6 ÄIDIT MUUTOSTA POHTIMASSA
6.5 Yhteenveto repertuaareista
Kolme kuukautta, jonka äitiryhmä kesti, on lyhyt aika ongelmallisesta alkoholin käytös-tä irrottautumiseen, mutta selkeikäytös-tä viitteikäytös-tä muutoksesta voi monella havaita. Muutoksia tapahtui ajattelun ja toiminnan tasolla. Vertaistuen on todettu olevan merkittävä apu ongelmallisesta alkoholinkäytöstä toipuvilla (Mm. Koski-Jännes 1998, 127). Tässäkin tutkimuksessa ryhmän vertaisten merkitys osoittautuu merkittäväksi. Myös ohjaajan tehtävä on tärkeä kaikkien osallistujien huomioimisessa ja keskustelun pitämisessä oi-keassa suunnassa.
Repertuaarit ilmentävät muutosta ilmaisevan kerronnan vaiheittaista etenemistä. Suurin osa kaikesta muutoskirjoittelusta sijoittui pelkäävä äiti -repertuaariin. Pelkojen sävyttä-mä kertomisen tapa liittyi erityisesti ryhsävyttä-män alkuvaiheeseen, jolloin keskustelut sisälsi-vät paljon harkintaa päihdekäytön vähentämisestä tai lopettamista. Taisteluvaiheessa uskallettiin kokeilla taukoja alkoholin käytössä ja oma voima alkoi löytyä. Voimaantuva äiti -repertuaari sisälsi kannustimia joita saadaan, kun luottamus itseen alkoi lisääntyä.
Ryhmän aloitusvaiheessa muutokseen kannustavia tekijöitä ei juurikaan ilmaistu. Muu-tos keskittyi käsillä olevasta tilanteesta selviytymiseen.
Äitiys on nähty tutkimuksissa voimakkaaksi tekijäksi, joka irrottaa naista päihteiden käytöstä (Mm. Koski-Jännes 1992; Holopainen 1998). Tässäkin tutkimuksessa muutok-sen pohdinnat liittyivät äitiyteen, etenkin ryhmän alkuvaiheessa. Lapseen liittyvät syyl-lisyyden ja häpeän tunteet ajoivat äitiä kohti muutoksen välttämättömyyttä. Toisinaan häpeän ja syyllisyyden kokemusten on todettu voivan edistää oman toiminnan muutosta, toisaalta taas ne saattavat lamauttaa (Alasuutari 2003,196.) Sopivan tuen avulla on mahdollisuus edetä kohti vastuullisempaa toimintaa.
Lapsista kerrottiin eniten, kun käsiteltiin pelkoja. Lapsiin liittyvä kirjoittamisen tavan tulkitsin ilmaisevan suojautumista häpeätä ja syyllisyydeltä, kun äiti ei pysty täyttä-mään kulttuurisia hyvän äitiyden odotuksia. Taisteleva äiti -repertuaarissa lapsista kir-joittaminen jäi lähes kokonaan pois. Voimaantuva äiti -repertuaarissa yhteydessä lapsiin liittyvät kirjoitukset muuttuivat enemmän vastuuta ilmaisevaksi. Vastuupuheen
suhtees-sa lapsiin on todettu lisääntyvän vanhempien päihdekuntoutumista koskevissuhtees-sa tutki-muksissa (Mm. Ruisniemi 2006a, 172–174).
Aiemmin on esitetty kaksi merkittävää raitistumisen tilannetta. Ensimmäinen on tilanne, jossa ihminen ymmärtää, ettei voi jatkaa entiseen malliin. Tähän voi olla monta erilaista syytä, muun muassa alkoholiongelman tuhoavat seuraukset yksilön terveydelle ja itse-kunnioitukselle. Toisessa raitistavassa tilanteessa ihmisellä herää toivo paremmasta.
(Koski-Jännes 1998, 129.) Tämä tutkimus vahvistaa nämä havainnot. Lisäksi tässä osoi-tetaan, miten nämä kaksi tilannetta erottuvat prosessin eri vaiheissa. Ensin havaitaan tilanteen pahenemisen myötä, että jotain on tehtävä. Kun saadaan kerättyä voimia, pys-tyy taistelemaan ja lyhyetkin päihteettömät jaksot tuovat toivon näköalaa. Koski-Jännes (1998) on tehnyt huomion, että ”tarvitaan maata jalkojen alle”, ennen kuin pystyy teke-mään lopettamispäätöksen. Ryhmässä toisten tuki antaa vahvuutta päätöksen tekemistä varten.
