Moniammatillisen yhteistyön toimimisen edellytyksenä koettiin, että moniammatillinen työryhmä pystyi luomaan yhteistyörakenteita ja jakamaan keskenään erilaisia rooleja.
Toimivien yhteistyökäytänteiden rakentuminen ja onnistunut moniammatillinen yhteis-työ edellyttävät myös yhteisen osaamisen rakentumista ja johdon antamaa tukea yhteis- työsken-telylle.
Theresa Lewallenin ym. (2015, 736) artikkelissa nostettiin esille erityisesti sujuvien yh-teistyökäytänteiden luomisen tärkeys ja käytänteiden juurruttaminen osaksi työryhmän käytäntöä. Työryhmän on oleellista tehdä ryhmän sisäistä työnjakoa ja koordinointia.
Työryhmän jäsenten roolit tulee jakaa ja ne on selvennettävä kaikille ryhmän jäsenille.
Kaikkien ryhmän jäsenten tulisi myös hahmottaa ja tiedostaa ne. (Beddoe 2019, 578;
Bennet ym. 2016, 234 ̶ 236; Hietamäki ym. 2017, 423.) Yhteistyö selkiytyy, kun työjako ammattilaisten välillä ja oikea työajan järjestely on toteutettu onnistuneesti. Yhteistyön onnistumista tukee myös nimetty koordinaattori, jolloin yhteistyössä säilyy luottamus, vältytään päällekkäisten palveluiden toteuttamiselta, kokonaisuus on hallitumpi, eikä yk-sittäisen työntekijän vaihtaminen kaada verkostotyötä. (Kuorilehto 2014, 104, 132.) Työnjaon tulisi olla selkeää ja asiakkaista jakaa tietynlainen vastuu, jolloin on paremmat mahdollisuudet vastata heidän tarpeisiinsa ja saada käyttöön enemmän resursseja (Gherardi & Whittlesey-Jerome 2019, 72; Vierula, Pösö & Paavilainen 2019).
Tietystä aihepiiristä eniten tietävän ammattilaisen panostus ryhmän johtamisessa sekä yh-teistyön eteenpäin viemisessä on oleellista (Kontio 2013, 143). Yhden ammattilaisen voisi olla hyvä ottaa moniammatillisen työskentelyn vetovastuu, koska asiakkailla voi olla tarve useille eri palveluille ja ammattilaisten tuelle. Intervention tekemisessä ja
työs-kentelyn aloittamisessa yhden henkilön olisi hyvä olla johtamassa perheen kanssa tehtä-vää ongelmien ratkaisua. Muiden ammattialaisten ja epävirallisen verkoston tulisi olla työskentelyssä kehittämässä, toteuttamassa ja rakentamassa yhteistä strategiaa työskente-lylle. Heidän on tärkeää olla mukana työskentelyssä, kun kiireisimmät ongelmat on saatu ratkaistua. Tapauksen vetäjän tulisi edistää eri ammattien ja virastojen välisen yhteistyön toteutumista. Hänellä tulisi olla päävastuu ja tilannetieto perheen tilanteesta, mutta hänen tulisi jakaa asioita myös toisten ammattilaisten tehtäväksi. (Sousa & Rodriques 2012, 416, 421.)
Moniammatillisessa työskentelyssä tarvitaan yhteisesti luotuja pelisääntöjä ja jaettuja nä-kemyksiä eri asioista (Kontio 2013, 142; Rautio 2014, 186). Eri yhteistyökäytänteiden tulisi olla yhteisesti ryhmän hyväksymiä, jolloin ne vaikuttavat positiivisesti yhteistyötai-toihin (Kanste ym. 2016, 77). Erityisesti asiakasnäkökulmasta on oleellista saada yhteis-työn syntymiseksi rakennettua konkreettisia käytäntöjä ja asiakkaiden tulisi saada niistä apua mahdollisimman nopeasti. Perheiden tukemiseksi on kehitettävä oikeanlaista yhteis-työkulttuuria, joka vaatii eri ammattilaisilta aikaa, sitoutumista sekä tueksi koordinoitua yhteistyöpolitiikkaa. (Pärnä 2012, 141, 206.)
Liliana Sousan ja Sofia Rodriquesin (2012, 421) artikkelissa nostettiin esille erityisesti haavoittuvien perheiden näkökulmaa. Näillä perheillä on usein vaikeita ja pitkäaikaisia ongelmia. Heidän kanssaan työskentelemisessä olisikin tärkeää rakentaa eräänlainen or-kesterisuunnitelma tulevaisuuden työskentelyyn. Eli tulisi asettaa tavoitteita, erilaisia prioriteetteja, aktivoida erilaisia tukirakenteita ja löytää työskentelylle yhteinen sävel.
