Laulaja · DIGI

Laulaja.

—

^{Äiti, oletko valveilla? kysyi Kirsti, joka istui}

ikkunnn luona ja luki sanomalehteä.

Äiti kohottautui kyynäspäälleen ja nojautui Kirstiin päin paremmin kuullakseen.

—

^{Valveilla olen,} vastasi heikko ääni vuoteelta, perällä huonetta.

— ^Jaksatteko

kuulla? TäälläonAlbertin konsertista.

—

^Lue, hyvä lapsi, lue!

Kirsti luki ylistävän arvostelun eilispäivän konser- tista. Loistava _menestys. Yleisön mieltymys tavaton.

Myrskyiset hyvähuudot ja aploodit. Huonetäpösen täynnä.

Huomenna

—

^{siis tänä iltana, muistutti Kirsti, ja heitti}

Suomen osasto Lyypekin näyttelyssä.

r-€— Toimittajat: z£3->

JUHANI AHO.

^PEKKA

AHO.

UUSIKUVALEHTI N:o 18

178

silmäyksen äitiin päin,

—

saadaan vielä kuulla arvoisaa laulajaa taiteilijaseuran arpajaisissa, joissa hän hyväntah- toisestion luvannut myötä vaikuttaa. Sen jälkeen aikoo herra Ilopuro käydä muutamissa maaseutukaupungeissa antamassa konsertteja, ennenkuin jälleen matkustaa ulko- maille opintojaan jatkamaan. Lopulta lehti ennusti hänelle suurta tulevaisuutta ja toivoi, että hän maineensa kautta vielä tuottaisi isänmaallekin kunniaa.

—

^{Siinä nyt näet, Kirsti,} sanoi äiti vaipuen takaisin tyynylle. Eikö käynyt, niinkuin minä jo aikoja sittensa- noin.

Jotain

erinomaista hänestä piti tulla, sen hänestä jo kasvavanakin voi päättää. Ei hän ollut niinkuin muut pojat, ei ensinkään niinkuin muut.

—

^Ei, hän oli paljon rajumpi ja paljon laiskempi, hymyili Kirsti ja heitti sanomalehden kädestään pöydälle.

—

^{No niin,}

—

^{mitä sinä sanot}

—

laiskempi? Hän ei lukenut läksyjään.

—

Eikä tehnyt muutakaan. ^{Telmi vaan aamusta} iltaan ja keksi ^jos minkälaista kiusaa ja pahantekoa.

—

^{Sinä nyt et} hänessä milloinkaan nähnyt mitään hyvää.

—

^{Minua harmitti,}kun äiti ei milloinkaan hennonut rangaista, vaikka hän olisi ollut kuinka ilkeä.

—

Ehkä minä häntä hemmottelin liiaksi, niinhän sitä kaikki silloin sanoivat, myötteli äiti. Mutta miespä hänestä ^on tullut yhtäkaikki.

Ja

vielä vähän parempi muita, jatkoi hän ylpeällä mielihyvällä. Kuinka siinä oli- kaan lehdessä? Ettäkö tuottaisi kunniaa vielä isänmaal- lekin? Ajatteles Kirsti, Albert, ^tuo orpopoika raukka, jonka hyvän hyvyydestä otin luokseni, kun äitinsä kuoli ja jota sitten koetin hoitaa ja kasvattaa siksi kuin hän meistä erosi ja läksi teaatteriin. Odotas, kuinka monta vuotta siitä _nyt onkaan?

—

^Kahdeksan.

—

^{Niinpä niin,kahdeksan vuotta} siitä mahtaa olla Kyllä hän on oikea onnen lapsi, se täytyy sanoa.

Kirsti ei virkkanut mitään. Hän oli ottanut ompe- luksensa ja näytti kääntäneen koko huomionsa siihen.

Hetken vaiettua äiti taas jatkoi.

—

Emme ole nähneet häntä nyt pitkään aikaan.

Sitten kuin hän toissa kevännä ulkomaille läksi. Tuleeko hän meillä käymään ollenkaan?

—

Tuskin. Mitä hän nyt enääjoutaisi meitä ajatte- lemaan. Semmoinen _suuruus. Tietysti hänellä on muita parempia.

—

^Niin, kyllä kait hänellä on paljon ystäviä ja ihailijoita, sen hyvin arvaa, sanoi äiti, Kirstin katkeruu- desta sen ^enempää välittämättä.

Kirsti, vaikka muuten niin erinomaisen hyvä tyttö, oli aina sotajalalla, kun Albert tuli puheeksi. Siihen äiti jo entuudelta oli ^tottunut.

Keskustelu taukosi. Kirsti neuloi kiivaasti; pieni ryppy silmäkulmien välissä ^{osoitti,että} katkeruus vieläkin kalvoi hänen mieltään.

Alkoi jo hiukan hämärtää, kun ovelle kolkutettiin.

—

^{Varmaanlääkäri,} sanoi Kirsti ja riensi avaamaan.

—

^Ei

—

^{ei se} ollut hänen koputustaan, ehätti äiti ^sanomaan, kiinnittäen odottavan katseen oveen.

Samassa seisoikin huoneessa nuori, elokas, pulska mies,

—

joka hohti voimaa jaAlbert! huudahti terveyttä.äiti, koettaen taaskin

.

nostaa päätänsä tyynyltä. Tulitpa sinä kumminkin!

Hän ojensi kättään Albertille; hieno puna oli nous- sut hänen poskipäihinsä.

—

^Voi, kuinka hauskaa nähdä sinua!

—■

^{Oletteko sairaana, täti? En} tiennytkään, en ole siitä kuullut mitään. Keuhkotautiako? ^{Vai niin, sepä} ikävää.

Joko

^kauankin?

—

Kohta vuosi.

—

^Ooh

—

vai niin kauan. Mutta ehkäpä se me- nee ohitse vielä. Mitä lääkäri sanoo?

—

^{Ei mitään. Antaa rohtoja vaan.}

—

^{Kyllä te varmaan vieläparanette, jahkapääsette}

kesään, eikö niin? Mitä sinä arvelet, Kirsti?

—

^Kas,

mikä lehti sinulla on siellä? Onko se tämän päivän?

Oletko lukenut minun konsertistani? Se onnistui niin mainiosti. Kaikki sanomalehdet kiittävät kilvan, ja yleisö oli vallan hurmaantunut. Entä sitten vielä

—

^arvat-

kaapa, mistä nyt tulen? Näetteko, minähän olenfrakissa.

Vai luuletteko, että teitä varten pukeusin näin? Mitä?

Hän nauroi niin iloista, raikasta naurua, ettääidin täytyi siihen yhtyä ja väkisin meni Kirstinkin _suu vähän hymyyn.

—

^Niin, enhän minä toki

—

^mutta antakaapa kun kerron. Minä olen, tiedättekö, käynyt ylhäisten herrojen luona, senaattorien ja semmoisten. Rahaa tarvitaan, ra- haa, rahaa, ja aina vaan rahaa. Toivon tietysti valtio- apua.

Ja

he lupasivatkin kaikki, aivan varmasti. Kolme- tuhatta. Tänä vuonnakolmetuhatta ja ensivuonnakolme- tuhatta. Nätti summa, eikö niin? Konserteilla ansaitsen muutamia tuhansia lisää.

Jotain

kuusi tuhatta minulta menee vuodessa siellä ulkona vähintäin. Se täytyy mi- nun nyt laulaa kokoon itselleni.

Ja

sitten ulos taas, ulos maailmaan, Pariisiin,

_—

Mutta kyllä Italiaanse yhtäkaikki oli

—

ikävää, että te olette kipeänä, täti. Olisitte eilen tullut minua muuten kuulemaan, eikö niin?

Ja

^Kirsti

—

^{voi, kun en muista-}

nut lähettää sinulle vapaalippua.

—

^{Ooh, se} olisi ollut vallan liikaa huomaavaisuutta, virkkoi Kirsti hiukan ivallisesti.

—

^{Eikös mitä, eikös mitä, vakuutteli Albert, ve-}

täessään paperossikoteloa taskustaan. Sallitteko? Vai- vaakohan ^tätiä, jos poltan?

