Yleinen etu ontärkeä mutta vähemmäntutkittu käsite matkailusuunnittelussa. Omassa
tutkielmassanihuomasin, kuinka epäselvästi yleinen etu virallisissa asiakirjoissailmenee. Sitä ei pyritty määrittelemään missään vaiheessa. Koska emme voi ollatäysin varmoja siitä, miten yleinen etu eritilanteissa määritetään, olisi se hyvätuoda paremmin esille suunnitelmiaja päätöksiätehtäessä.
Etsin Ounasvaaran kehittämistä koskevista virallisista asiakirjoista Dredgen (2010)
määrittelemiä, erilaisia yleisen edun näkökulmia,jotka ovat rationaalinen, uusliberalistinen, osallistavaja erityisintressien näkökulma. Dredgentutkimuksessa uusliberalistinen
näkökulma oli hallitsevin. Samaantulokseen päädyin minä omassatutkielmassani. Uusliberalistisessa näkökulmassa Ounasvaaran kehittäminen nähtiin ennen kaikkea taloudellisena etuna. Muita Ounasvaaran kehittämisen yleisiä etuja olivat esimerkiksi taloudellinen hyöty, kilpailukyky,imagojatyöllisyydenlisääntyminen.
Yllättävästi erityisintressien näkökulmassa yleinen etu artikuloitiin kaikista selvimmin. Näkökulman avulla nousi esille asiakirjoissa ollut epäselvyys siitä, kenen yleistä etua Ounasvaaran rakentamisella oltiinkaan edistämässä. Jotkut väittivät, että hanke olitoteutettu yhden yrityksen ehdoilla kuntaastoisissa väitettiin, että hanketulee olemaan kaikkien yleiseksi eduksi. Muutentämä näkökulma sai hyvin vähän huomiota. Paikkojen muutos keskusteluissa ei erityisintressien näkökulmaa käytetty artikuloimaan yleistä etua.
Rationaalisessa näkökulmassa yleinen etu määrittyi ennen kaikkealakienja selvitysten avulla. Yleinen etu artikuloitiin sitoumuksenatiettyihinlakeihin, kuten maankäyttö- ja
rakennuslakiin. Näin ollen ne normit, mitä maankäyttö-ja rakennuslaissa pidettiin yleisinä etuina, olivat myös yleisiä etuja Ounasvaaran kehittämisen kohdalla. Rationaalisella
näkökulmalla artikuloitiin erityisestiluontoonliittyviä yleisiä etuja. Edut eivät välttämättä ole päättäjien määrittämiä.
Osallistavassa näkökulmassa huomioitiin monienintressien olemassaolo, kun puhuttiin Ounasvaarasta. Silti etuja ei niinkään nähtytoistensa vastakohtina, vaan ajateltiin, että eri intressien yhteensovittaminen on mahdollista. Käy kuitenkinilmi, että paikallistenintressitja paikallisten äänijää syrjään. Vuorovaikutuslomake on ainoa analysoimistani asiakirjoista, jossa paikallisetitse määrittävätintressejään, vaikka mahdollisuutta osallistua suunnitteluun korostettiinkin myöstässä näkökulmassa. Kuitenkin osallistavassa näkökulmassa paikallisten
yleinen etu määritelläänkin enemmän asiantuntijoidentoimesta. Tosin asiakirjoissa ei kuitenkaan viitattu ollenkaan matkailuntutkimukseen, kun puhuttiin asiantuntijoista. Paikan muutos diskursseja virallisissa asiakirjoissa oli useita,joista vahvoja olivat matkakohteen muutosjaluonnonpaikan muutos. Sen sijaan paikan muutos paikallisille merkittävässä paikassa ei ollut kovin näkyvä diskurssi. Tämä on mielenkiintoista, ottaen huomioon, että päättäjät edustavat kuitenkin paikallisten etuja suunnittelu-ja päätöksenteossa. Yleinen etuilmenee kuitenkin kaikissa näissä diskursseissa.