Yhteisten työmenetelmien löytäminen tukee osaltaan onnistuneen yhteistyön toteutu-mista ja sitä myöten myös asiakkaiden auttatoteutu-mista. Eri tiimien olisi tärkeää luoda omat toimintamallit, eikä johdon tulisi liikaa kontrolloida niiden rakentamista. (Kuorilehto 2014, 96.)
Berth Danemarkin ym. (2014, 502) tutkimuksessa tuotiin esille, että eri maiden välillä on usein kulttuurieroja moniammatillisen yhteistyön toteuttamisessa. Kyseisessä tutkimusar-tikkelissa oli verrattu Ranskalaisten ja Ruotsalaisten opettajien ja sosiaalityöntekijöiden välisen yhteistyön toteutumista. Ranskassa yhteistyön toteutumisella oli positiivisemmat
lähtökohdat, koska sosiaalityöntekijöiden työ painottui lasten vapaaehtoisempaan tuke-miseen. Ruotsissa opettajien ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyö oli muodollisempaa, sel-keämpää ja yhteistyön toteutumiselle oli odotuksia jo lain pohjalta. Toisaalta Ranskan yhteistyö muodostui toissijaiseksi, koska sosiaalityöntekijöiden ja opettajien keskinäinen yhteistyö jäi vähäiseksi.
Tärkeää moniammatillisessa yhteistyössä on rakentaa säännöllisiä tapaamisia, suunnitte-luprosesseja ja erilaisia tiimipalavereita. Niistä saadaan yhteistyölle tukea ja vahvistusta, ne ovat myös oivallisia paikkoja tiedon jakamiseen ja tunnistamiseen sekä vahvistavat ryhmän yhteenkuuluvuutta. (Bennet ym. 2016, 234.) Kouluympäristössä on ajoittain haasteita saada resurssipulan vuoksi eri ammattiryhmän edustajat paikalle, mutta tärkeää olisi silti, että yhteisiä hyvinvointipalavereita olisi mahdollista järjestää. Kaikkein oleel-lisinta olisi saada luotua säännöllisiä yhteistyörakenteita ja systemaattisia kokoontumisia, joissa voitaisiin parantaa koululaisten hyvinvointiryhmän laatua ja luoda kouluille sellai-sia työkaluja, joiden avulla voitaisiin varautua ennakollisesti tulevaisuuteen. (Vainikai-nen ym. 2015, 144 ̶ 145.) Yhteistyöryhmän tulisi kehittää erilaisia tekniikoita heidän kommunikointinsa tukemiseksi. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi viestintäkirjat, palave-rimuistion jakamiset sekä yleinen säännöllinen yhteydenpito eri työryhmän osallistujien kesken. (Branch ym. 2013, 301.)
Eri ammattilaisten tulisi ottaa käyttöön osaamisen vahvistamiseksi yhteisiä työmenetel-miä, jotka tukevat myös yhteistyön edistämistä. Työmenetelmien vaikutuksia ja niiden perusteita tulisi avata, jotta niiden käyttämiselle ei syntyisi käsityseroja. Perheiden kanssa työskenneltäessä tulisi käyttää sellaisia työmenetelmiä, jotka tukevat perhettä voimava-rojen löytämisen ongelmanratkaisussa. Tällöin sitoutuneisuus yhteistyöhön kasvaa ja sa-malla edistetään moniasiantuntijaista perhetyötä. (Kuorilehto 2014, 84, 119, 130.) Yksit-täisen ammattialaisen taidot sekä vahvuudet olisi hyvä tiedostaa ja hyödyntää niitä yhtei-sessä työskentelemiyhtei-sessä. Tarvitaan ammatillista kehittymistä moniammatillisissa tii-meissä. Moniammatillinen yhteistyö edellyttääkin yhteisen asiantuntijuuden muodosta-mista. (Bennet ym. 2016, 234 ̶ 235; Rautio 2014, 198.) Eri tiedoista koostettu ja ammat-tilaisten yhteisesti tuottama osaaminen ovat rakentamassa perustaa perheiden tukemiselle (Bulling & Berg 2018, 729).