Kunhan uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen, olla juomatta, pääsee ensimmäisen vuo-ren huipulle ja sieltä vasta avautuu uusi näköala. Eräs ryhmän äiti kuvaa osuvasti pro-sessia:
”Paras keino minulla olla juomatta on kans ajatteleminen. Ennen kuin lähden kauppaan, mietin miten lyhyt on alkoholin tuoma helpotus verrat-tuna juomisen aiheuttamaan jälkipyykkiin. Mietin jo kotona miten ilta etenee siitä kun maksan kassalla kaljat ja tulen kotiin. . . ja herään aa-mulla. Samalla tavalla joka ilta ja taas ja taas ja taas. Kun vaan uskal-lan olla juomatta, huomaan, että selviän tiuskal-lanteista ja elämästä ilman hu-malaakin, ja selvä olo alkaa jo itsessään kannustaa jatkamaan juomatto-muutta. Tällaista tekniikkaa yritän nyt käyttää itseeni, tavoitteena aina-kin kaksi viikkoa juomatta, toivottavasti loppuelämä.” G 287
Jäin pohtimaan, miten käy, jos alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen ei tulekaan palkit-sevia kokemuksia. Jos mieliala ei ala kohentua, jos mielekästä tai palkitsevaa toimintaa ei ole tarjolla, jos perhe-elämä ei ala sujua paremmin ja niin edelleen. Tällaisessa tapa-uksessa voi olla kyse sellaisten ongelmien tulemisesta esiin, jota on yritetty lääkitä al-koholilla. Esimerkiksi hoitamaton mielenterveyden ongelma saattaa olla tällainen asia ja se vaatii oman huomionsa päihteiden käytön lopettamisen jälkeen.
7 POHDINTA
Tämä tutkimus nosti alkoholiongelmasta kärsivän äidin muutoksen pohdinnat tutkimuk-sen kohteeksi. Tarkoitus oli lisätä tietoa siitä, miten alkoholiongelmainen äiti jätutkimuk-sentää muutoksen tekemistä tilanteessa, jossa muutos kaikesta päätellen on hänelle ajankohtai-nen asia. Muutoksen pohtimisen kontekstina oli verkkokeskusteluryhmä, jossa asiaa voi pohtia kasvottomasti ja anonyymisti vertaisten ja kahden ammattilaisen kanssa. Aineis-tona oli seitsemän äidin kirjoittelut.
Tämän tutkimuksen tavoite oli lisätä ymmärrystä ja tietoa siitä, miten alkoholiongel-mainen äiti jäsentää tarvetta muuttaa alkoholinkäyttöänsä. Tarkastelen pohdinnassa tu-loksia kolme tarkentavan tutkimuskysymyksen kannalta.
1. Miten äiti kertoo itsestään muutoksen tekijänä?
Aluksi äiti näyttäytyi pelkäävänä, voimattomana ja suojautuvana. Pelkoa aiheutti tilan-teen paheneminen ja irti pääsemisen vaikeus. Voimattomuutta tuotti vallan antaminen alkoholille, jolloin oman päätöksenteon ja valinnan mahdollisuudet olivat kapeutuneet.
Muutoksen tekijänä vaikeassa tilanteessa äiti halusi helpotusta pakenemalla kohtuukäy-tön toiveeseen tai juomisen hyvien puolien kaipuuseen, vaikka tiedosti, ettei entiseen ole paluuta. Vasta kun äiti onnistui voittamaan pelkonsa, hän lähti taistelemaan irti juo-misesta. Kun päihteettömyyden myönteiset vaikutukset alkoivat kantaa, äiti löysi vähi-tellen oman voimansa ja otti lisää vastuuta omasta toiminnastaan.
2. Miten muutoksesta keskustellaan ryhmässä?
Lapset nousivat tärkeäksi muutokseen liittyvissä kirjoituksissa. Aluksi muutos merki-tyksellistyi äitiyden kulttuuristen odotusten rikkomisesta aiheutuneen häpeän välttämi-senä. Myöhemmässä ryhmän vaiheessa lapsiin liittyvä vastuuta ilmaisevat kirjoitukset hieman lisääntyivät. Ryhmässä käytiin keskustelua muutoksen puolesta ja sitä vastaan.