—

^{Ei, ei ollenkaan. Polta sinä vaan,} hyvä Albert.

—

^{Niin, mutta}

—

jos äitiä alkaa ryvittää?

—

^{Eikös mitä. Anna nyt}Albertin polttaa rauhassa.

Ja

ottaisit viinipullon esille, Kirsti, niin tarjoomme Alber- tille lasin. Meillä, näetkös, ^on hyvää viiniä, Madeiraa.

—

^Ohoo? Oikeinko Madeiraa?

— ^Jota

^{lääkäri on määrännyt äidille.}

Kirsti ei näyttänyt olevan vallan halukas sitä nou- tamaan. Äidin täytyi vielä kerran pyytää, ennenkuin hän toi pullon ja kaatoi Albertille lasiin ja sitten myöskin äidille.

—

^{Sepä on} tosiaan hyvää, sanoi Albert. Maljanne, täti. Sinä et juo, Kirsti?

—

^En.

—

^Kuulutko raittiusseuraan? ^{No, te} tulette hyvin toimeen, niinkuin näyttää? Tädillä on eläkerahansa

—

kuinka suuri se ^taas onkaan?

—

Kuusisataa.

—

^Niin,

kuusisataa!

^{Hyvä raha,} kun tulee noin vaan ilman mitään.

—

Kirsti siihen ansaitsee lisää, käsitöillä ja puh- taaksi kirjoittamalla

—

^nousee sekin noin kuuteensataan vuodessa.

—

^{Vai niin!} Yhteensä tuhatkaksisataa siis!

Ja

^se

teille riittää vallan hyvin, niin pienet, kun teillä ^on elä- mäntarpeet. Naiset ylipään tulevat vähällä toimeen.

—

^Kyllä

—

^kyllä se riittää, vakuutteli äiti, sillä hän pelkäsi ^että Albert mahdollisesti katsoisi velvollisuu- dekseen auttaa heitä jollakin tavoin.

Mielessään hän kumminkin ajatteli, ^ettäKirsti raukka sietäisi saada vähän helpotusta. Kovin hän oli rasittu- nut viime aikoina.

—

Kannattaapa panna hiukan ylellisyyksiinkin, hy- myili Albert, niinkö? Madeiraan ja ^sen semmoisiin. ^No,

täti, kippis!

—

Kippis, kippis!

—

^Äitikin hymyili iloisesti. Ei koko sairauden ai- kana muistanut Kirsti nähneensä häntä näin elpyneenä kuin nyt.

—

Kaada, Kirsti, Albertille toinen lasi.

—

Vieläkö toinenkin? kysyi Albert.

—

^Tietysti

—

Nro li UUSIKUVALEHTI ¹⁷⁹

Hän aikoi jatkaa, mutta ei voinut, yskä keskeytti.

—

^{Tupakan savu}

—

alkoi Kirsti syytöstään.

—

^Ei

—

^ei

^-

^{intti äiti,}rykimisten lomasta. Ei se

—

^ei

_—

^se_Ehkä^mitään._{on parasta}Anna Albertin_että panen pois? arveli Albertpolttaa

—

ja loi kysyvän katseen äitiin.

—

^{Se meni jo}

^—

^ohitse. Polta vaan! ^Polta, polta!

—

^No, koska täti niin tahtoo. Oikeastaan minun pitäisi heittääminä sitä koettanuttämä polttaminen vähemmälletehdäkin, se, näettekös,

—

voi vahin-^{ja olen} goittaa ääntä. Mutta vielähän teitä ryvittää. Jospa ^tämä kumminkin vaivaa, sanokaa suoraan.

—

^{Tietysti vaivaa, näkeehän sen,} sanoi Kirsti nyr- peä ti.

—

^Ei vaivaa, ei, ei. Ryvittäähän minua muutenkin.

Mitä sinä, Kirsti

—

—

Otetaan sitten vähän Madeiraa, se rauhoittaa, sanoi Albert ja kaatoi sekä tädin lasiin että omaansa.

—

^{Niin, otetaan} Madeiraa. Hyvä, että sattui meillä olemaan kotona, koska se sinulle maistuu.

—

^Tämä on erinomaista, vakuutteli Albert ja ku- lautti lasin puolilleen.

Äitikin maisteli, ja se todellakin näytti häntä rau- hoittavan. Levollisena hän nyt makasi siinä, pää tyy- nyllä, ja katseli hymyillen Albertia.

—

^Voi,kuinka olit hyvä, kun tulit meitä katsomaan.

Toit semmoista raitista elämää tullessasi. Tässä huo- neessa muuten aina on niin hiljaista ja kuollutta. Kirsti tuolla ikkunan luona työnsä ääressä, minä tällä vuoteella.

Joka

päivä samanlaista

—

^{aamusta iltaan,} ei milloinkaan mitään ^muutosta.

—

^{Äiti rakas,} elkää puhuko niin paljoa,se rasittaa, rukoili ^Kirsti huolestuneena, sillä äidin ääni kuului kovin heikolta ja vaivaantuneelta.

—

^{Ehkä on parasta, että minä lähen, sanoi Al-}

bert ja alkoi sammuttaa paperossiaan.

—

^{Ei, elä mene. Kirsti vaan suotta. Onhan mi-}

nulla aikaa sitten levätä.

—

^{Minäpä en} juuri joutaisi enää

—

^{hän katsoi}

kelloaan. Minunhan pitää laulaa vielä tänä iltana.

Ja

huomisaamuna lähden maaseudulle, täytyy vielä käydä muutamissa paikoissa jäähyväisillä.

—

^Voi, niinkö sinulla on kiire? Tämä käyntisi on kuin unennäköä.

—

^{Tärkein tapaus varmaankin tämäntalvenaikana,}

hymyili Kirsti.

Mutta hänen äänessään oli taaskin jonkun verran ivaa.

—

Niin, niin, myötteli äiti, vaikka hän kyllä ym- märsi Kirstin sisällisen ajatuksen. Minulle se tulee ole- maan virkistävänä muistona niin kauan kuin elän.

Albert taaskin vilkaisi kelloaan.

—

^{Aika kuluu, täytyy} kiirehtiä. Kiitosta nyt, täti.

Hän ryyppäsi lasinsa pohjaan ja tarttui hattuunsa.

Sanoi sitten jäähyväiset ja toivotti tädille terveyttä.

—

Tuletko yhtä reippaana ja iloisena ^takaisin, ky- syi täti, pidellen hänen kättään.

—

Tietysti, hän nauroi.

—

^Milloinka?

—

^{Vuoden päästä,} tai kahden.

—

^{Sinne on pitkä aika, huokasi täti, päästäen hä-}

nen kätensä irti.

—

Sanomalehdistä saatte aina lukea minusta sillä välin. Hyvästi, hyvää yötä.

—

Hyvästi, hyvästi.

Hän oli poissa. Huone jäi hiljaiseksi ja autioksi.

Elottomuus oli kahta vertaa tuntuvampi kuin ennen.

Äiti ryki yhtämittaa.

Kirsti antoi hänelle rohtoja ja teki tulenuuniin, että tupakan _savu menisi pois.

Sitten hän auttoi äitiä ^sohvalle, pöyhi sillä välin hänen tilaansa ja laitteli kaikki valmiiksi _yön varalle.

Opiumi teki vaikutuksensa. ^Äiti makasi _nyt hiljaa, silmät ummessa. Väsymyksestäkö, vai oliko mennyt unen hortoon? Sitä ei Kirsti tiennyt, mutta hiljan hiljaa hän astui takaisin tuolilleen ja otti ompeluksensa.

Lamppu paloi pöydällä hänen ^edessään, varjostin riippui äitiin päin. Työnsä ^äärestä Kirsti väliin tähysteli äitiä, joka makasi siellä liikkumattomana, äänettömänä, mutta niin pelottavan kalpeana.

Kirstin sydäntä kouristi pahasti. Noin heikon nä- köinen ei äiti ollut hänen mielestään milloinkaan ennen ollut.

—

Mutta kenties hän aamulla taas ^on entisellään, lohdutteli hänitseään, jahkahän saisi hyvin nukkua^yönsä.