Samassa toimipisteessä työskenteleminen vahvistaa mahdollisuutta taitojen jakamiseen ja ammatillisuuden kehittämiseen, toisilla olevaa tietotaitoa on tällöin helpompi saada myös itselleen (Frost 2017, 177). Myönteiseksi koetut rutiinit vahvistavat työskentelyä ja vievät sitä luontevasti eteenpäin sekä tukevat moniäänisyyden mahdollistamista. Mo-niammatillisen työryhmän yhteisesti rakennettu oppimisprosessi antaa uusia ideoita ja erilaisia työvälineitä myös yksittäiselle ammattilaiselle. (Pärnä 2012, 149, 210.) Yleisesti hyväksytyt käytänteet yhteistyön toteuttamiseksi vaikuttavat positiivisesti yhteistyötaito-jen kehittymiseen (Kanste ym. 2016, 77). Yhä edelleen lasten ja perheiden palveluver-kostossa on tarve eri palveluiden yhteensovittamiselle. Moniammatillisen yhteistoimin-nan toteuttamisessa on nähtävissä puutteita, eivätkä palvelut muodosta eheää kokonai-suutta. (Halme, Vuorisalme & Perälä 2014, 7.)
Johdon tulisi antaa yhteistyölle voimaannuttavaa, taito-orientoitunutta ja oikeudenmu-kaista tukea, jotta työntekijöiden yhteistyötaidot olisivat parempia. Hyvin järjestäytyneet yhteistyökäytänteet ja hyvin toimiva yhteistyö ovat yhteyksissä johdolta saatuun sosiaa-liseen tukeen. (Kanste ym. 2016, 71, 75 ̶ 77.) Johdolla tulisi olla vastuu koordinaatiosta ja yleisesti toiminnasta. Johdon tehtävänä olisi luoda yhteistyölle toimintaperiaatteet ja huolehtia toiminnan säännöllisestä arvioinnista. Johdon tulisi valita yhteistyöhön kaik-kein motivoituneimmat ja innostuneimmat työntekijät, jotta he voisivat innostaa myös muita ammattilaisia moniammatilliseen työskentelyyn. Johtajat ovat apuna luomassa hy-viä käytänteitä ja onnistumia, mutta he voivat myös omalla esimerkillään vaikuttaa työs-kentelyn asenteisiin. Hyvin johdettu moniammatillinen työ ei päästä myöskään organi-saatiomuutosten tuomia vaikutuksia kentälle haitallisena. Johdon antaman tuen tulisi olla sekä ammatillista että sosiaalista. (Kuorilehto 2014.)
Moniammatillisessa työskentelyssä tarvitaan toiminnan johtamista (Vierula, Pösö ja Paa-vilainen 2019). Esimiesten tuki on tärkeässä roolissa onnistuneen yhteistyön toteuttami-sessa. Tuki voi näyttäytyä esimerkiksi resurssien varmistamisella onnistuneeseen yhteis-työhön. (Bulling & Berg 2018, 730; Lewallen 2015, 734; Leppäkoski ym. 2017, 210.) Kouluympäristössä nostettiin esille tukevan johtajuuden käsite. Johtajien havaitsema työn arvo auttaa heitä puolustamaan sitä ja tekemään asioita eri tavoin. Johtajien antamaan tukeen vaikuttavat heidän omat arvonsa ja havainnot siitä, kuinka tärkeänä he yhteistyötä pitävät. (Branch ym. 2013, 301.) Moniammatillinen yhteistyö on usein työntekijöiden
työtä rikastuttava tekijä, mutta sen onnistumiseksi tarvitaan sekä hallinnollista että raken-teellista tukea (Pärnä 2012, 143 ̶ 144).
7 TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 7.1 Tulosten yhteenvetoa
Olemme esitelleet edellä aineistostamme esille nousseita tuloksia moniammatillisen työs-kentelyn esteistä ja edellytyksistä. Seuraavaksi tuomme esille vielä koosteen keskeisistä tuloksista.
TAULUKKO 1 Keskeiset tulokset
ESTEET EDELLYTYKSET
Ammattilaisten väliset ristiriidat
Sitoutumisen puutteet, epätasa-arvoiset valtasuh-teet ja niistä aiheutuneet jännitvaltasuh-teet eri ammattilais-ten välillä. Luottamuspula ja kommunikaatiovai-keudet.
Avoin vuorovaikutus
Positiivinen, avoin dialoginen vuorovaikutussuhde, jossa korostuu tiedon jakaminen. Eri ammattilaisten yhteisen kielen muodostaminen työskentelemi-sessä.
Kyky joustaa tutuista toimintatavoista ja muuttuviin tilanteisiin sopeutuminen. Kyky ylittää ammattira-joja -> rajatyö.
