3.2Yhdistävä näkökulma tutkimuksessa
Useita lähestymistapoja ja/tai menetelmiä yhdistävää tutkimusta kuvataan kirjal-lisuudessa eri käsitteellä, kuten monimenetelmätutkimus, triangulaatio ja mixed method tutkimus. Määrittelyä tehdään tutkimuksen asetelman, käytetyn strategian ja yhdistämisen laajuuden tasolla. Mixed method tutkimuksella viitataan yleensä tutkimukseen, jossa yhdistetään laadullista ja määrällistä tutkimusotetta, eli kva-litatiivista ja kvantitatiivista paradigmaa (ks. esimerkiksi Creswell & Plano Clarck 2007). Usean teorian, menetelmän, tutkijan ja/tai aineiston hyödyntäminen sa-massa tutkimushankkeessa on yhdistetty luotettavuuden, erityisesti validiteetin, parantamiseen ja perinteisesti tällaista on kuvattu käsitteellä triangulaatio (ks esi-merkiksi Denzin, 1970; Bryman 2008, 163; Eskola & Suoranta, 1998, 68-74).
Suomalaisessa menetelmäkirjallisuudessa ei ole kovin vakiintunutta käsitettä eng-lanninkieliselle mixed method research käsitteelle. Useimmiten menetelmäkirjal-lisuudessa puhutaan monimenetelmätutkimuksesta, monimetodisesta tutkimuk-sesta tai monimenetelmällisestä tutkimuktutkimuk-sesta (esimerkiksi Sormunen, Saaranen, Tossavainen & Turunen, 2013).
Historiallisesti tarkasteltuna jako kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen paradig-maan on kovin tuore. Useita lähestymistapoja ja menetelmiä hyödyntävällä tutki-muksella on pitkät perinteet erityisesti sosiaalitieteissä. Ihmistieteissä on perintei-sesti hyödynnetty sekä määrällistä että laadullista otetta (ks. Turner, Onwuegbuzie
& Johnson, 2007; Sergio & Gobo 2014). Sergion ja Gobon (2014) katsaus esitte-lee sosiaalitieteen klassikoita eurooppalaisen survey-tutkimuksen ja Chicagon koulukunnan tutkimuksista, joille ominaista on useiden menetelmien hyödyntä-minen. Chicagon koulukunnan tutkimuksessa ei ole tunnistettavissa perinteistä ja-koa kvantitativiiseen ja kvalitatiiviseen vaan koulukunnan yhtenäinen tutkimus-perinne hyödynsi laajasti olemassa olevia dokumentteja, haastatteluja ja kyselyjä.
Esimerkiksi sosiologi Frederic Le Play (1806-1882), Charles Booth (1840-1916), Eilert Sundt (1817-1875), B. Seebobohm Rowntree (1871-1954) ja Paul Lazars-feld (1901-1976) käyttivät monipuolisesti havainnointia, laskemista, mittaamista, dokumentteja ja haastatteluja tutkiessaan yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita. Max Weberin ”perinteinen” survey-tutkimus sisälsi myös haastatteluja ja havainnoin-tia. Creswell ja Plano Clark (2011) ovat kuvanneet monimenetelmätutkimuksen
”uuden tulemisen” 1970-luvulta 2000-luvulle viiden vaiheen avulla, jotka ovat muodostuminen, paradigmakeskustelu, menettelyjen kehittäminen, aktiivinen edistäminen ja laajentaminen sekä reflektio.
