Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä näkymä

AIKUISKASVATUS 3/2000

251

Verkkopohjaisten oppi- misympäristöjen hyödyntämi- nen aikuiskoulutuksessa on ajankohtainen ja valitettavan vähän suomenkielisessä kirjal- lisuudessa käsitelty aihe.

Verkkopohjaisten oppimis- ympäristöjen kehittyminen on ollut erittäin nopeaa. Esi- merkiksi yliopistoissa toteu- tettujen verkko-oppimisym- päristökehittämishankkeiden ideoita on tuotteistettu, yhti- öitetty ja ryhdytty markkinoi- maan etäopetuspalveluina¹. Useat yritykset ovat luoneet verkkopohjaisia oppimisym- päristöjä sekä oman koulutus- palvelun että ulkopuolisten Matikainen, J. & Man- ninen, J. (toim.) (2000).

Aikuiskoulutus verkos- sa: Verkkopohjaisten o p p i m i s y m p ä r i s t ö j e n teoriaa ja käytäntöä.

Tampere: Helsingin yli- opiston Lahden tutki- mus- ja koulutuskes- k u s .

organisaatioiden sisäisen kou- lutuksen toteuttamiseen.

Verkkopohjaisten oppimis- ympäristöjen laaja-alainen käyttöönotto ja hyödyntämi- nen on nyt murrosvaiheessa.

Varhaisten kokemusten rapor- tointi on olennaista uuden digitaalisen oppimiskulttuu- rin ja -teollisuuden arvioin- nissa ja mahdollisessa hyödyn- tämisessä yritysten ja organi- saatioiden koulutustehtävissä.

Matikaisen ja Mannisen toimittama teos Aikuiskoulu- tus verkossa on ottanut haas- tavan tehtävän yhdistää ai- kuiskoulutuksen teoriaa ja käytäntöjä uudella verkko- pohjaisten oppimisympäristö- jen oppimiskulttuurin ja –teol- lisuuden raja-alueella.

Kirjan ensimmäinen jakso, “Verkkopohjaiset oppi- misympäristöt – taustoja ja lähtökohtia”, tarkastelee etä- opetuksen ja verkkopohjais- ten oppimisympäristöjen ke-

hittymistä sekä käytännöllisel- tä että teoreettiselta näkökan- nalta. Immonen luo katsauksen etäopetuksen historiaan ja ke- hitykseen. Etäopetuksella on ollut eri kehitysvaiheita, jois- sa oppimis- ja opetustoimin- nan järjestäminen on toteutu- nut mm. kirjeitse, median vä- lityksellä, telematiikan (tieto- liikenne, videoneuvottelut jne.) välityksellä tai verkko- pohjaisissa oppimisympäris- töissä. Immonen tuo keskus- teluun myös omat näkökul- mansa etäopetuksen tulevai- suudesta, josta tosin osa on jo toteutunut tai toteutumassa.

Vuorovaikutteisten oppimis- ympäristöjen (ks. esimerkiksi Jonassen & Land, 2000) tut- kimus ja kehittäminen näyt- täytyvät mm. verkkopohjais- ten oppimisympäristöjen toi- minnallisena monipuolistu- misena, opettajien ja oppijoi- den uusien roolien kehitty- misenä ja uusien vuorovaiku- tuksen välineiden integroitu- misena. Immosen näkökulmat

Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen

teoriaa ja käytäntöä

252

tävät jatkokysymyksiä, esimer- kiksi tasa-arvosta verkko-op- pimisympäristöissä ja koulu- tuksen globalisoitumisen ja koulutusorganisaatiomuutok- sen näkymistä. Manninen esittelee aikuisdidaktisen nä- kökulman aikuiskoulutuskäy- täntöjen kehityslinjoista op- pimisympäristöajattelun ke- hittymiseen. Mannisen kuvaus oppimisympäristön osateki- jöiden suljettu-avoin -ulottu- vuudesta herättää pohtimaan, miten ulottuvuus käyttäytyy, kun oppimisympäristöä tar- kastellaan erityisesti oppimi- sen (vrt. pedagogiset dimen- siot, Reeves 1994) tai ope- tuksen näkökulmasta tai kun yhdessä verkko-oppimisym- päristössä on toteutettu useita eri aikuisdidaktisia lähesty- mistapoja (ks. esim. taulukko 1 sivu 75) . Matikainen ku- vaa kappaleessaan sosiaalipsy- kologisen ulottuvuutta tieto- verkkojen käytössä eli miten voidaan hahmottaa ajan, tilan tai yhteiskunnallisen konteks- tin kokeminen, asennoitumi- nen tai vuorovaikutus verk- kopohjaisissa oppimisympä- ristöissä.

“Oppiminen, opetus ja ohjaus verkkopohjaisissa ympäristöissä”on kirjan kes- keinen jakso. Siinä kuvataan monipuolisesti verkkopohjai- sen oppimisympäristön ai- kuisdidaktisia lähestymistapo- ja (Manninen ja Pesonen), hypermedian (Pesonen ) ja erilaisten vuorovaikutuksen muotojen (Manninen ja Nev- gi) käyttämistä oppimisympä- ristössä ja oppimisympäristöä itseohjautuvan ja yhteistoi- minnallisen oppimisen (Man- nisenmäki) ja ohjauksen väli- neenä (Pilli-Sihvola).

Mannisen & Pesosen ja Pesosen kappaleet tarkaste- livat jäsentyneesti esittämiään aiheita ja toisaalta ne myös herättivät pohtimaan kahta kysymystä. Ensimmäinen niis- tä on tieto- ja viestintäteknii- kan (ICT) opetuskäytön to- teutuksen ekletismin haaste.

ICT:n opetuskäytön laajalle alueelle on ollut ominaista hyödyntää kulloinkin kehitty- nyttä teknologiaa ja oppimis- teoreettisia malleja. Sekä etä- opetuksen että tietokone- avusteisen opetuksen alueella kehitys on edennyt vaihee- seen, jossa kummankin tradi- tion mukaisia toimintoja voi- daan joustavasti integroida sa- maan oppimisympäristöön.

Onko edessä ICT:n erilaisten toteutusmuotojen ekletismin aika, jolloin perinteiset tavat jäsentää oppimista, opetusta ja opiskelua eivät enää kuvaa riittävän tarkasti oppimista uusissa oppimisympäristöissä (ks. esim. Salomon et al, 1991)? Toinen kirjan herättä- mä kysymys on ICT:n opetus- käytön tutkimuksen ekletis- min haaste. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen kehittä- misessä on hyödynnetty ja voidaan mielekkäästi hyödyn- tää useiden eri tutkimustradi- tioiden tutkimuksia, mikä toisaalta voi aiheuttaa myös yhteensoveltumattomuutta.

Esimerkiksi hypertekstiä on tutkittu tiedonhallinnan (Ak- scyn, McCracken, & Yoder 1988), kirjoittamisen (Bolter 1991), argumentoinnin (Conklin & Begemann 1988), oppimisen (Balcytiene 1996;

Rouet & Levonen 1996; Rouet, Levonen, Dillon, & Spiro 1996) välineenä. Yhdistävänä tekijänä on hyperteksti, vaik- ka ne on suoritettu usealla eri tieteenalalla ja käyttämällä useita eri menetelmiä.

“Verkkopohjaisen

oppimisympäristön ja verkko- kurssin rakentaminen” on kir- jan toinen keskeinen osa. Se tarkastelee, miten verkkopoh- jainen oppimisympäristöhan- ke toteutetaan. Pesonen, Pilli- Sihvola ja Tiihonen kuvaavat verkkokurssin tuotantoproses- sin ja siihen liittyviä koke- muksia. Lindh ja Parkkonen tarkastelievat verkkopohjaisen oppimateriaalin tuottamista, Vanha-Eskola esittelee tekni- siä ratkaisuja ja Kuusela tekni- siä rakenneratkaisuja. Jakso nostaa esille useita verkko- pohjaisen oppimisympäristön toteuttamiseen liittyviä, ajan- kohtaisia kysymyksiä. Jakso tekee selkeän avauksen, jonka perusteella keskustelua on hyvä jatkaa esimerkiksi verk- kopohjaisen oppimisympäris- tön tuloksellisuudesta ja ta- loudellisuudesta (OECD 1997) sekä arvioinnin ja me- netelmien problematiikasta (Salomon et al. 1991).