Haasteet toimintakulttuurien yhteensovittami-sessa
Puutteellinen tieto toisten ammatillisesta tietopoh-jasta, ennakkoluulot, eriävät toimintakulttuurit ja toimintamallit.
Yhteistyötaidot
Yhteistyösuhteen muodostaminen, jossa korostuu luottamus ja toisten asiantuntijuuden arvostaminen.
Yhteisten arvojen asettaminen ja yhteistyön sisällön määritteleminen.
Rakenteelliset tekijät
Organisatoriset, poliittishallinnolliset ja rakenteel-liset seikat.
Henkilöstön vaihtuvuus ja johtajuuden haasteet.
Yhteisten näkökulmien löytäminen
Yhtenäisen näkemyksen muodostaminen työsken-telemisestä ja työskentelyalueen palveluraken-teesta. Yhteisesti asetetut tavoitteet työskentelemi-selle, jossa on mukana asiakkaiden tarpeet. Palve-luiden laaja-alainen kehittäminen yhteistyössä.
Yhteisen toimintakulttuurin muodostaminen Yhteistyörakenteiden luominen konkreettisilla käy-tänteillä. Työnjako ja koordinointi. Roolien jakami-nen -> orkesterisuunnitelman luomijakami-nen. Johdon an-tama tuki työskentelemiselle.
Kuten edellä esitellystä taulukosta 1 käy ilmi, tutkimustuloksistamme nousi esille useita moniammatillisen yhteistyön esteitä ja edellytyksiä. Osa esille nousseista tuloksista oli selkeästi erillisiä esteitä tai edellytyksiä, mutta osa teemoista linkittyi toisiinsa. Lasten ja perheiden varhaisessa tukemisessa olisi oleellista saada luotua onnistunut moniammatil-linen yhteistyö, johon kaikki osapuolet sitoutuvat. Onnistunut moniammatilmoniammatil-linen työs-kentely onkin hyvin laaja-alainen prosessi, jonka toimintaan vaikuttavat useat eri tekijät.
Yhteistyötä estäviä tekijöitä ovat esimerkiksi kommunikaatiovaikeudet. Onnistuneen yh-teistyön edellytyksissä taas nousi esille tarve avoimelle ja hyvälle vuorovaikutukselle.
Vuorovaikutusta voi estää konkreettisen yhteistyön puuttuminen tai epäselvä roolijako.
Yhteistyön edellytyksissä tuotiin esille, että ammattilaisten välille tarvitaan tasavertaista ja vastavuoroista vuorovaikutussuhdetta. Yhteistyön onnistumisen kannalta on tärkeää rakentaa avoin vuorovaikutus ja hyvä tiedonkulku eri ammattilaisten välillä, koska ilman näiden edellytyksien toteutumista yhteistyötä on vaikeaa toteuttaa.
Eri ammattilaisten välistä yhteistyötä voivat estää myös epätasa-arvoiset valtasuhteet ja erilaiset jännitteet työntekijöiden välillä. Ammattilaisten tulisikin arvostaa toisiaan ja ylit-tää ammattien välisiä raja-aitoja. Näin heidän näkökulmansa ja ammattitaitonsa voivat laajentua, mutta ne mahdollistavat myös yhteisen toimintakulttuurin luomisen. Yhteis-työn esteiksi voi muodostua aineistomme mukaan myös eriävät toimintakulttuurit, jotka johtuvat usein eri ammattilaisten taustasta ja omaan työhön liittyvästä yhteistyö- ja toi-mintakulttuurista. Näiden eri toimintakulttuurien yhteensovittamiseen ja uuden yhteisen toimintakulttuurin muodostamiseen tarvitaan työntekijöiden panostusta ja halua työsken-nellä moniammatillisessa yhteistyössä sekä yhteistyörakenteiden kehittämistä, roolien ja-kamista ja toimivien yhteistyökäytänteiden muodostamista. Nämä toimivat edellytyksinä moniammatilliselle työskentelylle.
Kuten tulososiossa toimme esille, moniammatillinen työskentelyn käyttöönottaminen ja sen toimintaan juurruttaminen on haasteellista. Onnistuakseen se tarvitsee muutosta ganisaatiotasossa ja toimintakulttuurissa. Yhteistyön esteiksi voivatkin muodostua or-ganisatoriset, poliittishallinnolliset ja muut rakenteelliset tekijät. Johdon tuen merkitys ja muut johtajuuteen liittyvät seikat tulivat esille sekä estävinä että edistävinä tekijöinä.