Erottelu kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen on usein tehty dikotomisen jaottelun avulla, esimerkiksi ihmistieteet-luonnontieteet, ymmärtäminen-selittäminen sekä hermeneutiikka-positivismi. Määrälliseen tutkimukseen on liitetty mielikuvia
”kovista” menetelmistä ja laadulliseen taas ”pehmeistä”. (ks. esimerkiksi Tuomi
& Sarajärvi, 2002, 67-70; Eskola & Suoranta, 1998, 13-15.) Metodologiaa ja me-netelmiä koskevassa tuoreessa kirjallisuudessa varsin yhtenäisesti todetaan
tuodaan esille, etteivät tiedonteoriaan liittyvät erot ole niin suuria kuin aiemmin on ajateltu (esimerkiksi Brannen 1992; Hammersley 1992, Creswell 1994, Hirs-järvi & Hurme, 2011). Oma tutkimukseni voitaisiin perinteisessä mielessä jakaa aineiston perusteella siten, että sairaalaopetuksen kansallinen seurantatutkimus edustaa määrällistä lähestymistapaa ja haastattelut laadullista. Kuitenkin kumpi-kin aineisto on edellyttänyt molempia lähestymistapoja tutkimusprosessin eri vai-heissa. Tässä mielessä jako on keinotekoinen myös tämän tutkimuksen kannalta.
Hammersley (1992) näkeekin, ettei kyse ole tienhaarasta, jossa valitaan oikean tai vasemman väliltä vaan monimutkaisesti labyrintista, jossa eri polut risteytyvät.
Tutkimuksen menetelmien valinnan tulee lähteä teoriasta ja tutkimusongelmasta (Hirsjärvi & Hurme, 2011, 27).
Monimenetelmätutkimus on määritelty myös ns. kolmanneksi paradigmaksi, mutta Gerard ja Symonds (2010) nostavat esille näkökulman paradoksaalisuuden.
Yhdistävä näkökulma kolmantena paradigmana pitää tosiasiassa yllä keinote-koista erottelua metodologioiden ja käytäntöjen välillä ja he ehdottavat paradig-moista luopumista. Cresswell (1994) on eritellyt laadullisen ja määrällisen tutki-muksen väliseen jakoon liittyviä oletuksia suhteessa todellisuuteen, tietoon, arvoi-hin, kieleen ja metodologiaan. Erottelu osoittaa, että oletukset ovat tutkijoiden ra-kentamia ja täten on yhtä lailla mahdollista luoda yhdistäviä kuin erottavia käy-täntöjä ja käsitteitä.
Käytän tutkimuksestani jatkossa käsitettä yhdistävä tutkimus, koska se kuvaa mielestäni parhaiten tutkimukseni eri puolia. Tutkimushankkeeni alkoi perintei-senä kahden peräkkäisen osatutkimuksen monimenetelmätutkimuksena, mutta lä-hestymistapa ei osoittautunut relevantiksi hankkeen edistymisen myötä. Tutki-mushankkeeni edetessä huomasin hyödyntäväni yhä enemmän yhdistävää otetta molemmissa osatutkimuksissa ja lisäksi eri aineistot vaativat syvempää dialogia analyysin edetessä. Yhdistävä näkökulma tuli minulle tueksi ”kahden hatun” so-vittamisen ongelmista. Kun tutkijana vaihdoin näkökulmaa kahdesta hatusta ja aloin etsiä ”hattuja” yhdistäviä ja täydentäviä näkökulmia pääsin eteenpäin tutki-mushankkeessani. Tamminen (2004b, 127-128) näkeekin eri teoriat työvälineinä, joista yksittäinen teoria ei kata todellisuutta, vaan eri teoriat tarjoavat toisiaan täy-dentäviä näkökulmia. Tieteenalojen rajoja yhdistävien teorioiden avulla on mah-dollista saavuttaa hierarkkisesti entistä mielekkäämpää ymmärtämistä.
Kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusta on perinteisesti yhdistetty neljällä tavalla. Laadullisia tuloksia käytetään määrällisten tulosten esimerkkeinä, määräl-lisiä tuloksia selitetään laadullisella tuloksilla, laadullista tutkimusta hyödynne-tään määrällisen tutkimuksen hypoteesien luomiseen tai laadullisella tutkimuk-sella rakennetaan teoriaa määrällisistä tuloksista. Yhdistäminen vaihtelee toteu-tukseltaan, esimerkiksi yhdistämisen syvyyden, ajoituksen, käytäntöjen ja painot-tumisen suhteen. Määrällisten ja laadullisten metodien yhdistäminen voi tutki-mushankkeessa olla etukäteen päätetty asetelma (fixed design) tai yhdistäminen tapahtuu prosessin edetessä (emerged design). Asetelmaa ja tasoa ei nähdä
dikotomisena kategoriana vaan jatkumoa, jolle valinnat sijoittuvat. (Plano Clark
& Creswell, 2011.)
