58 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 2 / 2 0 1 3
KIRJALLISUUS
Etualalla Venus
Markus Hotakainen Osmo Pekonen: Salaperäinen Venus. Mäntykustannus 2012.Maan kahdesta naapuriplaneetas- ta Venus on jäänyt pahasti Marsin varjoon – siitäkin huolimatta, että Venus tulee lähemmäs Maata. Sen pienin etäisyys on 38 miljoonaa ki- lometriä, kun Mars tulee lähimmil- lään 55 miljoonan kilometrin etäi- syydelle.
Osittain tilanne selittyy sillä, että 1800-luvun loppupuolella planeet- tojen osat vaihtuivat. Koska Venus on kooltaan lähes identtinen Maan kanssa, sen arveltiin aiemmin ole- van muissakin suhteissa kotipla- neettamme kaksossisar. Siellä oli- si jokseenkin samanlaiset olosuh- teet kuin Maassa, mutta ilmasto oli- si lämpimämpi ja kosteampi, koska Venus kiertää Auringon tulipätsiä lähempänä kuin Maa.
Vuonna 1877 Marsin pinnalta löydettiin kanavia – jotka sittem- min osoittautuivat harhahavain- noiksi – ja tilanne muuttui kerta- heitolla. Ketäpä olisi enää kiinnos- tanut Venuksen pinnalla ehkä ken- ties mahdollisesti esiintynyt elämä, kun Marsissa sitä oli sataprosentti- sen varmasti. Silloisten kuvitelmi- en mukaan kanavat olivat kehitty- neen sivilisaation rakentama kaste- lujärjestelmä.
Toinen syy Venuksen vaisuun asemaan on siinä, että kun planeet- ta on lähimpänä Maata, se on näky-
mättömissä. Muutoin planeetoista kirkkain Venus on silloin Aurin- gon ja Maan välissä, joten planeet- taa kääntää meitä kohti pimennos- sa olevan puoliskonsa.
Tosin Venuksen tiheä kaasuke- hä taittaa valoa niin voimakkaasti, että mustan kiekon ympärillä ka- jastaa valoa kapeana reunuksena.
Venus on kuitenkin taivaalla silloin niin lähellä hohtavan kirkasta Au- rinkoa, että valorengasta – ja koko planeettaa – on hyvin vaikea nähdä.
Aika ajoin Venus kuitenkin kul- kee täsmälleen Auringon ja Maan välistä, jolloin Aurinko, Venus ja Maa ovat suoralla linjalla. Silloin Ve- nus kulkee Maasta katsoen Aurin- gon editse, kun se yleensä vaeltaa päivätähtemme ylä- tai alapuolelta.
Venuksen ylikulut toistuvat 243 vuoden jaksoissa siten, että kah- deksan vuoden välein tapahtuvia ylikulkupareja erottaa 121,5 vuot- ta ja 105,5 vuotta. Syinä kummal- lisen kuuloiseen jaksollisuuteen ovat Maan ja Venuksen kiertora- tojen kallistuskulmat sekä niiden kiertoaikojen suhde. Viimeisim- mät ylikulut tapahtuivat kesäkuus- sa 2004 ja 2012, sitä edelliset jou- lukuussa 1874 ja 1882, ja seuraavat joulukuussa 2117 ja 2125.
Harvakseltaan Auringon editse kulkeva Venus on kiinnostanut tut- kijoita vuosisatojen ajan, sillä yli- kulkujen avulla voi määrittää au- rinkokunnan mittasuhteet. Kun eri puolilta maailmaa havaitaan täs- mälliset ajanhetket, kun Venuksen ja Auringon kiekot näyttävät kos- kettavan toisiaan, on mahdollista
laskea Maan ja Venuksen välinen etäisyys, ja siltä pohjalta kaikkien muidenkin aurinkokunnan kappa- leiden etäisyydet toisistaan.