Työntekijät voivat omalta osaltaan vaikuttaa yhteistyön onnistumiseen muun muassa toi-mimalla positiivisesti, joustavasti sekä ylläpitämällä avointa vuorovaikutusta ja hyvää tie-don vaihtamista. Yhteistyö ei voi kuitenkaan rakentua vain yksittäisten työntekijöiden toimintaan, vaan siihen tarvitaan myös tukea esimiestason lisäksi yhteiskunnalliselta ja organisatoriselta tasolta. Tähän linkittyvät osaltaan myös taulukossa 1 esille tuomamme esteet resurssipulan osalta, koska niin rahallisiin, ajallisiin kuin henkilöstöresursseihinkin vaikuttaa vahvasti ylemmältä tasolta tarjottu tuki.
Luottamukseen liittyvät seikat tulivat esille sekä yhteistyön esteinä että sen edellytyksinä.
Luottamukseen kytkeytyvät esteet liittyivät yhteistyökumppanin ammatillisuuteen ja
työskentelyyn. Sen puuttuessa työntekijät saattavat vältellä yhteydenottamista yhteistyö-tahoihin sekä yhteistä työskentelyä kokonaisuudessaan. Moniammatillisen yhteistyön edellytyksinä nähtiinkin, että yhteistyöhön kuuluvan luottamuksen tulisi rakentua suh-teessa omaan ja toisten ammattilaisten osaamiseen. Luottamus on yhteistyösuhsuh-teessa merkittävä tekijä ja sillä on yhteistyön onnistumiseen useita vaikuttavia tekijöitä työsken-telyn aloittamisessa sekä sen eteenpäin viemisessä. Luottamusta olisi tärkeää lisätä yksit-täisten työntekijöiden väliseen työskentelemiseen, mutta sitä tarvitaan myös organisaa-tioiden väliseen yhteistyöhön.
Lasten ja perheiden varhaisen tukemisen kannalta on myös merkityksellistä saada luotua tiivis yhteistyö, jossa korostuu avoimuus ja hyvä tiedonkulku. Eri maiden salassapitoase-tukset ja lainsäädäntö tuovat omat haasteensa näiden toteutumiseen, mutta myös eri alojen tavat tulkita salassapitosäädöksiä voivat erota toisistaan. Niihin tulee kiinnittää huomiota omalta osaltaan. Ammattilaisten välisessä avoimuudessa ja tiedonkulussa voidaan huo-mioida myös epävirallisen tiedon vaihtuminen, joka osaltaan parantaa yhteistyötä, kun eri ammattilaiset ovat tietoisempia toistensa palveluista ja pystyvät ohjaamaan perheitä so-pivien palveluiden pariin. Sen avulla voidaan kiinnittää huomiota myös palvelurakentei-den puutoksiin ja estää perheipalvelurakentei-den putoaminen palveluipalvelurakentei-den väliin. Kaikki taulukossa 1 esille tuomamme yhteistyötä estävät ja edistävät tekijät ovat tärkeässä roolissa rakennet-taessa ammattilaisten välistä yhteistyötä sellaiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi, jonka avulla voidaan tunnistaa lasten ja perheiden tuen tarpeita varhaisessa vaiheessa. Kiinnit-tämällä huomioita näihin tekijöihin saadaan tiivistettyä ja rakennettua eri ammattilaisten välinen suhde toisia arvostavaksi ja luottamukselliseksi.
7.2 Johtopäätökset
Saimme tähän tutkielmaan melko kattavan aineiston lasten ja perheiden varhaisen tuen palveluissa toteutettavasta yhteistyöstä. Löytämämme aineiston määrän ja hakutulosten perusteella voidaan todeta, että moniammatillinen yhteistyö on aihealueena merkityksel-linen ja sitä halutaan kehittää useilla eri osa-alueilla. Aineistomme on varsin kansainvä-linen, joka puolestaan tuo esille, että moniammatillista yhteistyötä toteutetaan useissa eri maissa lasten ja perheiden palveluissa. Yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden palve-luissa on syytä kehittää jatkuvasti, koska esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveys- ja
päihdeongelmat ovat jatkuvasti lisääntyneet, mikä luo tarpeen sektorirajojen yli toimi-valle yhteistyölle. Moniammatillista yhteistyötä on tarpeen kehittää entisestään myös siksi, että vaikeat sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat punoutuvat herkästi yhteen, eikä näiden ongelmien ratkaisemiseen riitä vain yhden ammattilaisen asiantuntijuus. (Mönk-könen ym. 2019, 139.) Havaitsimme toteuttamamme kirjallisuuskatsauksen perusteella kuitenkin, että toimivalle moniammatilliselle yhteistyölle on vielä nähtävissä useita es-teitä.
