma, luonnonvaravaranto.

Hän itse asiassa kritisoi toisen arvostetun talous- tieteilijän, kollegansa Sir Nicholas Sternin il- mastoraporttia talouskasvun mallinnuksen osal- ta. Vuoden 2006 Sternin raportissa korostuu, että luonnon kuormittamisen ongelmat ovat ratkaista- vissa teknologian avulla. Kunhan saadaan yhdelle päästölle, hiilidioksidille, hinta, ilmastonmuutos voidaan saada hallintaan ja talous voi jatkaa kas- vuaan rajatta. Dasguptan mukaan luonnon moni- muotoisuuden suojelu ja ilmansaasteiden ja muun kuormituksen hillintä eivät onnistu yksistään tek- nologisen kehityksen avulla.

Huhtala toteaa, että luonnon monimuotoisuu- den tekeminen näkyväksi poliittisessa päätöksen- teossa on vaikeaa. Luonto- eli biodiversiteettikato

TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2021 61 LYHYESTI

on sekä paikallinen että globaali ongelma, ja ta- louspolitiikasta puuttuvat mittarit, joita kansanta- loudellisessa päätöksenteossa ja politiikkatoimien suunnittelussa voitaisiin hyödyntää. Luontokadon odotetaan kuitenkin nousevan tulevaisuudessa kansainvälisen politiikan kärkiaiheeksi, kun glo- baalia politiikkaa linjataan seuraavissa ilmasto- ja biodiversiteettisopimusneuvotteluissa.

LUT-kauppakorkeakoulun tutkijatohtori Anne Quarshie on analysoinut yritysten yhteis- kuntavastuuta. Hänen mukaansa, keskustelu yh- teiskuntavastuusta on painottunut pitkälti ilmas- tonmuutoksen torjumiseen, vaikka samaan aikaan biologisen monimuotoisuuden häviäminen on yksi vakavimmista ympäristöhaasteista maapal- lolla. Kankea reagointi luonnon monimuotoisuu- den huomioimiseksi johtuu esimerkiksi siitä, että bio diversiteetti on vaikea ja abstrakti asia, eikä sen vähenemistä ole helppo havaita. Yritysjohto, työn- tekijät ja kuluttajat eivät helposti hahmota, mis- tä oikeastaan on kyse ja miten asiaan voisi vaikut- taa. ”Ihminen voi seistä keskellä metsää tai niittyä tajuamatta, että lajisto on aiempaa köyhempää.”

Quarshien mielestä yrityksillä olisi juuri nyt oli- si loistava tilaisuus luoda kuluttajille uusia tai ai- empaa parempia biodiversiteettiä tukevia tuottei- ta ja palveluita.

STADIN SLANGIN ETYMOLOGIAA

Stadin slangi on kiehtova sekoitus kaupungissa 1900-luvun alkupuolella eläneiden ihmisten pu- heenpartta. Sanoille löytyy historiaa ruotsista, ve- näjästä, saksasta, italiasta ja jopa suomen murteis- ta. Joskus sanojen alkuperän selvittäminen vaatii syvällistä tietoa slangin syntyvaiheista, stadilai- sesta nuorisokulttuurista ja Helsingin historiasta.

Erityisesti ruotsin ja venäjän kautta saaduista lai- nasanoista voidaan tehdä päätelmiä nuorison kie- likontaktien laadusta ja tiiviydestä slangin synty- vaiheissa.

Ulla-Maija Forsbergin Stadin slangin etymolo- ginen sanakirja (Gaudeamus 2021) on ensimmäi- nen kokonaisvaltainen kartoitus slangisanojen al- kuperästä. Teos sisältää noin 2 600 eri hakusanaa rinnakkaismuotoineen ja johdoksineen. Ruotsis- ta peräisin olevia sanoja on yli kymmenkertainen määrä venäläislainoihin verrattuna. Hakusanoja valittaessa on keskitytty niin sanottuun vanhaan

Stadin slangiin, 1890-luvulta 1960-luvulle. Uudem- mista sanoista mukana on vain tavallisimpia ja pu- hekielen sanoja, joita ei ole aikaisemmassa etymo- logisessa kirjallisuudessa selitetty. Stadin slangi oli Forsbergin mukaan perimmäiseltä luonteeltaan

”suomea ja ruotsia täysin kaksikielisesti ja luovas- ti hyödyntävä, stadilaisuutta ja nuoruutta koros- tava ja identiteettiä rakentava nuorten oma kieli”.