Monenlaiset mielipiteet olivat ryhmässä sallittuja. Muutoskeskusteluissa merkittävän roolin saivat toipumisessaan pidemmällä olevien kertomukset muutoksen myönteisistä seurauksista. Nämä äidit kannustivat ja rohkaisivat vahvasti niitä, jotka vasta pohtivat muutoksen tekemistä. He myös palauttivat realismiin silloin, kun heidän mielestään joku ryhmässä sortui itsensä pettämiseen. Taisteltaessa juomisen halua vastaan ryhmän tuki osoittautui merkittäväksi.
3. Miten muutosvalmiutta luodaan ryhmässä?
Ryhmä toimi äideille paikkana, jossa he alkoivat toteuttaa muutosprosessia. Alkoho-liongelma oli totuttu salaamaan ympäristöltä. Äidin muutosprosessi jäsentyi aluksi syyl-lisyyden, häpeän ja pelkojen kautta, mikä vaikeutti motivaation syntymistä muutokseen.
Miten äiti pääsi vaikeiden tunteiden täyttämästä tilanteesta eteenpäin? Kun äiti lähti ajattelemaan muutosta ja kuuli toisten mielipiteitä, asia jäsentyi ja selkiytyi hänelle it-selleen, ja tie ulos aukeni. Prosessin aikana nousi tärkeäksi se, että äiti sai pohtia avoi-mesti muutoksen tuottamia ajatuksia ja tunteita ryhmässä, ja että hän sai palautetta ja kannustusta toisilta. Pidemmällä toipumisessaan olevien tuki oli tässä vaiheessa tärkeä.
Vertainen voi auttaa huomaamaan sellaista, mitä itse ei tiedostanut. Ryhmän ilmapiiri kuvautui kannustavaksi ja myötätuntoiseksi. Äitiryhmä tarjosi ympäristön, jossa äiti voi pohtia muutoksen tekemistä vertaisten ja ohjaajien tuella. Mikä toinen paikka voisi an-taa tällaisen mahdollisuuden, silloin kun alkoholiongelma haluan-taan salata? Näitä tarinoi-ta ei kerrotarinoi-ta hiekkalaatikon reunalla, eikä usein edes parhaalle ystävälle, joten ryhmä osoittautui muutoksen pohtijalle erityisen tärkeäksi.
Ryhmä rakentuu paikaksi, jossa äiti voi siirtyä prosessin vaiheesta toiseen. Ryhmän tuki voi rohkaista kokeilemaan asioita, joita ei ehkä olisi uskaltanut yksin toteuttaa. Aluksi voi vaikka vain kokeilla päihteettömiä jaksoja, ja keskustella kokemuksista vertaisryh-mässä, ja saada myös ammattimaista palautetta ja tietoa ohjaajilta. Tärkeä kysymys on, riittääkö verkon vertaistuki irrottamaan alkoholinkäytöstä (Vrt. Ollikainen 2004, 102).
Ainakin se voi helpottaa muutosprosessin alkuvaiheen pohdintoja. Tässä tutkielmassa valitsin analyysini aineistoksi alkoholiongelmaisen äidin muutoksen pohdinnat, mutta tulokset olisivat saattaneet olla samantapaisia myös muita päihteitä käyttävillä.
Lopettamisen aloitus on pelottavaa
Tärkein tämän prosessin aikana oppimani asia liittyi siihen, miten vaikeaa oli muutok-sen tekemimuutok-sen aloitus. Alkoholia runsaasti käyttävällä, mutta muutosta harkitsevalla ei ollut näköpiirissä kannustavia asioita. Vasta kun päihteettömyys oli jatkunut vähän ai-kaa, löytyi muutokseen motivoivia kannustimia. Alun harkintavaiheessa näytti olevan todella hankalaa löytää perustelua, voimaa ja mielikuvitusta muutokseen. Monet äidit ilmaisivat ryhmän alussa väsymisensä siihen, että päihde ohjaa kaikkea tekemistä. Sa-malla he kuvasivat itseään ikään kuin oman tilanteen sivustakatsojaksi. He ilmaisivat haluaan saada jotain muutosta aikaan, vaikka mitään palkitsevaa tai tavoittelemisen
ar-voista ei vielä tuntunut olevan näköpiirissä. Sen sijaan äidit kuvasivat selkeästi kylläs-tymistä, väsymistä, erilaisia pelkoja ja uhkia päihteiden käytön mahdollisesti jatkuessa.