Matkailukohteen paikan muutoskeskusteluissa matkailulla oliiso roolija muutos siinä nähtiin positiivisena. Diskurssissa yleinen hyväilmenee muun muassa hyvänä suunnitteluna,
kestävänä kehityksenäja kilpailukykynä. Uusliberalistinen näkökulma on vahva myöstässä diskurssissa. Tosin välillä puhe matkailukohteen kehittämisestä nousee eräänlaisena pakkona: on pakko rakentaa kehittämisen nimissä. Ounasvaaran kehittämisestä puhuttiinkin useinjuuri rakentamisen yhteydessä.
Luonnonpaikan muutoksen diskurssissa matkailua ei nähty enää aivan yhtä positiivisena kuin mitä se oli matkailukohteen muutoksen diskurssissa. Asiakirjoissaluonto olikin setaho,jossa suurimmat muutoksettapahtuivat. Yleinen etuilmenikinluonnon suojeluna, muutoksen estämisenä. Rationaalinen näkökulma olitässä diskurssissa vahvin, korostaenluontoa selvitystenjalakien avulla. Yleinen etuilmenee diskurssissa esimerkiksiluonnon
monimuotoisuutena,luonnon ympäristönäja hyvä suunnittelu. Asiakirjoissaluonnon muutos nähdään piirteenä,jotaihminen voi hallita.
Paikalliselle merkittävän paikan muutos keskustelu ei ollut kovin näkyvästi esillä eri asiakirjoissa. Muutosta pohdittiin enemmän matkailunjaluonnon osalta. Yleinen hyvä rakentuutässä diskurssissa yhteistyönja kompromissin kautta. Paikan muutos nähdään vähäisempänä kuin mitä se oli vuorovaikutuslomakkeen huolestuneissa mielipiteissä. Paikallisettuodaan keskusteluun mukaan virkistysalueista puhuttaessa, mutta niistäkään ei paljoa puhuta. Paikallisten merkittävän paikan muutos kaipaisikin paikallisten kokemusten huomioon ottamista suunnitelmiin. Tällöin saataisiin parempi kuva siitä, minkälainen on paikalliselle merkittävä paikka. Yleinen etuilmenee diskurssissa virkistysalueinaja hyvänä elinympäristönä. Koska kyseinen diskurssi ei ollut vahvasti esillä, Dredgen yleisen edun näkökulmia eijuurikaanlöytynyt.
Olen Dredgen (2010) kanssa samaa mieltä siitä, että matkailusuunnittelussaja
-päätöksenteossatarvitaan yleisen edun arvioinnin viitekehyksenluomista. Tämätekisi päätöksenteosta entistäläpinäkyvämpää,jota varsinkin konfliktitilanteissa kaivataan. Tällä hetkellä kun yleinen etu näyttäytyy suunnittelussaja päätöksenteossa hyvin epäselvästija siitä on hankala saada otetta. Päättäjien roolin ymmärtäminen yleisen edun määrittelijänä voi auttaatulevaisuuden matkailusuunnittelua, varsinkin paikan muutos konfliktien yhteydessä. Koin aiheentutkimisenlopulta erittäin haastavaksi. Tapoja puhua yleisestä edusta ei ollut helppolöytää, vaikka minulla olikin valmiina näkökulmat,joiden avulla voin yleistä etua tarkastella. Aineistoni virallinenluonne ei yhtään auttanut asiaa. Aiheen haastavuus on myös lisäosoitussille, että aihe kaipaisilisätutkimusta, eritapojatutkia aihetta,jolloin analyysissä voi olla vuorovaikutuksessa aikaisempientutkimuksien kanssaja rakentaa analyysia niiden avulla.
Tutkielmanitarkoituksen olituoda yleisen edun käsitettä matkailututkimukseenja houkutella tuleviakintutkijoitatarkastelemaan yhteistä etua uusista näkökulmista. Tarvitsemme
parempaa ymmärrystä yleisestä edusta matkailusuunnittelussaja –päätöksenteossa, varsinkin ristiriitatilanteissaja niiden estämisessä.
LÄHTEET:
Alexander, E.R. (2002) The publicinterestin planning: fromlegimationto substantive plan evaluation. (s. 226- 249) Planning Theory 1(3).