ARKIJÄRKI JA TIETEEN YMMÄRRETTÄVYYS

Se, että Maa kiertää Aurinkoa eikä toisin päin, voi olla jo arkijärjelle vaikea ymmärtää, saati sit- ten suhteellisuusteoria. Filosofi Juha Himanka on haastanut luonnontieteilijöitä Tieteessä tapah- tuu -lehdessä ja nyt myös Tiedepolitiikka-lehden (4/2020) artikkelissa ”Tiedepopulismi ja valistus.

Kuinka suunnistautua tieteen kriisissä?”.

Tieteen kriisi viittaa filosofi Edmund Husserlin 1930-luvulla esittämään näkemykseen, että tiede keskittyy elämällemme vieraisiin asioihin. Esimer- kiksi suhteellisuusteoria väittää tarkastelevansa ai- kaa, mutta tuolla ajalla ei ole tekemistä sen ajan kanssa, jossa elämme. Tiedepopulismilla Himanka tarkoittaa tieteen popularisointia, joka kerää mai- netta korostamalla tutkimuksen ymmärtämisen mahdottomuutta sen sijaan, että se pyrkisi saa- maan ihmiset ymmärtämään tutkimusta. Todelli- suuden määrittelemisessä luonnontiede ja koke- musperäinen tieto jäävät ikään kuin puolitiehen.

Himanka on tarkastellut aikaisemminkin suh- teellisuusteoriaa. Nyt Albert Einsteinin suhteelli- suusteoria on esimerkkinä tieteen mystifioinnista.

Einsteinin suosio rakentuu hänen omien sanojen- sa mukaan sille, että vain harva voi ymmärtää hä- nen teorioitaan. Tämä sama lähtökohta synnyttää myös ihailua nykykosmologeja ja heidän populaari- kirjojaan kohtaan. Heistä Himanka mainitsee Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan. Himangan mielestä olisi hyvä kääntyä tiedepopulismin suunnasta uu- delleen kohti valistusta. Tiedettä tulisi populari- soida niin, että ”lukija tai katsoja oppii ajattele- maan itse”.

KOTIMAISTEN TIEDEJULKAISUJEN RAHOITUS

Kun tutkimusjulkaisut muuttuvat avoimesti saa- taviksi kaikille käyttäjille on pakko pohtia, miten

62 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2021 LYHYESTI

tiedekustantaminen Suomessa on mahdollista.

Tiedelehtien tekemä työ ja sen vaatimat resurssit eivät muutu samanaikaisesti ilmaisiksi. Jo nyt ko- timaisia tiedelehtiä tehdään pitkälti talkoovoimin ja pienin resurssein.

Kotimaisten tutkimusjulkaisujen avoimen saa- tavuuden osalinjauksessa (2019) asetettiin tavoit- teeksi, että ”Tutkimusyhteisö luo yhteisrahoittei- sen julkaisumallin, joka mahdollistaa Suomessa julkaistavien tutkimusartikkeleiden välittömän avoimuuden”. Yhteisrahoitteisella mallilla tarkoi- tetaan, että tiedelehtien rahoitus tulisi useammas- ta lähteestä.

Tavoitteen edistämiseksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen ohjausryhmä päätti pe- rustaa työryhmän laatimaan esityksen kestävästä toimintamallista, jolla taataan kotimaisten tiede- julkaisujen toimintaedellytykset ja avoin saata- vuus. Työryhmän toimikausi on kalenterivuosi 2021. Työryhmän tehtävänä on kartoittaa kotimai- sen tiedejulkaisemisen muuttuvat tehtävät, rahoi- tus ja toimintaedellytykset sekä laatia esitys, jolla taataan kestävästi kotimaisen tiedejulkaisemisen toimintaedellytykset ja avoin saatavuus.

SUOMEN KULTTUURI- JA TIEDEINSTITUUTTIEN VUOSI

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2021 alus- sa teettämän taiteen, kulttuurin ja luovien alojen toimijoille suunnatun koronakyselyn mukaan Suo- men kulttuuri- ja tiedeinstituutit ovat selviytyneet koronapandemian tuomista haasteista huolimatta pääsääntöisesti hyvin.