Tutkimuksemme perusteella havaitsimme, että ennaltaehkäisevien palveluiden tarkoituk-sena on pyrkiä takaamaan lasten hyvinvointi ja vastaamaan perheiden tarpeisiin jo mah-dollisimman varhaisessa vaiheessa ja siten estää mahdollisia ongelmien alkuja kasautu-masta ja kehittymästä pidemmälle (Leppäkoski ym. 2017, 206 ̶ 207; Moilanen 2006, 149).
Ongelmien ehkäisyssä merkityksellisiä tekijöitä ovatkin aikaisempien tutkimusten perus-teella huolten varhainen havaitseminen ja niihin puuttuminen riittävän ajoissa (Heckman 2011, 35). Aiemmat tutkimustulokset osoittavat myös, että kohdistamalla resursseja riit-tävän varhaiseen tukemiseen, on mahdollista välttää ongelmien vaikeutumista ja siten myös tarvetta järeämmille lastensuojelullisille toimenpiteille (Heino 2014, 289; Forsberg
& Linnas 2004, 218; Heinonen 2016, 248; Törrönen & Vornanen 2004, 159). Omasta tutkimusaineistostamme nousi esille, että jaettu vastuu asiakkaista auttaa parantamaan mahdollisuuksia vastata heidän tarpeisiinsa (Gherardi & Whittlesey-Jerome 2019, 72).
Lasten ja perheiden varhainen tukeminen hyödyttääkin sekä tutkimusaineistomme että teoriaosuuteemme mukaan useita eri osapuolia. Yhteiskunnallisena hyötynä voidaan nähdä se, että korjaavan työn tarve todennäköisesti vähenee, jolloin myös yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset pienenevät (Lewallen 2015, 736; Rautio 2014, 199).
Tutkimusaineistostamme nousi esille moniammatilliseen työhön kuuluvat viranomaisten väliset yhteistyövelvoitteet esimerkiksi tietojen välityksen, ilmoitusvelvollisuuden ja suunnitelmayhteistyön osalta (Perälä, Halme & Nykänen 2012, 22 ̶ 23). Moniammatilsen yhteistyön edellytykMoniammatilsenä olevan avoimen vuorovaikutukMoniammatilsen avulla on mahdollista li-sätä eri ammattilaisten tietoisuutta asiakkaiden tilanteesta. Sen myötä heillä on mahdol-lista muokata omia käytänteitä tukemaan paremmin asiakkaiden tarpeita. (Branch, Homel
& Freiberg 2013, 300.) Samantha Brownin ym. (2014, 91) luoma moniammatillisen
yh-teistyön verkostoanalyysi lasten varhaisen tuen palveluista osoitti, että eri organisaatioi-den väliset suhteet lisääntyivät moniammatillisen työskentelyn myötä. Tämän johdosta resurssit ja informaatio jakautuivat aiempaa paremmin. Yhteistyön tiivistymisen myötä salassapitoasiat eivät muodosta enää niin suurta haastetta kuin aiemmin (Kuorilehto 2014, 99). Tiedonkulun parantumisen kautta onkin mahdollista saada entistä laaja-alaisempaa tietoa asiakkaista ja heidän tilanteistaan. Tämä auttaa työntekijöitä päätöksenteossa. Li-säksi eri asiantuntijoilla on paremmat mahdollisuudet tukea toistensa tekemää työtä ja päätöksiä. (Leppäkoski ym. 2017, 207.)
Tutkimustulostemme mukaan yhteisten näkemyksien ja yhdessä luodun toimintakulttuu-rin avulla on mahdollista vahvistaa moniammatillista yhteistyötä. Yhteistyön hallinnan avulla voidaan lisätä ammattilaisten positiivista suhtautumista työtä kohtaan ja vahvistaa mukautumisen taitoja (Kanste, Halme & Perälä 2016, 78). Myös asiakkaat hyötyvät eni-ten ammattilaiseni-ten yhteisestä toiminnasta ja saman päämäärän eteen työskentelemisestä (Hietamäki ym. 2017, 423). Ammattilaisten rakentaman yhteisen arvopohjan avulla hei-dän on mahdollista hahmottaa perheiden tilanteet yhteneväisellä tavalla (Frost 2017, 178).