Pari tuntia kului. Äiti nukkui yhä. Muutamia ker- toja hän oli rykinyt, ei kumminkaan siihen herännyt, tai

jos heräsi, vaipui hän heti takaisin _uneen.

Kirstikin rauhoittui. Hän kääri ^työnsäkokoon, sam- mutti lampun ja meni levolle.

Tuntui niin hyvälle oikaista väsyneitä jäseniään siellä lämpimän ^peitteen alla. Ei häntä vielä nukuttanut:

ajatukset lensivät, risteilivät sinne, tänne.

Jos ^voisimme muuttaa maalle äidin kanssa kesäksi

—

johonkin kuivaluontoiseen paikkaan, jossa olisi petäjä- metsää. Se olisi aivan välttämätöntä, sillä äidin voimat ovat menneet kovin alas nyt talven ajalla.

—

Eikä näytärohdoista olevan apua

—

^enemmänkuin

MadeirastakaanKuminan raikas

.. ^.

henki, tuo Albert. Ei hänelle voi olla vihainen, vaikka kyllä sietäisi. Niin naivin itsekäs ja muista väliäpitämätön. Äitirakastaa häntä kuin silmä- teräänsäKuinka hän oli voimakas ja terve!

. . . Ja

^{kuinka hän}

menestyi elämässäVaikka oli niin pahankurinen poikana, ettei olisi

.. ^.

luullut hänestä milloinkaan miestä tulevanKoulussa alennettu käytös, huomio välttävä,

. ^{. .}

keski- arvo neljäMinulla sitä vastoin aina parhaatMitäpä hyötyä minulla

.. ^.

nyt siitä? Voimatnumerotovat

. ^.

men-

.

neet,

^Jos

elämän halu poissaolisin ollut niinkuin Albert?

. . .

Lentänyt ulos maailmaan?

Ei,

—

kuka silloin olisi hoitanut äitiä? Parempi näin. Tuhatta vertaa parempi!

Niin kauan kuin äiti elää

-—

niin kauan kuin saan nähdä nuo lempeät, hienot kasvot joka hetki, ja saan puhella hänen kanssaan

—

tuumitella yhdessä kaikista asioista

—

^{voi, siinä on} jo kylläksi elämän onnea,

—

^en

kaipaa mitään^{Mutta jos}muuta^tämä

..

tauti veisi äidin hautaan —?

^.

Sitä ajatusta Kirsti aina koetti karkoittaa mielestään pois, mutta yhä uudelleen se tunkeutui sinne takaisin, varsinkin näin yön aikaan.

Ja

^{kun se} pääsi hänet val- taamaan, silloin pakeni uni kauas hänen silmistään.

Niinpä

-

nytkin. Tunnit vierivät; hän kuuli naapurin seinäkellon lyövän jo neljää.

Ja

^{yhä hän valvoi, yhä}

hän silmät levällään kaseli syvään pimeyteen.

Äiti oli nukkunut tänä yönä paremmin kuin ennen moneen aikaan. Kirsti tuon tuostakin kohotti päätään tyynyltä ja kuunteli hänen raskasta hengitystään. Mitä varten hän pelkäsi suotta? Ehkei ^tämä sairaus ollutkaan niin vaarallista. Moni oli keuhkotaudista parannut.

Kunhan _vaan pääsisivät kesään

. . .

Kirstin silmät painuivat kiinni. Hän meni vihdoin- kin uneen.

Yön valvomisesta lopen uupuneena hän nukkui niin sikeästi, ^{ettei kuullut,} kun äiti kohta sen ^jälkeen heräsi ja alkoi yskiä.

—

^Kirsti

...

^Kirsti, koetti äiti yskän lomasta saada äännetyksi.

Mutta Kirsti hengitti vaan syvään

—

^jamakasi liik- kumattomana.

N:o 18

UUSIKUVALEHTI 180

Lyypekin

näyttelystä.

N:o ^IB UUSIKUVALEHTI 181

Rukoileva. F. Erlichin taulun mukaan.

K:o 13 UUSI KUVALEHTI

182

Äidin yskä kiihtyi, voimat uupuivat, hän vajosi alas tyynylle. Silmät kääntyivät avuttomina Kirstin sänkyyn päin.

Silloin Kirsti äkkiä vavahti_unestaan ja hyppäsi ylös.

Ei tajunnut vielä mitään. Seisahtui vuoteensa ääreen ja hieroi silmiään. Päätä viepotti niin, ettäoli vähällä kaa- tua. Mutta nyt hän jo kuuli

—

Oli samassa täysin valveilla ja syöksi äidin sängyn luokse.

Äidin suusta pulppusi veri. Se valui punaisena tyynylle, lakanalle ja ylt'ympäri pitkin vuodetta.

—

^{Äiti, äiti}

^—!

Sammuva katse häntä enää kohtasi. Äiti suoristi itsensä, silmät painuivat umpeen. Veri taukosi vuota-

masta, kaikki oli hiljaa.

Kirsti hoipertui alas lattiaan sängyn viereen

. ^{. .}

Päivä valkeni. Kaduilla syntyi vilkas liike. Mat- kustajia ajoi kilvan asemalle.

Albert istui reen perässä laukku kainalossa. Kas- vot hehkuivat raikasta elämän halua.

Kirsti seisoi akkunassa, kalpeana, totisena. ^Albert hymyili hänelle ja heilautti lakkiaan ohi ajaessaan. Su- rullisella päännyökäyksellä Kirsti vastasi hänen terveh- dykseensä.

Kaksi miestä kantoi siinä mustaa ruumiskirstua.

Albert käänsi päänsä pois,

—

hän kammosi kaikkea, mikä muistutti kuolemaa ja katoovaisuutta.

Ajuri nykäsi ohjaksia. Hevonen vilisti eteenpäin.

Miehet kääntyivät kirstuineen portista sisään, mutta sitä ei Albert pannut merkille, silla hän oli jo ^ennättänyt ohitse huolettomana jatkaen matkaansa asemalle päin.

Minna Canth.

Vanhain egyptiläisten kirjallisuus.

Meillä on vaan mitättömiä paloja Egyptin kirjalli- suudesta. Varmaaon, että tuhansia teoksia faaraoinajoilta on joutunut hukkaan.

Ja

^{se, mikä on tallella,}kuuluu sisäl- tönsä puolesta pääasiallisesti hyvin ahtaaseen ajatuspiiriin,

nimittäin sihen, joka käsittää niin kutsutun „Tuonelan kir- jan", jonka tehtävänä oli olla vainajien oppaana niiden vaeltaessa toisessa maailmassa. Se mitäon jälellä_muusta kirjallisuudesta, on melkein pelkkää roskaa. Emmekäme suinkaan olisi oikeutetut siitä päättämään, minkälainen Egyptin ^{sivistys on} ollut, ^{ellei sen henkiset tuotteet olisi}

niin toistensa näkösiä, kuin hedelmät samassa puussa.

Ei yhtään kansaa ole, jolta maailma olisisaanut niin paljon uutta kuin egytiläisiltä. Taiteen ja tieteen useim- milla aloilla ovat he tehneet havainnoita jakeksinnöltä ja suuremmoinen ^{on se työ,} jonka he jokaista uutta valloi- tusta varten ovat suorittaneet. Ensimäinen yritys onnistui heille useimmissa tapauksissa,^mutta hyvän alun jatkuvassa kehittämisessä petti kumminkin sekä tahtoettäkyky. Niin pian kuin he olivat teknillisistä vaikeuksista selvinneet siksi, ^{että tuote} rupesi heitä miellyttämään, oli se ^tuote heidän mielestään ihan täydellinen

—

^{sentädenettä se oli}

paljon etevämpi, kuin mitä ympärillä asuvat kansat voivat valmistaa —: ja sen sijaan, että he olisivat koettaneet pyrkiä korkeammalle kannalle, pysytteleivät he taantumisen pelossa sillä kukkulalla, johonka he mielestään olivat kii- venneet.