Koronapandemia on vaikuttanut kuitenkin instituuttien toimintaan merkittävästi vuoden 2020 aikana. Sekä tapahtuma- että yleisömää- rä laski noin kolmanneksella edeltävään vuoteen verrattuna. Poikkeusvuosi synnytti myös uusia toi- mintatapoja. Instituuttien tapahtumista suuri osa siirtyi verkkoon, ja tätä kautta on ollut mahdollis- ta saavuttaa laajempi kansainvälinen yleisö insti- tuuttien omien kohdemaiden yleisöjen lisäksi. Ke- väällä 2020 instituuttiverkosto käynnisti yhteisen Together Alone -hankehaun. Ohjelmahaun tavoit- teena oli tukea taiteilijoiden toimeentuloa kriisiti- lanteessa ja edesauttaa kansainvälisen yhteistyön jatkumista eri taiteenaloilla.

Instituuttien vuoden 2020 tilastot pähkinän- kuoressa:

• 773 ilmoitettua tapahtumaa (1 360 erillis- tä esityskertaa)

• yli 2 miljoonan hengen yleisömäärä insti- tuuttien oman toiminnan kautta

• yli 4 000 osallistujaa

• lisäksi 20 verkoston rahoittamaa Together Alone -hanketta, jotka tavoittivat yhteen- sä noin 274 000 henkilöä

• toimintaa yhteensä 26 maassa

• tapahtumista ainakin 32  % toteutettiin joko kokonaan tai osittain verkossa

• yli 460 yhteistyökumppania

CLIMATE HERITAGE -VERKOSTO

Vuonna 2018 perustettu Climate Heritage -ver- kosto nostaa esiin kulttuuriperinnön potentiaalia ekologisen kestävyyden edistämisen vaikuttajana ja edistää taiteen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön ilmastotoimia. Verkoston 225 jäsenorganisaatiota ovat kulttuuriperinnön keskusvirastoja, tutkimus- laitoksia, kansalaisjärjestöjä ja kulttuurialan toimi- joita kaikkialta maailmasta. Museovirasto on Suo- mesta ensimmäinen verkostoon liittyvä toimija.

Verkoston kautta Museovirasto on mukana globaalissa työssä, jonka avulla luodaan ja levite- tään kulttuuriperintöön perustuvia innovatiivisia ilmastotoimia ja käytäntöjä sekä edistetään ym- märrystä luonnon ja kulttuurin yhteen kietoutu- misesta. Verkosto luo aktiivisesti yhteyksiä ilmas- topäätöksentekijöiden ja kulttuurin kentän välille.

Kulttuuriperintötuntemuksella ja -toiminnal- la voi vaikuttaa myönteisesti ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Asiantunte- muksella ja kulttuuriperintöalan työllä on roolinsa esimerkiksi kiertotaloudessa, kulutuksen hillitse- misessä sekä uudelleenkäytön kulttuurin puolesta- puhujana. Perinteisten taitojen merkitys kestäväl- le elämäntavalle on esimerkki kulttuuriperinnön mahdollisuuksista. Toisaalta, ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä ja nopeimmin kasvavista uhista myös kulttuuriperinnön säilymiselle, yllä- pitämiselle ja myönteiselle uudistumiselle.

TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2021 63 LYHYESTI

SELVITYS YLIOPISTOJEN

HALLINNOLLISEN AUTONOMIAN TILASTA

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) asetti vii- me kesänä selvittäjäryhmän, jonka tehtävänä oli toteuttaa arviointi yliopistojen hallinnollisen au- tonomian tilasta eri hallintomuotoisten yliopisto- jen sisällä sekä autonomian suhteesta perustuslain vaatimuksiin. Selvittäjäryhmän jäsenet edustivat korkeakoululainsäädännön ja -hallinnon asiantun- temusta sekä yliopistojen henkilöstöä. Ryhmä lä- hestyi selvitystyön osana myös yliopistoyhteisöjen jäseniä kyselyllä. Ryhmän raportti luovutettiin hel- mikuun lopussa.

