Yhteenveto teknologian mahdollisuuksista

Kasvihuonekaasujen päästöjä voidaan vähentää teknisesti useilla tavoilla. Pitkän ajan kuluessa on tärkeää tehostaa energiankäyttöä eri kulutussektoreilla. Tehokkuutta voi-daan lisätä uusilla teknisillä konsepteilla ja järjestelmillä, joihin kuuluvat uudet käyttö-tavat. Huomattava osa päästöjen vähentämisen potentiaalista, noin puolet, on energian tuotannon, jakelun ja ennen kaikkea loppukäytön tehostamisessa.

Energiantuotannossa voidaan parantaa tehokkuutta ja samalla pienentää polttoaineiden käyttöä muun muassa nostamalla sähköntuotannon hyötysuhdetta tai myös lisäämällä lämmön ja sähkön yhteistuotantoa. Suomessa yhteistuotanto on yleistä sekä teollisuu-dessa että yhdyskuntien energiahuollossa. Muualla maailmassa, kuten useissa Keski-Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa, yhteistuotantoa voidaan laajentaa vielä paljon.

Hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää korvaamalla fossiilisia energialähteitä ydinvoi-malla ja uusiutuvalla energialla, kuten puuperäisellä energialla, tuulella, auringolla ja jätteillä. Päästöt vähenevät myös siirtymällä vähähiilisempiin polttoaineisiin, esimerkiksi hiilestä ja öljystä maakaasuun. Vesivoimasta on suhteellisen vähän apua päästönvähen-nyksissä, sillä suurin osa siitä on otettu jo käyttöön teollistuneissa maissa, etenkin Euroopassa.

Hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää myös erottamalla hiilidioksidia energia- tai teol-lisuuslaitoksen savukaasuista (Carbon Capture and Storage, CCS). Erotettu hiilidioksidi voidaan pumpata esimerkiksi käytettyihin maakaasu- tai öljykenttiin tai merenpohjan alla oleviin pohjavesimuodostelmiin. Hiilidioksidin erottamiseksi on useita teknisiä rat-kaisuja, mutta ne kuluttavat paljon energiaa ja ovat toistaiseksi kalliita.

Erilaisia ja monesti hiilidioksidia voimakkaampia kasvihuonekaasuja vapautuu muual-takin kuin teollisuudesta ja energiantuotannosta. Näitä ovat muun muassa typpihapon valmistuksesta peräisin oleva dityppioksidi (N2O) sekä fluorihiilivedyt (HCF:t), perfluo-rihiilivedyt (PFC:t) ja rikkiheksafluoridi (SF6). Näiden fluorattujen kaasujen lähteitä ovat muun muassa kylmälaitteet, eristevaahdot, aerosolit, alumiinin valmistus ja liuottimet.

Metaania vapautuu muun muassa kaatopaikoilta. Metaanipäästöjä voidaan vähentää ensisijaisesti estämällä jätteiden syntyä ja lisäämällä kierrätystä. Metaania voidaan vä-hentää myös muuttamalla jätehuoltojärjestelmää ja ottamalla metaani talteen kaatopai-koilla. Hyödyntämällä metaani energiantuotantoon päästöt vähenevät osin siksi, että metaanin poltossa syntyvä hiilidioksidi on metaania harmittomampi kasvihuonekaasu.

Lisäksi tuotetulla energialla voidaan korvata fossiilista alkuperää olevaa energiaa. Syn-tyvä hiilidioksidi on alun perin sidottu eloperäiseen ainekseen maanviljelys- tai metsä-ekosysteemissä ilmakehästä, jolloin tämän hiilidioksidin suhteen nettopäästö on nolla.

Erilaisia jätejakeita voidaan myös käyttää joko suoraan tai tiettyyn sovelluskohteeseen prosessoituna energian lähteenä. Monet jätehuolto- ja kierrätysratkaisut ovat kustannus-tehokkaita keinoja vähentää kasvihuonekaasujen kokonaismäärää.

Energiahyötykäytön lisäksi runsaasti päästöjä aiheuttavien materiaalien korvaaminen vähemmän päästöjä aiheuttavilla (ns. materiaalisubstituutio) ja hyötykäyttöketjujen ke-hittäminen ovat vähemmän tutkittuja keinoja tuotanto- ja kulutusjärjestelmien päästöjen vähentämiseksi. Syviin päästönrajoituksiin pääsemiseksi keskeisiä ovat tuotteet ja pal-velut, joiden energiaintensiteetti on alhainen.

Kokonaispäästöjä voidaan myös pienentää sitomalla ilmakehän hiilidioksidia varastoon ns. nieluihin. Tavallisesti tällöin ajatellaan metsäekosysteemiä mukaan lukien sekä

Teknologiaa tarvitaan Suomen päästöjen rajoittamiseen. Varsinainen motivaatio tekno-logioiden kehittäjille on kuitenkin maailmanlaajuinen teknotekno-logioiden kysynnän kehitys, kun rajoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä.

