Yksilön kehys

Taulukko 8: Yksilön kehys

Teema Lainaukset

Hyvinvoinnin kehys ”Yritin päästä työvoimakoulutukseen ja pääsinkin, mutta kun koulutus oli alkamassa jouduin yllättäen isoon leikkaukseen, josta oli pitkähkö sairausloma. Minä olisin jäänyt jälkeen koulutuksessa, joten en saanut osallistua.”

”Kävi kuitenkin niin että viisi vuotta yritin kestää esimiehen henkistä väkivaltaa, kunnes irtisanouduin.”

Oma persoonallisuus ”Minä olen ihminen, jolla uskaltaa sanoa ei. […] Vai onko syy minussa, että haen liikaa keskittymättä mihinkään.”

Tarkasteltaessa työttömyyteen vaikuttavien tekijöiden kehyksiä yhdeksi vaikuttajaksi nousi yhteiskunnallisten tekijöiden lisäksi yksilön näkökulma, tarkemmin yksilön omat toimet, jotka ovat johtaneet työttömyyteen tai työttömyyden pitkittymiseen. Tyypillisimpiä työttömyyteen johtavia toimia olivat aineiston mukaan tietoinen päätös joko terveydellisistä syistä, jolloin työtehtävien suorittaminen ei enää ollut mahdollista, tai ammatillisista syistä ammatinvaihdon mahdollistamiseksi.

Hyvinvointiin perustuvat päätökset

Työttömäksi päätymisen syyt löytyivät osalta vastaajista joko omatoimisessa irtisanoutumisessa terveydellisistä syistä tai terveydelliset syyt koettiin vaikuttavana tekijänä työsuhteen päättymiseen yt-neuvottelujen seurauksena. Koska terveydelliset seikat kattavat sekä fyysisen että henkisen terveyden, on kuvaavampaa puhua kokonaisvaltaisemmin hyvinvoinnin kehyksestä.

78

Viimeisestä työpaikasta olin vuorotteluvapaalla ja sairastuin rintasyöpään.

Työpaikalla alkoi yt-neuvottelut, joten kaksi pitkäaikaissairasta ja ”vanhaa”

sai lähteä. N 61.

Minulla oli vakituinen työpaikka terveysaseman arkistossa. Kävi kuitenkin niin että viisi vuotta yritin kestää esimiehen henkistä väkivaltaa, kunnes irtisanouduin […] Mistään en lopulta enää saanut apua, en edes työsuojelusta.

Tulihan siitä lisäksi kolmen kuukauden karenssi, mutta ehdottomasti tämä oli oikea ratkaisu. Tuli vain seinä vastaan. Sen jälkeen olen tehnyt sijaisuuksia kolmessa eri paikassa. […] Nyt vaan tällä hetkellä ei ole tarjolla kuin saneluiden purkua jota en hartiavaivan vuoksi pysty tekemään. N 58B.

Työttömien kertomuksissa esiintyvät työpaikan menetys sekä fyysisestä että henkisestä hyvinvoinnista johtuvista syistä. Lähtökohtaisesti sairaus ei ole riittävän painava peruste työsuhteen irtisanomiselle ellei työntekijän työkyky ole merkittävästi heikentynyt tai sairausloma pitkittynyt niin paljon, että vaatimus jatkaa sopimussuhdetta olisi työnantajaa kohtaan kohtuutonta²⁷. Työnantajan voi lähtökohtaisesti olettaa tekevänsä rationaalisia valintoja maksimoidakseen hyödyn ja minimoidakseen kustannukset, ja päätökseen voivat vaikuttaa työsuhteen pituus ja muoto (tyypillinen tai epätyypillinen) sekä työsuhteen odotettu jatkuvuus sairastumisen jälkeen, johon voivat vaikuttaa työntekijän sitoutuminen sekä ikä (kts. alaluku Ikäsyrjintä). Terveydentilaan liittyvä hyvinvointi on yksi suomalaisten työkykyä merkittävin sääntelevä tekijä. Työkyvyn arvioinnissa voidaan käyttää yksilön omaa arviointia tai ulkopuolisen tahon, kuten työnantajan tai sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaisen suorittamaa arviointia yksilön soveltuvuudesta työtehtäviin (Gould &

Ilmarinen 2010). Fyysisen tai henkisen terveyden heikkeneminen voi rajoittaa toimintakykyä, työssä jaksamista ja työn hallintaa riippuen siitä, minkälaisessa työympäristössä yksilö toimii ja millaisia voimavaroja hänellä on käytettävissään, ja heikentyneen työkyvyn tiedetään olevan yhteydessä ikääntymiseen (kts. Koskinen, Martelin, Sainio & Gould 2010, Mesiäinen 2004). Informantti N 61 kehystää työttömyytensä katalysaattoriksi vakavan sairastumisen ja korkeasta iästä johtuvat syyt osana työnantajan yt-neuvotteluissa toimeenpanemia rationaalisia valintoja.