Lisäksi selvitettiin, onko ylioppilaskunnan au- tomaatiojäsenyydelle hyväksyttäviä ja oikeasuh- taisia perusteita perustuslaissa turvatun yhdis- tymisvapauden kannalta. Tampereen yliopistoon liittyvänä erityiskysymyksenä selvittäjäryhmä tut- ki, olisiko yliopistolakia tarpeen täsmentää säätiö- yliopiston yhteisen monijäsenisen hallintoelimen puheenjohtajan valinnan osalta.

Selvittäjäryhmä päätyy suosittelemaan OKM:n rahoitusohjauksen vaikutusten arviointia ja sen suhteen täsmentämistä yliopistoautonomiaan.

Selvittäjäryhmä painottaa raportissaan yliopisto- jen johtosääntöjen merkitystä eikä näe tarvetta yli- opistolain avaamiselle. Ryhmä katsoo, että yliop- pilaskuntien automaatiojäsenyyden poistamiselle ei löydy välittömiä perusteita, koska vakiintuneen perustuslakitulkinnan mukaisesti ylioppilaskunnat ovat perinteinen osa itsehallinnon omaavaa yli- opistoa ja ylioppilaskunnilla on merkittävä osuus yliopistojen hallinnossa.

VERKKOSIVUSTOJA

Kansallismuseon kokoelmia digitaalisesti näkyviin Suomen kansallismuseon verkkosivulle, Kokoel- mat-alasivulle, on avattu osio Digitaalinen kokoel- ma, joka esittelee museon kokoelmien esineitä saa- vutettavasti ja yleisöystävällisesti – digitaalisesti, kuvallisesti ja tarinallisesti sekä temaattisesti jao- teltuina. Teemat koostuvat tarinoista, tutkimus- tiedosta, laadukkaista kuvista ja videoista.

Sivustolla vierailevilta kerätään nyt toi- veita teemoista ja esille tuotavista esineis- tä. Kävijäkysely löytyy verkkosivulta ja on auki 30.4.2021 asti. Suomen kansallismuseon Digi-

taalinen kokoelma on osoitteessa https://www.

kansallismuseo.fi/fi/digitaalinen-kokoelma.

Hilma Granqvistin kenttämateriaali

Palestiinassa Artasin kylässä elämäntyönsä ja tut- kimuksensa tehnyt suomenruotsalainen sosiaali- antropologi Hilma Granqvist (1890–1972) oli yksi modernin antropologian edelläkävijöistä. Hän teki nykyisen Länsirannan alueella, Betlehemin kau- pungin lähellä sijaitsevassa Artasin kylässä, kaksi pitkää kenttätyömatkaa vuosien 1925–1931 aikana.

Granqvistin perintönä jäänyt mittava kenttäarkis- to tarjoaa ainutlaatuista materiaalia nykyajan ant- ropologeille, historioitsijoille ja kielitieteilijöille elämästä Palestiinassa ennen toista maailmanso- taa.

Nyt digitoituna julkaistu 10 000 sivuinen kent- tämateriaali sisältää Granqvistin matkapäiväkirjat, kenttämuistiinpanot, 1 000 mustavalkoista valo- kuvaa Artasista ja kirjeenvaihdon ystävien kans- sa. Digitointi valmistui Suomen Lähi-idän instituu- tin ja Svenska litteratursällskapetin kolmivuotisen yhteistyön tuloksena, ja se oli osa opetus- ja kult- tuuriministeriön rahoittamaa Tiedeinstituuttien avoin tutkimusdata -hanketta. Granqvistin valo- kuvat ja muu arkisto ovat tarkasteltavissa osoit- teessa granqvist.sls.fi.

Uusi kantasoluportaali

Kantasoluportaali tarjoaa kansalaisille tutkittua tietoa erilaisista kantasoluista, niiden alkuperäs- tä ja potentiaalista tutkimuksessa ja kantasoluhoi- doissa. Kantasoluportaali on suunnattu aiheesta kiinnostuneille kansalaisille, opiskelijoille, opetta- jien käyttöön ja toimittajille. Portaali käännetään ruotsiksi kevään 2021 aikana ja myöhemmin myös englanniksi. Sitä ovat tukeneet kantasolumetabo- lian huippuyksikkö MetaStem, Helsingin yliopis- to, Suomen Akatemia ja Helsinki Institute of Life Science (HiLIFE). Portaali on Helsingin yliopis- ton verkkosivuilla.

Ilari Hetemäki