Arctic Wellbeing Park. Toimintasuunnitelma. Rovaniemen Kehitys
Arts, B. & Van Tatenhove, J. (2004) Policy and power: a conceptual framework betweenthe
“old” and “new” policyidioms. Policy Sciences 34 ( 3-4), s. 339-356. Haettu 24.4.2014 osoitteesta: http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs11077-005-0156-9
Asikainen, E. & Jokinen, A. (2008) Kaupunkiluonnon hallinnan utopia. Alueja Ympäristö 37 (2). Haettu 23.4.2014 osoitteesta:
http://www.ays.fi/aluejaymparisto/pdf/aluejaymp_2008_2_s49-62.pdf
Bramwell, B. (2004) Partnerships, Participaton, and Social Science Researchin Tourism Planning. Teoksessa Lew, A.A., Hall, C.M & Williams, A.M. (2004) A Companionto Tourism. (s.541-554.) Blackwell Publishing, Oxford.
Bäcklund, P., Häkli, J. & Schulman, H. (2002) Osallisuudenjäljillä. Teoksessa Bäcklund, P., Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osallisetja Osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. (s.7-17.) Gaudeamus, Helsinki.
Campbell, H. & Marshall, R. (2002) Utilitarianism’s Bad Breath? Re-Evaluation ofthe Public Interest Justification for Planning. Planning Theory 1:163.
Doi:10.1177/147309520200100205
Dredge, D. (1999) Destination Place Planning and Design. Annals of Tourism Research, 26 (4) (s. 772-791.) doi: 10.1016/S0160-7383(99)00007-9
Dredge, D. (2006) Networks, Conflict and Collaborative Communities. (s.562-582.) Journal of Sustainable Tourism 14(6), doi: 10.2167/jost567.0
Dredge, D. (2010) Place change andtourism development conflict: Evaluating publicinterest. (s. 104-112.) Tourism Management 31. doi:10.1016/j.tourman.2009.01.004
Dredge, D. & Jenkins J. (2011) New Spaces of Tourism Planning and Policy. Teoksessa Dredge, D. & Jenkins J.(toim.), Stories of Practice: Tourism Policy and Planning. (s.2-12.) Asgate Publishing Group, UK.
Dredge, D., Jenkins, J. & Whitford, M. (2011) Tourism Planning and policy: Historical Development and Contemporary Challenges. Teoksessa Dredge, D. & Jenkins, J. (toim.), Stories of Practice: Tourism Policy and Planning. (s. 14-35.) Asgate Publishing Group, UK. Edgell Sr, D.L. & Swanson, J. R. (2013) Tourism Policy and Planning. Yesterday,today and
tomorrow. Routledge, Lontoo.
Goeldner, C.R., Richie, J.R.B., & McIntosh, R.W. (2000) Tourism. Principles, Practices, Philsophies. John Wiley & Sons, New York.
Grybovich, O., Hafermann, D. & Mazzoni, F. (2011) Tourism Planning, Community
Engagement and Policy Innovationin Ucluelet, British Columbia. Teoksessa Dredge, D. &
Jenkins, J. (toim.), Stories of Practice: Tourism Policy and Planning. (s.79-103.) Asgate Publishing Group, UK.
Hall, C.M. (2008) Tourism Planning. Policies, Processes and Relationships. Pearson Education, Harlow.
Hall, C. M. & Page, S. J. (2006) The Geography of Tourism & Recreation. Environment, place and space. Routledge, London.
Harrill, R. (2004) Residents’ Attitudestoward Tourism Development: a Literature Review with Implications for Tourism Planning. (s. 251-266.) Journal of Planning Literature 18 (3), Doi:10.1177/0885412203260306.
Hall, S. (1999) Identiteetti. Vastapaino, Tampere
Häkli, J. (2002) Kansalaisosallistuminenja kaupunginsuunnitteluntiedonpolitiikka. Teoksessa Bäcklund, P. Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osallisetja Osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. (s. 110-124.) Tammer-Paino, Tampere.
Howe, E. (1992) Professional Roles andthe Professional Roles andthe Public Interestin Planning. Journal of Planning Literature 6 (3), s. 230-248. Haettu 2.5.2014 osoitteesta: http://jpl.sagepub.com/content/6/3/230.short
Inskeep, E. (1991) Tourism Planning. Anintegrated and sustainable development approach. Wiley, New York.