Ensimäisistä kirjallisista ja taiteellisista tuotteistaan johtivat ^he lait, joita kaikkien seuraavien teosten täytyito- tella. Siitä syystä ^ovat ne kuvanveistokset ^ja maalaukset, runolliset ja oppineetteokset, ^jotkaovattehdyt aikaisimpien aikakausien mallikappaleinen ^mukaan, samannäköisiä kuin kopia on alkuperäiseen verrattuna. Tähän silmäänpistä- vään ominaisuuteen ei ollut aiheena yksistään taantumisen pelko, ^{mutta myöskin maan} omituinen luonto. Semmoisia säännöllisesti palaavia tapauksia, kuin Niilin tulva, sen nousu ja lasku,auringon tuleminen ja häviäminen samalla kohdalla Araapian ja Liibyan vuoria,myrskyn nouseminen,

joka kiidätti pursia vasten virtaa, ei satu missään muussa maailman paikassa. Ei mikään _{muu maa} voi siis yhtä suurella oikeudella kuin Egypti kutsua itseään„säännöllisen uudistumisen ja palautumisen maaksi."

—

;

Ihmekö sitten, ettei ole ainoatakaan historiallista tai uskonnollistakirjoitusta, ^ei yhtään hymniä, ei hautakirjoi- tusta taikka muuta kertomusta, ei edes tieteellistä teosta-

kaan, joka ^{ei matkisi} aikaisempaa ^teosta samalta alalta:

neovatniin toistensanäköisiä,^kuinmuumiot,palmut taikka haudat ovat keskenään.

Maan omituinen luonto on painauut kuvansa myös- kin egyptiläisten henkeen. Vielä myöhempinä aikoinakin,

jolloin korkeampi sivistys ja taide alkoi levitä maailmaan varsinkin Kreikanmaasta, sulkivat he maansatyystin näille

viesteille. Suurempi kuin heidän vastenmielisyytensä kaik- kea vierasta vastaan, oli pelko siitä, ^että heidän kansalli- nen omituisuutensa häviäisi,pelko, joka oli niin suuri, että papit, joiden tehtävänä oli pitää silmällä näitä seikkoja, nähtyään taiteen tai kirjallisuuden ^rupeevan poikkeemaan entisiltä laduilta kauvemmaksi kuin heidän mielestään oli sopivaa, suin päin syöksyivät vetämään syntisiä pois siltä tieltä, joka johtaa kadotukseen.

Sentähden voimme täydellä syyllä puhua yhdenmu- kaisesta, yksitoikkoisesta egyptiläisestä kirjallisuudesta, vaikka sen juuret ulottuvat enemmän kuin 4000 ^vuotta ajassa taaksepäin. Tuntija voi kyllä määrätä, milloin mi- kin yksityinen kirjallinen tuote on syntynyt, mutta maalli- kolle, joka kumminkin nyt voi tutustua kaikkiin Egyptin kirjallisiin peruihin täyskelpoisissa käännöksissä, ^{olisi yhtä} vaikeata erottaaeri kirjallisuusaikakausien tuotteita toisis- taan, kuin määrätä kuvanveistotaiteen teoksien ikää.

Tarkastaessamme Egyptin kirjallisuutta kokonaisuu- dessaan, huomaammekohta, että tuskin ainoatakaan hen- kistä elämän merkkiä on, josta ei olisi puhetta samassa teoksessa. Runoudessa, joka Egyptin samoin kuin kaik- kien muittenkin alkuperäisten kansojen kirjallisuudessa ^on

suorasanaista ^{vanhempi, on} kaikki runolajit edustettuna, paitsi draamallinen, koska nimittäin mitätöntä vuoropuhe- lua _emme draamaksi voi kutsua.

Tieteellinen kirjallisuus käsittää jumaluusopillisia, tähtitieteellisä, historiallisia, maantieteellisiä, lainopillisia, mittausopillisia, lääketieteellisiä, ^maagisia, astroloogisia (tähdistä ennustaminen) ja kronoloogisia aineita. Filoso- fiiaa sen varsinaisessa merkityksessä eivätegyptiläiset ^sitä vastoin tunteneet, he tutkistelivat sananlaskuviisautta, joka yhtä vähän ansaitsee filosofiian nimeä kuin heidän maa- giset tai jumaluusopilliset teoksensa.

Sen sijaan on suurinosa kirjallisuutta^{vississä, usein} sangen läheisessä yhteydessä uskonnon kanssa. Moneen peräti epäteoloogiseen tieteeseen pääsemme me perehty- mään ainoastaan jumaluusopillisten ^teosten kautta. Us- kontoon oli koko egyptiläisten elämä perustettu, ja heidän pantteonissaan (jumalien asunnossa)asui lukematon joukko jumalia, joista jokainen edusti jotakin luonnon ilmiötä tai jotakin tunnetta ihmissielussa.

Jokaisella

auringon tai kuun rataosalla, jokaisella vuoden ajalla, Niilin tulvalla ja sen semmoisilla tapauksilla oli oma edustajansa jumalien joukossa,vieläpä jokaisella päivän ^{tai yön}yksityisellä ^het- kellä, jokaisella vuoden kuukaudella oli oma haltijansa.

Kunegyptiläiset

—

kenties aikaisemmin kuin mikään muu kansa

—

otaksuivat, että tähtien kulku ja ihmiskoh- talo olivat yhteydessä keskenään, harjoittivat ^{tietäjättemp-} peleiden tähtitorneissa astrologiiaa. Siitä syystä oli heillä tuo tunnettu teksti tai oikeammin jonkinlainen ^allakka, jossa jokaisen eri päivän niineen on lisätty tiedonanto

Nro 1K UUSIKUVALEHTI 183

siitä, ^{onko se} onnellinen vai onneton ihmisille niistä _mer- keistä päättäen, joita oppineet ainoastaan ymmärsivät.

Tapaukset jumalien historiassa määräävät päivän omituiset ominaisuudettässä suhteessa.

l.iheisessä yhteydessä tämän uskonnon puolen kanssa on magiia (velhoustaito). Tosin ^{opettavat muutamat yksi-} tyiset kirjoitukset, että taikaileminen sen yleisessä merki- tyksessä on kauhea rikos. Mutta vaikka rakkauden nosto

lemmenjuomalla tai vihamiehen kosto loitsurunoilla oli rangaistuksen uhalla kielletty, oli jumalien palvelijoilla ei ainoastaan oikeus, mutta myöskin velvollisuus vaikuttaa jumaliin ja henkiolentoihin taian salaisilla voimilla. Sillä niiden täytyi totella, kun taikuri vaan tiesi ja käytti „oi- keata sanaa". Useista vanhoista pyramiidikirjoituksista näemme, että papit ^{luulivat omaavansa} vallan pakoittaa jumalia kuulemaan heidän rukouksiaan.

Ja

^„Tuonelan

kirjalla" ei ollut ainoastaan tarkotuksena opastaa vainajia manalan raajoilla, mutta myöskin johdattaa heidän mie-

leensä ne taikatemput ja syntysanat, jotka laukaisivat sol- muja, avasivat ovia ja lauhduttivat vihamieliset henget, ovien vartijat jamuut vaaralliset viranomaiset suopeiksi ja ystävällisiksi. Tärkein sääntö semmoisten rukousten ja loitsujen lausumisessa oli oikean äänen muistaminen, sa- noista ei niin paljoa välitetty.

Jos

^{vainaja oli „oikea pu-}

huja", voi hän ilmestyä tähän maailmaan missä muodossa vaan tahtoi, nauttia niitä iloja, joista hän eläessään oli pitänyt, ja lopuksi taivaaseen astumisensa jälkeen ^päästä jumalan hallitsijavaltaan ja kuolemattomuuteen osalliseksi.

Kuolemattomana voi hän auringon sädekylvyssä kellua sitten taivaan valtamerellä ja loistaa alla olevalle maail- malle. Siitä syystä piti säilyttää Ka, s. o. se ulkomuoto, jossa vainaja oli asunut eläessään, se päämäärä saavutet- tiin ruumiin palssamoimisessa asettamalla vainajan muo- tokuva kirstulle taikka pystyttämällämuistopatsas hautaan.

Nämä kuvat peittivät

Ka'an,

niinkuin iho peittää ruumiin.