Informantti N 58B irtisanoutui itse koettuaan työpaikan ilmapiirin hyvinvointiaan koettelevaksi, ja koki työsuhteen päättymisen parantaneen henkistä hyvinvointiaan.

Informantilla on tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) sairauksia, jotka osaltaan alentavat informantin kokonaistyökykyä, mutta eivät aiheuta täydellistä työkyvyttömyyttä.

27 Työsuojelu (10.2.2021) Henkilökohtaiset irtisanomisperusteet.

https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/tyosuhteen-paattyminen/sopimuksen-irtisanominen/henkilokohtaiset-perusteet

79

Informantin tilanne ei ole harvinainen: Heliövaaran ym. (2010, 26) mukaan TULE-sairaudet ja vammat ”aiheuttavat enemmän laadukkaiden elinvuosien menetyksiä ja kustannuksia kuin mikään muu sairauspääryhmä.”

TE-palvelujen mukaan sairaudet tai vammat eivät lähtökohtaisesti toimi esteenä työnteolle, mutta voivat kuitenkin heikentää työllistymismahdollisuuksia tai mahdollisuutta työpaikan säilyttämiseen²⁸. Informanttien kertomuksissa nousikin esille tilanteita, joissa sairastuminen on ainakin osittain vaikeuttanut työllistymistä edistäviin toimiin osallistumista ja sen myötä työllistymistä:

Yritin päästä työvoimakoulutukseen ja pääsinkin, mutta kun koulutus oli alkamassa jouduin yllättäen isoon leikkaukseen, josta oli pitkähkö sairausloma. Minä olisin jäänyt jälkeen koulutuksessa, joten en saanut osallistua. Kun parannuttuani hain uudelleen koulutuksiin en päässyt enää aina oli parempia hakijoita tai koulutus ei riittävästi lisännyt mahdollisuuksiani työllistyä. N 58A.

Vaikka informantti esittää työllistymistoimiin osallistumisensa estäjiksi koulutuksen epäsopivuuden sekä itsensä kannalta epäedullisen kilpailun rajallisista osallistujapaikoista, leikkausta seurannut pitkä toipumisaika on informantin kertomuksessa alkuperäinen tekijä, joka sulki ovet myöhemmiltä työllistymistoimilta. Terveydentila itsessään ei estä informantin osallistumista työllistymistoimiin, mutta informantti katsoo leikkauksen epäedullisen ajankohdan ja sairasloman pituuden johtaneen siihen, että työllistymistoimien juna on jättänyt hänet laiturille.

Oma persoonallisuus

Työttömyyden pitkittyessä tarkkojen kehysten muodostaminen kävi hatarammaksi.

Työttömät etsivät ensisijaisesti syitä työttömyydelleen rakenteellisista tekijöistä, joita käsiteltiin yllä, mutta työttömyyden pitkittyessä selityksiä yritetään paikallistaa omasta persoonallisuudesta.

En ole varma, mikä omaan työttömyyteeni on suurin syyllinen. Onko se kiltteys, että kaikista työvoimakoulutuksiin hakemisista huolimatta, olen saanut hyvin vähän palvelua työvoimatoimistosta. Minä olen ihminen, jolla uskaltaa sanoa ei. […] Vai onko syy minussa, että haen liikaa keskittymättä mihinkään.

Tuntematon.

Olen myös huomannut sen, että vaatimattomat ihmiset ovat työnhaussa heikommassa asemassa. Monesti ne, jotka osaavat markkinoida itsensä paremmin (vaikka ilman osaamista), saavat työt. […] Monilta osin tämän

28 TE-palvelut (4.4.2021) Vamman tai sairauden vaikutus työllistymiseen. https://www.te-palvelut.fi/tyonhakijalle/tukea-tyollistymiseen/vamma-tai-sairaus

80

hetkinen työelämä ja oma arvomaailma ovat ristiriidassa. Tämä voi toki olla myös työllistymistäni estävä tekijä. N 38

Näkemys itsestä liian kilttinä tai vaatimattomana hakijana, jonka ylitse muut voivat kävellä on työttömien kesken tyypillistä. Työttömistä kukaan ei arvellut työllistymisensä esteeksi esimerkiksi ylikouluttuneisuutta tai päällekäyvää luonnetta joka olisi pelästyttänyt rekrytoijat etsimään jonkun hiljaisemman hakijan, vaan päinvastoin työttömät näkivät itsensä liian hiljaisina ja helposti torjuttavina.