Myös tuen puute puolisolta hankaloitti tilannetta.
Hämmästyttävää on, miten nopeasti, jopa muutaman päivän päihteettömyyden jälkeen äiti löysi myönteisiä perusteita päihteettömyyden jatkamiselle: omaa voimaa, keinoja ja palkitsevuutta. Tässä vaiheessa oli tärkeä jakaa kokemuksia toisten vertaisten kanssa, jolloin omat ajatukset saivat vahvistusta, ja toisilta tulevat neuvot ja kannustus auttoivat pääsemään ”omaan alkuun”. Usein vasta tämän jälkeen mahdollistui oman tavoitteen tarkentuminen. Raittiuskokeilujen myötä oli helpompi tiedostaa muutoksen palkitse-vuutta; elämä voi raittiuden myötä muuttua paremmaksi.
Mutta miten äidit pääsivät ”sumean ja hankalan” alun yli? Tutkimassani ilmiössä verk-kokeskusteluryhmä osoittautui hyväksi kasvualustaksi motivaation syntymiseen. Kun ryhmässä oli muutoksen ja toipumisen eri vaiheissa olevia jäseniä, toisten esimerkki ja kannustus antoivat sopivan kehityssuunnan. Muutosta harkitseva sai pohtia kokemuksi-aan jonkun kanssa, sai palautetta ja kannustusta jolloin asia selkiytyi itselle, ja tie eteen-päin aukesi.
Onko ryhmässä jotain sellaista, joka tuottaa kyseisen prosessin ja onko tällä prosessilla mahdollisuus jatkua äidin elämässä, kun ryhmä päättyy? Ryhmä tarjosi mahdollisuuk-sia, mutta kaikki eivät silti lähteneet kokeilemaan muutosta ryhmän aikana. Myös asian pohtiminen ja toisten kokemusten lukeminen saattoi edistää henkilökohtaista prosessia.
Tämäntyyppinen suljettu ja ohjattu ryhmä sopi äidille, joka pohtii muutoksen tekemistä päihdeongelmaansa. Ryhmä, johon osallistui vain äitejä, oli monelle ainut paikka, jossa he pystyivät olemaan rehellisiä päihteiden käytöstään. Tämä mahdollisti aidon pysäh-tymisen oman tilanteen äärelle. Muut avoimet keskustelupalstat eivät olleet tarjonneet äideille samaa mahdollisuutta. Kaikille avoimilla keskustelupalstoilla äidit saattavat joutua syyllistämisen kohteeksi päihdeongelmansa takia. Työtapa näyttäisi olevan toi-miva juuri tälle ryhmälle muutosprosessin alkuvaiheessa. Muutosprosessi ei välttämättä aina etene tässä kuvatulla tavalla, ja on varmasti monia muitakin tapoja päästä muutok-sen alkuun.
Pohdinta tuloksien soveltamisesta ammattilaisen työn tueksi
Aloittaessani tutkimusta yksi ajatus oli, että voisin helpottaa päihdeongelmaisen äidin hoitoon hakeutumista. Ajatukseni oli, että tutkimukseni avulla ammattilaiset saisivat ymmärrystä ilmiön luonteesta. Päihdealan ammattilaiset kohtaavat asiakkaita todennä-köisesti vasta myöhäisemmässä, hoitoon hakeutumisen vaiheessa ja tutkimuksessa ku-vatut ilmiöt saattavat olla heille ennestään tuttuja.
