Palvelut

Palvelusektori on hyvin hajanainen, ja sen sähkönkulutus muodostuu moninaisiin eri käyttötarkoituksiin tarkoitettujen laitteiden kulutuksesta. Palvelusektoriin kuuluvia ala-toimialoja ovat hotelli- ja ravintola-ala, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, koulutus, muut julkiset palvelut, toimistot ja hallinto sekä kauppa. Sähkönkulutukseltaan merkit-tävimmiksi alatoimialoiksi on arvioitu toimistot ja kauppa (Pohjolainen 2000).

Palvelujen laitesähkön ja valaistuksen energiankulutus vuonna 2005 oli 14 656 GWh, joten sektorin energiankulutus on kokonaisuudessaan merkittävämpi kuin kotitalous-sähkön energiankulutus. Kasvu vuodesta 2000 oli yli 17 % (Tilastokeskus 2006a), eli palvelujen sähkönkulutus on kasvanut nopeammin kuin kotitalouksien. Kansantalouksien kehittymisessä on tyypillistä, että palvelusektorin osuus kasvaa yleisen elintason kasvun myötä. Tämä voi näkyä myös sektorin energiankulutuksessa.

Kattavaa tutkimusta palveluiden sähkönkäytön jakautumisesta Suomessa ei ole tehty.

Yksittäisten tutkimusten perusteella merkittäviksi sähkönkäyttöryhmiksi on Suomen palvelusektorilla arvioitu ainakin:

• Sähkömoottorit, 5 000 GWh, arvio koskee vuotta 2004 (Electrowatt-Ekono (2005) Gynther et al. (2007) mukaan))

• Palvelujen valaistus, 4 000 GWh (Suomen sähkötukkuliikkeiden liitto et al. 2008)

• Tie- ja katuvalaistus, 900 GWh (Suomen sähkötukkuliikkeiden liitto et al. 2008)

• Toimistojen sähkölaitteiden kulutus, 719 GWh, arvio koskee vuotta 2000 (Korhonen et al. 2002). Toimistojen tietokoneiden kulutukseksi on arvioitu 690 GWh (Motiva (2006) Gynther et al. (2007) mukaan).

Sähkömoottorit ovat osa useimpia sähkölaitteita. Palvelusektorilla merkittäviä sähköä kuluttavia laiteryhmiä, joiden osana sähkömoottorit toimivat, ovat esimerkiksi kylmä-laitteet, kuljettimet ja rullaportaat (KTM 2001). Sähkömoottoreiden sähkönkulutusta voidaan vähentää mm. siirtymällä tehokkaampien moottorien käyttöön, lisäämällä

taa-Erityisesti kaupan alalla yleiset kylmälaitteet ovat palvelusektorilla merkittävästi sähköä kuluttava laiteryhmä. Suomessa ne kuluttavat karkeasti arvioituna noin puolet kaupan alan sähkönkulutuksesta (Gynther et al. 2007). Sen lisäksi, että kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu palvelusektorin kylmälaitteiden sähkönkulutuksen kautta, merkittävä päästö-lähde sektorilla ovat laajoissa jäähdytysjärjestelmissä jäähdytysaineina käytettyjen fluori-hiilivetyjen (HFC) vuodot (IPCC 2007). Jäähdytinainepäästöjen vaikutus voi kokonai-suudessaan olla merkittävämpi kuin palvelusektorin kylmälaitteiden energiankulutuksen kautta tapahtuva vaikutus (IPCC 2007).

Palvelujen, erityisesti toimistojen, valaistuksessa käytetään yleisesti loistelamppuvalaistusta.

Uusissa toimistotiloissa valaistustarpeena pidetään 10 W/m², ja jopa 5 W/m²:n tasoa pidetään nykyteknologiallakin mahdollisena, kun nykyinen keskiarvo on jopa 25 W/m² (Korhonen et al. 2002). Valaistusteknologioiden kehitystä on käsitelty kotitalouksien valaistuksen yhteydessä. Merkittävä osa palvelusektorin säästöpotentiaalista sisältyy valaistuksen ohjaus- ja säätöjärjestelmien sekä paremmin päivänvaloa hyödyntävien järjestelmien yleistymiseen.

Lyhyen aikavälin keinona erityisesti palvelujen valaistuksen energiatehostamiseksi on mainittu elektronisten liitäntälaitteiden hyödyntäminen loistelamppuvalaisimissa. Nii-den energiansäästö verrattuna perinteisiin ratkaisuihin on noin 20–25 %, ja niiNii-den asen-taminen on taloudellisesti kannattavaa erityisesti, kun vuotuinen käyttöaika on pitkä.

(KTM 2001)

Nykyteknologian mahdollistamaksi palvelujen valaistuksen vuosittaisen säästöpoten-tiaalin suuruusluokaksi on arvioitu karkeasti 1 200 GWh (30 % palvelujen valaistuksen kulutuksesta) ja katuvalaistuksen 200 GWh (22 % katuvalaistuksen kulutuksesta) (Suomen sähkötukkuliikkeiden liitto et al. 2008).