Jamal, T.B., & Getz, D. (1995) Collaborationtheory and communitytourism planning. (s .186-204) Annals of Tourism Research 22(1). Doi:10.1016/0160-7383(94)00067-3
Jamal, T.B., Stein, S.M., & Harper, T.L. (2002) Beyondlabels. Pragmatic planningin multistakeholdertourism-environmental conflicts. Haettu osoitteesta:
http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.195.5989&rep=rep1&type=pdf Jauhiainen, J.S. Kaupunkiliikkeetja kamppailu osallisuudesta kaupunkitilaan. Teoksessa
Bäcklund, P. Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osallisetja Osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. (s. 125-140.) Tammer-Paino, Tampere.
Jenkins, J., Dredge, D. & Taplin, J. (2011) Destination Planning and policy: Process and
Practice. Teoksessa Wang, Y. & Pizam, A. (toim.), Destination Marketing and Management. Theories and Applications. (s.21-38.) CABI Publishing, Wallingford.
Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, S. (1993) Diskurssianalyysin aakkoset. Vastapaino, Tampere.
Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, S. (1999) Diskurssianalyysiliikkeessä. Vastapaino, Tampere.
Kaavaselostus, ehdotus 20.2.2012. Rovaniemen yleiskaava 2015. Yleiskaavan muutos. Ounasvaara, (2011) Haettu 8.1.2014 osoitteesta: http://ktweb.rovaniemi.fi/
Kettunen, P. (2002) Miksi osallistumisesta puhutaan? Osallistumisen kehittäminen suomalaisissa kunnissa. Teoksessa Bäcklund, P. Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osallisetja Osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. (s. 18-35.) Tammer-Paino, Tampere.
Koskiaho, B. (2002) Onko osallisuus vahvaa demokratiaa? Maankäyttö- ja rakennuslain
soveltamisesta. Teoksessa Bäcklund, P. Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osallisetja Osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. (s.36-57.) Tammer-Paino, Tampere.
Massey, D. & Jess, P. (1995) Places and culturesin an uneven world. Teoksessa Massey, D. &
Jess. P. A Placeinthe World? (s.216-239.) Oxford University Press, Oxford.
Mettiäinen, I. (2007) Tunturinlaidan kylästä matkailukeskukseksi. Paikallistentoimijoiden näkökulmia Ylläksenja Levin matkailukeskusten kehittymiseenja vuorovaikutteiseen suunnitteluun. Lapin Yliopistopaino, Rovaniemi. Haettu 13.5.2014 osoitteesta:
http://www.arcticcentre.org/loader.aspx?id=c2efa949-a7da-40be-a61c-d5c112977a7b Osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Rovaniemen yleiskaava 2015. Yleiskaavan muutos.
Ounasvaara. (2013) Haettu 8.1.2014 osoitteesta: http://ktweb.rovaniemi.fi/ Ounasvaara 2-kehittämissuunnitelma (2006). Suunnittelukeskus
Ounasvaaran alueen selvitykset yleiskaavoitusta varten: Luontoselvitys, maisema- ja
kulttuuriympäristöselvitys sekä selvitys matkailualueen kehittämisenlähtökohdista. (2011), Pöyry Finland. Haettu 8.1.2014 osoitteesta: http://ktweb.rovaniemi.fi/
Pal, L. A. & Maxwell, J. (2004) Assessingthe Public Interestinthe 21st Century: A
Framework. Haettu12.2.2014 osoitteesta: http://www.cprn.org/documents/25967_en.pdf Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. (2009) Kurssi kohti diskurssia. Vastapaino, Tampere.
Ponnikas, J. (2008) Metsien käytön suunnittelu Ylä-Lapissa - kansalaisten osallisuusja
sosiaalisten vaikutusten arviointi. Teoksessa Karjalainen, T. P., Luoma, P. & Reinikainen, K. (toim.) Ympäristösosiologian virratja verkostot. (s.225-245) Yliopistopaino, Oulu..