Kaikkia näitäopettaameille»Tuonelan kirja". ^Tämä pyhä kirja sisältää pitkän sarjan kirjoituksia, joista van- himmat löydettiin pyramiidein sisältä, hakattuina vanhoihin kiviarkkuihin tai muutamien hautojen seiniin. Vasta ^myö- hemmin kirjoitettiin ^ne papyruslehdelle. Teos ei ole kos- kaan päässyt loppuun, eikä sillä siis ole mitään yleistä pätevää kanoonista muotoa. Siitä huolimatta saapi Tuo- nelan kirjasta jonkunlaisen käsityksen egyptiläisten juma- luus- ja kuolemattomuusopista, jota enemmän häiritsee liikanainen tietomäärä kuin puutteellisuus. Samoin kuin näet Egyptin eri osia hämmenti ja hajotti toisilleen usein vihamielinen nurkkapolitiikka, samoin oli maa uskonnolli- sessakin suhteessa eripurainen. Erityisten päätemppeleitten käsitykset ei ainoastaan jumalien olennosta, mutta myös- kin sielun kohtalosta toisessa maailmassa olivat keskenään kovasti ristiriidassa. Näitä eri oppeja on aivan mahdo- ton sovittaa kokonaiseksi eheäksi järjestelmäksi. ^Luonnol- lisesti muuttui ja vaihtui uskonnolliset totuudet siellävuo- situhansien kuluessa, vaikka egyptiläisten uskonnollinen maailman katsanto ei kasva kuin puu,jokaliittää vuosiren- kaan renkaan viereen, vaan niinkuin metsä, jossa puu kasvaa puun vieressä ja jossa suurten honkien välissä lainehtii laaja taimimeri. ^{Lisäksi on vielä yksi} seikka, joka tekee egyptiläisen uskonnon niin sekavaksi ja epä- selväksi, ja se on se vertauskuvallinen selitystapa, johon papisto on pukenut opinkappaleensa. Paitsi uskonnon siveysopillista puolta ja jumalaistaruja tapaamme meperin harvoja uskonkappaleita, joita ei vertauskuvat ja viittaukset olisi hämmentämässä, joiden täydellisen merkityksen ai- noastaan asianomaiset papit ovat tunteneet.

Siveyskäskyt sitävastoin esitetään hyvin selvästi.

~Tuonelan

kirjan" 125 luvussa luetellaan 42 suurinta syn- tiä, niiden joukossaon mainittuna useimmat kiellot Moo- seksen laissa. Myötäälleen uudistetut käskyt: sinun pitää ruokkia isoovata, juottaa janoovata, vaatettaa alastonta, rakastaa

lähimmäistä,

suojella leskiä ja kohdella heikkoa yhtä hellästi kuin mahtavaa, ovat sepitetyt niin yksinker- taiseen muotoon, että kaikki sen ymmärtävät.

Mutta uskonkappaleita ymmärsi kopian kirjoittaja tietysti hyvin harvoin, ^{ja usein on hän} koettanut saada ne vieläkin hämärämmiksi, kuin ne alkujaan olivatkaan, seikka, joka lainasi niille vieläkin kunnianarvoisemman leiman vississä piireissä. Meidän kieliopilliset ja sana- kirjalliset tietomme riittävät kyllä kääntämään nejotakuin- kin sattuvasti. Mutta kaikissa tapauksissa jääpi suuri osa arvoituksen alaiseksi. Me emmeymmärrä monia viittauksia.

Enimmin sekottaa kumminkin se

seikka,

^että eri pappis- kuntien ^erilaiset käsitykset seisovat niissä vierekkäin yhtä oikeutettuina, auktoriteetin arvoisina selityksinä. Tämä koskee yhtä hyvin oppia maailman synnystä, kuin juma- loista ja kuolemattomuudesta.

Meriemä Nu ^on, kuten kreikkalainen filosoofi Ta- leskin väittää, kaiken alku. Siinä liikkuu Zwwj-jumalien isää-luova voima. Tämän voiman ruvetessa ilmestymään, esiintyy Schu, ^liikkuva ilma, ja kohottaa meren ylös kor- keuteen. Hän tukee sitä sekä sen perustusta, joka muo- dostaa taivaan, käsivarsillaan, sillä välin kuin maa hänen jalkainsa juurella kohmettuu pyöreäksi liuskaksi. Taivas muuttuu kiinteäksi kuin metallinen kupulaki, jonka yläpuo- lella lainehtii se meri, jonka Schu nosti ylös korkeuteen.

Siltäon VWun ^muoto,jonka naispuolinen kylkikappalese on: maaemo

Queb

^{tulee sen} mieheksi.

Ja

nämä molem- mat koettavat aina ^saavuttaa toisensa

. . .

Toisten tekstien mukaan kannattaakiinteätä taivasta pylväät, jotka Horus ^on pojillaan, kuolonhengillä, pysty- tyttänyt maailman neljään päänurkkaan. Toisten ^mukaan pitelee taas taivaankantta vuoret, toisten mukaan on taas

Au muuttunut lehmäksi, jonka jalatovat taivaan pilareita jne. jne.

Jos

lähemmin käymme tarkastamaan ykstyisten jumalien persoonallisuuksia, niin

huomaamme,

^{ettei edes}

heidän sukulaissuhteensakaan ole varmat ja selvät: sama jumala sanotaan tässä toisenveljeksi ja ^{tuossa saman po-} jaksi. Eri temppeliseurakunnatovatnimittäneet etevimmän jumalansa tai jumalattarensa kaikkien muiden jumalien isäksi tai äidiksi.

Kuolemattomuusopissa hallitsee sama epävarmuus.

Vieläpä siinäkin ollaan eri mieltä, mikä osa ihmisestä tulee saavuttamaan uuden ja ijankaikkisen elämän. Ylei- nen ja ikivanha on usko ennen mainittuunArt'ahan,yksi- lön toisinnosmuotoon, jonka avulla ihmisen ulkomuoto säilytetään. Kansa, jonka ruhtinaat rakensivat pyramiidejä ja jonka varakkaammat porvarit eivät säästäneet mitään uhreja säilyttääkseen elävän muiston itsestään kaukaisim- piin aikoihin saakka, ei voinut olla saamatta uskoa sem- moisiin olentoihin. He eivät voineet sulattaa sitä ajatusta, että he sulautumallamiljooneihin muihin muuttuisivat ju- malaksi: Ka on kuolemattoman persoonallisuuden korkea tunnusmerkki.

Omituistaegyptiläisten kuolemattomuuden maailmassa on se kuiva porvarillinen käsitys, jokaheillä oli paratii- sista. Päätettyään kiertokulkunsa manalassa vartosi ku- ningas vuoroaan päästä yhdeksi aurinkojumalan Kaari kanssa, jonka poikana hän maanpäällä oli hallinnut Egyp- tiä. Hänen alamaisensa tyytyivät enimmäkseen siihen hy- vään, minkä Aalus'en viljavat vainiot voivat tarjota; ne iloitsivat rikkaasta sadosta, istuivat siimeksessä vilpoisen tuulenhengen suudellessa heidän kuumaa otsaansa, ka- lastelivat virroissa, jotka kihisivät kaloista,pelasivat lauta- peliä tai lukivat hauskaa kirjaa.

Ja

tämäkin vaatimaton kuolemattomuus oli_{vaan suotu} yhteiskunnan parempiosai- sille rikkaille ja sivistyneille. Sivistymättömien, „aisti-ih- misten" huolimattomat henget eivät voineet päästä osalli- siksi jumaluuteen. Väsyneille ja raskautetuille —ja niitä oli paljon Egyptissä

—

^{ei kuolematuottanut}mitään huojennusta.

Tämä armoton ja sydämmetön usko, jokariisti kan- san suurelta enemmistöltä elämän suloisimman toivon, selittää paraiten, ^miksi Egyptin halpa työmies niin kuu- meentapaisella innolla heittäytyi uuden kristinuskon hel- maan, jokarunsain määrin tarjosi

sitä,

jota pakanuus oli häneltä kieltänyt.

UUSIKUVALEHTI N:o ¹⁸ 184

Selitys.

Mestari: Hänet minä pidän lihavia vieraitanivarten.