6.3.3 Johtopäätöksiä

Kotitalouksien ja palveluiden sähkölaitteiden ja valaistuksen laiteryhmät ovat hajanai-sia, ja niiden energiatehokkuuden parantaminen koostuu hyvin laajasta joukosta tekno-logisia toimenpiteitä. Tämän vuoksi yhtenäisten visioiden esittäminen pitkälle tulevai-suuteen on haastavaa, ja tutkimustietoa aiheesta on niukasti. Useista laiteryhmistä onkin esitetty ainoastaan nykyään parhaan saatavilla olevan teknologian teknisiä energiansääs-tömahdollisuuksia. Tarkastelujen ulottaminen aina vuoteen 2050 tarkoittaa, että nykyi-nen laitekanta ehtii uusiutua moneen kertaan, mikä mahdollistaa laajamittaisen energia-tehokkaamman teknologian käyttöönoton. Poikkeuksena ovat laajat valaistusjärjestel-mien uusimiset, jotka tapahtuvat tyypillisesti uudis- ja korjausrakentamisen yhteydessä, joten niiden energiaa säästävä vaikutus on hitaampi.

Kotitalouksien nykyisen sähkönkulutusjakauman ja energiateknologian tulevaisuuden-näkymien perusteella kolme tarkemmin tarkasteltua laiteryhmää ovat kylmälaitteet, va-laistus ja kulutuselektroniikka. Kylmälaitteiden energiatehokkuuden parantuminen on ollut nopeaa, ja teknisesti parantuminen on yhä mahdollista. Kotitalouksien kulutus-elektroniikkalaitteiden laitekanta ja tuotekirjo ovat olleet kasvussa. Kulutuselektroniik-kalaitteiden nopea uusiutuminen ja kehitys aiheuttaa pitkän aikavälin arviointiin epä-varmuutta. Merkittävin yksittäinen parannusalue on lepovirta- eli stand-by-kulutuksen pienentämiseen liittyvä potentiaali.

Kotitalouksien valaistuksessa on nähtävissä suuri yksittäinen teknologiamurros LED-teknologiaan perustuvien valaistusratkaisujen myötä. LEDit eivät ehtine vaikuttaa kovin merkittävästi vuoteen 2020 mennessä, mutta vuonna 2050 ne voivat olla jo merkittävin yksittäinen valaistusteknologia. Lyhyemmällä aikavälillä energiansäästölamppujen yleistyminen mahdollistaa merkittäviä säästöjä. Energiansäästölamput ovat kuitenkin jo nykyään melko yleisiä, joten säästöpotentiaalista on jo valjastettu merkittävä osa.

Palvelujen sähkölaitteista suuren ryhmän muodostavat eri laitteiden osana käytettävät sähkömoottorit, joihin liittyviä merkittäviä yksittäisiä energiansäästökeinoja ovat taa-juusmuuttajien ja tehokkaampien moottorien käytöt. Valaistus on toinen palvelujen merkittävistä sähkönkäyttökohteista, jossa teknologian avulla on saavutettavissa merkit-täviä energiansäästöjä.

Tätä selvitystä varten suoritettiin laskelmia, joissa arvioitiin karkeasti energiatehok-kaamman teknologian käyttöönoton teknisiä mahdollisuuksia sähköenergian säästämi-seksi kotitalous- ja palvelusektoreiden sähkölaitteiden ja valaistuksen energiankulutuk-sessa. Kotitalouksien osalta laskelmissa huomioitiin arvioita nykyisten sähkölaitteiden laitekannoista (Rouhiainen 2008; Tilastokeskus 2006b; Korhonen et al. 2002), TEM:n baseline-skenaarion mukaisia arvioita laitekantojen ja kotitalouksien lukumäärän kehi-tyksestä ja tässä kappaleessa esiteltyjä arvioita energiatehokkaimpien laitteiden kulutuk-sista ja säästömahdollisuukkulutuk-sista (esim. Korhonen et al. 2002, EuP 2008; Suomen sähkö-tukkuliikkeiden liitto et al. 2008). Etenkin palvelusektorin laskelma on hyvin karkea lähtötietojen puutteellisuuden takia, ja lukuarvoja tulee pitää vain suuntaa antavina.

Las-suunnittelijoilla ei välttämättä ole kannustinta ottaa energiatehokkuutta huomioon suun-nittelussa ja laitevalinnoissa (Gynther et al. 2007).

Laitteiden energiatehokkuuden parantamiseksi kansainvälisesti yleisesti käytettyjä ohjaus-keinoja ovat vapaaehtoiset sopimukset laitevalmistajien kanssa, energiatehokkuuden vähimmäisstandardit ja energiamerkinnät. Energiamerkintöjen ja energiatehokkuusstan-dardien on arvioitu vaikuttaneen merkittävästi mm. kylmälaitteiden energiatehokkuuden parantumiseen. Koska sähkölaitteet ovat maailman- ja Euroopan markkinoilla myytäviä tuotteita, ohjauskeinoja sovelletaan yleensä EU:n laajuisesti kaupan esteiden välttämi-seksi. Kansallisen vaikuttamisen keinona on tiedottaminen. (Gynther et al. 2007)

Julkisella sektorilla käytettävien laitteiden energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa jul-kisten hankintojen ohjeistuksen kautta. Eräs mahdollinen markkinapohjainen ohjauskeino on muutamissa Euroopan maissa käytössä oleva ns. valkoisten sertifikaattien järjestelmä, josta on esitetty lisätietoja esim. lähteessä (Euro White Cert Project 2008).

6.4 Sähkön kysynnän hallinta (DSM, Demand Side