Yhteenvetoa tuloksista

Tutkimustulosten pohjalta opettaja –oppilas –vuorovaikutus näyttäytyi yleisesti melko positiivisena. Opettajien vuorovaikutustyylien tasolla opettajat käyttivät runsaasti sekä affektiivisuutta että behavioraalista kontrollia, mitä aiempien tutkimustulosten valossa voidaan pitää hyvänä asiana (mm Hamre ym 2011, 630; Cameron ym 2008, 173). Toisaalta opettajat raportoivat käyttävänsä myös jonkin verran psykologista kontrollia. Lisäksi kahdenkeskisessä opettaja –oppilas –vuorovaikutuksessa koettiin huomattavasti enemmän läheisyyttä kuin konflikteja, mitä voidaan myös pitää hyvänä asiana (mm Baker 2006, 218).

Opettajan persoonallisuuden yhteyttä opettaja –oppilas –vuorovaikutukseen selittävät tutkimustulokset antavat kaivattua lisätietoa aiheesta, jota aiemmin on tutkittu hyvin vähän.

Tässä tutkimuksessa esimerkiksi ilmeni, että opettajan persoonallisuuspiirteiden ja hänen käyttämiensä vuorovaikutustyylien sekä opettaja –oppilas –vuorovaikutussuhteen läheisyyden ja konfliktien välillä ilmeni useita yhteyksiä. Toisin sanoen opettajan persoonallisuuspiirteet olivat yhteydessä paitsi koko luokan tasolla tapahtuvaan vuorovaikutukseen, myös kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen kunkin tutkimukseen osallistuneen oppilaansa kanssa.

Opettajan ekstroversio, sovinnollisuus, tunnollisuus, neuroottisuus sekä avoimuus uusia kokemuksia kohtaan olivat kaikki yhteydessä opettajan käyttämiin vuorovaikutustyyleihin ja lisäksi opettajan ekstroversio ja neuroottisuus olivat yhteydessä opettaja –oppilas – vuorovaikutussuhteen läheisyyteen ja konflikteihin kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa.

Toisaalta kuitenkin todettiin, että opettajan persoonallisuus ei selittänyt opettaja –oppilas – vuorovaikutuksen läheisyyttä tai konflikteja temperamentiltaan erilaisten oppilaiden kohdalla yksittäisen oppilaan tasolla. Opettajan omien piirteiden voidaan siis sanoa näkyneen hänen

toiminnassaan yleisellä tasolla, mutta ne eivät vaikuttaneet siihen, miten hän kohtasi yksittäisen oppilaan yksilöllisine piirteineen. Usein kuultu lausahdus “opettajan työtä tehdään omalla persoonalla” näyttää tämän tutkimuksen valossa opettaja –oppilas –vuorovaikutussuhteen osalta pitävän siis osittain paikkansa: opettajan persoonallisuus vaikutti hänen yleisesti opetustilanteissa käyttämiinsä vuorovaikutustyyleihin sekä opettaja –oppilas – vuorovaikutuksen laatuun, mutta toisaalta se ei selittänyt opettaja –oppilas –vuorovaikutuksen laatua temperamentiltaan erilaisten oppilaiden kanssa yksittäisen oppilaan tasolla. Tähän yhteyteen on mahdollisesti vaikuttanut opettajan persoonallisuutta voimakkaammin opettajien jaetut näkemykset opetettaviksi koetuista oppilaista ja heidän ominaisuuksistaan. Opettajan ammattimaisuus on myös saattanut selittää sitä, että opettajan yksilölliset piirteet eivät vaikuttaneet hänen tapaansa kohdata yksittäinen oppilas yksilöllisine piirteineen.

Vaikka kaiken kaikkiaan tutkimuksen mukaan opettaja –oppilas –vuorovaikutus näyttäytyi melko positiivisena, tietyt opettajien persoonallisuuspiirteet olivat yhteydessä vahvemmin positiivisiin vuorovaikutuksen tekijöihin, kuten affektiivisuuteen ja läheisyyteen, ja toiset persoonallisuuspiirteet puolestaan olivat yhteydessä negatiivisempiin tekijöihin, kuten psykologisen kontrollin käyttöön tai vähäisempään läheisyyteen. Aiemmat tutkimukset kuitenkin varoittavat liian hätiköityjen johtopäätöksien tekemisestä opettajan persoonallisuuteen liittyen (Klassen & Tze 2014, 72). Esimerkiksi Kennedy (2010, 591) on muistuttanut yleisestä helposti tapahtuvasta attribuutiovirheestä, jossa ilmenee yksilöön liittyvien tekijöiden ylikorostaminen, ja puolestaan tilanteeseen ja kontekstiin liittyvien tekijöiden liiallinen huomiotta jättäminen toiminnan selittämisessä. Voidaan siis ajatella, että esimerkiksi opiskelijavalinnoissa opettajankoulutuksen yhteydessä tulisi hyvin kriittisesti harkita, missä vaiheessa tutkimusnäyttöä on riittävästi joidenkin persoonallisuuspiirteiden suosimiseksi, ja tulisiko persoonallisuutta siltikään pitää yksittäisenä varsinaisena valintakriteerinä. Opettajan toiminta, kuten kaikki inhimillinen toiminta, on kuitenkin hyvin monen tekijän summa (ks mm Klassen & Tze 2014, 61), ja entisestään aihetta monimutkaistaa se, että tietynlainen, osittain persoonallisuuteen liittyvä toiminta voi olla suotuisaa yhdessä tilanteessa, kun taas toisenlainen toiminta voi toimia paremmin toisessa tilanteessa (ks myös Rimm -Kaufman & Hamre 2010, 3006). Toisin sanoen tilanteesta riippuen erilaisista

persoonallisuuteen liittyvistä ominaisuuksista voi olla hyötyä, jolloin opettajan persoonallisuuspiirteiden paremmuusjärjestykseen laittaminen muuttuu hyvin vaikeaksi.