Professori:

Kuinka voitte pitää tuommoista pitkä- kätistä apinaa? Sehän säikyttää kaikki vieraat luotanne!

Hiljaa, vanhusnäkeeunta!

Taljaa, vanhus näkee unta!

raijaa Vanhus arkussaan

Qinuu hymy huulillaan,

pikku ^{huolet elämän.,} jYlitä niistä hän!

kuusen ^{oksat taittakaa,} laadut niillä laittakaa

pehmoisiksi, ^ettei vaan.

Vanhus heräis unestaan.

Taljaa ^{arkku n.ostakaa,}

raijaa hautaan laskekaa,

Taatut ^{pois — — — — —}

— — — — — _{luokaa umpehen.} ^ja

^Varoen

Taljaa, vanhus näkee unta!

YrjöVeijola

Kuvain selityksiä.

Lyypekin näyttely.

Tämä saksalais-pohjoismainen näyttely on ^vetänyt siksi ^suurta huomiotapuoleensa täällämeilläkin,varsinkin kun siellä oli Suomenkin osasto, ettäolemme hankkineet kuvan tästä meidänosastostamme ja julkaisemmesen nyt etusivulla. Samalla olemme sen mukana tahtoneet julkaista jonkinlaisen kuvan näyttelystä yleensä ja^on sekuva tä- män n:ron 180 siv. Sen keskellä näkyytuo vanha kunnioi- tusta herättävä Lyypekin kaupunki, katsottuna näyttely- paikalta, kirkkoineenjatomineen. Alinna keskellä onportti- käytävä näyttelyyn, vanhan aikaiseen rakennustapaan teh- tynä; puoliympyrän portin päällä kaksipuolinen kotka levit- telee suuria siipiään ja molemmin puolin mahtavat tornit.

Alhaalla oikeallaon myös vanhan aikaiseen tapaan raken- nettuniirnbergiläinen ravintola, jokaonomituisintämän näyt- telyn monista virvoituspaikoista ja on sen yläosastossa

hauska lepuuttaa jalkaansa ja katsella ympärilleen. Muut rakennukset ovatkin tuohon kevyeen pohjoismaiseen puu- rakennustapaan tehdyt,kuten alinna vasemmallaolevapää- ravintola. jonkakorkeasta huipusta on mitäkirjavinnäkö-

ala.

—

Ylinnä keskessä onpäähalli, johon kolmasosanäyt-

telyn esineistä on sijoitettu. Täiillä samalla myydään ylei- sölle^tavaroita,jotenseonmuodostunutmitävilkkaimmaksi kauppapaikaksi. Siitä vasemmalla näkyy konehalli, jossa saapi kuvan höyryn ja sähkön taistelusta nyky aikana. Oi- kealla^on taas toinen suuri laitos, merihalli,jossa majakka-

tornikohoo ylinnä ^jalevittää valoapimeän aikana ympäri koko näyttelypaikan. Meriosasto ^onkin mitä enin huomat- tava, kun siinä saadaan nähdä saksalaisen sotalaivaston pikainen kehitys nykyaikaan, ^samalla kun voidaan^verrata sotalaivastoa rauhalliseen kauppalaivastoon, joka onhäm- mästyttävänpitkälle ehtinyt pelastusneuvoineen ym.

Suomalainen osasto ^on saanut sijansa päähallissa ja olemme tästä pienestä, mutta kuitenkin paljon ^kiitetystä osastosta onnistuneet saamaan erittäinselvän kuvan lyy- pekkiläisen valokuvan mukaan. Ensinnä siinä komeilee Suomen puuhiomoyhdistyksen maja Viipurista, sangenomi- tuinen rakenne pyöreistä ^pulikoista koottuine nurkkineen.

Majan sisällä^onTilemannin kivi- ja kuvapainon näytteitä, joista heti pistää silmään paksu teos, se on ~Suomi ^19:llä vuosisadalla" kuudella kielellä. Mutta hetivetäävalkoinen purje silmät toisaalle. Turun veneveistämön tavaroitane

ovat nuo purje-, soutu- ja palkoveneet, jotka somassaryh- mässä soutelevatkovilla, keinotekoisilla aalloillaan. Puu- tavaraosastoon kuuluu ^vielä yksi meidän alkuperäisimmiä venelajejamme, nim. Pohjolainen tervavene täydessä las- tissa perämiehineen ja soutajilleen, joka onasetettu ulos päähallin ulkopuolelle. Se on vetänytpaljon ihmettelijöitä puoleensa, ja tulee siitä kuunia Oulun tervaporvareille.

Puutavaraosasto onkin täydellisimmin edustettuna, lähtien itse puunäytteistä,^veisto- ja leikkausteoksista aina puunes- teisiin: ^tervaan, tärpättiin japuuhappoon ^asti.

—

^{Sitä vas-}

toin eivät muut teollisuuden ja elinkeinon haarat ole niiii hyvin edustetut. Eipäitse Suomen ^voita,jokaon niin tär- keä vientitavarameillä,ole paljo ollenkaan näkyvissä. Sii- hen kai vaikuttaa, ^ettei meitä nyky aikana ^enää haluta Saksan voimarkkinoille, ⁿⁱⁱⁿkuin ennen.

—

Juomatavarat vaativatjotenkin suurtahuomaavaisuuttaosakseen,vaikkei niitä kuvassamme^kuonnunäkymään. Vaatetavaraa^voimme, vähän nähdä katossa riippuvina pitkinä kankaina. Kun vielä mainitsemme Helsingin höyryleipomon sievän kaapin, joka kuvassamme näkyy oikealla reikäleipineen, olemme lyhyesti tehneetselkoakuvamme sisällöstä. Paljon siinäontietysti jäänyt silmältämme syrjään, vaan eihän yhdessä kuvassa

olekaan mahdollista nähdä näyttelynkaikkia puolia.

Hyväsyy. Tuomari: Miksi olette tehneet vääriärahoja?

Syytetty: Siksi kun oikeita nähtävästion^liijan vähän.

Surullista. Vaimolle tuodaansurusanoma, ettähänen miehensä _onkuollut halvaukseen.

„Hyvä JumalaI" huudahtaa hän käsiään väännellen.

„Ja uudelta vuodelta hän olisi saanut palkan korotusta!"

Sisältö

miv««.>Iv«t»,

—

Itukoilev», I', DlUokiu toulun mukaan.

—

^{selity». I,i-}

Killistä kuvaa..

X i olt uk5In: 1Ii,>i>» (!»iit!!,

—

^VlMlinw s^i>ti>»I«ten

—

v,l!!>!II«IlLKoeunt»,,!»!!0, VHä

—

^Xuvoiu

»<>!!tv!l«I!i,

—

Kilikö»»!!»!».

I.I!t«IoIiti 5l«iiNlilii«niitavolitl, Xuvllii»It»Ii»!»l»e«t!>,K»U8«» elk- ,HUK,M lo,,,,»),

—

I.l>«kui>i!i>,

—

XillkelllllLi».

—

IIMUIINK5M,

Xnvin,: o«ll8to I.>'vi>ekln uiivtte!v««ii,

—

^{I^z-pskln}

Kuopiossa, KuopionUudessakirjapainossa, 1895.

Rantavahti.

Kulaus Italialaisesta

^kansan

elämästä.

Suomennos U. Kuvalehdelle.

(Jatkoa!7^n:roon.)

Benedetto etsi laatikon alta kynttilän ^pätkän, jonka vieraanvaraisesi sytytti ja pystytti kirstun päälle. Siinä oli siis pöytä, mutta tuolia ei ollut. Niina heittäytyi nau-

raen ratisevan olkisäkin päälle istumaan ja nuori sotilas hänen viereensä.

Benedetto katseli rohkeasti kynttilän vaaleassa va- lossa vierustoverinsa kauniita kasvoja.

Tyttö tunsi punastuvansa. Varmaankin huomaisi Benedetto, ettei hänellä ollut hopeaneuloja, eikä punaista nauhaa. Olihan hän koettanut niiden puutetta korvata.

Äidiltä oli ottanut, tämän tietämättä, isän antaman hää- lahjan,Venetialaiset kultaketjut ja kääräissyt ^nekaulaansa.