Puhakka, R. & Saarinen, J. (2013) New Role of Tourismin National Park Planningin Finland. (s.411-434.) Journal of Environment & Development 22(4). Doi: 10.1177/1070496513502966 Puustinen, S. (2002) Suunnittelijat yleisen eduntakaajina?. Teoksessa Bäcklund, P., Häkli, J. &
Schulman, H. (toim.) Osallisetja Osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Tammer-Paino, Tampere.
Raportti Ounasvaara 2-kehittämissuunnitelmantoteutuneistatoimenpiteistäja kehittämissuunnitelmanjatkotoimenpiteistä. (2012) Haettu 8.1.2014 osoitteesta: http://ktweb.rovaniemi.fi/
Remes, L. (2006) Diskurssianalyysin perusteet. Teoksessa Metsämuuronen, J. (toim.) Laadullisentutkimuksen käsikirja. (s. 288-374.) Gummerus, Jyväskylä.
Salminen, A. (2010) Julkisenjohtamisen etiikka. Vaasan Yliopistonjulkaisuja, Opetusjulkaisuja 60, Julkisjohtaminen 3. Haettu 3.4.2014. osoitteesta:
http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-319-6.pdf
Savikuja, J. (2005) Johdatus yhteiskuntapolitiikkaan. Yhteiskuntapoliittisiatutkimuksia. Joensuun yliopiston yhteiskuntapolitiikanlaitos. Joensuun yliopistopaino, Joensuu. Shone, M.C. (2011) Local government entrepreneurshipintourism development: The case of
the Hurunui District, New Zealand. Teoksessa Dredge, D. & Jenkins, J. (toim.), Stories of Practice: Tourism Policy and Planning. (s.153-172.) Asgate Publishing Group, UK.
Sipilä, M., Bäcklund, P. & Tyrväinen, L. (2009) Vaikuttamisen rajoilla. Onko koetullaluonnolla sijaa kaupungin suunnittelussaja päätöksenteossa? s. 38-50. Alueja Ympäristö 38. Haettu 26.4.2014 osoitteesta: http://www.ays.fi/aluejaymparisto/pdf/aluejaymp_2009_1_s39-50.pdf Staffans, A., Tyrväinen, L. & Paatero, J. (2011) Kestävä matkailu. Teoksessa Staffans, A. &
Merikoski, T. (toim.) Miten kestävä matkailualuetehdään. Käsikirja suunnitteluunja rakentamiseen. Aalto Yliopisto. Haettu 12.5.2014 osoitteesta:
http://matkahanke.aalto.fi/fi/julkaisut/matka_kasikirja_2011_web.pdf
Valkonen, J. (2010) Ympäristösosiologinenluonto. Teoksessa Valkonen, J. (toim.) Ympäristösosiologia. (s. 29-49.) WSOYpro, Helsinki.
Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (2000) Haettu 28.4.2014 osoitteesta: http://www.ymparisto.fi/f
i-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_suunnittelujarjestelma/Valtakunnalliset_alueiden kayttotavoitteet
Ympäristöministeriö (2007) Osallistuminen yleis-ja asemakaavoituksessa. Ympäristöhallinnan ohjeita 1/2007. Edita Prima, Helsinki. Haettu 14.5.2014 osoitteesta: http://www.ym.fi/f i-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Ymparistohallinnon_ohjeita_OH/OH_12007_Osallistuminen_yleis _ja_asemaka%289001%29
MUU KIRJALLISUUS
Jääskeläinen, Leena (2008) Näkymiä Ounasvaaran kehittämisessä.
Kaavoitusprosessi. Haettu 8.5.2014. osoitteesta: https://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Kaavat-ja -kiinteistot/Kaavoitus/Kaavoitusprosessi
Kaupunginhallitus. Haettu 13.4.2014 osoitteesta:
http://www.rovaniemi.fi/fi/Paatoksenteko/Kaupunginhallitus Kaupunginvaltuusto. Haettu 13.4.2014 osoitteesta:
http://www.rovaniemi.fi/fi/Paatoksenteko/Kaupunginvaltuusto Lauta- jajohtokunnat. Haettu 13.4.2014. osoitteesta:
http://www.rovaniemi.fi/fi/Paatoksenteko/Toimielimet
http://www.rovaniemi.fi/fi/Paatoksenteko/Toimielimet