Havaintoihin liittyvät ongelmat, kuten aina epävarma säätila sekä Maan ilmakehän ja Venuksen kaa- sukehän aiheuttamat epätarkkuu- det, tekevät tehtävästä kuitenkin haastavan. Sittemmin tekniikan ke- hitys on muuttanut vanhan keinon kuriositeetiksi, sillä tutkan avulla pystytään esimerkiksi juuri Venuk- sen etäisyys mittaamaan suurella tarkkuudella milloin tahansa.
Tieteenhistoriaan perehty- nyt Osmo Pekonen käy oivallises- sa kirjassaan kattavasti läpi kaik- ki Venuksen ylikulut eli ”pasaasit”, jotka ihmiskunta on onnistunut – tai yrityksistään huolimatta epä- onnistunut – näkemään. Ensim- mäisen kerran Venuksen vaellusta Auringon editse seurattiin vuon- na 1639, kun englantilaiset Jere- miah Horrocks ja William Crabt- ree viettivät joulukuisen sunnun- tain taivaalle tähyten.
Sujuvasti kerrottuja pasaasita- rinoita lukiessa saa elävän kuvan siitä, miten ja millaisin uhrauksin tieteellistä tutkimusta menneinä vuosisatoina tehtiin. Kulkuyhtey- det olivat usein kehnot, viestit vä- littyivät hitaasti, jos ollenkaan, ja vaarat – sekä kanssaihmisten että eläinten ja luonnonolosuhteiden aiheuttamat – vaanivat melkein jo- ka kulman takana.
Valaisevaa on myös se, miten kansainvälistä tieteellisen tutki- muksen tekeminen on ollut jo aiko-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 2 / 2 0 1 3 59 ja sitten. Venuksen ylikulkuja mat-
kattiin havainnoimaan jokseen- kin kaikkiin maailmankolkkiin.
Ja nöyrä vaatimattomuutemmekin osoittautuu jälleen kerran perus- teettomaksi. Suomi vilahtelee taa- jaan tieteenhistorian aikakirjoissa, koska maatamme on viety maail- mankartalle jo kauan ennen Han- nes Kolehmaisen juoksuja.
Venuksen ylikulkujen histori- an traagisin hahmo on epäilemät- tä ranskalainen Guillaume Joseph Hyacinthe Jean-Baptiste Le Gentil de la Galaisière. Hän uhrasi elämäs- tään peräti yksitoista vuotta, kuu- si kuukautta ja kolmetoista päivää metsästäessään epätoivoisesti kah- ta 1700-luvulla näkynyttä ylikul- kua.
Kesäkuussa 1761 Le Gentililtä jäi määränpää – Bengalinlahdel- la sijaitseva Pondicherryn kauppa- asema – saavuttamatta Ranskan ja Englannin välisen siirtomaasodan takia. Sitkeä astronomi yritti tehdä havaintoja keinuvan laivan kannel- ta, mutta tuloksiin tyytymättömä- nä päätti jäädä Aasiaan odottele- maan seuraavaa ylikulkua, joka ta- pahtuisi jo vuonna 1769.
Kahdeksan vuoden ajan Le Gentil tutki ahkerasti sikäläistä floraa ja faunaa sekä luonnonolo- ja ja säätiloja. Kun h-hetki pitkän odotuksen jälkeen vihdoin koitti, koko ilmiö jäi pilvien taakse! Kun Le Gentil vaiherikkaan paluumat- kan jälkeen vihdoin suoriutui ko- tiin, hän totesi tulleensa julistetuksi kuolleeksi, vaimonsa menneen uu- siin naimisiin ja sukulaistensa jaka- neen hänen omaisuutensa.
Pekonen kertoo myös omista hupaisista seikkailuistaan Venuk- sen seurassa. Jäämeren rannikol- la sijaitsevaan Vuoreijaan suuntau- tuneella havaintomatkalla sää ei al-
kuun suosinut. Kun pilvet alkoivat keskellä yötä rakoilla, Pekonen he- rätti muut retkikuntalaiset reser- vinupseerin jämäkkyydellä. Tosin komentokielen valinta ei saksalais- ten aikoinaan miehittämässä maas- sa ollut ehkä ihan onnistunein.