Sitten oli vielä pannut avorintaisen liivin, niin että kulta- risti riippui täyteläisellä rinnalla, hartioilleen oli sitaissut kirjavan silkkihuivin ja korvissa riippui paksut, suuret kultarenkaat. Nekin olivat äidin omaisuutta, sillä Niinalla ei vielä ollut omia koristeita, vaikka olikin paljon ihai- lijoita. Peili tosin oli kertonut turhamaiselle tytölle, että hän oli kaunis ilman koristeitakin, mutta tykyttävin sydämmin odotti hän nyt, ^että Benedetto kysyisi hänen tavallisia koristeitaan. Vaan Benedetto ei muuta nähnyt, kuin harvinaisen vieraansa armaat kasvot. Tyttökin puo- lestaan tarkasteli rantavahdin tuulessa ja ilmassa ahavoi- tuneita kasvoja. Hänellä oli kovat, ylpeät piirteet, aivan toisenmoiset kuin veltostuneemmilla ranta-asujamilla. Var- talonsa oli laiha ja jäntevä ja pää niin luonnettailmaiseva, että semmoista harvoin näki: jyrkästi kaareva nenä,päät- täväiset huulet ja pari lämmintä, uskollista,_tummaasilmää, jotka kotona kyllä olivat katsoneet uljaasti ^maailmaan, vaan vieraalla maalla oli niihin tullut kaipaava, surumie- linen ilme.

Niina oli koko ajan kantanut käsivarrellaan suurta kääröä. Nyt istuessaan ^{otti hän sen} ympäriltä paperin pois ja nauraen asetti hän laatikolle putelin, jonkakylkeä komisti hieno leima.

Sotilas ällistyi.

„Kapteeni antoi minulle lähtiessä makeisia jatämän pullon Maisalaa," valehteli Niina levollisena. „Toinsen

mukanani tänne, että tekin saisitte sitä maistaa."

Benedetto punastui. Hänestä tuntui niin hyvältä, että tyttö oli ^häntä muistanut, mutta kieltääntyi kummin- kin ottamasta tarjousta vastaan.

„Minäpä tahdon että juotte," sanoi tyttö, otti pul- lon käteensä ja veti valkeilla hampaillaan korkin sen suulta. Sitten otti hän siitä itse aimo kulauksen ja ojensi putelin hymyillen miehelle. Benedetto epäröi. Hän oli liian ylpeä ottaakseen mitään lahjaksi vieraalta tytöltä.

Mutta Niina pyysi niin sydämmellisesti, että hän vihdoin myöntyi ja veti putelin huulilleen. Hän ei ollut viiniin tottunut ja se virtasi kuin tuli hänen suonissaan.

Niina jutteli hupaisesti ja aina väliin -joivat he mo- lemmat imelätä viiniä, joka lämmitti niin omituisesti.

Ulkona oli ihana, lämpöinen yö. Ei tuulen hen- käystäkään merellä, joka mustana ja synkkänä le- päsi tähtitaivaan alla. Niinan veli oli ollut oikeassa: oli pimeä yö, ihan kuin luotu pimeyden töille.

Mitäenemmän nuo nuoret ihmiset joivat sicilialais- ten rypäleitten jaloa nestettä, sitä nopeammin kiersi veri heidän suonissaan ja sitä iloisemmiksi ja vapaammiksi he tulivat. Yksin vakava Benedettokin unohti hetkellisesti koti-ikävänsä, vaan ei kumminkaan tointansa. Siinä oli Niina erehtynyt. Äkkiä katsoi hän kelloonsa, se oli kohta puoli yksitoista,

—

siis täperin aika mennä rannalle ta- paamaan toveria. Hän nousilähteäksensä, muttasilmissänsä säkenöi. Hän haparoi tukea ja kätensä putosi tytön pal- jaalle olkapäälle, jolta huivi oli luiskahtanut alas. Niinas- takin tuntui omituiselta. Näytti kuin olisi kojun pimeissä nurkissa tanssinut tuhansia tähtösiä ja lyijyn raskaana painosti hänen jäseniään ahtaan tuvan tukehuttava ilma

ja nauttimansa viini. Ei hänkään tiennyt enää paljo mitä teki.

Hän tarttui molemmin käsin mieheen.

„Elä mene pois, Benedetto," kuiskasi hän tulisesti.

Benedetto koetti päästä vapaaksi, epäröiden mitä tehdä. Huumaantuneissa aivoissaan oli epämääräinen tunne, että hänen täytyi mennä, että velvollisuus kutsui.

Mutta toiselta puolen veti häntä vastustamattomasti vasta herännyt intohimo kauniiseentyttöön, jolla oli ^nuoihanat, loistavat silmät. Kätensä alla tunsi hän lämpimän, ^pyö- reän olkapään. Häntä vapisutti. Viini oli vienyt häneltä viimeisenkin tahdon voiman ja jalat kieltäytyivät teke- mästä palvelustaan. Hän tarttui vasemmalla kädellään otsaansa, mutta hoipertui samassa ja putosi takasin vuo- teelle.

Niina, joka tuskin saattoi enää jäseniään hallita, tarttui uudestaan puteliin.

„Juo ^pois vielä," sanoi hän, „se maistuu niin hy- välle."

Sillä aikaa kulki hänen toverinsa määrä-ajalla pit- kin rantaa pimeässä yössä ja tähysteli sekä oikeaan,että vasempaan. Kummallista! Benedettoa ei näkynyt mis- sään. Hän, joka aina oli ollut niin säntillinen, oli nyt poissa.

Päätään pudistaen asteli hän etemmäksi kuin ^vel- vollisuutensa olisi ollut. Kenties oli toveri myöhästynyt.

Hän käveli yhä edelleen ja katseli.

Samassa kuuli hän syrjästä mereltä päin loisketta.

Semmoista ei levoton laine voinut synnyttää. Oli aivan kuin olisi joku uinut tuolla ulkona pimeässä yössä. So- tilas kyyristyi ^ja kuunteli. Hän ei ollut erehtynyt: siellä uiskenteli jokin tumma esine. Se lähestyi matalaa ran- taa. Hitaasti ja varovaisesti ryömi se yhä lähemmäksi,

UUSIKUVALEHTI, LIITE N:o ¹⁸ 186

työntäen edessään jotain toista esinettä. Nyt se nousi ylös. Se oli mies,

—

vahti-sotamies saattoi pimeästä huolimatta eroittaa sen ulkopiirteet. Täytyihän Benedet- ton olla jossain lähellä. Hän otti pillinsä ja puhalsi sii- hen kimakan vihellyksen, joka sai rajun Beppon sydam- men pelosta jähmettymään. Niina oli siis hänet halpa- maisesti pettänyt, ei auttanut muu kuin livistää tiehensä.

Hän viskasi ankkurin menemään ja läksi juoksemaan pit- kin tasaista rantaa ja sotamies hänen perässään.

Juuri

kun vahti aikoi lähettää_pyssystään laukauksen pakene- van jälkeen, kompastui hän kuivaan oksaan ja kaatui pit- källe pituuttaan. Vielä kaatuissaan vihelsi hän voimansa takaa pitkään jakimakasti, _mutta Beppo näytti pääsevän häneltä karkuun. Kiroten nousi vahti ylös ja juoksi sitä suuntaa, jonne oli nähnyt miehen häviävän. Hiki valui virtana hänen otsaltaan, joka askeleella upposi hän nilk- kaa myöten hienoon rantahiekkaan ja yhtämittaa hän vaan vihelsi. Vihdoinkin kuului vastaus, lähinnä seuraa-

van toverin ääni huusi:

„Hän ^{on täällä,} juoksi melkeinsuoraa päätäsyliini.

Hyvällä hän ei tahtonut antautua, mutta pyssymmeopet- tivat häntä tottelemaan."

Samassa näkyi lyhdyn punertavassa valossa Beppo synkän näköisenä, puoli pukeissaan ja likomärkänä. Kaksi vahtisotamiestä talutti häntä molemmin puolin. Kaikkiin kysymyksiin, jotka hänelle tehtiin, vastasi hän ainoastaan,

että oli tahtonut kylpeä.