Naisten ja erityisesti äitien kanssa tehtävä päihdetyö on suuri haaste niin peruspalveluis-sa kuin erityispalveluisperuspalveluis-sakin työskenteleville ammattilaisille (Boelius 2008, 80). Usko-akseni tietoisuus muutoksen prosessista voi auttaa esimerkiksi peruspalveluissa toimivia ammattilaisia, jotka kohtaavat päihdeongelmaisia äitejä työssään. Tämän tutkimuksen ansiona voisi nostaa esille, että nimenomaan perustason työntekijät, jotka kohtaavat äitejä neuvoloissa, päivähoidossa, sosiaalitoimistoissa ja muissa peruspalveluissa tarvit-sevat tämäntyyppistä tietoa asiasta. Päihdeongelman ja muutoksen tarkastelu äitiyden, vanhemmuuden ja lasten kautta on vielä aika uutta Suomessa. Siltä osin tutkimus voi antaa hyötyä myös päihdetyön ammattilaisille (Pajulo 2005, 341–342, Hyytinen 2007.) Muutoksen prosessien ymmärtämisellä ja alkuvaiheen tärkeyden oivaltamisella voisi olla perustason työntekijöille suuri merkitys. Kun ymmärtää päihdeongelmaan liittyviä ilmiöitä ja avun hakemiseen liittyviä ilmiöitä, avun hakijaan voi olla helpompi suhtau-tua. Alkuvaiheessa ulkopuolinen kannustus on tärkeää. Työntekijän antama tuki voi olla hyvin merkittävää siinä vaiheessa, kun itse ei vielä näe eteenpäin. Sen varassa voi päästä eteenpäin muutoksen tiellä ja rohkaistua hakemaan ammatillista tai vertaistukea tai molempia. Muutokseen tarvitaan tukea! Unelma kasvattaa ihmisen motivaatiota py-syä muutoksessa, mutta mikä auttaa kannattelemaan siihen asti, kun unelmia alkaa tulla esiin.
Tämän tutkimuksen perusteella muutosta harkitseva tarvitsee tukea alkuvaiheessa häpe-än ja syyllisyyden normalisoimisessa. Tukea ja kannustusta tarvitaan myös taistelussa ja selviytymiskeinojen löytämisessä. Myös uusi identiteetti tarvitsee tukea. Sopivan tuen myötä alkoholiongelmaista kärsivä äiti voi päästä eteenpäin ja ajan myötä voittaa riip-puvuutensa.
Edellä mainitun lisäksi ajattelen tutkimukseni ansioksi muutoksen alkuvaiheen lisäksi sen, että tutkimus pääsee tarkastelemaan aikaa, jolloin muutosta vasta harkitaan.
Päih-dehuollon työntekijällä ei yleensä ole tätä mahdollisuutta. Kolmanneksi, löytämäni re-pertuaarit vahvistavat ja selkiyttävät aiemmin hahmotettuja muutoksen alkuvaiheen elementtejä. Ongelmallisen alkoholinkäytön lopettaminen on useimmiten liitetty koet-tuihin pohjakokemuksiin, pelkoon, riippuvuuden myöntämiseen itselleen tai puhdista-vaksi koettuun vapautumisen kokemuksiin. (Koski-Jännes 1998, 129). Tämän analyysin perusteella alkuvaiheen elementit sijoittuvat selkeästi vaiheisiin, joissa jokaisessa koros-tuvat erilaiset kysymykset ja selviytymiskeinot.
Tulosten yleistettävyyden tai siirrettävyyden pohdinta
Voiko tuloksia soveltaa muita päihteitä käyttävien ryhmiin? Entä voiko tuloksia sovel-taa muihinkin päihteitä käyttävien ryhmiin kuin alkoholia käyttäviin naisiin ja erityisesti äiteihin. Yksilöllisiä eroja on jokaisen ryhmän sisälläkin, niin myös äidit ovat hyvin erilaisia ja internetin keskusteluryhmään hakeutuu tietynlaiset äidit. Jatkoa ajatellen voisi pohtia miten nämä vaiheet liittyvät muihinkin riippuvuuksiin perustuviin tilantei-siin ja niistä irrottautumiseen.
Anonyymiin verkkokeskusteluun osallistuminen saattaa myös helpottaa alkoholiongel-maisen äidin kasvokkaiseen hoitoon hakeutumista, mutta se on kysymys, johon tämä tutkimus ei hae vastausta, joten asia vaatisi uuden tutkimuksen.