Myös aiempi kirjallisuus osoittaa, että moniammatillisen työskentelyn edut eivät toteudu ilman yhteistä ymmärrystä työskentelyn tavoitteista, toimintakäytänteistä ja päämääristä (Helminen 2020, 20). On kuitenkin tärkeää muistaa, että eri alojen ammattilaisilla on eri-lainen tausta, työskentelytavat ja näkökulmat. Yhteistyössä tulisi pyrkiä myös säilyttä-mään tämä monimuotoisuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet lasten ja perheiden auttami-selle (Seikkula & Arnkil 2009, 37, 44). Aineistomme mukaan onnistunut yhteistyö voi-daankin nähdä dialogiseksi prosessiksi, jossa asiantuntijoiden eriäänisyys on mahdollista hyödyntää kaikkien eduksi (Veijola, Isola & Taanila 2006, 187). Tämän mahdollista-miseksi moniammatillisessa työskentelyssä tulisi kyetä irrottautumaan yhteisille rajapin-noille, joissa eri ammattilaisten näkökulmilla on mahdollisuus yhdistyä (Roos & Mönk-könen 2018, 67).
Havaitsimme tutkimuksemme perusteella, että ammattilaisten ja organisaatioiden jousta-vuuden avulla on mahdollista hyödyntää ja luoda erilaisia työskentelytapoja monipuoli-semmin, mikä osaltaan auttaa tukemaan perheitä varhaisessa vaiheessa, koska eri perheet hyötyvät erilaisista työmenetelmistä. Eri ammattilaisten on kokeiltava erilaisia
työmene-telmiä ja löydettävä niistä oikeat vaihtoehdot perheille, jotta he itse voivat löytää voima-varoja ongelmien ratkaisemiseen. Tämä puolestaan lisää perheiden sitoutumista yhteis-työhön ja vie eteenpäin moniammatillista perhetyötä. Ammattilaisten olisi tärkeää myös tuoda onnistumisia avoimesti esille ja markkinoida hyväksi havaittuja käytänteitä myös muille. (Kuorilehto 2014.) Onnistuessaan moniammatillinen yhteistyö tarjoaa ammatti-laisille entistä monipuolisempia työmenetelmiä tutustuttaen eri ammattilaiset uusien me-netelmien pariin. Se auttaa myös laajentamaan työntekijöiden ajatustapoja. (Rautio 2014, 198.) Myös aiempi teoriakirjallisuus vahvistaa päätelmiämme siitä, että moniammatilli-sen yhteistyön pyrkimykmoniammatilli-senä tulisi olla eri ammattilaisilla olevan tiedon ja osaamimoniammatilli-sen kokoaminen yhteen, jotta eri toimijoiden osallisuuden on mahdollista vahvistua (Helmi-nen 2020, 27; Isoherra(Helmi-nen 2012, 10).
Aineistostamme nousi esille tärkeä huomio siitä, että avartamalla omaa katsantokantaa on mahdollista oppia muiden näkökulmista ja lisätä omaan katsomukseensa monipuoli-suutta (Kontio 2013, 145). Tarja Vierula ym. (2019) tuovatkin aineistoomme kuuluvassa artikkelissa esille, että asiantuntijuuksien moninaisuuden avulla voidaan vastata entistä paremmin lasten ja heidän perheidensä erilaisiin odotuksiin sekä tarpeisiin. Moniamma-tillisen yhteistyön avulla on mahdollista laajentaa ammattilaisten ymmärrystä, jonka myötä myös palvelut ja tarjottava tuki ovat parempia (Wong, Sumsion & Press 2012, 86).
Aiempi teoriakirjallisuus tuo esille, että moniammatillisen yhteistyön paikka ja tarkoitus voidaankin katsoa olevan niissä tilanteissa, joissa yksittäisen ammattilaisen osaaminen ei riitä asiakkaan kannalta parhaimman lopputuloksen saavuttamisessa, vaan tarvitaan use-ampien ammattilaisten yhteistyötä palveluiden kehittämiseksi ja toteutettujen interventi-oiden parantamiseksi (Iso-Herranen 2012, 10; Malin & Morrow 2007).