Vaatimattomuuden ja ujouden näyttäytymisellä heikkoutena työnhaussa on juurensa niin sanotun ihannetyöntekijän ominaisuuksissa, joiden piirteet vaihtelevat työelämän muodin mukaisesti. Modernille työelämälle tyypillistä on yksilökeskeinen henkilöbrändäys tai minuuden markkinointi, jossa korostuvat markkinahenkiset piirteet yksilön persoonassa.

(Varje 2014.) Modernin työntekijän kuva on lähes täydellinen vastakohta 1950- ja 60-lukujen Suomen ihannetyöntekijälle, joka sai myyttisen hahmonsa nöyränä, työteliäänä ja uhrautuvaisena mutta samalla jurona, kiroilevana ja vastaanhangoittelevana työn sankarina muiden muassa Väinö Linnan teoksissa. 2000-luvun työntekijän ihanteissa korostuvat sitä vastoin äärimmäinen tehokkuus, ”dynaamisuus”, huippuosaajan status ja hyvä stressinsietokyky, minkä lisäksi ihannetyöntekijän tulee olla ulospäinsuuntautunut ja omata hyvät sosiaaliset taidot. (Varje 2014.) Siinä, missä 50-luvun työpaikkailmoituksissa avaintermejä olivat pätevä ja ammattitaitoinen (kts. emt.), 2000-luvun työpaikkailmoituksille on tyypillistä etsiä hyvän työntekijän sijasta ”hyviä tyyppejä”.

Kokemus siitä, että omalle itselle ei löydy paikkaa modernista työelämästä voi vähentää yksilön työnhakuun käyttämiä voimavaroja.

Epäilykset henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutuksesta työttömyyteen ja torjutuksi tulemiseen eivät olleet niinkään esillä työttömyyden alkuvaiheessa vaan vasta silloin, kun työttömyys on pitkittynyt eikä työtön ole tietoinen torjutuksi tulemisensa syistä. Tarkemmin ilmaistuna työttömät tyypillisemmin selittävät työttömyyttään ulkoisilla tekijöillä (erityisesti sopivien työpaikkojen vähäisellä määrällä) tarkastellessaan työttömyyttä laajempana ilmiönä, kun taas yksilöä korostavissa tilanteissa (kuten työhakemuksen tultua hylätyksi tai toivotun koulutuspaikan jäätyä saamatta), työttömät todennäköisemmin arvioivat syiksi omaa persoonallisuuttaan. Kaikissa tapauksissa korostui kuitenkin halu tietää hylkäyspäätöksen perustelut:

Koska en pääse työkokemuksen puutteen vuoksi haastatteluihin tai koska työhakemuksista ei yleensä saa palautetta, en tiedä miksi minua ei työpaikkoihin valita. Kaikki on päällisin puolin kunnossa. N 38.

81

Suurin osa vastaajista koki työnhaussa turhauttavaksi hakemusten lähettämisen ilman, että hakeminen olisi johtanut työpaikkaan tai edes haastatteluun. Toistuva torjutuksi tuleminen syö motivaatiota ja työttömän uskoa itseensä ja työllistymismahdollisuuksiinsa, ja vaikuttaa pitkällä tähtäimellä negatiivisesti yksilön henkiseen hyvinvointiin. Yksilön uskoa omiin kykyihinsä saavuttaa tavoitteita ja organisoida asioita kutsutaan termillä pystyvyysusko.

Pystyvyysuskolla on vahvat sidokset työhön, sillä tehdessään työtä (työn määritelmä ei välttämättä rajoitu palkkatyöhön, vaan tärkeämpää on, että työ koetaan mielekkääksi) yksilö saavuttaa onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat yksilön itsevarmuutta omiin kykyihinsä. Erityisesti pitkittynyt työttömyys puolestaan heikentää pystyvyyden tunnetta, ja voi vaikeuttaa yksilön työllistymistä entisestään. (Mesiäinen 2004.)