Kiinnostamaan edelleen jäi, mihin kulttuurisiin ilmiöihin kasvottomuus liittyy suhteessa alkoholikulttuuriin. Suomalaisessa kulttuurissa yksin selviytymistä ja itsenäisyyttä pide-tään ihanteena. Liittyykö kasvottomuus yksin selviytymisen eetokseen (Vrt. Kortteinen 1992), joka saattaa olla tulosta alkoholiongelman pitämisestä itseaiheutettuna ongelma-na, jolloin siitä selviytymisestäkin joutuu kantamaan itse vastuun. Vai liittyykö se alko-holiongelmaisen äidin sulkemiseen yhteisön tuen ulkopuolelle, mikä aiheuttaa häpeää ja tuottaa yksin selviytymisen paineita (Vrt. Nätkin 2006, 16). Kasvottomuus osoittautui tässä tapauksessa merkittäväksi mahdollistajaksi avun hakemiselle. Kasvottomuuden tarkempi analysointi voisi olla jatkotutkimuksen arvoinen. Toinen jatkotutkimusaihe voisi olla myös, miten päihdeongelmaisen äidin identiteetti jäsentyy verkkokirjoitteluis-sa äitiyden ja päihdeongelman ulottuvuuksilla.
Internetin tukipalvelut tulevat varmasti edelleen lisääntymään etenkin tällaisten arkojen aiheiden kohdalla, koska niissä on mahdollista kommunikoida anonyymisti ryhmässä, joka jo valmiiksi tuntee aihepiirin. Keskustelusta saattaa muodostua vapautuneempaa
kuin kasvotusten. Mielestäni internetin keskusteluryhmä on tärkeä työmuoto, koska se tavoittaa juuri näitä äitejä, jotka vasta harkitsevat muutoksen tekemistä päihteiden käyt-töönsä. Joka tapauksessa pidän tärkeänä tarjota palvelua, jonka voi ottaa vastaan ano-nyymisti kasvottomana, silloin kun nähdään tarpeelliseksi salata päihdeongelma ympä-ristöltä.
Lopuksi
Sosiaalityön tutkimuksessa tarkastellaan yksilöä erilaisten yhteisöjen jäsenenä. Diskurs-sianalyysin avulla voidaan yksilöjä tai yhteisöjä tarkastella halutusta, valitusta näkö-kulmasta. Tutkija on väistämättä osana tutkimustaan johtuen omista ennakko-odotuksistaan ja käsityksistään. Tutkija voi kuitenkin tuottaa tietoa valitsemallaan taval-la ja analysoida sitä tietoisena kyvyttömyydestään pysytellä neutraalina ja ulkopuolise-na. Tutkija voi verrata omaa tuottamaansa materiaalia muiden tutkijoiden vastaaviin ja saada täten mielenkiintoisia uusia näkökulmia. Tämäkin tutkielma on osa kulttuurisen keskustelun virtaa. Tutkimustulosten merkitys on tiedon lisääntymisen lisäksi tuottaa ajattelun aihetta ja keskustelua, minkä avulla voi saada aikaiseksi asennemuutoksia.
Päihdeongelmaisen kohtaamisesta jo ammatillisessa koulutuksessa voisi olla tarpeen synnyttää asennemuutosta suvaitsevampaan ja erilaisuutta arvostavaan suuntaan. Ky-symys voi olla myös yhteiskunnallisen ajattelun muokkaamisesta. Tavoitteena ei tarvit-se olla yksilön muokkaamitarvit-sesta yhteiskuntaan kelvollitarvit-seksi vaan yhteiskunnan ja tarvit-sen palveluiden muokkaamisesta monenlaisille yksilöille sopivaksi.
8 LÄHTEET
Aalto, Mauri & Halme, Jukka 2008. Alkoholin liikakäytön koko kirjo: Riskikäytöstä riippuvuuteen. A-klinikkasäätiö. Tiimi 6/2008.
Ahlström, Salme 2005. Alkoholi osana naisen elämänkaarta. Tiimi 2-3/2005.
Alasuutari, Pertti 1993. Laadullinen tutkimus. Tampere. Vastapaino.
Alasuutari, Maarit 2003. Kuka lasta kasvattaa? Helsinki. Gaudeamus.
Alkoholiohjelma 2004–2007 2004. Yhteistyön lähtökohdat. Sosiaali- ja terveysministe-riön julkaisuja 2004:7. Helsinki.
Andersson, Maarit (toim) 2001. Tartu hetkeen. Apua ja hoitoa päihteitä käyttäville vau-vaperheille. Helsinki. Ensi- ja turvakotienliiton julkaisu nro 27.