Lisäksi on mahdollista, että eri oppilaat hyötyvät erilaisesta vuorovaikutuksesta. Jotkin oppilaat voivat hyötyä enemmän esimerkiksi runsasta lämpöä ja huolenpitoa ilmentävästä vuorovaikutuksesta, kun taas toiset voivat vaatia enemmän kuria ja selkeitä sääntöjä. Tässäkin tapauksessa on siis mahdollista, että erilaiset opettajan persoonallisuuspiirteet voisivat toimia paremmin erilaisten oppilaiden kanssa. Tätä voidaan pitää mahdollisena, vaikka tässä tutkimuksessa opettajan persoonallisuudella ei ollut vaikutusta opettaja –oppilas – vuorovaikutussuhteen läheisyyteen ja konflikteihin temperamentiltaan erilaisten oppilaiden kanssa.

Tässä tutkimuksessa oppilaan temperamentin ja opettaja –oppilas –vuorovaikutussuhteen läheisyyden ja konfliktien välillä oli runsaasti yhteyksiä, jotka olivat suurilta osin linjassa myös aiempien tutkimustulosten kanssa. Oppilaan temperamentilla oli siis suuri merkitys sille, millaiseksi opettaja –oppilas –vuorovaikutus muodostui yksittäisen oppilaan tasolla. Opettajien kokemuksilla opettaja –oppilas –vuorovaikutuksen läheisyydestä ja konflikteista temperamentiltaan erilaisten oppilaiden kanssa näytti olevan myös yhteyksiä aiempiin tutkimustuloksiin koskien opettajien käsityksiä opetettavina pidetyistä oppilaista. Aiemmista tutkimustuloksista poiketen oppilaan aktiivisuus oli yhteydessä opettaja –oppilas – vuorovaikutussuhteen läheisyyteen, mitä saattaa selittää esimerkiksi nykykoulun oppilaan aktiivisuutta painottavat vaatimukset.

Tutkielma antaa viitteitä siitä, että oppilaan yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi myös opettajan yksilöllisillä ominaisuuksilla on vaikutusta opettaja –oppilas –vuorovaikutussuhteen muodostumisessa. Niin oppilaan kuin opettajan yksilöllisten piirteiden tutkiminen osana vuorovaikutusta on tärkeää, sillä sen kautta avautuu ovia niin oppilaan kuin opettajan toiminnan takana vaikuttavien syiden ymmärtämiseen. Oppilaiden temperamenttipiirteitä koskevan ymmärryksen karttuminen voi auttaa opettajaa ymmärtämään, miksi oppilaat toimivat luokassa tietyllä tavalla, sekä millä tavoin yksilöllisiä oppilaita voidaan tukea. Temperamentin vaikutuksen yksilön toimintaan tiedostava opettaja voi myös esimerkiksi pyrkiä tukemaan

oppilasta löytämään erilaisia toimintatapoja hänelle synnynnäisesti ominaisten toimintatapojen lisäksi. Ajatuksena tässä ei olisi erilaisten temperamenttipiirteiden muokkaamiseen pyrkiminen, vaan näiden temperamenttipiirteiden vaikutuksen ymmärtäminen ja tunnistaminen, sekä mahdollisesti uudenlaisten toimintatapojen tarjoaminen. Muutoksen kohteena on tällöin siis käyttäytymisen taso, ei yksilö itsessään. Toisaalta on myös tärkeää pyrkiä tunnistamaan niitä oppilaan vahvuuksia, jotka voivat liittyä osittain oppilaiden erilaisiin temperamenttipiirteisiin.

Oppilaan temperamentin on osoitettu vaikuttavan hänen käyttämiinsä opiskelustrategioihin (Davis & Carr 2002, 83), jolloin monipuolisia opetusmenetelmiä käyttävän opettajan on mahdollista oppia tunnistamaan, millä tavoin kukakin oppilas parhaiten oppii, ja tämän tietämyksen valossa auttaa oppilasta entisestään vahvistamaan näitä taitoja. Myös opettajaa itseään omien persoonallisuuteen liittyvien taipumuksiensa ymmärtäminen voi auttaa tiedostamaan itselle tyypillisiä toiminta –ja reagointitapoja erilaisissa tilanteissa. Tämän tietämyksen valossa opettajien on lopulta mahdollista kriittisesti tarkastella omaa toimintaansa ja tietoisen työstämisen kautta kehittää mahdollisesti toimivampia tapoja olla vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa (ks myös Rimm –Kaufman & Hamre 2010, 3008).