Jaksossa “Kokemuksia verkkokursseista” kirjoittajat tarkastelivat kahdeksassa kir- joituksessa verkkokurssin suo- rittamista. Nevgi, Koistinen ja Sointu ja Pelkonen tarkasteli- vat verkkokurssin osallistujien kokemuksia, Matikainen arvi- oi verkkokurssin keskustelua, Lindh ja Matikainen kuvaavat PK-yritysten koulutuksen ke- hittämistä tietoverkkojen avulla, Lampikoski ja Vanha- Eskola kertovat kokemuksista verkkokurssin toteuttamisessa ja lopuksi Bergman ja Monto- nen luovat mielenkiintoisen tapauskuvauksen osallistumi- sesta yhteen verkkokurssiin.

Kirjoitukset antavat monipuo- lisen kuvan siitä, miten kurs- sit on toteutettu, millaisia kä- sityksiä muodostui kurssilai- sille verkkokurssista ja miten K I R J A - A R V I O I T A

AIKUISKASVATUS 3/2000

253

kurssien opettajat kokivat kurssien toteuttamisen. Verk- kokurssi-opettajalle neljäs jak- so antaa hyvän kuvan verkko- kurssien käytännöistä ja koke- muksista.

Matikaisen ja Mannisen toimittama teos on monipuo- linen, laaja-alainen ja tarkaste- lee ajankohtaisia kysymyksiä.

Tekijät ovat suorittaneet arvo- kasta pioneerityötä kehittä- mällä tieto- ja viestintäteknii- kan opetuskäyttöä aikuiskou- lutuksen alueella. Kirja sovel- tuu sekä edistyneemmälle että alueeseen tutustuvalle lukijal- le. Tutustuvan lukijan näkö- kulmasta katsottuna jäin kai- paamaan kirjan lopun kirjoit- taja- ja asiasanahakemistoa, joka kirjan oppikirjakäytössä helpottaisi kirjan aiheisiin perehtymisessä.

Kuten usein onnistuneiden tutkimusten ja kehittämis- hankkeiden yhteydessä kysy- tään, mitkä ovat olleet opet- tajien ja tutkijoiden epäon- nistumiset ja ongelmat? Me- nestyneiden ja raportoitujen hankkeiden lopputulosten perusteella on joskus vaikea nähdä, mitkä ovat juuri ne keskeiset haasteet, jotka kir- joittajat ovat ratkaisseet hank- keen kuluessa.

Kirjan johdannossa toimittajat pohtivat, onko kirja uudistettava viiden vuo- den kuluttua. Toivon, että te- kijät siihen ryhtyvät. Ei sen takia, etteikö tämä teos täyt- tänyt sille esitettyjä tavoittei- ta, vaan sen takia, että tarve uusien oppimisympäristöjen laaja-alaiseen tutkimukseen ja kehittämiseen on suuri. Vas- tausta kaivataan useisiin kirjan aihetta sivuaviin kysymyksiin.

Mitä ICT:n laaja-alainen hyö-

dyntäminen ja integraatio merkitsevät korkeakouluille, opettajille, oppijoille? Miten se muuttaa (tai ei muuta) si- sältöjä ja pedagogiikkaa? Siir- tyykö suomalainen koulutus- järjestelmä verkkoon? Toisaal- ta, luovatko uudet oppimis- ympäristöt virheellisiä odo- tuksia ja myyttejä, (vrt Dillon, 1996) jotka olisi otettava huomioon erityisesti verkko- pohjaisten oppimisympäristö- jen tarkastelussa?