Apo, Satu 2001. Viinan voima. Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajat-teluun ja -kulttuuriin. Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Berg, Kristiina 2008. Äitiys kulttuurisina odotuksina. Väestöntutkimuslaitoksen julkai-susarja D 48. Helsinki. Väestöliitto.
Boelius, Tarja 2008. Naiset raittiuden vaalijoista päihteiden käyttäjiksi. Teoksessa An-dersson, Maarit, Hyytinen Riitta, Kuorelahti, Marianne (toim.). Vauvan parhaaksi. Kun-toutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana. Pidä kiinni -hoitojärjestelmä. Helsinki.
Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 38, 69–88.
Eskola, Jari & Suoranta, Juha 2005. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä.
Gummerus.
Hakoma, Riitta 2003. Huostaanotettujen lasten taustamuuttujat sosiaalilautakunnan pöy-täkirjojen perusteella. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.
Yhteiskuntapolitiikan pro gradu -tutkielma.
Hall, Margery, J & Tidwell, Wendell C. 2003. Internet recovery for substance abuse and alcoholism: an exploratory study of service users. Journal of Substance Abuse Treat-ment. vol. 24, 161-167.
Halmesmäki, Erja & Kahila, Hanna & Keski-Kohtamäki, Ritva & Lisakka, Teija &
Bäckmark-Lindqvist, Gunne & Haukkamaa, Maija 2007. Raskaana olevan päihdeon-gelmaisen naisen hoito. Helsingin mallin kuvaus ja kokemukset 312 potilaan aineistos-ta. Suomen lääkärilehti, 11/2007, 1151-1154.
Herring, Susan 1999. Posting in a Different Voice: Gender and Ethics in Computer-Mediated Communication. Teoksessa: Mayer, Paul A. (toim.). Computer Media and Communication. A Reader. Oxford University Press, Oxford, 241-267.
Hiltunen, Tarja 2006. Naisten tarpeet huomioitava päihdehuollossa. A-klinikkasäätiö.
Tiimi 1/2006.
Hiltunen, Tarja & Kujala, Virpi & Mattila, Kati-Pupita 2005. Näkyvä piilo. Päihdeon-gelmaisen naisen matka haavoittuneesta lapsuudesta eheyteen. Sininauhaliitto. Jyväsky-lä. Gummerus.
Holmila, Marja 1989. Naisen alkoholismi. Mitä tutkimus siitä kertoo. Teoksessa. Suur-la, Liisa (toim.). Nainen, alkoholi, elämä. Helsinki. Kirjapaja, 55–63.
Holmila, Marja 1992. Kulkurin valssi on miesten tanssi. Naiset alkoholin suurkuluttaji-na. Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos. VAPK-Kustannus. Helsinki.
Holmila, Marja 2001. Perhe, päihteet ja sukupuoli. Yhteiskuntapolitiikka 66:1.
Holmila, Marja & Bardy, Marjatta & Kouvonen, Petra 2008: Lapsuus päihdeperheessä ja kielteisen sosiaalisen perimän voittaminen. Yhteiskuntapolitiikka 73:4.
Holopainen, Katja 1998. Äitiys on mahdollisuus. Päihdeongelmaisten äitien kuntoutus Oulunkylän ensikodissa. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 17. Helsinki. Nykypaino.
Hyttinen, Irja 1990. Kun nainen juo. Helsinki. Valtion painatuskeskus.
Hyväri, Susanna 2005. Vertaistuen ja ammattiauttamisen muuttuvat suhteet. Teoksessa Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.). Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Tampere. Vastapaino, 214–235.
Hyytinen, Riitta 2007. Lapsi, huumeperhe ja toivo. Lapsen todellistuminen huumeper-heen kuntoutusprosessissa. Helsinki. Ensi- ja turvakotien liitto.
Itäpuisto, Maritta 2005. Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta. Väitöskirja. Kuopio. Kuopion yliopisto.
Jaatinen Jaana 1996. Terapeuttinen keskustelutodellisuus: Diskurssianalyyttinen tutki-mus alkoholiongelmien sosiaaliterapeuttisesta hoidosta. Stakes. Tutkimuksia 72. Hel-sinki.