Creswell (2003) jäsentää yhdistävää tutkimusta kuuden peräkkäisen tai sisäk-käisen tutkimusstrategian kautta, jotka määrittävät tutkimuksen rakennetta. Peräk-käisessä asetelmassa tutkimus yleensä rakentuu erillisistä osatutkimuksista. On-wuegbuzie ja Leech (2009, 273) tyypittelevät Creswellin tapaan yhdistävän tutki-muksen strategioita kahdeksan erilaisen systeemin kautta. He lisäävät peräkkäis-ten ja sisäkkäisperäkkäis-ten strategioiden tarkasteluun yhdistämisen tason, onko se joko osittaista vai täysin yhdistettyä. Creswell ja Plano Clark (2007, 11-12) kritisoivat tutkimuksen nimeämistä mixed method- tutkimukseksi, jos yhdistämisen taso on jäänyt pinnalliseksi, esimerkiksi sillä viitataan vain kyselylomakkeen avoimien kysymysten hyödyntämiseen tai laadullisen aineiston kvantifiointiin. Tutkimuk-sen voi myös toteuttaa täysin yhdistettynä, jolloin yhteisiin tutkimuskysymyksiin vastataan molempia metodologioita käyttäen (Greene 2007; Creswell, 2011;
Teddlie & Tashakkori 2009).
Tutkimushankkeet eivät käytännössä asetu useinkaan kirjallisuudessa määri-teltyihin malleihin, kuten ei tämäkään tutkimushanke. Keräsin aluksi seurantatut-kimuksen aineiston kyselylomakkeella. Tarve ymmärtää ja täsmentää alustavia löydöksiä johti tutkimushaastattelujen toteuttamiseen. Aineiston keruu tapahtui pieneltä osin päällekkäin yhden vuoden aikana. Molempien aineistojen analyysit aloitettiin peräkkäin omina osioinaan, mutta tutkimusprosessin edetessä tein ana-lyysia enemmän rinnakkain ja limittäin. Luovuin kahden peräkkäisen osatutki-muksen asetelmasta, koska se osoittautui osin keinotekoiseksi, enkä päässyt ra-portoinnissa eteenpäin.
Esimerkiksi Plowright, (2011) näkee määrällisten tunnuslukujen sanallistami-sen ankkuroivan niiden havaintojen merkityksanallistami-sen, kun taas laadullista aineistoa on mahdollista tarkastella määrällisten analyysin tapojen kautta nimeämällä, järjes-tämällä ja asettamalla suhteeseen. Näkökulmien yhdistäminen avasi uuden tulo-kulman tutkimukseni aineistoihin, vaikka se tarkoittikin osin analyysien uusimista ja tutkimusraportin uudelleen kirjoittamista. Molemmat aineistoni hyötyivät sekä laadullisesta että määrällisestä tarkastelusta. Sairaalaopetuksen kansallisen seu-rantatutkimuksen SOS-mittarin rakentaminen, rakenteen kehittäminen ja tulosten tulkitseminen on ollut mitä suurimmassa määrin laadullinen prosessi. Toisaalta runsas ja eläväinen haastatteluaineisto ”taltutettiin” laskemisen ja koodaamisen avulla Atlas.ti-ohjelmaa hyödyntäen.