EU:n esittämät tiukat päästönrajoituksen tavoitteet merkitsevät sitä, että päästöjä on rajoitettava käytännössä kaikilla sektoreilla. Energian tuotannon ja käytön järjestelmä tulee uudistaa kokonaan vanhan järjestelmän ikääntyessä ja jopa nopeamminkin, jotta voidaan päästä syviin päästönrajoituksiin vuoteen 2050 mennessä.

Ohjauskeinoja tarvitaan monenlaisia, jotta toimijoilla olisi kannusteet kehittää tehokasta ja vähäpäästöistä teknologiaa ja ottaa sitä käyttöön. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on osa kestävää kehitystä. Useilla toimilla, kuten uusiutuvien energianlähteiden lisäämisellä ja energiatehokkuuden parantamisella, on synergiaa kestävän kehityksen edistämisen kanssa. Päästöjen rajoittamista ohjataan tehokkaasti kytkemällä toimenpiteet muuhun yhteiskunnan kehittämiseen, kuten liikennepolitiikkaan, kaavoitukseen sekä yleisempään elinkeinotoiminnan edistämiseen. Uuden teknologian kehittäminen ja valmistaminen maailman laajuisille kasvaville markkinoille voi myös muodostua uudeksi merkittäväksi vaurauden lähteeksi Suomelle.

Lähdeviitteet ja lisätietoja

Bali AWG 2007. Conclusions adopted by the Ad Hoc Working Group on Further Commitments for Annex I Parties under the Kyoto Protocol at its resumed fourth ses-sion held in Bali, 3–11 December 2007. Review of work programme, methods of work and schedule of future sessions.

EC 2007. Limiting Global Climate Change to 2 degrees Celsius, The way ahead for 2020 and beyond, Impact Assessment. Commission of the European Communities.

http://europa.eu/press_room/presspacks/energy/comm2007_02_en.pdf.

IEA 2006. Energy Technology Perspectives 2006. Scenarios & Strategies to 2050. IEA, Paris, France.

IPCC 2000. Special Report on Emission Scenarios. A Special Report of Working Group III of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, United Kingdom.

IPCC 2007. Climate Change 2007. Mitigation of climate change. Working Group III contribution to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Cli-mate Change. http://www.ipcc.ch/ipccreports/ar4-wg3.htm.

Kirkinen, J., Martikainen, A., Holttinen, H., Savolainen, I., Auvinen, O. & Syri, S.

2005. Impacts on the Energy Sector and Adaptation of the Electricity Network Business under a Changing Climate in Finland. Finnish Environment Institute Mimeographs 340, Helsinki. 41 s. ISBN 952-11-2116-5.

Koljonen, T., Lehtilä, A., Savolainen, I., Peltola, E., Flyktman, M., Pohjola, J., Liski, M.

Ahonen, H.-M. & Laine, A, 2008. Suomalaisen energiateknologian globaali kysyntä ilmas-topolitiikan muuttuessa. Julkaistaan VTT Tiedotteita -sarjassa.

Martikainen, A., Pykälä M.-L. & Farin J. 2007. Recognizing climate change in electricity network design and construction. VTT Research Notes 2419, Espoo. 106 p. + app. 80 p.

ISBN ISBN 978-951-38-6977-9. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2007/T2419.pdf.

Norden 2007. Climate 2050, The road to 60–80 percent reductions in the emissions of greenhouse gases in the Nordic countries. Nordic Council of Ministers, 2007.

http://norden.org/pub/miljo/miljo/sk/TN2007535.pdf

Russ, P., Ciscar, J.C. & Szabó, L. 2005. Analysis of Post-2012 Climate Policy Scenarios with Limited Participation. DG JRC/IPTS, 2005.

Savolainen, I., Ohlström, M. & Kärkkäinen, A. (toim.) 2003. Ilmasto – Haaste teknologialle.

Tekes, Helsinki, 2003.

Syri, S., Lehtilä, A., Ekholm, T., Savolainen, I., Holttinen, H. & Peltola, E. 2008.

Global energy and emissions scenarios for effective climate change mitigation – deterministic and stochastic scenarios with the TIAM model. International Journal of greenhouse Gas Control 2 (2008): 274–285.

Tammelin, B., Forsius, J., Jylhä, K., Järvinen, P., Koskela, J., Tuomenvirta, H., Turunen, M. A., Vehviläinen, B. & Venäläinen A. 2002. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia energiantuotantoon ja lämmitysenergian tarpeeseen. Raportteja 2002:2, Ilmatieteen laitos, Helsinki. 121 s.

3. Energiantuotantoteknologiat ja