Matikaisen ja Mannisen toimittama teos tarjoaa antoi- san ja parhaimmillaan poh- dintaa herättävän lukukoke- muksen. Kirja soveltuu varsin hyvin aiheesta kiinnostuneil- le, alan opiskelijoille, opetta- jille ja kehittäjille. Parasta an- tia on käytännön kokemuksis- ta nouseva ja samalla teoreet- tisesti pohdiskeleva orientaa- tio verkkopohjaisten oppi- misympäristöjen hyödyntämi- seen aikuiskoulutuksessa. Us- kon, että kirja herättää kes- kustelua verkkopohjaisten op- pimisympäristöjen käytön mahdollisuuksista ja toisaalta oppimisympäristöihin liitty- vän tutkimuksen ja kehittämi- sen näkymistä.

Lähteet ja viitteet

Akscyn, R. M., McCracken, D. L., &

Yoder, E. A. (1988) KMS: A distributed hypermedia sys- tem for managing knowledge in organizations. Communica- tions of the ACM, 31(7), 820- 8 3 5 .

BALCYTIENE, A. (1996) Using hy- pertext to read and reason.

Joensuu: Faculty of Education, University of Joensuu.

BOLTER, J. D. (1991) Writing space:

The computer, hypertext, and the history of writing. HILL- SDALE, NJ: Lawrence Erlbaum.

Conklin, J., & Begemann, M. L.

(1988) gIBIS: A hypertext tool for argumentation. ACM Trans-

1 ks. http://www.webct.com/ tai http://www.lcprof.fi/

a c t i o n s o n O f f i c e I n f o r m a - tion Systems, 6(4), 303-331.

DILLON, A. (1996) Myths, miscon- ceptions, and an alternative perspective on information usage and the electronic me- dium. In J.-F. Rouet, J. J. Levo- nen, A. Dillon, & R. Spiro (Toim.), Hypertext and Cogni- tion (s. 25-42). Mahwah, NJ:

Lawrence Erlbaum Associates.

HORILA, T. (Toim.). (2000) ITK’00.

Vapaus, veljeys, tasa-arvo? In- teraktiivinen tekniikka koulu- tuksessa -konferenssi. 6- 8.4.2000, Aulanko, Hämeen- linna: Hämeen kesäyliopiston julkaisuja, sarja B.

JONASSEN, D. H., & Land, S. M.

(Toim.). (2000) Theoretical foundations of learning envi- ronments. Mahwah, NJ: Law- rence Erlbaum Associates.

OECD. (1997) Information techno- logy and the future of post- secondary education. Paris:

Organization for Economic Co- operation and Development (OECD).

REEVES, T. (1994) Evaluating what really matters in computer- based education. In Open Learn- ing Technology Corporation (Toim.), Learning with Software:

Pedagogies and practice (s.

h t t p : / / w w w . e d u c a t i o n a u . edu.au/archives/cp/reeves.htm 21.11.1997).

ROUET, J.-F., & Levonen, J. (1996) Studying and learning with nonlinear documents: Empiric- al studies and their implica- tions. In J.-F. Rouet, J. J. Levo- nen, A. Dillon, & R. Spiro (Toim.), Hypertext and Cogni- tion (s. 9-23). Mahvah, NJ: Law- rence Erlbaum.

ROUET, J.-F., Levonen, J. J., Dillon, A., & Spiro, R. (Toim.). (1996) Hypertext and Cognition.

Mahwah, NJ.: Lawrence Erl- b a u m .

SALOMON, G., Perkins, D. N., &

Globerson, T. (1991) Partners in cognition: Extending human intelligence with intelligent technologies. Educational Re- searcher, 20(3), 2-9.

VITELI, J., & Levonen, J. (2000) Kohti digitaalista oppimiste- ollisuutta - Ketä varten, ke- nen ehdoilla? Aikuiskasvatus, Vol 20, (2).