Aineistostamme nousi esille moniammatillinen yhteistyön tuomat välittömät vaikutukset eri organisaatioiden henkilökuntien väliseen vuorovaikutukseen. Toteutuessaan se lisää eri organisaatioiden työntekijöiden mahdollisuuksia tavata toisiaan, parantaa tiedonkul-kua organisaatioiden välillä ja lisätä eri ammattilaisten tietoutta muista organisaatioista sekä niiden prosesseista. (Kaehne 2016, 131.) Yhteistyön avulla voidaan myös parantaa organisaatioiden ilmapiiriä ja edistää resurssien hyödyntämistä, mikä myös osaltaan vai-kuttaa lasten ja perheiden hyvinvointiin. Moninaisemmat yhteistyösuhteet eri toimijoiden
välillä vähentävät myös riippuvuutta yksittäisistä työntekijöistä, minkä vuoksi työnteki-jän vaihtumisesta kesken asiakkuuden ei aiheudu asiakkaille niin suurta haittaa. (Brown, Klein & McCrae 2014, 110.) Virallisesti toteutettu moniammatillinen yhteistyö luo myös epävirallisempia verkostoja ammattilaisten välille ja yhteyksiä toisiin palveluihin, mikä mahdollistaa eri työntekijöiden keskustelemisen perheiden haasteista ja niihin mahdolli-sista tarjolla olevista ratkaisuista (Bulling & Berg 2018, 731).
Tutkimuksemme johtopäätöksenä nousi esille, että moniammatillisella yhteistyöllä on mahdollisuuksia parantaa lasten ja perheiden varhaista tukemista. Toimiva yhteistyö vah-vistaa palveluiden laatua ja asiantuntijuutta, jolloin voidaan välttyä myös asiakkaiden juoksuttamiselta eri palveluiden välillä. Yhteisen osaamisen vahvistuttua on mahdollista tarjota palvelua, johon yksittäisen työntekijän kapasiteetti ei riittäisi ja siten voidaan myös haastaviin ongelmiin löytää paremmin ratkaisu. (Alho 2017, 172, 201.) Lapsilla ja per-heillä on usein moninaisia tarpeita, joihin on helpompi vastata, kun työskentelemisessä on mukana eri taustoista tulevia ammattilaisia (Abrahamsson & Samarasinghe 2013, 2).
Jukka Pyhäjoki ja Mimosa Koskimies (2009, 187) ovat myös omassa tutkimuksessaan tuoneet esille, että mikäli palvelut ovat pirstaleisia ja perheet joutuvat kulkemaan useiden eri palveluntarjoajien välillä, lisääntyy riski ammattilaisten vastuun hajautumiselle ja per-heen kokonaistilanteen hämärtymiselle, mikä saattaa johtaa päällekkäisiin palveluihin tai jopa perheen putoamiseen pois olennaisten palveluiden piiristä.
Tutkimustulostemme mukaan moniammatillisen yhteistyössä toimiminen voi helpottaa perheitä vastaanottamaan tukea, koska sen avulla on mahdollista vähentää ennakkoluu-loja tiettyjä ammattiryhmiä kohtaan. Liz Beddoen (2019) tutkimuksessa tuotiin esille, että moniammatillinen yhteistyö vähentää vastustusta sosiaalityötä kohtaan. Sosiaalityönte-kijä koetaan herkästi ulkopuoliseksi tunkeilijaksi ja esimerkiksi koulumaailmassa van-hemmat voivat kokea, etteivät he halua ulkopuolisia työntekijöitä työskentelemään oman lapsensa kanssa. Sosiaalityöntekijän kanssa työskenteleminen voidaan kokea myös lei-maavaksi, jolloin tukeminen ei saavuta toivottavaa lopputulosta. (Testa 2012, 544.) Var-haisvuosien aikana tarjottavien palveluiden olisikin hyvä pysyä neutraalilla alueella,
Tutkimustulostemme mukaan moniammatillisen yhteistyössä toimiminen voi helpottaa perheitä vastaanottamaan tukea, koska sen avulla on mahdollista vähentää ennakkoluu-loja tiettyjä ammattiryhmiä kohtaan. Liz Beddoen (2019) tutkimuksessa tuotiin esille, että moniammatillinen yhteistyö vähentää vastustusta sosiaalityötä kohtaan. Sosiaalityönte-kijä koetaan herkästi ulkopuoliseksi tunkeilijaksi ja esimerkiksi koulumaailmassa van-hemmat voivat kokea, etteivät he halua ulkopuolisia työntekijöitä työskentelemään oman lapsensa kanssa. Sosiaalityöntekijän kanssa työskenteleminen voidaan kokea myös lei-maavaksi, jolloin tukeminen ei saavuta toivottavaa lopputulosta. (Testa 2012, 544.) Var-haisvuosien aikana tarjottavien palveluiden olisikin hyvä pysyä neutraalilla alueella,