Yhdistämistä on tapahtunut tutkimushankkeen eri vaiheissa, erityisesti analyy-sisvaiheessa tulkinnan tasoilla. Ajoittain tämän ”kahden hatun” yhteensovittami-nen on tapahtunut ”kuin itsestään”. Ajoittain se on tuntunut siltä kuin ”survoisi”
geolaatikon ympyrän muotoiseen reikään nelikulmioita. Siltojen rakentaminen kahden aineiston välillä tuotti kuitenkin parempia tuloksia kuin kahden osatutki-muksen toteuttaminen. Mitä pidemmälle tutkimus eteni, sen selkeämpi valinta yh-distävä näkökulma itselleni tutkijana oli. Määrittelen tämän tutkimuksen osin
perinteiseen malliin, osin innovatiiviseen. Havainnollistan kuvion 1 avulla tutki-musprosessia. Katkoviiva osoittaa milloin omaan työhöni liittyvä kehittämishanke muuttui osaltani tieteelliseksi tutkimushankkeeksi.
./#)&%&$ %
Määrällistä ja laadullista tietoa yhdistävä näkökulma on erityisen perusteltu arvi-ointitutkimuksessa (Greene, Caracelli & Graham, 1989). Esimerkiksi terveystie-teellinen tutkimus pyrkii tuottamaan monipuolisesti sovellettavaa tietoa, jolloin tutkimuskysymykseen vastaamisessa ”laadun” ja ”määrän” yhdistäminen voi tuottaa tutkimukselle merkittävää lisäarvoa (Sormunen ym. 2013, 312; Song, San-delowski & Happ, 2010). Erityisesti ihmisen toimintaa tutkittaessa kyselyt, haas-tattelut ja isot rekisteritutkimukset tuottavat tietoa, joiden yhdistäminen syventää ymmärrystä ilmiöstä. Brannen (1992) käyttää tästä esimerkkinä sosiaalisesti syr-jäytyneiden ryhmien tutkimusta, jossa määrällinen tutkimus mahdollistaa ilmiön laajuuden ja tason tarkastelun ja laadullinen ote tuo esille heidän näkemyksensä ja antaa äänen näiden ryhmien edustajille.
Yhdistävä näkökulma sopii hyvin lähestymistavaksi, kun tutkimuskohteesta on vielä vähäisesti aikaisempaa tutkimusta ja kun tutkimuksessa halutaan arvioida koettuja vaikutuksia. Oman tutkimukseni kysymyksenasettelu syntyi käytännön tarpeesta lisätä ymmärrystä psyykkisesti oireilevan lapsen ja nuoren koulunkäyn-nin tukemiseksi. Käytännöstä lähtevät tutkimusintressit ovat ohjanneet tutkimus-prosessia ja sen aikana tehtyjä valintoja. Sairaalaopetuksen koettuja vaikutuksia arvioitaessa yhdistävä lähestymistapa tuo käsittelyyn monipuolisuutta ja syvyyttä.
Yhdistäminen on tutkimushankkeeni yksi tärkeimmistä punaisista langoista ja tapahtuu usealla tasolla. Tutkijana pyrin tietoisesti löytämään yhdyspintoja ja luo-maan dialogia ymmärryksen lisäämiseksi. Yhdistävä näkökulma toteutuu työs-säni:
1 kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden ja hoitotieteiden yhdistämisenä.
2 tutkimuksen menetelmällisinä ratkaisuina.
3 käytännön ja teorian yhdistämisenä.
4 lapsen, vanhemman ja opettajan näkökulman yhdistämisenä.
Olen kiteyttänyt tutkimusasetelman kuvioksi (kuvio 2). Venn-diagrammin kes-kellä on kuvattu ilmiöt, joita selittää sekä koulupolkukertomukset että SOS-ky-sely, esimerkiksi sairaalaopetuksen koettu vaikutus, koululaisuus, kiusaaminen ja kuuluvuuden tunne. Diagrammin vasemmalla puolella on ilmiöt, joita olen selvit-tänyt SOS-kyselyllä, kuten oppilasryhmien kehittymisprofiilit ja myönteisiin tai kielteisiin arvioihin yhteydessä olevat tekijät. Oikealla puolella koulupolkukerto-muksissa esille nousseet teemat, kuten koulupolun käännekohdat ja koulukäynnin keskeytyminen.
./#)&%&$$%
3.3Sairaalaopetuksen kansallinen seurantatutkimus