Jokinen Arja 1996. Asunnottomat miehet ja kodittomat naiset. Asunnottomuuden suku-puolisidonnaiset tutkinnat. Teoksessa Jokinen, Arja & Juhila Kirsi. Merkitykset ja vuo-rovaikutus. Poimintoja asunnottomuuspuheen kulttuurisesta virrasta. Tampere. Tampe-reen yliopisto, 161–183.
Jokinen, Arja 2004. Asuntola kulttuurisella kartalla. Teoksessa Jokinen, Arja & Huttu-nen, Laura & Kulmala, Anna. Puhua vastaan ja vaieta. Neuvottelu kulttuurisista margi-naaleista. Helsinki. Gaudeamus, 74 – 97.
Jokinen Arja 1999a. Diskurssianalyysin suhde sukulaistraditioihin. Teoksessa Jokinen Arja, Juhila Kirsi & Suoninen Eero. Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere: Vastapaino, 37–53
Jokinen Arja 1999b. Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. Teok-sessa Jokinen Arja, Juhila Kirsi & Suoninen Eero. Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampe-re. Vastapaino, 126–159.
Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi 1991. Diskursseja rakentamassa. Näkökulma sosiaalisten käytäntöjen tutkimiseen. Tampere. Tampereen yliopisto.
Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi 1993. Valtasuhteiden analysoiminen. Teoksessa Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero. Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere. Vasta-paino, 76–108.
Jokinen Arja & Juhila Kirsi & Suoninen Eero 1993. Diskursiivinen maailma: Teoreetti-set lähtökohdat ja analyyttiTeoreetti-set käsitteet. Teoksessa Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suo-ninen, Eero. Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere. Vastapaino, 17–47.
Jokinen Arja & Juhila Kirsi 1999. Diskurssianalyyttisen tutkimuksen kartta. Teoksessa Jokinen Arja, Juhila Kirsi & Suoninen Eero. Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere.
Vastapaino, 54–97.
Juhila Kirsi 2004. Leimattu identiteetti ja vastapuhe. Teoksessa Jokinen, Arja & Huttu-nen, Laura & Kulmala, Anna. Puhua vastaan ja vaieta. Neuvottelu kulttuurisista margi-naaleista. Helsinki. Gaudeamus, 20–32.
Juhila Kirsi & Suoninen Eero 1999. Kymmenen kysymystä diskurssianalyysistä. Teok-sessa Jokinen Arja, Juhila Kirsi & Suoninen Eero. Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampe-re. Vastapaino, 233–252.
Kajava, Mirja 1997. Lapsen etu huostaanottoprosessissa. Tutkimus pakkohuostaanotois-ta. Väitöskirja. Oulun Yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunpakkohuostaanotois-ta.
Kalvola, Taru & Tammisto, Marja & Ristola, Matti 2001. Interventiomahdollisuudet huumeidenkäyttäjien päihdeongelmiin somaattisen sairaalahoidon aikana. Helsinki. So-siaali- ja terveysministeriön selvityksiä.
Kayany, Joseph M. (1998) Contexts of Uninhibited Online Behavior: Flaming in Social Newsgroups on Usenet. Journal of the American Society for Information Science 49:12.s., 1135-1141.
Kirkpatrick, Jean 2000. Täyskäännös. Helsinki. Otava.
Koponen, Anne 2006. Sikiöaikana päihteille altistuneiden lasten kasvuympäristö ja ke-hitys. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Helsinki. Kehitysvammaliiton julkaisuja
Kortteinen, Matti 1992. Kunnian kenttä: suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona.
Helsinki. Hanki ja jää.
Koski-Jännes, Anja 1992. Alcohol addiciton and self-regulation. A controlled trial of a relapse prevention program for Finnish inpatient alcoholics. Helsinki. Alkoholitutki-mussäätiön julkaisuja 41.
Koski-Jännes, Anja & Jussila, Antti & Hänninen, Vilma 1998. Miten riippuvuus voite-taan. Helsinki. Otava.
Koski-Jännes, Anja 2004. In search of a comprehensive model of addiction. Teoksessa Rosenqvist, Pia & Blomqvist, Jan & Öjesjö, Leif. Addiction and life course. Helsinki.
Koski-Jännes, Anja 2004. In search of a comprehensive model of addiction. Teoksessa Rosenqvist, Pia & Blomqvist, Jan & Öjesjö, Leif. Addiction and life course. Helsinki.