„Kylpeä?" nauroi sotilas, joka hänet ensin oli huo- mannut. „Entäs mytty, jota kannoit. Mennäänpäs ha- kemaan sekin ja viedään mukanamme."

Iloisestinauraen ja jutellen menivät sotilaat, vieden Beppoa keskessään, takaisin rannalle. Helposti' löysivät he sieltä ankkurin, joka vielä oli puoleksi vedessä. Sen otti yksi miehistä ja niin he vaelsivat keskellä pimeätä yötä San Nicoletton linnoitukselle, jossa Beppo vietiin vahdissa olevan upseerin eteen. Rohkeasti toisti hän kertomuksensa öisestä kylpyretkestä.

„Sinä aijoit kavaltaa tullia, vaan jouduit kiinni. Siitä saatpariksi kuukautta ajattelemisen aihetta linnan muurien sisässä," sanoi upseeri ankarasti. „Mars, viekää hänet pois!"

Ja

Beppo vietiin huomisaamuun asti kasarmiin lukkojen ja salpojen taakse.

Hänen mielessään pyöri ^vaan Niina ja hopeaneulat.

Vihasta vavisten ja kostoa miettien otaksui hän, että oli ihanan; armaansa menettänyt. Kun sitten sellin raskas ovi paiskattiin kiinni, vaipui poika parka epätoivoissaan homehtuneelle olkitilalle ja itki katkerasti.

„01ikoBenedettokin kanssanne?" kysyi upseeri so- tilailta sen jälkeen, kun Beppo oli viety pois. Bernardo näytti ällistyneeltä.

„Sehän se juuri on kummallista," sanoi hän. „Tä-

nään ensi kerran Benedetto ei ollut määräpaikassa. Me- nin vielä kappaleen matkaa häntä vastaan, aina parin sadan askeleen päähän hänen kojustaan ^ja siinä juuri tuli poika uidenrantaa kohden."

Upseeri pudisti ihmetellen päätään. „Sitä en ym- märrä. Vuorelaisemmehan _on muuten niin erittäin valpas.

Kunhan ei olisi hänelle _vaan mitään tapahtunut. Kenties oli kavaltajia useampia ja joku heistä on iskenyt hänet kuoliaaksi. Se olisi ikävätä. Kun menette, niin käykääpä hänen kojullansa katsomassa." Upseeri katsoi kelloonsa.

Puuhatessa ja kuulustelun pitämisessä oli yö melkein ku- lunut, kello kävi jo kolmatta. „Odottakaas," sanoi up- seeri, joka piti paljonBenedettosta, „minä tulen mukaan."

Itaaliassa vallitsee melkein toverillinen suhde upsee- rin ja raa'an sotamiehen välillä,jommoista ei ole missään

muussa valtiossa. Marssiessa ja harjoituksissa nähdään molempien usein puhelevan keskenänsä, eikä kuri siitä ensinkään kärsi.

Aamun sarastaessaastuivat neljä miestäpolkua, joka kulkee Liido-saaren halki. Ensin sivuuttivat he yksinäisen pihamaan, jossa ainoastaan kukot lauloivat. Sitten kulki tie huviloitten ohi, joissa kylpyvieraat nukkuivat vielä

makeinta untaan ja vihdoin kylpylaitoksen ohi,jonka kor- keita paaluja nousuveden aallot hyrskyen huuhtoivat.

Vaalean punaisena rusotti jo taivaan ranta. Täh- tein valo kävi yhä valjummaksi ja pian ne sammuivat aivan tykkenään. Korkea rantaruoho oli kasteesta mär- kää ja kosteana puhalsi aamutuuli aavan meren yli.

Rantavahdin maissiruohoilla katettu koju lepäsi hil- jaisena ja rauhallisena hiekkakumpujen keskessä. Se näytti autiolta ja hylätyltä.

„Hohoi, Benedetto!" huusi nuori upseeri. Äänensä kaikui kamalan kovalta luonnon hiljaisuudessa.

Benedetto nukkui kojussaan kuin kuollut illallisen humalan jälkeen. Kumminkin kuuli hän huudon ^jaryn- täsi unipäissään, silmät turvoksissa ovesta ulos. Sydäm- mensä melkein seisahtui, hän hoiperteli, kuin olisi ollut vieläkin humalassa ja raskaasti nojaten kojun seinään tuijotti hän sanatonna lähestyvää päällikköään ja toverei- taan. Hänet valtasi hirmuinen, _sanomaton kauhistus.

Mitä oli tapahtunut? Hän oli unohtanut velvollisuutensa, rikkonut uskollisuuden valansa ja tehnyt ^sen palvelus-

aikansa kahdennellatoista hetkellä

Vielä oli päänsä sumuinen nauttimastansa viinistä ja hiljan heränneestä intohimosta. Hän ei voinut vielä oikein järjellisesti ajatella, mutta häntä aavisti, ettäjotain raskasta, jotain kauheata lähestyi.

Upseeri hyppäsi kevyesti hietakummun yli, johon vajoaa syvään. Nyt seisoi hän sotilaan edessä, jota kat- seli enemmän ihmetellen, kuin rankaisevasti. ^Silmäyk-

sensä kiiti sitten avonaisesta ovestamökin sisustaan. Sil- loin juuri kohosi veden kalvosta auringon kehän yli- mäinen reuna ja lennätti tulinuoliaan joka taholle. Yksi päivän ensi säteistä lävisti kojunkin pimeyden ja silloin näki päällikkö, miksi sotilas oli velvollisuutensa unohta- nut. Laatikon päällä seisoi tyhjä pullo ja karkealla olki- vuoteella makasi syvässä unessa kaunis tyttö, jonka pal- jasta rintaa mustat, sotkeutuneet hius-suortuvat puoleksi verhosivat.

Nuori upseeri peräytyi askeleen. Hänen kävi sääli poikaa, joka aina oli ollut niin siivo. Mutta hän ei voi- nut jättää rankaisematta.

„Minun käy sinua sääli, Benedetto," sanoi hän sur- kuttelevalla äänellä.

Bernardo oli myös tullut lähemmäksi. Hänkin näki Niinan ja säikähti, kun tunsi tytön.

„Sehän on Beppon morsian," sanoi hän. nSaman Beppon, jonka äsken otimme kiinni. Oletpa, Benedetto parka, antanut itseäsi pahasti petkuttaa."

Benedetto kalpeni. Nyt oli päänsä aivan selvä, mutta hän hoiperteli kumminkin.

Päällikkö kääntyi puoleksi pois sanoessaan anka- ralla äänellä: „Anna pyssy toverillesi ja lähde mukaan.

Minun käy sinua sääli, sillä olisithan tänään päässyt va- paaksi. Mutta _nyt tulet sotaoikeuden eteen, enkä luule, että rangaistuksesi tuleetässätapauksessa olemaan helppo."

Poika kävi valkeaksi kuin palttina ja vavistus kävi läpi hänen jäntevän ruumiinsa. Hän painoi ^päänsä alas ja silmänsä kävivät sameiksi. Mutta sisäisen silmänsä edessä näki hän vanhanäidin, rakkaat vuoret ja tytön,jota oli aikonut kosia, siirtyvän äärettömään kaukaisuuteen.

Nyt oli kaikki, kaikki lopussa. Ei milloinkaan ^{enää saat-} taisi hän nostaa ylpeänä päätään pystyyn. Hän oli rik- konut valansa, unohtanut velvollisuutensa, ja tieto rikok- sestaan painoi kuin vuori hänen ylpeätä,rehellistäjsydän-

tänsä.

Nyt avasi hän silmänsä selki selälleen. Hän katsoi ikävöivällä mielellä punaiselta hohtavaa ^aurinkoa, joka vastikään oli noussut täydessä loistossaan ylös suolaisista laineista. Tumman sinisellä merellä oli vielä hienoaruu- sunpunaista _usvaa ja hiljaa kohisten löivät laineet hiek- kaa vasten.

„Anna ^ase pois," toisti upseeri, joka mahtoi aavis- taa pojan ajatuksen juoksun.

Toverit katsoivat säälien häneen.