Kirjaan on pengottu kuvitusta sekä tieteen, taiteen että populaari- kulttuurin arkistoista ja sen sivuil- le on löydetty monta tieteenhistori- an helmeä. Sen sijaan marginaaleja kansoittava tiedemiesten ”kauhu- galleria” alkaa totisuudessaan ai- ka pian puuduttaa. Jos tutkijoiden potreteista voi jotain päätellä, niin tiede on aina ollut äärimmäisen el- lei peräti haudanvakava asia.
Ylikulkujen ja niihin liittyvän tieteellisen tutkimuksen lisäksi kirja kertoo, miten monipuolises- ti Venus on edustettuna kulttuu- rissa, kirjallisuudessa ja elokuvis- sa. ”Rakkauden planeetalle” ehdit- tiin sijoittaa jos jonkinlaista seik- kailua ja sankaria, kunnes tutkijat antoivat tylyn tuomionsa: Venus on kirjaimellisesti helvetti.
Vaikka Venus todellakin on ko- konsa puolesta kuin Maan kak- sossisar, siihen yhtäläisyydet sit- ten jäävätkin. Tiheässä hiilidioksi- dikaasukehässä kasvihuoneilmiö on nostanut lämpötilan liki 500 celsius asteeseen, kaasukehän paine pinnalla vastaa painetta kilometrin syvyydessä valtameressä ja pysyväs- tä pilvipeitteestä sataa rikkihappoa.
Pekonen käy läpi keskeiset sei- kat myös tästä Venusta koskevas- ta nykytietämyksestä ja sen hank- kimiseen käytetyistä keinoista.
Tarjolla on siis tukeva tietopaket- ti lähimmästä ja aivan liian vähäl- le huomiolle jääneestä naapuripla- neetastamme.
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tieto- kirjailija.
Tutkimusta vai piilomainontaa?
Matti Viren Arto Kuuluvainen, Aki Koponen, Elias Oikarinen, Antti Ranki, Arto Ryömä, Pasi Lahtinen ja Anniina Lehtonen:
Suomen rahapelimarkkinat.
Turun kauppakorkeakoulun tutkimuspalvelut 2012.
Suomen rahapelimarkkinat ylitti- vät hetkellisesti uutiskynnyksen, kun tätä nimeä kantanut kirjanen julkaistiin marraskuussa 2012 se- kä suomeksi että englanniksi. Kir- joittajia tai heidän osuuttaan ra- portissa ei sen paremmin esitellä.
Tutkimuksen rahoittajasta ei suo- menkielisessä raportissa ollut il- mestyessä mitään mainintaa, kan- nessa oli vain Turun kauppakor- keakoulun logo ja Turun yliopis- ton osoite. Raportin nykyiseen versioon on kuitenkin ilmestynyt teksti: ”Tutkimuksen rahoittivat kansainväliset peliyhtiöt”. Rapor- tin sähköinen versio on yliopiston sivuilla (http://www.doria.fi/hand- le/10024/85706).
Kauppakorkeakoulun (joka on nykyään osa Turun yliopistoa) ko- tisivulla olevasta tiedotteesta käy il- mi, että rahoittajina ovat toimineet kansainväliset rahapeliyhtiöt Uni- bet, Betfair ja Betsson Group. Ase- telma on hämmentävä: onko yli- opisto ottanut tehtäväkseen edis- tää joidenkin kansainvälisten pe- liyhtiöiden markkinointia? Koska peliyhtiöt eivät maksa tyhjästä, on kysyttävä, maksavatko yrityk- set yliopiston logon käytöstä vaiko raporttiin kätketyistä mielipiteistä.
Entä miksi juuri Turun yliopiston kauppakorkean tutkimuspalvelut?
